Labor court rules container securing is part of loading and warrants special loading allowance under collective agreement.

Lastauksen edetessä tehtävä konttien kiinnitys ja vastaavasti lastin purkamisen edellyttämä konttien irrotus oli luettava osaksi varsinaista lastinkäsittelyä ja siten ahtaustyöksi. Tätä työtä tehneellä merimiehellä oli oikeus työehtosopimuksen mukaiseen erityiskorvaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 11

KUULTAVAT

Suomen Varustamoyhdistys ry, Helsinki

Ålands Redarförening rf, Maarianhamina

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry, Helsinki

ASIA

Turun käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa riita-asiassa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.12.2002

Pääkäsittely 21.1.2003

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin sekä toiselta puolen Suomen Merimies-Unionin välisessä vuosien 1993 - 1996 ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. PALKKAEHDOT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22. ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22.2. LASTINKÄSITTELYKORVAUS

a) Milloin aluksen miehistö poikkeustapauksissa osallistuu varsinaiseen lastinkäsittelyyn aluksessa maksetaan siitä tavanomaisen palkan ohella tunnilta 1/164 kuukausipalkasta. Ns. vinssimiehen lasketaan osallistuvan lastaukseen/purkaukseen.

b) Milloin ro-ro-aluksen miehistö poikkeustapauksessa osallistuu lastin käsittelyyn, kiinnitykseen ja/tai irroitukseen maksetaan siitä tavanomaisen palkan ohella tunnilta 1/164 kuukausipalkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken myöhemmin tehdyissä alan työehtosopimuksissa ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

A on Oy Langh Ship Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa muun ohessa vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan kantajalle saamatta jääneitä, ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen mukaisia lastinkäsittelykorvauksia ajalta 9.12.1999 - 14.8.2001.

Perustelut

A oli 13.8.1996 lähtien ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Oy Langh Ship Ab:n palveluksessa. Heinäkuusta 1999 lähtien hän oli työskennellyt yhtiön omistamalla m/s Lauralla yt-korjausmiehenä. A oli ajoittain osallistunut lastinkäsittelyyn, joka ei kuulunut korjausmiehen merimiestyöhön, sillä lastinkäsittely oli ahtaajille kuuluvaa satamatyötä. Tästä hänelle olisi tullut maksaa erillistä lastinkäsittelykorvausta. Korvausvaatimus koski sitä, että A oli merimiehenä joutunut kiinnittämään aluksen kannelle lastattuja kontteja sekä irrottamaan nämä kiinnitykset.

Ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. kohdassa oli määräys lastinkäsittelykorvauksen maksamisesta niissä tapauksissa, jolloin merimies joutui poikkeustapauksissa osallistumaan varsinaiseen lastinkäsittelyyn. Työehtosopimus oli merimieslain 15 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus, jota myös järjestäytymätön työnantaja oli velvollinen noudattamaan. Oy Langh Ship Ab ei ollut työehtosopimuksen solmineiden työnantajayhdistysten jäsen, joten se oli velvollinen noudattamaan työehtosopimusta merimieslain 15 §:n yleissitovuussäännöksen nojalla.

Yhtiö oli joulukuusta 1999 lähtien jättänyt maksamatta A:lle työehtosopimuksen mukaan kuuluvaa lastinkäsittelykorvausta aluksen kannella tapahtuvasta lastin kiinnitys- ja irrotustyöstä. Yhtiö oli maksanut A:lle ja muullekin miehistölle lastinkäsittelykorvauksen aluksen ruumassa tapahtuvasta lastin kiinnityksestä ja irrotuksesta, mutta oli kieltäytynyt maksamasta korvausta kannella tehtävästä työstä.

Työehtosopimuksen määräyksen mukaan aluksen miehistön jäsenille tuli maksaa erillinen korvaus siinä tapauksessa, että nämä joutuivat poikkeustapauksissa osallistumaan varsinaiseen lastinkäsittelyyn. Varsinainen lastinkäsittely kuului ahtaajien suorittamaan satamatyöhön. Satamatyötä oli kaikki se työ, joka suorasti tai epäsuorasti liittyi lastinkäsittelyyn satama-alueella tai aluksessa. Satamatyötä oli siten muun muassa aluksen lastin kiinnitys tai irrotus normaalin ahtaustyön puitteissa, lastin kiinnittäminen ja irrottaminen lastitiloissa sekä kansilastin kiinnitys ja irrotus, mutta ei sen sijaan niin sanottu meriklaaraus.

Aluksen merikelpoiseksi tekoon eli niin sanottuun meriklaaraukseen kuului tarkistaa, että lasti oli hyvin ja huolellisesti kiinnitetty ja tuettu, luukut olivat vedenpitävästi suljetut, nosturit ja puomit olivat paikalleen asetetut ja kiinnitetyt sekä että kaikki mahdolliset tavarat kannella, keulassa ja perässä sekä venekansilla oli kiinnitetty ja kannet puhdistettu kaikista liukastumis- ja kompastumisvaaraa aiheuttavista aineista ja esineistä. Merimiehelle kuuluvaa merimiestyötä olivat lisäkiinnitykset, jotka tehtiin lastiin meriturvallisuuden lisäämiseksi. M/s Lauralla oli maksettu A:lle kolmen ensimmäisen kuukauden aikana lastinkäsittelykorvaus myös aluksen kannella tapahtuneesta lastin kiinnittämisestä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Oy Langh Ship Ab on kiistänyt kanteen.

Kiistämisen perusteet

A:n suorittama kansilastin kiinnittäminen ja irrottaminen oli ollut sellaista normaaliin merimiestyöhön kuuluvaa aluksen merikelpoiseen kuntoon saattamista, josta hänelle oli työaikakirjanpidon mukaisesti maksettu kuukausipalkkaa. A ei ollut tehdyn työn johdosta oikeutettu erilliseen ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaiseen lastinkäsittelykorvaukseen.

Merimiestyöhön kuului perinteisesti aluksen merikelpoiseen kuntoon saattaminen eli niin sanottu meriklaaraus. Merimiestyöhön liittyi olennaisesti velvollisuus tukea ja kiinnittää lasti niin, ettei se aluksen ollessa merellä päässyt liikkumaan ja aiheuttamaan vaaratilanteita. Edellytyksenä sille, että alus voi lähteä satamasta oli, että lasti oli huolellisesti tuettu ja kiinnitetty.

Tällainen meriturvallisuuden kannalta välttämätön lastin tukeminen ja kiinnittäminen erosi ahtaustyöstä, jossa keskeistä oli laivan lastaamien ja purkaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman ahtaustoimikunnan 18.4.1982 antaman mietinnön mukaan aluksen lastauksella tarkoitetaan tavaran käsittelyä, johon kuuluu tavaran toimittaminen aluksen sivulta, satamavarastosta, terminaalista tai satamakentältä alukseen sekä aluksesta pois ja sanotun tavaran käsittelyä itse aluksessa siihen liittyvine välittömine aputöineen. Käsitteen piiriin luetaan myös tavaran laskeminen (taljaus), siirtäminen ja purkaminen ja kuormaaminen laiturialueella sekä muonan alukseen ottaminen, milloin se tapahtuu ahtaustyössä käytetyin työmenetelmin.

Rajanveto merimiestyön ja ahtaustyön välillä oli selvä. Ahtaajien suorittamasta lastaus- ja purkaustyöstä käytettiin englannin kielessä nimitystä "loading and unloading" sekä merimiesten suorittamasta tukemisesta ja kiinnittämisestä termiä "lashing and securing". Pääsääntö aluksilla oli, että ensin ahdettiin ja sitten kiinnitettiin. M/s Lauralla oli noudatettu tätä työnjakoa ahtaajien ja merimiesten välillä. Ahtaajat olivat ensin nostaneet ja siirtäneet lastina olleet kontit oikeille paikoille aluksen ruumaan ja sääkannelle, jonka jälkeen aluksen miehistö oli tarkastanut, että lasti oli sijoitettu alukseen oikealla tavalla sekä kiinnittänyt lastin paikoilleen. M/s Lauralla oli koko ajan varsinaisen lastinkäsittelyn hoitaneet ulkopuoliset ahtaajat eikä ahtaajien töitä ollut teetetty miehistöllä. Lastin kiinnittäminen oli vakiintuneesti luettu kuuluvaksi merimiestyöhön. Yhtiö viittasi työtuomioistuimen tuomioon nro 36/1991.

Lastinkäsittelykorvausta koskeva ehto oli otettu työehtosopimukseen sellaisten tilanteiden varalle, joissa merimiehet joutuivat tekemään ahtaajille kuuluvia töitä. Tällaisia tilanteita saattoi syntyä pienissä kyläsatamissa, joissa ahtaajista oli puute tai joista ahtaajat puuttuivat kokonaan. Myös satamissa syntyneissä ruuhkatilanteissa, joissa tarvittiin hetkellisesti lisätyövoimaa, merimiehet olivat saattaneet tehdä ahtaajien töitä. Tällaisissa poikkeustapauksissa oli katsottu kohtuulliseksi maksaa normaalipalkan lisäksi erillinen lastinkäsittelykorvaus. Määräyksellä ei ollut tarkoitus puuttua perinteisen merimiestyön sisältöön tai palkkaukseen.

Erillisen lastinkäsittelykorvauksen maksamisen edellytyksenä oli, että kysymys oli merimiesten tekemästä varsinaisesta lastinkäsittelystä, joka ei kuulunut heidän työtehtäviensä piiriin ja jota perinteisesti tekivät ahtaajat, sekä poikkeustapauksesta eli tilanteesta, jossa ahtaajia ei ollut saatavana tai ahtaajista oli puute. Lastinkäsittelyehto oli siten laadittu niitä erityisiä tilanteita varten, joissa aluksen miehistö poikkeustapauksessa suoritti ahtaajille kuuluvia työtehtäviä. A:n kohdalla ei ollut tästä kysymys.

M/s Laura oli niin sanottu lo-lo-alus (loading in - loading out), joita Suomessa oli hieman alle 40. Vakiintunut käytäntö näillä aluksilla oli, ettei missään niissä maksettu miehistölle kansilastin kiristämisestä tai irrottamisesta erillistä, työehtosopimuksen mukaista lastinkäsittelykorvausta. Käytäntö oli alalla vakiintunut ja yhdenmukainen riippumatta siitä, kuuluiko lo-lo-alus ulkomaanliikenteen vai ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen piiriin.

Merenkulkualalla vallitsevan käytännön mukaan lastin, muun muassa konttien ja puutavaroiden kiinnityksestä, tukemisesta ja irrottamisesta huolehti aina aluksen miehistö. Ahtaajat eivät kiinnittäneet tai irrottaneet lastia yhdessäkään Euroopan satamassa. Jossain satamissa oli mahdollista tilata kiinnityspalveluja ahtauspalveluja suorittavalta tai muulta yksityiseltä yritykseltä erillistä sopimusta ja korvausta vastaan. Tällaista palvelua käyttivät pääasiassa suuria konttimääriä kuljettavat alukset, jolloin ulkopuolisia käytettiin rinnakkain aluksen oman miehistön kanssa kiinnittämään tai irrottamaan lastia. Palvelua ei ollut kuitenkaan saatavissa kaikista satamista. Tällaista palvelua käytettiin ainoastaan lastin kiinnittämiseen ruumassa, mutta ei kannella.

Yhtiö oli maksanut A:lle erillisen korvauksen lastiruumassa tapahtuvasta lastinkäsittelystä. Korvauksen maksaminen oli perustunut siihen, että yhtiö omisti useita eri kokoluokan aluksia. Osalla näistä sovellettiin ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimusta, jolloin ruumassa tapahtuvasta kiinnittämisestä maksettiin lastinkäsittelykorvauksia. Jotta työntekijät eivät joutuisi keskenään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, sattuivatko he työskentelemään alle vai yli 1 600 bruttotonnin aluksella, oli yhtiö päättänyt maksaa kaikilla aluksilla lastinkäsittelykorvauksen lastin kiinnittämisestä ruumassa. Tähän yhtiöllä ei ollut velvollisuutta ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan nojalla.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Turun käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, sovelletaanko ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan lastinkäsittelykorvausta koskevaa määräystä A:n suorittamaan konttien kiinnitykseen ja irrotukseen aluksen kannella.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Varustamoyhdistykselle, Ålands Redarföreningille ja Suomen Merimies-Unioni SM-U:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Varustamoyhdistys on todennut lausunnossaan seuraavaa:

A:n suorittamaan konttien kiinnittämiseen ja irroitukseen aluksen kannella ei tule soveltaa ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohtaa, koska kyseisessä työehtosopimuksen kohdassa ei ole mainintaa lastin kiinnityksestä tai irroituksesta, vaan ainoastaan varsinaisesta lastinkäsittelystä.

Koska m/s Laura ei ole ro-ro alus vaan ns. lo-lo alus, ei kyseiseen työhön tule soveltaa myöskään mainitun työehtosopimuksen kohtaa 22.2. b, vaikkakin siinä puhutaan lastin käsittelystä sekä kiinnityksestä ja/tai irroituksesta.

Ålands Redarförening on lausunut seuraavaa:

Suomen Merimies-Unioni SM-U on antanut seuraavan sisältöisen lausunnon:

Lausuntopyynnössä on kysymys ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan lastinkäsittelykorvausta koskevan määräyksen tulkinnasta. Kyseisessä työehtosopimuksen määräyksessä todetaan:

"Milloin aluksen miehistö poikkeustapauksissa osallistuu varsinaiseen lastinkäsittelyyn aluksessa maksetaan siitä tavanomaisen palkan ohella tunnilta 1/164 kuukausipalkasta. Ns. vinssimiehen lasketaan osallistuvan lastaukseen/purkaukseen."

Kyseinen työehtosopimusmääräys on hyvin vanha (periytyy ainakin 1960-luvulta) ja määräys on kirjoitusasultaan pysynyt muuttumattomana vuosien saatossa.

Määräyksen tarkoituksena on alun perin ollut ja on edelleenkin tuoda esille rajanvetoa merimiehille kuuluvan merimiestyön ja ahtaajille (satamatyöntekijöille) kuuluvan ahtaustyön (satamatyön) välillä.

Säännöksen tarkoituksena on siten todeta, että lastinkäsittely aluksessa ei kuulu merimiestyöhön, mutta niissä poikkeustapauksissa, jolloin miehistö joutuu tähän osallistumaan, siitä on maksettava erillinen korvaus tunnilta. Säännöstä ei siten voi tulkita sillä tavalla, että varustamo voisi vapautua erilliskorvauksen maksamisesta teettämällä säännönmukaisesti aluksen miehistöllä lastinkäsittelyyn liittyvää työtä.

Lastinkäsittelynä pidetään aluksessa tapahtuvaa kaikenlaista osallistumista lastin siirtoon, lastin tuentaan, lastin kiinnittämiseen tai irrottamiseen. Tätä kuvastaa hyvin se, että roro-alusten yleistyttyä työehtosopimukseen otettiin selvyyden vuoksi näitä koskevia 22.2. b kohta, jossa todetaan:

"Milloin ro-ro-aluksen miehistö poikkeustapauksessa osallistuu lastinkäsittelyyn, kiinnitykseen ja/tai irrotukseen maksetaan siitä tavanomaisen palkan ohella tunnilta 1/164 kuukausipalkasta."

Samalla tavalla lastinkäsittelyyn kuuluu konteittain kuljetettavan lastin kiinnitys ja irrotus.

Satamatyön (ahtaustyön) ja miehistön (laivatyön) käsitteistä

Suomi on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen numero 137 eli vuoden 1973 satamatyösopimuksen. Kyseinen yleissopimus koskee satamissa käytettyjen uusien lastinkäsittelymenetelmien sosiaalisia vaikutuksia. Yleissopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan yleissopimuksessa tarkoitetaan käsitteellä satamatyöntekijä ja satamatyöt kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä sellaiseksi määriteltyjä henkilöitä ja toimintoja.

Määrittely tapahtuu siten kansallisella tasolla, eikä tässä lausuntopyynnön kohteen olevassa A:n jutussa vastaajan alioikeudessa esittämillä englanninkielisillä termeillä ole mitään merkitystä haettaessa rajanvetoa ahtaustyön ja merimiestyön välillä.

Satamatyösopimuksen ratifiointia koskevan hallituksen esityksen (HE 113/1974 vp.) mukaan yleissopimuksen määräysten soveltaminen tapahtuu Suomessa käytännössä pääasiallisesti työehtosopimusteitse. Näiltä osin esityksessä viitattiin tuolloin voimassa olleeseen Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n työehtosopimukseen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on 11.11.1994 valtakunnansovittelija Jorma Reinille lähettämässään kirjeessä, joka liittyi 13.9.1994 solmittuun sopimukseen Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys ry:n aluksia koskevien saartotoimenpiteiden purkamisesta sekä Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen työehtosopimuksen lastinkäsittelyä koskevan tes-määräyksen tulkintaan todennut satamatyöhön luettavista töistä seuraavaa:

"Satamatyötä on kaikki se työ, joka suoranaisesti tai epäsuorasti liittyy lastin käsittelyyn satama-alueella tai aluksessa. Lisäksi ne työt, joita tehdään poikkeuksellisesti satama-alueen ulkopuolella ja joista on sovittu toimeksiantajan kanssa (ahtausliike, huolitsija, kuljetusliike, tavarantoimittaja jne.).

Edellä sanotun mukaisesti satamatyötä on mm.:

Aluksen lastin kiinnitys/irrotus normaalin ahtaustyön puitteissa.

lastin kiinnittäminen ja irrottaminen lastitiloissa.

kansilastin kiinnitys ja irrotus, ei kuitenkaan ns. meriklaaraus.

Laiva- ja maanostureiden kuljettaminen, ei kunnallisten ilman eri sopimusta.

Laivan tavarahissien ja kuljettimien ajo.

Proomujen lastaus/tyhjennys.

Rautatievaunujen ja tieliikenneajoneuvojen lastin käsittely.

Lastin laskenta, valvonta ja merkkaus, ei työnjohtajien työt.

Kaikki lastin esi- ja jälkikäsittelytyöt, kuten suuryksiköiden, konttien, perävaunujen, kuljetusalustojen jne. lastaus/purkaus.

Työt satamavarastoissa, kentillä, terminaaleissa jne.

Työvälineiden huolto ja korjaus sekä muut sivu-, täydennys- ja aputyöt.

Koneiden kuljettaminen, huolto ja korjaus.

Edellä mainituista periaatteista poikkeaminen edellyttää 13.9.1994 allekirjoitetun pöytäkirjan mukaan, että asiasta on sovittu ennakolta satamatyöntekijöiden ja AKT:n kanssa."

Laivatyön ja ahtaustyön käsitteitä on kansallisesti määritelty myös säädöstasolla. Laivatyötä koskee Vnp laivatyössä noudatettavista järjestysohjeista (11.6.1981/418) ja ahtaustyötä koskee Vnp alusten lastauksessa ja purkamisessa noudatettavista järjestysohjeista (28.11.1985/915).

Valtioneuvoston päätöstä laivatyössä noudatettavista järjestysohjeista sovelletaan laivatyöturvallisuuslaissa (345/67) tarkoitettuun työhön. Laivatyöturvallisuuslaki on erillisenä lakina nyttemmin kumottu, mutta kyseinen valtioneuvoston päätös on edelleen voimassa. Tässä päätöksessä on aluksen lastaukseen ja purkaukseen liittyviksi merimiestöiksi (21 ja 22 §) määritelty kansiluukkujen avaamiseen ja sulkemiseen sekä niiden suojaamiseen liittyvät työt.

Valtioneuvoston päätös alusten lastauksessa ja purkamisessa noudatettavista järjestysohjeista perustuu Ahtaustoimikunnan mietintöön (komiteamietintö 1982/6). Toimikunnan toimeksiannossa oli asetettu työn pohjaksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimus numero 152, joka koskee työturvallisuutta ja terveyttä satamatyössä ja samaa asiaa koskeva suositus numero 160.

Valtioneuvoston päätöksen 1 §:n mukaan kyseisiä järjestysohjeita sovelletaan alusten lastaukseen ja purkamiseen, aluksen polttoaineenottoon sekä tavaran käsittelyyn ja siihen välittömästi liittyvään työhön terminaaleissa, satamavarastoissa tai muualla satama-alueella. Komiteamietinnön perustelujen mukaan (s. 19):

"Alusten lastauksella ja purkamisella tarkoitetaan tavaran käsittelyä, johon kuuluu tavaran toimittaminen aluksen sivulta, satamavarastosta, terminaalista tai satamakentältä alukseen sekä alukselta pois ja sanotun tavaran käsittelyä itse aluksessa siihen liittyvine välittömine aputöineen. Käsitteen piiriin luetaan myös tavaran laskeminen (taljaus), siirtäminen, purkaminen ja kuormaaminen laiturialueella sekä muonan alukseen ottaminen milloin se tapahtuu ahtaustyössä käsitetyin työmenetelmin."

Tavaran käsittelyn välittömiin aputöihin itse aluksessa liittyy lastin tukeminen, kiinnittäminen ja irrotus. Tämä käy ilmi valtioneuvoston päätöksen 66 §:stä ja komiteamietinnön perusteluista.

Valtioneuvoston päätöksen 66 §:n mukaan lastattava tai purettava tavara on siten pinottava ja sijoitettava sekä tarvittaessa tuettava, etteivät pinot sorru tai niistä putoa tavaraa. Edelleen komiteamietinnön perustelujen mukaan (s. 41):

"Tavaraa paikalleen sijoitettaessa on otettava huomioon pakkausten taikka yksiköiden paino, lujuus, muoto ja muut sellaiset seikat, jotka voivat vaikuttaa tavarapinojen rakenteeseen, mittoihin tai tuen tarpeeseen. Mikäli työntekijän on liikuttava lastin tai sen yksiköiden välissä tukeakseen taikka kiinnittääkseen lastia tai irrottaakseen tuentoja ja kiinnityksiä, on kulkemista varten jätettävä riittävästi tilaa."

Tämän valtioneuvoston päätöksen 3 §:n määritelmän mukaan työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee 1 §:ssä tarkoitettua työtä eli ahtaustyötä.

Aluksessa tapahtuvaan lastinkäsittelyyn kuuluu siten lastin tuenta, lastin kiinnitys ja irrotus.

Merimiestyöhön kuuluu sen sijaan ns. meriklaaraus, jossa tarkistetaan, että lasti on hyvin ja huolellisesti kiinnitetty ja tuettu, luukut ovat vedenpitävästi suljetut, nosturit ja puomit paikalleen asetetut ja kiinnitetyt sekä että kaikki mahdolliset tavarat kannella, keulassa ja perässä sekä venekansilla ovat kiinnitetyt ja kannet puhdistettu kaikista liukastumis- ja kompastumisvaaraa aiheuttavista aineista ja esineistä.

A:n työtehtävät

Turun käräjäoikeuden valmisteluistunnon pöytäkirjaan 17.6.2002 on kirjattu kuvaus A:n työtehtävistä tähän asiaan liittyen seuraavasti:

Edellä olevasta kuvauksesta ilmenee, että A osallistuu aluksen lastaukseen (lastinkäsittelyyn) kiinnittämällä kontit edellä kerrotuin tavoin sitä mukan kuin lastaus alukseen edistyy.

Yhteenveto

Suomen Merimies-Unioni SM-U esittää siten lausuntonaan, että A:n suorittamaan konttien kiinnittämiseen ja irrotukseen aluksen kannella on sovellettava ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan lastinkäsittelykorvausta koskevaa määräystä.

Työtuomioistuimessa on pidetty suullinen valmistelu ja pääkäsittely.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuimessa kuultavina olleet yhdistykset ovat jääneet erimielisiksi siitä, sovelletaanko ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan määräystä lausuntopyynnössä tarkoitettuun konttien kiinnitys- ja irrotustyöhön.

Esitetyn selvityksen mukaan konttien kiinnittäminen on nyt kysymyksessä olevalla aluksella tapahtunut siten, että kontti siirretään nosturilla aluksen kannella olevien kontin kuhunkin kulmaan tulevan twist-lockin päälle. Sen jälkeen twist-lockissa olevat lukitusvivut väännetään kiinni, jolloin kontti lukittuu aluksen kanteen. Tämän kontin päälle tulevat muut kontit kiinnitetään samalla tavalla aina alempaan konttiin. Konttirivistö kiinnitetään päistään ristiin ylimmän kontin alakulmista aluksen kanteen kahdella rautatangolla. Kontit kiinnitetään vielä yläkulmistaan toisiinsa yhdeksi nipuksi. A:n tehtävänä on ollut vääntää edellä tarkoitetut lukitusvivut kiinni ja suorittaa myös muut mainitut kiinnitykset.

Tulkittavana olevan lastinkäsittelykorvausmääräyksen mukaan korvausta maksetaan, milloin aluksen miehistö poikkeustapauksessa osallistuu varsinaiseen lastinkäsittelyyn aluksessa tai vastaavasti ro-ro-aluksen miehistö osallistuu lastin käsittelyyn, kiinnitykseen ja/tai irroitukseen. Tämän määräyksen soveltamisesta ja tulkinnasta on työtuomioistuimessa työehtosopimuksen sopijapuolten lisäksi kuultu todistajina Suomen Merimies- Unioni SM-U:n liittosihteeriä B:tä, Rauman sataman ahtaajien pääluottamusmiestä C:tä ja Finnlines Oy:n merihenkilöjohtajaa D:tä sekä todistelutarkoituksessa Suomen Varustamoyhdistyksen toimitusjohtajaa E:tä.

Todistajien kertoman mukaan lastinkäsittelykorvausmääräyksen tulkittavana oleva 22.2. a kohta on ollut työehtosopimuksessa nykyisessä muodossaan mahdollisesti 1960-luvulta saakka. Tuolloin käytössä oli niin sanottuja konventionaalisia aluksia, joissa lastaus ja purkaminen tapahtui nostureilla lastiluukun kautta. Ro-ro-alusten yleistyttyä työehtosopimukseen otettiin 1970 luvulla erityinen näitä aluksia koskeva lastinkäsittelymääräys. Merikuljetusten siirryttyä enenevässä määrin konttikuljetuksiksi myös konventionaalisilla aluksilla ryhdyttiin kuljettamaan kontteja sekä ruumassa että kansilastina. Lastinkäsittelykorvausmääräyksen a kohdan määräystä ei kuitenkaan ole muutettu.

Todistajien mukaan kontit lastataan alukseen ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti. Ne nostetaan nosturilla paikoilleen ja kiinnitetään sitä mukaa kuin lastaus edistyy. Nosturimiehen lisäksi lastaukseen osallistuu yleensä henkilöitä, jotka ohjaavat kontit paikoilleen ja suorittavat lukituksen ja lastin tuennan. Lastauksen päätyttyä kontit vielä tarvittaessa kiinnitetään erityisillä kiinnikkeillä. Purkaminen tapahtuu vastaavalla tavalla päinvastaisessa järjestyksessä.

Varsinaisella lastinkäsittelyllä tarkoitetaan todistajien kertoman mukaan sopimuksessa lastin siirtämistä laivaan, laivassa ja laivasta. Siten esimerkiksi konttien ohjaaminen paikoilleen on todistajien mukaan ahtaajille kuuluvaa työtä. Varsinainen lastinkäsittelytyö ei käsitä sellaista lastin kiinnitystyötä, jota joudutaan tekemään aluksen meriturvallisuuden varmistamiseksi esimerkiksi merellä sääolosuhteiden vaihdellessa. Todistajat ovat olleet yhtä mieltä myös siitä, että ro-ro-aluksilla kansilastin kiinnitys- ja irrotustyö merimiesten tekemänä on sopimuksen sanamuodon mukaisesti lastinkäsittelykorvaukseen oikeuttavaa työtä. Sen sijaan todistajilla on ollut eri käsitys siitä, kuuluuko kansilastina kuljetettavien konttien kiinnittäminen ja irrottaminen konventionaalisissa aluksissa lastinkäsittelykorvausmääräyksessä tarkoitetulla tavalla varsinaisen lastinkäsittelyn piiriin. Korvausten maksamisesta ei ole muodostunut yhtenäistä käytäntöä.

Työtuomioistuin toteaa, että ro-ro-aluksia koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen uudentyyppisten alusten käyttöönoton ja niillä sovellettavien aiempiin verrattuna erilaisten kuljetus-, lastaus- ja purkamismenetelmien johdosta. Lastin kiinnittäminen ja irrottaminen muodostui kontteja kuljettavissa aluksissa entistä kiinteämmäksi osaksi lastausta ja purkamista. Tässä tilanteessa on jouduttu uudelleen arvioimaan myös ahtaustyön ja merimiestyön rajanvetoa. Työehtosopimuksen ro-ro-aluksia koskevassa sopimuskohdassa lastin kiinnitys ja irrotus on luettu ahtaajille kuuluvaksi työksi. Kun rajanveto on työtuomioistuimen käsityksen mukaan tehty ensisijaisesti työn luonteen eikä laivatyypin perusteella, ro-ro-aluksia koskevan sopimusmääräyksen sanamuodosta ei voida tehdä sellaista vastakkaispäätelmää, että konttien kiinnitys ja irrotus konventionaalisilla aluksilla ei kuuluisi korvausmääräyksen piiriin, milloin se on katsottava osaksi varsinaista lastinkäsittelyä.

Työehtosopimuksessa ei ole määritelty, mitä lastinkäsittelyllä tai varsinaisella lastinkäsittelyllä tarkoitetaan. Esitetyn selvityksen perusteella voidaan päätellä, että ainakin kaikkia sellaisia lastin käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömia lastauksen suorittamiseksi ja vastaavasti lastin purkamiseksi, on pidettävä osana varsinaista lastinkäsittelyä. Tällaista työtä on esimerkiksi konttien ohjaaminen paikoilleen, mutta myös lastauksen edetessä tapahtuva konttien kiinnittäminen ja vastaavasti lastin purkamisen edellyttämä konttien irrottaminen. Varsinaiseen lastinkäsittelyyn ei sen sijaan ole luettava sellaista olosuhteiden kulloinkin edellyttämää ylimääräistä lastin kiinnitystä, joka tapahtuu kuljetuksen meriturvallisuuden varmistamiseksi.

Edellä todetuilla perusteilla ja ottaen huomioon, mitä A:n tehtävistä on edellä todettu, työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että A:n suorittamaan konttien kiinnittämiseen ja irrottamiseen kannella on sovellettava kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 22.2. a kohdan määräystä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Rekola, Palomäki ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.