Labour Court dismisses appeal; road maintenance collective agreement rejected as representative due to broader road and water construction agreement.

Tienhoitoalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta ei voitu vahvistaa asianomaisella alalla edustavana pidettäväksi työehtosopimukseksi.

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 101

ASIA

Työehtosopimuksen yleissitovuutta koskeva valitus

VALITTAJAT

Valtion yhteisjärjestö VTY ry

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 15.10.2002 antama päätös nro 94/2002 tienhoitoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta.

VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on katsonut, että tienhoitoalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus ei ole soveltamisalallaan työehtosopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustavana pidettävä eikä siten yleissitova.

Tienhoitoalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus on valtakunnallinen. Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikissa tienhoitoalan töissä yksityisoikeudellisessa työ- tai oppisopimussuhteessa oleviin työntekijöihin lukuun ottamatta toimihenkilöitä.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ilmoituksen mukaan sen jäsenenä olevan Tieliikelaitoksen palveluksessa on työehtosopimuksen piirissä 2 287 työntekijää. Valtion yhteisjärjestö VTY ry:n ilmoituksen mukaan työehtosopimuksen soveltamispiirissä työskentelee 2 267 työntekijää.

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston vuoden 2000 ennakkotiedon mukaan maarakennusalan toimialaluokissa on yksityisellä sektorilla noin 16 000 työntekijää ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä noin 5 400 työntekijää. Maarakennuksen toimialalla olevan asfalttialan työehtosopimuksen ja toimihenkilösopimusten soveltamisaloilla työskentelee osa alan työntekijöistä, joten varsinaisen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalalle jää yksityisellä puolella noin 12 000 työntekijää ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä eli tienhoitoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalle noin 2 100 työntekijää.

Kun verrataan toisiinsa yhtäältä tienhoitoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tarkoittaman alan koko työntekijämäärää ja toisaalta työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen sidottuisuuspiiriin kuuluvien työntekijöiden määrää, voidaan todeta, että tienhoitoalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus ei ole työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveltamisalallaan edustavana pidettävä.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

VALITUKSET

Valtion yhteisjärjestö VTY vaatii, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätös kumotaan ja että Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja Valtion Yhteisjärjestö VTY:n välinen tienhoitoalan työehtosopimus vahvistetaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi valtakunnalliseksi, asianomaisella alalla edustavana pidettäväksi työehtosopimukseksi eli yleissitovaksi työehtosopimukseksi.

Tienhoitoalan ensimmäinen työehtosopimus solmittiin 1.2.2001 lukien. Työehtosopimus koskee tienhoitoalan työtä ja alalla yksityisoikeudellisissa työ- tai oppisopimussuhteessa olevia työntekijöitä, lukuun ottamatta toimihenkilöitä.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry (LTY) on sääntöjensä mukaan avoin työnantajajärjestö, johon kaikki sen edustamien alojen yksityiset yritykset voivat liittyä. Kysymyksessä on uusi työehtosopimusala ja sopimus on syntynyt Tieliikelaitoksen perustamisen yhteydessä. Toimialaa ei ole aikaisemmin määritelty toimialaluokituksessa tai itsenäisesti, koska se on vuoden 2000 loppuun saakka ollut osa valtion toimintaa.

Tiehallinto toimii viranomaisena ja ostaa tienhoitotuotteet ja palvelut markkinoilta. Tieliikelaitos on yksi alan urakoitsija, joka tuottaa tienhoitoon liittyviä palveluja. Koko tienhoitoala avataan asteittain täysin kilpailulle. Kilpailussa yksityiset yritykset ovat voittaneet joitakin urakoita. Kilpailun voittaneiden yritysten palveluksessa on 50 - 100 työntekijää tienhoidon töissä. Osa yrityksistä ei kuulu mihinkään työnantajaliittoon. Kilpailuttamisen myötä alalla toimivien yritysten määrä tulee tulevaisuudessa lisääntymään.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksessä on lähdetty siitä, että tienhoitoala on osa maa- ja vesirakennusalaa. Työntekijämääriä vertailemalla päätöksessä on päädytty siihen, että tienhoitoalan työehtosopimuksen piirissä on huomattavasti vähemmän työntekijöitä kuin maa- ja vesirakennusalalla. Päätöksessä todetaan, että maarakennusalalla on yksityisellä sektorilla ollut vuonna 2000 16 000 työntekijää ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä noin 5 400 työntekijää. Valtioenemmistöisillä yhtiöillä tarkoitettaneen vanhaa Tielaitosta ja Ilmailulaitosta. Lautakunta on näiden lukumäärien perusteella päätynyt siihen, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalalle jää noin 12 000 työntekijää.

Tilastokeskuksen työllisen työvoiman luokittelun mukaan (31.12.1999) teiden, lentokenttien jne. rakentamisessa työskenteli 10 058 työntekijää. Siltojen, tunnelien jne. rakentamisessa työskenteli 8 567 työntekijää ja vesirakentamisessa 631 työntekijää. Tilastokeskus ei ole luokitellut lainkaan tienhoitoalaa. Tilastokeskuksen toimialaluokittelulla ja työehtosopimusten soveltamisalalla ei ole kiinteää yhteyttä. Tienhoitoalan työehtosopimuksen piirissä työskentelevien lukumäärä on lautakunnan päätöksen mukainen eli noin 2 100.

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietojen pohjana ovat olleet myös Tielaitoksen henkilöstön tilastotiedot. Näiden tietojen pohjalta Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastossa rakentaminen (luokka 45) toimialan alaluokkaan (452) talonrakentaminen; maa- ja vesirakentaminen ja edelleen sen alaluokkaan (45230); teiden, katujen, lentokenttien ja urheilualueiden rakentaminen on sijoitettu kaikki Tielaitoksen ja Ilmailulaitoksen palveluksessa työskennelleet henkilöt, työntekijät, toimihenkilöt ja virkamiehet. Tähän alaluokkaan ei sisälly teiden auraus, hiekoitus ja suolaus, jotka tienhoitoalalla muodostavat merkittävän työkokonaisuuden. Mainitut tehtävät muodostavat tienhoitoalan ydintehtävät. Tästä johtuen tienhoitoalan töitä ei voida sisällyttää toimialaluokkaan rakentaminen (45) ja sen alaluokkaan: talonrakentaminen; maa- ja vesirakentaminen (452):

Yleissitovuuden vahvistamislautakunta on verrannut käytännössä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen työntekijämääriä tienhoitoalan työehtosopimuksen työntekijämääriin ja todennut maa- ja vesirakennusalan muodostavan suuremman määrän ja pitänyt sitä työehtosopimusta yleissitovana myös tienhoitoalalla. Lautakunta on siten katsonut maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen yleissitovaksi ja sen koskevan kattavuudeltaan myös tienhoitoalaa. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta ei ole pohtinut sitä, kuuluuko tienhoito maa- ja vesirakentamisen toimialaan vai ei.

Työehtosopimuksen soveltamisalan määrittely ei ole helppoa, kun asiaa tarkastellaan yleissitovuusnäkökulmasta. Lähtökohta on se, että työehtosopimuksen osapuolet määrittävät työehtosopimuksen soveltamisalan. Nyt esillä olevassa tapauksessa se on määritelty tienhoitoalaksi.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa soveltamisalaksi on määritelty Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry:n jäsenten maa- ja vesirakennustyössä toimivien työntekijöiden työsuhteet. Työehtosopimuksen soveltamisalassa ei puhuta tienhoitoalasta. Tienhoitotyö on aurausta, suolausta, hiekoitusta, viittojen ja liikennemerkkien asentamista, ajoratamaalausta, päällysteiden paikkaamista, pölynsidontaa, vesakoiden raivaamista, teiden höyläämistä sekä lossien kuljettamista ja lossipaikkojen huoltamista. Kysymys on siten jo rakennettujen töiden, tiealueiden ja laitteistojen huollosta ja kunnossapidosta. Teiden rakentamisella ei ole mitään tekemistä teiden hoidon ja kunnossapidon kanssa. Tienhoitotyö on luonteeltaan aivan erilaista kuin teiden rakentaminen. Saman logiikan mukaan kaikki talojen rakentamiseen liittyvän tulisi olla yhden työehtosopimusalan sisällä ja myös rakennusten hoidon, huollon ja kunnossapidon. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita.

Rakentamisessa ja tienhoidossa käytetään aivan eri kalustoa. Tienhoitoautossa on oltava omat laitteiden edellyttämät hydrauliikka-, atk- ja sähköjärjestelmät. Tienhoitoauto on varustettava eri olosuhteisiin tarkoitetuilla etu- ja sivuauroilla kiinnityslaitteineen, alusterällä kiinnitysmoduleineen, suolausautomaatilla, liuossuolalaitteilla, tienpesulaitteilla, tienharjauslaitteilla, reunantäyttöön ja päällysteiden paikkaukseen tarkoitetuilla lisävarusteilla ynnä muilla. Purkamalla varusteet tienhoitoautosta sillä voidaan suorittaa maarakennuksen kuljetuksia mutta ei päinvastoin. Lisäksi tienhoito edellyttää laajoja investointeja muuhun kalustoon, kuten tiehöylät erikoisvarusteineen, hiekkasiilot ja suuri määrä pelkästään tienhoitoon tarkoitettua muuta kalustoa.

Tienhoitoalaan kuuluu myös losseilla suoritettavat työt. Lossit ovat osa yleisiä teitä. Näissä tehtävissä on arviolta 250 työntekijää. Lossien kuljettaminen sekä lossien ja lossipaikkojen huoltaminen poikkeavat täysin maa- ja vesirakentamisesta.

Tienhoidossa kuljettajalta vaaditaan tienhoitotyöhön hankittua laaja-alaista osaamista ja ammattitaitoa. Lisäksi kuljettajalta edellytetään tienhoidon edellyttämää liikenneturvallisuusosaamista. Työtä tehdään erikoisvarustetulla kalustolla muun liikenteen seassa, poikkeavilla nopeuksilla ja toimintatavoilla. Työssä joudutaan ajamisen ohella samaan aikaan käyttämään useita eri laitteita. Tienhoitoyksikön ohjaamo muistuttaa lähinnä lentokoneen ohjaamoa. Maarakentamisessa käytettävä kalusto on lähinnä kaivavia ja kuormaavia koneita sekä maansiirtoon käytettäviä maansiirtoautoja sekä maa- ja kiviainesten jalostukseen ja tiivistämiseen käytettäviä laitteita. Maa- ja vesirakentamisessa suoritetaan yleensä myös räjäytystyötä.

Jos jätetään kuntien katujen ja yksityisteiden tienhoito tarkastelun ulkopuolelle, niin työehtosopimuksen mukaisella tienhoitoalalla työskentelee yli 95 prosenttia alan työntekijöistä. Tienhoitoalan työehtosopimus on siten selvästi edustava ja tienhoitoalaa on pidettävä itsenäisenä sopimusalana eikä osana maa- ja vesirakennusalaa.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry (LTY) on valituksessaan esittänyt samansisältöiset vaatimukset kuin Valtion yhteisjärjestö VTY ja esittänyt perusteina seuraavaa:

Tienhoitoalan työehtosopimuksen soveltamisalaan sisältyvät työt ovat pääosaltaan teiden auraukseen, suolaukseen, hiekoitukseen, viitoitukseen, maalaukseen ja erilaisiin pölynsidontatöihin liittyviä töitä. LTY:n jäsenyyteen liittyvän työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen sidottuisuuspiiriin kuuluu noin 2 287 työntekijää.

Työssäkäyntitilaston käyttö tienhoitoalalla on toimialan osalta ongelmallinen erityisesti sen vuoksi, että työssäkäyntitilastossa rakentamisen alaluokkaan; teiden, katujen, lentokenttien ja urheilualueiden rakentaminen (45230) ei Tilastokeskuksen ilmoituksen mukaan sisälly teiden auraus, hiekoitus ja suolaus, jotka tienhoitoalan työehtosopimuksen soveltamisalaan sisältyvinä töinä muodostavat merkittävimmän osan soveltamisalalla tehtävistä töistä. Tämän vuoksi tienhoitoalan työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia tienhoitotöitä ei voida sisällyttää toimialaluokkaan rakentaminen (45) ja sen alaluokkaan; talonrakentaminen; maa- ja vesirakentaminen (452). Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastolla ei voida siten ratkaista tienhoitoalan työehtosopimuksen yleisyyttä kysymyksessä olevalla toimialalla.

Vaikka työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on edellä mainituista tilastollisista ongelmista huolimatta katsonut tienhoitoalan sisältyvän toimialana maa- ja vesirakentamisalan sisään ja siten päätynyt tosiasiallisesti lopputulokseen, että maa- ja vesirakentamisalan työehtosopimusta tulisi soveltaa yleissitovana myös tienhoitoalalla, ei tämä päätelmä saa tukea myöskään tienhoitoalalla työskentelevien työntekijöiden järjestäytymisestä.

Valtion keskusvirastona toimineen Tielaitoksen jakautuessa kahdeksi erilliseksi organisaatioksi, Tiehallinnoksi ja Tieliikelaitokseksi, viimeksi mainittu aloitti toimintansa 1.1.2001. Jaon seurauksena Tiehallinto vastaa virastona tienpitoon liittyvistä viranomais- ja hallintotehtävistä sekä hankkii kilpailuttamalla tienpitoon liittyviä palveluja. Tieliikelaitos puolestaan tuottaa liikenneväyliin ja liikenneympäristöön liittyviä palveluja yhtenä monista palvelutuottajista.

LTY:n jäsenenä Tieliikelaitos soveltaa tienhoidossa työskenteleviin työntekijöihin LTY:n ja VTY:n välillä solmittua tienhoitoalan työehtosopimusta. Tienhoitoalan työehtosopimuksen vakiintuneisuutta ja yleisyyttä osoittaa se, että LTY:n tietojen mukaan ainakin 90 prosenttia tienhoitoalalla työskentelevistä työntekijöistä kuuluu tämän työehtosopimuksen piiriin ja pois lukien kuntien ja yksityisten teiden tienhoito, työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaisen sidottuisuuspiirin ulkopuolella työskentelee vain noin 50 - 100 työntekijää. LTY:n ja VTY:n solmima työehtosopimus on siten tienhoitoalan yleisin työehtosopimus.

LAUSUNNOT

Työsopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todennut, että vahvistaessaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen yleissitovaksi lautakunta on arvioinut työehtosopimuksen alalla olevien työntekijöiden lukumääräksi noin 14 100, joista osa työskentelee teiden, lentokenttien ja urheilualueiden rakentamisen toimialalla (toimialaluokka 45230). Tässä työntekijämäärässä ei ole mukana toimihenkilöitä, virkamiehiä eikä sellaisia työntekijäryhmiä, jotka eivät olisi maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen piirissä. Toimialaan sisältyy olennaisena osana tienhoito.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on soveltamisalaltaan huomattavasti laajempi kuin pelkästään tienhoitoalan työntekijöitä koskeva sopimus. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan monenlaista toimintaa harjoittavissa yrityksissä, kuten esimerkiksi teiden rakentamisessa, maarakennusalan purkutehtävissä ja rakennuskoneiden vuokrauksessa. Tämä huomioon ottaen tienhoito on luonnollinen osa mainitun työehtosopimuksen soveltamisalaa etenkin kun työehtosopimusta sovelletaan mainitunkaltaisiin tehtäviin. Vaikka tienhoitoala olisikin toiminnan luonteen perusteella eriytettävissä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen tarkoittamista muista yksittäisistä aloista, jotka jokainen ovat yhtä vahvoin perustein eriytettävissä, ei tämä pelkästään riitä perusteeksi tarkastella tienhoitotehtäviä omana erillisenä toimialanaan.

Yleissitovaksi vahvistettu maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus koskee myös tienhoitotöitä, eikä samalle soveltamisalalle voida vahvistaa yleissitovaksi kahta työehtosopimusta. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta koskeva vahvistamislautakunnan päätös on lainvoimainen.

Valtion yhteisjärjestö VTY on lausunnossaan todennut, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunnon mukaan maa- ja vesirakennusalaan sisältyy olennaisena osana tienhoitoala. Tämä arvio on virheellinen. Lautakunnan näkemys perustuu pääosin Tilastokeskuksen tilastoluokituksiin, jotka ovat siltä ajalta, kun Tieliikelaitos oli vielä valtion virasto ja ennen kuin alalle tehtiin itsenäinen työehtosopimus. Kuten jo valituksessa on todettu, teiden rakentaminen on eri toimintaa kuin tienhoito. Lautakunnan kanta, jonka mukaan iso ja laaja ala kattaa kaikki erilaiset osa- ja sivualueet, ei ole vakiintuneen käytännönkään mukaan kestävä peruste arvioida työehtosopimusten yleissitovuutta.

Lautakunnan lausunnon mukaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan monenlaista toimintaa harjoittavissa yrityksissä, kuten esimerkiksi teiden rakentamisessa, maarakennusalan purkutehtävissä ja rakennuskoneiden vuokrauksessa. Lautakunta ei kuitenkaan väitä, että sitä sovelletaan myös tienhoitoalan yrityksissä. Lautakunta on tästä vetänyt sen johtopäätöksen, että tienhoito on luonnollinen osa mainitun työehtosopimuksen soveltamisalaa etenkin kun työehtosopimusta sovelletaan mainitunkaltaisiin tehtäviin. Tältä osin lautakunta ei ole perustellut näkemystään tarkemmin. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta ei sanamuotonsa mukaan sovelleta tienhoitoalan töihin. Lautakunta ei voi laajentaa työehtosopimuksen soveltamisalaa, sillä se on sopijaosapuolten tehtävä.

Lautakunta on ymmärtänyt käsitteen lossi väärin, sillä losseja on sekä sisävesillä että merellä toimivia. Tieliikelaitoksen omistuksessa on 23 sisävesillä toimivaa lossia ja 17 merilossia. Lossit liikkuvat vaijereiden varassa. Ilman vaijeria liikkuviin lautta-alusten henkilöstö on merimiehiä ja muiden työehtosopimusten piirissä.

Lautakunta vetoaa siihen, että samalle alalle ei voida vahvistaa yleissitovaksi kahta työehtosopimusta ja että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen yleissitovuus on lainvoimaisesti vahvistettu. Kysymys on kuitenkin kahdesta eri alasta. Jos maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus olisi tienhoitoalalla yleissitova, niin silloin alalla mahdollisesti työskentelevien hyvin pieni vähemmistö määrittelisi yleiset työehdot järjestäytymättömille yrityksille ja yleensä nämä olisivat epäedullisemmat kuin tienhoitoalan työehtosopimuksessa. Tämä vääristäisi sitä palkkaehdoilla kilpailemista, mitä yleissitovuudella pyritään estämään.

Tienhoitoala ei ole osa isompaa kokonaisuutta eli maa- ja vesirakennusalaa. Eräät rakennusalan yritykset toimivat myös tienhoitoalalla, mutta pienessä mittakaavassa. Näiden ja Tieliikelaitoksen lisäksi tienhoitoalalla toimii myös yksinomaan tienhoitoon erikoistuneita pieniä ja ilmeisesti järjestäytymättömiä yrityksiä.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on lausunnossaan todennut, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalamääräys ja tienhoitoalan vastaava määräys osoittavat, että soveltamisalat poikkeavat toisistaan. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisala on varsin laaja, kun taas tienhoitoalan työehtosopimuksen soveltamisala on erityinen ja yksinomaan tienhoitoon liittyviä töitä koskeva. Myös maa- ja vesirakennustöiden sisältö ja tienhoitoalan töiden sisältö poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tämä eroavuus käy ilmi Valtion yhteisjärjestö VTY:n valituksesta.

LTY:n ja VTY:n solmima tienhoitoalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus on soveltamisalallaan edustavin. LTY:n tietojen mukaan ainakin 90 prosenttia tienhoitoalalla työskentelevistä työntekijöistä kuuluu tienhoitoalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Tätä tietoa ei vahvistamislautakunta ole todennut virheelliseksi.

Vaikka työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen yleissitovaksi työehtosopimukseksi, ei se estä tienhoitoalan työehtosopimuksen vahvistamista yleissitovaksi, koska työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätös on voimassa siihen asti, kunnes lautakunta työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 7 §:n tai työtuomioistuin lain 9 §:n nojalla päättää toisin. Koska työehtosopimusten soveltamisalat eivät myöskään edes ole samat, kysymys ei ole samalle toimialalle yleissitovaksi vahvistettavasta kahdesta työehtosopimuksesta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

Valittajat ovat katsoneet, että tienhoitoala tulisi katsoa itsenäiseksi sopimusalaksi eikä osaksi maa- ja vesirakennusalaa kuten työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on yleissitovuusasiaa ratkaistessaan katsonut.

Asianomainen ala

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on soveltamisalaltaan huomattavasti laajempi kuin tienhoitoalan työehtosopimus. Esitetyn selvityksen mukaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä tehdään myös tienhoitoalan työtä ja työehtosopimusten soveltamisalat ovat siten tienhoitoalan osalta päällekkäiset.

Edellä esitetyistä syistä sekä tienhoitoalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus sinänsä voisivat olla asianomaisen alan työehtosopimuksia tienhoitoalalla. Työtuomioistuin on aiemmassa, vastaavanlaista asiaa koskevassa ratkaisussaan TT 2003:16 katsonut, että tällaisessa valintatilanteessa voidaan ohjeena soveltaa työehtosopimusten yleissitovuuden tavoitteita. Sellaisena on työsopimuslain perusteluissa mainittu järjestäytymättömien työnantajien työntekijöiden vähimmäisehtojen laaja turvaaminen (hallituksen esitys nro 157/200 s. 73).

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelee yhteensä noin 14 100 työntekijää, joista hieman yli 7 100 on tämän työehtosopimuksen normaalisitovuuden piirissä. Kun mainittuja lukuja verrataan vastaaviin lukuihin tienhoitoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla, voidaan todeta, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksella on huomattavasti merkittävämpi asema oman alansa työsuhteiden vähimmäisehtojen turvaajana kuin tienhoitoalan työntekijöitä koskevalla työehtosopimuksella vastaavasti on soveltamisalallaan.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on päätynyt oikeaan lopputulokseen, kun se on vahvistanut maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen edustavaksi ja yleissitovaksi, mutta jättänyt tienhoitoalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tällaista vahvistusta vailla.

Tienhoitoalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta ei edellä lausutuilla perusteilla voida vahvistaa asianomaisella alalla edustavana pidettäväksi työehtosopimukseksi.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää valitukset.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Kröger, H. Rautiainen ja Vertanen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Päätös on yksimielinen.