Labor court allows union representatives' dismissal compensation due to employer's breach of collective agreement safety rules.

Tuotantolaitoksen toimintaa ei ollut kokonaan keskeytetty. Työnantaja ei ollut yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todennut, ettei heille ollut tarjota heidän ammattia vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä. Työnantaja oli pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lomauttaessaan menetellyt yleissopimuksen vastaisesti.

Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat oikeutettuja vahingonkorvaukseen työansion menetyksestä niiltä lomautuspäiviltä, jolloin työnantajalla olisi ollut tarjota heille työtä. Korvauksista oli vähennettävä 75 prosenttia kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta.

Kysymys myös työnantajaliiton valvontavelvollisuudesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 93

KANTAJA

Kemianliitto-Kemifacket ry, Helsinki

VASTAAJA

Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Alumglas Oy, Sotkamo

ASIA

Luottamusmiehen lomauttaminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.9.2002

Pääkäsittely 4.11.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 16.1.2001 - 31.1.2003 voimassa olevan lasitus-, rakennuslasitus- ja lasinjalostusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa TT:n ja SAK:n välisessä yleissopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3 Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, edellä mainittu korvaus on työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään 4 kuukauden palkka ja enintään 12 :n §:n 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus.

Korvaus tämän sopimuksen mukaan perusteettomasta lomautuksesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto-Kemifacket ry on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Alumglas Oy on lomauttanut pääluottamusmies A:n työsuojeluvaltuutettu B:n yleissopimuksen 4.3 kohdassa sovittujen perusteiden vastaisesti,

velvoittamaan yhtiön suorittamaan yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaista korvausta ansionmenetyksestä A:lle 28 työpäivältä ja kahdelta arkipyhältä yhteensä 1.946,40 euroa ja B:lle 22 työpäivältä ja kahdelta arkipyhältä yhtensä 1.557,12 euroa viivästyskorkoineen 15.4.2002 lukien,

tuomitsemaan Suomen Lasitus- ja Hiomoliiton työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Suomen Lasitus- ja Hiomoliiton ja Alumglas Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Pääluottamusmies A oli ollut lomautettuna 22.1. - 1.2.2002 ja 11.3. - 8.4.2002 ja työsuojeluvaltuutettu B 31.1. - 4.2.2002 sekä 11.3. - 8.4.2002. Tuotantoyksikön toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan, vaan siellä on työskennellyt jatkuvasti lasityöntekijä C, jonka lisäksi varastomies oli ollut työssä 21.3.2002 neljä tuntia. Kummatkin ovat työntekijöitä, joita A ja B edustavat pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Työpaikalla suoritetut työt ovat olleet normaaleja työtehtäviä, joita A ja B olisivat kyenneet tekemään. Kummankaan kanssa ei ollut yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaisesti todettu, ettei heille olisi voitu tarjota heidän ammattiaan vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä. Lomauttaminen edellyttää edellä tarkoitettua yhteistä toteamista myös siinä tapauksessa, ettei sopivaa työtä olisi tarjottavana.

Ensimmäisen lomautusjakson aikana C valmisti ainakin 100 kappaletta pieniä ikkunoita ja jälkimmäisen lomautusjakson aluksi heti 50 kappaletta tuuletusventtiileitä. Jälkimmäisen lomautusjakson aikana C lisäksi valmisti ainakin neljä kappaletta 500-sarjan ikkunoita ja 12 kappaletta 100-sarjan ikkunoita sekä valmisti ja lähetti 70 kappaletta alumiinisia säleiköitä. Edelleen hän suoritti tavaran pienosien vientiä ja hakua opetus- ja työkeskukseen. Jälkimmäisen lomautusjakson loppuessa C oli juuri tekemässä julkisivumalleja. Lisäksi C teki muun muassa koneiden kehittelytöitä, joita B oli tehnyt aikaisemmin. Lisäksi C valmisti uusia sahausvastuksia ja porauspöytiä, joita normaalistikin tehdään tuotannon ohessa.

Yleissopimuksen 4.3 kohdan perusteella pääluottamusmiehellä ja työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada vahingonkorvausta perusteettomasta lomautuksesta työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti. A ja B ovat tehneet työtä työehtosopimuksen 5. palkkaryhmän mukaisella 8,11 euron taulukkopalkalla. A:lle on siten syntynyt ansionmenetystä 28 päivältä ja kahdelta arkipyhältä ja B:lle 22 työpäivältä ja kahdelta arkipyhältä. Tuomittavasta korvauksesta on työnantajan suoritettava työttömyysvakuutusrahastolle määrä, joka vastaa 75 prosenttia lomautuksen ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista. A:n osalta tämä määrä on 864,31 euroa ja B:n osalta 855,34 euroa.

Työnantajaliitto oli saanut tietää lomauttamisista jo ensimmäisen lomautusjakson aikana. Se ei kuitenkaan ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi vaan on käytännössä hyväksynyt työnantajan toiminnan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ry on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Lomautuksien 22.1. - 4.2.2002 ja 11.3. - 8.4.2002 aikana kaikki tuotantolinjan työntekijät olivat portaittain lomautettuina. Tuotantolinjan toiminta keskeytettiin lomautusten ajaksi kokonaan.

Tuotannossa on kuusi työntekijää. Heidän lisäkseen yhtiön palveluksessa on projektitehtävissä kanteessa mainittu C. C:n työ on erillään tuotantotehtävistä eivätkä tuotannon lomautukset ole aikaisemminkaan koskeneet hänen työsarkaansa. Pääluottamusmiehellä ja työsuojeluvaltuutetulla ei ole minkään aikaisemman lomautuksen aikana ollut huomautettavaa siihen, että tuotantolinja lomautukset eivät ole koskeneet C:tä.

Yhtiön toiminnalle on ollut tyypillistä kausiluontoisuus, minkä vuoksi yritys on joutunut turvautumaan lomautuksiin sekä alkuvuodesta että syksyisin. Vakiintunut käytäntö on ollut, että tekemisen loppuessa alkupään työvaiheitten tekijät, kuten sahaaja ja lasinleikkaaja, lähtevät lomautukselle ensin, loppukokoonpanijat viime vaiheessa ja varastomies viimeisenä lähetettyään tuotteet työkohteisiin. Uuden työjakson alkaessa työhöntulo on tapahtunut päinvastaisessa järjestyksessä porrastettuna.

Pääluottamusmies A toimii sahaajana ja työsuojeluvaltuutettu B lasinleikkaajana, joten he siirtyvät lomautukselle ja palaavat lomautukselta ennen muita työntekijöitä. Lomautusten aikana on joskus ollut tarve valmistaa muutama ikkuna esimerkiksi uuden kaupan saantia edesauttavaa malliasennusta varten. Vakiintunut käytäntö on ollut, että loppukokoonpanoa tekevä työntekijä on käynyt ne tekemässä, koska hän hallitsee kaikki työvaiheet ja asuu lähellä. Pääluottamusmiehellä ja työsuojeluvaltuutetulla ei ole minkään aikaisemman lomautuksen yhteydessä ollut huomautettavaa lomautuksen aikaisesta työskentelystä.

Ensimmäisen lomautuksen aikana C on edellä tarkoitetun työntekijän töihin kutsumisen asemesta valmistanut oman työnsä ohella pienen määrän sellaisia puiteosia, jotka jäivät tuotantolinjan lomautuksen alkaessa kesken viallisen profiilierän vuoksi. Puitteet oli saatava lomautuksen aikana meneillään olevalle asennustyömaalle. Puitteiden valmistus ei eronnut millään tavoin aikaisempien lomautusten aikana tehdystä ja pääluottamusmiehen sekä työsuojeluvaltuutetun hyväksymästä työstä. Tästä syystä yhtiö ei ole edellisillä kerroilla noudatettuun menettelyyn vedoten neuvotellut ensin pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa.

Varastomies on käynyt jälkimmäisen lomautuksen ja tuotantolinjan keskeytyksen aikana 21.3.2002 lähettämässä yhden kuorman, jota ei voitu vastaanottaa työmaalla ennen lomautuksen alkamista. Hän oli töissä neljä tuntia. Mikäli kuorma olisi voitu vastaanottaa työmaalle lomautuksen alkaessa, olisi varastomiehen lomautus alkanut porrastuksen vuoksi vasta kuorman lähettämisen jälkeen.

C:n tehtävänä on ollut jo kahden vuoden ajan Tekes Oy:n rahoittamaan tuotekehitysprojektiin liittyvä menetelmäkehitystyö yhdessä määräaikaisen konesuunnittelijan kanssa sekä kokonaan uuden tuoteryhmän työmenetelmien kehittäminen. Lisäksi C on vetänyt useita vaativia asennusprojekteja eri puolella Suomea, suorittanut reklamaatiotarkastuksia ja hoitanut muita asiakassuhteita, kouluttanut yhteistyöyritysten asentajia ja kehittänyt uusien tuotteiden asennusmenetelmiä työkohteissa sekä työmenetelmiä tehtaalla. C on myös kaikki tuotantolinjan työvaiheet hallitsevana ollut muutaman lyhyen työjakson ajan purkamassa tuotantolinjan ruuhkahuippuja silloin, kun töitä on tehty kahdessa vuorossa.

A tai B eivät olisi kumpikaan pystyneet yksin eivätkä edes molemmat yhdessä tekemään puitteita valmiiksi. Heidän työllistämisekseen olisi ensin pitänyt kutsua A sahaamaan profiilit. A ei ole tehnyt muita työvaiheita, joten hänen jälkeensä olisi pitänyt kutsua töihin B tekemään esikokoonpano. B ei ole työskennellyt loppukokoonpanossa, joten sitä vaihetta varten olisi tarvittu vielä kolmas mies. Näin menetellen vuorollaan töihin kutsutuille kolmelle miehelle olisi kullekin riittänyt töitä puitteiden valmistuksessa vajaaksi työpäiväksi.

Työntekijäpuolella ei ole aikaisempien lomautusten aikana ollut huomauttamista siitä, että tuotantolinjan lomautukset eivät ole koskeneet projektitehtävissä työskentelevää C:tä. Huomauttamista ei ole ollut myöskään siitä, että loppukokoonpanon työntekijä on käynyt lomautusten aikana tekemässä vastaavanlaisia töitä, mitä C on nyt oman työnsä ohella tehnyt. Yhtiö ei ole voinut mieltää, että A:lle tai B:lle aiheutuisi vahinkoa saamatta jäävinä palkkoina teettämällä työn C:llä. Korvausvelvollisuuden edellyttämä huolimattomuus ei siten täyty A:han eikä B:hen nähden.

A ei ole ennen erimielisyysmuistionsa 28.2.2002 laatimista edes yrittänyt ottaa yhteyttä työnantajaan. Yhtiö on saanut tiedon erimielisyydestä ja muistiosta vasta Suomen Lasitus- ja Hiomoliitolta 6.3.2002, jolloin ensimmäinen lomautus oli jo päättynyt. Toisen lomautuksen aikana C oli tehnyt ainostaan omaan projektityöhönsä eli uuden tuoteryhmän työmenetelmien kehittämiseen ja testaamiseen sekä valmistamiseen tarvittavien laitteiden ja jigien kehittämiseen liittyvää työtä yhdessä konesuunnittelijan kanssa.

A ja B eivät olisi pystyneet tekemään kuin osan niistä keskeneräisiksi jääneiden puitteiden kokoamisvaiheista, jotka C on ensimmäisen lomautuksen aikana muiden töidensä ohella tehnyt. A:n ja B:n osaamiin työvaiheisiin olisi mennyt vajaa työpäivä. Missään tapauksessa A:lle ei ole aiheutunut 50,27 euroa eikä B:lle 51,75 euroa suurempaa vahinkoa.

Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto on toiminut ripeästi ja kehottanut useita kertoja yhtiötä käymään yleissopimuksen 4.3 kohdan mukaiset neuvottelut pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Liitto on kehottanut yhtiötä käymään neuvottelut siitäkin huolimatta, että yhtiön oma kanta tuotantolinjan lomautusten aikana kokonaan keskeytyneenä olemisesta olisi oikea. Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto on myös käyttänyt painostuskeinonaan järeintä asettaan, eli jäsenyydestään erottamisuhkaa. Yhtiön tuotantolinjan toiminnan keskeyttäminen on jäänyt epäselväksi. Tästä syystä Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan varsinkaan, kun Kemianliiton kantaa on perustellusti ollut syytä pitää vääränä. Joka tapauksessa Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto on täyttänyt valvontavelvollisuutensa. Hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole olemassa perusteita.

TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTON LAUSUNTO

Työttömyysvakuutusrahasto on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla antanut lausuntonsa. Se on samalla ilmoittanut, että työnantajan työttömyysvakuutusrahastolle maksettavaksi määrättävät korvaukset suoritetaan työttömyysvakuutusrahaston tilille Nordea 200138-00483595.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Kanteessa on muun ohella vaadittu vahvistettavaksi, että Alumglas Oy on lomauttanut työehtosopimuksen vastaisesti pääluottamusmies A:n ja työsuojeluvaltuutettu B:n ja vaadittu tämän vuoksi yhtiön velvoittamista suorittamaan mainituille työntekijöille yleissopimuksen mukaisena korvauksena lomautusajan ansionmenetystä vastaava palkka.

Yleissopimuksen mukaan pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua ei saa lomauttaa, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan tai heidän kanssaan yhteisesti todeta, ettei heille voida tarjota heidän ammattiaan vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä.

Asiassa on riidatonta, että A:n tai B:n kanssa ei ollut yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla yhteisesti todettu, että heille ei ollut tarjota edellä tarkoitettua työtä. Näin ollen kanteen vahvistus- ja vahingonkorvausvaatimusten ratkaisemiseksi on otettava kantaa siihen, oliko Alumglas Oy:n toiminta tuotantolaitoksena keskeytetty kokonaan kysymyksessä olevien kahden lomautusjakson aikana.

Tuotantolaitoksen toiminnan keskeyttäminen

Työtuomioistuimessa on lomauttamisista ja niiden aikana tehtaalla tehdystä työstä kuultu B:tä, Alumglas Oy:n toimitusjohtajaa D:tä ja lasityöntekijä C:tä.

Alumglas Oy:n palveluksessa on kolme toimihenkilöä ja kuusi tuotannossa työskentelevää työntekijää. Lisäksi C työskentelee yhtiössä työntekijäasemassa kehittämis- ja projektitehtävissä.

Tuotantolinjan kaikki kuusi työntekijää oli lomautettu vuoden 2002 alkupuolella porrastaen lomautusten alkaminen osin kunkin tekemien työvaiheiden perusteella ja osin myös tuolloin pidettyjen työajan lyhennysvapaiden johdosta. Lomautukset eivät koskeneet C:tä, joka työskenteli lomautusten aikana tehtaalla pääosin kehittämisprojektiinsa kuuluneissa tehtävissä, mutta hän teki ainakin ensimmäisen lomautusjakson aikana jonkin verran myös varsinaiseen tuotantoon kuuluvia töitä. Kuitenkaan C ei ollut työskennellyt tehtaalla viikolla 11, jolloin hän oli ollut matkatöissä eikä viikolla 12, jolloin hän oli ollut talvilomalla.

C oli kertomansa mukaan tehnyt valmiiksi lomautusten alkaessa kesken jääneen ikkunoiden kasaamistyön. Hän oli myös lähettänyt valmiit ikkunat asennustyömaalle. C oli tehnyt lisäksi joitakin kappaleita malli-ikkunoita ja liimannut säleikköihin verkkoja. Arvionsa mukaan C oli ensimmäisen lomautusvaiheen aikana tehnyt pääosin ikkunatöitä, mutta jälkimmäisen jakson aikana hän oli ollut kokonaan kehittämistehtävissä yhdessä yhtiöön palkatun määräaikaisen suunnittelijan kanssa. D on osaltaan vahvistanut C:n tehneen lomautuksen alkaessa materiaalipuutteiden vuoksi kesken jääneitä töitä, jotka olivat olleet välttämättömiä asennustyömaiden pyörimisen kannalta.

Edelleen C:n kertoman mukaan hän oli tehnyt edellisenä syksynä käynnistyneeseen venttiiliprojektiin liittynyttä kehitystyötä. Lisäksi C oli osana uusien tuotanto- ja asennusmenetelmien kehittämisprojektia tehnyt muun muassa reiityspöytien rakentamista ja sirkkelinvasteiden kokoamista. Vastaavia tehtäviä oli aiempina vuosina myös B tehnyt.

Esitetty selvitys osoittaa, että tehtaan tuotantolinja on ollut lomautusten aikana pysähdyksissä, mutta tehtaan toimintaa tuotantolaitoksena ei ollut kummallakaan lomautusjaksolla kuitenkaan kokonaan keskeytetty yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla. Kun yhtiössä ei edellä todetun mukaisesti ollut myöskään yhteisesti todettu, ettei pääluottamusmiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle ollut tarjota heille sopivaa työtä, on lomauttamisessa menetelty yleissopimuksen vastaisesti. Työnantaja on tämän vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle perusteettomasta lomauttamisesta aiheutuneen vahingon.

Vahingonkorvaus

Korvaus yleissopimuksen mukaan perusteettomasta lomautuksesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti. Tämän lainkohdan mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko.

Korvattavana vahinkona on kanteessa vaadittu lomautuksesta aiheutunutta ansionmenetystä koko lomautuksen ajalta.

Edellä mainitun lainkohdan mukaan korvattavaksi tulee se vahinko, joka työntekijälle on työnantajan menettelystä aiheutunut. Tässä tapauksessa korvattavaa vahinkoa A:lle ja B:lle on aiheutunut työansion menetyksenä niiltä lomautuspäiviltä, jolloin työnantajalla olisi ollut tarjota A:n tai B:n ammattia vastaavaa tai heille muutoin sopivaa työtä. Tällaista työtä on katsottava olleen tarjolla ainakin silloin, kun C on sellaista työtä tehnyt tehtaalla lomautusten aikana.

C on esitetyn selvityksen mukaan työskennellyt tuotanto- ja asennusmenetelmien kehittämisprojektissa vuodesta 2000 lähtien. Tämän projektin oli määrä päätyä kesäkuun lopussa 2002. Vaikka joitakin C:n lomautusaikana tekemiä tähän projektiin kuuluvia yksittäisiä tehtäviä olisi ilmeisesti ainakin B aiemman työkokemuksensa perusteella pystynyt tekemään, työnantaja on voinut perustellusti katsoa, ettei lomautetuilla työntekijöillä ole ollut sellaisia valmiuksia, että heidät olisi voitu kehittämistyön häiriintymättä siirtää väliaikaisesti näihin C:n tehtäviin.

Sen sijaan C:n tekemä varsinainen tuotantotyö kuten profiilien sahaaminen, puitteiden kokoaminen ja malli-ikkunoiden tekeminen samoin kuin ikkunoiden pakkaaminen olisi esitetyn näytön perusteella ainakin joidenkin työvaiheiden osalta vastannut A:n ja B:n ammattitaitoa. Työtuomioistuimen arvion mukaan tällaista työtä on heille kummallekin ollut tarjottavana kuitenkin vain ensimmäisen lomautusjakson aikana ja tällöinkään ei esitetyn näytön valossa enempää kuin kahta työpäivää vastaava määrä.

B ja A ovat kumpikin oikeutettuja edellä todetuin perustein kahden päivän ansionmenetystä vastaavaan vahingonkorvaukseen. Kun laskuperusteena käytetään 8,11 euron tuntiansiota, kummallekin on aiheutunut korvattavaa ansionmenetystä kahdelta päivältä (2x8 h) yhteensä 129,76 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan tuomittavasta korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Tällaista päivärahaa on työttömyysajalta maksettu A:lle keskimäärin 50,10 euroa (1.152,41:23) ja B:lle keskimäärin 49,58 euroa (1.140,45:23) päivässä. A:lle tuomittavasta korvauksesta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 % 100,20 eurosta eli 75,15 euroa ja B:lle tuomittavasta korvauksesta samoin 75 %:a 99,16 eurosta eli 74,37 euroa. Alumglas Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto on saatuaan tietää työntekijäliitolta Alumglas Oy:n suorittamista lomautuksista ryhtynyt esitetyn selvityksen mukaan viipymättä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi. Se on yhteydenotoin 7.3., 14.3., 20.3. ja 21.3.2002 pyrkinyt vaikuttamaan siihen että yhtiö menettelee yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla. Liitto on lisäksi 8.4.2002 käynnistänyt yhtiötä vastaan kurinpitomenettelyn uhaten yhtiötä liitosta erottamisella, ellei se ryhdy vaadittaviin toimenpiteisiin lomautusasiassa. Edellä todetun perusteella työtuomioistuin katsoo liiton ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

Alumglas Oy:n on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla hävitessään asian pääosiltaan velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. Kemianliitto-Kemifacket ry on jättänyt korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja niistä aiheutuneet kustannukset huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 1 000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Alumglas Oy on menetellyt yleissopimuksen 4.3 kohdan vastaisesti lomauttaessaan luottamusmies A:n ja työsuojeluvaltuutettu B:n.

Alumglas Oy:n velvoitetaan suorittamaan korvauksena perusteettomasta lomautuksesta aiheutuneesta vahingosta B:lle 55 euroa 39 senttiä ja A:lle 54 euroa 61 senttiä. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisen korkokannan mukaan 15.4.2002 lukien.

Lisäksi Alumglas Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle korvauksista vähennetyt määrät yhteensä 149 euroa 52 senttiä.

Enemmälti vaatimukset hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Alumglas Oy:n korvaamaan Kemianliitto-Kemifacket ry:n oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.