Labour court dismisses state's procedural objection regarding its standing as defendant in collective agreement breach case.

Valtiovarainministeriö oli valtion puolesta oikea vastaaja virastokohtaisen yhteistoimintasopimuksen rikkomista koskevassa asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 92

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry, Helsinki

VASTAAJA

Suomen valtio/Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.10. ja 5.11.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja toiselta puolen muun muassa Rajavartioliitto ry:n välillä on 12.12.2000 allekirjoitettu virastokohtainen sopimus yhteistoiminnasta rajavartiolaitoksessa. Tämä sopimus sisältää muun ohella määräyksiä sopimuksen tarkoituksesta, rajavartiolaitoksen velvollisuudesta edistää yhteistoimintaa, yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvista asioista, yhteistoimintamenettelystä, neuvottelumenettelyn päättymisestä, neuvottelujen kirjaamisesta ja yhteistoimintamenettelyssä tiedottamisesta.

KANNE

Vaatimukset

Palkansaajajärjestö Pardia ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa rajavartiolaitoksen esikunnan rikkoneen rajavartiolaitoksen yhteistoimintasopimusta vanhemman rajavartijan A:n siirtoa koskeneessa asiassa,

tuomitsee Suomen valtion/valtiovarainministeriön virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin ja 20 §:n nojalla maksamaan kantajalle hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen rikkomisesta, ja

velvoittaa Suomen valtion/valtiovarainministeriön korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen

Perusteet

Rajavartiolaitoksen esikunta on A:n siirtoa Suomenlahden merivartiostosta Pohjois-Karjalan rajavartiostoon koskeneessa asiassa rikkonut tahallaan rajavartiolaitoksen yhteistoimintasopimuksen edellä tarkoitettuja määräyksiä.

Rajavartiolaitoksen esikunta ei ole antanut A:lle mahdollisuutta vaikuttaa työtään ja työolosuhteitaan koskevaan, rajavartiolaitoksen toimintaan vaikuttavaan päätöksentekoon. Se on A:n työtehtäviä järjestäessään laiminlyönyt toimia siten, että järjestelyt edistävät henkilöstön ja esimiesten sekä henkilöstön keskinäistä yhteistoimintaa ja tuloksellista työskentelyä sekä antavat A:lle mahdollisuuden vaikuttaa työnsä sisältöön ja työympäristöön ja saada tietoa työnsä tavoitteista, merkityksestä ja tuloksista.

Rajavartiolaitoksen esikunta on myös laiminlyönyt velvoitteensa neuvotella ja käsitellä yhdessä A:n kanssa tämän siirron perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja ja niinikään laiminlyönyt aloittaa neuvottelut sellaisessa suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, jossa yhteistoiminnan tarkoitus voi myös käytännössä toteutua. Rajavartiolaitoksen esikunta ei ole antanut A:lle asian käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja. Se ei myöskään ole todennut, milloin yhteistoimintamenettely on päättynyt. Yhteistoimintamenettelystä ei ole laadittu asianmukaista pöytäkirjaa, sitä ei ole toimitettu A:lle tiedoksi eikä esikunta myöskään ole tiedottanut viipymättä A:lle siirtoasiassa tekemästään ratkaisusta.

Työnantajan menettely osoittaa yhteistoimintasopimuksen tahallista laiminlyöntiä. Sen vuoksi hyvityssakon tuomitseminen on välttämätöntä.

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Rajavartioliitto ry:n välinen paikallisneuvottelu 28.1.2002 on päättynyt erimielisenä.

VASTAUS

Oikeudenkäyntiväite

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. Lisäksi valtiovarainministeriö on asian valmisteluistunnossa vaatinut kanteen jättämistä väärään vastaajaan kohdistettuna tutkimatta.

Oikeudenkäyntiväitteen perusteet

Sopimus yhteistoiminnasta rajavartiolaitoksessa on yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 15 §:n nojalla solmittu virastokohtainen yhteistoimintasopimus. Se ei ole luonteeltaan tarkentava virkaehtosopimus vaan virastokohtainen sopimus, jonka työnantajan puolelta on solminut rajavartiolaitoksen esikunta. Näin ollen työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 6 momentin tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevat säännökset eivät tule sovellettaviksi, vaan asianosaiskelpoisuus määräytyy lain pääsäännön mukaisesti. Sen mukaan kanteeseen vastaa sopimuksen solminut osapuoli eli tässä tapauksessa rajavartiolaitoksen esikunta. Valtiovarainministeriö on väärä vastaaja asiassa.

Kysymys on ehdottomasta oikeudenkäynnin edellytyksestä, jonka tuomioistuin on velvollinen ottamaan huomioon viran puolesta. Tämän vuoksi väite voidaan tehdä vielä pääasiaan vastaamisen jälkeenkin.

VASTAUS OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEESEEN

Palkansaajajärjestö Pardia on vaatinut valtiovarainministeriön valmisteluistunnossa tekemän oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä liian myöhään tehtynä. Väite olisi tullut esittää kirjallisessa vastauksessa. Väite on joka tapauksessa aiheeton sen vuoksi, että kanne on kohdistettu Suomen valtioon, joka on oikea vastaaja. Kuka sen puolesta käyttää puhevaltaa, ei ole sellainen kysymys, johon tuomioistuimen tulee viran puolesta ottaa kantaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on ottanut valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen erikseen ratkaistavakseen.

Valtiovarainministeriö on asian valmisteluistunnossa 18.10.2002 vaatinut, että Palkansaajajärjestö Pardian kanne jätetään valtiovarainministeriöön kohdistettuna viran puolesta tutkimatta. Kanne perustuu rajavartiolaitoksen työnantajana solmimaan virastokohtaiseen virkaehtosopimukseen. Koska kysymys ei ole tarkentavasta virkaehtosopimuksesta, kanne olisi valtiovarainministeriön asemesta kohdistettava sopimuksen solmineeseen rajavartiolaitoksen esikuntaan.

Työtuomioistuimesta annetun lain 25 §:n mukaan oikeudenkäyntiä koskeva väite on tehtävä vastauksessa. Valtiovarainministeriö on tehnyt oikeudenkäyntiväitteen edellä todetun mukaisesti vasta valmisteluistunnossa. Kun väitteessä on kuitenkin kysymys valtiovarainministeriön oikeudesta omissa nimissään vastata kanteessa esitettyihin vaatimuksiin ja siten oikeudenkäynnin edellytyksestä, jonka tuomioistuin on velvollinen ottamaan huomioon viran puolesta, työtuomioistuin ottaa väitteen tutkittavakseen.

Asiassa on riidatonta, että rajavartiolaitoksen esikunnan ja toiselta puolelta muun muassa Rajavartioliitto ry:n välillä solmittu rajavartiolaitoksen yhteistoimintasopimus perustuu yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 15 §:ään ja on mainitun lain mukainen sopimus. Sanotun lain 15 §:n 2 momentin nojalla tällaisesta sopimuksesta on voimassa mitä yleissopimuksesta valtion virkaehtosopimuslaissa säädetään.

Vuoteen 1986 saakka valtion virkaehtosopimuslain ja -asetuksen mukaan virkaehtosopimusneuvottelut kävi ja virkaehtosopimuksen työnantajana teki aina valtiovarainministeriö valtion neuvotteluviranomaisena. Muilla ministeriöillä taikka virastoilla tai laitoksilla ei lain mukaan ollut tällaista toimivaltaa. Vuonna 1986 voimaan tulleella valtion virkaehtosopimuslain muutoksella tuli mahdolliseksi solmia virkaehtosopimus voimassa olevan virkaehtosopimuksen tarkentamisesta (tarkentava virkaehtosopimus) ja myös solmia erillinen sopimus virkamiesasioiden hoitamisessa noudatettavista menettelytavoista (yleissopimus). Valtion neuvotteluviranomaisena oli edelleen valtiovarainministeriö, joka kuitenkin voi määrätä hallinnonalan neuvotteluviranomaisen käymään virkaehtosopimuksen tekemiseksi tarvittavia neuvotteluja ja oikeuttaa sen tekemään omalta osaltaan taikka alaisensa hallinnon osalta tarkentavan virkaehtosopimuksen. Näiltä osin lain säännökset ovat saman sisältöisinä edelleen voimassa.

Edellä todetun lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä lisättiin työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:ään uusi 6 momentti, jonka mukaan valtion puolesta panee kanteen vireille ja vastaa kanteeseen valtion neuvotteluviranomainen tai sen määräyksestä hallinnonalan neuvotteluviranomainen tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevassa asiassa.

Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 15 §:n mukaan yhteistoimintasopimuksen voivat solmia valtiovarainministeriö koko valtionhallinnon osalta, ministeriöt kukin omalta osaltaan ja alaistensa virastojen osalta ja ne virastot, jotka hallinnonalan ministeriö on siihen oikeuttanut. Ministeriön ja viraston sopimuksessa ei saa sopia toisin siitä, mitä valtiovarainministeriön tekemässä sopimuksessa on sovittu. Ministeriöiden ja virastojen yhteistoimintasopimusten tekeminen ei siten edellytä valtiovarainministeriön määräystä, vaan oikeus sopimusten tekemiseen on suoraan mainitun lain perusteella.

Valtion yhteistoimintalain edellä todetuista säännöksistä ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voida kuitenkaan ilman sitä koskevia nimenomaisia määräyksiä johtaa rajoituksia valtiovarainministeriön oikeuteen valtion neuvotteluviranomaisena kantaa ja vastata työtuomioistuimessa virkaehtosopimuksia koskevissa asioissa. Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n mukaan valtiota vastaan vireille pantuun kanteeseen vastaa valtiovarainministeriö, jolle tällainen kanne on osoitettava siinäkin tapauksessa, että valtiovarainministeriö määrää hallinnonalan neuvotteluviranomaisen vastaamaan kanteeseen. Valtiovarainministeriö on siten valtion puolesta oikea vastaaja myös nyt kysymyksessä olevassa virastokohtaista yhteistoimintasopimusta koskevassa asiassa.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 ja 6 momentin nojalla hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen valmisteluistunnossa, johon asiaan osalliset tullaan erikseen kutsumaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, H. Rautiainen, Vaheri, Sulkunen ja Heimolinna jäseninä. Esittelijä on ollut Hotti.

Päätös on yksimielinen.