Court allows judge's claim for T13 salary under collective agreement, rejecting gender-based pay disparity argument.

Kysymys siitä, oliko työnantajalla hyväksyttävä syy sijoittaa samaa työtä tehneiden eri sukupuolta olleiden käräjätuomareiden virat eri palkkausluokkiin. Ks. TT:2002-7. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 9

KANTAJA

Käräjätuomari Markku Leporanta, Kouvola

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.10.2001

Pääkäsittely 29.11.2001

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Oikeusministeriön ja AKAVA-JS ry:n välillä 19.4.2000 tehdyssä tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkausta koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Peruspalkka

Virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain liitteen 1 mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virkojen A-palkkausluokat muuttuvat uuden palkkausjärjestelmän mukaisiksi T-palkkausluokiksi oheisen liitteen 2 mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun tarkentavan virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta oikeusministeriö on 5.5.2000 antanut ohjeen, jossa on muun muassa seuraava kohta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virkojen ja virkasuhteiden muuttaminen

A-palkkausluokan sopimuksessa mainitut vakinaiset virat muutetaan T-palkkausluokan viroiksi sopimuksen liitteen 2 mukaisesti. Hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien osalta oikeusministeriö kuultuaan järjestöjä tekee päätökset virastokohtaisesta virkojen muuttamisesta.

Kukin virasto päättää siitä, miten sopimuksen piiriin kuuluvan virkamiehen palkkaus muuttuu. Tapauksessa, jossa saman A-palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T-palkkausluokkaan, virasto tekee ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa ao. virkojen suhteen, niin ratkaisu tulee tehdä noudattaen virkaikää (ns. rangia). Mikäli virastossa ei ole muotoutunut tällaista järjestystä, voidaan ratkaisu perustaa tuomari- tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että hänellä on oikeus tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta 19.4.2000 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla saada kyseessä olevan virkaehtosopimuksen mukaista T13-palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien, ja

velvoittamaan valtiovarainministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Oikeusministeriö ja AKAVA-JS ovat 19.4.2000 solmineet tarkentavan virkaehtosopimuksen tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta. Sopimus tuli voimaan 1.2.2000. Oikeusministeriö antoi 5.5.2000 ohjeet virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta.

Virkaehtosopimuksen 4 §:ssä todetaan, että virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain liitteen 1 mukaan. Virkaehtosopimuksen liitteen 1 mukaan T11-palkkausluokkaan kuuluu 135 käräjätuomaria ja T13-palkkausluokkaan 239 käräjätuomaria. Virkaehtosopimuksen 8 §:n 2 momentin mukaan virkojen A-palkkausluokat muuttuivat uuden palkkausjärjestelmän mukaisiksi virkojen vaativuuden mukaisiksi T-palkkausluokiksi liitteen 2 mukaan. Virkaehtosopimuksen liitteen 2 mukaan A27-palkkausluokassa olleista käräjätuomareista 180 siirrettiin T13-palkkausluokkaan ja 71 T11-palkkausluokkaan. Myös A26-palkkausluokassa olleet 64 käräjätuomaria siirrettiin palkkausluokkaan T11.

Lahden käräjäoikeudessa oli ennen edellä mainitun virkaehtosopimuksen voimaantuloa kolme A28-palkkausluokan ja 10 A27-palkkausluokan käräjätuomarin virkaa. A28-palkkausluokan käräjätuomarit toimivat osastojen puheenjohtajina ja heille kuului tuomarintehtävien ohella henkilöstö- ja hallinnollisia tehtäviä, joten heidän korkeampi palkkauksensa oli perusteltavissa. Sen sijaan A27 palkkausluokan käräjätuomarit tekivät tuolloin ja tekevät edelleen samaa yhtä vaativaa työtä ilman, että heidän keskinäisissä tehtävissään olisi mitään eroavaisuuksia.

Lahden käräjäoikeuden laamanni sijoitti edellä tarkoitetut 10 käräjätuomaria 1.2.2000 lukien uusiin T-palkkausluokan virkoihin siten, että kuusi käräjätuomaria sijoitettiin T13-palkkausluokkaan ja neljä T11-palkkausluokkaan. Sijoittelun laamanni teki virastokohtaisen virkaiän perusteella, jolloin ratkaisevaa oli se, milloin kukin käräjätuomari oli nimitetty virkaan tai saanut niin sanotun kuoppakorotuksen.

Käräjätuomareiden riitautettua palkkausluokkiin sijoittelun asiasta käytiin paikallisneuvottelu 27.11.2000 ja 19.4.2001 siitä neuvoteltiin oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä. Viimeksi mainitussa neuvottelussa neuvotteluosapuolet katsoivat, ettei asia anna aihetta enempään.

A nimitettiin 23.2.2001 Lahden käräjäoikeuden avoimeksi tulleeseen T13-palkkausluokan käräjätuomarin virkaan 1.3.2001 lukien, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö A:lla olisi oikeussuojan tarvetta esillä olevassa asiassa. Palkka oli maksettu T11-palkkausluokan mukaan 1.2. - 31.12.2000 väliseltä ajalta eikä virkaikäjärjestystä ole korjattu kuin osaksi.

Käräjäoikeus ei ole tuomarinvirkaan nimittävä viranomainen. Tosiasiassa kuitenkin sovellettaessa nyt kyseessä olevaa virkaehtosopimusta oli osa ennen A27-palkkausluokkaan kuuluvista Lahden käräjätuomareista saanut virkaylennyksen T13-palkkausluokan virkaan ja osa jopa edellisiä pidemmän kokemuksen omaavista käräjätuomareista, alennettu T11-palkkausluokan virkaan. A kuului jälkimmäiseen ryhmään. Tämä järjestely toteutettiin ilman viranhakumenettelyä ja noudattamatta perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyjä nimitysperusteita.

Virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan palvelussuhteen ehtoja eivät ole virkojen järjestely eikä virkanimitysperusteista voida sopia. Esillä olevassa tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa oikeusministeriö tosiasiallisesti otti vallan määrätä virkaylennysperusteista. Tältä osin soveltamisohje on pätemätön.

Virkaehtosopimuksen 4 §:ssä on palkkausluokkiin sijoittelun lähtökohdaksi määritelty virkatehtävien vaativuus. Tällöin on selvää, että mikäli käräjätuomarien virkatehtävien laadussa tai määrässä ei ole osoitettavissa eroavaisuuksia, tulee saman vaativuustason virat sijoittaa samaan palkkausluokkaan.

Paikallisneuvotteluissa 19.4.2001 oikeusministeriö ilmoitti, että tehdyllä virkaehtosopimuksella pyrittiin eri tuomioistuimiin kuuluvat tuomarinvirat järjestämään virkojen vaativuuden perusteella järjestykseen, joka sopimusosapuolten välillä nähtiin oikeaksi. Siinä pyrittiin ottamaan huomioon tuomarinvirkojen vaativuus eri tuomioistuimissa muun muassa toimialan laajuuden, erityisasiantuntemuksen ja oikeusasteen osalta ja tuomarien kokemuksesta johtuva edellytys tehdä laadukkaampaa ja sitä kautta vaativampaa työtä.

Lahden käräjäoikeudessa oli ennen virkaehtosopimuksen voimaantuloa voimassa yhdenvertaisuusperiaate eli samasta työstä maksettiin sama palkka. Kaikki käräjätuomarit, jotka eivät toimineet osastonjohtajina, oli yhdenvertaisesti sijoitettu A27-palkkausluokkaan. Virkaehtosopimuksen voimaantulon jälkeen samat käräjätuomarit, jotka hoitivat täysin samoja tehtäviä, oli jaettu ilman asianmukaista perustetta kahteen ryhmään, joista toiset saivat korkeampaa palkkaa kuin toiset.

Lahden käräjäoikeuden laamannin tekemä palkkausluokkiin sijoittaminen virastokohtaisen virkaiän perusteella johti erittäin epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Sitä paitsi virastokohtaista virkaikää eli rangia ei Lahden käräjäoikeudessa ollut muotoutunut, joten päätöstä ei edes soveltamisohjeiden mukaan voitu perustaa rangiin.

Kun A:n virkaikää verrattiin muiden Lahden käräjätuomareiden virkaikään, ei ollut oikein, että hän menettäisi virkavuosia tultuaan nimitetyksi Lahden käräjäoikeuden A27-palkkausluokan käräjätuomariksi 1.11.1998 alkaen, kun hänellä kuitenkin muutoin oli kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa 27 vuotta. Jos oikeusministeriön tarkoituksena oli luoda T11-palkkausluokasta sisääntulovirka, A:n kokemuksen omaavaa käräjätuomaria ei siihen ollut mahdollista sijoittaa.

Kouvolan hovioikeus oli 25.5.1993 tutkinut Lahden käräjäoikeuden käräjätuomareiden nimittämisperusteet siirryttäessä yhtenäiseen alioikeuteen. A:n sijainti Lahden käräjäoikeuden käräjätuomareiden virkaikäjärjestyksessä ratkaistiin siten, että se oli ennen käräjätuomareita B, C, D, E, F ja G. A:ta ei voitu rangaista siitä, ettei hän tuolloin siirtynyt Lahden käräjäoikeuteen, vaan Kouvolan käräjäoikeuteen, missä toimi käräjätuomarina ajan 1.12.1993 - 31.10.1998. Käräjätuomarin viran hoito toisessa käräjäoikeudessa ei voinut vähentää virkaikää eikä taitoa, kykyä tai kansalaiskuntoa. Tästä huolimatta A sijoitettiin huomattavasti todellista virkaikää alemmaksi vähentämällä hänen virkaiästään 4 vuotta 11 kuukautta ainoastaan sillä perusteella, ettei A toiminut käräjätuomarina Lahden vaan Kouvolan käräjäoikeudessa. Näin hänet sijoitettiin T11-palkkausluokkaan, vaikka edellä mainitut vähemmän virkaikää omaavat B, C, D ja H sijoitettiin T13-palkkausluokkaan.

Virastokohtaiselle virkaikäjärjestykselle ei ollut lainsäädännössämme annettu muutoin merkitystä kuin oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä säädetyssä äänestysjärjestyksessä. Virastokohtaista virkaikäjärjestystä ei ollut laissa säädetty eikä siis sitäkään, miten sellainen olisi muodostettava. Se ei sopinut nykyaikaiseen oikeusjärjestykseen. Perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyjä nimitysperusteita ei voitu syrjäyttää millään laissa säätämättömällä perusteella.

Kyseessä oli Rooman sopimuksen 40 artiklan B-kohdassa tarkoitettu hallinnollinen menettely tai käytäntö. Mainitussa artiklassa velvoitettiin jäsenmaat poistamaan sellaiset kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat hallinnolliset menettelyt ja käytännöt sekä avoinna oleviin työpaikkoihin pääsyä koskevat määräajat, joiden voimassa pitäminen olisi esteenä työntekijöiden liikkuvuuden vapauttamiselle. Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, kun työntekijä joutui kärsimään palkkauksessaan, mikäli hän vaihtoi työpaikkaa eli toisessa käräjäoikeudessa työskentely ei kartuttanut virkaikää muissa käräjäoikeuksissa.

Käräjätuomareita ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti kaikissa maan käräjäoikeuksissa. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa palkkausluokkiin sijoittelussa oli virkaehtosopimusta ja sen soveltamisohjetta tulkittu siten, että ratkaisevana oli pidettävä lakimiestehtävissä toimimisaikaa. Oikeusministeriö oli hyväksynyt mainitun tulkinnan Helsingin käräjäoikeuden kohdalla. Mitään asiallisia perusteita sille, miksei samanlaista tulkintaa voitu nyt hyväksyä Lahden käräjäoikeuden ja A:n kohdalla, ei ollut.

Virkamieslain 11 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, eikä ketään perusteettomasti saa asettaa toisiin nähden eri asemaan sukupuolen, iän tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. A oli asetettu perusteettomasti eri asemaan eräisiin muihin Lahden käräjäoikeuden tuomareihin nähden. Epätasapuolinen kohtelu oli ilmennyt siten, että hänet oli virkaehtosopimusta ja sen soveltamisohjeita virheellisesti tulkiten sijoitettu palkkaryhmään T11, vaikka hänet olisi tullut virkaikään nähden sijoittaa palkkaryhmään T13.

Tasa-arvovaltuutetun lausunto

Tasa-arvovaltuutettu on A:n pyynnöstä ottanut tasa-arvolain säännösten nojalla kantaa siihen, onko A:ta syrjitty palkkauksessa sukupuolen perusteella, kun hänelle on maksettu samasta työstä alempaa palkkaa kuin neljälle naistuomarille.

Tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaan palkkasyrjinnästä voi olla kyse vain silloin, jos työntekijään sovelletaan epäedullisempia palkkaehtoja kuin mitä sovelletaan toiseen tai toisiin työntekijöihin. Tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa kenenkään voimassa olevaa palkkausta ei alennettu siitä, mikä se oli järjestelmän voimaantulohetkellä. Kuitenkin palkkausjärjestelmän uudistus vaikutti siten, että toisaalta palkkausluokkaan T11 ja toisaalta palkkausluokkaan T13 sijoitettujen, aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden tuomareiden välille syntyi palkkaero. Palkkaero muodostui toisaalta peruspalkkojen erosta ja toisaalta siitä, että kokemuslisät samoin kuin mahdolliset johtamislisät määräytyivät tiettynä prosenttiosuutena peruspalkasta.

Palkkasyrjinnästä saattoi tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan olla kyse vain silloin, kun eri suuruista palkkaa maksettiin saman työnantajan palveluksessa oleville samaa tai samanarvoista työtä tekeville työntekijöille. Lausunnon mukaan samassa käräjäoikeudessa ja myös eri käräjäoikeuksissa, jotka kaikki ovat saman oikeuslaitoksen virastoja, työskentelevien käräjätuomareiden oli katsottava olevan saman työnantajan palveluksessa.

Syrjintäolettaman syntyminen kantajien ja verrattavien käräjätuomareiden välille riippuu oleellisesti käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavista palkanmaksuperusteista. Nämä perusteet määriteltiin tarkentavassa virkaehtosopimuksessa seuraavasti:

1) peruspalkka, joka määräytyi virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella

2) kokemuslisä, joka oli työkokemuksen pituuden perusteella määräytyvä prosenttiosuus peruspalkasta sekä

3) johtamislisä, joka myös oli tietty prosenttiosuus peruspalkan ja kokemuslisien yhteismäärästä.

Käräjätuomareiden peruspalkat määräytyvät palkkausluokkien perusteella. Oikeusministeriön soveltamisohjeissa määritettiin ne kriteerit, joilla viraston tuli tehdä ratkaisunsa virkojen sijoittamisesta palkkausluokkiin niissä tapauksissa, joissa saman palkkausluokan viroista osa muuttui ylempään ja osa alempaan palkkausluokkaan. Nämä kriteerit olivat tilanteesta riippuen joko yleiset virkaylennysperusteet, virastokohtainen virkaikä eli rangi tai tuomari- ja lakimiehenä toimimisikä taikka kokemuslisään laskettava aika. Lausunnon mukaan kriteerien suhde palkanmääräytymisperusteisiin oli kuitenkin epäselvä. Ohjeissa ei ilmennyt, mikä olisi ohjeiden mukainen palkanmääräytymisperuste.

Lausunnossa on viitattu EY-oikeuteen sisältyvään tehokkuusperiaatteeseen liittyvään vaatimukseen palkkausjärjestelmien läpinäkyvyydestä eli avoimuudesta. Avoimuuden vaatimus edellyttää, että työntekijät saattoivat saada selville, mitkä eri tekijät missäkin määrin vaikuttavat heidän palkkaukseensa. Avoimuuden vaatimus koskee kaikkia palkanosia. Avoimuuden puute tässä tapauksessa puoltaa käsitystä syrjintäolettaman syntymisestä.

Kun otetaan vielä huomioon käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavat virkaehtosopimuksen mukaiset palkanmääräytymisperusteet, erityisesti peruspalkan määräytyminen työn vaativuuden perusteella, sekä se, mitä edellä on todettu syrjintäolettaman syntymisen kriteereistä, voitiin asiassa katsoa syntyvän palkkasyrjintäolettama. Miespuoliselle käräjätuomarille maksetaan pienempää peruspalkkaa kuin naispuolisille käräjätuomareille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt ovat samoja.

Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi kumota syrjintäolettaman, jos hän voi osoittaa menettelylleen hyväksyttävän syyn.

Virkaehtosopimuksen mukainen peruspalkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta palkkausjärjestelmän uudistusta koskevasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, ettei sopimuksen laatimisessa pyrittykään siihen, että peruspalkka määräytyisi ainakaan kaikissa tapauksissa yksinomaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella. Samaa tai samanarvoista työtä tekeviä työntekijöitä on siis ollut tarkoituskin sijoittaa eri palkkausluokkiin.

Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta selvityksestä käy edelleen ilmi, että työn vaativuuden arvioinnin ohella toinen peruste, josta käräjätuomareiden sijoittaminen palkkausluokkaan eli heidän peruspalkkansa riippuu, on työn laatuun ja tai määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Peruspalkka määräytyy siis kahden eri kriteerin nojalla. Edellä todettiin avoimuuden vaatimuksen edellyttävän, että työntekijöiden tulee voida tietää sekä ne perusteet, joilla palkkaus määräytyy, että myös se, missä määrin mikäkin peruste palkkaukseen vaikuttaa. Tarkasteltavana oleva palkkausjärjestelmä ei tältäkään osin vastaa palkkauksen avoimuudelle asetettavia vaatimuksia.

Sinänsä tavoitetta ottaa työn laatuun ja määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon tuomareiden palkkauksessa useamman samoja virkoja koskevan palkkausluokan avulla voidaan pitää yhdenmukaisena tasa-arvolain esitöissä esitetyn näkemyksen kanssa. Hallituksen esityksen perusteluissa lähdetään siitä, että työntekijät voidaan samapalkkaisuusperiaatetta rikkomatta sijoittaa eri palkkausluokkiin sillä perusteella, että he ovat urakehityksessään eri vaiheissa.

Silloin kun peruspalkan eron hyväksyttävyyttä arvioidaan henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamisen tavoitteesta käsin, on arvioitava, edustaako rangin mukainen järjestys samalla tuomareiden kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella muodostuvaa järjestystä. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä viitataan virkaikään, joka määrää tuomioistuimessa äänestysjärjestyksen. Säännöksen mukaan äänestys suoritetaan virkaikäjärjestyksessä siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä. Jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on kuitenkin ensin sanottava mielipiteensä. Tämä säännös viittaa siihen, että virkaiän eli rangin katsotaan kertovan tuomareiden kokemuksesta.

Virkanimitysten yhteydessä virkaan pyritään valitsemaan kokemukseltaan ja ominaisuuksiltaan pätevin hakija. Virkanimityksissä kiinnitetään huomiota yleisiin virkaylennysperusteisiin, jotka myös oikeusministeriön soveltamisohjeissa mainitaan ensisijaisina perusteina tehtäessä päätöksiä virkojen palkkausluokkiin sijoittamisesta. Voitaneen katsoa, että virkanimitysten yhteydessä kokemusta ja osaamista arvioidaan laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Sijainti rangissa ei sen sijaan ole seikka, jonka perusteella henkilö sinänsä ansioituu esimerkiksi korkeamman palkkausluokan tuomarin virkaan. Jos palkkaeroja perustellaan eroilla kokemuksessa ja henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, työnantajan asia on osoittaa, että ylempään palkkausluokkaa sijoitettua käräjätuomaria voidaan muulla kuin vain rangijärjestyksen perusteella pitää alempaan palkkausluokkaan sijoitettua käräjätuomaria kokeneempana ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta pätevämpänä.

Syynä muiden perusteiden kuin yleisten virkaylennysperusteiden käyttöön on mainittu nimitystoimivallan puuttuminen ja se, että tuomarin arviointi virkaylennysperusteita käyttäen on mahdollista vain nimittämismenettelyn yhteydessä. Vaikka näin olisi, nimitystoimivallan puuttuminen ei kuitenkaan sinänsä tee joitain muita palkkausluokkiin sijoittamisen perusteita kuten rangia hyväksyväksi kriteeriksi osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Oikeusministeriö, joka valtiovarainministeriön määräyksestä on vastannut kanteeseen, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Oikeusministeriö on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan oikeusministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oikeusministeriöllä oli virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä säädetty toimivalta antaa tarvittaessa soveltamismääräyksiä ja -ohjeita tekemiensä tarkentavien virkaehtosopimusten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Tämän toimivallan nojalla ministeriö oli antanut 5.5.2000 päivätyn soveltamisohjeen palkkausuudistuksen täytäntöönpanosta. Tämän soveltamisohjeen mukaisesti Lahden käräjäoikeus oli tehnyt 11.5.2001 päätöksen, jolla A sijoitettiin T11-palkkausluokkaan.

A oli ollut tyytymätön käräjäoikeuden päätökseen ja vaatinut välitöntä neuvonpitoa. Tämä oli pidetty 27. ja 28.11. sekä 8.12.2000. Näihin neuvonpitoihin tyytymättömänä A oli 5.3.2001 tehnyt kirjallisen oikaisuvaatimuksen.

Huhtikuun 19. päivänä 2001 pidettiin paikallisneuvottelu asiassa ja siinä neuvottelussa molemmat tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoittajatahot olivat yksimielisiä siitä, että Lahden käräjäoikeuden päätös 11.5.2000 oli virkaehtosopimuksen mukainen. Asiassa ei myöskään nähty mitään lain tai velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaista, mikä edellyttäisi kyseessä olevan virkaehtosopimuksen tai sen toteuttamiseksi tehtyjen ministeriön päätöksen tai soveltamisohjeen muuttamista.

Palkkausjärjestelmän käyttöönottoa edelsivät noin vuoden kestäneet neuvottelut. Neuvotteluissa oltiin yksimielisiä, että käytössä piti olla vähintään kaksi palkkaluokkaa ja virkojen jakamisessa niiden välillä päädyttiin suhdelukuun 60 - 40. Oikeusministeriön käytössä olevat varat asettivat rajat neuvotteluille. Oikeusministeriöllä tai muillakaan neuvottelijoilla ei ollut käsitystä, ketkä henkilöt sijoitettaisiin kuhunkin virkaan. Rangijärjestystä pidettiin parhaana perusteena sijoittelulle ja rangijärjestys katsottiin jokaisessa käräjäoikeudessa selvästi muotoutuneeksi. Rangijärjestyksen noudattaminen oli hyväksytty myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä.

Soveltamisohjeet eivät ole miltään osin itse sopimuksen, kanteessa mainittujen lakien taikka velvoittavien kansainvälisten sopimusten vastaisia. Soveltamisohjeet ja päätökset ovat olleet tarpeellisia sopimuksen toteuttamiseksi ja ne on laadittu säädetyin valtuuksin ja toisen sopimusosapuolen kanssa yhteisymmärryksessä. Niissä on otettu huomioon eri virastoyksiköiden tasapuolinen kohtelu ja viraston sisällä virkamiesten keskinäinen järjestyksen säilyminen. Sukupuoli, fyysinen ikä tai muut epäasialliset perusteet eivät ole olleet ohjeisiin vaikuttamassa, joten väittämät syrjinnästä ovat vailla pohjaa.

Käräjätuomarien virkoja on palkkausluokassa T 13 yhteensä 239 (66 %) ja palkkausluokassa T 11 135 (36 %). Kun sopimusosapuolten yhteisenä pyrkimyksenä neuvottelujen aikana oli, että tuomioistuimissa tuomareita tulisi kahteen eri palkkausluokkaan siten, että ylempään tulisi 60 % ja alempaan 40 % viroista, niin käräjätuomareiden osalta tulos on tätä tavoitetta parempi. Lahden käräjäoikeudessa T13-palkkausluokan virkoja on 9 (69 %) ja T11 virkoja 4 (31 %). Jakauma Lahden käräjäoikeudessa on siten tavoitetilaa ja keskimääräistä tilannetta parempi. Kussakin käräjäoikeudessa piti joka tapauksessa olla myös T11-palkkausluokan käräjätuomarin virkoja niin sanottuina sisääntulovirkoina. Ratkaisulla ei heikennetty kenenkään virassa olleen palkkausta, mikä on sopimuksessa huomioitu takuulisäsäännöksellä. Sellaiseen ratkaisuun, että kaikkien käräjätuomarien palkkausluokat olisivat olleet samoja, ei sopimusta tehtäessä kustannussyistä ollut mitään mahdollisuutta.

Soveltamisohjeen sanamuoto ei ole kaikilta osin onnistunut. Mahdollisuus sijoittaa tuomareita kokemuslisään oikeuttavan ajan perusteella eri palkkausluokkiin oli tarkoitettu koskemaan vain hallinto-oikeuksia. Ennen virkaehtosopimuksen solmimista 11 lääninoikeutta oli lakkautettu ja niiden tilalle oli perustettu kahdeksan hallinto-oikeutta. Tämän vuoksi kaikissa hallinto-oikeuksissa ei ollut ehtinyt muodostua rangijärjestystä, joka sen sijaan oli todettavissa kaikissa käräjäoikeuksissa.

Oikeusministeriö ei ollut hyväksynyt Helsingin käräjäoikeuden menettelyä käräjätuomareiden palkkausluokkiin sijoittamisessa. Asia oli kuitenkin tarkoituksenmukaisuussyistä päätetty hoitaa siten, että myös rangin mukaan palkkausluokkaan T 13 kuuluneet mutta käräjäoikeuden päätöksen mukaan palkkausluokkaan T11 sijoitetut käräjätuomarinvirat oli siirretty palkkausluokkaan T13. Sovitun virkarakenteen säilyttämiseksi myöhemmin avoimiksi tulevia T 13-palkkausluokan käräjätuomarin virkoja muutetaan vastaava määrä palkkausluokan T 11 viroiksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Tapahtumatiedot

A on työskennellyt käräjätuomarina Lahden käräjäoikeudessa. Hänen virkansa on 1.11.1998 lukien 31.1.2000 saakka ollut sijoitettuna palkkausluokkaan A27.

Oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä solmitussa ja 1.2.2000 voimaan tulleessa virkaehtosopimuksessa on sovittu käräjätuomareiden sijoittamisesta uusiin T11- ja T13-palkkausluokkiin. Oikeusministeriö on antanut 5.5.2000 ohjeen palkkausjärjestelmän täytäntöönpanosta. Oikeusministeriön päätöksen mukaan Lahden käräjäoikeuden kymmenestä A27-palkkausluokan käräjätuomarin virasta kuusi sijoitettiin palkkausluokkaan T13 ja neljä käräjätuomarin virkaa palkkausluokkaan T11.

Oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeen mukaan tapauksessa, jossa saman A-palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T-palkkausluokkaan, virasto tekee ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa ao. virkojen suhteen, ratkaisu tulee tehdä noudattaen virkaikää eli ns. rangia. Jos virastoissa ei ole muotoutunut tällaista järjestystä, voidaan ratkaisu ohjeen mukaan perustaa tuomarina- tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan.

Lahden käräjäoikeuden laamannin oikeusministeriön ohjeiden mukaisesti tekemällä päätöksellä A sijoitettiin rangijärjestystä noudattaen palkkausluokkaan T11 1.2.2000 alkaen. A on nimitetty sittemmin Lahden käräjäoikeuden avoimeksi tulleeseen T13-palkkausluokan käräjätuomarin virkaan 1.3.2001 lukien.

2. Erimielisyys

A on vaatinut vahvistamaan, että hänellä on oikeus T13-palkkausluokan mukaiseen palkkaan 1.2.2000 lukien. A:n käsityksen mukaan Lahden käräjäoikeudessa ei ole muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, jonka mukaan käräjätuomarit olisi tullut sijoittaa T-palkkausluokkiin. Näin ollen ratkaisevaa oli tuomarina tai lakimiestehtävissä toimiminen taikka kokemuslisään laskettava aika. A:lla oli kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa 27 vuotta. A oli toiminut välillä Kouvolan käräjäoikeudessa 4 vuotta 11 kuukautta, mitä aikaa ei kuitenkaan ollut otettu huomioon laskettaessa virkaikää Lahden käräjäoikeudessa.

A on perusteluissaan viitannut myös siihen, että virkaehtosopimuksin ei voida sopia virkaylennysperusteista. Näin ollen ei voida myöskään antaa määräyksiä, joiden mukan ylemmän palkkausluokan virkaan siirretään tuomarit pelkästään ns. virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä, joka määräytyisi ao. viraston palkkausluokkaparemmuuden perusteella. Oikeusministeriön soveltamisohjeet ohittavat perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset nimitysperusteet. Tuomareita on nimitystä vastaavalla tavalla siirretty paremmin ja huonommin palkattuihin virkoihin noudattamatta hakumenettelyä, jossa kunkin tuomarin säädetyt nimitysperusteet olisi tutkittu.

Kannetta on edelleen perusteltu vetoamalla yleiseen yhdenvertaisuusperiaatteeseen ja samapalkkaisuusperiaatteeseen. Virkaehtosopimuksessa palkkausluokkiin sijoittelun lähtökohdaksi on sovittu tehtävien vaativuus. Lahden käräjäoikeudessa on tämän periaatteen vastaisesti täysin samoja tehtäviä hoitaneet käräjätuomarit jaettu ilman asianmukaisia perusteita korkeampaan ja alempaan palkkaryhmään. Rooman sopimuksen 40 artiklan B-kohdassa on asetettu velvoite jäsenmaille poistaa sellaiset kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat hallinnolliset menettelyt ja käytännöt sekä avoinna oleviin työpaikkoihin pääsyä koskevat määräajat, joiden voimassa pitäminen olisi esteenä työntekijöiden liikkuvuuden vapauttamiselle. Vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, kun työntekijä kärsi palkkauksessaan työpaikan vaihdosta, eikä toisessa käräjäoikeudessa työskentely kartuttanut virkaikää muissa käräjäoikeuksissa.

3. Sopimisoikeuden ylittäminen

Työtuomioistuin on ensiksi ottanut kantaa väitteeseen siitä, että kysymyksessä olevin sopimusjärjestelyin on sovittu edellä mainituista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopijapuolten säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle jäävistä asioista.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan virkaehtosopimuksin sovittavissa olevia asioita eivät ole muun muassa virkasuhteen syntyminen taikka sen lakkaaminen lukuun ottamatta irtisanomisaikaa ja irtisanomisen perusteita. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan sopia ei saa eräistä palvelussuhteen ehdoista kuten esimerkiksi virkaylennysperusteista.

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa sovitussa järjestelyssä on ollut kysymys jo olemassa olleiden virkojen palkkauksen tarkistamisesta. Palkat kuuluvat tällaisessa tapauksessa niihin palvelusuhteen ehtoihin, joista voidaan sopia virkaehtosopimuksin. Oikeusministeriön ohjeet virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta jättävät jossakin määrin harkinnanvaraiseksi sen, millä perusteella kussakin yksikössä uusiin palkkausluokkiin sijoittaminen tapahtuu. Sovittua menettelyä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan nyt kysymyksessä olevilta osin voida pitää niin selvästi nimitysmenettelyyn rinnastettavana ja siten sopimisoikeuden ulkopuolelle jäävänä asiana, että virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeet olisi tämän vuoksi jätettävä kanteessa esitetyillä perusteilla soveltamatta.

4. Käräjätuomareiden yhdenvertainen kohtelu palkkausluokkiin sijoittelussa

Työtuomioistuin on ensin ottanut kantaa siihen, loukkaako virkaehtosopimus ja sen soveltamisohje A:n oikeutta perustuslaissa, tasa-arvolaissa ja valtion virkamieslaissa turvattuun yhdenvertaiseen kohteluun.

4.1 Tasa-arvovaltuutetun lausunto

Tasa-arvovaltuutettu on edellä todetussa lausunnossaan päätynyt siinä esittämillään perusteilla katsomaan, että asiassa on syntynyt palkkasyrjintäolettama, kun käräjätuomarille oli maksettu pienempää peruspalkkaa kuin muille käräjätuomareille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt olivat samoja. Työnantaja voi kuitenkin kumota tämän syrjintäolettaman osoittamalla, että sillä on ollut menettelyynsä hyväksyttävä syy.

Edelleen lausunnon mukaan virkaehtosopimuksen mukainen palkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Saadun selvityksen mukaan sopijapuolten tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sijoittaa kaikkia samaa tai samanarvoista työtä tekeviä samaan palkkausluokkaan, vaan heidän peruspalkkansa riippuu myös työn laatuun tai määrään vaikuttavasta kokemuksesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet on palkkausperusteena sinänsä neutraali kriteeri. Oleellista on kuitenkin se, että tätä kriteeriä ei ole sellaisenaan, sisällöltään yhtenäisenä sovellettu tuomareiden palkanmääräytymisperusteena. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Sijainti rangissa ei kuitenkaan ole seikka, jonka perusteella henkilö ansioituu esimerkiksi korkeampaan virkaan. Viraston sisäinen virkaikäjärjestys ei sellaisenaan ole hyväksyttävä kriteeri osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

4.2 Syrjintäolettama

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä mainitun lain 7 §:ssä kiellettynä syrjintänä muun muassa silloin, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään.

Asiassa on riidatonta, että kaikki Lahden käräjäoikeuden A27-palkkausluokkaan kuuluneet käräjätuomarit ovat ennen palkkausuudistusta ja myös sen jälkeen tehneet samaa työtä.

A on saanut samasta työstä pienempää peruspalkkaa kuin neljä toista sukupuolta olevaa verrokkia. Tämän vuoksi ja tasa-arvovaltuutetun lausunnossa syrjintäolettaman syntymisestä esitettyihin perusteisiin viitaten työtuomioistuin katsoo, että tässä tilanteessa on syntynyt tasa-arvolain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu syrjintäolettama. Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantajan ei kuitenkaan ole katsottava rikkoneen kyseistä syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

4.3 Hyväksyttävä syy

4.3.1 Arvioinnin lähtökohdat

Oikeusministeriö on edelleen vedonnut siihen, että ns. kuoppakorotuksia on vakiintuneesti jaettu rangijärjestyksen mukaan. Kysymyksessä oleva tilanne ei olennaisesti poikkea tästä järjestelystä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n viran sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut keväällä 2000 solmitusta virkaehtosopimuksesta, joka on edellyttänyt aiemmin palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomarinvirkojen sijoittamista joko palkkausluokkaan T11 tai T13. Palkkausluokkasijoittelussa työnantaja on noudattanut oikeusministeriön ohjeita kyseisen virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja A on sijoitettu alempaan palkkausluokkaan hänen virastokohtaisen virkaikänsä perusteella.

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdasta ja 3 momentista ilmenee, että hyväksyttävän syyn perusteella on voitava selittää kaikkien saman työnantaja palveluksessa olevien, samaa työtä tekevien välillä olevat palkkaerot. Esillä olevassa tapauksessa tämä merkitsee sitä, että palkkavertailu ja hyväksyttävän syyn vaatimus on ulotettava koskemaan kaikkia samoissa tehtävissä toimivia käräjätuomareita riippumatta siitä, missä käräjäoikeudessa he työskentelevät.

4.3.2 Yhdenvertaisuuden vaatimus hyväksyttävän syyn arvioinnissa

Kanteen kehittelyssä on vedottu muun ohessa perustuslaissa taattuun yhdenvertaisuuteen samapalkkaisuusvaatimuksen tueksi.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös sisältää mielivaltaisen kohtelun kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Kansalaisia, tässä tapauksessa virkamiehiä ei saa asettaa keskenään erilaiseen asemaan, jos he ovat oikeudellisesti katsoen samanlaisessa tilanteessa. Tämän muodollisen yhdenvertaisuuden lisäksi perustuslain säännös ilmaisee esitöiden mukaan ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta (hallituksen esitys n:o 309/1993 s. 42). Pykälässä on edelleen säädetty syrjintäkielloista sekä erikseen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä.

Esillä olevassa tapauksessa kantajan sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut viime kädessä virkaehtosopimuksen soveltamisohjeista. Ne on oikeusministeriö antanut valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä tarkoitettuina määräyksinä ja ohjeina virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Ohjeista on neuvoteltu asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kanssa valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 4 §:ssä määrätyllä tavalla. Soveltamisohjeet ovat siten osa virkaehtosopimusratkaisua. Jos virkaehtosopimuksen teksti antaa sijaa erilaisille vaihtoehdoille, soveltamisohjeiden on kuitenkin pysyttävä perusoikeussäännösten ja muiden lakien, kuten tasa-arvolain ja valtion virkamieslain asettamissa rajoissa. Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin 3 kohdasta seuraa, ettei virkaehtosopimus muutenkaan saa olla pakottavan lainsäädännön vastainen, vaikka sopimuksen kohteena oleva asia, kuten palkkaus, sinänsä kuuluisi sovittavien asioiden piiriin.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan yhdenvertaisuutta koskeva sääntely asettaa korkeat vaatimukset perusteille, joiden nojalla voitaisiin poiketa samanlaisen kohtelun noudattamisesta. Esimerkiksi taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei käy perusteeksi sille, että resursseja jaetaan epätasaisesti (näin KHO 17.10.2001 t. 2529). Esitetty koskee myös sopimustoimintaa. Yhdenvertaisuuden vaatimus jättää kuitenkin liikkumavaraa ensinnäkin sellaisille sopimuksille tai niiden soveltamisohjeille, joilla voidaan esimerkiksi palkkaeroja tasoittamalla edistää tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamista. Jos sopimuksella on jokin tällainen perusoikeuksienkin kannalta hyväksyttävä tavoite, sen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia erottelun asteeseen nähden. Mikäli jotakin tällaista perustetta ei ole, erilaiseen kohteluun johtavat sopimusmääräykset tai niiden täytäntöönpano-ohjeet on jätettävä soveltamatta.

Esillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että virkaehtosopimuksen soveltamisohjeilla olisi jokin erityinen henkilöstöpoliittinen tai muu sellainen tavoite. Sen sijaan on käynyt ilmi, että virkaehtosopimukseen perustuva käräjätuomarien jako kahteen palkkausluokkaan on johtunut palkkaukseen käytettävien määrärahojen niukkuudesta. Soveltamisohjeilla on sitten pyritty ratkaisemaan, miten määrärahat kohdennetaan tuomioistuinlaitoksessa. Ainakaan A:n kohdalla ei ole toteutunut se virkaehtosopimuksessa mainittu peruste, että virat jaettaisiin kahteen palkkausluokkaan niiden vaativuuden mukaan. Osa aiemmin samassa palkkausluokassa olleista käräjätuomareista on saanut korkeampaa palkkaa samasta tehtävästä. Palkkausluokkasijoitusten perusteena on soveltamisohjeiden mukaisesti ollut käräjätuomarien virastokohtainen virkaikä eli niin sanottu rangi.

3.3.3 Virastokohtainen virkaikä hyväksyttävänä syynä

Niin tasa-arvolaissa edellytetty hyväksyttävä syy kuin perustuslaissa säädetty vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa työtuomioistuimen mielestä sallivat ammattikokemukseen liittyvien perusteltujen erojen huomioon ottamisen palkkauksessa. Hyväksyttävyys riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, millä tavoin ammattikokemusta tässä yhteydessä mitataan.

Oikeusministeriön soveltamisohjeen mukaan aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomareiden sijoittaminen joko palkkausluokkaan T11 tai T13 tuli tehdä noudattaen ensisijaisesti viraston sisäistä virkaikäjärjestystä. Se määräytyi sen mukaan, milloin kyseinen henkilö oli saanut nimityksen kyseiseen A27 palkkausluokan virkaan tai hänen virkansa palkkaus oli kuoppakorotusten kautta tai muutoin muuttunut tuon palkkausluokan mukaiseksi. Rangi ei kuitenkaan johdonmukaisesti kuvaa ammattikokemuksen kertymistä yleensä tai edes asianomaisessa virastossa, vaan rangiin sijoittuminen on riippunut siitä usein sattumanvaraisesta seikasta, milloin asianomainen on tullut kyseisen käräjäoikeuden virkaan ja siinä tiettyyn palkkausluokkaan. Sijoitettaessa käräjätuomareita uusiin palkkausluokkiin rangin perusteella on kokonaan voinut jäädä huomioimatta esimerkiksi muissa käräjäoikeuksissa tai tuomarintehtävissä saavutettu kokemus.

Kun otetaan huomioon perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus, virastokohtaista virkaikää ei voida tässä tapauksessa pitää objektiivisesti hyväksyttävänä syynä erilaisen palkan maksamiseen samaa työtä tekeville, eri sukupuolta oleville käräjätuomareille. Vastaaja ei ole näyttänyt muutakaan sanotut vaatimukset täyttävää perustetta, josta A:n sijoittaminen alempaan palkkausluokkaan olisi johtunut.

4. Johtopäätökset

Lahden käräjäoikeudella ei ole ollut ilmoittamillaan perusteilla hyväksyttävää syytä sijoittaa A:ta käräjätuomarinvirkaa alempaan palkkausluokkaan kuin samassa palkkausluokassa olleiden ja samaa työtä tehneiden käräjätuomareiden virkoja. A:lla on sovellettavan virkaehtosopimuksen mukaan oikeus vaatimaansa palkkaukseen.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa muihin kanneperusteisiin.

5. Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn mukaisesti ilmoitettu arvonlisäveroineen 25.559 markkaa. Tällöin oikeudenkäyntiavustajan palkkion laskuperusteena on käytetty 800 markan tuntiveloitusta. Vastaaja on paljoksunut vaatimusta jättäen sen oikeuden harkintaan.

Ottaen huomion asian laatu on kuluerittelyssä yksilöityjä toimenpiteitä pidettävä asian hoitamiseksi tarpeellisina ja niistä aiheutuneita kustannuksia kohtuullisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että käräjätuomari A:lla on tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada palkkausluokan T13 mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 298 eurolla 70 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Vaheri, Tuulensuu, Koskinen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä oleva jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Vaheri yhtyi:

Ratkaistavana olevassa tapauksessa on kysymys vahvistuskanteesta. Kantaja on vaatinut, että hänellä on tuomareiden ja lakimiesten palkkauksessa tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada T13 palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien. Kysymys on siis virkaehtosopimuksen tulkintariitaa koskevasta vahvistuskanteesta. Mainittua virkaehtosopimusta ei ole vaadittu julistettavaksi pätemättömäksi perustuslain 6 §:n tai naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännösten vastaisena, vaan mainittuihin säännöksiin on vedottu tulkintaperusteena.

Tulkintariitaa ratkaistaessa on noudatettava vakiintuneita virkaehtosopimuksen tulkintaperusteita. Tällöin perustuslain ja naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännökset sekä Rooman sopimus ja EY:n samapalkkaisuusdirektiivin määräykset otetaan huomioon virkaehtosopimuksen tulkintaa ohjaavina perusteina muiden tulkintaperusteiden ohella. Ensisijaisena tulkintaperusteena on pidettävä sopijaosapuolten yhteistä tarkoitusta. Mainitussa virkaehtosopimuksessa on sovittu siitä, että T13 palkkaluokkaan sijoitetaan 170 tuomaria ja T11 palkkaluokkaan 71 tuomaria. Sopijaosapuolet ovat neuvotelleet oikeusministeriön antamista virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeista ja näiden ohjeiden sisällöstä ollaan yksimielisiä. Ohjeet ovat osa virkaehtosopimusratkaisua. Sopijaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että mainitun virkaehtosopimuksen mukaan kantajan palkka määräytyy T11 palkkaluokan mukaan 1.2.2000 lukien.

Esitetyn selvityksen mukaan kantajan palkka on määrätty sopijapuolten hyväksymien, sukupuolineutraalien ja objektiivisten perusteiden nojalla.

Sopimusoikeuden ylittämisväitteestä olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hylkään kanteen edellä mainituilla perusteilla.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.