Employer may conditionally require employee to use designated doctor if justified by suspected abuse of sick leave rights.

Kysymys siitä, voiko työnantaja sovellettavan työehtosopimuksen mukaan velvoittaa työntekijän käyttämään työnantajan etukäteen nimeämää lääkäriä uhalla, että työntekijällä ei muutoin ole oikeutta sairausajan palkkaan.

Jutussa on lisäksi ollut kysymys muun muassa

siitä, onko työnantaja työrauhavelvollisuutensa vastaisesti painostanut työntekijöitä antamalla kaikkiaan viidelle työntekijälle erityiset ohjeet käyttää työterveyshuollon palveluja

työntekijöiden ja toimihenkilöiden toimeenpanemasta työtaistelusta, ja

työnantaja- ja työntekijäliiton valvontavelvollisuudesta (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 87

KANTAJAT

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry

Tuko Logistics Oy, Kerava

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

KUULTAVAT

Helsingin Varastotyöntekijät ry, Helsinki

Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.3., 25.3. ja 12.4.2002

Pääkäsittely 11.6.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Sairastuminen

Palkanmaksun edellytykset

1. Palkka maksetaan jos:

* työntekijä on sairastumisen tai tapaturman johdosta estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä ja

* työntekijä ei ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Ilmoitusvelvollisuus ja lääkärintodistus

2. Työntekijän on viipymättä ilmoitettava poissaolosta ja jos mahdollista sen kestosta. Työntekijän on vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestä lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys.

Työnantajan nimetessä lääkärin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimiskustannukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

28 § Työrauha ja sopimusrikkomukset

1. Kaikki sopimukseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet on kielletty.

2. Tämän sopimuksen rikkomisen seuraamukset määräytyvät allekirjoituspäivänä voimassa olevan työehtosopimuslain ja keskusjärjestösopimuksen mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toiselta puolen Palvelutyönantajien ja toiselta puolen muun muassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä voimassa olevassa pöytäkirjassa hyvityssakkojen enimmäismäärästä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.2000 lukien työehtosopimuslaista poiketen 15 400 markkaa.

Siitä lukien, kun eurosta tulee yksinomainen maksuväline, mainitun markkamäärän asemesta noudatetaan hyvityssakkojen enimmäismääränä vastaavasti 2 590 euroa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM:N KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan Tuko Logistics Oy:n syyllistyneen työehtosopimuksen määräysten tietensä rikkomiseen ja kiellettyyn työtaistelutoimeen,

tuomitsemaan työehtosopimuslain 7 ja 9 §:n nojalla Tuko Logistics Oy:n maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työrauhavelvollisuuden rikkomisesta,

tuomitsemaan työehtosopimuslain 9 §:n nojalla Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

velvoittamaan Tuko Logistics Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 424 markkaa laillisine korkoineen 31.10.2000 lukien, ja

velvoittamaan Tuko Logistics Oy:n ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A:n sairausajan palkka

A on työskennellyt varastomiehenä Tuko Logistics Oy:n Keravalla sijaitsevassa keskusvarastossa vuodesta 1988 lukien. Vuonna 1999 A:lla oli normaalia enemmän sairauspoissaoloja. Hän oli kuitenkin ilmoittanut sairastumisestaan aina työehtosopimuksen mukaisesti esimiehille ja toimittanut poissaoloistaan työnantajalle lääkärintodistukset.

A asui Kannelmäessä Helsingissä ja hänen työmatkansa Keravalle oli 35 kilometriä. Tämän johdosta hän ei ollut sairaana matkustanut Keravalle keskusvaraston työterveysasemalla vaan hakeutunut lääkärin vastaanotolle lähimpään eli Kannelmäen terveyskeskukseen. Kannelmäen terveyskeskuksen ja muidenkin lääkäreiden antamat todistukset olivat riittäneet aina Tuko Logistics Oy:lle.

Keväällä 2000 Tuko Logistics Oy:n henkilöstöpäällikkö kuitenkin esitti A:lle, että tämän tulisi sairaustapauksissa ilmoittaa ensin esimiehelleen aikovansa mennä lääkäriin ja sen jälkeen ottaa vielä yhteyttä työterveysaseman työterveyshoitajaan, joka määrittelisi kenen lääkärin luona A:n täytyisi käydä sairautensa toteamassa.

Kesäkuussa 2000 A sairastuttuaan ennen työvuoroaan kävi Kannelmäen terveysasemalla ja toimitti lääkärintodistuksen asianmukaisesti työnantajalle. Tuko Logistics Oy ei suorittanut A:lle sairausajan palkkaa, koska A ei ollut soittanut ennen lääkäriin menoa työterveyshoitajalle, niin kuin henkilöstöpäällikkö oli toivonut. A otti yhteyttä pääluottamusmieheen ja asiasta neuvoteltiin työpaikalla. Neuvottelujen jälkeen Tuko Logistics Oy suoritti A:lle sairausajan palkan, mutta edellytti edelleen, että A:n pitäisi menetellä niin kuin henkilöstöpäällikkö oli esittänyt.

Lokakuun 13. päivä 2000 A tunsi itsensä sairaaksi. Hän soitti lähimmälle esimiehelleen ja kertoi olevansa estynyt tulemasta aamutyövuoroon ja olevansa menossa lääkärin vastaanotolle. A meni tämän jälkeen Helsingissä lääkärin vastaanotolle ja lääkäri kirjoitti hänelle päivän sairauslomaa. A toimitti sittemmin lääkärintodistuksen työantajalleen. Tuko Logistics Oy ei suostunut suorittamaan A:lle mainitulta päivältä sairausajan palkkaa. Yhtiö ei kuitenkaan ole kiistänyt, etteikö A olisi ollut kyseisenä päivänä työkyvytön sairauden takia. Keskusvaraston työterveysaseman lääkäri on nimenomaan varmentanut A:n toimittaman lääkärintodistuksen oikeellisuuden.

Tuko Logistics Oy:n mielestä A:n olisi saadakseen sairausajalta palkkaa pitänyt toimia asiassa saamiensa ohjeiden mukaisesti. A:n olisi siis pitänyt soittaa ensin työterveyshoitajalle, joka olisi määritellyt A:n tarvitseman hoidon laadun ja kenen lääkärin puoleen A:n täytyisi kääntyä. Kun A oli rikkonut näitä työnantajan ohjeita, ei Tuko Logistics Oy ollut mielestään velvollinen maksamaan sairausajalta palkkaa.

A:lle on sittemmin ilmoitettu, että hänen tuli aina saadakseen sairausajalta palkkaa soittaa ensin työterveyshoitajalle. Työterveyshoitaja määräisi tällöin pääsääntöisesti A:n saapumaan Keravalle työterveyshuollon lääkärin vastaanotolle. Mikäli A ei terveydentilansa johdosta kykenisi liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla, sai hän kulkea työnantajan kustannuksella taksilla Kannelmäestä Keravalle ja vakavammissa tapauksissa ambulanssilla. Jos A ei tähän järjestelyyn suostu, Tuko Logistics Oy ei aikonut jatkossa maksaa hänelle sairausajan palkkaa.

A on pitänyt Tuko Logistics Oy:n käyttäytymistä erittäin loukkaavana. Hänet on asetettu sairastumisten osalta erilaiseen asemaan kuin työpaikan muut työntekijät ja hän itse koki tilanteen painostavana. A:lta oli edelleen saamatta sairausajan palkkaa yhdeltä päivältä 424 markkaa.

Neljän muun työntekijän oikeus sairausajan palkkaan

Tammikuussa 2001 antoi Tuko Logistics B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle kirjalliset ohjeet, kuinka näiden tuli käyttäytyä saadakseen sairausajan palkkaa. Ohjeissa ilmoitettiin, että mainittujen työntekijöiden tulee jatkossa käyttää Tuko Logistics Oy:n terveysaseman terveydenhoitajan tai lääkärinpalveluja. Työntekijät ovat ymmärtäneet, että he voivat käyttää muitakin lääkäreitä, mutta tällöin ei sairausajan palkkaa makseta. Tuko Logistics Oy ei siis pidä muiden lääkäreiden kirjoittamien sairauslomien aikaista poissaoloa luvattomana poissaolona.

Työnantaja on myöhemmin saman vuoden aikana kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa D:lle ja E:lle sillä perusteella, että nämä eivät olleet noudattaneet työnantajan antamia ohjeita. Palkat ovat edelleen maksamatta.

Työehtosopimuksen rikkominen

Sairauden varmentamista koskeva määräys on vuoteen 1977 saakka ollut kaupan alan sopimuksissa seuraavan sisältöinen: Työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava työantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella. Vuonna 1977 sairauden varmentamista koskeva määräys muuttui nykyiseen muotoonsa.

Määräyksen sanamuoto ja tarkoitus muuttui siis vuonna 1977 olennaisesti. Kun aikaisemmin työnantaja määräsi lääkärin ja kantoi vastuun kustannuksista kääntyi tilanne päinvastaiseksi. Työntekijä saattoi nyt valita lääkärin, mutta joutui myös vastaamaan kustannuksista. Väärinkäytöstapauksia silmällä pitäen työnantajalle jäi mahdollisuus tarkistuttaa työntekijän hankkiman todistuksen asianmukaisuus määräämällä työntekijä omalle tai nimeämälleen lääkärille, mutta tällöin myös kustannusvastuu siirtyi työnantajalle. 1970-luvun puolivälissä sairauden varmistamista koskevat määräykset muuttuivat, paitsi kaupan alalla, myös monilla muilla aloilla. Sairauden varmentamista koskevista samansisältöisistä työehtosopimusmääräyksistä on paljon vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka on ollut niin Tuko Logistics Oy:n kuin Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tiedossa.

Kaupan alalla on vakiintuneesti noudatettu määräystä siten, että työnantaja maksaa sairausajan palkan, kun työntekijä esittää sairaudestaan lääkärintodistuksen. Ainoastaan jos työnantaja perustelluin syin epäilee väärinkäytöstä, se voi määrätä työntekijän omalle tai määräämälleen lääkärille. Muuten kaupankin alalla on toteutettu periaate, että yksilöllä on oikeus valita hoitava lääkäri.

Myöskään Tuko Logistics Oy:ssä ei ole aikaisemmin asetettu lääkärintodistuksia kyseenalaisiksi, vaan asianmukaisten lääkärintodistusten perusteella yritys on maksanut työntekijöille sairausajan palkat työehtosopimuksen mukaisesti. Muuttaessaan tätä käytäntöä Tuko Logistics Oy on tahallaan rikkonut työehtosopimuksen 18 §:n 1 kohdan selvää määräystä. Kun tämän lisäksi viidelle työntekijälle on annettu työehtosopimusmääräysten vastaiset ohjeet sairauden varmentamisesta, Tuko Logistics Oy on ryhtynyt työehtosopimuksen vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Tuko Logistics Oy:n tarkoituksena oli jättämällä maksamatta kolmelle työntekijälle sairausajan palkkaa ja antamalla näille ja kahdelle muulle työntekijälle ohjeet käyttää yksinomaan työterveyshuollon palveluksia, painostaa, paitsi mainittuja viittä työntekijää, myös työpaikan kaikkia muitakin työntekijöitä luopumaan työehtosopimuksen mukaisesta oikeudesta todistaa sairaudesta johtuva poissaolo lääkärintodistuksella ja saada nämä käyttämään yksinomaan työpaikan omaa työterveysasemaa. Tuko Logistics Oy:n työtaistelutoimenpide kohdistui näin ollen työehtosopimuksen 8 §:n 1 ja 2 kohdan määräyksiin.

Kaupan Työantajaliitto KTL on hyväksynyt Tuko Logistics Oy:n menettelyn, vaikka sen on pitänyt ymmärtää, ettei Tuko Logistics Oy:llä ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa A:lle. Työnantajaliiton on pitänyt myös havaita, että Tuko Logistics Oy:n työntekijöille antamat ohjeet siitä, kuinka heidän tulee käyttäytyä sairastumistapauksissa, ovat selvästi työehtosopimuksen vastaisia ja että niillä pyritään tosiasiallisesti painostamaan työntekijöitä luopumaan työehtosopimuksen heille takaamista oikeuksista. Suhtautumalla myönteisesti Tuko Logistics Oy:n menettelyyn ja välinpitämättömästi Palvelualojen ammattiliitto PAM:n valvontavaatimuksiin on Kaupan Työnantajaliitto KTL laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

KAUPAN TYÖNANTAJALIITTO KTL:N JA TUKO LOGISTICS OY:N VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Tuko Logistics Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Virallinen tautiluokitus on tällä hetkellä ICD-10-tautiluokitus ja sen lisäksi on olemassa ICBC-koodiluettelo. A:lle 13.10.2000 allekirjoitetussa lääkärintodistuksessa on käytetty ICBC-koodia A02, joka tarkoittaa vilunväristyksiä. Vastaavaa sairautta ei ICD-10-tautiluokitus tunne. Kaupan työehtosopimuksessa sairaudella tarkoitetaan ICD-10-tautiluokituksen mukaisia sairauksia, jotka aiheuttavat työntekijälle työkyvyttömyyden työsopimuksen mukaiseen työhön.

Toisin sanoen lääkärin antama todistus ei välttämättä osoita työntekijän olevan sairauden takia työkyvytön omaan työhönsä ja työnantajan olevan velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa. Työehtosopimusmääräystä on tulkittava siten, että sairausajan palkan maksuperusteena olevan terveydentilan tulee olla luokiteltu sairaudeksi ICD-10-tautiluokituksessa. Tämän lisäksi sairauden tulee johtaa työntekijän työkyvyttömyyteen työsopimuksensa mukaiseen työhön.

Kaupan alan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa määräystä on vuoden 1976 jälkeen muutaman kerran nykyaikaistettu, mutta tarkoituksena on aina ollut maksaa sairausajan palkkaa samantyyppisissä tilanteissa.

Vuoden 1977 sanamuodon muutos perustui liittojen väliseen näkemyseroon, jossa oli kyse lääkärintodistuksen kustannuksista. Työnantajaliiton tulkinnan mukaan työnantajalla oli vuoden 1976 sopimuksen nojalla vastuu lääkärintodistuksen kustannuksista vain, jos työnantaja halusi varmentaa työntekijän työkyvyttömyyden nimeämällä lääkärin. Työntekijäliiton tulkinnan mukaan työntekijä ei ollut velvollinen kustantamaan lääkärissä käyntiä. Uudella sanamuodolla haluttiin selventää kustannusvastuuta tilanteissa, joissa työntekijä oli käyttänyt muuta kuin työnantajan määräämää lääkäriä. Sanamuodon muutoksella ei vähennetty työnantajan oikeutta varmentaa työntekijän työkyvyttömyys nimeämällä käytettävä lääkäri. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n yleiskirjeessä numero 16 vuodelta 1977 oli nimenomaisesti todettu, että sopimustekstiä sairaudesta annettavasta selvityksestä on selvennetty tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi, mutta asiallista muutosta määräys ei sisältänyt.

Työehtosopimusmääräystä on tulkittava vuonna 1976 voimassa olleen sanamuodon mukaisesti, mikä antaa työnantajalle mahdollisuuden varmentaa etukäteen työkyvyttömyys työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella. Tällä etukäteen tapahtuvalla varmentamisella on nimenomaan merkitystä lyhyiden poissaolojen kohdalla, jolloin jälkikäteen tehtävällä varmentamisella ei voida todentaa työntekijän terveydentilaa poissaolon aikana.

Useissa kaupan alan yrityksissä, joissa työnantaja kustantaa työterveyshuollon, sovelletaan työehtosopimuksen 18 §:ää samalla tavoin kuin Tuko Logistics Oy:ssä. Työterveyshuollolla on mahdollisuus ottaa huomioon työtekijän ja työpaikan olosuhteet työntekijän työkyvyn arvioinnissa ja edistämisessä. Käytäntönä voi olla esimerkiksi keskitetty ajanvaraus työterveyshuollon kautta, jonka avulla työnantaja halutessaan nimeää käytettävän lääkärin. Palvelualojen ammattiliitto PAM tai sen edeltäjä Liikealan ammattiliitto eivät ole riitauttaneet pitkään noudatettua käytäntöä.

Tuko Logistics Oy on antanut kaikille työntekijöille ohjeen menettelystä sairaustapauksissa. Jokainen henkilö on velvollinen ottamaan yhteyttä heti työajan alkaessa omaan esimieheensä sekä työterveyshoitajaan. Palkanmaksun edellytyksenä sairausloman ajalta on aina ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen ja hyväksyttävä todistus, lääkärin tai oman työterveysaseman terveydenhoitajan antama todistus.

Henkilöstöpäällikön, varastopäällikön, luottamusmiehen ja A:n 1.9.2000 käymässä neuvottelussa sovittiin, että A sitoutuu jatkossa menettelemään työnantajan ohjeiden mukaisesti tuntiessaan itsensä sairaaksi. Työnantaja oli tuolloin maksanut A:lle sairausajan palkan, vaikka A ei ollut noudattanut annettuja ohjeita, koska A oli vedonnut huonoon rahatilanteeseen. Ajalla 1.9. - 12.10.2000 A noudatti työnantajan ohjeita ja kävi neljä kertaa omalla lääkärillä, mutta perjantaina 13.10.2000 A jostain syystä kävi ohjeiden vastaisesti Kannelmäen terveysasemalla lääkärissä. Lääkärintodistuksessa todettiin A:lla olevan A02 eli vilunväristyksiä tai päänsärkyä.

A ei ole antanut mitään selvitystä, miksi hän on käyttänyt muuta kuin työnantajan järjestämää työterveyshuoltoa perjantaina 13.10.2000, vaikka työterveyshuolto oli hänelle ilmaista ja työnantaja oli sitoutunut maksamaan hänen matkakustannuksensa taksilla.

Tässä jutussa työnantaja ei ole muodollisella perusteella nimennyt lääkäriä A:lle, koska työnantajalla oli perusteltu aihe epäillä poissaolojen johtuvan muusta syystä kuin A:n työkyvyttömyydestä ja myös epäillä annettujen selvitysten luotettavuutta. Työantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa A:lle 13.10. poissaolon perusteella sairausajan palkkaa, koska A ei ole noudattanut työnantajan määräämää menettelytapaa eikä A ole ollut sairauden johdosta estynyt tekemästä työtä 13.10.2000.

Tuko Logistics Oy ei ollut painostanut työntekijöitä millään tavoin eikä työnantaja ollut vaatinut kaupan työehtosopimukseen mitään muutosta. Kaupan työehtosopimuksen sopijaosapuolilla oli erilainen näkemys sairausajan palkkaa ja lääkärin nimeämistä koskevien sopimusmääräysten tulkinnasta. Työnantajan tulkinta työehtosopimuksesta ei voinut olla työtaistelutoimenpide Lääkärin nimeäminen on normaali työnjohto-oikeuteen kuuluva asia. Työntekijät, jotka olivat valikoituneet erityisohjeiden kohteiksi, olivat olleet paljon poissa ja heidän poissaolojensa syyt olivat olleet epätyypillisiä muihin työntekijöihin verrattuna. Työterveyshoitaja, joka tunsi kyseiset työntekijät, heidän sairaushistoriansa ja työolosuhteensa, pystyi työntekijän kertomuksen perusteella arvioimaan, voitiinko poissaolo välttää esimerkiksi lääkityksellä tai ohjaamalla kevyempään työhön.

Tuko Logistics Oy ei ole toiminut vastoin työehtosopimusta. Myöskään työantajaliitto ei ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Tuko Logistics Oy ei ole velvollinen maksamaan A:lle vaadittua sairausajan palkkaa, jonka määrä sinänsä on vaatimuksessa oikea.

KAUPAN TYÖNANTAJALIITTO KTL:N KANNE

Vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut työtuomioistuinta

tuomitsemaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, Helsingin Varastotyöntekijät ry:n ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

velvoittamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, Helsingin Varastotyöntekijät ry:n ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Kaupan Työantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Edellä Palvelualojen ammattiliitto PAM:n kanteessa tarkoitetun erimielisyyden ollessa vireillä tulkinta- ja työrauhakanteena työtuomioistuimessa toteutettiin työpaikalla ulosmarssi vastalauseena työnantajan tulkinnalle. Ulosmarssi toteutettiin yhtiön Keravan jakelukeskuksessa perjantaina 1.3.2002 kello 10 ja 18.30 sekä pitkin päivää myös yhtiön Sompasaaren varastolla. Kello 10 aamun työvuoro oli puolessa välissä, kun Keravan jakelukeskuksesta poistui 81 varastotyöntekijää ja neljä konttorityöntekijää. Kello 18.30 iltavuoro oli puolestaan puolessa välissä, kun Keravan jakelukeskuksessa poistui 30 varastotyöntekijää. Pitkin päivää Sompasaaren varastolta marssi ulos kaikkiaan 28 varastotyöntekijää. Heidän työvuoroistaan jäi keskimäärin puolet tekemättä. Kaiken kaikkiaan kesken työvuoron 1.3.2002 työpaikaltaan poistui siis yhteensä 143 työntekijää.

Kaksi päivää ennen työpaikoilta poistumista eli keskiviikkona 27.2.2002 oli yhtiön Keravan tiloihin työnantajan nähtäville jätetty Helsingin Varastotyöntekijät ry:n nimissä kirjoitettu ilmoitus. Tuko Logistics Oy:n työntekijöille osoitetussa ilmoituksessa väitettiin työnantajan rikkoneen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä. Väitteen sisältävä haastehakemus oli tosin jätetty jo puolitoista kuukautta aiemmin työtuomioistuimeen. Ilmoituksessa todettiin, että työntekijät poistuvat työpaikoilta perjantaina 1.3.2002 kello 10 ja iltavuoro kello 18.30.

Lakkoa edeltävänä päivänä luottamusmies ei kertomansa mukaan tiennyt mitään suunnitellusta lakosta. Kuitenkin Kaupan Työantajaliitto KTL:n asiamiehen soittaessa samana päivänä kello 16.15 Helsingin Varastotyöntekijät ry:n puheenjohtajalle tämä kertoi, että luottamusmies tiesi lakosta, koska oli ollut sitä suunnittelemassa. Myöhemmin luottamusmies on myöntänyt työnantajalle tienneensä suunnitellusta lakosta.

Lakkoa edeltävänä päivänä kello 9.30 Kaupan Työnantajaliitto KTL:n asiamies ilmoitti suunnitellusta lakosta Palvelualojen ammattiliitto PAM:n Helsingin aluetoimiston aluetoimitsijalle. Asiamies lähetti valvontakirjeen telekopiona kello 10 Palvelualojen ammattiliitto PAM:n sopimuspäällikölle ja liiton Helsingin toimistoon. Valvontakirjeeseen Helsingin aluetoimistoin aluetoimitsija vastasi kirjeellä kello 12.08. Asiamies keskusteli niin ikään puhelimitse sopimuspäällikön kanssa kello 12.10. Sopimuspäällikkö vastasi sähköpostiviestillään kello 12.35. Asiamies kävi puhelinkeskustelun vielä aluetoimitsijan kanssa kello 13.30. Tuossa keskustelussa aluetoimitsija esitti käsityksenään, että lakon takana olivat luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja. Edellä kerrotussa puhelinkeskustelussa kello 16.15 ammattiosaston puheenjohtaja myönsi Kaupan Työnantajaliitto KTL:n asiamiehelle ammattiosaston olevan lakon takana ja totesi lakon olevan laiton sekä lisäsi, että ammattiosasto tuomitaan myöhemmin hyvityssakkoihin.

Varaston luottamusmies ja varaluottamusmies eivät itse osallistuneet ulosmarssiin. Konttorin luottamusmies sen sijaan poistui työpaikaltaan kolmen muun konttoritoimihenkilön kanssa kello 10. Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry ilmoitti lakkopäivänä kello 13.47 kirjallisesti ottavansa vastuun konttorityöntekijöidensä lakkoilusta. Kaikki ulosmarssineet konttorityöntekijät olivat mainitun ammattiosaston jäseniä.

Lakon suunnitelmallisuudesta kertoi se, että jo lakkopäivän aamuna oli valtakunnallisissa sanomalehdissä uutinen tapahtumasta.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin estääkseen lakon. Aluetoimitsijan mukaan liitto olisi muistuttanut kirjallisesti Helsingin Varastotyöntekijät ry:tä siitä, että sen tulee välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi yhtiön toimipaikoilla. Kirjeen mukaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ryhtyy välittömästi kaikkiin mahdollisiin toimiin työtaistelun estämiseksi Tuko Logistics Oy:n toimipaikoilla. Kirjeessä ei kuitenkaan kerrota mahdollisien toimien laadusta.

Lakosta koitui haittaa ja huomattavia kustannuksia yhtiölle.

PALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM:N VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen ammattiliitto PAM, jonka lausumaan Helsingin Varastotyöntekijät ry ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry ovat osaltaan yhtyneet, on myöntänyt kanteessa esitetyn pitävän paikkansa.

Perusteet

Haastehakemuksessa kuvattu tapahtumasarja Tuko Logistics Oy:n toimipisteissä Keravalla ja Sompasaaressa 1.3.2002 piti pääosin paikkansa. Työnseisaukset olivat työntekijäpuolen vastatoimia työnantajan aloittamiin työtaistelutoimiin. Tuko Logistics Oy painosti viittä työntekijää luopumaan työehtosopimuksen mukaisesta oikeudestaan todistaa sairautensa lääkärintodistuksella. Työntekijät olivat kokeneet Tuko Logistics Oy:n menettelyn erittäin painostavana. Tämän vuoksi yhdistyksiä ei tulisi tuomita hyvityssakkoon. Joka tapauksessa hyvityssakon määriä harkittaessa tulee ottaa huomioon alentavana seikkana vastapuolen työnseisaukseen antama aihe.

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n toimenpiteet eivät ilmeisesti olleet riittäviä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Helsingin Varastotyöntekijät ry:n jäsenmäärä oli 4 700 ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n 4 800.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanne

1.1. Työehtosopimuksen rikkominen

1.1.1 Tulkintaerimielisyys

Kanteessa on ensinnäkin katsottu Tuko Logistics Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen 5 luvun 18 §:n 1 kohdan määräystä kieltäytyessään vakiintuneen käytännön vastaisesti maksamasta A:lle sairausajan palkkaa, vaikka tämä oli osoittanut lääkärintodistuksella poissaolonsa johtuneen sairaudesta.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle maksetaan palkka, jos hän on sairastumisen tai tapaturman johdosta estynyt tekemästä työtä. Hänen on viipymättä ilmoitettava poissaolosta ja vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestä lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä todistus. Työehtosopimuksessa on edelleen sovittu, että työnantajan nimetessä lääkärin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimiskustannukset. Tuko Logistics Oy:ssä työnantaja on määrännyt A:n ja neljä muuta työntekijää, joilla on ollut muita runsaammin poissaoloja, käyttämään yksinomaan yhtiön terveysaseman työterveydenhoitajan tai lääkärin palveluita saadakseen mahdollisen sairausloman ajalta palkan.

Kanteen ratkaisemiseksi on ensin otettava kantaa siihen, voiko työnantaja työehtosopimuksen mukaan velvoittaa työntekijän käyttämään työnantajan etukäteen nimeämää lääkäriä uhalla, että jos työntekijä ei käytä tämän lääkärin palveluksia, hänellä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan.

1.1.2 Työnantajan oikeus nimetä käytettävä lääkäri

Sopimuksen tarkoituksesta, tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä on kuultu todistajina PAM:n neuvottelupäällikköä F:ää ja työympäristösihteeriä G:tä sekä KTL:n asiamiestä H:ta.

F on kertonut, että vuodesta 1948 vuoteen 1977 voimassa olleen sopimuksen mukaan työnantaja määräsi ja kustansi käytettävän lääkärin. Vuonna 1977 sopimusta muutettiin olennaisesti aiempaan sopimukseen verrattuna. Sopimusta on siitä lähtien tulkittu niin, että työntekijä saa käyttää valitsemaansa lääkäriä, mutta työnantajalla on oikeus epäillessään perustellusti esimerkiksi sairauslomaoikeuden väärinkäyttöä määrätä työntekijä työnantajan kustannuksella työnantajan nimeämälle lääkärille. Jos työntekijä tästä kieltäytyy, hänellä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan. Sisällöltään nykyisenkaltaisia määräyksiä on sovellettu vuodesta 1977 ilman, että niiden tulkinnasta olisi aiheutunut aiemmin mitään erimielisyyksiä. Todistajan mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevista määräyksistä oli neuvoteltu vuonna 1987 ja samoin vuosina 1996-1997, mutta nyt riidanalaiselta osin työehtosopimuksen tulkinta ei ole ollut neuvotteluissa esillä.

G:tä oli haastateltu PAM:n järjestölehdessä uuden työterveyshuoltolain voimaantulon johdosta. Tuossa haastattelussa hän oli todennut, että kaupan työehtosopimuksen mukaan on käytettävä työnantajan sopimaa lääkäriä, jos työnantaja on sellaisen nimennyt. Jos työnantaja ei ole nimennyt lääkäriä eikä työterveyshuollon sopimukseen liity sairaudenhoitoa, työntekijä voi käyttää esimerkiksi sairauslomatodistuksen saamiseen valitsemaansa lääkäriä. Todistaja on oikeudessa korostanut, että hän ei ollut kyseisessä haastattelussa tarkoittanut ottaa kantaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen. Joka tapauksessa tavoitteena on, että työterveyshuollon palveluja käytetään ensisijaisesti. Jos se ei ole mahdollista, voidaan käyttää myös muita palveluja. Tällöin voi syntyä erityistilanteita, jotka oikeuttavat työnantajan varmentamaan diagnoosin omalla lääkärillään.

H:n mukaan työnantajan yksittäisille työntekijöille antamat muita tiukemmat ohjeet perustuvat työehtosopimuksessa työnantajalle annettuun oikeuteen nimetä käytettävä lääkäri. Tällaisten ohjeiden antaminen edellyttää aina asiallisia perusteita. Toisaalta työntekijän ei tällöin tarvitse turhaan käydä kahdella lääkärillä saadakseen palkan sairausajalta.

Työtuomioistuin toteaa, että kaupan työehtosopimuksessa on peruslähtökohtana, että lääkärintodistus sellaisenaan on hyväksyttävä selvitys työkyvyttömyydestä. Jos työkyvyttömyys on lääkärintodistuksen mukaan aiheutunut sairaudesta, työnantaja on velvollinen maksamaan palkan sairausajalta. Toisaalta työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi edellyttää työntekijän esittävän työnantajan nimeämän lääkärin antaman todistuksen työkyvyttömyydestään. Sopimuksessa ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, missä tapauksissa ja millä edellytyksillä työnantajan nimeämän lääkärin käyttäminen voidaan asettaa sairausajan palkan maksamisen edellytykseksi.

Työehtosopimusmääräyksen historiasta esitetty selvitys osoittaa, että vuoteen 1977 saakka voimassa olleen työehtosopimusmääräyksen mukaan työnantajalla oli oikeus nimetä käytettävä lääkäri; työkyvyttömyys oli vaadittaessa varmennettava työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella. Vuonna 1977 tämä määräys muutettiin seuraavan sisältöiseksi:

"Vaadittaessa työntekijän on esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset."

Määräyksellä selkeytettiin lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten jakaantumista työntekijän ja työnantajan välillä. Samalla määräyksessä on lausuttu julki periaate, että työntekijä voi esittää selvityksenä työkyvyttömyydestään myös muun kuin työnantajan nimeämän lääkärin antaman todistuksen. Määräyksen kieliasua on myöhemmin tarkistettu nykyiseen muotoonsa. Asiallisia muutoksia siihen ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut tarkoitus tehdä.

Määräyksen nykyisestä sanamuodosta ei ole saatavissa selkeää tukea kummankaan osapuolen tulkinnalle. Sen sijaan määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys osoittaa, että käytännössä työnantajan oikeus nimetä käytettävä lääkäri uhalla, että työntekijällä muutoin ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, on rajattu yksittäisiin poissaolotapauksiin. Työnantaja on voinut nimetä käytettävän lääkärin silloin, kun työnantajalla on ollut perusteltu aihe epäillä työkyvyttömyydestä esitetyn selvityksen luotettavuutta tai asia on ollut muutoin epäselvä. Oikeudenkäynnin yhteydessä on tosin nimetty alan yrityksiä, joissa vain joillekin työntekijöille on etukäteen asetettu muista poikkeavat pelisäännöt sairaudesta ilmoittamisesta tai käytettävästä lääkäristä. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä näiden ohjeiden sisällöstä tai niiden antamisen perusteista.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan työntekijällä on periaatteessa oikeus valita käyttämänsä lääkäri. Työnantaja voi sinänsä edellyttää, että työntekijät käyttävät ensisijaisesti työnantajan järjestämiä työterveyshuollon palveluja. Työtuomioistuimella ei esitetyn selvityksen valossa ole kuitenkaan perusteita tulkita työehtosopimusta niin, että oikeus valita lääkäri voitaisiin työnantajan yksipuolisin toimenpitein kokonaan syrjäyttää. Näin ollen työehtosopimuksen riidanalaisesta määräyksestä ei ole johdettavissa työnantajalle oikeutta asettaa sairausajan palkan maksamisen ehdottomaksi edellytykseksi, että työntekijä esittää työkyvyttömyydestään aina työnantajan nimeämän lääkärin antaman todistuksen.

1.1.3. Tuko Logistics Oy:n menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus

Tuko Logistics Oy on keväällä 2000 ilmoittanut, että A:n saadakseen palkan sairausajalta tulee käyttää yhtiön työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin palveluksia. Tämän mukaisesti yhtiö on kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa sairauspäivältä 13.10.2000 esitetyn muun lääkärintodistuksen perusteella.

Yhtiön ilmoituksen mukaan syynä A:lle keväällä 2000 annettuihin erityisohjeisiin olivat olleet A:n erittäin runsaat ja eri syistä johtuneet poissaolot. A oli vuonna 1999 ollut 46 eri todistuksen perusteella poissa työstä yhteensä 149 päivää eli noin yhdeksän kertaa enemmän kuin työntekijät keskimäärin olivat poissa työstä. Työnantajalla oli näkemyksensä mukaan perusteltu aihe epäillä poissaolojen johtuvan muusta syystä kuin A:n työkyvyttömyydestä ja myös aihetta epäillä annettujen selvitysten luotettavuutta.

Työtuomioistuin toteaa, että noin puolet A:n vuonna 1999 esittämistä työkyvyttömyystodistuksista on ollut yhtiön työterveyshuollon ja puolet muiden eri lääkäreiden antamia. A on siten keskimääräistä huomattavasti useammin tukeutunut myös työterveyshuollon palveluihin. Työnantaja on hyväksynyt sellaisenaan kaikki A:n työkyvyttömyydestään esittämät lääkärintodistukset sairausajan palkan maksamisen perusteeksi. Tässä tilanteessa työnantajalla ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan ole pelkästään poissaolojen lukuisuuden vuoksi ollut perusteita epäillä esitettyjen työkyvyttömyysarvioiden luotettavuutta tai myöskään epäillä A:n pyrkivän väärinkäyttämään oikeuttaan sairausajan palkkaan. Työehtosopimuksen tulkinnasta edellä lausuttu huomioon ottaen työnantajalla ei siten ilmoittamillaan perusteilla ole ollut riittävää syytä ohjeillaan rajata A:n oikeutta sairausajan palkkaan edellä todetulla tavalla.

Työnantaja ei siten ole pelkästään A:n ohjeiden vastaiseen menettelyyn vedoten voinut kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa tämän työkyvyttömyysajalta 13.10.2000. Jos yhtiöllä on A:n esittämän lääkärintodistuksen perusteella ollut aihetta epäillä, onko työkyvyttömyys johtunut sairaudesta, sen olisi tullut tältä osin vaatia A:lta lisäselvitystä. Kun yhtiö ei ole näin menetellyt, sillä ei ole ollut perusteita kieltäytyä maksamasta vaadittua sairausajan palkkaa.

Tuko Logistics Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään A:n sairausajan palkan saadakseen käyttämään yhtiön työterveydenhoidon palveluja ja kieltäytyessään edellä todetuin tavoin maksamasta palkkaa lääkärin toteamalta työkyvyttömyysajalta. Yhtiön on ilmoitettu noudattaneen työnantajaliitosta saatuja ohjeita. Tähän nähden ja kun riidanalaisen sopimuskohdan sisältöä voidaan pitää jossakin määrin tulkinnanvaraisena nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työnantajalle on esitetty työkyvyttömyysarvioita useista erilaisista lyhytaikaisista sairauksista, yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

1.2. Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Kanteessa on edelleen katsottu Tuko Logistics Oy:n rikkoneen työrauhavelvollisuutensa. Yhtiö on kanteen mukaan antamalla viidelle työntekijälle työehtosopimuksen vastaiset ohjeet sairauden varmentamisesta pyrkinyt painostamaan yhtiön työntekijöitä käyttämään työterveyshuollon palveluksia ja luopumaan oikeudesta varmentaa sairaudesta johtuva poissaolo lääkärintodistuksella.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kaikilla viidellä kanteessa mainitulla työntekijällä on ollut poikkeavan paljon sairauspoissaoloja. Vuonna 2000 heidän poissaolomääränsä oli yhtiön keskimääräiseen poissaolomäärään verrattuna 4 - 7 kertainen. Kun ohjeiden antaminen on rajattu 600 työntekijän yrityksessä koskemaan tiettyä pientä erityiset tunnusmerkit täyttävää ryhmää, työntekijäpuolella ei ole ollut perusteita tulkita työnantajan tarkoittaneen työrauhavelvoitteen vastaisesti painostaa yhtiön työntekijöitä käyttämään vain työterveyshuollon palveluksia. Yhtiö ei siten määräykset antaessaan ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

1.3. Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kaupan Työnantajaliitto KTL on ollut ohjeillaan tukemassa Tuko Logistics Oy:n työehtosopimukseen perustumatonta menettelyä. Kun työehtosopimuksen määräys on ollut edellä todetulla tavalla tulkinnanvarainen, liitto ei ole menettelyllään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

1.4. A:n oikeus sairausajan palkkaan

Tuko Logistics Oy on kieltäytynyt maksamasta A:lle palkkaa sairauspäivältä 13.10.2000.

Yhtiön sisäisten ohjeiden mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että sairastumisesta on ilmoitettu esimiehelle heti työvuoron alkaessa tai iltavuorossa työskenneltäessä vähintään kaksi tuntia ennen vuoron alkua ja että sairaudesta on esitetty "hyväksyttävä todistus, lääkärin tai oman terveysaseman terveydenhoitajan antama todistus".

A on ilmoittanut sairastumisestaan ohjeiden mukaisesti. Hän on myös esittänyt sairaudestaan lääkärintodistuksen. Työnantaja on oikeudenkäynnin yhteydessä asettanut lääkärintodistukselle kirjoitetun diagnoosin sairautena kysymyksenalaiseksi. A:lta ei kuitenkaan ole vaadittu lisäselvityksiä mahdollisten epäselvyyksien johdosta.

Kun A edellä todetun mukaisesti on ollut lääkärin todistaman sairauden vuoksi työkyvytön 13.10.2000, hän on oikeutettu vaatimaansa sairausajan palkkaan, jonka määrä on riidaton.

2. Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n kanne

2.1. Työtaistelutoimenpiteet

Tuko Logistics Oy:n Keravan jakelukeskuksen ja Sompasaaren varaston työntekijät ja toimihenkilöt ovat 1.3.2002 olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa. Työnseisaukseen osallistui kaikkiaan 139 varastotyöntekijää ja neljä konttoritoimihenkilöä.

2.2. Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Työnseisauksella on pyritty painostamaan työnantajaa erimielisyydessä, joka oli syntynyt sairausajan palkan maksamisen edellytyksistä. Lakko on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen 18 §:n sairastumista koskeviin määräyksiin.

2.3. Ammattijärjestöjen vastuu

Helsingin Varastotyöntekijät ry:n ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n edustajat ovat olleet järjestämässä työtaistelua, johon on osallistunut myös viimeksi mainitun yhdistyksen luottamusmies. Mainitut yhdistykset ovat näin rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on saanut tietää uhkaavasta työnseisauksesta runsas vuorokausi ennen sen alkamista. Järjestö on ilmoittanut muistuttaneensa kirjallisesti Helsingin Varastotyöntekijät ry:tä velvollisuudesta ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi ja myös itse ryhtyvänsä välittömästi kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Tällaisista toimenpiteistä ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä.

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n edellä todettua yhteydenottoa toiseen työtaistelun takana olleista jäsenjärjestöistä ei voida pitää riittävänä liitolle työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Liitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

3. Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n kanteen osalta Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Tuko Logistics Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti Kaupan Työnantajaliitto KTL:n kanteen osalta Palvelualojen ammattiliitto PAM ja sen jäsenjärjestöt Helsingin varastotyöntekijät ry ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry ovat velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen korvausten määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asioiden laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet ja niistä aiheutuneet kustannukset korvauksen kohtuullinen määrä on ensin mainitun kanteen osalta 800 euroa ja jälkimmäisen kanteen osalta 700 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Tuko Logistics Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 71,31 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa (laissa 284/1995) tarkoitetun korkokannan mukaan 31.10.2000 lukien. Korkokanta on 1.7.2002 lukien korkolain 4 §:n 1 momentissa (laissa 340/2002) säädetyn mukainen.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanne hylätään enemmälti.

Lisäksi työtuomioistuin tuomitsee alla mainitut yhdistykset maksamaan hyvityssakkoa Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:lle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla ja ottaen huomioon hyvityssakkojen enimmäismääriä koskevan pöytäkirjan määräykset,

Helsingin varastotyöntekijät ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1 000 euroa,

Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 200 euroa, ja

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 000 euroa.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Tuko Logistics Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla. Lisäksi Palvelualojen ammattiliitto PAM ja sen jäsenjärjestöt Helsingin varastotyöntekijät ry ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla.

Tuomituille oikeudenkäyntikulujen korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Vannela, Vertanen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Vannelan lausunto, johon jäsen Sutela yhtyi:

Olen eri mieltä työtuomioistuimen enemmistön kanssa työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten tulkinnasta. Sen vuoksi hyväksyen tuomion muilta osin lausun kohdan 1.1.2. yhdeksännen kappaleen jälkeen seuraavaa:

Esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on voinut nimetä käytettävän lääkärin silloin, kun työnantajalla on ollut perusteltu aihe epäillä työkyvyttömyydestä esitetyn selvityksen luotettavuutta tai asia on ollut muutoin epäselvä. Määräystä on käytännössä tulkittu vakiintuneesti myös siten, että työnantaja voi jo etukäteen nimetä käytettävän lääkärin esimerkiksi silloin, kun työnantajan työterveyshuolto on käytettävissä.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan työntekijällä on periaatteessa oikeus valita käyttämänsä lääkäri. Tästä kohdasta voidaan työtuomioistuimen mielestä yksittäistapauksessa poiketa, kun siihen on perusteltu syy eikä työntekijän oikeus tasapuoliseen kohteluun sen johdosta vaarannu. Tällä perusteella kaupan työehtosopimuksen soveltamisalueella työnantaja voi velvoittaa työntekijän käyttämään työnantajan etukäteen nimeämää lääkäriä sairausajan palkan saamiseksi.

Tuko Logistics Oy on keväällä 2000 ilmoittanut, että A:n saadakseen palkan sairausajalta tulee käyttää yhtiön työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin palveluksia. Tämän mukaisesti yhtiö on kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa sairauspäivältä 13.10.2000 esitetyn muun lääkärintodistuksen perusteella.

Työtuomioistuin toteaa, että noin puolet A:n vuonna 1999 esittämistä työkyvyttömyystodistuksista on ollut yhtiön työterveyshuollon ja puolet muiden eri lääkäreiden antamia. Sairauspoissaoloja on vuonna 1999 kertynyt yhteensä 149 päivää 46:lla eri todistuksella. Tässä tilanteessa työnantajalla on työtuomioistuimen näkemyksen mukaan poissaolojen lukuisuuden vuoksi ollut perusteita epäillä esitettyjen työkyvyttömyysarvioiden luotettavuutta sekä epäillä A:n pyrkivän väärinkäyttämään oikeuttaan sairausajan palkkaan. Työehtosopimuksen tulkinnasta edellä lausuttu huomioon ottaen työnantajalla on siten ilmoittamillaan perusteilla ollut riittävän perusteltu syy ohjeillaan rajata A:n oikeutta sairausajan palkkaan edellä todetulla tavalla.

Edellä lausuttu huomioon ottaen työnantaja on A:n ohjeiden vastaiseen menettelyyn vedoten voinut kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa tämän työkyvyttömyysajalta 13.10.2000. Tuko Logistics Oy ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään A:n sairausajan palkan saadakseen käyttämään yhtiön työterveydenhoidon palveluja ja kieltäytyessään edellä todetuin tavoin maksamasta palkkaa lääkärin toteamalta työkyvyttömyysajalta. Yhtiö ei ole siten rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Velvoitan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n ja sen jäsenjärjestöt Helsingin varastotyöntekijät ry:n ja Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanteesta siinä tapauksessa, että työehtosopimusta tulkitaan työtuomioistuimen enemmistön kannan mukaisella tavalla, ilmoitan olevani lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö.

Jäsen Jalangon lausunto:

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanteen osalta lausun seuraavan.

Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiö työehtosopimuksen mukaan voinut velvoittaa A:n käyttämään yhtiön etukäteen määräämää lääkäriä uhalla, että A:lla ei muutoin ole oikeutta sairausajan palkkaan.

Työehtosopimuksen peruslähtökohdan mukaan lääkärintodistus on sellaisenaan hyväksyttävä selvitys työntekijän työkyvyttömyydestä. Jos työkyvyttömyys on lääkärintodistuksen mukaan aiheutunut sairaudesta, työnantaja on velvollinen maksamaan palkan sairausajalta.

Toisaalta on riidatonta, että työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi edellyttää työntekijän esittävän työnantajan nimeämän lääkärin antaman todistuksen työkyvyttömyydestään. Tämä tulee kysymykseen yleensä silloin, kun työnantajalla on yksittäistapauksessa ollut perusteltu aihe epäillä työkyvyttömyydestä esitetyn selvityksen luotettavuutta tai asia on muutoin ollut epäselvä. Työnantaja voi tällöin jälkikäteen varmentaa työntekijän työkyvyttömyyden.

Työehtosopimusta ei voida tulkita siten, että työnantajalla olisi yleinen oikeus etukäteen velvoittaa työntekijät käyttämään työnantajan määräämää lääkäriä. Katson kuitenkin, että edellä mainitun työnantajan jälkikäteisvarmentamisoikeuden taustalla olevien perusteiden täyttyessä työnantajalla voi työehtosopimuksen mukaan kuitenkin poikkeuksellisesti olla oikeus myös etukäteen velvoittaa joku nimetty tai jotkut nimetyt työntekijät käyttämään työnantajan määräämää lääkäriä. Näin erityisesti silloin, kun työntekijän aikaisempien sairauspoissaolojen lukuisuuden ja sairauksien laadun johdosta työnantajalle on syntynyt perusteltu aihe etukäteen epäillä sairauslomaoikeuden väärinkäyttöä. Etukäteisvarmennuksen tarpeen syy on tällöin sama ja yhtä perusteltu kuin jälkikäteisvarmennuksessakin. Etukäteisvarmennus saattaa myös sairauksien lyhyyden johdosta olla ainoa käytännön vaihtoehto.

A:lla on ennen kysymyksessä olevan etukäteismääräyksen antamista ollut poikkeuksellisen paljon ja useista eri syistä johtuneita sairauspoissaoloja. Hän on vuonna 1999 ollut 46 eri todistuksen perusteella poissa työstä yhteensä 149 päivää eli noin yhdeksän kertaa enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Sairauspoissaolot ovat johtuneet yli kymmenestä eri diagnoosista. Työnantaja on hyväksynyt A:n työkyvyttömyydestään esittämät lääkärintodistukset sairausajan palkan maksamisen perusteeksi, mutta toisaalta etukäteismääräyksen antamisen jälkeen A:n poissaolot ovat vähentyneet merkittävästi.

Oikeuskäytännössä on työnantajan oikeutta nimetä käytettävä lääkäri yleensä tulkittu siten, että työnantaja ei ole voinut etukäteen asettaa nimeämänsä lääkärin käyttämistä sairausajan palkan saamisen edellytykseksi. Poikkeustapauksessa tällaisen oikeuden on kuitenkin katsottu olevan olemassa (TT 1985-24). A:n tapauksessa on työnantajan oikeuden taustalla olevat perusteet huomioon ottaen kysymys mainitunkaltaiseen poikkeustapaukseen rinnastettavasta tilanteesta, vaikka tapaukset tosiasiatiedoiltaan sinänsä ovatkin erilaisia.

Näillä perusteilla katson, että yhtiöllä on ollut perusteltu aihe A:ta koskevan etukäteismääräyksen antamiseen. Yhtiö ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö ei myöskään ole A:lle ja kanteessa mainitulle neljälle muulle työntekijälle etukäteismääräyksen antaessaan rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. Vastaavasti työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuksen mukaista valvontavelvollisuuttaan. A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa sairausajan palkkaan. Sen vuoksi hylkään Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanteen kokonaisuudessaan.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n kanteen osalta olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta olen samaa mieltä kuin jäsen Vannela.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanteesta siinä tapauksessa, että työehtosopimusta tulkitaan työtuomioistuimen enemmistön kannan mukaisella tavalla, ilmoitan olevani lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö.