Labor court dismisses breach claim where employer followed established practice despite ambiguous collective agreement terms.

Yhtiössä oli noudatettu työntekijöiden kanssa sovittua käytäntöä, jonka mukaan työajan lyhennyspäiviä ei pidetty. Paikallisesti sovitun mukaisesti työajan lyhennyskorvaukset oli sisällytetty työntekijöiden kokonaispalkkaan.

Työehtosopimuksen määräys mahdollisti paikallisen sopimisen työajan lyhennyspäivien vaihtamisesta työpäiviksi. Paikallisesti ei voinut kuitenkaan sopia työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta toisin kuin työehtosopimuksessa oli määrätty. Kun korvausta ei ollut eritelty työntekijöiden palkoissa, asiassa oli jäänyt näyttämättä, että korvaus olisi suoritettu työehtosopimuksen mukaisesti.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi katsottu, ettei yhtiö ollut rikkonut työehtosopimuksen määräystä tietensä. Koska yhtiön käytäntö oli ollut työntekijäliiton tiedossa jo vuosia työntekijäliiton riitauttamatta asiaa, työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 86

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Helsinki

Betoniluoma Oy, Teuva

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.10.2002

Pääkäsittely 27.11.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä 21.12.2000 allekirjoitetun kivipohjaista rakennustuoteteollisuutta koskevan rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksen 8 §:ssä on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työajan lyhentäminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työajan lyhennyksen toteuttaminen

Työajan lyhentämisen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään 100 tuntia vuodessa jäljempänä esitetyllä tavalla.

Työajan lyhennyksen määrästä vähennetään muut kuin kohdassa 1 mainitut vuotuista työaikaa lyhentävät sopimukseen tai käytäntöön perustuva vuosilomajärjestely tai vuosittain säännöllisesti toistuva ylimääräiset vapaapäivät.

Paikallisesti voidaan sopia siitä, että joko kaikki tai osa kertyneistä tai kertyvistä vapapäivistä sovitaan työpäiviksi, jolloin työaika pitenee vastaavasti.

Vapaapäivinä tehdyistä työstä maksetaan työntekijälle työajan lyhennyskorvauksen lisäksi yksinkertainen palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Määräykset ovat olleet samansisältöisiä jo osapuolten välillä 18.2.1994 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa. Tätä edeltävän, 1.3.1992-31.10.1993 voimassa olleen betoniteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa pöytäkirjassa oli seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala

Keskeytymättömän 3-vuorotyön työn työaikaa lyhennetään kalkki- ja sementtiteollisuudessa, betoniteollisuudessa, kivenjalostusteollisuudessa ja tiiliteollisuudessa siten, että työaika on keskimäärin 35 tuntia viikossa tammikuun 1. päivästä 1990 lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työajan lyhentymisen korvaaminen

Työajan lyhennyksestä aiheutuva ansion vähentyminen korvataan siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta asianomaisessa työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, jonka suuruus on 14,3 % työntekijän työehtosopimuksen mukaisesta keskituntiansiosta. Tämä koskee myös työnantajan korvattavaa matkustamis- ja koulutusaikaa säännöllisen työajan osalta ja sitä aikaa, jolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa.

Kalkki- ja sementti teollisuudessa sekä tiiliteollisuudessa tulee lisäksi ottaa huomioon aiemman sopimuksen mukainen 2,5 %:n erillinen lisä.

Mainittuja lisiä ei oteta huomioon laskettaessa työehtosopimuksen mukaista keskituntiansiota.

Ellei paikallisesti muuta sovita lisät maksetaan normaalin palkanmaksun yhteydessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut työtuomioistuinta:

vahvistamaan, että A:lla 17.7.1995 - 3.8.2000 väliseltä ajalta ja B:llä 11.12.1996 - 3.8.2000 väliseltä ajalta on oikeus työehtosopimuksen 8 §:n mukaiseen työajan lyhentämiskorvaukseen,

velvoittamaan Betoniluoma Oy:n maksamaan B:lle suorittamatta jäänyttä työajan lyhennyskorvausta yhteensä 3 254,35 euroa laillisine viivästyskorkoineen,

velvoittamaan Betoniluoma Oy:n maksamaan A:lle suorittamatta jäänyttä työajan lyhennyskorvausta yhteensä 4 234,56 euroa laillisine viivästyskorkoineen,

tuomitsemaan Betoniluoma Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittamaan Betoniluoma Oy ja Rakennustuoteteollisuus RTT ry yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on ollut työsuhteessa Betoniluoma Oy:ön 17.7.1995 - 12.4.2001 välisenä aikana ja B 11.12.1996 - 12.4.2001 välisenä aikana. Yhtiö on jättänyt maksamatta työsuhteiden alusta 3.8.2000 asti kummallekin työntekijälle työehtosopimuksen 8 §:n mukaista työajan lyhennysrahaa. Yhtiö on suostunut työehtosopimuksen edellyttämään työajan lyhentämiseen vasta 4.8.2000 lähtien.

Työhönottolomakkeisiin, joissa ei ole A:n tai B:n allekirjoituksia, on B:n osalta kirjattu, että palkkauksessa on sovittu noudatettavaksi betoniteollisuuden työehtosopimuksen mukaisia tuntipalkkoja siinä mainittuine lisineen, ja että palkkauksessa on sovittu elementtityöstä kokonaispalkalla 38,72 markkaa/tunti.

A:n työhönottolomakkeessa on todettu, että palkkauksessa noudatetaan betoniteollisuuden työehtosopimuksen mukaisia tuntipalkkoja siinä mainittuine lisineen ja että palkkauksessa on sovittu elementtityöstä kokonaistuntipalkalla 40,80 markkaa/tunti. A:n työhönottolomakkeessa on on lisäksi todettu palkan pitävän sisällään seuraavat lisät, johon kohtaan on käsin kirjoitettu "pekkaspäivät". Lisiä ei ole voitu pätevästi sisällyttää kokonaispalkkaan.

Työajan lyhentämisestä luopumista koskeva paikallissopimus, joka oli tehty 14.2.1994, oli mitätön, koska tuolloin voimassa ollut työehtosopimus ei oikeuttanut paikallisen sopimuksen solmimiseen.

Asiasta käydyt neuvottelut ovat päätyneet erimielisinä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Betoniluoma Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen jättämistä tutkimatta tai hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vaatimus työajanlyhennysrahan maksamisesta on esitetty ensimmäistä kertaa vasta 9.10.2001 liittojen neuvotteluissa. Rakennustuoteteollisuus RTT ry on todennut neuvotteluissakin, että erimielisyys on jo paikallisesti sovittu. Neuvotteluja B:lle tai A:lle maksettavista takautuvista korvauksista ei ole käyty paikallisella tasolla lainkaan. Kanteen tutkimiselle ei siten ole edellytyksiä.

Yhtiössä on neuvoteltu paikallisesti työehtosopimuksen mukaisesti kertyneiden vapaapäivien sopimisesta työpäiviksi. Neuvotteluja ovat käyneet luottamusmies C ja työsuojeluvaltuutettu D sekä työnantajan edustajina toimitusjohtaja E, tuotantopäällikkö F ja tekninen johtaja G. Alkuneuvottelujen jälkeen on pidetty kokous 14.2.1994, jossa on ollut läsnä koko työntekijäkunta ja jossa jokaisella on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä työajan lyhennyksestä eli pekkasista luopumisesta. Työntekijät ovat tuossa tilaisuudessa yksimielisesti päättäneet hyväksyä sopimuksen, jonka mukaan pekkasista on luovuttu ja tästä syystä kunkin työntekijän tuntipalkkaa on korotettu 3 markkaa tunnilta. Sopimus on ollut suullinen. Sopimus on tehty ajatellen 18.2.1994 voimaan tulevaa työehtosopimusta, joka mahdollistaa paikallisen sopimisen.

A oli ollut ensimmäisen kerran yhtiön palveluksessa jo 17.1.1994 - 23.12.1994, joten hän on ollut läsnä edellä mainitussa tilaisuudessa sopimassa sanotusta luopumisesta. A oli yhtiön palvelukseen tullessaan ollut tietoinen yhtiössä työajan lyhentämisen osalta sovitusta. A:n työhönottolomakkeeseen oli kirjattu pekkaspäivien eli edellä mainitun korotuksen sisältymisestä tuntipalkkaan ja osapuolet ovat allekirjoittaneet lomakkeen. Palkan korotus ilmenee työhönottolomakkeesta. A:n tullessa uudestaan yhtiön palvelukseen 17.7.1995 samanlainen määräys oli kirjattu myös vuonna 1995 allekirjoitettuun työhönottolomakkeeseen. A oli tietoinen yhtiön käytännöstä.

B on aloittanut yhtiön palveluksessa 29.5.1996 määräaikaisena työntekijänä, jolloin oli myös sovittu suullisesti pekkaskorotuksesta. B:n työsuhde on muuttunut toistaiseksi voimassaolevaksi 11.12.1996, jolloin yhtiö ja B olivat allekirjoittaneet uuden työhönottolomakkeen. Sovittu palkka oli sisältänyt edelleen jo aikaisemmin suullisesti sovitun pekkaskorotuksen. B:n osalta vuonna 1994 sovittu pekkaskorotus on ollut mukana palkassa myös palkankorotusten aikaan ja siis kasvanut ajan myötä.

Betoniluoma Oy ei ollut menetellyt asiassa voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö on menetellyt vuonna 1994 solmitun paikallissopimuksen mukaisesti ja sen irtisanomisen jälkeen työehtosopimuksen mukaisesti 4.8.2000 lukien. B ja A ovat saaneet jo rahakorvauksen.

Edellä sanotun vuoksi myöskään RTT ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Mikäli yhtiön menettelyä työajan lyhentämisessä pidettäisiin työehtosopimuksen vastaisena, työehtosopimuksen määräys pekkaspäivien paikallisesta sopimisesta on ollut niin epäselvä, että työnantajaliitto ei ole voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vuonna 1994 voimassa ollut betoniteollisuuden työehtosopimus on sisältänyt saman määräyksen kuin nykyisen rakennusteollisuuden työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskeva 8 §. Sen mukaan paikallisesti voidaan sopia siitä, että joko kaikki tai osa kertyneistä tai kertyvistä vapaapäivistä sovitaan työpäiviksi, jolloin työaika pitenee.

Betoniluoma Oy on ottanut selvää työnantajaliitoltaan RTT:lta voiko työajan lyhentämisestä eli niin sanotuista pekkasista luopumisesta sopia paikallisesti ja saanut myöntävän vastauksen. Toisin kuin kanteessa on esitetty, alalla on sovellettu 8 §:n paikallista sopimusoikeutta yleisesti edellä mainitun ohjeen mukaisesti. Paikallisosapuolet ovat sopineet kertyneet vapaapäivät työpäiviksi, mitkä useimmiten on korvattu rahalla.

Korvausvaatimukset työajanlyhennyksestä kiistetään perusteeltaan, mutta myönnetään määrältään. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Rakennusliitto on kanteessaan vaatinut muun ohella vahvistettavaksi, että Betoniluoma Oy:n työntekijöillä A:lla ja B:llä on oikeus työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhennyskorvaukseen työsuhteen ajalta. Vastaajat ovat lausuneet, että asiassa ei ole noudatettu työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä. A:lle ja B:lle maksettavista korvauksista ei ollut käyty paikallisia neuvotteluja, vaan vaatimus on esitetty ensimmäisen kerran liittojen välisessä neuvottelussa. Kanteen tutkimiselle ei siten ollut edellytyksiä.

Työtuomioistuin toteaa asiakirjoista selviävän, että yrityksessä on käyty työajan lyhentämistä koskevia paikallisia neuvotteluja ainakin kahdesti syyskuussa 2000. Laadituista suppeista pöytäkirjoista ei ilmene erikseen, että neuvottelut olisivat koskeneet myös A:n ja B:n korvausvaatimuksia. Sen sijaan liittojen välisessä neuvottelussa 9.10.2001 on käsitelty mainittujen työntekijöiden asiaa. Rakennustuoteteollisuus RTT on kuitenkin neuvotteluissa katsonut, että asiasta oli päästy työpaikalla sovintoon. Jäljellä ei siten ollut sellaista erimielisyyttä, joka voitaisiin alistaa liittojen ratkaistavaksi. Rakennusliitto puolestaan on katsonut, että työehtosopimuksen mukaan ei voitu paikallisesti sopia työajan lyhennyskorvausten maksamatta jättämisestä.

Myös liittojen välisestä neuvottelupöytäkirjasta siis ilmenee, että työajan lyhentämisestä syntynyt erimielisyys on ollut paikallisissa neuvotteluissa esillä muiden ohella A:ta ja B:ä koskevana kysymyksenä. Kun Rakennustuoteteollisuus RTT on kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta enemmälti, näiden neuvottelujen tapahtumatta jääminen ei ole johtunut kantajasta. Rakennusliitolla on työehtosopimuksen osapuolena ollut oikeus saattaa asia liittojen väliseen neuvotteluun ja edelleen työtuomioistuimen käsiteltäväksi sillä esittämällään perusteella, että paikallinen sovinto on ollut työehtosopimuksen vastainen. Näistä syistä työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Erimielisyys

Betoniluoma Oy:ssä oli vuodesta 1994 noudatettu yhtiön työntekijöiden kanssa sovittua käytäntöä, jonka mukaan työajan lyhennyspäiviä ei pidetä, vaan ne ovat työpäiviä. Kysymys on nyt siitä, oliko työntekijöiden kanssa voitu sopia myös, että työajan lyhennyskorvaukset sisällytetään kokonaistuntipalkkaan. Kanteen mukaan tällainen paikallinen sopimus ei ollut työehtosopimuksen mukainen. Vastaajien mukaan näin oli voitu menetellä, joten kanteessa mainittujen kahden työntekijän lyhennyskorvaukset oli jo maksettu.

Työajan lyhentämistä koskeva paikallinen sopimismahdollisuus

Työehtosopimuksen 8 §:n 6 momentin mukaan paikallisesti voidaan sopia siitä, että joko kaikki tai osa kertyneistä tai kertyvistä vapaapäivistä sovitaan työpäiviksi, jolloin työaika pitenee vastaavasti. Mainitun määräyksen 7 momentin mukaan vapaapäivänä tehdystä työstä maksetaan työntekijälle työajan lyhennyskorvauksen lisäksi yksinkertainen palkka.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Rakennusliiton liittosihteeriä H:ta ja Suomen Rakennusaineteollisuuden työnantajaliiton entistä asiamiestä I:tä, jotka ovat kertoneet edellä mainittujen määräysten solmimisesta, tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä.

I on kertonut työehtosopimuksen 8 §:n 7 momentin tarkoituksesta viikkoylityökorvauksen leikkurina samalla tavoin kuin H. Määräyksen 6 momentissa tarkoitetaan kuitenkin eri asiaa. Sen mukaan voidaan paikallisesti sopia pekkaspäivät työpäiviksi. Työehtosopimus ei sen sijaan I:n mukaan sano mitään siitä, että tällaisesta sopimuksesta pitäisi maksaa jotain korvausta, vaan korvaus jää kokonaan paikallisen sopimisen varaan. Todistajan käsityksen mukaan oli mahdollista sopia esimerkiksi jokin määrätty prosenttiosuus kokonaispalkasta korvaukseksi työskentelystä vapaapäivänä. Todistaja oli suositellut, että korvaus tavalla tai toisella merkittäisiin erikseen näkyviin, koska muuten olisi erimielisyystapauksessa vaikea näyttää toteen, että korvaus on maksettu.

Työtuomioistuin toteaa, että molemmat edellä mainitut määräykset on lisätty työehtosopimukseen vuonna 1994. Niitä on sen vuoksi tarkasteltava keskinäisessä asiayhteydessä. Todistajien osittain ristiriitaisista kertomuksista huolimatta työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoittaneen, että paikallinen sopiminen koskee työehtosopimuksen 8 §:n 6 momentin sanamuodon mukaisesti vain työajan lyhennyspäivien vaihtamista työpäiviksi. Korvaus tällaisena päivänä tehdystä työstä määräytyy sillä tavoin kuin seuraavassa momentissa ja pykälässä jäljempänä määrätään työntekijän keskituntiansion mukaan. Korvauksen maksamista ja suuruutta ei siten ole jätetty paikallisen sopimisen varaan.

Selvitys ja arvio paikallisista sopimuksista Betoniluoma Oy:ssä

Betoniluoma Oy:n toimitusjohtaja E on oikeudessa kuultuna kertonut, että yhtiössä on 14.2.1994 sovittu paikallisesti työajan lyhennyskorvauksista silmälläpitäen 18.2.1994 allekirjoitettavaa työehtosopimusta, jossa ennakkotiedon mukaan oli määräykset paikallisesta sopimisesta. Toimitusjohtaja E oli etukäteen varmistanut työnantajaliitolta, että asiasta voidaan työntekijöiden kanssa sopia. Paikallista sopimusta tehtäessä 14.2.1994 läsnä olivat koko henkilöstön ohella luottamusmies C ja työsuojeluvaltuutettu D. Kokouksessa sovittiin suullisesti ja yksimielisesti siitä, että vapaapäivien sijaan työntekijät saavat peruspalkkaan 3 markan korotuksen tunnilta ja pekkaspäivistä vapaapäivinä luovutaan. Näin korotetusta tuntipalkasta kerrottiin myös yritykseen myöhemmin tulleille uusille työntekijöille.

E:n mukaan Rakennusliitto tiesi yhtiön solmimasta paikallisesta työajan lyhennystä koskevasta sopimuksesta, koska siitä kirjoitettiin liiton julkaisemaan lehteen artikkeli. Kaikista betonialan yrityksistä noin puolet tekivät tällaisia paikallisia sopimuksia.

Betoniluoma Oy:n tuotantopäällikkö F on todistajana kertonut uusien työntekijöiden palkkaamisesta samalla tavoin kuin E. Todistaja oli vuoden 1994 paikallisen sopimuksen jälkeen ottanut B:n yritykseen työhön, kun taas A:n oli palkannut toimitusjohtaja. Palkankorotukset vaikuttivat myös työajan lyhennyskorvausten osuuteen. Kun esimerkiksi B:n keskiansio ei vuonna 1998 ollut käytännössä noussut edellisestä vuodesta, tämä johtui siitä, että yrityksessä käytettiin myös urakkapalkkausta.

Työtuomioistuimelle on jätetty A:n ja B:n työhönottolomakkeet. Niissä on mainittu työntekijöiden kokonaistuntipalkat. A:n kohdalla tuntipalkan on lisäksi todettu sisältävän pekkaspäivät.

Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 1997:114 käsitellyt nyt esillä olevan kaltaista tilannetta, jossa urakkapalkkaa ja siihen mahdollisesti sisältynyttä työajan lyhennyskorvausta ei ollut eritelty työntekijän palkassa. Ratkaisun mukaan sitä, täyttyivätkö työehtosopimuksen mukaan työntekijälle kuuluvat vähimmäisedut, ei voitu todeta mainituin tavoin määritellystä palkasta. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennyskorvaukset.

Työtuomioistuin toteaa myös A:n ja B:n kohdalla jääneen näyttämättä, että heille olisi suoritettu sovitun tuntipalkan lisäksi työajan lyhennyskorvausta työehtosopimuksen edellyttämin tavoin. Aikaisemmin selostetuista syistä työehtosopimuksesta ei ole tässä asiassa voitu poiketa paikallisella sen enempää työmaakokouksessa kuin työntekijöiden kanssa henkilökohtaisestikaan tehdyillä sopimuksilla. Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuin ei pidä tarpeellisena lausua enemmälti siitä, onko työmaakokouksessa 14.2.1994 solmittu sopimus ollut pätevä, kun se oli tehty ennen viitetyöehtosopimuksen voimaantuloa.

Vastaajat ovat selittäneet, että erimielisyys oli 8.9.2000 sovittu luottamusmiehen ja yhtiön välillä. Suullisesti tehdystä sopimuksesta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin jälkeenpäin 16.3.2001 tehty pöytäkirja, jonka mukaan työajan lyhentämisestä on paikallisesti sovittu. Kuultuaan asian johdosta toimitusjohtaja E:tä työtuomioistuin pitää todennäköisenä, etteivät osapuolet itsekään ole olleet tarkoin selvillä siitä, mitkä erimielisyydet oli mainitussa tilaisuudessa luottamusmiehen aloitteesta sovittu. Vain se on asiakirjojenkin mukaan selvää, että yrityksessä oli neuvottelujen jälkeen päätetty 4.8.2000 lukien siirtyä työehtosopimuksen mukaiseen järjestykseen työajan lyhentämisessä. Kun siis 8.9.2000 tehdyn sopimuksen sisältö on muutoin jäänyt epäselväksi, sopimukselle ei voida antaa merkitystä ratkaistavana olevassa asiassa.

Kanteessa ilmoitettuja A:n ja B:n korvaussaatavia ei ole määriltään kiistetty. Saataville on korkolain 6 ja 9 §:n mukaan maksettava viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Edellä esitetyn mukaan Betonluoma Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta työajan lyhennyskorvaukset A:lle ja B:lle. Todistajien kertomuksista päätellen työehtosopimusmääräyksen oikea tulkinta on kuitenkin ollut epäselvä. Tämän vuoksi Betoniluoma Oy:n ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimuksen määräystä tietensä siten kuin työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Betoniluoma Oy:ssä vuonna 1994 käyttöön otettu sopimus on ollut Rakennusliiton tiedossa. Kun Rakennusliitto ei ole riitauttanut asiaa aikaisemmin ja kun määräyksen tulkinta on vaihdellut, työtuomioistuin katsoo, että työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun pääosin hävitessään Rakennustuoteteollisuus RTT ja Betoniluoma Oy ovat velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Rakennusliitto on ilmoittanut kulujensa määräksi oikeudelle esitetyn erittelyn mukaisesti yhteensä 2 950 euroa, mitä määrää on paljoksuttu. Ottaen huomioon asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset kohtuullinen korvauksen määrä on 1 500 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla 17.7.1995 - 3.8.2000 väliseltä ajalta ja B:llä 11.12.1996 - 3.8.2000 väliseltä ajalta on oikeus työehtosopimuksen 8 §:n mukaiseen työajan lyhentämiskorvaukseen. Betoniluoma Oy velvoitetaan maksamaan suorittamatta jäänyttä työajan lyhennyskorvausta A:lle yhteensä 4 234 euroa 56 senttiä ja B:lle yhteensä 3 254 euroa 35 senttiä, mille määrille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa (laissa 284/1995) tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiannosta 4.6.2002 lukien. Korkokanta on 1.7.2002 lukien korkolain 4 §:n 1 momentissa (laissa 340/2002) säädetyn mukainen.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Betoniluoma Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 1500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, Saipio, Tiitola, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Esittelijä on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.