Labor court dismissed union claim for wrongful dismissal damages due to serious misconduct and breach of collective agreement.

Työntekijä oli saamistaan varoituksista huolimatta jatkanut työvelvoitteidensa vastaista menettelyä. Työnantajalla oli oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus.

Kysymys myös varoituksen vanhentumisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 79

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Savonlinja Oy, Mikkeli

ASIA

Työsopimuksen päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.5.2002

Pääkäsittely 16.9.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 2.4.2000 - 31.1.2003 voimassaolevan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy. Erityisen painava syy-käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kun annetulla tuomiolla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan Savonlinja Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen,

velvoittamaan Savonlinja Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 30.130,19 euroa laillisine korkoineen,

tuomitsemaan Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Savonlinja Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A on ollut Savonlinja Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 11.11.1965 lukien. Yhtiö irtisanoi A:n työsopimuksen 27.4.2000 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 27.10.2000. Irtisanomisperusteina yhtiö on vedonnut A:n 11.8.1999 saamaan varoitukseen ja sen jälkeen 5.4. ja 10.4. tapahtuneisiin työvelvoitteiden laiminlyönteihin. A oli myös aiemmin saanut kirjallisia varoituksia.

A:n 11.8.1999 saaman varoituksen taustalla olleessa kuten myöskään tapahtumissa 5.4. tai 10.4.2000 ei ole ollut kysymys sellaisesta huolimattomuudesta, minkä perusteella työnantajalla olisi ollut oikeus työehtosopimuksen perusteella irtisanoa työsopimus.

A:lle oli aiemmin tapahtunut liikennevahinkoja yhtiölle tehdyistä vahinkoilmoituksista ilmenevällä tavalla. Ne kaikki eivät kuitenkaan olleet johtuneet A:n syyksi luettavasta varomattomuudesta. Muutoinkaan kaikki väitteet huolimattomuuksista, virheistä ja laiminlyönneistä eivät pitäneet paikkansa.

Kirjalliset varoitukset vuosilta 1987 ja 1991 olivat yli kymmenen vuotta vanhoja. Myöskään vuonna 1998 annetuilla varoituksilla ei ollut ajallista eikä asiallista yhteyttä irtisanomiseen.

Huomioon ottaen A:n 35 vuotta kestänyt työsuhde, työttömyysaika, A:n yli 60-vuoden ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan vastaavaa työtä sekä työnantajan hyvä palkanmaksukyky kohtuullinen korvaus työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä on vaadittu 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli saanut tietää A:n työsopimuksen irtisanomisesta ennen tämän työsuhteen päättymistä. Se ei kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi tyytyen tukemaan työnantajan työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Työnantajaliitto on näin syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Savonlinja Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiöllä oli oikeus A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A oli useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt toistuvasti työvelvoitteensa luvattomilla poissaoloillaan, rikkomalla työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla antamia määräyksiä sekä osoittamalla ilmeistä huolimattomuutta työssään vaarantaen samalla liikenneturvallisuutta välinpitämättömällä liikennekäyttäytymisellään. A:n menettelystä oli myös aiheutunut vahinkoa yhtiölle. Yhtiö ei enää voinut luottaa A:n kykyyn suoriutua työtehtävistään.

A oli aiheuttanut huolimattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään pelkästään irtisanomista edeltäneiden runsaan kahden vuoden aikana eli 23.1.1998 ja sen jälkeen yhdeksän liikennevahinkoa. Kahdesta niistä A itse ei ollut ilmoittanut työnantajalle. Kerran A oli laiminlyönyt ilmoittaa liikennevahingosta poliisille, vaikka yhtiön ohjeet olisivat sitä kyseisessä tilanteessa edellyttäneet.

Lisäksi yhtiöön oli tullut useita suullisia asiakasvalituksia A:n huonosta asiakaspalvelusta, matkatavaroiden käsittelytavasta ja epämiellyttävästä ajotavasta. A:lle oli annettu menettelystään kirjallinen varoitus 2.6.1998. A oli myös kirjannut työsuhteensa aikana palkanmaksun perusteena oleviin työtunti-ilmoituksiinsa olemattomia työtunteja taloudellisen hyödyn toivossa. Neljästä tällaisesta tapauksesta oli annettu kirjalliset varoitukset.

A oli edelleen viimeisten kahden vuoden aikana ennen irtisanomista laiminlyönyt useita kertoja työvelvoitteitaan. Hän oli myöhästynyt työvuoroltaan neljä kertaa, poistunut työstä kerran kesken työvuoron ja jättänyt kerran kokonaan tulematta työvuorolleen. Lisäksi A oli jättänyt ottamatta kyytiin pysäkillä olleen matkustajan. Poissaoloistaan tai myöhästymisistään A ei ollut ilmoittanut yhtiössä määrätyllä tavalla, minkä vuoksi osa vuoroista oli jäänyt ajamatta.

Rikkomusten ja laiminlyöntien runsaus ja moninaisuus osoittavat piittaamattomuutta työpaikan pelisäännöistä. A on tietoisesti menetellyt virheellisesti ja työsopimusvelvoitteidensa vastaisesti ja laiminlyönnit ovat jatkuneet puhutteluista ja varoituksista huolimatta. A:n käyttäytyminen on selvästi ylittänyt sen rajan, jonka jälkeen työnantajalta ei enää kohtuudella voida edellyttää työsuhteen jatkamista.

Työnantajaliitto ei ole syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska yhtiöllä oli oikeus irtisanomiseen. Lisäksi liitto oli saanut tiedon irtisanomisesta vasta noin kuukausi ennen A:n työsuhteen päättymistä liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. A:n työsuhde ja sen päättäminen

A oli työskennellyt Savonlinja Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 11.11.1965 lukien. Työsopimus irtisanottiin 27.4.2000 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajalla 27.10.2000.

Irtisanomisen syyksi työnantaja on ilmoittanut varoituksista huolimatta jatkuneen työvelvoitteiden laiminlyönnin. A oli 11.8.1999 annetun varoituksen jälkeen jättänyt ottamatta pysäkillä olleen matkustajan kyytiin 5.4.2000 ja myöhästynyt työvuorostaan 10.4.2000 niin, että kaksi linjaa oli jäänyt ajamatta. Työnantaja on lisäksi viitannut varoituksiin, jotka A oli saanut 14.10.1987, 30.8.1991, 2.6.1998 ja 17.6.1998. A oli työnantajan käsityksen mukaan lisäksi huolimattomuudellaan aiheuttanut liikennevahingon 3.3.2000.

2. Työsopimuksen päättämisperusteet

Työtuomioistuin on kuullut irtisanomiseen johtaneista syistä ja niiden taustalla olleista tapahtumista yhtiön liikennejohtajaa B:tä, kuljetuspäällikkö C:tä ja yhtiön pääluottamusmiestä, linja-autonkuljettaja D:tä. Myös A:ta itseään on kuultu työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa.

Työtuomioistuin on arvioinut työsopimuksen päättämisperusteita ja niistä esitettyä näyttöä seuraavasti.

2.1. Varoitukset 14.10.1987 ja 30.8.1991

A:lle oli annettu varoitus 14.10.1987 sen vuoksi, että tämä oli vastauksessa kerrotulla tavalla laiminlyönyt työvelvoitteensa ja merkinnyt työaikansa työaikailmoitukseen liian suureksi. Viimeksi mainitusta syystä A:lle oli annettu varoitus myös 30.8.1991. Varoitusten aiheellisuutta ei ole kiistetty.

2.2. Varoitus 2.6.1998

A oli työnantajan näkemyksen mukaan aiheuttanut huolimattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään neljä liikennevahinkoa 23.1.1998 ja 15.5.1998 välisenä aikana. Lisäksi A oli myöhästynyt 26.4. ja 15.5.1998 ja merkinnyt työilmoitukseen 26.4.1998 työajan virheellisesti. Osasyynä varoituksen antamiseen olivat A:n toiminnasta tehdyt asiakasvalitukset.

A on myöntänyt myöhästyneensä 15.5.1998. Sen sijaan hän on kiistänyt myöhästyneensä työstä 26.4.1998, joskin hän on myöntänyt lähteneensä ajoon myöhässä. Tämän A on kertonut johtuneen auton käynnistyshäiriöistä. A:n kertoman uskottavuutta kuitenkin vähentää, ettei hän ollut ilmoittanut mahdollisista käynnistysongelmista eikä myöskään turvautunut käytettävissä olleeseen vara-autoon.

A on myöntänyt edellä tarkoitetut liikennevahingot tapahtuneiksi. Kahteen ensin mainittuun oli A:n mukaan ollut syynä poikkeuksellisen liukas keli. Kolmannessa tapauksessa syyllisyys tapahtuneeseen on jäänyt epäselväksi, koska asiaa ei ollut tarkemmin selvitetty. Kolarin 15.5. johdosta A oli saanut poliisilta huomautuksen liikenteen vaarantamisesta. A on kiistänyt ajaneensa varomattomasti kirjallisessa asiakasvalituksessa tarkoitetulla tavalla, mutta hän on myöntänyt joutuneensa pysäyttämään joskus linja-auton hillitäkseen metelöiviä koululaisia. Sorapintaisella tieosuudella oli joskus ollut kuoppia, joita A oli joutunut väistämään, mutta tarkoituksellisesti hän ei ollut autolla mutkitellut.

Varoituksen syynä olleista tapahtumista esitetyn selvityksen valossa varoituksen antaminen on ollut aiheellista.

2.3. Varoitus 17.6.1998

A oli myöntämänsä mukaisesti myöhästynyt ajovuorostaan 13.6.1998 ja ollut luvatta poissa koko työvuoron 16.6.1998. Näistä syistä annettu varoitus on ollut aiheellinen.

2.4. Varoitus 11.8.1999

A oli myöntämänsä mukaan jättänyt 13.7.1999 ajamatta työvuorolistan mukaisen kuljetuksen. Asian myöhemmin paljastuttua yhtiön liikennepäällikkö ja kuljetuspäällikkö pitivät 11.8.1999 A:lle puhuttelun toistuvien laiminlyöntien, vahinkojen ja asiakasvalitusten johdosta. Tuolloin oli ollut muun ohella tiedossa, että A oli kesäkuussa 1998 törmännyt autolla jalankulkijaan, mutta laiminlyönyt tehdä tästä yhtiön edellyttämän ilmoituksen. A oli lisäksi 13.1.1999 aiheuttanut varomattomuudellaan liikenneonnettomuuden, jossa useita ajoneuvoja oli vaurioitunut. A oli edelleen 28.5.1999 ollut liikenneonnettomuudessa, josta hän oli laiminlyönyt ilmoittaa poliisiviranomaisille, vaikka yhtiön määräykset olisivat sitä tuossa tilanteessa edellyttäneet. Puhuttelun päätteeksi A:ta oli varoitettu työsuhteen päättämisestä, jos laiminlyönnit ja rikkomukset jatkuvat.

2.5. Liikennevahinko 3.3.2000 ja työvelvoitteen laiminlyönnit 5.4. sekä 10.4.2000

A oli 3.3.2000 ajanut Tappuravirran lossille, jolloin linja-auton avoinna ollut tavaratilan luukku oli osunut lossin alumiinipuomiin, minkä seurauksena sekä luukku että puomi olivat vaurioituneet. Luukku oli A:n mukaan auennut itsestään ajon aikana. Työtuomioistuimelle on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, kuinka luotettavia luukkujen kiinnitysmekanismit ovat ja kuinka paljon käytännössä tapahtuu luukkujen aukeamisia itsestään. Ristiriitaisen selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi tältä osin huolimattomuudellaan aiheuttanut edellä sanotut vahingot.

Työnantajan mukaan A oli 5.4.2000 jättänyt ottamatta kyytiin pysäkillä seisseen matkustajan. A ei ole kiistänyt tapahtunutta. A:n kertoman mukaan ilmoitettu tapaus oli sattunut noin kello kymmenen illalla, jolloin oli ollut jo hämärää. A ei ollut huomannut asiakasta ja oli ajanut pysäkin ohi. Asiakkaan ilmoitettua tapahtuneesta liikennepäällikkö B:lle tämä oli puhutellut tapahtuneesta A:ta.

A oli saapunut 10.4.2000 kello 4.40 alkavaan työvuoroon myöhässä niin, että ajopiirturin mukaan hän oli lähtenyt ajoon vasta kello 6.40. A ei ollut ilmoittanut työnantajalle myöhästymisestään.

Esitetty selvitys osoittaa, että A oli 5. ja 10.4.2000 menetellyt työvelvoitteidensa ja työnantajan antamien määräysten vastaisesti.

3. Irtisanomisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina syinä pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A on edellä todetuin tavoin ja saamistaan varoituksista huolimatta vuosina 1998 ja 1999 laiminlyönyt työtehtäviään, rikkonut työnantajan antamia määräyksiä, ollut perusteetta poissa työstä ja osoittanut työssään ilmeistä huolimattomuutta. Elokuussa 1999 saamansa varoituksen jälkeen hän on jälleen huhtikuussa 2000 jatkanut työvelvoitteiden vastaista menettelyä. Työnantajalla on A:n menettelyn johdosta ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Savonlinja Oy ei ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen, joten A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

4. Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Savonlinja Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Savonlinja Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Niskanen, Kolula ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.