Union fined for strike action targeting debt collection rather than collective agreement terms.

Työtuomioistuimen tuomiosta nro 2002:67 huolimatta työntekijäliitto ei ollut peruuttanut virolaiseen yritykseen kohdistamaansa hakusaartoa. Työntekijäliitto on tuomittu toistamiseen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 71

KANTAJA

Talotekniikkaliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.10.2002

Pääkäsittely 24.10.2002

KANNE

Vaatimukset

Talotekniikkaliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Rakennusliiton työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

velvoittaa Rakennusliiton korvaamaan Talotekniikkaliiton oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Rakennusliitto on julistanut Farovent Oü:n hakusaartoon 4.9.2002 kello 12 alkaen. Yhtiö on Talotekniikkaliiton jäsenliiton LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n jäsenyritys. Hakusaarrossa ovat olleet yhtiön talotekniikka-alan LVI-työt koko maassa. Lisäksi saarto on kohdistunut välillisesti samalla työmaalla toimiviin yhtiöihin.

Työtuomioistuin on tuominnut 27.9.2000 Rakennusliiton maksamaan hyvityssakkoa Talotekniikkaliitolle. Tästä huolimatta Rakennusliitto ei ole peruuttanut mainittua hakusaartoa. Talotekniikkaliitto on neuvotellut Rakennusliiton kanssa yhtiöön kohdistuvan hakusaarron peruuttamisesta. Myös yhtiö ja Rakennusliitto ovat käyneet asiasta neuvotteluja. Neuvotteluissa on myönnytty Rakennusliiton esittämiin yksilöityihin vaatimuksiin, kuten pankkitilin avaamiseen työntekijöille suomalaisessa pankissa ja päivärahojen maksamiseen.

Saarron purkamisen ehdoksi Rakennusliitto on ilmoittanut yhtiön työntekijöiden sijoittamisen oikeisiin palkkaryhmiin. Talotekniikkaliiton ja Rakennusliiton välillä on palkkaustyöryhmä, jonka eräänä tehtävänä on selvittää palkkaryhmittelyyn liittyviä ongelmia. Sen vuoksi Rakennusliiton toimeenpanema saarto ja esittämä ehto sen purkamiseksi on tarpeeton.

Lukuisista pyynnöistä huolimatta Rakennusliitto ei ole yksilöinyt epäkohtina pitämiään asioita ja niihin liittyviä neuvotteluvaatimuksiaan, minkä vuoksi vaatimuksiin ei ole voitu vastata.

Rakennusliiton hakusaarrolla on painostettu työnantajapuolta muun muassa palkkaryhmittelyyn liittyvissä erimielisyyskysymyksissä ja hakusaarto on siten työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa todetuin tavoin kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Koska Rakennusliitto ry ei ole purkanut saartoa, se on tuomittava uudelleen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta. Saarron jatkumisesta on aiheutunut yhtiölle haittaa töiden viivästymisenä. Saarron jatkuessa yhtiö menettää neuvottelemansa urakkasopimukset, koska niiden solmimisen edellytyksenä on saarron päättyminen. Lisäksi yhtiön maksettavaksi voi langeta töiden viivästymisestä aiheutuneet sopimussakot.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusliitto on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rakennusliiton 4.9.2002 julistama hakusaarto kohdistui järjestäytymättömään Farovent Oü:hun. Rakennusliitto ei ole peruuttanut hakusaartoa, koska yhtiön liittyminen työnantajaliittoon ei poista yhtiön järjestäytymättömänä tekemien virheiden selvittämistarvetta. Saarron jatkumisesta on ilmoitettu 17.10.2002. Samalla on ilmoitettu, että saarto on toimeenpantu niiden saatavien perimiseksi, jotka olivat syntyneet ennen kuin yhtiö on hyväksytty työnantajaliiton jäseneksi.

Yhtiö on jättänyt selvittämättä 19 työntekijän osalta, onko se täyttänyt työehtosopimuksen palkkausta koskevat vähimmäisvaatimukset ajalta ennen 16.9.2002 tapahtunutta järjestäytymistään. Lisäksi erimieliseksi on jäänyt päivärahan maksaminen.

Hakusaarto ei ole kohdistunut työehtosopimukseen, koska saarto oli kohdennettu järjestäytymättömään yritykseen. Järjestäytymisen jälkeen neuvotteluja on käyty työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti vielä tuolloin auki olleista erimielisyyskohdista. Pankkitilien avaamiset ja päivärahojen maksamiset ovat näissä neuvottelussa saavutettuja tuloksia, mutta niillä ei ole selvitetty ennen järjestäytymistä tehtyjä virheitä.

Rakennusliiton julistaman hakusaarron syynä on ollut tarve turvata yhtiön työntekijöiden laillinen kohtelu. Järjestäytymätön työnantaja on ollut velvollinen noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta työsuhteiden vähimmäisehtona. Siihen samoin kuin Suomen työlainsäädännön noudattamiseen muutoinkin työnantaja on sitoutunut myös työntekijöille haetuissa työluvissa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Rakennusliitto on julistanut 4.9.2002 alkaen hakusaartoon Farovent Oü:n talotekniikka-alan LVI-työt koko maassa. Saarto on koskenut myös talotekniikka-alan LVI-töitä kahdella muulla työmaalla, joissa Farovent Oü:n työntekijöitä on ollut työssä. Työtuomioistuin on 27.9.2002 julistamallaan tuomiolla nro 67 katsonut, että Rakennusliiton hakusaartopäätöksellä ja edellä mainitussa tuomiossa mainituilla muilla työtaistelutoimenpiteillä Rakennusliiton tarkoituksena on ollut painostaa työnantajapuolta muun muassa Farovent Oü:n työntekijöiden vähimmäispalkkoja, palkkaryhmittelyä ja päivärahaa koskevissa erimielisyyskysymyksissä ja että työtaistelutoimenpiteet ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen vastaaviin palkkausta koskeviin määräyksiin. Rakennusliitto on tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Rakennusliitto ei ole työtuomioistuimen tuomion julistamisen jälkeen peruuttanut Farovent Oü:hun kohdistettua hakusaartoa, vaan hakusaarto on jatkunut vielä jutun pääkäsittelypäivänä 24.10.2002.

Työtaistelutoimenpiteen työehtosopimukseen kohdistuminen

Työtuomioistuimessa on työtaistelun syistä ja tarkoituksesta kuultu Rakennusliiton II puheenjohtajaa A:ta ja työehtotoimitsija B:tä. Työnantajapuolelta on vastaavasti kuultu Talotekniikkaliiton toimitusjohtajaa C:tä, asiamies D:tä ja Farovent Oü:n toimitusjohtajaa E:tä.

Rakennusliiton työtaistelutoimenpiteiden taustalla oli ollut epäily siitä, että Farovent Oü maksoi työntekijöilleen Suomessa palkkaa vain 5 euroa tunnilta, kun alin käytännössä maksettava 1. palkkaryhmän mukainen tuntipalkka on 8,55 euroa. Työtaistelutoimin on pyritty painostamaan yhtiötä esittämään luotettava selvitys työehtosopimuksen edellyttämien palkkojen maksamisesta ja toisaalta varmistamaan, että yhtiö myös vastaisuudessa maksaa palveluksessaan oleville ulkomaisille työntekijöille palkat työehtosopimuksen mukaisesti. Viimeksi todetussa tarkoituksessa työnantajalta on edellytetty muun muassa ilmoitettujen palkkaryhmien tarkistamista, maksettavien palkkojen erittelemistä tilinauhoissa ja pankkitilien avaamista työntekijöille Suomessa. Näistä kysymyksistä on neuvoteltu Rakennusliiton ja yhtiön edustajien välillä myös työtuomioistuimen edellisen tuomion julistamisen jälkeen.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan Rakennusliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa ei missään vaiheessa ollut tullut esille, että saarron purkamisen edellytyksenä olisi Farovent Oü:n työntekijöiden saatavien selvittäminen vain yrityksen työnantajaliittoon jäseneksi tuloa edeltäneeltä ajalta eli ajalta ennen 16.9.2002. Päinvastoin Rakennusliiton edustaja oli Farovent Oü:n työntekijöiden palkkasaatavia koskeneissa 11.10.2002 käydyissä neuvotteluissa todennut, että päivärahaa ja palkkaryhmittelyä koskevat kysymykset ovat vielä auki ja että ne pitää ratkaista saarron purkamisen edellytyksenä.

Rakennusliitto on 17.10.2002 antamassaan tiedotteessa todennut, että Farovent Oü:n saartopäätös on tehty niiden saatavien takia, jotka olivat syntyneet ennen yhtiön jäsenyyttä työnantajaliitossa. Rakennusliitto on kuitenkin Farovent Oü:n työnantajaliiton jäseneksi tulon jälkeen käydyissä neuvotteluissa esittänyt edellä todetuin tavoin myös työntekijöiden työsuhteen ehtoja koskevia vaatimuksia ja ainakin palkkaryhmittelyä koskevasta kysymyksestä osapuolten välillä on vallinnut edelleen erimielisyys. Hakusaarron jatkamisella on näin ollen pyritty painostamaan työnantajaa muun muassa edellä mainitussa palkkaukseen liittyvässä erimielisyyskysymyksessä ja hakusaarto on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen vastaaviin palkkausta koskeviin määräyksiin.

Rakennusliiton vastuu

Jatkaessaan työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta edelleen työtaistelutoimenpidettä Rakennusliitto on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Talotekniikkaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi Talotekniikkaliitto on ilmoittanut 1 000 euroa, mitä Rakennusliitto ei ole kiistänyt.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Rakennusliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Talotekniikkaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 7 000 euroa.

Rakennusliitto velvoitetaan lisäksi korvaamaan Talotekniikkaliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, Wilska, Raitoharju ja Hölttä jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto, johon jäsen Raitoharju yhtyi:

Työehtosopimuslain mukaan ovat kiellettyjä vain työehtosopimukseen kohdistuvat työtaistelut. Rakennusliiton toimeenpanema hakusaarto ei ole kohdistunut työehtosopimukseen, vaan sen tarkoituksena on ollut erääntyneitten saatavien perintä. Erääntyneet saatavat ovat lisäksi ajalta, jona virolainen Farovent Oü ei ollut kantajayhdistyksen jäsen, joten työrauhavelvollisuus ei silläkään perusteella koske tätä saartoa. Talotekniikkaliitto ei ole näyttänyt toteen, että saarrolla olisi muita työehtosopimukseen kohdistuvia tavoitteita.

Erääntyneitten saatavien periminen paitsi järjestäytymättömältä myös järjestäytyneeltä työnantajalta on erityisesti rakennusaloilla perinteinen ja hyväksytty menettely. Tämä kysymys on ratkaistu myös työtuomioistuimen tuomiolla TT 1980-113. Näin ollen Rakennusliitto on käyttänyt laillisia oikeuksiaan julistaessaan mainitun yhtiön työt saartoon. Järjestäytymätöntä työnantajaa ei voi laillisesti vapauttaa maksuvelvollisuudestaan sillä, että se hyväksytään jäseneksi työnantajaliittoon.

Työrauhavelvollisuuden ohella työehtosopimukseen liittyy valvontavelvollisuus. Jos työrauhavelvollisuutta laajennettaisiin taannehtivasti, pitäisi olla mahdollista vaatia myös valvontavelvollisuuden ulottamista jäsenyyttä edeltävään asiaan. Tämä on loogisesti mahdoton vaatimus.

Saarrolle ei ole näytetty muita perusteluja kuin ne, jotka Rakennusliitto on selkeästi ja julkisesti ilmoittanut. Saarto on päätetty kestämään siihen asti, kunnes työnantaja osoittaa maksaneensa palkkasaatavat. Jos saatavat maksettaisiin, ei ole uskottavaa, että saarto jostain tietämättömästä syystä jatkuisi mahdollisesti työehtosopimusmääräyksiin kohdistuvana. Tähän viittaa muun muassa se, että liitto on julkisesti ilmoittanut saarron perustelut. Työtaistelun toimeenpanija saa luonnollisesti itse määrätä, mitä tavoitteita se asettaa ehdoksi työtaistelun lopettamiselle. Asiaan ei vaikuta sekään, että samaa työtaistelulajia olisi käytetty aikaisemmin jossain muussa tarkoituksessa. Sekään ei saa vaikuttaa, että neuvotteluissa aina käsitellään monia työehtosopimuskohtia ja tehdään esityksiä, joita ei kuitenkaan ajeta painostuksella.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen lakiin perustumattomana ja tuomitsen Talotekniikkaliiton maksamaan Rakennusliitolle oikeudenkäyntikulujen korvausta 1 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tästä päivästä lukien.