Labor court dismisses union appeal and fines city for violating collective agreement consultation rules.

Kaupunki oli kesäkuussa käynnistänyt terveyspalvelujen puhelinneuvonnan ulkoistamiseen tähtäävän hankkeen. Siitä oli ilmoitettu henkilöstölle elokuussa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kun henkilöstöjärjestöt olivat katsoneet yhteistoimintavelvoitetta rikotun, hanketta oli käsitelty yhteistoiminta-asiana henkilöstötoimikunnan kokouksessa päivää ennen kun asiasta oli määrä tehdä päätös terveyslautakunnan kokouksessa syyskuun alussa.

Kaupunki oli laiminlyönyt noudattaa työ- ja virkaehtosopimuksena noudatettavan paikallisen yhteistoimintasopimuksen määräyksiä henkilöstön kytkemisestä hankkeen valmisteluun riittävän ajoissa ja siten, että henkilöstöllä olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella hankkeen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Lupaus henkilöstön aseman turvaamisesta ei korvannut yhteistoimintasopimuksen edellyttämiä neuvotteluja. Niiden käynnistämisen laiminlyöntiä ei korjannut sekään, että hankkeen toteutus oli muusta syystä lykkääntynyt. Kaupunki tuomittu hyvityssakkoon yhteistoimintasopimuksen tieten rikkomisesta.

Kysymys myös neuvotteluvelvollisuudesta ja kanteen tutkimisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 68

KANTAJAT

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry

VASTAAJA

Helsingin kaupunki

ASIA

Työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.6.2002

Pääkäsittely 10.9.2002

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Tekniikan ja Peruspalvelujen neuvottelujärjestö KTN ry:n ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n välillä työ- ja virkaehtosopimuksena 13.12.2000 allekirjoitetussa voimassa olevassa yhteistoimintamenettelyä koskevassa yleissopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala ja tarkoitus

Työnantajan ja henkilöstön välinen yhteistoiminta järjestetään kunnissa ja kuntayhtymissä tämän yleissopimuksen mukaisesti, ellei toisin paikallisesti ole kunnan tai kuntayhtymän ja sopijajärjestöjen kesken sovittu (yhteistoimintasopimus). Yhteistoimintamenettelyn tarkoituksena on kunnallisen palvelutuotannon tuloksellisuuden edistäminen ja henkilöstön työelämän laadun parantaminen antamalla henkilöstölle vaikutusmahdollisuuksia omaa työtään ja työyhteisöään koskevien päätösten valmisteluun. Paikallisen yhteistoiminnan järjestämisestä voidaan antaa suosituksia.

Jäljempänä tässä sopimuksessa kunnalla tarkoitetaan myös kuntayhtymää.

Soveltamisohje

Tämä sopimus on sekä kunnallisen virkaehtosopimuslain (669/70) 3 §:n 4 momentin tarkoittama yleissopimus että yhteistoimintamenettelyä koskeva työehtosopimus ja 4 §:än liittyvä suositus.

Yhteistoimintamenettelyssä käsitellään henkilöstöön ja sen asemaan liittyviä asioita. Yhteistoimintamenettely ei rajoita kunnallislain tarkoittamaa kunnallisen viranomaisen päätösvaltaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Yhteistoimintasopimus

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun paikallisen yhteistoimintasopimuksen neuvottelevat ja allekirjoittavat asianomainen kunnallinen viranomainen ja tämän yleissopimuksen allekirjoittajajärjestöt tai niiden rekisteröidyt paikalliset alayhdistykset.

Paikallisella alayhdistyksellä pitää olla epäselvissä tapauksessa yleissopimuksen allekirjoittajajärjestön valtuutus paikallisiin sopimusneuvotteluihin ja paikallisen yhteistoimintasopimuksen tekemiseen.

Paikallinen yhteistoimintasopimus on voimassa sovitun määräajan tai toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva paikallinen yhteistoimintasopimus voidaan kirjallisesti irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua, minkä jälkeen noudatetaan tämän yleissopimuksen määräyksiä. Yli neljäksi vuodeksi tehty yhteistoimintasopimus on neljän vuoden kuluttua irtisanottavissa kuten toistaiseksi tehty yhteistoimintasopimus. Jos jokin osapuoli irtisanoo yhteistoimintasopimuksen, irtisanominen koskee kaikkia osapuolia.

Soveltamisohje

Paikallisilla yhteistoimintasopimuksilla voidaan laajentaa ja täsmentää yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävien asioiden piiriä.

Työpaikkojen, esimiehen ja alaisen sekä kehittämishankkeiden yhteistoiminnan muodoista voidaan sopia paikallisesti.

Paikallisessa yhteistoimintasopimuksessa voi olla eri hallintokuntia, virastoja, laitoksia tai muita toimintayksiköitä koskevia erityismääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Tämän sopimuksen toteutumista seuraa ja sen soveltamisesta aiheutuneista tulkintakysymyksistä antaa lausuntoja kunnallinen yhteistoiminta-asiain neuvottelukunta.

Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä yhteistoimintamenettelyn laiminlyönnistä aiheutuneet erimielisyydet ratkaistaan siten kuin virka- ja työehtosopimuksista aiheutuneista erimielisyyksistä on säädetty ja määrätty.

Soveltamisohje

Paikallista yhteistoimintasopimusta koskevat mahdolliset soveltamis- ja tulkintaerimielisyydet ratkaistaan paikallisten osapuolten välisissä neuvotteluissa. Jollei ongelmaa saada ratkaistuksi paikallisissa neuvotteluissa, ei ole estettä käsitellä asiaa myös pääsopimuksen 9-11 §:ssä mainitussa järjestyksessä, vaikka sitä asian luonteen vuoksi pitäisi pyrkiä välttämään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittuun yleissopimukseen perustuvassa muun muassa asianosaisyhdistysten ja Helsingin kaupungin välillä 17.12.1997 voimaan tulleessa Helsingin kaupungin paikallisessa yhteistoimintasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 Sopimuksen tarkoitus

Yhteistoimintasopimus luo puitteet kaupunkityönantajan ja sen henkilöstön väliselle yhteistoiminnalle. Yhteistoimintakulttuuri perustuu kaikilla tasoilla osallistavaan ja tulokselliseen johtamiseen sekä tasa-arvoperiaatteiden huomioon ottamiseen.

Jokaiselle kaupungin palveluksessa olevalle turvataan vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ja työyhteisönsä toimintaan ja kehittämiseen sekä niitä koskevien päätösten suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan.

Yhteistoiminnalla osaltaan mahdollistetaan koko henkilöstön luovien voimavarojen käyttö helsinkiläisten tarvitsemien palvelujen tuottamiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Yhteistoiminnan avulla huolehditaan myös hyvästä työelämän laadusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 Virastotaso

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muu yhteistoiminta

Virastoissa ja laitoksissa on henkilöstöä koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon kytkettävä jo suunnittelua aloitettaessa mukaan henkilöstön edustus viraston yhteistoimintasopimuksessa määritellyllä tavalla. Jos edellisessä kohdassa mainittujen lisäksi asetetaan tilapäisiä tai pysyväisluonteisia työryhmiä, toimikuntia tai muita toimielimiä, on niihin nimettävä henkilöstön edustus. Tämän ohella ennen tärkeiden asioiden päättämistä on koko henkilöstöä informoitava ja kuultava. Asioista on tiedotettava niin ajoissa, että henkilöstön vaikutusmahdollisuudet turvataan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 Kehittämistoiminta

Kehittämistoimintaan osallistuminen on eräs keskeisimpiä yhteistoiminnan alueita. Sitä voi tapahtua välittömästi ja edustuksellisesti eri yhteistoimintamenettelytapoja noudattaen. Erityisesti on varmistuttava kehittämistoimenpiteistä aiheutuvien muutosten kohteena olevien välittömästä tai edustuksellisesta osallistumisesta valmisteluun ja riittävästä tiedonsaannista. Yhteistoimintamenettely on käytävä kehittämishankkeen käsittelyn niin aikaisessa vaiheessa, että tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella valmisteilla olevan hankkeen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista on mahdollista.

Yhteistoimintamenettelyä on noudatettava myös ulkopuolisten asiantuntijoiden osallistuessa kehittämishankkeeseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 Yhteistoimintamenettely

Olennaista yhteistoiminnassa on jatkuva vuorovaikutus sekä oikea-aikainen ja avoin tiedonvälitys.

Yhteistoiminta-asioissa on ennen asian ratkaisemista neuvoteltava valmisteilla olevan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista ainakin niiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa, joita asia koskee.

Yksittäistä viranhaltijaa tai työntekijää koskeva asia käsitellään ensisijaisesti asianomaisen henkilön ja hänen esimiehensä välillä.

Laajemmat asiat käsitellään yhteistoimintaelimessä.

Myös periaatteellinen yhtä henkilöä koskeva asia voidaan henkilön itsensä niin halutessa käsitellä edustuksellisesti.

Yhteistoimintamenettelyksi katsotaan myös työnantajan ja henkilöstön edustajien välinen neuvottelu esimerkiksi yhtä yksikköä tai ammattiryhmää koskevassa asiassa.

Asian käsittely yhteistoimintamenettelyssä on pyynnöstä kirjattava yhteisesti sovitulla tavalla siten, että kirjaamisen perusteella voidaan selvittää keskustelun ajankohta, osallistujat, käsittelyn tulos tai osapuolten kannanotot.

Uuden yhteistoiminta-asian tullessa jonkin osapuolen aloitteesta esille on yhteistoimintamenettely käynnistettävä kohtuullisessa ajassa. Valmistelu asian käsittelemiseksi on pyrittävä aloittamaan kahden viikon sisällä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 Työrauhavelvoite ja erimielisyyksien ratkaiseminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä yhteistoimintamenettelyn laiminlyönnistä aiheutuneet erimielisyydet ratkaistaan siten kuin virka- ja työehtosopimuksista aiheutuneista erimielisyyksistä on säädetty ja määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Helsingin kaupungin suorittamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n ja työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa kantajille,

velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Pääasia

Kunnallista yhteistoimintamenettelyä koskevaan yleissopimukseen perustuvan Helsingin kaupungin yhteistoimintasopimuksen 5-kohdan mukaan henkilöstö on kytkettävä heitä koskevien asioiden valmisteluun jo suunnittelua aloitettaessa yhteistoimintasopimuksessa määritellyllä tavalla. Kaupunki oli laiminlyönyt edellä mainitun velvollisuutensa terveydenhuollon puhelinneuvonnan uudelleenjärjestelyä koskevassa asiassa. Henkilöstöllä ei ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta neuvotella valmisteilla olevan hankkeen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista.

Lisäksi kaupungin olisi pitänyt ennen neuvotteluja huolehtia yleissopimuksen ja kaupunkitason yhteistoimintasopimuksen mukaisesta oikea-aikaisesta tiedottamisesta.

Helsingin kaupungin terveyslautakunnan 5.6.2001 tekemän päätöksen jälkeen oli kesän 2001 aikana käyty virkamiesvalmistelun pohjalta keskusteluja terveysneuvontapalvelujen ulkoistamisesta. Terveyspalvelujen neuvonnan henkilökunnalle oli pidetty tiedotustilaisuus 16.8.2001, jossa muun ohella oli tiedotettu henkilöstön mahdollisuudesta siirtyä MediNeuvo Oy:n palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä tai jäädä terveysviraston palvelukseen koulutustaan vastaavaan työhön. Medineuvo oli jo 19.8.2001 julkaissut Helsingin Sanomissa suuren rekrytointi-ilmoituksen.

Neuvotteluja 31.8.2001 ja 15.10.2001 oli pidettävä erimielisyysneuvotteluina, eikä yt-neuvotteluina. Myöskään 3.9.2001 henkilöstötoimikunnan kokous ei täyttänyt kaupungille asetettua yhteistoimintaneuvotteluvelvoitetta, kun otetaan huomioon, että terveysneuvontapalvelujen ulkoistamisesta päättäminen oli jo 4.9.2001 Helsingin kaupungin terveyslautakunnan kokouksessa esityslistalla ja lopullisesti päätettävänä.

Vastaaminen kaupungin oikeudenkäyntiväitteeseen

Asiassa oli käyty kaupungin ja asianosaisliittojen välillä neuvottelut 31.8.2001 ja 15.10.2001. Sen vuoksi muodollista estettä asian tutkimiselle työtuomioistuimessa ei ollut. Keskusneuvotteluita ei ollut edes tarvetta käydä, kun kysymys oli rikkomisesta eikä tulkinnasta. Kaupunki oli myöntänyt menetelleensä yt-sopimuksen vastaisesti, joten asia ei ollut jäänyt riitaiseksi. Joka tapauksessa kantajaliitto ei ollut ollut syypää neuvottelujen tapahtumatta jäämiseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Helsingin kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että kanne jätetään kokonaisuudessaan tutkimatta ennenaikaisena tai hylätään perusteettomana. Lisäksi kaupunki on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perusteet

Oikeudenkäyntiväite

Pääasia

Asian valmistelua oli sen ensi vaiheessa leimannut kiire. Jatkossa valmistelulle varattiin runsaasti aikaa. Ensimmäisestä henkilökunnalle järjestetystä tiedotustilaisuudesta terveyslautakunnan esitykseen kaupunginhallitukselle oli valmisteluaikaa viisi kuukautta ja kaupunginvaltuuston lopulliseen päätökseen kaikkiaan runsaat seitsemän kuukautta.

Henkilöstöllä ja sen edustajilla on ollut mahdollisuus olla käsittelemässä monipuolisesti hankkeen vaikutuksia henkilöstön asemaan ja esittelemässä myös muita vaihtoehtoja. Riittävä tieto on annettu ja yhteistoimintamenettely toteutettu yleissopimuksen ja paikallisen yhteistoimintasopimuksen edellyttämällä tavalla ennen terveyslautakunnan 4.9.2001 pidettyä kokousta, jossa asia oli ensimmäisen kerran esityslistalla. Henkilöstölle on asian eri käsittelyvaiheissa varattu riittävällä tavalla tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa hankkeen sisältöön.

Terveyslautakunnan 5.6.2001 talousarvioehdotuskokouksen jälkeen hankkeesta neuvoteltiin kuntien, Helsingin ja Uudemaan sairaanhoitopiirin (HUS) ja MediNeuvo Oy:n kesken 8.8.2001 ja 19.9.2002. Kunnat ja HUS olivat 29.11.2001 päätyneet kilpailuttamaan hankkeen.

Terveyspalvelujen henkilökunnalle pidettiin yhteystyöhankkeesta tiedotustilaisuus 16.8.2001. Tilaisuudessa tiedotettiin hankkeen käynnistämisestä 1.1.2002, terveyskeskusten palvelunumeron sulauttamisesta MediNeuvo Oy:ön, 19.9.2001 lehteen tulevasta MediNeuvo Oy:n työpaikkailmoituksesta ja henkilökunnan mahdollisuudesta jäädä terveysviraston palvelukseen koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Työnantajan ja työntekijöiden välillä käytiin yhteistoimintaneuvottelut 31.8.2001. Henkilöstötoimikunta antoi 3.9. ja 9.10.2001 pidettyjen kokoustensa perusteella terveyslautakunnalle lausunnon, jossa kiinnitettiin lautakunnan huomiota hankkeen epäkohtiin.

Terveysviraston kehittämisjohtaja piti tiedotustilaisuuden puhelinpalvelun henkilökunnalle 14.9.2001, mitä seurasi keskisen terveyskeskuksen johtavan ylihoitajan johdolla pidetty kokous 19.9.2001. Hanketta käsiteltiin henkilökunnan kuukausipalaverissä 25.9.2001 ja kuukausikokouksessa 18.10.2001.

Kaupunkitason yhteistoimintaneuvottelut pidettiin 15.10.2001. Terveysjohtaja piti tiedotustilaisuuden henkilökunnalle 29.11.2001, jossa toiminnan arvioitiin jatkuvan entisellään maaliskuun 2002 loppuun.

Terveysviraston toimitusjohtaja oli pitänyt tiedotustilaisuuden henkilökunnalle 9.1.2002. Terveysviraston henkilöstötoimikunta käsitteli hanketta vielä 14.1.2002. Terveyslautakunta päätti 15.1.2002 esittää kaupunginhallitukselle, että terveyslautakunta ja -virasto oikeutetaan järjestämään 10023 terveysneuvontatoiminta ulkoistamalla toiminta osaksi call center-kehittämisprojektia. Kaupunginhallituksen esitys hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 3.4.2002.

Joka tapauksessa kaupunki ei ollut rikkonut yhteistoimintasopimusta tahallisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Helsingin kaupunki on vaatinut, että Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n kanne yhteistoimintasopimuksen määräysten rikkomisesta jätetään työtuomioistuimessa ennenaikaisena tutkimatta. Erimielisyydestä ei ole käyty työ- ja virkaehtosopimuksen edellyttämiä keskusneuvotteluja eikä asia ole jäänyt myöskään paikallisesti erimieliseksi syksyllä 2001 käydyissä neuvotteluissa. Asia olisi kaupungin mukaan voitu riitauttaa vasta sen jälkeen kun kaupunginvaltuusto oli seuraavana keväänä tehnyt siinä päätöksensä. Kantajien mukaan sovellettavat neuvottelumääräykset eivät tässä tapauksessa edellytä neuvotteluja työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Muutenkaan määräykset eivät edellytä yhteistoimintariidan käsittelyä keskusneuvotteluissa, joita kunnallinen työmarkkinalaitos ei sitä paitsi ole suostunut käymään KTN ry:n neuvottelupyynnöstä huolimatta.

Kunnallisessa pääsopimuksessa on yleiset määräykset erimielisyyksien selvittämisestä paikallisissa ja keskustason neuvotteluissa. Pääsopimuksen 12 §:n mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin keskusneuvottelut on käyty.

Yhteistoiminta-asioista johtuvista erimielisyyksistä on neuvottelumääräykset yhteistoimintamenettelyä koskevan yleissopimuksen 12 §:ssä. Siinä on erikseen todettu, että neuvotteluvelvoite koskee myös yhteistoimintamenettelyn laiminlyönnistä aiheutuneita riitoja. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan paikallista yhteistoimintasopimusta koskevat erimielisyydet ratkaistaan paikallisissa neuvotteluissa, minkä lisäksi neuvotteluja voidaan jatkaa pääsopimuksen mukaisessa järjestyksessä, vaikka sitä asian luonteen vuoksi pitäisi pyrkiä välttämään. Asiallisesti samanlainen paikallisia sopimuksia koskeva neuvottelumääräys on pääsopimuksen 13 §:n soveltamisohjeessa. Helsingin kaupungin yhteistoimintasopimuksen 14 §:n mukaan erimielisyydet ratkaistaan siten kuin työ- ja virkaehtosopimuksista aiheutuneista erimielisyyksistä on säädetty ja määrätty.

Pääsopimuksen ja yhteistoimintamenettelyä koskevan yleissopimuksen edellä selostetut soveltamisohjeet ovat työtuomioistuimen käsityksen mukaan lausumia, joilla on haluttu korostaa sitä, että paikallisista sopimuksista aiheutuvat erimielisyydet on tarkoituksenmukaisinta pyrkiä ratkaisemaan paikallisten osapuolten välillä. Soveltamisohjeilla ei ole tarkoitettu estää asian viemistä keskusneuvotteluihin, muttei myöskään tehdä poikkeusta pääsopimuksen 12 §:n ehdottomasta määräyksestä, jonka mukaan keskusneuvottelut on käytävä, jos erimielisyys halutaan saattaa edelleen työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan kanne voidaan kuitenkin tutkia neuvottelujen tapahtumatta jäämisestä huolimatta, jos puute ei johdu kantajasta.

Todistajat ovat työtuomioistuimessa yhtäpitävästi kertoneet, että riitakysymystä on käsitelty syksyllä 2001 paikallisneuvotteluissa erimielisyysasiana Helsingin kaupungin ja kantajajärjestöjen välillä. Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry on marraskuussa 2001 pyytänyt asiassa keskusneuvotteluja, mutta Kunnallinen työmarkkinalaitos on ne torjunut. KTN ry ei siten ole syypää keskusneuvottelujen käymättä jäämiseen.

Helsingin kaupunki on väitteessään katsonut myös, ettei yhteistoimintamenettelyn laiminlyöntiä ole voinut syksyllä 2001 vielä tapahtua. Väite kanteen ennenaikaisuudesta tällä perusteella koskee kuitenkin kanteen hyväksymisen tai hylkäämisen asiallisia perusteita eikä vaikuta kanteen tutkimisen edellytyksiin.

Näistä syistä työtuomioistuin hylkää väitteen, jonka Helsingin kaupunki on tehnyt Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n kanteen tutkimista vastaan.

Kantajajärjestöistä toisen eli Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n ei ole selvitetty esittäneen asiassa keskusneuvottelupyyntöä, vaikka se edellä esitetyn mukaan olisi ollut tarpeen. Työtuomioistuin tältä osin hyväksyy Helsingin kaupungin tekemän oikeudenkäyntiväitteen ja jättää TNJ ry:n kanteen tutkittavaksi ottamatta.

Pääasiaratkaisu

Tausta ja erimielisyys

Kanteen mukaan Helsingin kaupunki on laiminlyönyt yhteistoimintasopimuksesta johtuvat velvollisuutensa, kun kaupunki ei ole tarjonnut terveydenhoitopalvelujen puhelinneuvonnan henkilöstölle tosiasiallista mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa puhelinneuvonnan uudelleenjärjestelyn valmisteluihin ennen kuin asia on tuotu terveyslautakunnan päätettäväksi 4.9.2001. Myös sopimuksen edellyttämä tiedottaminen on kanteen mukaan laiminlyöty. Vastauksessaan Helsingin kaupunki on kiistänyt kanteen ja selittänyt, että työntekijöille oli jo 16.8.2001 pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmoitettu, että henkilöstön asema on turvattu ja että vaihtoehtona kaikille on ollut jääminen kaupungin palvelukseen. Lupaus oli toistettu syksyn 2001 ja seuraavan kevään aikana useissa yhteistoimintaneuvotteluissa. Henkilöstön puolelta tullut ainoa, terveystietojen luovuttamiseen liittynyt esitys oli sekin otettu huomioon.

Näiden tapahtumien jälkeen puhelinneuvonnan ulkoistaminen on useaan otteeseen siirtynyt muun muassa sen takia, että hankkeen oli todettu edellyttävän kilpailuttamismenettelyä ja kaupunginvaltuuston päätöstä. Valtuuston päätös asiassa on tehty 3.4.2002, minkä jälkeen tarjouskilpailu on käynnistetty. Jutun pääkäsittelyn aikana puhelinneuvonnasta vastaavaa uutta yritystä ei ole vielä valittu.

Hankkeen valmistelusta ja yhteistoimintakäsittelystä esitetty selvitys

Terveysviraston kehitysjohtaja A on työtuomioistuimessa kuultuna todistajana kertonut olleensa 5.6.2001 terveyslautakunnan kokouksessa läsnä, kun lautakunta oli päättänyt lisätä terveysviraston talousarvioesitykseen määrärahan puhelinneuvonnan uudelleenjärjestelyn valmisteluihin. A:n mukaan kokouksen esittelijä oli muuttanut esitystään kokouksessa siten, että investointeihin oli lisätty kaksi miljoonaa markkaa rahaa, mikä olisi mahdollistanut hankkeen käynnistämisen vuonna 2002. Ajatuksena oli todistajan mukaan ollut, että kolmivuotista hanketta Medineuvo Oy:n kanssa ei olisi tarvinnut kilpailuttaa, vaan terveyslautakunta olisi aikanaan päättänyt asiasta kehittämisprojektina. Kesäkuussa asia tiedostettiin kiireelliseksi, koska kaupungin ohjeiden mukaan vuoteen 2002 vaikuttava talousarvioesitys olisi oikeastaan pitänyt käsitellä toukokuun loppuun mennessä.

A on vastannut kehittämishankeen valmistelusta, mutta hän tai hänen alaisensa eivät olleet valmistelleet hanketta ennen elokuuta 2001. Apulaiskaupunginjohtaja B:n kutsumassa kaupungin sisäisessä palaverissa 7.8.2001 oli käyty läpi kaupungin linjauksia seuraavana päivänä HUS:n, pääkaupunkiseudun kuntien ja Medineuvo Oy:n välillä pidettävää neuvottelua varten. Kaupungin linjana neuvottelussa 8.8. oli ollut, että henkilöstön asema tulee turvata ulkoistamishankkeessa. Medineuvo Oy oli ilmoittanut julkaisevansa 19.8. lehti-ilmoituksen henkilöstön rekrytoimiseksi. Kaupungin puolelta haluttiin järjestää omalle henkilöstölle tiedotustilaisuus ennen lehti-ilmoituksen ilmestymistä.

Terveysneuvontapalvelujen henkilöstöön kuuluva C on todistajana kertonut kuulleensa ensi kerran kehittämishankkeesta 16.8.2001 henkilöstölle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Tiedotustilaisuuden oli vetänyt Medineuvo Oy:n toimitusjohtaja. Tilaisuudessa oli kerrottu, että 10023 palvelunumero tullaan sulauttamaan Medineuvo Oy:ön. Ulkoistamisen aikataulu oli ripeä, sillä jo seuraavana sunnuntaina Medineuvo Oy julkaisi sanomalehdessä rekrytointi-ilmoituksen. Lokakuun 2001 loppuun mennessä yhtiöllä piti olla palkattuna 40 sairaan- ja terveydenhoitajaa. Toiminta oli tarkoitus käynnistää jo loppuvuodesta joulukuun alussa pienimuotoisesti ja 1.1.2002 kokonaan, jolloin myös kaupungin hoitama 10023 toiminta lopetetaan. Tilaisuudessa kerrottiin, että henkilöstön työsuhdeturva säilyy ja heidät otetaan entisinä työntekijöinä yrityksen palvelukseen.

Tiedotustilaisuudessa 16.8.2001 ulkoistamisasia tuotiin esille siten, että sopimukset ovat allekirjoitusta vailla, mutta asia on muuten varma. Läsnä olivat kaupungin puolelta terveysviraston henkilöstöpäällikön kesälomansijainen, keskisen terveyskeskuksen terveysjohtaja ja johtava ylihoitaja. Kaupungin edustajat olivat olleet C:n mukaan paikalla lähinnä kuuntelijan ominaisuudessa. Seuraava tiedotustilaisuus henkilöstölle oli 14.9.2001, jolloin kehitysjohtaja A kävi terveysneuvontapalvelussa pitämässä palaveria. Paikalla oli tuolloin myös pääluottamusmies. A oli korostanut henkilöstölle etuuksia, joita heillä olisi siirtyessään mahdollisuus saada, ja myös sitä, että henkilöstöllä oli mahdollisuus jäädä kaupungin palvelukseen.

Oikeudessa todistajana kuultu TNJ:n Helsingin paikallisosaston puheenjohtaja D on kertonut kuulleensa ensi kerran 10023 terveysneuvontapalvelun ulkoistamisesta elokuun puolivälissä 2001. D oli saanut käsityksen, että hanke oli ikäänkuin jo päätetty ja että esitys oli tulossa terveyslautakunnan päätettäväksi lyhyellä varoitusajalla 4.9.2001. Sen vuoksi TNJ:n pääluottamusmiehet olivat pyytäneet erimielisyysneuvottelua, joka järjestyi 31.8.2001. D ei ollut itse ollut läsnä neuvottelussa, mutta ilmoitti tietävänsä keskustelun, jota TNJ oli käynyt, koska hän oli evästänyt asiassa pääluottamusmiestä. Kysymys oli erimielisyys- eikä yhteistoimintaneuvottelusta. Neuvottelua pyydettiin, koska järjestöt TNJ ja KTN katsoivat yhteistoimintasopimusta rikotun 10023 terveysneuvontapalvelun ulkoistamisasiassa.

Terveysviraston henkilöstötoimikunnan jäsenet saivat D:n mukaan ensi kerran tietoa hankkeesta terveyslautakunnan kokousta edeltävänä päivänä 3.9.2001. Henkilöstötoimikunnan kokouksessa terveysviraston henkilöstö antoi hankkeesta lausunnon. Esitys, joka käsiteltiin terveyslautakunnan kokouksessa 4.9.2001 piti sisällään Helsingin terveyspalvelujen neuvontatoiminnan 10023 puhelinnumeron toiminnan siirtämisen Medineuvo Oy -nimiseen yhtiöön. Asia jäi kuitenkin lautakunnan kokouksessa pöydälle lähinnä sen saaman suuren julkisuuden ja henkilöstön esille tuomien selvittämättömien kysymysten vuoksi. Asia oli uudestaan lautakunnassa esillä samanlaisena esityksenä 25.10. ja vielä kolmannen kerran esillä kilpailuttamisen vuoksi muutettuna vuoden 2001 lopussa.

D:n mukaan terveysvirastossa menetellään yhteistoiminta-asioissa yleensä siten, että asia otetaan esille niin sanotussa virastoneuvottelussa, jossa ovat mukana kaikkien järjestöjen pääluottamusmiehet ja työnantajapuolen edustajat. Hanketta varten saatetaan nimetä valmistelutyöryhmä, jonka jäsenenä oleva henkilöstöedustaja edustaa kaikkia henkilöstöryhmiä ja osallistuu täysivaltaisesti hankkeen suunnitteluun. Sitten asiaa käsitellään myös viraston alueellisessa tai yhteisessä henkilöstötoimikunnassa. Viraston henkilöstötoimikunta olisi todistajan käsityksen mukaan voinut ottaa kantaa nyt esillä olevaan hankkeeseen jo kesäkuussa 2001, tai ainakin asiaa olisi pitänyt käsitellä 5.6. pidetyn terveyslautakunnan kokouksen jälkeen virastoneuvottelussa tai alueellisessa henkilöstötoimikunnassa.

Helsingin kaupungin palvelussuhdejohtaja E on todistajana kertonut, että kaupungin yhteistoimintasopimuksen sanamuodot ovat asian luonteesta johtuen väljiä, ja tulkinnanvaraista on, milloin jokin hanke yhteistoimintamielessä käynnistyy. Henkilöstön kytkemiseksi asian valmisteluun on useita tapoja. Toisinaan perustetaan työryhmä, jossa on henkilöstön edustus. Usein tehdään selvitystyötä, jonka aikana kuullaan henkilöstön edustajia, ja sitten kun hanke on riittävän selkeästi määriteltävissä, voidaan ryhtyä tiiviimpään yhteistoimintamenettelyyn. Kaikissa tapauksissa edellytetään, että hallinnon yhteistoimintaelimet ovat käsitelleet yhteistoimintasopimuksen piiriin kuuluvan asian ennen päätöksentekoa. Todistajan käsityksen mukaan 16.8.2001 pidetyssä tilaisuudessa henkilöstölle on annettu ensimmäinen informaatio, joka hankkeesta oli ollut annettavissa sen jälkeen kun asiaa oli hallinnon sisäisesti valmisteltu.

Arviointi ja johtopäätökset

Helsingin kaupungin yhteistoimintasopimuksen 11 kohdassa on yleiset määräykset yhteistoimintamenettelyn toteuttamisesta. Sopimuskohdan toisen kappaleen mukaan yhteistoiminta-asioissa on ennen asian ratkaisemista neuvoteltava valmisteilla olevan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista asianomaisten viranhaltijoiden tai työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.

Muun muassa viimeksi mainitusta määräyksestä ilmenee, että yhteistoimintamenettelyn käynnistämistä virastossa ei ole sopimuksen mukaan jätetty henkilöstön puolelta tulevan aloitteen varaan, vaan menettelystä huolehtiminen on viime kädessä työnantajapuolen asiana.

Nyt esillä olevassa asiassa terveyslautakunnan kokoukseen 5.6.2001 on tuotu esitys 2 miljoonan markan määrärahasta terveydenhuollon asiakasneuvonnan parantamiseksi tehtäviä atk-hankintoja sekä puhelinneuvonnan ulkoistamisen selvittämistä varten. Hanke on koskenut terveysviraston asiakasneuvonnassa työskenteleviä yhdeksää työntekijää. Esitetyn selvityksen mukaan tarkoituksena on ollut tehdä asiassa lopullinen päätös terveyslautakunnan kokouksessa 4.9.2001. Ilmeistä on, että määrärahojen käyttötarkoituksesta on jo kesäkuussa ollut melko pitkälle jäsentynyt suunnitelma. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan hanke on sen suuruusluokka ja aikataulu huomioon ottaen käynnistynyt viimeistään, kun terveyslautakunta on kesäkuussa tehnyt edellä mainitun määrärahapäätöksen.

Terveysviraston henkilöstö on ensimmäisen kerran saanut kuulla hankkeesta 16.8.2001 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa informaatiota on antanut ulkopuolinen palveluyritys Medineuvo Oy. Tilaisuus ei ole ollut yhteistoimintasopimuksessa tarkoitettu neuvottelu. Puhelinneuvonnan ulkoistaminen on tuolloin esitelty valmiiksi päätettynä, eikä tämä ratkaisu ole perusteiltaan muuttunut asian myöhemmissäkään käsittelyvaiheissa. Seuraavan kerran henkilöstön edustajat ovat olleet mukana 31.8.2001 pidetyssä tilaisuudessa. Se on todistajien ja työtuomioistuimelle jätetyn pöytäkirjan mukaan kuitenkin ollut yhteistoimintasopimuksen rikkomisen johdosta järjestetty erimielisyysneuvottelu, jossa ei ole käsitelty hankkeen perusteita ja henkilöstövaikutuksia yhteistoiminta-asioina. Yhteistoimintasopimuksessa tarkoitettu neuvottelu on ensimmäisen kerran pidetty terveysviraston henkilöstötoimikunnassa 3.9.2001 päivää ennen kun asiasta oli määrä tehdä päätös terveyslautakunnan kokouksessa.

Sopimuksen 5 kohdassa on myös yleisluonteinen määräys siitä, että henkilöstöä on informoitava ja kuultava ennen tärkeiden asioiden päättämistä. Asioista on tiedotettava oikea-aikaisesti niin että henkilöstön vaikutusmahdollisuudet turvataan. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan henkilöstölle on 16.8.2001 ja sen jälkeen järjestetyissä tilaisuuksissa annettu eri tavoin tietoa käynnissä olevasta hankkeesta. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tiedottamista koskevaa velvoitetta olisi erikseen rikottu kanteessa tarkoitettuna aikana.

Työ- ja virkaehtosopimuksen rikkominen

Helsingin kaupunki ei ole oma-aloitteisesti tarjonnut henkilöstölle mahdollisuutta vaikuttaa puhelinneuvonnan uudelleenjärjestämistä koskevaan asiaan, vaikka hankkeen kuulumista yhteistoimintamenettelyn alaisiin asioihin voidaan pitää selvänä. Yhteistoimintamenettely on käynnistetty edellä esitetyn mukaan liian myöhään ja vasta henkilöstön edustajien aloitteesta pidetyn erimielisyysneuvottelun jälkeen. Kaupunki on siten rikkonut työ- ja virkaehtosopimuksena noudatettavaa yhteistoimintasopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Oikeudenkäyntikulut

Helsingin kaupunki on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Kantajajärjestöjen yhteisiksi kuluiksi ilmoitettua 7 233,80 euroa ei ole määrältään riitautettu.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n kanne toisaalta jää tutkimatta ja tämä järjestö siten häviää juttunsa. Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen kantaja ja vastaaja saavat TNJ ry:n kanteen osalta vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n osuudeksi kantajien yhteisistä oikeudenkäyntikuluista työtuomioistuin katsoo 6 000 euroa.

Tuomiolauselma

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n kanne jätetään tutkimatta.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n kanteen johdosta työtuomioistuin tuomitsee Helsingin kaupungin maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:n ja työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:lle 2 000 euroa.

Helsingin kaupunki velvoitetaan lisäksi korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n oikeudenkäyntikulut 6 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, Vainio, Sulkunen ja Tuomi jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.