Dismissal of union claim where employer lawfully terminated driver due to permanent health impairment and inability to reassign.

Veturinkuljettaja, jonka työsuhde oli irtisanottu päättymään vuoden 2001 elokuun lopussa, ei ollut ainakaan enää vuoden 1999 heinäkuusta alkaen terveydentilansa puolesta täyttänyt niitä vaatimuksia, joita liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilalta ratahallintokeskuksen vahvistamien vaatimusten mukaan edellytetään. Kun otettiin huomioon myös työntekijän poissaolojen määrä, katsottiin näytetyksi, että työntekijän kyky suoriutua työsopimuksensa mukaisista veturinkuljettajien tehtävistä oli pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt. Koska työnantajalla ei myöskään ollut ollut mahdollisuutta sijoittaa työntekijää muihin hänelle työkyvyn kannalta sopiviin tehtäviin, on työnantajalla ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste työntekijän irtisanomiseen. Näin ollen edellytyksiä työsuhteen palauttamisellekaan ei ollut.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 6

KANTAJA

Veturimiesten Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry, Helsinki

KUULTAVA

VR Osakeyhtiö, Helsinki

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.12.2001

Pääkäsittely 8.1.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja Veturimiesten Liiton välisen ajaksi 15.3.2000 - 31.1.2002 tehdyn työehtosopimuksen lisälehteen 2 sisältyvissä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevissa määräyksissä (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) on sovittu muun ohella seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on

velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

15 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 13 §:n 1 kappaleen mukaisen vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen lisälehteen 3 sisältyvissä irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työsopimuslain mukaan toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä on mahdollista vain, kun irtisanomiseen on erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittu. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Veturimiesten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että VR Osakeyhtiö on irtisanoessaan veturinkuljettaja A:n työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen ja sen soveltamisohjeiden määräysten vastaisesti,

velvoittaa VR Osakeyhtiön suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 320 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien tai vaihtoehtona tälle vaatimuksella

harkitsee, ovatko edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle olemassa, ja myönteisessä tapauksessa velvoittaa VR Osakeyhtiön suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n mukaisena korvauksena ansionmenetyksestä viideltä kuukaudelta 66 665 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien siinä tapauksessa, että työnantaja palauttaa A:n työsuhteen, sekä

velvoittaa Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n korvaamaan Veturimiesten Liiton oikeudenkäyntikulut asiassa.

Perusteet

A:n työsuhde ja sen purkaminen

A oli työskennellyt VR Osakeyhtiön Tampereen tuotantoaseman veturinkuljettajana. Hänen palvelussuhteensa Valtionrautateihin oli alkanut elokuussa 1981 veturimiesoppilaana. Sittemmin hän oli työskennellyt virkasuhteisena veturinlämmittäjänä. Kun Valtionrautateistä oli muodostettu osakeyhtiö 1.7.1995 alkaen, A:n virkasuhde oli muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi. A oli vuoden 1997 syksyllä suorittanut veturinkuljettajakurssin ja vuoden 1998 alusta hän oli solminut VR Osakeyhtiön kanssa veturinkuljettajan työtä koskevan työsopimuksen. Veturinkuljettajan tehtäviä hän oli hoitanut vuoden 1998 alusta lähtien ja toiminut muun muassa tavara- ja henkilöjunien kuljettajana linja-ajossa. Työnantaja oli maaliskuun alusta 1998 lähtien siirtänyt A:n moottorihuoltoon osittaisen työrajoituksen vuoksi.

VR Osakeyhtiön Länsi-Suomen ajoalueen päällikkö oli irtisanonut A:n työsopimuksen 28.2.2001 päättymään 31.8.2001. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu se, että A:n terveydentila oli työterveyslääkärin 12.12.2000 ja 12.1.2001 antamien lausuntojen mukaan muuttunut sellaiseksi, että hän oli pysyvästi kyvytön hoitamaan nykyisen työsopimuksensa mukaisia rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilavaatimusten TEV I -II ryhmien mukaisia tehtäviä. Nämä vaatimukset kävivät ilmi Ratahallintokeskuksen julkaisusta.

Työsopimuksen irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

A oli kärsinyt masennuksesta ja hän oli vuoden 1998 aikana ajautunut henkiseen ahdistustilaan, mitä oli edesauttanut se, että työnantaja ei ollut osoittanut A:lle riittävästi töitä. Sen sijaan työnantaja oli käyttänyt A:ta silloin tällöin erilaisissa hanttihommissa. Työnantaja ei ollut voinut käyttää A:ta hänen ammattinsa mukaisissa eli veturinkuljettajan tehtävissä, koska A oli määritelty niin sanottuihin TEV I - II tehtäviin sopimattomaksi.

Masennuksensa ja unettomuutensa vuoksi A oli joutunut turvautumaan lääkärin apuun ja käyttämään lääkärin määräämiä rauhoittavia lääkkeitä sekä mieliala- ja unilääkkeitä. A oli ollut sairautensa eli depression vuoksi sairauslomilla, mitkä olivat kaikki perustuneet työterveyslääkärin lääkärintodistuksiin. A ei ollut ollut luvatta poissa työstä.

VR Osakeyhtiön Länsi-Suomen ajoalueen päällikkö oli 25.1.2001 toimittanut A:lle ilmoituksen työsuhteen irtisanomiseen ryhtymisestä. A oli antanut ilmoitukseen pyydetyn kirjallisen vastineen 9.2.2001. Tässä hän oli selvittänyt tilannettaan ja vastustanut irtisanomiseen ryhtymistä. Huolimatta annetuista vastineista ajoalueen päällikkö työnantajan edustajana oli irtisanonut A:n työsuhteen 28.2.2001.

Oikeudellinen arviointi

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n perusteella työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman (vuoden 1970) työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan tällaisena syynä ei voida pitää työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

A:n sairastelu oli johtunut henkisestä masennustilasta. Tämän sairauden johdosta hänen työsuhteensa irtisanomiselle ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista erityisen painavaa syytä. Mainitussa sopimusmääräyksessä on viitattu työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohtaan. A:n kohdalla kysymys ei ole mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta työkyvyn pysyväisestä ja olennaisesta heikentymisestä, vaan kuntoutumisen jälkeen kaikki edellytykset olivat ja ovat edelleen olemassa hänen työhönpaluulleen.

Työsopimuslakikomitean mietinnössä 2000:1 on pohdittu irtisanomista työntekijän sairauden perusteella. Komitean mietinnössä on todettu muun muassa, että oikeuskäytännössä on katsottu, että noin vuoden kestänyttä yhdenjaksoista työkyvyttömyyttä voidaan tavallisesti pitää pysyvänä (esimerkiksi TT 1984:56). Komitean mietinnön mukaan sairauden ennuste vaikuttaa kuitenkin arvioon kumpaankin suuntaan. Komitean mietinnössä on edelleen todettu, että oikeuskäytännössä työkyvyn alentumisen pysyvyydeltä ei ole edellytetty lopullisuutta vaan pysyvyyttä. Pysyvyyskriteeriä arvioitaessa on otettu huomioon sairauden kesto ennen irtisanomisen toimittamista ja toisaalta myös lääketieteellinen ennuste sairauden tulevasta kestosta ja työntekijän paranemis- ja kuntoutusmahdollisuuksista.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjen näkemysten mukaan (Seppo Koskinen: Työsopimuksen päättäminen uudessa oikeuskäytännössä 2 ja Työsopimuksen päättäminen) työnantajalla on yleinen velvollisuus järjestää sairastuneelle työntekijälle hänen työkykyään vastaavaa työtä. Koskisen mukaan tämä työnantajan velvollisuus korostuu suurissa yrityksissä, joissa velvollisuuden toteuttamiselle yleensä on pieniä yrityksiä paremmat käytännön edellytykset. Koskinen on viitannut esimerkkinä Kouvolan hovioikeuden tuomioon 6.6.1984 S83/106, jossa oli katsottu näyttämättä jääneen, että töiden uudelleenjärjestely olisi aiheuttanut osuuskunnalle suurta liiketoimintaa harjoittavana työnantajana tilanteen, jossa irtisanotulle työntekijälle ei olisi voitu järjestää sopivaa työtä.

Koska VR Osakeyhtiö, huomioon ottaen koko VR-konsernin mahdollisuudet töiden järjestelyyn, on suuri työnantaja, korostuu työnantajan velvollisuus järjestää työntekijälle työtä. Työnantajalla on mahdollisuudet työllistää A, mutta näitä mahdollisuuksia hänen kohdallaan ei ole haluttu riittävästi käyttää, vaan hänen työsuhteensa on haluttu päättää.

Koska työnantajalla ei ole ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, on työnantaja velvollinen suorittamaan hänelle korvausta sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n perusteella. Mikäli A:n vaatimus työsuhteen palauttamisesta hyväksytään, on työnantaja velvollinen suorittamaan hänelle vaihtoehtoisen korvauksen irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n mukaisesti. A:n kuukausipalkka ennen työsuhteen päättymistä on ollut 13 333 markkaa. Tämän mukaisesti laskettuna hänelle on irtisanomisen johdosta aiheutunut vuoden 2002 tammikuun loppuun mennessä ansionmenetystä yhteensä 66 665 markkaa.

Erimielisyysneuvottelut

Irtisanomisen yhteydessä ja myös sen jälkeen asiasta on yritetty neuvotella paikallisella tasolla muun muassa Tampereen veturimiesten luottamusmiehen toimesta, mutta työnantajan edustajat eivät ole suostuneet peruuttamaan irtisanomispäätöstä. Työsuhteen jatkumista koskeva vaatimus on esitetty irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n edellyttämässä määräajassa VR Osakeyhtiön henkilöstöjohtajalle 10.8.2001. Työehtosopimukseen osallisten välillä A:n irtisanomisasiasta oli neuvoteltu 25.9.2001. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on vastauksessaan, johon VR Osakeyhtiö on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on lisäksi vaatinut Veturimiesten Liiton velvoittamista korvaamaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n sekä VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat

Työsuhteensa aikana A oli kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt veturinlämmittäjänä ja veturinkuljettajana. A:n työskentely oli ollut viimeisten vuosien aikana ongelmallista, mikä oli johtunut A:n alkoholiin, lääkeaineriippuvuuteen sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyneistä ongelmista. A:n ongelmat olivat alkaneet jo vuoden 1997 aikana ja kasvaneet vuodesta 1998 eteenpäin.

Vuonna 1998 A oli ollut sairauslomalla 4. - 8.2., 17. - 22.2., 3. - 6.3., 18. - 30.3., 2. - 28.4., 16. - 21.6., 1. - 5.7., 19. - 22.8., 5.- 9.10., 6. - 18.11., 11. - 16.12., 27. - 28.12. ja 30.- 31.12. Poissaolopäiviä hänellä oli ollut yhteensä 88.

Koska A:n poissaolot olivat perustuneet mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskeviin diagnooseihin, oli työnantaja joutunut valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä annetun lain 6 §.n ja 10 §:n säännökset sekä siihen perustuvat Ratahallintokeskuksen vahvistamat rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilavaatimuksia koskevat määräykset huomioon ottaen välittömästi reagoimaan A:n työkykyyn ja terveydentilaan. Yhteistyössä Tampereen ajovarikon luottamusmiehen kanssa A oli siirretty edellä mainituista syistä suostumuksellaan pois veturinkuljettajan tehtävistä Tampereen ajovarikon huoltokuljettajatehtäviin 1.3.1998 alkaen. Siirrolla ei ollut ollut vaikutusta A:n poissaoloihin, vaan poissaolot olivat vuoden 1998 aikana jatkuneet säännöllisinä.

Koska A ei ollut kyennyt suoriutumaan myöskään huoltokuljettajatehtävistä ja hän oli ollut jatkuvasti työkyvytön, työnantaja oli pyrkinyt tukemaan A:n kuntoutumista siirtämällä hänet 23.4.1999 alkaen Tampereen kunnossapitovarikon asentajien avustajaksi ja työskentelemään kunnossapitotehtävissä. Siirrolla ei ollut ollut vaikutusta A:n työkykyyn.

A:n jatkuvien päihdeongelmien vuoksi työnantaja oli ohjannut A:n 13.7.1999 A-klinikkasäätiön Tampereen hoitoyksikön asiakkaaksi, mitä koskeva hoitoonohjaussopimus oli solmittu vuoden ajaksi. Samassa yhteydessä työnantaja oli sopinut A:n kanssa siitä, että hän jatkaa kunnossapitotöiden tekemistä, osallistuu tarvittaessa toimistotehtäviin sekä toimii veturinkuljettajien ja postin kuljetustehtävissä. Koska A:n poissaolot olivat olleet jatkuvia ja hän oli suhtautunut välinpitämättömästi työtehtäviinsä, oli myös näiden työtehtävien suorittaminen osoittautunut hänelle ylivoimaiseksi.

Vuoden 1999 aikana A oli ollut sairauslomalla 1. - 10.1., 15. - 19.2., 22. - 24.2., 18. - 26.3., 23.4. - 30.6., 1. - 7.7., 16. - 25.8., 7. - 8.9., 10. - 13.9., 14. - 22.9., 23. - 30.9., 1.10. - 29.11., 30.11. - 7.12. ja 20.12. - 31.12. Poissaolopäivien lukumäärä oli ollut yhteensä 224.

A-klinikkahoidon ohella A oli ollut myös neljä eri kertaa kuntoutusjaksoilla Järvenpään sosiaalisairaalassa. Hoitoonohjaus oli päättynyt 15.8.2000.

Vuonna 2000 A oli ollut sairauslomalla 1.- 2.1., 17. - 31.1., 4. - 8.2., 21. - 27.2., 13. - 24.3., 15.5. - 22.6., 28.9. - 1.10., 6.11. - 31.12. Poissaolopäiviä hänellä oli vuonna 2000 ollut yhteensä 141.

Koska hoitoonohjauksella ei ollut kyetty palauttamaan A:n työkykyä siten, että hän olisi pystynyt palaamaan suorittamaan työsopimuksensa mukaisia tai muita hänelle kuntoutumisen edesauttamiseksi osoitettuja tehtäviä, työnantaja oli selvittänyt edelleen A:n terveydentilaa. Annettujen lääkärinlausuntojen ja tutkimustulosten pohjalta yhtiön rautatieturvallisuuteen perehtynyt työterveyslääkäri oli 12.12.2000 antamassaan lausunnossaan katsonut A:n olevan pysyvästi kykenemätön suorittamaan rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilavaatimusten ja niiden soveltamisohjeiden mukaisia I - II ryhmien mukaisia tehtäviä. A:n työkykyä edelleen selvitettäessä työterveyslääkäri oli 12.1.2001 antamassaan lausunnossa katsonut, että A:n terveydentila ja työkyky estävät häntä myös toimimasta VR:n autonkuljetustehtävissä.

Koska A oli ollut pysyvästi kykenemätön suorittamaan työsopimuksensa mukaisia tehtäviä, eikä hän ollut suoriutunut kuntoutuksen edesauttamiseen osoitetuista tukitehtävistä eikä työnantajalla ollut ollut muitakaan sellaisia tehtäviä, joihin A olisi kohtuudella voitu uudelleenkouluttaa, oli A:n esimiehenä toiminut VR:n Länsi-Suomen ajoalueen päällikkö antanut A:lle 25.1.2001 ilmoituksen työsopimuksen irtisanomismenettelyyn ryhtymisestä. A:lle oli varattu irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaisesti mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. A:n 9.2.2001 antaman kirjallisen vastineen jälkeen työnantaja oli 28.2.2001 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 31.8.2001.

A oli ollut irtisanomisaikana työkyvytön. A:n työkyvyttömyysjaksoon 1.1. - 31.8.2001 sisältyi 243 päivää.

Irtisanomisperusteiden oikeudellinen arviointi

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja voi irtisanoa työntekijän työsopimuksen työsopimuslain 37 §:ssä mainitulla erityisen painavalla syyllä. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan irtisanomisperusteena ei voida pitää työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen silloin, kun työntekijä jatkuvasta syystä on kykenemätön työhön.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkästään työkyvyttömyyden pysyvyyttä arvioitaessa noin vuoden kestänyttä yhdenjaksoista työkyvyttömyyttä voidaan tavallisesti pitää pysyvänä (TT 1984-56). Koska sairauden ennusteella on kuitenkin irtisanomisperusteen kokonaisarvostelussa merkitystä, se vaikuttaa työkyvyn pysyvyyden arvioinnissa kumpaankin suuntaan (TT 1986-123).

Arvioitaessa työkyvyn alentumisen olennaisuuden edellytystä huomioon tulee ottaa työntekijän työsopimuksen mukaiset tehtävät. Irtisanomisperusteeksi ei riitä työntekijän vakava sairaus, mikäli sairaudella ei ole merkitystä työntekijän kykyyn suoriutua työsopimuksensa mukaisista tehtävistä. Jos sen sijaan työntekijän työsopimuksen mukaisten tehtävien suorittaminen on työntekijän sairauden johdosta mahdotonta, on se osoitus siitä, että työntekijä on kykenemätön täyttämään työsopimuksessa sovitut velvollisuudet työnantajaa kohtaan. Tämän seurauksena työnantajalla voi myös olla oikeus irtisanoa työntekijä.

Vaihtoehdosta sairauden tai työkyvyttömyyden johdosta suoritettavalle työsopimuksen irtisanomiselle työtuomioistuin on todennut tuomiossaan TT 2000-10 seuraavaa: "Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota muuta työtä irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle, jonka työkyky työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin on olennaisesti tai pysyvästi heikentynyt. Työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus tällöin ainoastaan, jos työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja jäljellä olevaan työkykyyn nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin".

Jos työntekijän sairaus vaikuttaa työturvallisuuteen ja/tai työnantajan harjoittaman liiketoiminnan turvallisuuteen, myös näillä seikoilla on merkitystä irtisanomisperusteen painavuuden arvioinnissa (TT 1996-85). Työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei työntekijän sairaudella vaaranneta työntekijän omaa eikä muiden työntekijöiden turvallisuutta eikä myöskään työnantajan harjoittamaan liiketoimintaan liittyvää muuta turvallisuutta kuten yrityksen asiakkaiden turvallisuutta. Rautatieliikenteessä turvallisuusvaatimuksilla on korostettu merkitys.

Terveydentilavaatimuksissa ja niiden soveltamisohjeissa on määritelty myös työntekijöiden terveystarkastukset sekä sairaudet, jotka estävät tehtävien hoitamisen tai vaarantavat rautatieliikenteen tai asianomaisen oman turvallisuuden. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa alkoholin tai lääkeaineiden käyttö sekä mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät häiriöt.

A on pysyvästi kykenemätön suorittamaan työsopimuksensa mukaisia veturinkuljettajien tehtäviä. Tätä osoittavat A:n yhteensä noin kahden vuoden pituinen työkyvyttömyysaika, työkyvyttömyyden perusteina olevat diagnoosit samoin kuin niiden perusteella tehty rautatieliikenteen turvallisuuskysymyksiin perehtyneen työterveyslääkärin lausunto. Viimeksi mainitun mukaan A on kykenemätön pysyvästi suorittamaan rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilanvaatimusten mukaisia TEV I - II ryhmien mukaisia tehtäviä.

Työantajalla ei myöskään ole ollut työsopimuksen irtisanomisen vaihtoehtona mahdollisuutta sijoittaa A:ta muihin tehtäviin tai kouluttaa uuteen ammattiin. Ennen työsopimuksen irtisanomismenettelyyn ryhtymistä A on pyritty työllistämään kuntoutumista tukeviin tehtäviin eli ajovalmiushuoltoon, asentajien aputehtäviin ja kunnossapitotehtäviin, tilapäisiin toimistotehtäviin sekä ajoneuvon kuljetustehtäviin A:n kykenemättä kuitenkaan näitä hoitamaan. Työterveyslääkärin mukaan A ei terveydentilansa vuoksi kykene suorittamaan esimerkiksi ajoneuvonkuljetustehtäviä. VR Osakeyhtiöllä ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta sijoittaa A:ta muihin tehtäviin tai kouluttaa häntä uusiin tehtäviin, koska sellaisia ei yhtiöllä ollut. Yhtiöllä on ollut siten perusteet A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Koska VR Osakeyhtiöllä ei ole osoittaa A:lle sellaisia työtehtäviä, joista hän työkykynsä perusteella pystyisi suoriutumaan, ei myöskään edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ole olemassa.

Vaadituista korvauksista

A:n työehtosopimuksen mukainen kuukausipalkka on työsuhteen päättyessä ollut 10 841 markkaa. Tämän mukaan laskettuna 24 kuukauden palkkaa vastaavaksi määräksi saadaan 260 184 markkaa ja viiden kuukauden ansionmenetyksen määräksi 54 205 markkaa. Kanteessa vaaditut korvaukset ovat siten määriltään liian suuret.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt VR Osakeyhtiön ja sen edeltäjän Valtionrautateiden palveluksessa elokuusta 1981 alkaen. A oli tullut Valtionrautateiden palvelukseen veturimiesoppilaaksi ja työskennellyt sittemmin veturinlämmittäjänä. Vuoden 1997 syksyllä A on suorittanut veturinkuljettajan kurssin ja solmimansa työsopimuksen mukaisesti työskennellyt veturinkuljettajana vuoden 1998 alusta VR Osakeyhtiön Tampereen tuotantoasemalla.

Yhtiö on 28.2.2001 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 28.8.2002. Irtisanomispäätöksessä toimenpiteen perusteeksi on esitetty, että työterveyslääkärin 12.12.2000 ja 12.1.2001 antamien lausuntojen mukana A:n terveydentila on muuttunut sellaiseksi, että hän on pysyvästi kyvytön hoitamaan nykyisen työsopimuksensa mukaisia TEV I ja II ryhmän tehtäviä.

A:n sairauspoissaolot

A:lla on ollut sairaudesta johtuvia poissaoloja vuonna 1998 yhteensä 88 päivää, vuonna 1999 yhteensä 224 päivää ja vuonna 2000 yhteensä 141 päivää. A on ollut edelleen työkyvytön vuoden 2001 alusta työsuhteensa päättymiseen asti. A:n sairauspoissaolot ovat perustuneet lääkärintodistuksiin. Vastaajan ilmoituksen mukaan, jota ei ole kiistetty, lääkärintodistuksissa mainitut diagnoosit ovat koskeneet mielenterveyden häiriöitä sekä alkoholi- ja lääkeaineriippuvuuksia.

A:n työkyky ja uudelleen sijoittaminen

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on A:n sairauspoissaolojen johdosta siirtänyt hänet 1.3.1998 lukien veturinkuljettajan tehtävistä ajovarikolle huoltokuljetustehtäviin. A:n sairauspoissaolot ovat jatkuneet tämän jälkeenkin. Työnantajan toimesta A on 13.7.1999 ohjattu A-klinikkasäätiön Tampereen hoitoyksikön asiakkaaksi ja A on solminut vuoden ajaksi hoitoonohjaussopimuksen. Koska A ei ole enää täyttänyt ratahallintokeskuksen vahvistamia rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivilta edellytettäviä terveydentilavaatimuksia, hänet on siirretty VR Osakeyhtiön Tampereen kunnossapitovarikolle kunnossapitotehtäviin ja työskentelemään asentajien avustajana. A:n edellä mainituista syistä johtuneet sairauslomat ovat jatkuneet tämänkin jälkeen loppuvuoden 1999 aikana sekä vuonna 2000. A on A-klinikkahoidon lisäksi ollut neljä eri kertaa kuntoutusjaksolla Järvenpään sosiaalisairaalassa.

VR Osakeyhtiön ja VR Yhtymän mahdollisuuksista tarjota työtä A:lle sekä A:n työskentelyyn liittyneistä ongelmista työtuomioistuimessa on kuultu työnantajapuolen todistajina VR Yhtymän henkilöstöjohtajaa B:tä, VR Osakeyhtiön Tampereen ajovarikon päällikköä C:tä ja yhtiön Länsi-Suomen ajoalueen päällikköä D:tä sekä kantajan puolesta Tampereen veturimiesten luottamusmiestä E:tä.

A:n poissaolojen vuoksi työpaikalla on huhtikuussa 2000 pidetty hoitoonohjaussopimuksen toteutumiseen liittyvä seurantapalaveri, jossa A:n ja työnantajan edustajien lisäksi läsnä olivat olleet A-klinikan erikoislääkäri, työterveyshuollon lääkäri sekä luottamusmies ja työsuojeluorganisaation edustaja. Tilaisuudessa on todettu A:n kuntoutuksessa tapahtuneen taantumista. Lääkeaine- ja alkoholiriippuvuuden on todettu olevan olemassa edelleen. Tilaisuudessa on myös todettu, että A ei ollut menetellyt hoitoonohjaussopimuksessa edellytetyin tavoin. Hoitoonohjausjakson päättymisen yhteydessä elokuussa 2000 pidetyssä vastaavassa palaverissa on todettu A:n kuntoutumisessa pientä edistystä.

C on syksyllä 2000 ollut yhteydessä yhtymän sidosyksiköihin ja muun muassa kunnossapitoyksikön ja ratapihan edustajiin sekä henkilöaseman päällikköön tiedustellen heiltä A:lle soveltuvia työtehtäviä. Näitä ei kuitenkaan ollut tarjolla. Sen jälkeen kun työterveyslääkäri oli joulukuussa katsonut A:n pysyvästi kykenemättömäksi ratahallintokeskuksen vahvistamien ohjeiden I ja II ryhmän tehtäviin ja katsonut A:n sopimattomaksi myös VR Osakeyhtiön virka-autonkuljettajaksi, on C ottanut yhteyttä ajoalueen päällikköön irtisanomistoimenpiteisiin ryhtymiseksi.

D on kertonut seuranneensa A:n kuntoutustilanteen kehitystä lähinnä C.n välityksellä. D:n tietojen mukaan A:ta on kysymyksessä olevana ajanjaksona pyritty sijoittamaan VR Osakeyhtiön omassa organisaatiossa muun muassa huoltokuljettajan tehtäviin, aputöihin toimistossa sekä autonkuljettajan tehtäviin. C on hänen tietonsa mukaan pyrkinyt löytämään A:lle töitä myös alueen muista VR Yhtymän yksiköistä tässä kuitenkaan onnistumatta.

D on edelleen kertonut, että ajovarikon toimistossa on työssä työrajoitteisia veturinkuljettajia. Henkilöt työskentelevät pääasiassa esimiestehtävissä, joihin he ovat saaneet koulutuksen ja joissa he ovat saavuttaneet korkean ammattitaidon. Mainitun kaltaisiin töihin sijoitettujen työntekijöiden tehtävärajoitteet ovat liittyneet johonkin fyysiseen tekijään. A:n siirtämistä tämänkaltaisiin tehtäviin ei hänen runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi ole voitu edes harkita, koska näissä tehtävissä työntekijöiltä edellytetään suurta luotettavuutta. Tällaisia tehtäviä ei kysymyksessä olevana ajankohtana ole myöskään ollut tarjolla.

E on kertonut A:n työskennelleen maaliskuun 1998 ja heinäkuun 1999 välisenä aikana huoltokuljettajana, joka on normaalia veturinkuljettajan työtä. E, jolle hänen luottamusmiesasemansa vuoksi toimitetaan tiedot työrajoitteisista henkilöistä, on vuoden 1999 heinäkuussa saanut tiedon siitä, että A ei enää täyttänyt liikenneturvallisuustehtävissä toimivilta edellytettyjä terveydentilavaatimuksia. Tämän jälkeen A on siirretty kuljettajaksi VR Osakeyhtiön vuoroauton kuljettajaksi.

E on ollut mukana keväällä 2000 järjestetyssä A:n kuntoutustilanteen selvittelyä koskeneessa palaverissa. Tuolloin esillä on ollut myös ehdotus A:n uudelleen- koulutuksesta. Tilaisuudessa on kuitenkin päädytty siihen, että A:ta pyritään työllistämään työpaikalta käsin. Samoja asioita on käsitelty myös elokuussa 2000 järjestetyssä vastaavanlaisessa tilaisuudessa.

E on kertomansa mukaan useasti tiedustellut C:ltä, onko A:lle löytynyt työtä. E:n saaman käsityksen mukaan työnantaja on asian johdosta tehnyt tiedusteluja muihin yksiköihin. C on kuitenkin vastannut aina, että töitä ei ole löytynyt. Työnantaja on E:n käsityksen mukaan ainakin ongelmien alkuvaiheessa pyrkinyt edistämään A:n työllistymistä ja kuntoutumista. Sen jälkeen kun A vuoden 2000 marraskuun alkupuolella oli poistettu työvuorosta, jossa hänen oli ollut määrä toimia vuoroautonkuljettajana, työnantaja ei todistajan tietämän mukaan enää ole pyrkinyt etsimään A:lle työtä. A oli E:n mukaan kuitenkin velvoitettu soittamaan päivittäin työpaikalle ja tiedustelemaan, olisiko seuraavaksi päiväksi työtä. Samassa tarkoituksessa A on ollut yhteydessä myös E:hen. E:n syksyllä 2000 suunnittelemat toimenpiteet työn löytämiseksi A:lle ovat kuitenkin keskeytyneet siihen, kun A on kutsuttu vuoroautonkuljettajaksi. Tämä työ oli kuitenkin keskeytynyt välittömästi.

Työrajoitetilanteissa henkilöille on E:n mukaan yleensä ilman suuria vaikeuksia löytynyt uutta työtä. Veturimiestehtävissä toimineita työntekijöitä ei kuitenkaan ole sijoitettu näiden tehtävien ulkopuolelle, vaan työrajoitteisiksi tulleet henkilöt on siirretty esimerkiksi määräysesimieheksi, tallipäivystäjäksi tai vastaaviin tehtäviin. E:n käsityksen mukaan yhtiössä olisi ollut löydettävissä työtä myös A:lle. Tällaisena työnä hän on maininnut esimerkiksi vetureiden hiekkasäiliöiden täydentämisen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman (vuoden 1970) työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

A:lla on vuoden 1998 alusta alkaen ollut runsaasti sairauspoissaoloja. Työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet sairauksista, jotka ovat liittyneet mielenterveyden häiriöihin sekä alkoholi- ja lääkeaineriippuvuuksiin.

Ratahallintokeskus on vahvistanut rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilavaatimukset. Liikenneturvallisuustehtävät on vaatimuksissa jaettu terveydentilan suhteen ryhmiin I ja II. Vaatimusten yleistä terveydentilaa koskevassa kohdassa on todettu, että liikenneturvallisuustehtävissä ei saa käyttää henkilöä, joka sairastaa psyykkistä sairautta, epävakaisuutta, vajavaisuutta tai persoonallisuushäiriöitä, vireystilan häiriötä tai muuta sairautta, vikaa, vammaa tai toimintahäiriötä, joka voi aiheuttaa turvallisuusriskin. Näissä terveydentilavaatimuksissa on myös todettu, että alkoholin väärinkäyttö, lääkeaineiden väärinkäyttö sekä huumeiden käyttö ovat este liikenneturvallisuustyössä toimimiselle.

A:n sairauspoissaolojen johdosta työnantaja on vuoden 1998 maaliskuun alusta lukien siirtänyt hänet linjalla toimivan veturinkuljettajan tehtävistä huoltokuljettajan tehtäviin varikkoalueelle. Poissaolot ovat edelleen tämän jälkeen jatkuneet. Sen jälkeen kun työnantajan tietoon ovat heinäkuussa 1999 tulleet A:n alkoholin ja lääkeaineiden käyttöön liittyvät ongelmat, työnantaja on edellä mainittujen ratahallintokeskuksen vahvistamien terveydentilavaatimusten johdosta siirtänyt A:n veturimiestehtävistä kunnossapito- ja huoltotehtäviin. Työnantaja on myös yhdessä luottamusmies- ja työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon kanssa käynnistänyt A:n hoitoonohjauksen. A:lle on samaan aikaan pyritty etsimään töitä myös muualta. A:n sairauspoissaolot ovat jatkuneet edelleen loppuvuonna 1999 ja vuoden aikana sairauspoissaolopäivä on ollut yhteensä 224.

Työnantaja on vuoden 2000 alussa osoittanut A:lle tilapäisesti tarjolla olleita aputöitä toimistossa, minkä lisäksi hän on toiminut autonkuljettajan tehtävissä. A:n kuntoutus- ja uudelleensijoittamisasiat ovat olleet esillä huhtikuussa ja elokuussa 2000 järjestetyissä hoitoonohjaussopimuksen toteutumiseen liittyvissä seurantatilaisuuksissa. A on 5.11.2000 kutsuttu työhön vuoroautonkuljettajaksi. Hänet on kuitenkin poistettu kesken työvuoron työtovereiden epäiltyä A:n työkuntoisuutta. A on tapauksen johdosta velvoitettu käymään työterveyshuollon seurannassa. Tämän jälkeen A on ollut sairauden vuoksi poissa työstä koko loppuvuoden 2000.

Työterveyslääkäri on 12.12.2000 antamassaan A:n terveydentilaa ja työkykyä koskevassa lausunnossa katsonut, että A:ta ei tule sijoittaa ratahallintokeskuksen vahvistamissa ohjeissa tarkoitettuihin I ja II ryhmään kuuluviin tehtäviin. Lääkäri on katsonut tämän rajoituksen pysyväksi. Työterveyslääkäri on vielä 12.1.2001 kirjoittamassaan lausunnossa katsonut, että A ei ole sopiva toimimaan myöskään VR:n virka-autonkuljettajana.

Esitetyn selvityksen mukaan A ei ole ainakaan enää vuoden 1999 heinäkuusta alkaen terveydentilansa puolesta täyttänyt niitä vaatimuksia, joita liikenneturvallisuustehtävissä toimivien terveydentilalta ratahallintokeskuksen vahvistamien vaatimusten mukaan edellytetään. Kun vielä otetaan huomioon A:n poissaolojen määrä, työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A:n kyky suoriutua työsopimuksensa mukaisista veturinkuljettajan tehtävistä on ollut pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt.

Vaikka kysymyksessä olevassa irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä työnantajan velvollisuudesta tarjota muita töitä työrajoitteiseksi tulleelle työntekijälle, työnantajalla on kuitenkin yleisesti katsottu olevan oikeus irtisanoa työsopimus työntekijän työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen johdosta ainoastaan, jos työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan VR Osakeyhtiössä on siirretty jonkin fyysisen syyn johdosta työrajoitteisiksi tulleita henkilöitä liikenneturvallisuustehtävistä toimistotöihin tai esimiestehtäviin. Yhtiön mahdollisuudet sijoittaa työrajoitteisia henkilöitä tämänkaltaisiin tehtäviin ovat kuitenkin esitetyn selvityksen mukaan olleet varsin rajoitetut. Tällaisia töitä ei A:lle myöskään ole esitetty olleen tarjolla eikä niiden tarjoaminen A:lle todennäköisesti olisi hänen tuolloisen terveydentilansa huomioon ottaen myöskään ollut realistista.

Työnantaja on A:n kuntoutustarkoituksessa yrittänyt sijoittaa A:n tarjolla olleisiin A:n terveydentilan kannalta hänelle sopiviin tehtäviin. Näistä toimenpiteistä huolimatta A:n sairauspoissaolot ovat jatkuneet. Työnantaja on myös pyrkinyt löytämään A:lle työtä konsernin muista yksiköistä, mutta soveltuvaa työtä ei ole löytynyt. Mitään sellaista yhtiön toiminnan kannalta perusteltua tehtäväkokonaisuutta, jota A todennäköisesti olisi kyennyt terveydentilansa puolesta suoriutumaan, ei myöskään ole osoitettu olleen.

Kun A:n työkyky hänen työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin on heikentynyt pysyvästi ja olennaisesti, eikä työnantajalla esitetyn selvityksen mukaan myöskään ole ollut mahdollisuutta sijoittaa A:ta muihin hänen työkykynsä kannalta sopiviin tehtäviin, VR Osakeyhtiöllä on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että VR Osakeyhtiö A:n työsopimuksen irtisanoessaan olisi menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Myöskään edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei ole. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Veturimiesten Liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamiset edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvauksen määräksi 700 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Veturimiesten Liitto velvoitetaan korvaamaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.