Labor court allows meal allowance when employee can redeem tax-deductible lunch vouchers but does not use them.

Tulkintaerimielisyydessä oli kysymys siitä, oliko työntekijällä, jolla oli mahdollisuus lunastaa verotusarvolla työnantajan osaksi kustantamia lounasseteleitä, oikeus työehtosopimuksen mukaiseen ateriakorvaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 57

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

VASTAAJAT

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry, Helsinki

Selecta Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.5.2002

Pääkäsittely 3.6.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliitojen välisessä vuosien 2000 - 2001 kotitalouskone- ja kodintekniikkahuoltoa sekä palveluautomaattialaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Matkakustannukset ja päivärahat

Työntekijälle, joka joutuu työnantajan määräyksestä matkustamaan, suoritetaan matkakustannusten korvausta, majoittumiskorvausta ja päivärahaa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kun työntekijälle ei sopimuksen mukaan suoriteta päivärahaa ja kun työmatka kestää vähintään 6 tuntia eikä hänellä ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan, maksetaan hänelle ateriakorvauksena 40,25 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välisessä vuosien 2001 - 2003 työehtosopimuksessa on 13 §:ään lisätty seuraava pöytäkirjamerkintä:

Niiltä työpäiviltä, joilta työntekijä saa työnantajan kustantaman aterian, josta hän maksaa veron, tai lunastaa verotusarvolla verohallituksen hyväksymän maksimihintaisen lounassetelin, ei ateriakorvausta makseta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = == = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa työehtosopimuksen 13 §:n tulkinnaksi, että työntekijälle, jolle ei sopimuksen mukaan suoriteta päivärahaa ja jonka työmatka kestää vähintään kuusi tuntia sekä jolla ei ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikalla, maksetaan ateriakorvauksena 7 euroa niiltä työpäiviltä, joilta työntekijä ei lunasta verotusarvolla verohallituksen hyväksymää maksimihintaista lounasseteliä,

tuomitsee Erityispalvelujen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

tuomitsee Selecta Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

velvoittaa Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Selecta Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Selecta Oy:n palveluksessa työskentelee huoltomiehiä, joiden työtehtävänä on huoltaa ja pitää kunnossa erilaisia ruoka- ja muita automaatteja. Tälle työlle on tyypillistä, että työntekijä liikkuu työpäivän aikana työkohteesta toiseen. Työntekijällä ei näin ollen ole kiinteää työpaikkaa. Ennen kuin ateriakorvausmääräys oli otettu työehtosopimukseen, oli saattanut syntyä verotuksellisia ongelmia ja epäselvyyksiä siitä, oliko työntekijällä tällaisessa matkatyössä oikeutta saada osapäivärahaa. Tilanteen selkiyttämiseksi työehtosopimukseen otettiin ateriakorvausta koskeva määräys.

Uuden ateriakorvausmääräyksen soveltamisesta on syntynyt erimielisyys Selecta Oy:ssä. Yhtiön työntekijöillä on ollut mahdollisuus niin halutessaan lunastaa lounasseteleitä. Osa työntekijöistä on lunastanut lounasseteleitä, mutta esimerkiksi yhtiön työntekijöiden luottamusmies A ja eräät muut työntekijät eivät ole käyttäneet hyväkseen tätä mahdollisuutta. Ateriakorvausmääräyksen perusteella olisi pitänyt olla selvää, että työnantaja oli velvollinen suorittamaan heille ateriakorvausta. Luottamusmiehen työnteossa olivat täyttyneet ateriakorvauksen maksamisen edellytykset eli hänen päivittäinen työmatkansa oli kestänyt vähintään kuusi tuntia eikä hänellä ollut mahdollisuutta aterioida tavanomaisella ruokailupaikalla. Yhtiö ei kuitenkaan ollut suostunut noudattamaan määräystä.

Määräykseen on vuosien 2001 - 2003 työehtosopimuksessa lisätty pöytäkirjamerkintä, jonka taustalla oli nimenomaan ollut riita Selecta Oy:n työntekijöille maksamatta jätetyistä ateriakorvauksista. Työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli sovittu, että ateriakorvaus ja lounasseteli olivat vaihtoehtoja ja että työntekijä voi itse päättää, kumman järjestelmän piirissä hän on. Mikäli työntekijä lunastaa lounassetelin, hänellä ei ole oikeutta ateriakorvaukseen, mutta jos hän sitä ei lunasta, hänellä on oikeus ateriakorvaukseen.

Selecta Oy:n työehtosopimuksen rikkomisen moitittavuutta lisäsi se, että nimenomaan se oli ollut aikaansaamassa työehtosopimukseen lisättyä pöytäkirjamerkintää. Tulkinta oli ollut pöytäkirjamerkinnän tarkoittama jo siitä alkaen, kun ateriakorvausmääräys oli tullut työehtosopimukseen. Yhtiö oli siis rikkonut työehtosopimusmääräystä jo vuonna 2000 ja viimeistään työehtosopimusrikkomus oli toteutunut 1.2.2001 alkaen.

Työnantajaliitto oli syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska työnantajaliiton edustaja oli ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa, joissa oli sovittu pöytäkirjamerkinnästä ja joissa oli keskusteltu nimenomaan sen sisällöstä ja tulkinnasta siitä lähtökohdasta, että yhtiö ei ollut suostunut soveltamaan työehtosopimusta sen sisällön mukaisesti. Neuvotteluissa tulkinnasta oli vallinnut vielä yksimielisyys.

Verotusteknisillä seikoilla ei ollut työehtosopimuksen soveltamisen kannalta merkitystä. Verottajalla ei ollut syytä puuttua ateriakorvauksen maksamiseen, koska työehtosopimukseen oli otettu ateriakorvauksen maksamisen edellytykseksi jopa verottajaa ankarampi tulkinta eli työntekijältä vaadittiin vähintään kuuden tunnin pituista työmatkaa, jotta oikeus ateriakorvaukseen syntyisi. Verottajalla ei voinut olla mitään sitä vastaan, että työntekijälle maksettiin ateriakorvausta, kunhan työntekijä ei samaan aikaan saanut lounasetua.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Selecta Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Selecta Oy ovat lisäksi vaatineet Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Selecta Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 13 § tulee noudatettavaksi vain siinä tilanteessa, että kyse on työntekijän suorittamasta työmatkasta. Muihin tilanteisiin kuin työmatkoihin ei määräys siihen sisältyvine ateriakorvausta koskevine määräyksineen sovellu. Toiseksi, kun kyse on työehtosopimuksen tarkoittamasta työmatkasta, ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä määräyksen mukaan on, ettei työntekijällä työmatkan vuoksi ole mahdollisuutta aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Jos nämä kaksi edellytystä täyttyvät, on työntekijällä oikeus ateriakorvaukseen.

Ateriakorvausmääräys oli otettu ensimmäisen kerran vuosien 2000 - 2001 työehtosopimukseen. Se oli sijoitettu verottomia, työmatkoista johtuvia kustannusten korvauksia koskevaan 13 §:ään. Määräyksen tarkoitus oli, että työntekijä oli oikeutettu päivärahoihin ja korvauksiin silloin, kun edellytykset niiden maksamiseen verolainsäädännön perusteella täyttyivät. Vuosien 2001 - 2003 työehtosopimukseen lisätyllä pöytäkirjamerkinnällä ei ollut muutettu tätä periaatetta. Pöytäkirjamääräyksen teksti oli lisäksi työntekijäpuolen laatima, joten riidanalaisissa tilanteissa sitä tuli tulkita työnantajapuolen käsityksen mukaisesti.

Pöytäkirjamerkinnällä oli ollut tarkoitus selventää ateriakorvauksen maksuperusteita vastaamaan edellä todettua tulkintaa. Määräyksellä ei siten tarkoitettu laajentaa tulkintaa yli sen, mitä verohallituksen päätöksen mukaisesti verottomasti voidaan maksaa. Määräyksen ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkinnän tarkoituksena ei siten myöskään ollut muuttaa aikaisempaa tulkintaa niin, että työntekijä voisi itse päättää, milloin ateriakorvauksen maksaminen olisi mahdollista. Määräyksen tulkinnaksi voitaisiin enintään vahvistaa, että kyseistä sopimuskohtaa tulisi tulkita samalla tavalla kuin verottomista matkakustannusten korvauksista vuosittain annettavaa verohallituksen päätöstä. Tämän jälkeen tulkintaa voitaisiin pyytää yksittäisessä tapauksessa esimerkiksi siitä, milloin on kyse työehtosopimusmääräyksen mukaisesta työmatkasta tai siitä missä tilanteessa työntekijällä ei ole mahdollisuutta aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Selecta Oy:n teknikot työskentelevät päivittäin eri työkohteessa pääkaupunkiseudulla. Jotkut työntekijät ovat päivittäin pääasiallisesti vain yhdessä kohteessa, kuten luottamusmies A Masa-Yardsin telakalla, ja jotkut käyvät päivittäin useammassa asiakaskohteessa. Kyse on kuitenkin näiden työntekijöiden normaalista työstä, ei siitä, että he olisivat päivittäin työnantajan määräämällä työmatkalla.

Yhtiön matkustussääntö oli ollut voimassa useita vuosia ennen nyt puheena olevien sopimusmääräysten olemassaoloa. Missään vaiheessa ei työntekijöiden puolelta ole väitetty, että kyseinen yhtiössä yleisesti noudatettu matkustussääntö olisi työehtosopimuksen vastainen. Matkustussäännön mukaan yhtiön järjestämä työpaikkaruokailu tarkoittaa lounasseteliä, jota palkansaaja voi käyttää haluamassaan ruokailupaikassa.

Työehtosopimus ei velvoita työnantajaa huolehtimaan työpaikkaruokailusta. Yhtiössä on vuosia ollut voimassa käytäntö, että työntekijät voivat halutessaan lunastaa eri suuruisia lounasseteleitä, jolloin he suorittavat kyseessä olevista seteleistä verohallituksen päätöksen mukaisesti 75 prosenttia setelien nimellisarvosta. Kyse ei siten ole verotettavasta luontaisedusta, vaan mahdollisuudesta saada lounaslipuke, jonka nimellisarvosta 25 prosenttia maksoi työnantaja. Työntekijä voi itse päättää miten työpäivän aikana aterioi, toiko eväät vai kävikö ulkona syömässä vai aterioiko ollenkaan. Antamalla työntekijöille mahdollisuuden subventoituihin lounaslipukkeisiin, työnantaja oli mahdollistanut työpaikkaruokailuun kaikissa niissä paikoissa, joissa lounasseteli kelpasi maksuvälineeksi ruuasta. Tämä tarkoittaa, etteivät edellytykset ateriakorvaukseen täyttyneet.

Ei ollut olemassa mitään tapausta, jonka osalta voitaisiin todeta yhtiön rikkoneen työehtosopimusta. Toisaalta työnantaja on toiminut asiassa työnantajaliiton ohjeiden mukaan, joten työnantaja ei ole voinut syyllistyä työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Myöskään työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Työehtosopimuksen 13 §:n b kohdan mukaan työnantajan määräyksestä matkustamaan joutuvalle työntekijälle, jolle sopimuksen mukaan ei suoriteta päivärahaa, maksetaan kun työmatka kestää vähintään 6 tuntia eikä hänellä ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan, ateriakorvuksena 40,25 markkaa. Määräykseen liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan niiltä työpäiviltä, joilta työntekijä lunastaa verotusarvolla verohallituksen hyväksymän maksimihintaisen lounassetelin, ei ateriakorvausta makseta.

Selecta Oy:n palveluksessa olevista Helsingissä työskentelevistä teknikoista osa työskentelee yhtiön keskusverstaalla ja osa Helsingin alueella hoitaen asiakaspalvelua ja laitteita eri asiakasyrityksissä. Myös viimeksimainitut huoltomiehet aloittavat työpäivänsä yhtiön tukikohdassa, jossa he saavat työmääräykset ja ottavat käyttöönsä auton ja puhelimen.

Yhtiö on järjestänyt työntekijöilleen mahdollisuuden lunastaa lounasseteleitä neljäsosaa niiden nimellisarvoa halvemmalla. Ateriakorvausmääräyksen tulkinnasta syntyneessä erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työntekijällä oikeus sopimuksen mukaiseen ateriakorvaukseen, jos hänellä on oikeus lunastaa verotusarvolla edellä tarkoitettuja lounasseteleitä

Ateriakorvausmääräysten tulkinta

Työtuomioistuimessa on riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta kuultu sopimusneuvotteluihin osallistuneita PAM:n ja sen edeltäjän Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n entistä toimitsijaa B:tä ja työnantajaliiton liittojohtajaa C:tä. Todistajien kertoman mukan ateriakorvausmääräys otettiin alan työehtosopimukseen työntekijäpuolen esityksestä vuonna 2000. Vastaavissa tehtävissä työskenteleville huoltomiehille maksettiin muualla maassa yleisesti puoli- tai kokopäiväraha, mutta pääkaupunkiseudulla niiden maksamisen edellytykset eivät useinkaan täyttyneet ja siellä työskentelevät kokivat joutuneensa muita huonompaan asemaan. Ateriakorvaus otettiin sopimukseen pehmentämään tätä eriarvoisuutta. Todistajien mukaan sopijapuolilla oli yhteinen käsitys siitä, että ateriakorvauksessa ei ollut kysymys lisäpalkasta vaan kustannusten korvauksesta, jota maksettiin vain silloin, kun korvaus oli verovapaata. Lisäedellytykseksi sovittiin vielä, että matkan tuli kestää vähintään kuusi tuntia.

Ateriakorvauksen ja lounassetelien suhteesta verotuksen kannalta on työtuomioistuimessa kuultu ylitarkastaja D:tä. D:n kertoman mukaan työntekijällä on oikeus verovapaaseen ateriakorvaukseen silloin, kun työntekijä ei ole lunastanut lounasseteliä ja kun hän on ollut työmatkalla, josta hän ei ole saanut päivärahaa. Jos palkansaajalla on käytössään ruokailulipukkeita, jotka oikeuttavat ruokailemaan muuallakin kuin työpaikan yhteydessä tai läheisyydessä olevassa ruokalassa, lipukkeet on rinnastettu mahdollisuuteen käyttää tavanomaista ruokailupaikkaa eikä ruokailusta ole katsottu voitavan maksaa verovapaasti ateriakorvausta.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että ottaessaan ateriakorvausta koskevan määräyksen vuonna 2000 työehtosopimukseen sopijapuolten tarkoituksena on ollut laajentaa matkustamisen johdosta maksettavia etuuksia sopimalla ateriakorvauksen maksamisesta, jos matkasta työehtosopimuksen mukaan ei suoriteta päivärahaa ja työmatka kestää vähintään kuusi tuntia eikä työntekijällä ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta sopimuksen mukaiseen verovapaaseen ateriakorvaukseen, jos hän samalla matkalla on käyttänyt hyväkseen verotusarvolla lunastamansa, työnantajan osaksi kustantaman maksimihintaisen lounassetelin. Tätä seikkaa on pyritty selventämään vuonna 2001 ateriakorvausmääräykseen liitetyllä pöytäkirjamerkinnällä.

Sopimusneuvottelijat ovat työtuomioistuimessa vahvistaneet, ettei pöytäkirjamerkinnällä ole ollut tarkoitus muuttaa ateriakorvausmääräystä tai rajoittaa sopimuksen mukaista oikeutta ateriakorvaukseen. Tällainen rajoitus olisi kuitenkin toteutunut, jos pelkkä mahdollisuus lunastaa lounasseteleitä estäisi ateriakorvauksen maksamisen. Sitä käsitystä, että tämä ei ole ollut tarkoituksena, tukee myös pöytäkirjamerkinnän sanamuoto, jonka mukaan niiltä työpäiviltä, joilta työntekijä lunastaa lounassetelin, ei ateriakorvausta makseta. Osapuolten yhteisen tarkoituksen mukaan ateriakorvauksen maksamisen eräs edellytys on, että se voidaan maksaa verovapaasti. Esitetyn selvityksen mukaan pelkkä mahdollisuus lunastaa lounasseteli ei tee ateriakorvauksesta veronalaista tuloa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin pitää sopijapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavana tulkintaa, jonka mukaan työntekijällä on työmatkalta oikeus ateriakorvaukseen sopimuksessa mainituin edellytyksin ja siitä huolimatta, että työnantaja on varannut mahdollisuuden lunastaa verotusarvolla maksimihintaisia lounasseteleitä, jos työntekijä ei tätä etua käytä hyväkseen.

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Edellä mainituista syistä ei myöskään voida katsoa, että Erityispalvelujen Työnantajaliitto olisi tässä asiassa laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu syy saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa kanteessa mainittujen kotitalouskone- ja kodintekniikkahuoltoa sekä palveluautomaattialaa koskevien työehtosopimusten 13 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työntekijälle, jolle sopimuksen mukaan ei suoriteta päivärahaa ja jonka työmatka kestää vähintään kuusi tuntia ja jolla ei ole mahdollisuutta ruokailla tavanomaisella ruokapaikallaan, maksetaan sopimuksen mukainen ateriakorvaus niiltä päiviltä, joilta työntekijä ei lunasta verotusarvolla työnantajan osaksi kustantamaa verohallituksen hyväksymää lounasseteliä.

Enemmälti kanne hylätään.

Palvelualojen Ammattiliitto PAM, Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Selecta Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Sutela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.