Labor court fines union and union section for violating peace obligations and failing to supervise strikes.

Työstä kieltäytyminen ja toistuvat lakot olivat johtuneet samoista syistä ja olleet niiden työtaisteluiden jatkamista, joista oli ollut kysymys työtuomioistuimen tuomiossa 2002-35. Myös nyt kysymyksessä olleet toimenpiteet olivat kohdistuneet palkkaa koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Työstä kieltäytyminen ja kaksi työnseisausta oli pantu toimeen heti pääluottamusmiehen koolle kutsuman työntekijöiden kokouksen jälkeen. Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies eivät olleet myöskään ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa menettelystä, oli näin rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Liitto ei ollut tehokkaasti puuttunut noin viikon kestäneeseen työstä kieltäytymiseen ja oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asiassa jäänyt näyttämättä, että työntekijät olisivat yhteistuumin painostustarkoituksessa jarruttaneet tuotantoa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO NRO 50

KANTAJA

Metsäteollisuus ry

VASTAAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry

KUULTAVA

Etelä-Kymen puu- ja erityisalojen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.4., 22.5. ja 28.5.2002

Pääkäsittely 30.5.2002

KANNE

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että:

Puu- ja erityisalojen liitto tulee tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä,

ammattiosasto tulee tuomita hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä

vastaaja ja kuultava tulee velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.

Lisäksi kantaja on vaatinut, että hyvityssakon määrää korottavana tekijänä tulee ottaa huomioon se, että työtaistelutoimenpiteisiin on ryhdytty uudelleen, vaikka samasta työriidasta johtuvia asioita on käsitelty työtuomioistuimessa useaan otteeseen.

Perusteet

Stora Enso Timber Oy:n Kotkan sahalla on käyty neuvotteluja palkkausjärjestelmän uusimisesta, koska tuotannossa on tapahtunut olennaisia muutoksia. Työnantajan painostamiseksi työntekijöiden edustajien ajamaan ratkaisuun sahaosaston työntekijät olivat olleet lakossa 7.2.2002. Tätä asiaa oli käsitelty työtuomioistuimen pääkäsittelyssä 22.4.2002.

Pidettyään ammattiosaston puheenjohtajan, pääluottamusmies A:n koolle kutsuman ja johtaman kokouksen 23.4.2002, työntekijät ovat kieltäytyneet lämpökäsittelyyn ja jalostukselle rimakuormina menevän tuotannon käsittelystä työnantajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi työntekijät ovat toteuttaneet kaksi lakkoa: 23.4.2002 klo 21-23 ja 24.4. klo 12.30-14.30. Kumpaankin lakkoon osallistui noin 17 työntekijää. Työntekijät jatkoivat useiden päivien ajan edelleen kieltäytymistään lämpöpuulaitokselle ja jalostukselle rimakuormina vietävän sahatavaran käsittelystä. Tuotantopäällikkö B kielsi puutavaran ohjaamisen termopuun tuotantolinjalle, että linja ei tukkeutuisi kun työntekijät eivät käsitelleet termopuuta.

Pääluottamusmies A on ollut 24.4.2002 matkoilla, mutta sahan luottamusmies C on ollut työpaikalla ja pysytellyt työnseisauksen suhteen täysin passiivisena. Muiden poistuttua C on jäänyt yksin työpaikalle. C on tiennyt kertoa jo aamulla tuotantopäällikkö B:lle, että aamuvuoro tulee poistumaan klo 12.30. Sahan työntekijät ovat kertoneet B:lle täysin avoimesti, että toimenpiteistä päätettiin kokouksessa 23.4.2002.

Työnantaja ilmoitti torstaina 2.5.2002 pääluottamusmies A:lle, että huonon neuvotteluilmapiirin vuoksi palkkausjärjestelmäneuvottelut siirretään alkamaan 24.5.2002. Seuraavana päivänä 3.5.2002 kaikki iltavuoron 17 työntekijää poistuivat työpaikaltaan klo 15 pitääkseen palaverin tilanteesta. Palaverin jälkeen työntekijät eivät enää palanneet työpaikoilleen. Kello 16.15. pääluottamusmies A, joka oli työskennellyt aamuvuorossa, soitti kotoaan tehdaspäällikkö D:lle ja kertoi kuulleensa lakosta. A sanoi, että kun ei neuvotteluilmapiiri ole hyvä, niin ei ilmeisesti työilmapiirikään. A ilmoitti, että lauantaina työntekijät tulevat ilmeisesti normaalisti työhön.

Selostetut työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 13 §:n palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto on ollut työtaistelujen toimeenpanija. Pääluottamusmies on pyrkinyt ajamaan työtaisteluilla neuvotteluvaatimuksia.

Puu- ja erityisalojen liitto ei ole työnantajaliiton valvontakehotuksesta huolimatta ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin, jotka olisivat vaikuttaneet 23.4.2002 päätettyjen työtaistelujen lakkaamiseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja pyytää kanteen hylkäämistä tai ainakin ottamaan vastauksessa esitetyt seikat huomioon hyvityssakon määrää arvioitaessa.

Kanteen kiistämisen perusteet

Perjantaiksi 3.5.2002 oli sovittu klo 13.00 höyläämön ja klo 15.00 sahan mittauspisteen muutosta koskevat neuvottelut. Työnantaja ilmoitti 2.5.2002 neuvottelujen siirtämisestä sähköpostitse pääluottamusmies A:lle, ilmoittamatta tässä vaiheessa syytä siirtämiseen. Tehdaspäällikkö D ilmoitti sitä erikseen kysyttäessä 3.5.2002 aamupäivällä syyksi huonon neuvotteluilmapiirin, ja kieltäytyi edelleen neuvottelemasta. Työntekijäpuoli katsoo, että työnantaja on menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen neuvottelujärjestelmää katkaisemalla neuvottelut ja siirtämällä niitä yksipuolisesti kolme viikkoa eteenpäin sovitusta neuvotteluajasta.

Sahan ja tasaamon työntekijät (16) poistuivat työpaikalta spontaanisti 3.5.2002 klo 16.00 osoittaakseen mieltään työnantajan menettelyn johdosta. Mielenilmaus koski vain yhtä työvuoroa ja työt jatkuivat lauantaina normaalisti. Mielenilmauksen aikana 3.5.2002 ei luottamusmiehiä eikä toimikunnan jäseniä ole ollut työvuorossa. Pääluottamusmies A sai tiedon työntekijöiden mielenosoituksesta vasta, kun työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan. Hän oli poistunut työpaikaltaan jo klo 15.30, eikä näin ollen ole voinut käynnistää minkäänlaista mielenilmaisua. Tapahtuman spontaaniutta korostaa vielä se, että höyläämön työntekijät eivät osallistuneet mielenilmaisuun. Ammattiosasto ei ole vastuussa mielenilmauksesta eikä ole ollut sen toimeenpanijana.

Tuotannon jarrutusta ei ole tapahtunut, vaan tuotanto on pudonnut teknisistä syistä ja sen takia, että käyttösuhteen parantamisen takia on ajettavien sivulautojen määrä kasvanut, jonka seurauksena ei tule niin paljon kuutioita. Sivulautoja on varastoitu kuivaamon jälkeen ja ajettu pitkinä sarjoina. Pääluottamusmies A:lle työnantaja ei ole ilmoittanut mitään eikä edes kysynyt mistään väitetystä jarrutuksesta. Työntekijöitä ei ole kertaakaan pyydetty nopeuttamaan työtahtia. Työtahti on ollut aivan normaali. Jos väitettyä jarrutusta olisi tapahtunut, niin miksi vain tasaamon työntekijät olisivat siihen osallistuneet ja sahaamo ajanut normaalisti.

Puu- ja erityisalojen liitto on tehnyt asiassa kaiken voitavansa soittamalla ja lähettämällä kirjeitä.

Ammattiosastossa on 543 jäsentä, joista maksavia jäseniä 373.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Stora Enso Timber Oy Ltd:n Kotkan sahalla sahaosaston työntekijät ovat olleet lakossa 23.4.2002 klo 21.00-23.00 ja 24.4.2002 klo 12.30-14.30 siten kuin kanteessa on kerrottu. Sahaosaston iltavuoron työntekijät ovat olleet lakossa jälleen 3.5.2002.

Kantajan mukaan työntekijät ovat lisäksi kieltäytyneet lämpökäsittelyyn menevän tuotannon käsittelystä 23.4.2002 ja kieltäytymistä on jatkunut runsaan viikon ajan. Vastaajapuoli on kiistänyt kieltäytymisen ja katsonut, että työnantaja on kieltänyt lämpöpuuhun menevän sahatavaran ohjaamisen hihnalle. Tuotantopäällikkö B on todistajana kertonut, että lämpöpuutuotantoon tarkoitetun sahatavaran ohjaaminen keskeytettiin, jotta hihna ei tukkeutuisi, koska työntekijät eivät käsitelleet sitä. Käsittely jatkui vasta, kun asiasta oli saatu sovituksi pääluottamusmies A:n kanssa. A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että työntekijät olivat pysäyttäneet lämpökäsittelyyn menevän puun raiteille ja että käsittely oli jatkunut joidenkin päivien viiveellä B:n yhteydenotosta. Työtuomioistuimen mielestä voidaan pitää selvitettynä, että katkos lämpöpuun käsittelyssä johtui työntekijöiden eikä työnantajan toimenpiteistä.

Kantaja on myös ilmoittanut, että työntekijät ovat jarruttaneet tuotantoa toukokuun 2002 alkupuolelta noin 25.5.2002 saakka. Jarrutus on havaittu tuotantoa tarkkailtaessa vasta toukokuun 21. päivän tienoilla, jolloin asiasta on jätetty kanne työtuomioistuimeen. Vastaajapuoli on kiistänyt jarrutuksen. Pääluottamusmies on saanut tiedon jarrutusväitteestä vasta 22.5.2002 haastehakemuksen tultua hänelle.

Toukokuun tuotannosta on esitetty oikeudessa erilaisia tunnuslukuja ja niihin perustuen erilaisia käsityksiä tuotannon alenemisesta ja sen syistä. Tuotantopäällikkö B on oikeudessa kertonut, että hän oli pari kertaa huomauttanut työntekijöille tuotantovauhdin hidastumisesta, mutta ei ollut keskustellut mahdollisesta jarrutuksesta pääluottamusmies A:n kanssa lainkaan. Haastehakemuksen tultua pääluottamusmiehen tiedoksi tämä oli pitänyt työntekijöille tiedotustilaisuuksia, minkä jälkeen tuotantovauhti oli B:n mukaan parantunut. Selvitys toukokuun tuotannon alenemisesta ja tuotantomääriin vaikuttaneista seikoista on kuitenkin kokonaisuutena jäänyt ristiriitaiseksi. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työpaikalla olisi esiintynyt työntekijöiden yhteistuumin painostustarkoituksessa toimeenpanemaa tuotannon jarrutusta.

Työtaistelujen kohdistuminen työehtosopimukseen

Työpaikalla on kevään kuluessa neuvoteltu tuotantopalkkion perustana olevan tuotannon mittauspisteen siirtämisestä ja sen vaikutuksesta palkkaukseen. Työtuomioistuin viittaa samaan asiaan liittyvään 7.5.2002 antamaansa tuomioon 2002-35 ja katsoo, että kaikilla työntekijöiden toteuttamilla työtaistelutoimilla on edelleen pyritty painostamaan työnantajaa neuvotteluissa. Nämäkin toimet ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen 13 §:n palkkamääräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Lakko 23.4.2002 on alkanut välittömästi pääluottamusmies A:n koolle kutsuman ja johtaman työpaikan työntekijöiden kokouksen jälkeen. A on oikeudessa kertonut, että kyseessä oli vain tiedotustilaisuus, jossa ei tehty mitään päätöksiä. B:n mukaan sahaosaston luottamusmies C on aamulla 24.4. kertonut hänelle, että lakoista 23.4. ja 24.4. samoin kuin lämpöpuun käsittelyn keskeyttämisestä päätettiin kokouksessa 23.4.2002. Työtuomioistuin pitää uskottavana, että työtaistelutoimenpiteistä päätettiin kyseisessä kokouksessa, johon pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat osallistuneet. Lisäksi osaston luottamusmies C on pysytellyt 24.4. toteutetun lakon suhteen täysin passiivisena, vaikka on tiennyt että sellaiseen ollaan ryhtymässä. Luottamusmiehet eivät ole oma-aloitteisesti puuttuneet myöskään puun lämpökäsittelyyn keskeyttämiseen.

Lakko 3.5.2002 on alkanut välittömästi työntekijöiden pitämän kokouksen jälkeen. Kokous on järjestetty sen jälkeen, kun työnantaja oli pääluottamusmies A:lle ilmoittanut palkkausjärjestelmää koskevan neuvottelutilaisuuden siirtymisestä. B on oikeudessa kertonut, että prosessilaitteet osoittivat koneiden pysähtyneen noin kello 15.00. Pääluottamusmies A on ilmoittanut, että hän ei ole ollut mukana palaverissa ja on saanut tiedon lakosta vasta, kun hänelle on soitettu kotiin ja kerrottu lakosta. A on kertonut lähteneensä työpaikalta klo 15.30. Pääluottamusmies on ollut mainittuna päivänä työstä vapautettuna luottamusmiestehtävien hoitoa varten. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että hän olisi ollut tietämätön työntekijöiden kokouksesta ja työnseisauksesta, johon osallistuivat kaikki iltavuoron 17 työntekijää. Pääluottamusmiehen ei ole kuitenkaan edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi.

Ammattiosasto on vastuussa edellä mainituista pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen toimista ja laiminlyönneistä ja on siten syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Työtuomioistuin on ottanut huomioon hyvityssakkoa korottavana seikkana laittomien työtaistelutoimenpiteiden toistumisen senkin jälkeen kun niitä on käsitelty työtuomioistuimessa ja annettu jo yksi samaa työriitaa koskeva tuomio.

Liiton vastuu

Puu- ja erityisalojen liiton osalta vaatimus koskee vain lakkoja 23.-24.4.2002 ja niiden jälkeen jatkunutta kieltäytymistä lämpöpuun käsittelystä. Lakkojen osalta asiassa ei ole työtuomioistuimen mielestä esitetty näyttöä siitä, että Puu- ja erityisalojen liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska pääluottamusmieheen oli otettu yhteyttä useaan otteeseen. Sen sijaan yhteydenottoja tai muita toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ei ole ollut enää 24.4. jälkeen, vaikka lämpöpuun käsittelystä kieltäytyminen on jatkunut vielä jutun 29.4.2002 pidetyn valmisteluistunnon aikanakin. Puu- ja erityisalojen liitto on siten laiminlyönyt lämpöpuun käsittelystä kieltäytymistä koskevassa asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto ry ja Etelä-Kymen Puu- ja erityisalojen ammattiosasto ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Metsäteollisuus ry on jättänyt oikeudenkäyntikulujen määrän oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämien toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Puu- ja erityisalojen liitto ry:n ja Etelä-Kymen Puu- ja erityisalojen ammattiosasto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuus ry:lle, Puu- ja erityisalojen liitto ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 1 000 euroa ja Etelä-Kymen Puu- ja erityisalojen ammattiosasto ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2 500 euroa.

Puu- ja erityisalojen liitto ry ja Etelä-Kymen Puu- ja erityisalojen ammattiosasto ry velvoitetaan lisäksi korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Arko, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.