Labor court orders employer and union to pay fines for collective agreement breach and supervision duty failure.

Yhtiö oli jättämällä antamatta työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä rikkonut työehtosopimusta tieten. Kun työnantajaliitto ei ollut riittävästi huolehtinut siitä, että yhtiö olisi oikaissut menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi, liitto oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 46

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

Koiviston Auto Oy, Lahti

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.3. ja 16.4.2002

Pääkäsittely 20.5.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.12.1997 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

Vuosityöajan lyhentäminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Vapaan antaminen

Edellä kohdan 2 perusteella kertyneet työajan lyhennyksestä johtuvat vapaapäivät annetaan kokonaisina päivinä kertymävuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä. Lyhennysvapaapäivät annetaan yhdessä tai useammassa erässä työnantajan määräämänä aikana joko vuosiloman yhteydessä tai yhdessä työntekijän muun vapaapäivän kanssa, tai lyhennysvapaapäiviä keskenään yhdistäen, ellei työnantajan ja työntekijän kesken erikseen sovita jostakin muusta lyhennysvapaapäivän antamistavasta. Yksi vapaapäivä vastaa 8 tunnin lyhennystä.

Yksi viiden päivän jakso

Mikäli työntekijä on ansainnut vähintään 10 lyhennysvapaapäivää, annetaan lyhennysvapaapäivät yhdistämällä siten, että työntekijälle muodostuu yksi viiden päivän pituinen yhdenjaksoinen vapaa.

Kaksi viiden päivän jaksoa

Mikäli työntekijä on ansainnut vähintään 15 lyhennysvapaapäivää, annetaan lyhennysvapaapäivät yhdistämällä siten, että työntekijälle muodostuu kaksi viiden päivän pituista yhdenjaksoista vapaata.

Yllämainittu 5 lyhennyspäivän jakso sisältää 7 kalenteripäivää.

Jos annettava vapaa sisältyy em. säännöllisiä työtunteja kartuttavaan aikaan, katsotaan vapaapäivä pidetyksi, mikäli este vapaan pitämiseen ei ole ollut tiedossa vapaan ajankohtaa ilmoitettaessa.

Mikäli työntekijälle on tämän sairasloman aikana ilmoitettu työajan lyhennysvapaan antamisesta lääkärintodistuksesta ilmenevän sairasloman jälkeen ja työntekijän sairaslomaa sitten jatkuu, siirretään sairauden alle jäävät lyhennysvapaa annettavaksi myöhemmin.

Lyhennyksen sisältävän jakson säännöllistä työaikaa lyhennetään lyhennyksen tuntimäärällä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Koiviston Auto Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Koiviston Auto Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Koiviston Auto Oy ei ollut antanut aputoiminimensä Kuopion Liikenteen palveluksessa oleville työntekijöille työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan mukaisesti 11 §:n 2 kohdan perusteella kertyneitä työaikalyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Kuopion Liikenteen työntekijät olivat toukokuussa 1999 neuvotelleet yhtiön aluejohtajan kanssa kertyneiden työajan lyhennyksestä johtuvien vapaapäivien antamisesta työntekijöille. Tuolloin oli sovittu, että vapaapäivien antaminen saatettaisiin työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle toukokuuhun 2000 mennessä. Työhuonekunnan kokouksessa 11.5.2000 oli kuitenkin todettu, että sovittuun tilanteeseen vapaapäivien antamisessa ei ollut päästy. Kokouksessa paikalla ollut yhtiön aluejohtaja oli kertonut syitä siihen, miksi vapaapäiviä ei ollut pystytty antamaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Työhuonekunnan kokouksessa 7.12.2000 oli todettu, että kaikkia vuoden 1999 kertyneitä vapaapäiviä ei työnantaja ollut ehtinyt antaa vuoden 2000 loppuun mennessä. Yhtiön aluejohtaja oli ollut kokouksessa paikalla.

Aluejohtaja oli 16.5.2001 kertonut, että työajan lyhennyksestä johtuvien vapaapäivien keskimääräinen kertymä oli ollut 192 tuntia. Kun luottamusmiehet olivat pyytäneet kaikkia kuljettajia koskevaa listaa, josta olisi käynyt ilmi jokaisen työntekijän henkilökohtainen työajan lyhennyksen tuntimäärä, ei aluejohtaja ollut sitä antanut vedoten tietosuojalakiin.

Kuopion Liikenne oli 6.3.2001 saanut tietää työntekijäliiton työnantajaliitolle samana päivänä toimittamasta, asiaa koskeneesta valvontakirjeestä. Tämän jälkeen yhtiön aluejohtaja ja pääluottamusmies olivat sopineet, että asia hoidettaisiin kuntoon syyskuun loppuun 2001 mennessä. Kuopion Liikenne ei kuitenkaan ollut menetellyt sovitun mukaisesti.

Työntekijöiden syyskuun loppuun 2001 mennessä kertyneiden vapaiden listasta ilmeni, että useilla työntekijöillä kertymä oli ollut suurempi kuin se työehtosopimusmääräysten mukaan olisi saanut olla. Enimmillään kertymä oli ollut 400 tuntia, mikä osoitti, että vuonna 1999, 2000 ja syyskuun loppuun asti 2001 kertyneet työajan lyhennyksestä johtuvat vapaapäivät olivat kaikki olleet antamatta. Kertyneitä vapaita oli 50 työntekijällä ollut yli 256 tuntia syyskuun loppuun 2001 mennessä. Kun kertymää vuosilta 2000 ja 2001 oli voinut olla tuolloin enintään 256 tuntia, oli kaikilla näillä työntekijöillä saamatta vapaapäiviä vielä vuodelta 1999, vaikka kyseessä olevan vuoden kertymä olisi tullut antaa vuoden 2000 loppuun mennessä.

Työhuonekunnan kokouksessa 4.10.2001 yhtiön aluejohtaja oli myöntänyt edellä mainitun tilanteen paikkansa pitävyyden ja lisäksi ilmoittanut, ettei seuraavaan vuodenvaihteeseen mennessä päästäisi työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle. Näin myös vuoden 2000 kertymiä oli työntekijöiltä jäänyt saamatta vuoden 2001 loppuun mennessä.

Työntekijäliitto oli liittotason neuvottelussa 5.3.2001 ilmoittanut työnantajaliitolle yhtiön rikkovan Kuopion Liikenteen työntekijöiden osalta työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan määräystä. Työntekijäliitto oli toimittanut työnantajaliitolle seuraavana päivänä kirjallisen valvontakehotuksen ja edellyttänyt työnantajaliiton ryhtyvän toimenpiteisiin asiassa. Koska kaikkia vuosilta 1999 ja 2000 kertyneitä vapaapäiviä ei ollut annettu edes vuoden 2001 loppuun mennessä, ei työnantajaliitto ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritys olisi noudattanut työehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat vastauksessaan kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Koiviston Auto Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiössä oli vuonna 1999 havaittu työajan lyhennyskertymien lisääntyminen, joka oli johtunut vuodenvaihteessa 1998 - 1999 solmitusta ostoliikennesopimuksesta Kuopion ja Siilinjärven palvelulinjaliikenteessä. Kuljettajatarve oli lisääntynyt yhdeksällä kuljettajalla, joiden oli pitänyt sopimuksen laatuvaatimusten mukaisesti olla kokeneita kuljettajia. Vuosina 1999 ja 2000 yhtiön liikenneluville oli tullut muiden liikennöitsijöiden ostokilpailussa ollutta liikennettä ja noin 8 - 9 linja-autonkuljettajaa. Ajokilometreissä mitattuna ajosuoritteet olivat nousseet yhteensä yli 1,5 miljoonaa kilometriä vuodessa. Nämä järjestelyt yhdessä olivat vaikeuttaneet merkittävästi vuosityöajan lyhennysten antamista, jotka työehtosopimuksen mukaan oli annettava kokonaisina päivinä.

Yhtiö oli vuoden 1999 aikana ryhtynyt korjaamaan työajan lyhennyskertymien antamismahdollisuutta järjestämällä omia kuljettajakursseja yhdessä Ylä-Savon aikuiskoulutuskeskuksen ja Itä-Suomen lääninhallituksen kanssa. Kuopion Liikenteen kuljettajakursseja oli järjestetty kaikkiaan kolme, joissa jokaisessa oli ollut 10 kuljettajaoppilasta. Kuljettajakurssien kautta yhtiöön oli palkattu 28 uutta kuljettajaa kahden jättäessä kurssin kesken. Viimeisin kurssi oli pidetty vuoden 2000 aikana. Vuoden 2000 alussa oli ollut nähtävissä Kuopion Liikenteen taloudellisen tilanteen voimakas heikentyminen, jonka vuoksi yhtiössä oli aloitettu heikoimpien linjojen supistaminen. Uusia kuljettajia ei ollut enää koulutettu, koska yhtiö oli halunnut säilyttää ja turvata jo työssä olevien pysyvät työpaikat.

Työtuomioistuimen 28.1.2000 antaman tuomion nro 8 mukaan myös osa-aikaeläkkeellä olevat työntekijät ansaitsevat tietyin edellytyksin vuosityöajan lyhennyspäiviä. Työehtosopimuksen vuosityöajan lyhennyspykälää olikin kevään 2000 työsopimusneuvotteluissa muutettu niin, että työajan lyhennys tuli koskemaan kaikkia osa-aikaeläkkeellä olevia työntekijöitä riippumatta siitä, miten osa-aikaeläkejärjestely oli toteutettu. Kuopion Liikenteessä se oli merkinnyt työajan lyhennyspäivien lisääntymistä vuositasolla 120 päivällä, osittain taannehtivasti. Vuosien 2000 ja 2001 aikana osa-aikaeläkkeelle oli siirtynyt lisäksi kuusi kuljettajaa. Heidän työaikansa oli lyhentynyt puoleen, jonka lisäksi he olivat ansainneet vuosittain yhteensä noin 60 kokonaisina päivinä annettavaa työajan lyhennyspäivää.

Kuopion Liikenteeseen oli vuoden 2000 alussa liitetty osia yhtiön ostamasta Gold Line Oy:stä. Oulu-Helsinki pikavuoro oli siirtynyt Kuopion Liikenteen kuljettajille. Gold Line Oy:n kuljettajien oma aiempi yrityskohtainen työehtosopimus oli huhtikuussa 2000 nivoutettu valtakunnalliseen linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen. Sopimusmuutos ja kuljettajien kouluttaminen tuntemaan Kuopion Liikenteen laatu- ja ympäristöjärjestelmät sekä linjareitit oli lisännyt kuljettajien tarvetta ja vähentänyt työajan lyhennyspäivien antamismahdollisuutta. Tässä järjestelyssä yhteensä 18 uutta kuljettajaa oli tullut vuosityöajanlyhennyksen piiriin.

Kuopion Liikenteeseen oli vuonna 2001 hankittu 17 täysin uudentyyppistä matalalattialinja-autoa ja kaikille 180 kuljettajalle oli järjestetty koulutus uuteen kalustoon. Kaikille kuljettajille oli vuoden 2001 lopussa annettu myös eurokoulutus. Koulutus oli omalta osaltaan vähentänyt työajan lyhennyspäivien antamismahdollisuuksia.

Yhtiössä oli toukokuussa 1999 luottamusmiesten ja yhtiön aluejohtajan kesken sovittu työajan lyhennyspäivien antamisessa pyrittävän siihen, että Kuopion Liikenteen 180 linja-autonkuljettajan rästiin jääneet työajan lyhennyspäivät annettaisiin toukokuuhun 2000 mennessä. Työhuonekunnan kokouksessa 7.12.2000 yhtiön aluejohtaja oli kertonut, että vielä rästissä olevat työajan lyhennyspäivät annettaisiin kevään 2001 aikana. Keväällä 2001 luottamusmies oli halunnut nähtäväkseen listan kaikkien kuljettajien ylityötunneista. Luottamusmiehelle oli annettu lista, josta yksittäisten kuljettajien henkilötiedot oli peitetty. Selvitystä kunkin työntekijän työajan lyhennyksen tuntimäärästä ei ollut työnantajalta vaadittu.

Seuraavan kerran asia oli tullut esiin liittotason neuvotteluissa 11.1.2002, kun työntekijäliiton palkkasihteeri oli ilmoittanut, ettei kaikkia työajan lyhennyspäiviä ollutkaan yhtiössä annettu. Työnantajaliitosta oli oltu heti yhteydessä yhtiön aluejohtajaan, joka oli kertonut rästejä pystytyn vähentämään siten, ettei niitä enää vuodelta 1999 ollut, mutta vuodelta 2000 rästejä oli vielä ollut vähän. Yhtiön aluejohtaja oli kertonut myös, että kaikille niille työntekijöille, jotka olivat halunneet työajan lyhennyspäivänsä työehtosopimuksen mukaisesti, ne oli myös annettu. Seuraavissa liittotason neuvotteluissa 17.1.2002 työntekijäliitto ei ollut ottanut asiaa enää edes esille.

Työnantajaliitto oli heti valvontakehotuksen saatuaan ollut yhteydessä Kuopion Liikenteeseen ja vaatinut yhtiötä menettelemään vuosityöajan lyhennyspäivien antamisessa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Yhtiössä oli paikallisesti jo ennen työnantajaliiton yhteydenottoa ja myös sen jälkeen sovittu lyhennyspäivien antamisajan myöhentämisestä. Liittojen välisissä neuvotteluissa keväällä 2001 työntekijäliitto oli tyytynyt työnantajaliiton antamaan selvitykseen ja käsittely liittojen välillä oli katsottu päättyneen.

Syyt, miksi työajan lyhennyspäiviä yhtiössä ei ollut kyetty antamaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, olivat sinänsä olleet ymmärrettäviä. Viivästys oli johtunut yllättävästä työvoima- ja koulutustarpeen lisääntymisestä, joka oli mahdollistanut usean työpaikan syntymisen. Paikalliset osapuolet olivat myös yhteisesti sopineet antamisajan pidentämisestä. Vaikka kaikkia työajan lyhennyspäiviä ei tuona aikana ollut kyetty antamaan, yhtiö ei ollut toiminut asiassa tahallisesti tai piittaamattomasti vaan päinvastoin hyvässä tarkoituksessa.

Yhtiössä noudatetun käytännön mukaan palavereita luottamusmiesten kanssa oli viikottain. Luottamusmiehet eivät olleet pitkiin aikoihin puhuneet työajan lyhennyspäivien antamisesta työnantajan edustajien kanssa yhtään mitään. Paikallista erimielisyysmuistiota ei ollut laadittu. Erään luottamusmiehen kanssa lyhennyspäivien antamisesta oli ollut puhetta keväällä 2001 ja työhuonekunnan kokouksessa syksyllä 2001. Luottamusmies oli vuoden 2002 toisella viikolla ilmoittanut yhtiön aluejohtajalle työajan lyhennyspäivien antamisasian olevan kunnossa.

Vuoden 2001 lopussa rästissä oli ollut 18,6 prosenttia vähemmän työajan lyhennyspäiviä kuin syksyllä 2001 eli antamatta oli keskimäärin seitsemän päivää kuljettajaa kohti. Tilanne parani koko ajan, koska yhtiöön oli helmikuun alusta 2002 palkattu neljä kuljettajaharjoittelijaa. Yhtiö oli hakenut myös lehti-ilmoituksin uusia linja-autonkuljettajia, joita oli tällä tavoin saatu 6 henkilöä. Kaikki vuoden 1999 työajan lyhennyspäivät oli annettu paikallisen sopimuksen mukaisesti. Vuodelta 2000 kertyneet lyhennyspäivät oli niinikään annettu kaikille niille kuljettajille, jotka olivat halunneet ne pitää vuoden 2001 aikana.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Koiviston Auto Oy ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Mahdollinen hyvityssakko voitiin näissä oloissa jättää työehtosopimuslain 10 §:n nojalla tuomitsematta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Koiviston Auto Oy ei ole antanut aputoiminimensä Kuopion Liikenteen palveluksessa oleville kaikille työntekijöille työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan mukaisesti määräyksen 2 kohdan perusteella vuonna 1999 kertyneitä työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden 2000 loppuun mennessä eikä myöskään kaikkia vuonna 2000 kertyneitä vapaapäiviä vuoden 2001 loppuun mennessä.

Koiviston Auto Oy on myöntänyt laiminlyöneensä edellä kerrotuin tavoin noudattaa työehtosopimusta. Laiminlyönti on ollut tietoista, joten se on katsottava työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuksi työehtosopimuksen tieten rikkomiseksi.

Työehtosopimuksen rikkomisen seuraamukset

Vastaajat ovat katsoneet, että yhtiön menettelyyn on ollut syitä, jotka olisi otettava huomioon hyvityssakkoa alentavina perusteina, mikäli hyvityssakkoa on asiassa lainkaan tuomittava.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiön työntekijät ovat pääluottamusmiehen johdolla vuonna 1999 ja vuonna 2000 neuvotelleet yhtiön aluejohtajan kanssa kertyneiden työajan lyhennysvapaapäivien antamisesta työntekijöille. Edelleen vuonna 2001 pääluottamusmies ja yhtiön aluejohtaja ovat neuvotelleet työajan lyhennysvapaapäivien antamisesta työntekijöille työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Yhtiö on aluejohtajan lupauksista huolimatta laiminlyönyt antaa työntekijöille työajan lyhennysvapaata. Tähän on ollut yhtiön liiketoiminnallisista päätöksistä sekä kannattavuuden ja työvoimatarpeen vaihteluista johtuvia syitä, joista on tehty selkoa vastauksessa ja joista yhtiön aluepäällikkö A on työtuomioistuimessa lähemmin kertonut.

Kun otetaan huomioon yhtiössä pitkään jatkunut viivyttely työehtosopimuksen mukaisten etuuksien suorittamisessa, työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei esitetyillä seikoilla ole merkitystä arvioitaessa työehtosopimuksen rikkomisesta johtuvaa vastuuta. Hyvityssakon alentamista tai kokonaan tuomitsematta jättämistä puoltavia perusteita ei siten ole asiassa esitetty.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on liittotason neuvottelussa 5.3.2001 ilmoittanut työnantajaliitolle yhtiön rikkovan työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan määräystä. Työntekijäliitto on seuraavana päivänä lähettänyt kirjallisen valvontakehotuskirjeen työnantajaliittoon ja edellyttänyt työnantajaliiton ryhtyvän toimenpiteisiin asiassa.

Työnantajaliitto on tämän jälkeen ollut kirjeitse ja puhelimitse yhteydessä vastaajayhtiöön varmistautumatta kuitenkaan epäkohtien korjaamisesta. Kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole riittävästi huolehtinut siitä, että yhtiö oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi, liitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämien toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 700 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Koiviston Auto Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1 500 euroa.

Työtuomioistuin tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 1 500 euroa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.