Union breached duty to prevent strikes; fine imposed for repeated violations of peace obligations.

Metallitehtaan työntekijöiden lakot olivat johtuneet samoista syistä ja olleet niiden työtaistelutoimien jatkamista, joista oli ollut kysymys työtuomioistuimen tuomioissa nrot 12 ja 15 vuodelta 2002. Työtaistelutoimenpiteet olivat myös nyt kohdistuneet työehtosopimuksen työntutkimuksia ja työnjohtoa koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat pyrkineet estämään työntekijöiden lakkoihin ryhtymistä. Ammattiosaston ei kuitenkaan ollut toimikunnan kokouksissa, missään lausumissaan tai tiedotuksessaan näytetty ottaneen johdonmukaista työtaistelutoimenpiteet tuomitsevaa kantaa tai muilla toimenpiteillään pyrkineen etukäteen vaikuttamaan siihen, etteivät työtaistelutoimenpiteet uusiudu. Työntekijöiden puhuttelu työtaistelun ollessa jo käynnistymässä oli työriidan tausta huomioon ottaen ollut riittämätöntä. Ammattiosasto oli näin ollen laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 37

KANTAJA

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry, Tampere

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullisen valmistelun istunto 26.3.2002

Pääkäsittely 17.4.2002

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry:n tuomitsemista hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry:n velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden ja työrauhavelvollisuuden salliessaan sitä työpaikalla edustavien henkilöiden esittää ja tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja salliessaan jäsentensä ryhtyä työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun. Kalmar Industries Oy Ab oli Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsen. Yhtiö toimi Tampereella ja sen henkilöstömäärä oli 897, joista työntekijöitä 602, toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä 295. Työntekijät kuuluivat Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry:hyn. Työntekijöiden pääluottamusmies, pääluottamusmiehen varamies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat yhtiön palveluksessa. Yhtiön toimiala oli nosto- ja siirtolaitteiden valmistus.

Tehtaalla oli ryhdytty marraskuussa 2001 sekä tammi- ja helmikuussa 2002 työtaistelutoimenpiteisiin, joiden syynä oli työntutkimustoiminnan vastustaminen. Näistä tapahtumista on annettu työtuomioistuimen tuomio numero 12 vuodelta 2002. Tämän jälkeen työtaistelut olivat jatkuneet lakoilla 5. - 8.3.2002 ja asiassa on annettu tuomio nro 15 vuodelta 2002.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n työntutkimuksia koskevien määräyksien mukaisesti työntutkimuksen tarkoituksena on parantaa toiminnan tuottavuutta ja sitä kautta yritysten kilpailukykyä ja työsuhteiden jatkuvuutta. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi yhtiössä aloitettiin työn- ja työaikatutkimukset ja yhtiö oli omalta osaltaan noudattanut metalliteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n määräyksiä työntutkimuksesta sekä metalliteollisuuden yleissopimuksen 2. luvun periaatteita työtä mitattaessa ja työntutkimuksen aloittaessaan. Työntutkimuksella oli suuri merkitys, koska yhtiön nykyinen standardijärjestelmä oli noin 20 vuotta vanha. Tänä aikana tuotanto, tuotteet ja työmenetelmät olivat muuttuneet täydellisesti. Liittojen edustajien ja ulkopuolisen konsultin myötävaikutuksella työnmittaukseen liittyvät asiat oli käyty läpi henkilöstön edustajien kanssa. Esimiehille ja luottamusmiehille oli pidetty tiedotustilaisuuksia asiasta.

Työnantaja oli metalliteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n mukaisesti antanut työntekijöiden edustajille riittävän selvityksen ja koulutuksen tutkimustavoista sekä siitä, miten tutkimuksen tuloksia mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen. Edelleen työnmittauksesta ja sen tarkoituksesta oli ilmoitettu asianomaisille työntekijöille ennen tutkimuksen aloittamista. Edelleen työntekijöille oli tiedotettu siitä, että työntutkimusta jatketaan niin kauan kuin tutkimustarvetta on. Työnantajan työnjohto-oikeuteen kuului oikeus määrätä työnjohtamisesta, mihin määräys työntutkimustoiminnan jatkamisesta kuului.

Yhtiön toimitusjohtaja oli 18.3.2002 järjestänyt kaksi erillistä tiedotustilaisuutta yhtiön tilanteesta ja työntutkimuksen tarpeellisuudesta. Lakkojen vuoksi kaikki yhtiön työntekijät eivät olleet osallistuneet tiedotustilaisuuksiin. Edellisten tutkimusten tuloksista moottorit ja puomit-kurottajaosastolla oli tarkoitus tiedottaa työntekijöille 21.3.2002. Mikäli tutkimustarvetta näillä osastoilla ilmeni, tutkimusta tultaisiin jatkamaan.

Työntutkimus oli tarkoitus aloittaa maanantaina 25.3.2002 osastolla 570 ja keksiviikkona 3.4.2002 osastolla 537. Uhkana oli, että työtaistelut alkavat, kun työntutkimusta jatketaan. Työtaistelutoimenpiteet olivat alkaneet perjantaina 15.3.2002 kello 8.00, jolloin kaikki vuorossa olleet osaston 531 yhteensä 130 työntekijää, osaston 570 yhteensä 80 työntekijää sekä osastojen 537 ja 540 yhteensä 80 työntekijää ovat olleet lakossa. Työtaistelutoimenpiteet ovat jatkuneet 18.3.2002, jolloin osaston 570 yhteensä 80 työntekijää ja osastojen 537 ja 540 yhteensä 80 työntekijää ovat olleet lakossa. Kaikki lakkoihin osallistuneet työntekijät ovat olleet kyseisinä päivinä kahdeksan tuntia lakossa.

Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet metalliteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n työntutkimuksia koskeviin määräyksiin. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut työehtosopimuksen vastaisesti painostaa työnantajaa suostumana työntekijöiden esittämiin ratkaisuihin ja estää työntutkimuksen toteuttamisen tarkoitus yhtiössä. Lakkojen jatkuminen aikaisemmasta työtuomioistuimen antamasta tuomiosta huolimatta osoittaa, että työnantajaa painostettiin luopumaan työntutkimuksen jatkamisesta.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan 27.8.1997 allekirjoitetun metalliteollisuuden yleissopimuksen mukaiseen työnjohto-oikeuteen kuuluu työnantajan oikeus määrätä työnjohtamisesta. Työnantajan tekemä päätös ja määräys työntutkimustoiminnan jatkamisesta ja uudelleen suorittamiesta kuului työnjohto-oikeuteen. Laiton lakko kohdistui siten myös työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuuta korosti se, että pääluottamusmies oli esittänyt työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia ja ollut tekemässä päätöksiä laittomiin työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä. Pääluottamusmies oli lähettänyt sähköpostilla työnantajalle ilmoituksen ennen lakkojen alkamista 15.3.2002 kello 7.20. Perusteeksi lakoille pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan mielivallan. Luottamusmiehet ja ammattiosasto eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin, jotta ammattiosaston jäsenet olisivat pidättäytyneet laittomista työtaistelutoimenpiteistä.

Työtaistelutoimenpiteet aiheuttivat huomattavia taloudellisia tappioita työnantajalle sekä vaaransivat asiakassuhteita, viivästyttivät toimitusaikoja sekä estivät palkkarakenteen kehittämistä yhtiössä.

VASTAUS

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan sen ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä on osaltaan yhtynyt, on myöntänyt työnseisauksiin liittyvät tiedot lakkopäivistä ja lakkoihin osallistuneista työntekijöiden lukumääristä oikeiksi. Työnseisauksiin ei ole osallistunut luottamusmiehiä eikä ammattiosaston toimikunnan jäseniä.

Aiemmin käsiteltyjen samaa työpaikkaa koskevien työrauhakanteiden yhteydessä oli jo todettu, että yhtiön ja sen työntekijöiden välillä oli voimassa palkkausta koskevat paikalliset sopimukset. Sopimusjärjestelmä oli vuodelta 1993 ja se toimi hyvin. Kyseessä oli sopimusjärjestelmä eli puolin ja toisin hyvässä yhteisymmärryksessä oli sovittu tuotantolaitoksen eri työntekijäryhmien palkkauksesta.

Työntutkimus oli koettu työntekijöiden taholta työnantajan yksipuolisena toimintana, jonka tarkoitus tulevaisuudessa oli romuttaa sopimusperusteinen palkkausjärjestelmä. Tämä oli johtunut tuotantolaitoksessa erittäin tulehtuneeseen tilanteeseen erityisesti kurottajaosastolla, josta hyvänä esimerkkinä oli, että osaston luottamusmies oli tilanteesta stressaantuneena joutunut pitkälle sairauslomalle sairauskohtauksen jälkeen.

Ammattiosasto ja sen luottamusmiehet olivat voimattomia nykyisessä tilanteessa. Työntekijät olivat toimineet ja ryhtyneet työnseisuksiin pääluottamusmiehen ja luottamusmiesten kielloista huolimatta. Ammattiosasto, sen edustajat eivätkä luottamusmiehet ole voineet estää työntekijöiden poistumista työpaikoiltaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Kalmar Industries Oy:n Tampereen tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa perjantaina 15.3. ja maanantaina 18.3.2002 kanteessa kerrotuin tavoin. Lakkojen syynä on ollut tehtaalla toteutettu työntutkimus.

Työtaistelujen kohdistuminen työehtosopimukseen

Lakot ovat johtuneet samoista syistä ja olleet niiden työtaistelutoimien jatkamista, joista on annettu työtuomioistuimen tuomiot nro 12 ja 15 vuodelta 2002. Tuomioissa on katsottu työtaistelujen kohdistuneen metalliteollisuuden työehtosopimuksen työntutkimusta koskevaan määräykseen ja metalliteollisuuden yleissopimuksen työnjohtomääräykseen.

Työtuomioistuin katsoo aiemmissa tuomioissa mainituilla perusteilla myös 15.3. ja 18.3. toteutettujen lakkojen kohdistuneen työehtosopimuksen ja yleissopimuksen edellä mainittuihin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Työtuomioistuimessa on kuultu komponenttitehtaanjohtaja A:ta, tehdaspäällikkö B:tä, pääluottamusmies C:tä ja ammattiosaston puheenjohtaja D:tä, jotka ovat kertoneet ammattiosaston edustajien toimenpiteistä työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä.

Todistajana kuultu B on kertonut, että pääluottamusmies oli useissa keskusteluissa ja lähettämissään osin sävyltään uhkailevissa viesteissä vaatinut työntutkimusta tehtaalla lopetettavaksi. Luottamusmiehet eivät olleet todistajan havaintojen mukaan järjestäneet tehtaan työntekijöille mitään tiedotustilaisuuksia, joilla työrauhaa työpaikalla olisi pyritty varmistamaan. Todistajalle ja komponenttitehtaan johtaja A:lle oli pääluottamusmiehen ja varapääluottamusmiehen toimesta esitetty 13.3.2002 paikallisen sopimuksen tekemistä kelloaikatutkimuksita. Esityksen mukaan kelloaikatutkimuksista ei tultaisi käyttämään palkkauksen perusteena. Kun tarjottua paikallista sopimusta ei työnantajapuolelta ollut hyväksytty, oli työntekijäpuolelta ryhdytty lakkoihin.

Todistajana kuultu A on kertonut olleensa työnantajan edustajana 10.4. pidetyssä virallisessa luottamusmieskokouksessa, jossa oli käyty läpi tehtaan tapahtumien johdosta annettuja työtuomioistuimen tuomioita. Pääluottamusmiestä ja varapääluottamusmiestä lukuunottamatta muut luottamusmiehet eivät olleet nähneet aiemmin työtuomioistuimen kyseisiä ratkaisuja, eikä niitä ollut muutenkaan käsitelty. Osapuolten välillä 13.3.2002 pidetystä neuvottelusta ja työntekijäpuolen tekemästä sopimusesityksestä todistaja on kertonut samalla tavoin kuin B.

Pääluottamusmies C on kertonut pyrkineensä kaikin tavoin estämään työntekijöiden lakkoon osallistumisen. C oli useita kertoja puhunut työntekijöille ja vedonnut lakon työrauhavelvollisuuden vastaisuuteen ja ohjeistamalla osastojen luottamusmiehiä tukemaan työntutkimuksen suorittamista. Luottamusmiehet eivät olleet tehtaan tapahtumien johdosta pitäneet aiemmin sovittujen ennalta ilmoitettujen kokousten lisäksi ylimääräisiä kokouksia. Toisaalta kaikkia työntekijöitä ei katsottu tarpeelliseksi koota joukkokokoukseen, jossa työtaisteluun ryhtymistä kannattavat henkilötkin saavat kannatusta.

Ammattiosaston puheenjohtaja D on kertonut ammattiosaston toimikunnan ehdottomasti kieltäneen kaikki työtaistelutoimenpiteet. Puheenjohtaja oli ilmoittanut kaikille luottamusmiehille ja pääluottamusmiehelle, ettei minkäänlaisia työtaistelutoimenpiteitä saanut hyväksyä. Ammattiosaston toimikunnan jäsenet, jotka eivät olleet töissä Kalmar Industries Oy:ssä, olivat arvostelleet kärkevästi tehtaan lakkoja. Toimikunnan kokouksessa oli työtuomioistuimen päätökset Kalmar Industries Oy:n lakoista käyty tarkkaan läpi. D oli 15.3. työntekijöiden ryhtyessä kokoontumaan ilmoittanut työntekijöille, että ammattiosasto ei hyväksy minkäänlaista työtaistelutoimenpidettä ja että työtaistelulla ei voida saada etua aikaan. D oli pääluottamusmies C:n kanssa kiertänyt tehtaalla ja kehottanut säilyttämään työrauhan.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja tehtaan pääluottamusmies ovat kertomansa mukaan pyrkineet estämään työntekijöiden lakkoihin ryhtymistä. Ammattiosaston ei kuitenkaan ole toimikunnan kokouksissa tai missään lausumissaan tai tiedotuksessaan näytetty ottaneen johdonmukaista työtaistelutoimenpiteet tuomitsevaa kantaa tai muilla toimenpiteillään pyrkineen etukäteen vaikuttamaan siihen, etteivät työtaistelutoimenpiteet uusiudu. Työntekijöiden puhuttelu 15.3. työtaistelun ollessa jo käynnistymässä on työriidan tausta huomioon ottaen ollut riittämätöntä. Ammattiosasto on näin ollen laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Hyvityssakon määrästä

Lakot ovat olleet samojen työtaistelutoimenpiteiden toistamista, joista ammattiosastolle on tuomittu hyvityssakot työtuomioistuimen aiemmin mainituilla tuomioilla. Kun työtaistelutoimenpiteet ovat aiemmin annettujen tuomioiden jälkeenkin toistuneet, on työtaistelutoimenpiteiden uusiutuminen otettu huomioon hyvityssakon määrää enentävänä perusteena.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset arvioiden on kohtuullinen korvauksen määrä 600 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry:n maksamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 3 500 euroa.

Metallityöväen Ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry velvoitetaan lisäksi kovaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n oikeudenkäyntikulut 600 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Vannela, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.