Labour court dismissed union claim that employer lacked special reason to deviate from 1:1 work-rest schedule.

Virkaehtosopimuksen mukaan luotsien työaika järjestettiin ilman erityistä syytä siten, että tehtyä työvuoroa seurasi vastaavan pituinen vapaavuoro. Järvi-Suomen merenkulkupiirissä oli vuonna 2000 poikettu 1:1 -vuorottelusta Saimaan kanavan sulkemisesta johtuneen talviseisokin vuoksi. Kanteessa oli kysymys siitä, oliko merenkulkupiirillä ollut vuorottelusta poikkeamiseen virkaehtosopimuksessa edellytetty erityinen syy.

Sopimusmääräyksen kehitysvaiheista esitetyn selvityksen mukaan osapuolten tarkoituksena oli vuonna 1993 ollut liikenteen talviseisokista huolimatta siirtyä poikkeuksettomaan yhtä pitkien työ- ja vapaajaksojen vuorotteluun. Kun olosuhteet eivät olleet vuoden 1993 ratkaisusta huomattavasti muuttuneet, työnantajan nyt soveltamaan uudenlaiseen tulkintaan ei ollut sopimuksessa edellytettyä erityistä syytä. Valtio tuomittu hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 36

KANTAJAT

Luotsiliitto ry, Helsinki

Suomen Laivanpäällystöliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullisen valmistelun istunto 7.2.2002

Pääkäsittely 5.3.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Merenkulkulaitoksen ja toiselta puolen Luotsiliitto ry:n sekä Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n välillä 18.2.2000 tehdyssä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa luotsien palvelussuhteen ehdoista on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §

Sopimuksen soveltamisala

Tämä virkaehtosopimus koskee Merenkulkulaitoksen palveluksessa olevia luotsivanhimpia, luotseja ja kanavaluotseja sekä Saimaan syväväylillä Lauritsalan, Puumalan, Savonlinnan, Varkauden ja Vuokalan luotseja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Luotsauspalkkio ja luotsauksen perusmaksu

Edellä 1 §:ssä sanotulle luotsivanhimmalle, luotsille ja kanavaluotsille suoritetaan luotsauspalkkiota, jonka suuruus on 0,209 % palkkausluokka A 18 peruspalkasta eli 1.2.2000 tason mukaan laskettuna 17 markkaa 40 penniä kultakin luotsatulta meripeninkulmalta.

Luotsauspalkkiota suoritetaan vähintään 15 meripeninkulmaa luotsausta kohti.

Lisäksi suoritetaan kultakin luotsaukselta perusmaksu, jonka suuruus on merenrannikolla 100 markkaa ja Saimaan syväväyläasemilla ja Saimaan kanavalla 50 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Työaika

Ilman erityistä syytä edellä 6 §:ssä sanotun henkilöstön työaika järjestetään siten, että tehtyä työvuoroa seuraa vastaavan pituinen vapaavuoro. Työvuorotaulukot on laadittava vähintään kolme viikkoa etukäteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Todettiin, että luotsien tarkentava virkaehtosopimus on pääpiirteiltään ollut samansisältöinen luotsien kokonaispalkkaukseen siirtymisestä eli vuodesta 1980 lähtien. Todettiin, että virkaehtosopimuksen työaika- ja palkkausjärjestelyt ovat toimineet varsin hyvin.

Kuluvana 20 vuotena luotsausjärjestelyissä ja itse luotsauksessa on tapahtunut suuria muutoksia, minkä lisäksi viimeaikaiset luotsaustoimen selvitykset ennakoivat muutosten jatkumista.

Päätettiin perustaa työryhmä tarkastelemaan nykyisen luotsien tarkentavan virkaehtosopimuksen sopimusmääräysten soveltuvuutta muuttuvaan toimintaympäristöön. Työryhmän on saatava työnsä ja mahdolliset muutosehdotuksensa valmiiksi syyskuun loppuun 2000 mennessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat pyytäneet työtuomioistuinta

vahvistamaan Merenkulkulaitoksen hallinnonalakohtaisen luotsien palvelussuhteen ehtoja koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 13 §:n määräyksen oikeaksi sisällöksi tässä tapauksessa sen, että valtiolla ei ole ollut oikeutta muuttaa Järvi-Suomen merenkulkupiirissä luotsien ja kanavaluotsien vakiintunutta niin sanottua 1:1 vuorotteluun perustunutta työaikakäytäntöä, minkä vuoksi luotsien ja kanavaluotsien työaika vuoden 2000 aikana olisi tullut järjestää siten, että tehtyä työvuoroa olisi seurannut vastaavan pituinen vapaavuoro,

vahvistamaan, että valtio on valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n momentissa tarkoitetulla tavalla rikkonut virkaehtosopimuksen määräyksiä, koska Järvi-Suomen merenkulkupiiri on ilman mainitussa virkaehtosopimuksen määräyksessä tarkoitettua erityistä syytä sekä vastoin pitkään jatkunutta ja vakiintunutta käytäntöä poikennut 1:1 vuorotteluun perustuneesta työajasta,

tuomitsemaan valtion maksamaan virkaehtosopimuksen rikkomisesta Luotsiliitolle ja Suomen Laivanpäällystöliitolle hyvityssakkoa valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin ja 20 §:n nojalla, ja

velvoittamaan valtion korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Järvi-Suomen merenkulkupiirissä oli syntynyt erimielisyys virkaehtosopimuksen 13 §:n soveltamisesta luotseihin ja kanavaluotseihin. Työaika oli vakiintuneesti järjestetty niin, että tehtyä työvuoroa seurasi vastaavan pituinen vapaavuoro. Käytännössä tämä 1:1 vuorottelu tarkoitti sitä, että luotsit ja kanavaluotsit olivat viikon töissä ja sen jälkeen viikon vapaalla. Työvuoron ja vastaavan pituisen vapaavuoron vuorottelua noudatettiin ympäri vuoden.

Järvi-Suomen merenkulkupiiri muutti 1.5.2000 lukien vakiintuneen, 1:1 vuorotteluun perustuneen työaikakäytännön kirjeellään 22.3.2000. Kirjeessä todettiin, että luotsiasemien työvuorolistat oli hyväksytty huhtikuun loppuun saakka 1:1 vuorottelun mukaisesti. Kirjeen mukaan johtokunnan ja laitoksen johdon osalta oli kuitenkin puututtu niin kutsuttuihin tekemättömiin työpäiviin. Muun muassa tästä johtuen työvuorot tuli toukokuusta eteenpäin laatia siten, että kaikilla tuli tehtyä vuoden loppuun mennessä työpäivät täyteen. Työpäivät laskettiin kirjeen mukaan siten, että 365 päivästä vähennettiin vuosilomapäivät, mikä luku jaettiin kahdella ja saatiin siten työpäivien lukumäärä. Nämä työpäivät oli kirjeen mukaan parasta sijoittaa vilkkaimpaan aikaan eli toukokuun alun ja lokakuun lopun väliin. Työvuoroja suunniteltaessa oli kirjeen mukaan otettava huomioon Suomenlahdella harjoittelemassa ja päivystyksessä olleiden jo tehdyt työpäivät. Toisin sanoen he jatkoivat pääsääntöisesti viikko/viikko -systeemiä.

Luotsien ja kanavaluotsien työaika oli järjestettävä niin, että tehtyä työvuoroa seurasi vastaavan pituinen vapaavuoro. Tästä 1:1 vuorottelusta ei voitu virkaehtosopimuksen mukaan poiketa ilman erityistä syytä.

Työvuoron ja vastaavan pituisen vapaavuoron vuorottelua oli Järvi-Suomen merenkulkupiirissä noudatettu vakiintuneesti yli 10 vuoden ajan. Työnantajalla ei ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa vakiintunutta virkaehtosopimuksen tulkintaa eikä siihen perustunutta työaikakäytäntöä.

Virkaehtosopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 2.3.2000 sopimusosapuolet totesivat, että virkaehtosopimuksen työaikajärjestelyt toimivat varsin hyvin. Oli erikoista, että työnantaja muutti vakiintunutta tulkintaansa kolmisen viikkoa uuden virkaehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Työnantajan käyttämä työpäivien lukumäärän laskenta ei perustunut virkaehtosopimukseen. Vakiintuneen virkaehtosopimuksen tulkinnan ja siihen perustuneen työaikakäytännön mukaan työvuorojen määrä vuodessa oli voinut jäädä pienemmäksi kuin työnantajan käyttämässä työpäivien lukumäärän laskennassa tarkoitettujen niin sanottujen laskennallisten työvuorojen määrä.

Työvuoron ja vastaavan pituisen vapaavuoron vuorotteluun perustunut työaikajärjestelmä toimi hyvin, koska luotsit ja kanavaluotsit suostuivat pitämään vuosilomansa lomakauden ulkopuolella. Vajaaksi jääneitä työvuoroja katettiin myös erilaiseen koulutukseen osallistumalla. Järjestöjen selvityksen mukaan Järvi-Suomen merenkulkupiirissä tehtiin vuodessa jopa keskimäärin 6,1 työpäivää enemmän kuin rannikolla.

Työnantaja ei ollut erimielisyydestä käydyissä neuvotteluissa kyennyt osoittamaan, että sillä olisi virkaehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitettu erityinen syy 1:1 vuorottelusta poikkeamiseen.

Kun Järvi-Suomen merenkulkupiirissä poikettiin ilman erityistä syytä sekä vastoin pitkään jatkunutta ja vakiintunutta käytäntöä virkaehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitetusta 1:1 vuorottelusta, rikkoi valtio valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla virkaehtosopimuksen määräystä.

Valtiovarainministeriön perusteluna aiemmin noudatetusta järjestelmästä poikkeamiselle oli varmistaa, ettei ansaitsematonta vapaata syntynyt sille henkilöstölle, joka ei saanut vuoden niin sanottujen laskennallisten työpäivien lukumäärää täyteen menemällä talvikautena rannikon luotsiasemille harjoittelemaan tai kovana talvena luotsaamaan. Osan luotseista ollessa rannikolla harjoittelemassa tai luotsaamassa, tarvittiin muilta täysimääräinen työpanos tästä johtuvan resurssivajauksen kattamiseen, mitä oli pidettävä edellä mainitun sopimuksen mukaisena erityisenä syynä.

Valtiovarainministeriön esittämää perustetta ei voitu pitää erityisenä syynä 1:1 vuorottelusta poikkeamiselle. Harjoittelu ja työskentely rannikon luotsiasemilla perustui vapaaehtoisuuteen. Erityisten pätevyysvaatimusten takia harjoitteluun tai työskentelyyn osallistuminen ei kaikille ollut mahdollista. Lisähenkilökunnan tarve esimerkiksi Helsingin luotsiasemalla aiheutui muun muassa siitä, että Merenkulkulaitos vähensi vuoden 1998 maaliskuussa voimaan tulleen luotsauslainsäädäntöuudistuksen johdosta rannikolta henkilöstöä. Työnantajan tavoitteena oli ilmeisesti painostaa Järvi-Suomen merenkulkupiirin luotseja ja kanavaluotseja töihin rannikolle talvikautena. Virkaehtosopimuksen tulkinnan muutos tehtiin 22.3.2000, jolloin sopimusosapuolten yhteisesti asettama työryhmä, jonka piti syyskuun loppuun 2000 mennessä selvittää virkaehtosopimuksen sopimusmääräysten soveltuvuutta muuttuvassa toimintaympäristössä, ei ollut ehtinyt aloittaa työtään.

Tulostavoitteiden saavuttamiseksi tiettyinä aikoina tarvittavia työaikajoustoja ruuhkahuippujen tasaamiseksi ja odotusaikojen lyhentämiseksi ei voitu pitää virkaehtosopimuksen 13 §:n tarkoittamana erityisenä syynä. Aiempiin vuosiin verrattuna ei Järvi-Suomen merenkulkupiirissä vuoden 2000 aikana ollut ruuhkahuippujen tasaamisesta ja odotusaikojen lyhentämisestä johtuvaa tarvetta poiketa 1:1 vuorottelusta. Järvi-Suomen merenkulkupiirin luotsien ja kanavaluotsien virkavelvollisuuksiin ei ollut kuulunut osallistuminen harjoitteluun ja työskentelyyn rannikon luotsiasemilla. Myöskään pyrkimys kohdella henkilöstöä mahdollisimman tasapuolisesti ei antanut oikeutta poiketa vakiintuneesta, lähes 20 vuotta jatkuneesta virkaehtosopimuksen tulkinnasta ja siihen perustuneesta vakiintuneesta työaikakäytännöstä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Merenkulkulaitos, joka valtionvarainministeriön määräyksestä on käyttänyt asiassa valtiovarainministeriön puhevaltaa, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista korvaamaan Merenkulkulaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja oli tietoinen, että Järvi-Suomen luotsiasemilla oli pitkään noudatettu niin sanottua 1:1 vuorottelua. Työaikajärjestelmä otettiin alunperin käyttöön Lauritsalan luotsiasemalla ilmeisesti vuonna 1984 ja vähitellen myös muilla asemilla. Ainakin silloisessa Saimaan luotsipiirissä uskottiin tuolloin, ettei niin sanottuja ansaitsemattomia vapaita synny, vaan talviseisokki pystytään kattamaan vuosilomilla ja koulutuspäivillä.

Työaikakokeilun yhteydessä työajan tasoitusjakso muutettiin kalenterivuodeksi, kun se alunperin oli ollut 1.4. - 31.3. Muutoksen tarkoituksena oli, että alkuvuodesta tehtiin koko vuoden työvuorolistat. Tällöin pystyttiin hyödyntämään alkuvuoden työpäivät, esimerkiksi liikennekauden pitkittymisestä johtuvat työpäivät, työvuorolistojen laadinnassa. Tarkoituksena oli, että niin sanottua ansaitsematonta vapaata ei synny.

Merenkulkulaitos ja järjestöt sopivat kuitenkin vasta vuonna 1993 vuoden tasoittumisjaksoa koskevan sopimusmääräyksen poistamisesta. Työnantajan käsitys oli tuolloinkin, että 1:1 -vuorottelu toimi asianmukaisesti eikä ansaitsematonta vapaata syntynyt.

Tämä käsitys osoittautui virheelliseksi heti seuraavana vuonna, jolloin Luotsiliitto vaati, että niin sanotuilta ansaitsemattomilta vapailta eli sairaus- ja vuosiloma-ajalta, pitäisi maksaa palkkaa. Perusteena viitattiin tuolloisen luotsisopimuksen 5 §:ään ja katsottiin, että kyseessä oli virantoimituksen keskeytyminen. Luotsiliitto katsoi, että virantoimitus oli keskeytynyt muusta kuin luotsista itsestään johtuvasta syystä. Perusteluina viitattiin myös vuoden 1993 virkaehtosopimukseen.

Tuolloin Luotsiliiton taholta katsottiin, että niin sanottuja ansaitsemattomia vapaita syntyy ja että työnantajalla oli niiden suhteen erityinen korvausvastuu, ellei tämä pystynyt järjestämään muuta työtä. Nyt kantajan taholta väitettiin, ettei ansaitsematonta vapaata Järvi-Suomen merenkulkupiirissä varsinaisesti edes syntynyt, koska tehtyjä työpäiviä oli enemmän kuin rannikolla.

Työnantaja piti vaatimusta kaikin tavoin kohtuuttomana. Erimielisyys eteni paikallisneuvotteluihin asti. Ensimmäisessä asiaa koskevassa neuvottelussa 9.10.1995 työnantajan taholta tuotiin esille, että erityisistä syistä työvuorot voitiin järjestää muullakin tavalla kuin 1:1 vuorotteluun perustuen. Lisäksi vaihtoehtoina tuotiin esille myös lomauttaminen. Lomautusvaihtoehtoon liittyen haluttiin selvittää mahdollisuudet tarjota muuta työtä esimerkiksi jäänmurtajilla tai muissa merenkulkupiireissä.

Työnantajan mielestä samalla voitiin ratkaista sekä Järvi-Suomen merenkulkupiirin että Suomenlahden merenkulkupiirin tarpeet. Kovana jäätalvena Suomenlahden merenkulkupiirissä tarvittiin lisähenkilökuntaa. Tämä edellytti koulutusta ja jokavuotista harjoittelua. Koulutus ja harjoittelu oli luontevaa sijoittaa Järvi-Suomen merenkulkupiirin liikennekauden ulkopuolelle, joka sopivasti ajoittui talvikuukausiksi.

Virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaan luotsien työaika järjestettiin ilman erityistä syytä siten, että tehtyä työvuoroa seuraa vastaavan pituinen vapaavuoro. Tämä määräys oli ollut sopimuksessa vuodesta 1980 asti. Sopimukseen oli tarkoituksellisesti jätetty työnantajalle mahdollisuus puuttua työaikajärjestelyihin, jos siihen oli erityinen syy. Tämä koski myös kanavaluotsien työaikajärjestelyjä.

Kun työaikajärjestelmästä vuonna 1980 sovittiin, työnantajapuoli halusi jättää työaikaa koskevaan sopimuskohtaan joustoa, jotta työvuorojärjestelyissä tarvittaessa pystyttäisiin ottamaan huomioon liikenteen määrässä tapahtuvat vaihtelut. Tämä tarkoitti esimerkiksi tilanteita, joissa vilkkaana kautena tehtiin pitempiä vuoroja ja lyhyempiä vapaita ja hiljaisena kautena päinvastaisesti nautittiin pitempiä vapaita ja tehtiin pidempiä työvuoroja. Tätä tarkoitti sanamuoto "ilman erityistä syytä".

Käytännössä harjoittelu ja ohjauskirjojen ajo Suomenlahden merenkulkupiirissä oli koskenut 15 Järvi-Suomen luotsia ja kanavaluotsia. Lopuille 49:lle ei ollut talviseisokin ajaksi pystytty järjestämään muuta työtä taikka sopivaa koulutusta. Niin sanottuja ansaitsemattomia vapaita kertyi vuosittain muutamasta päivästä 2 - 3 viikkoon vuosilomaoikeudesta riippuen.

Luotsien siirtyminen rannikolle harjoittelemaan ratkaisi ongelman vain osittain ja lisäsi toisaalta osaltaan paineita järjestellä muiden luotsien työaikoja. Kyse oli pitkälti myös työntekijöiden välisestä tasavertaisuudesta.

Luotsauksen valtakunnallista kehittämistä käsiteltiin muun muassa Merenkulkulaitoksen johtokunnan kokouksessa 9.11.1999. Johtokunta totesi, että luotsaustoiminnasta löytyi runsaasti säästökohteita. Tämä tarkoitti käytännössä luotsausalueiden yhdistämistä, luotsaushenkilökunnan vähentämistä luonnollista poistumaa hyväksikäyttäen sekä niin sanotun lainaluotsausjärjestelmän kehittämistä. Samalla liikenneministeriö edellytti, että luotsaustoiminnassa ei ollut lainkaan odotusaikoja eli toisin sanoen alusliikenne sai tarvitsemansa luotsauspalvelun välittömästi.

Järvi-Suomen merenkulkupiirillä oli muiden merenkulkupiirien tapaan asetettu säästötavoitteita. Piirille asetettiin vuonna 2000 tulostavoitteeksi 1 miljoonan markan palkkasäästöt. Toimenpiteenä todettiin toimintojen muuttaminen joustavammaksi. Tällä tarkoitettiin muun muassa toimivia työaikajärjestelyitä.

Lopputuloksena oli, että vuoden 2000 työvuorojärjestelyillä ansaitsemattomia vapaita ei enää syntynyt. Järjestelyillä saavutettiin 174 ylimääräistä työpäivää, joiden aikana tehtiin 51 luotsausta. Käytännössä tämä vastasi yhden luotsin vuotuista työaikaa.

Toisaalta Merenkulkulaitos tarkasteli asiaa myös henkilöstöpoliittisesti. Jos vaihtoehtona oli harkittava lomautusta liikennekauden ulkopuolella, työvuorojen järkeistäminen oli huomattavasti parempi ratkaisu.

Säästöpaineet eivät koskeneet pelkästään luotsaustoimintaa. Valtion hallinnon taloudellinen tilanne oli ratkaisevasti muuttunut. Valtion virastoilta vaadittiin lisää tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Vuosina 1995 ja 1996 Merenkulkulaitos joutui lomauttamaan jäänmurtajamiehistöä. Lomautuksia perusteliin taloudellisilla syillä ja että toiminnassa oli kesäkautena selkeä toiminnallinen katkos. Kysymys oli myös laitoksen henkilöstön välisestä tasa-arvosta ja koko henkilöstöpolitiikan uskottavuudesta.

Järvi-Suomen merenkulkupiirissä syntyi ansaitsematonta vapaata, mikä oli erityinen syy, jonka takia työaikajärjestelyihin oli puututtava. Tätä vaadittiin laitoksen johdon ja erityisesti johtokunnan taholta samalla kun luotsaukseen yleensäkin kohdistui merkittäviä tehostamistarpeita.

Alan työaikaryhmän työssä oli kysymys valtakunnallisesta ja pitkäjänteisestä työstä, jossa työaikakysymyksiä käsiteltiin luotsauksen kehittämistä koskevien raporttien ja johtokunnan toimeksiantojen pohjalta. Järvi-Suomen merenkulkupiirin ansaitsemattomissa vapaissa oli kysymys ongelmasta, joka vaati nopeampaa ratkaisua. Ratkaisukeino perustui jo olemassa oleviin sopimusmääräyksiin.

Suomenlahden merenkulkupiiri ei ollut mitoittanut luotsihenkilökunnan määrää virheellisesti. Kovana jäätalvena Suomenlahden merenkulkupiiri luotsasi liikenteen niin sanottua rannikkoväylää eli Porkkala-Emäsalo -väylää pitkin, jolloin yksittäinen luotsaus kesti kauemmin kuin Helsingin kautta. Lisähenkilökuntaa tarvittiin vain kovana jääkautena.

Järvi-Suomen luotseja oli Suomenlahdella harjoittelemassa kolmena talvena ja kokemukset olivat hyviä. Joukossa oli myös kanavaluotseja. Harjoittelu ei ollut pelkästään päivystystä, vaan myös väyläajoa. Järjestely perustui vapaaehtoisuuteen.

Luotsiliiton esittämät laskelmat oli tehty teoreettiselta pohjalta. Myös pyhäviikoilla oli alusliikennettä eikä miehitystä voitu merkittävästi pudottaa. Mahdollisuudet sijoittaa lomaviikkoja arkipyhäviikoille olivat myös rajalliset.

Kun Saimaan luotsipiirissä noudatettiin 2:1 vuorottelua, saattoi vilkkaana liikennekautena syntyä tilanteitä, joissa ansaittuja vapaita ei ennätetty pitää määräajassa, esimerkiksi aseman vajaamiehityksen takia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Järvi-Suomen merenkulkupiirissä on syntynyt erimielisyys luotsien ja kanavaluotsien työajasta. Asianosaisten välillä voimassa olevan luotseja koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaan ilman erityistä syytä henkilöstön työaika järjestetään siten, että tehtyä työvuoroa seuraa vastaavan pituinen vapaavuoro.

Järvi-Suomen merenkulkupiirissä luotsaustoiminta oli pysähdyksissä talviseisokin aikana. Merenkulkulaitoksen kannan mukaan ei ollut tarkoituksenmukaista, että luotsi oli kotona talviseisokin aikana täydellä palkalla. Virkaehtosopimuksessa tarkoitettua 1:1 -vuorottelua voitiin kuitenkin noudattaa niiden luotsien kohdalla, jotka talvikautena siirtyivät vapaaehtoisesti Suomenlahdelle harjoittelemaan ja päivystykseen.

Muilta osin Järvi-Suomen merenkulkupiirissä oli 1.5.2000 lukien puututtu niin sanottuihin tekemättömiin työpäiviin ja muutettu työaikoja siten, että kaikkien työpäivien tuli toukokuusta lähtien olla tehtyinä vuoden loppuun mennessä. Tässä tarkoituksessa työpäiviä lisättiin vilkkaimpaan aikaan eli toukokuun alun ja lokakuun lopun väliin. Muutoksesta seurasi, että työvuorot olivat kesäkautena vapaavuoroja pidemmät.

Järvi-Suomen merenkulkupiiri on yksi maan neljästä merenkulkupiiristä ja samalla ainoa, jossa 1:1 -vuorottelusta poikkeaminen on tullut ajankohtaiseksi Saimaan kanavan sulkemisesta johtuvan talviseisokin takia. Erimielisyydessä on kyse siitä, onko merenkulupiirillä ollut vuorottelusta poikkeamiseen virkaehtosopimuksessa edellytetty erityinen syy. Kantajaliiton mukaan 1:1-järjestelmää oli vakiintuneesti noudatettu yli kymmenen vuoden ajan ja järjestelmä oli toiminut hyvin, koska luotsit olivat suostuneet pitämään vuosilomansa talviseisokin aikana.

Määräyksen synnystä ja soveltamisesta esitetty selvitys

Työ- ja vapaajaksojen 1:1 -vuorottelu samoin kuin siitä poikkeaminen erityisestä syystä ovat esitetyn selvityksen mukaan tulleet luotseja koskevaan virkaehtosopimukseen vuonna 1980. Tuolloin määräyksessä oli sovittu myös sisävesiluotsien työajan tasoittamisesta vuoden pituisena ajanjaksona. Kanavaluotsit tulivat sopimusmääräyksen piiriin 1982. Vuoden tasoittumisjaksoa koskeva kohta poistettiin sopimuksesta 1993. Kysymys tekemättömistä työpäivistä oli ensimmäisen kerran noussut esiin korvauksista johtuneena erimielisyytenä vuosina 1994-95. Asia oli siltä erää ratkaistu ottamalla käyttöön luotsien päivystys ja harjoittelu Suomenlahdella.

Työtuomioistuimessa on todistajina tai todistelutarkoituksessa kuultu virkaehtosopimusneuvotteluista, työaikajärjestelmästä ja erityisen syyn käsitteestä entistä Saimaan luotsipiirin piiripäällikköä, merikapteeni A:ta, Laivanpäällystöliiton entistä toiminnanjohtajaa B:tä, Luotsiliiton puheenjohtajaa C:tä, kanavaluotsi D:tä, Merenkulkulaitoksen keskushallinnon toimistopäällikkö E:tä ja ylitarkastaja F:ää.

Myös Järvi-Suomen piirissä oli E:n mukaan ilmennyt paineita siirtyä 1:1 -vuorotteluun ilman poikkeuksia. Luotsit olivat tyytymättömiä pitkiin työvuoroihin, jollaisia ei sovellettu rannikon luotseihin. Tuolloinen piiripäällikkö A oli vakuuttanut todistajalle, että viikko/viikko -vuorottelu toimii, kun luotseille järjestetään talvikautena erilaista koulutusta. Kokeilujen jälkeen järjestelmään siirryttiinkin ja se tunnustettiin myös virkaehtosopimuksessa. Tämä tapahtui siten, että työaikavuorottelua koskevasta määräyksestä vuonna 1993 poistettiin sisävesiluotsien työaikaan sovellettu vuoden tasoittumisjakso.

Samalla tavoin on viikko/viikko -järjestelmään siirtymisestä kertonut todistaja A, joka on toiminut Saimaan luotsipiirin piiripäällikkönä vuodesta 1975 vuoteen 1990 ja Lappeenrannassa liikennetoimialapäällikkönä vuodesta 1990 vuoteen 1995. Hänen mukaansa siirtymisen syynä oli se, että miehet alkoivat vilkkaan liikenteen aikana väsyä pitkissä työvuoroissa, jolloin luotsi ei enää ollut turvallinen. Siirtymistä oli esitetty Järvi-Suomen piiristä keskushallinnolle. Siirtyminen tuli mahdolliseksi luotsiasema kerrallaan, kun piiriin saatiin lisää vakansseja. A on kertonut, että talviseisokin aikaan sijoitettiin vuosilomia, neuvottelupäiviä ja muuta koulutusta. Käyttöönotettu 1:1-järjestelmä oli toiminut hyvin, vaikka ansaitsematontakin vapaata oli järjestelmän käytössä syntynyt.

Kanavaluotseja koskeneissa virkaehtosopimusneuvotteluissa mukana ollut B on kertonut, että vuonna 1979 alkaneissa neuvotteluissa oli keskusteltu 1:1-järjestelmästä ja asiasta oli sovittu 1982. Todistajan muistaman mukaan työnantaja oli neuvotteluissa tarkoittanut erityistä syytä koskevalla lausumalla esimerkiksi jotakin radikaalia poliittisluonteista muutosta Saimaan kanavan liikenneoloissa. Todistaja on edelleen kertonut, että 1:1-järjestelmää noudatettaessakin erityisesti hidas kanavaluotsaus muodostui rasittavaksi, niin että luotsi tunsi palautuvansa vasta vapaaviikon puolivälin aikoihin.

Kanavaluotsi D on kertonut luotsauksen rasittavuudesta samalla tavoin kuin B. Kun 1:1-järjestelmästä poikkeaminen erityisestä syystä otettiin käyttöön keväällä 2000, työ- ja vapaapäivien suhteeksi saattoi tulla 8:6 tai 9:5. Tällöin vapaavuoro oli käytettävä lepoon, ja varsinainen vapaa-aika jäi puuttumaan. Tätä luotsit olivat vastustaneet, ja tältä välttyäkseen osa luotseista oli suostunut piirin esityksestä siirtymään rannikkoharjoitteluun Suomenlahdelle. Talviseisokki oli kahden tai joskus kahden ja puolen kuukauden mittainen. Vuorokautisista työajoista D on kertonut, että virkaehtosopimuksen lepoaikamääräys oli joustava ja salli käytännössä 16 tunnin työpäivät, joiden välissä oli 8 tunnin lepo.

Luotsiliiton puheenjohtaja C on kertonut, että hänen käsityksensä mukaan erityisen syyn 1:1-järjestelmästä poikkeamiseen saattoi aiheuttaa jokin todella poikkeuksellinen syy, kuten esimerkiksi Saimaan kanavan sulkeminen taikka jäänmurto- tai kanavamaksujen nostaminen niin korkeiksi, ettei laivaliikenne enää kannata. Neuvotteluissa työntekijäpuoli ei ollut vaatinut sopimuksessa 20 vuoden ajan ollutta erityisen syyn lauseketta poistettavaksi.

Vuodesta 1987 Järvi-Suomen merenkulkupiirin palveluksessa ensin luotsina ja viimeksi liikennetoimialapäällikkönä toiminut F on kertonut, että vuosittain ansaitsemattomia vapaita oli syntynyt Järvi-Suomen merenkulkupiirissä 2 - 20 päivää. Olosuhteet merenkulkupiirissä olivat muuttuneet henkilöstömäärän vähentyessä. Luotsausten määrä oli pysynyt suurin piirtein ennallaan. Vuonna 2000, jolloin oli ollut pitkä liikennekausi, tekemättömiä työpäiviä oli syntynyt vähän. Kun luotsien työaikajärjestelmää tällöin muutettiin, kullekin luotsille sijoitettiin alle 10 lisätyöpäivää toukokuun ja lokakuun välille. Todistajan käsityksen mukaan erityisellä syyllä tarkoitettiin virkaehtosopimuksessa Saimaan liikenteen kausiluontoisuutta.

E on edelleen kertonut konsulttiyrityksen tekemästä luotsien työaikaselvityksestä. Siinä ilmeni, että Saimaan luotseilla oli vuodessa yhteensä yli 2000 työtuntia, mikä oli enemmän kuin rannikkoluotseilla taikka teollisuudessa keskimäärin. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon se, että toisin kuin 1980-luvulla, luotsit voivat nyt itse mitoittaa luotsiaseman miehityksen ja olla muutoin tavoitettavissa matkapuhelimella. Työnantaja oli joskus joutunut turvallisuussyistä puuttumaan asemalla päivystävän luotsin pitkiin työpäiviin. Vuonna 2000 sisävesiluotsien työaikajärjestelmään puututtiin, kun todistaja oli merenkulkulaitoksen johtokunnassa kertonut Järvi-Suomen piirin luotsien talvikauden ansaitsemattomista vapaista ja johtokunnan puheenjohtaja oli kärkevästi arvostellut järjestelmää.

Arviointi

Kanteen perusteena on virkaehtosopimusmääräys, jonka mukaan ilman erityistä syytä luotsien työaika järjestetään siten, että tehtyä työvuoroa seuraa vastaavan pituinen vapaavuoro. Vuonna 2000 säännönmukaisesta työ- ja vapaajaksojen vuorottelusta on Järvi-Suomen merenkulkupiirissä poikettu, koska Saimaan liikenteen talviseisokin takia kaikkien luotsien vuotuinen työaika ei ole vuorottelua noudattaen tullut täyteen.

Sopimusmääräys on peräisin vuonna 1980 solmitusta virkaehtosopimuksesta. Sen synnystä esitetyn selvityksen mukaan Saimaan liikenteen talviseisokki on alun perin otettu määräyksessä huomioon siten, että määräyksessä on ollut erikseen sisävesiluotseja koskeva kohta, joka on sallinut työajan tasoittumisen vuoden pituisena tarkastelujaksona. Tämä kohta on poistettu määräyksestä vuonna 1993, koska sisävesiluotsien työvuorot olivat, rannikkoluotsien työajoista poiketen, muodostuneet pitkiksi ja rasittaviksi. Tarkoituksena on tuolloin ilmeisesti ollut liikenteen talviseisokista huolimatta siirtyä poikkeuksettomaan, yhtä pitkien työ- ja vapaajaksojen vuorotteluun. Järjestelmää on myös kokeiltu ennen sen vakinaistamista 1993. Järjestelmään siirryttäessä merenkulkulaitoksessa on ainakin johonkin mittaan edellytetty, ettei niin sanottuja ansaitsemattomia vapaita syntyisi. Tämä edellytys ei ole täysin toteutunut, vaikka käyttöön on vuodesta 1995 otettu joidenkin luotsien rannikkoharjoittelu talvikautena.

Nyt on kysymys siitä, voitaisiinko kuitenkin virkaehtosopimusmääräykseen jäänyttä mainintaa erityisestä syystä tulkita siten, että Saimaan liikenteen talviseisokki kuuluisi sen piiriin ja oikeuttaisi poikkeamisen säännönmukaisesta työ- ja lepoaikojen vuorottelusta. Määräyksen kehitysvaiheet osoittavat, että sopijapuolet ovat poistaessaan vuonna 1993 määräyksestä työajan tasoittumisjaksoa koskevan kohdan nimenomaisesti ottaneet kantaa talviseisokkiin. Työtuomioistuimen mielestä merenkulkulaitokselle on tällöin myös jäänyt tietty riski muutoksen vaikutuksesta luotsien työajan käytön tehokkuuteen.

Sopimusmääräyksen kehitysvaiheista esitettyä taustaa vasten työtuomioistuin katsoo, että työnantajan soveltama määräyksen uudenlainen tulkinta voisi olla perusteltavissa vain, jos olosuhteet olisivat vuoden 1993 ratkaisusta tavalla tai toisella huomattavasti muuttuneet.

Vastaaja on tuonut esiin merenkulkulaitoksen säästötarpeisiin ja henkilöstön tasapuoliseen kohteluun liittyviä syitä. Toiselta puolen asiassa on käynyt ilmi, että luotsien työn rasittavuus on uudelleen lisääntynyt, kun säännönmukaisesta työ- ja lepoaikojen vuorottelusta on vuonna 2000 poikettu. Luotsien työajoista ei ole voimassa muuta sääntelyä kuin tarkasteltavan virkaehtosopimuksen työ- ja lepoaikoja koskevat 13 ja 15 §:n määräykset.

Harkittuaan esille tulleita näkökohtia kokonaisuudessaan työtuomioistuin päätyy siihen, että virkaehtosopimuksessa tarkoitettua erityistä syytä ei ole tässä asiassa ollut. Valtiolla ei siten ole ollut oikeutta vuonna 2000 muuttaa luotsien palvelussuhteen ehdoista tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaista luotsien ja kanavaluotsien säännönmukaista työ- ja lepoaikojen vuorottelua Järvi-Suomen merenkulkupiirissä.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Valtio on edellä kerrotuin tavoin rikkonut luotsien palvelussuhteen ehdoista tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen 13 §:n määräystä. Vaikka määräyksen sanamuoto on sinänsä väljä, merenkulkulaitoksen tiedossa valtion edustajana on täytynyt olla määräykseen vuonna 1993 tehdyn muutoksen tausta ja tarkoitus. Kun merenkulkulaitos on määräystä soveltaessaan sivuuttanut sopijapuolten tarkoituksen, laitoksen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sopimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Luotsiliitto ry:n ja Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen aiheuttamat kustannukset Luotsiliitto ry:n ja Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulujen kohtuullisena määränä on pidettävä 1 000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että valtiolla ei ole ollut luotsien palvelussuhteen ehdoista tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuun erityiseen syyhyn perustuvaa oikeutta vuonna 2000 muuttaa sopimusmääräyksen mukaista luotsien ja kanavaluotsien niin sanottuun 1:1 -vuorotteluun perustunutta työaikakäytäntöä Järvi-Suomen merenkulkupiirissä.

Työtuomioistuin tuomitsee valtiovarainministeriön valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin ja 20 §:n nojalla maksamaan Luotsiliitto ry:lle ja Suomen Laivanpäällystöliitto ry:lle hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 000 euroa.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan Luotsiliitto ry:n ja Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Saipio, Sutela, Tuomi ja Leivo jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Eri mieltä olevien jäsen Saipion lausunto, johon jäsen Sutela yhtyi:

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan muun muassa työn johtaminen ei ole virkaehtosopimuksella sovittava asia ja sitä koskevat virkaehtosopimuksen määräykset ovat mitättömiä. Työvuorojen järjestäminen kuuluu työn johtamiseen, josta ei muun muassa työtuomioistuimen antaman tuomion 193/1982 mukaan voida pätevästi sopia virkaehtosopimuksella.

Ottaen huomioon toisaalta työnantajan asemassa olevan julkisyhteisön intressi työnjohto-oikeuden käyttämiseen työvuorojen järjestämisessä ja se, että puheena olevalla määräyksellä on merkittävästi rajoitettu työnantajan työnjohto-oikeutta työvuorojen järjestämisessä ja suunnittelussa ja toisaalta se, että virkamiehille voidaan turvata kohtuulliset lepoajat ilman, että työvuoroa seuraa välittömästi yhtä pitkä vapaavuoro, puheena oleva virkaehtosopimusmääräys on valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin vastaisena mitätön ainakin siltä osin, että vapaavuoro on annettava välittömästi työvuoron perään saman pituisena. Näin ollen puheena olevalla virkaehtosopimusmääräyksellä ei ole valtion virkaehtosopimuslakiin perustuvia oikeusvaikutuksia.

Hylkään kanteen edellä mainituilla perusteilla.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvoitettuna ottamaan kantaa virkaehtosopimusmääräyksen tulkintaa ja tieten rikkomista koskeviin kysymyksiin lausun olevani näiltä osin samalla kannalla kuin työtuomioistuimen enemmistö.