Night duty before morning shift counts as on-call time under collective agreement, entitling staff to compensation.

Kehitysvammaisten ryhmäkodin työntekijät oli velvoitettu osallistumaan yöpäivystykseen siten, että hälytykset ohjattiin kulloinkin aamuvuoroon tulevalle työntekijälle, jonka tuli saapua työpaikalle noin tunnin kuluessa.

Kysymys oli siitä, oliko aamuvuoroa edeltävä yöaika luettava varallaoloajaksi ja olivatko työntekijät työnantajan maksaman hälytysrahan asemesta oikeutettuja varallaolokorvaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 26

KANTAJAT

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry, Helsinki

Kunta-alan unioni ry, Helsinki

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Ylikiimingin kunta

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.1.2002

Pääkäsittely 26.2.2002

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa vuosilta 1998 - 1999 (jäljempänä KVTES) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖAJAKSI LUETTAVA AIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Varallaoloaika

1 mom. Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava asunnossaan (asuntovarallaolo) tai muualla (vapaamuotoinen varallaolo) tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Asunnolla tarkoitetaan viranhaltijan/työntekijän varsinaista asuntoa ja kotia. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Kunnan toimivaltaisen toimielimen tulee päättää, onko viranhaltija/työntekijä velvollinen olemaan vapaamuotoisessa tai asuntovarallaolossa. Vapaamuotoisesta varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

2 mom. Varallaolosta on ilmoitettava viranhaltijalle/työntekijälle vähintään kolmea vuorokautta aikaisemmin paitsi ennalta arvaamattomissa kiireellisissä tapauksissa. Viranhaltijaa/työntekijää ei saa vastoin suostumustaan velvoittaa olemaan varalla 26 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun viikoittaisen vapaa-ajan aikana.

Vapaamuotoisen varallaolon korvaus

3 mom. Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla muualla kuin asunnossaan, maksetaan rahakorvauksena 20-30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

Asuntovarallaolokorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 mom. Varallaolokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että viranhaltija/työntekijä on ollut varalla toimivaltaisen viranomaisen määräajaksi antaman kirjallisen määräyksen tai laatiman työvuoroluettelon nojalla. Korvausmuodosta (raha tai vapaa) päättää työnantaja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SÄÄNNÖLLISEN TYÖAJAN YLITTÄMINEN JA TYÖAIKAKORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 § Hälytysraha

Työhön saapumisesta aiheutuvasta häiriöstä maksetaan 45 markan hälytysraha, mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan (hälytetään) työnantajan toimesta työhön vapaa-aikanaan hänen poistuttuaan työpaikalta ilman, että hänet on määrätty olemaan varalla tai että hänelle on etukäteen ilmoitettu tällaisesta työstä. Kutsun pitää edellyttää enintään 5 tunnin kuluessa tapahtuvaa työhön saapumista. Mikäli työhön kutsu tapahtuu enintään tuntia ennen työvuoroluettelon mukaista työhön saapumista, hälytysrahaa ei makseta. Viranhaltijalle/työntekijälle maksetaan vähimmäiskorvaus hälytysluonteisen työn edellyttämistä matkakuluista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuodelta 2000 kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus sisältää samansisältöiset määräykset.

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ja Kunta-alan unioni ovat vaatineet työtuomioistuinta

vahvistamaan, että A, B, C, D ja E ovat 10.11.1999 ja 28.11.2000 välisenä aikana olleet KVTES:n 5 §:n mukaisessa vapaamuotoisessa varallaolossa työvuoroluetteloon merkittyä aamuvuoroaan edeltävästä illasta kello 21 lukien seuraavaan aamuun kello 6 saakka ja että A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle on maksettava kultakin varallaolotunnilta 20 prosentin suuruinen raha- tai aikakorvaus korottamattomasta tuntipalkasta, ja

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A, B, C, D ja E olivat työskennelleet Ylikiimingin kunnan palveluksessa kehitysvammaisten ryhmäkodeissa Kaisla ja Korte. Ryhmäkodeissa oli yhteinen henkilökunta, joka on noudattanut samaa työvuoroluetteloa. Ryhmäkotien yövalvonta hoidettiin noin 100 metrin päässä sijaitsevasta vanhainkodista eli Päivöläkodista, jossa on ollut säännönmukaisesti kaksi yötyöntekijää.

Työnantaja oli velvoittanut A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n olemaan vapaamuotoisessa varallaolossa kello 21 alkaen seuraavaan aamun kello 6 saakka silloin, kun he olivat seuraavana päivänä aamuvuorossa. Aamuvuoro oli alkanut varallaolon päättymisen jälkeen kello 6.30. Viranhaltijoiden ja työntekijöiden lähin esimies oli työpaikkapalaverissa 25.5.2000 ilmoittanut, että aamuvuoroon kello 6.30 tulevan oli irtisanomisen uhalla oltava edellä mainitun ajan puhelimitse tavoitettavissa. Heidän oli tunnin kuluessa soitosta saavuttava työpaikalle. Esimies oli myös syksyllä vuonna 2000 toistanut saman asian.

Sillä seikalla, kenen aloitteesta vapaamuotoista varallaoloa oli ruvettu käyttämään tai oliko varallaolon aikana ollut hälytyksiä, ei ollut merkitystä. Merkitystä ei ollut silläkään seikalla, että työnantaja ei ollut antanut erillistä kirjallistä määräystä varallaoloon, koska työvuoroluettelo oli toiminut kirjallisena määräyksenä.

Työsopimukseen kirjatulla lisäehdolla siitä, että työntekijä voidaan tarvittaessa kutsua hälytysluontoisesti töihin, ei voida jättää KVTES:n 5 §:n mukaista varallaoloa korvaamatta. Työnantaja oli selkeästi ilmoittanut, että kirjallisen työvuoroluettelon mukaan aamuvuoroon tulevan oli oltava kello 21 ja 6 välisen ajan puhelimitse tavoitettavissa ja hänen oli saavuttava työpaikalle tunnin kuluessa soitosta irtisanomisen uhalla. Koska aamuvuoroon tulevan oli siis pitänyt olla puhelimitse tavoitettavissa kello 21 ja 6 välisen ajan, kysymys ei ollut KVTES:n työaikaluvun 24 §:n mukaisesta hälytystyöstä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Ylikiimingin kunta on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ryhmäkotien yöpäivystys ja sen varmistaminen ryhmäkotien oman henkilökunnan avulla on kanteessa oikein esitetty. Varallaolosta ei ole kuitenkaan ollut kysymys, koska varallaolosta, sen muodosta ja varallaolokorvauksen maksamisesta tuli KVTES:n työaikaluvun 5 §:n mukaan yksityiskohtaisesti erikseen sopia työntekijän kanssa. Toimivaltaisen toimielimen piti päättää, oliko työntekijä velvollinen olemaan vapaamuotoisessa vai asuntovarallaolossa. Mitkään muutkaan 5 §:ssä ja sen soveltamisohjeissa todetut edellytykset yöaikaisten rupeamien tulkitsemiseksi varallaoloajaksi eivät täyttyneet.

Työhön hälyttäminen työntekijän ollessa vapaa-ajallaan oli työnantajan päätettävissä ja määrättävissä. Kutsun saanut henkilö ei voinut kieltäytyä saapumasta työhön. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä oli lisäksi lakiin perustuva auttamisvelvoite tilanteen niin vaatiessa. Toteutuneita hälytyksiä on ollut A:lla seitsemän ja F:llä yksi. Muilla kanteessa mainituilla työntekijöillä ei ollut hälytyksiä. Muutoinkin ryhmäkotien yöaikaiset tilanteet olivat olleet etukäteisarvioinnin mukaisia. Kanteen vaatimusta kello 21 ja 6 välisen ajan lukemisesta varallaoloajaksi oli tältäkin osin pidettävä perusteettomana.

Mitkään seikat eivät osoittaneet, että ryhmäkoteja varten olisi ollut edes tarvetta luoda varallaolojärjestelmää. Yövalvonta oli järjestetty Päivöläkodista eikä työnantajalla ollut tarvetta kaksinkertaiseen järjestelmään. Päivöläkodista oli hoidettu Kaislan ja Kortteen vaatimia tilanteita öisin siten, että yökäyntejä Kaislassa oli 1.7.1999 - 13.11.2000 ollut 106 kertaa ja Kortteessa 28.4. - 13.11.2000 98 kertaa.

Hälyttäminen työhön ryhmäkotiin oli tullut esille ja siitä oli päätetty, koska kehitysvammaisille oli tavanomaista kokea levottomuutta uusissa olosuhteissa ja tällä tavalla oli haluttu edistää ja varmistaa heidän rauhallista sopeutumistaan uusiin tiloihin. Hälytysrahan maksaminen ensimmäisen kerran toukokuussa 2000 osoitti, että vasta toisen ryhmäkodin eli Kortteen valmistuttua näitä työhön kutsuja oli tosiasiallisesti tarvittu.

Varallaoloa tarvitaan ja käytetään jollakin todennäköisyydella ilmenevien ja toistuvien aktiivityötilanteiden varalta. Tätä peruslähtökohtaa ei tässä tapauksessa ollut osoitettavissa. Mitkään muutkaan KVTES:n varallaolon ja varallaolokorvauksen edellytykset eivät täyttyneet. Varallaolo edellyttää selkeää päätöstä jo sen suhteen, missä varallaolo tapahtuu, asunnossa vai muualla. Vapaamuotoisessakin varallaolossa korvauksen suuruus määrätään liikkumisalueen laajuuden ja työpaikalle saapumisen suhteessa eli mitä rajoitetumpi on varallaoloalue ja mitä nopeammin työpaikalle tulee saapua, sitä korkeampi on korvaus.

Henkilöstön ehdotusten mukaan luodut järjestelyt osoittavat, että kyse on ollut kehitysvammaisten hyvinvoinnin turvaamisesta ja ylimääräisestä lisävarmistuksesta sattumanvaraisten tapahtumien varalle. Yöaikaista työtä varten oli jo henkilöstöä aktiivityössä säännönmukaisissa yövuoroissa Päivöläkodissa. Jo sekin seikka, että työsopimuksiin oli kirjattu lisäehtoihin määräys hälyttämisestä työhön ja hälytysrahan maksamisesta eikä näitä hälytyksiä ollut käytännössä tapahtunut runsaan vuoden aikana kuin kahdelle työntekijälle ja näistäkin toiselle ainoastaan yhden kerran osoitti, ettei työnantaja ollut myöskään käyttänyt hälytystä työhön tuntematta sen sisältöä taikka perusteettomasti varallaolon asemesta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Vaikeasti kehitysvammaisten ryhmäkoti Kaisla on aloittanut toimintansa Ylikiimingin kunnassa 1.6.1999 ja lievästi kehitysvammaisten ryhmäkoti Korte 2.5.2000. Ryhmäkotien ympärivuorokautinen valvonta oli järjestetty siten, että työntekijät olivat paikalla aamulla kello kuudesta iltakymmeneen tai niin kauan kuin tilanne ryhmäkodilla vaati. Iltavuoron päätyttyä yövalvonnasta huolehtivat läheisen vanhainkodin eli Päivöläkodin yötyöntekijät. Jos tilanne ryhmäkodilla yöllä vaikutti levottomalta, yöhoitajat saattoivat hälyttää ryhmäkodin aamuvuoroon tulevan työntekijän. Tässä tarkoituksessa ryhmäkodin iltavuorossa oleva työntekijä ilmoitti Päivöläkotiin aamuvuoroon tulevan nimen. Työnantaja on maksanut hälytyksistä KVTES:n mukaisen hälytysrahan.

KVTES:n työaikaluvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava asunnossaan (asuntovarallaolo) tai muualla (vapaamuotoinen varallaolo) tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Kultakin vapaamuotoisen varallaolon tunnilta viranhaltija/työntekijä on oikeutettu 20-30 prosentin suuruiseen rahakorvaukseen tai vastaavaan vapaa-aikaan. Vastaavasti hälytysraha maksetaan KVTES:n 24 §:n mukaan viranhaltijalle/työntekijälle, joka kutsutaan työhön vapaa-aikanaan hänen poistuttuaan työpaikalta ilman, että hänet on määrätty olemaan varalla tai että hänelle on etukäteen ilmoitettu tällaisesta työstä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko ryhmäkotien työntekijät A, B, C, D ja E olleet oikeutettuja aamuvuorojaan edeltäneeltä yöajalta hälytyksistä maksetun hälytyskorvauksen asemesta vapaamuotoisen varallaolon korvaukseen.

Ryhmäkotien yövalvonta

Työtuomioistuimelle esitetyistä työnantajan laatimista ohjeesta ja tiedotteesta on todettavissa, että tarvittaessa ryhmäkodissa yöaikana lisätyövoimaa Päivölänkodin yöhoitajien avuksi, hälytys ohjattiin ryhmäkodin aamuvuoroon tulevalle työntekijälle. Samalla on todettu, että "varoaika" on noin yksi tunti.

Työtuomioistuimessa on kuultu ryhmäkotien päivystysjärjestelyistä todistelutarkoituksessa A:ta, B:tä ja F:ä. Heistä A ja F olivat työskennelleet kyseisessä ryhmäkodissa keväästä 1999 ja B toukokuusta 2000. He ovat osaltaan vahvistaneet järjestelyt edellä todetun mukaisiksi. Työntekijöillä, jotka olivat hälytysvuorossa, oli velvollisuus olla puhelimitse saavutettavissa klo 21:stä aamuun klo 6:een saakka. Heidän tuli saapua ryhmäkodille tunnin varoitusajalla. Päivystysjärjestelyistä oli keskusteltu useissa palavereissa. Velvollisuus olla saavutettavissa ja valmiina hälytystilanteen varalla oli ollut erityisesti esillä toukokuussa 2000. Tuolloin esimiehenä toiminut vammaishuollon ohjaaja oli todennut, että töihin oli tultava vaikka taksilla ja että velvoitteen rikkominen voi muodostaa irtisanomisperusteen. Yövalvonta tässä muodossa loppui syksyllä 2000.

Mainitut kuultavat ovat edelleen kertoneet, että työsopimuksia laadittaessa oli ollut puhetta velvollisuudesta tehdä hälytystyötä. Työehtosopimuskirjasta oli myöhemmin todettu, että järjestely kuitenkin vastasi varallaoloa. Esimies oli tämän tavallaan myöntänyt ja selvittänyt työntekijöille kuuluvien korvausten perusteet. Hän oli myös suunnitellut korvausten suorittamistapaa, mutta jostakin syystä asia ei ollut edennyt.

Työnantajapuolelta on kuultu todistajina edellä tarkoitettua vammaishuollon ohjaajaa G:tä ja Päivöläkodin osastonhoitajaa H:ta.

G, joka on vastannut muun muassa kysymyksessä olevien ryhmäkotien toiminnasta, on kertonut, että alunperin tarkoitus oli ollut, että ryhmäkotien yövalvonta huolehdittaisiin kokonaan Päivöläkodista, jonka yövalvonnan avuksi oli asennettu kameravalvonta, ovivalvonta ja turvapuhelinpäivystys. Kuitenkin palaverissa toukokuussa 1999 olivat työntekijät todenneet, että jos lisätyöntekijöitä tarvittiin, niin omista työntekijöistä soitettaisiin aamuvuoroon tulijalle. Hälytysten mahdollisuus ja siitä maksettava korvaus olivat olleet esillä jo työhönottohaastatteluissa. Varallaolosta todistaja ei voinut määrätä, koska hänen käytettävissään ei ollut tätä varten määrärahoja, vaan asia olisi jouduttu ratkaisemaan lautakunnassa.

Työntekijät, jotka kaikki asuivat Ylikiimingin lähialueilla, olivat itse arvioineet, että he voisivat tulla työpaikalle tunnin kuluessa hälytyssoitosta. Todistaja oli laatinut edellä mainitut ohjeen ja tiedotteen yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Työntekijät olivat itse halunneet, että heidät hälytettäisiin työhön siten, että puhelimella soitettaisiin ensisijaisesti aamuvuoroon ensimmäisenä tulevalle työntekijälle. Ryhmäkodin iltavuorossa ollut työntekijä soitti vuoron päättyessä Päivöläkotiin ensisijaisesti raportoidakseen asukkaiden tilanteesta ryhmäkodissa. Samalla ilmoitettiin aamuvuoroon tulevan työntekijän nimi. Todistaja ei ollut koskaan nimenomaisesti määrännyt hälytysvuorossa olevia työntekijöitä pitämään puhelimiaan auki. Palaverissa 25.5.2000 A oli kysynyt, antaako todistaja potkut, jos hän ei vastaa puhelimeen. Tähän todistaja oli vastannut kieltävästi todeten kuitenkin, että järjestely oli yhdessä sovittu eikä vastaamatta jättäminen olisi oikein muita työntekijöitä kohtaan.

G on edelleen kertonut, että varallaolokysymys oli tullut esille syksyllä 2000. Kun myös eräiden asukkaiden tila oli samoihin aikoihin huonontunut, oli ryhmäkodilla siirrytty käyttämään yövuorotyöntekijöitä.

H on kertonut, että palaverissä 25.5.1999 työntekijät olivat ilmoittaneet, että jos ryhmäkodeissa tarvittaisiin tuttua hoitajaa tai jos vanhainkodin yöhoitajat eivät pystyisi tilannetta hoitamaan ryhmäkoti Kaislassa, niin silloin voitaisiin työntekijöitä hälyttää työhön aamuvuorosta. Hälytysjärjestelmää oli tarvittu sen vuoksi, että Päivöläkodissa oli vuosina 1999 ja 2000 ollut meneillään muutosvaihe, jossa hoitoon oli ohjattu vaikeammin hoidettavia potilaita. Koska oli mahdollista, etteivät Päivöläkodin kaksi yöhoitajaa aina tarvittaessa pystyneet menemään ryhmäkotiin, oli tarvittu ryhmäkotien työntekijöiden varajärjestelmä.

Johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty henkilötodistelu samoin kuin työnantajan vuonna 1999 ryhmäkodin toiminnan alkaessa laatimat kirjalliset ohjeet ja tiedote osoittavat, että ryhmäkotien yövalvonta oli varmistettu siten, että kulloinkin aamuvuoroon tullut työntekijä on ollut valmiudessa kotonaan tai muualla valmiina tulemaan työhön noin yhden tunnin varoitusajalla. Kulloinkin vuorossa ollut työntekijä on ilmoitettu päivystyksestä ensisijaisesti vastanneelle vanhainkodin henkilökunnalle, joilla on myös ollut tiedossaan tarvittavat puhelinnumerot. Valmius on siten edellyttänyt, että työntekijä on ollut puhelimitse saavutettavissa. Yleisohje hälytysvuoron määräytymisestä aamuvuoron perusteella on tarkentunut henkilötasolle kirjallisissa työvuorolistoissa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A, B, C, D ja E ovat työnantajan määräyksestä olleet kanteessa kerrotuin tavoin aamuvuorojaan edeltävän yön klo 21-06 tavoitettavissa niin, että heidät on voitu tarvittaessa kutsua työhön. Vaikka työnantajan ohjeissa ja tiedotteessa on puhuttu hälytystyöntekijöistä ja työhön hälyttämisestä, tosiasiallisesti työntekijät ovat työnantajan määräyksestä olleet vuorollaan vapaamuotoisesti varalla KVTES:n työaikaluvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Heillä on siten oikeus vaadittuun varallaolokorvaukseen.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut määrältään hyväksymillään 2 900 eurolla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A, B, C, D ja E ovat 10.11.1999 ja 28.11.2000 välisenä aikana olleet KVTES:n 5 §:n mukaisessa vapaamuotoisessa varallaolossa työvuoroluetteloon merkittyä aamuvuoroaan edeltävänä iltana kello 21 lukien seuraavaan aamuun kello 6 saakka ja että A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle on maksettava kultakin varallaolotunnilta 20 prosentin suuruinen raha- tai aikakorvaus korottamattomasta tuntipalkasta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos velvoitetaan korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut 2 900 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.