Labor court dismisses union claim that sick child care leave includes weekends, ruling weekends count as calendar days.

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja oli velvollinen maksamaan palkan alle 10-vuotiaan sairaan lapsen huoltajalle lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi enintään kolmen päivän poissaolon ajalta.

Erimielisyydessä oli kysymys siitä, lasketaanko kolmen päivän palkallisen poissaolon aika kalenteripäivinä vai työpäivinä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 25

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

VASTAAJA

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Raha-automaattiyhdistys, Espoo

ASIA

Oikeus palkkaan tilapäisen hoitovapaan ajalta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.11. ja 5.12.2001

Pääkäsittely 29.1.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja toiselta puolen muun muassa Sähköalojen ammattiliiton välillä 1.2.2000 - 31.1.2001 voimassa olleessa Raha-automaattiyhdistyksen työehtoja koskevassa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Tilapäinen poissaolo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lapsen sairastuminen

1. Alle 10-vuotiaan tai vammaisen lapsen hoitotukea saavan lapsen sairastuessa äkillisesti, maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Poissaolo ei kuitenkaan saa ylittää kolmea päivää. Palkan maksamisen edellytyksenä muulle kuin yksinhuoltajalle on, että molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta.

Poissaolosta on annettava työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Samoin on esitettävä selvitys toisen huoltajan esteestä hoitaa lasta. Edellä olevan poissaolon takia ei työntekijän tai toimihenkilön vuosilomaetuja vähennetä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut Raha-automaattiyhdistyksen velvoittamista suorittamaan A:lle sairausajan palkkana 508 markkaa 48 penniä korkolain 4 § 3 momentin mukaisine korkoineen 15.9.2000 lukien sekä korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteet

Raha-automaattiyhdistyksen palveluksessa olevan A:n alle 10-vuotias lapsi oli sairastunut äkillisesti perjantaina 25.8.2000, jolloin lääkäri kirjoitti lapsesta sairausajan ilmoituksen seuraavan viikon loppuun saakka. A sai järjestetyksi lapsen hoidon tiistaista 29.8.2000 alkaen.

Työnantaja maksoi A:lle sairausajan palkan 25.8.2000 eli perjantailta. Sen sijaan maanantailta 28.8.2000 työnantaja ei suostunut palkkaa maksamaan. Sähköalojen ammattiliiton kannan mukaan palkka oli maksettava myös kyseiseltä maanantailta. A:n kuukausipalkka oli tuona aikana 11 695 markkaa. Se oli jaettu vuoden 2000 elokuun 23 työpäivällä, jolloin vaatimukseksi saatiin 508 markkaa 48 penniä.

A:n työaikamuoto oli säännöllinen päivätyö maanantaista perjantaihin.

A:n poissaolon ensisijainen syy lauantaina ja sunnuntaina oli muu kuin lapsen sairaus eli se, että kyseiset päivät eivät olleet A:n työsopimuksen mukaisia työpäiviä. A ei voinut lauantaina ja sunnuntaina järjestää lapsen hoitoa, koska virastot olivat suljettuina. Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus oli lapsen hoidon järjestäminen, mikä ei käynyt päinsä virastojen kiinnioloaikana. Jos työnantajan kanta olisi oikea, ei pitkien juhlapyhien aikana lapsen hoitoa voitaisi järjestää lainkaan eikä työehtosopimusmääräyksen tarkoitus toteutuisi.

Työehtosopimuksessa sanottiin, että sairausajan palkkaa maksettiin sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka oli välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. A:n poissaolo työstä maanantaina oli ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi ja lapsen hoitamiseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Erityispalvelujen Työnantajaliitto, jonka lausumaan Raha-automaattiyhdistys on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Raha-automaattiyhdistystä koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 1 kohdan mukaan työntekijällä on oikeus alle 10-vuotiaan lapsen äkillisesti sairastuessa saada palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti lyhyen poissaolon ajalta lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Tähän työehtosopimuksen kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan palkallinen poissaolo ei kuitenkaan saa ylittää kolmea päivää. Osapuolten välillä oli erimielisyys siitä, onko palkallinen kolmen päivän jakso kalenteripäiviä vai työpäiviä. Työnantajapuolen kannan mukaan palkallinen jakso käsitti enintään kolme kalenteripäivää.

Työnantajapuolen tulkinta vastaa sitä, mitä keskusjärjestöt olivat tarkoittaneet sopiessaan alunperin asiasta. Palkallinen jakso kytkettiin siihen normistoon ja käytäntöön, jota noudatettiin työntekijän itsensä sairastuessa. Raha-automaattiyhdistystä koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 1 kohdan mukaan lapsen huoltajalle maksettiin palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti. Työehtosopimuksen 13 §:n sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan palkka maksettiin sairausajalta noudattaen niin sanottua jaksoajattelua, jonka mukaan siihen aikaan, jolta palkka maksettiin, luettiin myös vapaapäivät. Tästä osapuolet olivat yksimielisiä. Työehtosopimuksen 16 §:n pöytäkirjamerkinnän toinen kappale sitoi sairaan lapsen hoidon järjestämisen ajalta maksettavan palkan selkeästi sairausajan palkan maksamiseen ja siten jaksoajatteluun.

Raha-automaattiyhdistyksen työehtosopimus on itsenäinen sopimus ja sen tulkintakäytäntö on täysin vakiintunut. Käytäntö on koko henkilöstön, luottamusmiesten ja johdon tiedossa.

Erityispalvelujen Työnantajaliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon numero 153 vuodelta 1981.

PALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM RY:N JA AMMATTILIITTO SUORA RY:N LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 32a §:n nojalla varannut Palvelualojen ammattiliitto PAM:lle ja Ammattiliitto SUORA:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Entinen Teknisten- ja Erikoisammattien liitto ry (Palvelualojen ammattiliitto PAM ry.) on sopinut mm. Raha-automaattiyhdistyksen huoltoedustajia koskevat työehdot heidän järjestäytymisensä alusta alkaen aina vuoden 1998 loppuun saakka. Vuoden 1999 helmikuun alusta huoltoedustajat siirtyivät Sähköalojen ammattiliittoon.

Työehtosopimukseen sairaan lapsen hoitoa koskevat määräykset ovat tulleet yleisenä keskusjärjestöratkaisuna. Määräykset ovat olleet samansisältöisiä myös aiemmin, jolloin RAY:n henkilöstöryhmille solmittiin kolme työehtosopimusta.

Sairaan lapsen hoitoon liittyvissä muutamissa neuvontatapauksissa tulkintana on pidetty jaksoajattelua, eikä asiasta ole aiemmin riitaa sopijaliittojen välille syntynyt. Työehtosopimusneuvotteluissa ei edellisen perusteella ole ollut tarvetta tehdä muutos- tai tulkintamuutosesityksiä. Jakson muuttamisesta kolmesta päivästä neljään päivään on esitys tehty.

Ammattiliitto SUORA on lausunnossaan ilmoittanut yhtyvänsä kantajan Sähköalojen ammattiliiton haastehakemuksessaan esittämään vaatimukseen sairausajan palkallisuudesta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Raha-automaattiyhdistyksen palveluksessa olevan A:n alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua A oli lapsen hoidon vuoksi ollut poissa työstä perjantain 25.8.2000 ja seuraavan maanantain 28.8.2000. Työnantaja oli maksanut A:lle sairausajan palkan perjantailta, mutta kieltäytynyt maksamasta palkkaa maanantailta vedoten Raha-automaattiyhdistyksen työehtoja koskevan runkosopimuksen 16 §:n määräykseen, jonka mukaan lapsen sairastuessa maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti enintään kolmen päivän poissaolon ajalta.

A on ollut päivätyössä, jossa lauantait ja sunnuntait ovat olleet säännöllisiä vapaapäiviä. Erimielisyydessä on kysymys siitä, luetaanko nämä vapaapäivät edellä tarkoitettuun kolmen päivän palkalliseen poissaolon aikaan.

Raha-automaattiyhdistyksen työehtosopimuksen syntyhistoria

Raha-automaattiyhdistyksessä oli aiemmin solmittu erilliset työehtosopimukset toimihenkilöiden, huoltoedustajien ja pelinhoitajien työsuhteen ehdoista. Näiden sijaan tehtiin vuonna 1995 yksi yhteinen koko henkilöstöä koskeva runkosopimus, jossa sopijapuolina olivat Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja palkansaajapuolelta Teknisten ja Erikoisammattien Liitto Tekeri sekä VLTL ry. Tekeri on myöhemmin liittynyt osaksi Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:tä ja VLTL vastaavasti sulautunut Ammattiliitto SUORA ry:hyn.

Raha-automaattiyhdistyksen palveluksessa olleet aiemmin Tekerin jäseninä olleet huoltoedustajat olivat vuoden 1999 alusta järjestäytyneet Sähköalojen ammattiliittoon. Runkosopimukseen Sähköalojen ammattiliitto oli tullut osalliseksi yhtymällä siihen muiden sopijapuolten suostumuksin vuonna 1999. Vuonna 2000 voimassa olleen Raha-automaattiyhdistyksen työehtoja koskevan runkosopimuksen Erityispalvelujen Työnantajaliitto on solminut samansisältöisenä erikseen SUORAn ja Sähköalojen ammattiliiton ja erikseen Tekerin kanssa.

Kaikissa mainituissa työehtosopimuksissa on ollut nyt riidanalaisilta kohdin samansisältöiset määräykset tilapäisestä poissaolosta sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

Sopimuksen tulkinta

Raha-automaattiyhdistyksen työehtosopimusten määräykset tilapäisestä poissaolosta perustuivat keskusjärjestöjen 1970-luvun puolivälissä solmimaan sopimukseen. Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina tämän keskusjärjestösopimuksen sisällöstä sopimus- ja soveltamisneuvotteluihin osallistuneita SAK:n entistä sosiaalisihteeriä B:tä ja tuolloin työehtosopimusten koordinoinnista silloisessa Liiketyönantajain Keskusliitossa vastannutta oikeustieteen lisensiaatti C:tä.

B on kertonut, että neuvotteluissa oli sivuttu kysymystä vapaapäivien lukemisesta poissaoloaikaan. Keskusteluissa oli ollut esimerkkinä tilanne, jossa lapsen sairaus alkaa perjantaina. Asiasta ei ollut erimielisyyttä ja oikeutta palkkaan kolmelta työpäivältä pidettiin niin selvänä, että erillistä kirjausta soveltamisohjeisiin ei tehty. Työntekijän vapaa-aika ei ollut työehtosopimuksella määrättäviä asioita ja vapaapäivät eivät kuuluneet työnantajan maksuvelvollisuuden piiriin.

C:n kertoman mukaan tilapäistä palkallista poissaoloa koskevilla määräyksillä oli tarkoitus varata työntekijälle kohtuullinen aika sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi. Vapaapäivinä työntekijän on nimenomaan helpompi järjestellä hoitoa sairaalle lapselleen ja on poikkeuksellista, että maksuvelvollisuuden kriteerit täyttyisivät enää vapaapäivän jälkeen. Määräys kytkettiin sanamuodollisesti sairausajan palkan maksamiseen työntekijän itsensä sairastuessa. Tämän mukaisesti vapaapäivät sisältyivät palkanmaksuvelvollisuuden kattamaan jaksoon. Jo vuoden 1975 keskusneuvotteluissa oli sovittu siitä, että vapaapäivät eivät katkaise kolmen päivän jaksoa ja tästä asiasta oli tehty silloisessa LTK:ssa mallitekstit. Tämä oli sopimuksen alkuperäinen tarkoitus ja tämä kanta oli omaksuttu myös jäsenliitoissa.

Sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta Raha-automaattiyhdistyksen sopimusten piirissä on työtuomioistuimessa kuultu työsuojelupäällikkö D:tä PAM:sta, oikeustieteen kandidaatti E:tä Palvelutyönantajista ja Sähköalojen ammattiliiton työehtoasiamiestä F:ä.

D on kertonut olleensa entisen Teknisten- ja Erikoisammattien Liiton puheenjohtajana sopimassa Raha-automaattiyhdistyksen pelinhoitajia koskevista työehdoista vuodesta 1979 ja huoltoedustajien työehdoista vuodesta 1984 lähtien aina vuoden 1998 loppuun saakka. Tulkittavana oleva määräys oli molemmissa sopimuksissa saman sisältöinen eikä sitä muutettu, kun sopimukset vuonna 1995 yhdistettiin. Sopimusmääräystä on todistajan mukaan aina sovellettu niin, että vapaapäivät sisältyvät kolmeen palkalliseen päivään. Vuonna 1995 oli tehty esitys palkallisten päivien lukumäärän lisäämisestä kolmesta neljään, mutta työnantajapuoli ei ollut siihen suostunut. Muutoin esityksiä määräyksen muuttamiseksi ei 1990-luvulla ollut tehty.

E on kertonut vastanneensa Raha-automaattiyhdistyksen työehtosopimuksista vuoden 1991 alusta. Raha-automaattiyhdistyksen työehtoja koskevaan runkosopimuksen määräykseen tilapäisen palkallisen poissaolon laajuudesta ei ollut tullut tänä aikana mitään muutoksia. Työntekijäpuolelta oli vuonna 1995 tehty esitys, jonka mukaan kolme päivää olisi pidennetty neljäksi päiväksi. Todistajan arvion mukaan ehdotuksen taustalla oli työsopimuslain muutos, jossa oli säädetty oikeus neljän päivän palkattomaan poissaoloon. Työnantajapuolella oli ehdotus torjuttu viitaten siihen, että työehtosopimuksessa sovittu enintään kolme päivän pituinen palkallinen vapaa edusti yleistä linjaa palvelutyönantajien piirissä. Tuossa esityksessä ei ollut kysymys siitä, että vakiintunutta laskentasääntöä olisi pyritty muuttamaan.

E:n mukaan sopimusmääräystä on sovellettu jaksoajattelun mukaisesti niin, että kyseiseen kolmen päivän jaksoon sisältyvät myös vapaapäivät. Sähköalojen ammattiliiton yhtyessä alan runkosopimukseen ei tilapäisen poissaolon laskentatavasta ollut keskustelua. Tuossa yhteydessä ei ollut muutoinkaan käsitelty työehtosopimuksen sisältöä. Työnantajaliitto oli kuitenkin käydyissä keskusteluissa todennut, että yhden uuden sopijapuolen liittyminen sopimukseen ei voinut johtaa siihen, että sopimuksen tulkinnoissa tapahtuisi joitakin muutoksia. Tämä oli merkityksellistä sen vuoksi, että Sähköalojen ammattiliitolla oli teollisuuden puolella sopimuksia, joissa määräysten tulkinnat saattoivat samankaltaisista sanamuodoista huolimatta olla erilaiset kuin palvelualoilla. Sovittaessa 11.2.2000 uusista sopimuksista määräystä ei nyt riidanalaiselta osin muutettu.

F on kertonut Sähköalojen ammattiliiton ryhtyneen neuvottelemaan Raha-automaattiyhdistyksen runkosopimukseen yhtymisestä vuonna 1999 sen jälkeen, kun huoltoasentajat olivat kesken sopimuskauden siirtyneet Tekeristä Sähköliittoon. Ensimmäiset varsinaiset työehtosopimusneuvottelut, joihin ammattiliitto osallistui, käytiin vuonna 2000. Näissä neuvotteluissa ei käsitelty tilapäistä poissaoloa koskevia määräyksiä. Raha-automaattiyhdistyksessä noudatetusta soveltamiskäytännöstä todistaja oli kuullut erimielisyysneuvotteluissa ja todennut saman asian tämän jutun yhteydessä esitetystä koulutusaineistosta. Käytäntö on todistajan mielestä lainvastainen.

Työtuomioistuin toteaa, että työsopimuslain (1970) 34c §:ssä on pakottavat säännökset työntekijän oikeudesta enintään neljän päivän tilapäiseen hoitovapaaseen alle kymmenvuotiaan lapsen äkillisesti sairastuessa. Tämä säännös koskee oikeutta palkattomaan poissaoloon eikä rajoita työehtosopimusosapuolten oikeutta sopia tähän aikaan tai vain osaan siitä kohdistuvasta palkanmaksuvelvollisuudesta.

Tulkittavana olevien määräysten taustalla olleen keskusjärjestösopimuksen sisällöstä esitetty selvitys on jäänyt ristiriitaiseksi. Kuitenkin asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että Raha- automaattiyhdistyksen eri sopimukset ovat sisältäneet samansisältöiset määräykset tilapäisestä poissaolosta sairaan lapsen hoitamiseksi. Niitä kaikkia on noin 20 vuoden ajan sovellettu niin, että vapaapäivät sisältyvät kolmeen poissaolopäivään. Sähköalojen ammattiliitto on yhtyessään runkosopimukseen vuonna 1999 hyväksynyt sopimuksen sellaisenaan. Määräysten sisältöä ei ole muutettu myöskään sovittaessa uusista työehtosopimuksista vuonna 2000.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo riidanalaisten määräysten oikeaksi tulkinnaksi, että kolmen päivän jaksoon sisältyvät myös työntekijän vapaapäivät. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa sairausajan palkkaan maanantailta 28.8.2000.

Oikeudenkäyntikulut

Sähköalojen ammattiliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Erityispalvelualojen Työnantajaliitto on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 1 500 euroa, minkä Sähköalojen ammattiliitto on hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.