Legislator Case Law & Legislation
TT:2002-20 AI generated

Labor court dismisses union claim for specific wage increase based on vague collective agreement protocol.

Case Number TT:2002-20
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Finnish Labour Court dismissed the union's request to mandate a specific 1.84% wage increase for electricians based on a collective agreement protocol. The union argued the protocol required wages to follow the wage development of comparable groups, but the employer contended the document was merely a general guideline for policy rather than a binding source for precise monetary demands. The court ruled that the protocol lacked specific calculation methods and would violate statutory principles if interpreted to create a rigid link between wage scales and external industry developments.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimusmääräykset; Työehtosopimuslaki: A collective agreement protocol establishing general principles for wage adjustment does not bind an employer to specific monetary wage increase demands absent clear calculation criteria, as such interpretation would contravene statutory rules on index conditions in employment contracts.

Keywords

AI generated
collective agreement protocol wage increase mandate specific monetary demand comparable wage groups calculation criteria absence statutory index conditions labor court dismissal

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimusmääräykset
Työehtosopimuslaki 33 a §
korkolain 4 § 3 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan sähköalan työntekijöiden palkkojen tarkoituksenmukainen järjestely edellytti, että siinä otetaan huomioon muun muassa tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiotaso ja sen kehitys. Allekirjoituspöytäkirjan kohtaa ei esitetyn selvityksen mukaan ollut tarkoitettu työnantajaa sillä tavoin sitovaksi määräykseksi, että sen perusteella olisi mahdollista esittää täsmällisiä rahamääräisiä palkankorotusvaatimuksia. Näin ollen kysymyksessä olevaan määräykseen perustettu vahvistusvaatimus, jonka mukaan tehtaan sähköasentajien palkkoja tulisi korottaa kanteessa esitetyllä prosenttimäärällä, hylätty perusteettomana.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 20

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

VASTAAJA

Kemianteollisuus KT ry, Helsinki

KUULTAVA

Kemira Chemicals Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.1.2002

Pääkäsittely 27.2.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuus KT ry:n, Kumiteollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välisen ajaksi 27.3.2000 - 15.3.2001 tehdyn sähköalantyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkausjärjestelmät

Liitot ovat yhtä mieltä siitä, että palkkaryhmiin B, A2 ja A1 kuuluvien ammattityöntekijöiden palkkojen tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, että siinä otetaan huomioon tehtävän vaativuus, ao. työntekijän pätevyys ja tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiotaso ja sen kehitys. Henkilökohtaisten ominaisuuksien määrittelemisessä voidaan käyttää apuna mm. pätevyydenluokitusjärjestelmiin sisältyviä periaatteita. Pätevyyttä tarkastellaan säännöllisin väliajoin, esimerkiksi puolivuosittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen osallisten välisessä ajaksi 1.2.2001 - 31.1.2003 tehdyn sähköalantyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 kohdassa on samansisältöinen määräys kuin edelle on jäljennetty.

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Kemira Chemicals Oy on velvollinen korottamaan Kokkolan tehtailla työssä olevien sähköasentajien palkkoja 1,84 prosentilla vuoden 2001 alusta lukien.

Sähköalojen ammattiliitto on lisäksi vaatinut Kemianteollisuus KT ry:n ja Kemira Chemicals Oy:n velvoittamista korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Kemira Chemicals Oy:n Kokkolan tehtailla on syntynyt erimielisyys siitä, onko tehtaan sähköalantyöntekijöiden ansioiden kehityksessä otettava huomioon muiden työntekijöiden ansiokehitys. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohdalla 6 (voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohta 7) tarkoitetaan sitä, että sähköalantyöntekijöiden ansiotason kehityksen tulee vastata tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiotason kehitystä. Vastaavana palkkaryhmänä on työntekijä- ja työnantajapuolella sekä paikallisesti että liittojen välillä pidetty korjaamotyöntekijöiden ansioita. Vertailu suoritetaan työntekijäryhmien vuosittaisten palkkasummien kesken. Vertailun jälkeen mahdollinen palkankorotus toteutetaan sisällyttämällä palkankorotus työntekijän henkilökohtaiseen palkanosuuteen. Tarkistuksen toteuttaa työnantaja.

Palkkojen kehitystä on yhtiön Kokkolan tehtailla verrattu siten, että vertailuun on otettu vakinaisten työntekijöiden vuosiansiot vuosilta 1999 ja 2000. Vertailussa on selvinnyt, että korjaamotyöntekijöiden ansiot ovat nousseet 1,84 prosenttia enemmän kuin sähköalantyöntekijöiden ansiot. Sähköalojen ammattiliiton näkemyksen mukaan työnantaja on vastoin selvää työehtosopimuksen määräystä jättänyt korottamatta sähköalan työntekijöiden palkkoja. Työntekijät ovat vaatineet palkkojensa korottamista jo vuoden 2000 puolella. Työnantaja ei ole suostunut näihin vaatimuksiin.

Edellä mainittu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohta on ollut sähköalan työntekijöiden työehtosopimuksessa vuodesta 1977 lukien. Sopimuskohdasta ei ole aikaisemmin ollut erimielisyyttä. Kemira Chemicals Oy:n Kokkolan tehtaita koskevasta erimielisyydestä on neuvoteltu paikallisesti 1.11.2000 ja liittojen välillä 14.8.2001. Asiassa ei ole päästy yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT on lisäksi vaatinut Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan Kemianteollisuus KT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Paikkansa pitää se kanteessa esitetty, että sopimusmääräys on ollut asiallisesti samansisältöisenä työehtosopimuksessa jo vuodesta 1977 lukien. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välinen vuoden 1977 työehtosopimus oli kuitenkin tehty aivan erilaisessa toimintaympäristössä. Tuolloin Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksiä olivat olleet myös muutamat suuret metallialan yritykset kuten esimerkiksi Oy Valmet Ab, Rautaruukki Oy, Outokumpu Oy ja Suomen Autoteollisuus Oy. Tuolloin myös sähköalantyöntekijöiden palkkataulukot ja palkankorotusmallit olivat tulleet suoraan metalliteollisuuden työehtosopimuksesta. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen palkkaryhmittely oli vielä tuolloin ollut viisiportainen.

Vuonna 1985 muun muassa edellä mainitut metallialan yritykset olivat järjestäytyneet Metalliteollisuuden Työnantajaliittoon ja Metalliteollisuuden Keskusliittoon. Samaan aikaan metalliteollisuudessa oli uudistettu palkkauksen perusteet täydellisesti ja otettu käyttöön 8-portainen parake-palkkausjärjestelmä.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välisessä vuoden 1986 työehtosopimuksessa oli uudistettu Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään jääneiden toimialojen osalta työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset sellaisiksi kuin ne ovat tänäkin päivänä Kemianteollisuus KT:n ja Sähköalojen ammattiliiton välisessä työehtosopimuksessa. Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään vuonna 1986 jääneistä toimialoista Kemianteollisuus KT oli suurin.

Vuonna 1986 oli sähköalan työntekijöiden osalta otettu käyttöön neliportainen palkkaryhmittely, jossa peruspalkka määräytyy työn vaativuuden ja sen edellyttämän kokemuksen perusteella. Sen lisäksi kullekin työntekijälle määritetään aikapalkan henkilökohtainen osuus ammattitaidon, pätevyyden, työtehon ynnä muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Henkilökohtaisen palkan suuruus on 0 - 10 prosenttia työntekijän peruspalkasta.

Edellä mainitussa yhteydessä oli täsmennetty vuoden 1977 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan sopimusmääräys vastaamaan uutta palkkaryhmittelyä siten, että määräyksessä on todettu seuraavaa: Liitot ovat yhtä mieltä siitä, että palkkaryhmiin B, A2 ja A1 kuuluvien ammattityöntekijöiden palkkojen tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, että siinä otetaan huomioon tehtävien vaativuus, ao. työntekijän pätevyys ja tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiotaso ja sen kehitys.

Edellä mainitulla sopimusmääräyksellä työnantaja oli halunnut osaltaan uudessa toimintaympäristössä, jossa metalliteollisuuden työehtosopimus ei enää ollut ohjaavana tekijänä, korostaa sähköalantyöntekijöiden ammattiarvostusta. Sopimusmääräyksen tarkoitus on Kemianteollisuus KT:n näkemyksen mukaan ollut jo tuolloin se, että työnantajan on palkkapoliittisesti huolehdittava siitä, että sähköalantyöntekijöiden ansiotaso ja sen kehitys on oikeudenmukainen ja sähköalantyöntekijöiden hyvän ammattitaitoisuuden huomioon ottava verrattaessa sitä korjaamotyöntekijöiden ansiotasoon. Määräys edellyttää työnantajan kiinnittävän huomiota siihen, että mitään isoja palkkaeroja ei synny, ja jos sellaisia syntyy, on niitä aikaa myöden pyrittävä pienentämään.

Sopimusmääräystä ei ole tulkittava siten, että ansioiden tulisi olla tuntikohtaisesti pennimäärältään tai vuositasolla markkamäärältään yhtä suuria tai että vähäiset erot ansiokehityksessä olisi automaattisesti rahallisesti edes osittain kompensoitava. Tätä käsitystä tukee myös se, että työehtosopimusten yleiskorotukset ovat useana vuotena olleet kemianteollisuudessa sähköalantyöntekijöiden osalta paitsi toteuttamistavaltaan myös rahamäärältään erilaisia kuin kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden yleiskorotukset ja luokkapalkkaratkaisut.

Vuonna 2000 toteutettiin kemian perusteollisuudessa työehtosopimukseen perustuva palkkausjärjestelmäuudistus, joka otettiin Kokkolan tehtaalla käyttöön 1.7.2000. Uuden järjestelmän mukaan luokkapalkat määräytyvät tehtävien vaativuuden perusteella. Järjestelmän käyttöönottotilanteessa on Kemianteollisuus KT:n näkemyksen mukaan kysymys työehtosopimusratkaisusta, jossa yleiskorotus ja luokkapalkat voivat kuten aikaisemmin poiketa määrältään ja toteuttamistavaltaan siitä, mitä toisella työehtosopimusalalla mahdollisesti on sovittu.

Edellä esitetyistä työehtosopimusratkaisujen erilaisuudesta on ollut seurauksena eri- suuruinen ansiotason kehitys, joka on vaihdellut sopimuskausittain. Työntekijäliiton taholta ei ole koskaan aikaisemmin esitetty työnantajaliitolle minkäänlaisia vaatimuksia sähköalantyöntekijöiden ansioiden tarkistamisesta nyt kiistanalaiseen sopimusmääräykseen vedoten. Kemianteollisuus KT:n tietoon ei ole myöskään tullut, että sen jäsenyrityksissä olisi vaadittu tällä perusteella ansioiden korottamista. Tämäkin seikka tukee Kemianteollisuus KT:n käsityksen mukaan edellä kuvattua tulkintaa sopimusmääräyksen tarkoituksesta.

Työntekijöiden ansiokehitys Kemira Chemicals Oy:n Kokkolan tehtailla

Kanteessa esitetty vuosiansiovertailu sähköalantyöntekijöiden ja kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen piirissä olevien korjaamotyöntekijöiden osalta pitää ilmeisesti paikkansa. Sähköalantyöntekijät työskentelevät Kokkolassa tuntipalkalla. Perustellusti voidaan kysyä, antaako vuosiansiovertailu parhaan mahdollisen kuvan palkkatason kehityksestä, koska siihen sisältyy muita kuin tehdyltä työltä maksettuja palkan eriä. Vuosiansiovertailusta voidaan kuitenkin todeta, että sähköalantyöntekijöiden ansiotaso on noin 21 000 markkaa korkeampi kuin muiden korjaamotyöntekijöiden ansiotaso.

Koska kiistanalaista määräystä on tulkittava edellä esitetyin tavoin, ei Kemira Chemicals Oy ole velvollinen korottamaan sähköasentajien palkkoja kanteessa vaaditulla tavalla.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdan nojalla vahvistettavaksi, että Kemira Chemicals Oy:n Kokkolan tehtaan sähköasentajien palkkoja on korotettava 1,84 prosentilla vuoden 2001 alusta lukien. Sopimusmääräyksen mukaan sopimukseen osalliset liitot ovat yhtä mieltä siitä, että alan ammattityöntekijöiden palkkojen tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, että huomioon otetaan tehtävän vaativuus, työntekijän pätevyys ja tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiotaso ja sen kehitys. Vahvistusvaatimuksen perusteeksi on esitetty tehtaan sähköalantyöntekijöiden ja korjaamotyöntekijöiden vuosiansioiden kehitystä 1999 ja 2000 kuvaava laskelma.

Vastauksessaan Kemianteollisuus KT ry on kiistänyt, että allekirjoituspöytäkirjan määräyksellä olisi tarkoitettu sopia palkankorotuksiin automaattisesti johtavasta sidonnaisuudesta ammattiryhmien ansiovertailun perusteella. Sen sijaan määräykseen on kirjattu palkkapoliittinen toivomus, joka edellyttää työnantajan huolehtivan siitä, ettei mitään suuria palkkakehityksen eroja pääse syntymään. Vastauksessa on lisäksi kiistetty kanteessa esitetyn palkkakehitystä kuvaavan laskelman perusteet, koska vuosiansioihin sisältyy myös muita kuin tehdyltä työltä maksettuja palkan eriä.

Sopimuksen tulkinta

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan nimeämänä todistajana työehtoasiamies A:ta ja vastaavasti Kemianteollisuus KT:n todistajana osastopäällikkö B:tä, jotka ovat kertoneet sopimusmääräyksen tulkinnasta yleensä sekä esillä olevan riidan käsittelystä liittojen välillä. Sopimusmääräyksen tarkistamisesta vuonna 1986 ja tulkinnasta 1990-luvun puoliväliin asti on kuultu vastaajan kutsumana todistajana oikeustieteen kandidaatti C:tä. Kemira Chemicals Oy:n hallintopäällikkö D:tä on kuultu todistajana ja vastaavasti luottamusmies E:tä todistelutarkoituksessa palkkavertailuista ja riitatapauksen käsittelystä Kokkolan tehtaalla.

Esitetyn selvityksen mukaan riidanalainen määräys on tullut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan vuonna 1977, jolloin sähköalantyöntekijöiden ansiokehityksen vertailukohtana on ollut metalliteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden palkkakehitys. Sopimusmääräyksen tarkoituksesta siitä alun perin neuvoteltaessa ei ole työtuomioistuimessa esitetty selvitystä. Vuonna 1986 määräyksen sanamuoto tarkistettiin nykyiseen asuunsa muun muassa sähköalan työntekijöiden palkkaryhmittelyyn tehtyjen muutosten takia.

A ja B ovat edelleen kertoneet Kokkolan tehdasta koskevasta erimielisyydestä, että liittojen välisessä neuvottelussa oli ollut esillä useita eri perustein laadittuja vertailulaskelmia. Neuvotteluissa oli sovittu, että vertailua jatkettaisiin paikallisesti vuoden 2000 alun ja lopun tilanteen sekä työnantajan toimittamien uusien palkkatietojen perusteella. Erimielisiksi oli kuitenkin jääty siitä, onko allekirjoituspöytäkirjan määräys työnantajaa velvoittava. B on lisäksi kertonut, että jos vertailu ulotettaisiin koskemaan viittä viimeistä vuotta, niin sähköalan työntekijöiden ansiot hänen käsityksensä mukaan olivat kehittyneet hyvin, jopa paremmin kuin korjaamotyöntekijöiden.

Luottamusmies E on kertonut, että ennen nyt esillä olevaa tapausta luottamusmiehet olivat Kokkolan tehtaalla keskenään vertailleet ansioiden kehitystä sähköalan työntekijöiden ja korjaamotyöntekijöiden välillä. Vertailut eivät olleet johtaneet erimielisyyksiin tai palkankorotusvaatimuksiin sähköasentajien puolelta, koska ansiot olivat tähän asti kehittyneet yhdenmukaisesti. Hallintopäällikkö D on samoin kertonut, että korotus- vaatimuksia ei aikaisemmin ollut esitetty. Rahat, jotka olivat käytettävissä sopimuskorotukset ylittäviin palkkaliukumiin, oli pyritty ohjaamaan tasapuolisesti kummallekin työntekijäryhmälle. Kokonaisansioiden kehityksen vertailu tehtaalla vuodesta 1996 osoitti eroa sähkömiesten hyväksi.

Johtopäätökset

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus perustuu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräykseen, jonka tekstissä on yleisluonteisin sanakääntein edellytetty, että sähköalan ammattityötekijöiden palkkojen tarkoituksenmukaisessa järjestelyssä on otettava huomioon muun muassa tehtaan vastaavien palkkaryhmien ansiokehitys. Määräyksessä ei ole ilmaistu, millä tavoin ja miltä aikaväliltä vertailuperusteena käytettävät ansiot lasketaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan myöskään määräyksen soveltamiskäytännössä ei ole vakiintunut tällaisia vertailun perusteita. Selvityksenä määräyksen tarkoituksesta on esitetty työnantajapuolelta neuvotteluihin osallistuneen todistajan käsitys, että määräyksen sanamuotoa vuonna 1986 tarkistettaessa tavoitteena on ollut vain työnantajan palkkapolitiikan ohjaaminen. Yhdenmukaista tämän käsityksen kanssa on se, ettei määräyksen perusteella ole aikaisemmin osoitettu syntyneen erimielisyyksiä.

Nämä seikat työtuomioistuimen mielestä puoltavat sitä vastaajaliiton esittämää tulkintaa, että allekirjoituspöytäkirjan kohtaa ei ole tarkoitettu työnantajaa sillä tavoin sitovaksi määräykseksi, että sen perusteella olisi mahdollista esittää täsmällisiä rahamääräisiä palkankorotusvaatimuksia. Lisäksi työtuomioistuin toteaa, että jos määräystä tulkittaisiin kanteessa esitetyin tavoin siten, että määräyksellä olisi luotu palkkojen sidonnaisuus toisen alan ansiokehitykseen, määräys olisi katsottava indeksiehdon käyttöä työ- ja virkaehtosopimuksissa koskevan lainsäädännön vastaiseksi. Tätä ei voida pitää sopimukseen osallisten tarkoituksena.

Selostetuista syistä kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Sähköalojen ammattiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kemianteollisuus KT ry:n ja Kemira Chemicals Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 700 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuus KT ry:n ja Kemira Chemicals Oy:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, K. Rautiainen, Kari, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.