Court ruled consecutive fixed-term contracts formed an indefinite term relationship, requiring termination compensation.

Postinjakajan toisiaan seuranneista peräkkäin solmituista määräaikaisista työsopimuksista muodostunutta työsuhdetta oli tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena. Työnantajan kieltäydyttyä jatkamasta työsuhdetta kyse oli ollut työnantajan irtisanomisaikaa noudattamatta toimeenpanemasta irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. Yhtiö velvoitettu suorittamaan korvaus saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen ja lisäksi korvaus irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 2

KANTAJA

Postiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Työnantajaliitto Allianssi TLA ry, Helsinki

KUULTAVA

Suomen Posti Oyj, Helsinki

ASIA

Työsopimuksen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.11.2001

Pääkäsittely 10.12.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajaliitto Allianssi TLA:n edeltäjän, PT:n Työnantajaliitto ry:n ja Postiliiton välillä 11.12.1997 allekirjoitetussa kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Työnjohto sekä työsuhteen alkaminen ja päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsopimus on tehtävä kirjallisesti ennen työsuhteen alkamista. Siitä tulee ilmetä, onko työsopimus tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi vai määräajan. Milloin työsopimus on tarkoitettu olemaan olemassa voimassa määräajan, on siitä käytävä selville määräajan pituus ja peruste.

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Jos määräaikainen työsopimus on tehty muussa kuin edellä mainituissa tapauksissa tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.

Milloin työntekijän yksi tai useampi määräaikainen työsuhde on kestänyt keskeytyksettä vähintään 12 kuukautta ja hänet otetaan välittömästi viimeisen työsopimuksen päättymisen jälkeen uudelleen työhön, työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi, paitsi milloin on sovittu työsopimuksen päättymisestä määrättynä päivänä edellisen momentin mukaisesta syystä tai määrätyn työn tultua suoritetuksi. Pitkissä sijaisuustapauksissa voidaan kuitenkin 12 kuukautta pidemmistä määräaikaisista työsuhteista sopia erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä tämän sopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojapöytäkirjassa on sovittu (liite 1).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattava seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että postinjakaja A:n toisiaan seuranneista peräkkäin solmituista määräaikaisista työsopimuksista eli niin sanotuista ketjusopimuksista muodostunutta työsuhdetta on tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena ja että työnantajan kieltäydyttyä jatkamasta työsuhdetta 28.9.1999 jälkeen kyse on tällöin ollut työnantajan irtisanomisaikaa noudattamatta toimeenpanemasta irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta sekä että ainakin A:n kanssa tehty sopimus sanomalehtien viikonloppujakelusta on ollut voimassa toistaiseksi ja päätetty työehtosopimuksen vastaisesti,

velvoittamaan Suomen Posti Oyj:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisen irtisanomisen johdosta kahden kuukauden irtisanomisajan palkkana lomakorvauksineen 17 198,50 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 30.11.1999 lukien, ja lisäksi korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat 207 494,40 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä, sekä

velvoittamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt Suomen Posti Oyj:n ja sen edeltäjien palveluksessa vuodesta 1990 lähtien ensin työllistämistuella kuusi kuukautta ja sen jälkeen kesäloma-apulaisena. Hän oli 1.10.1995 lähtien työskennellyt vakituisena sanomalehtien viikonloppujakajana ja 1.3.1996 lähtien kokoaikaisena postinjakajana 28.9.1999 saakka määräaikaisten ketjusopimusten perusteella. A:n työsuhde päätettiin 28.9.1999 työnantajan toimesta jättämällä uusimatta hänen määräaikainen työsopimuksensa siitä syystä, että hän oli vaatinut työnantajaansa noudattamaan lakia ja sopimusta sekä pitämään hänen pitkään jatkunutta työsuhdettaan toistaiseksi voimassa olevana.

Työnantaja piti A:n työpaikassa Tornion jakelutoimipaikassa mainittuina aikoina palveluksessaan jatkuvasti 5 - 6 ympärivuotista määräaikaisessa ketjusopimussuhteessa olevaa työntekijää, jotka toimivat toistaiseksi voimassa oleviksi tarkoitetuissa työtehtävissä ilman, että heidän ketjusopimuksiaan olisi niitä solmittaessa kohdistettu tai niihin ilmoitettu kohdistuvan johonkin tiettyyn sijaisuuteen. Näiden vakituisten määräaikaisissa työsuhteissa olleiden lukuisten työntekijöiden lisäksi kyseisessä jakelutoimipaikassa oli vielä erikseen ollut kesäloma-aikaan kesälomasijaisina 1 - 10 henkilöä, joita saatettiin käyttää myös myöhään syksyllä.

Työnantajalla ei ollut ollut pätevää syytä tehdä toistuvia, vuosikausia jatkuvia määräaikaisia ketjusopimuksia A:n kanssa. Työnantajan menettelyä oli arvioitava työehtosopimuksen ja työsopimuslain irtisanomissuojan kiertämisenä. Työsuhteen päättämistä oli muutoinkin pidettävä asiattomana toimenpiteenä työntekijän vaadittua oikeuksiensa kunnioittamista. Seurauksena A:n vaatimuksesta syksyllä 1999 oli ollut se, että työnantaja oli vakinaistanut kaksi määräaikaistyöntekijäänsä ja myöhemmin vielä kolmannenkin. Vakinaistamiset osaltaan kuvasivat pysyvää työvoiman tarvetta. Kun kyseisessä jakelutoimipaikassa oli jatkuvasti ollut lukuisia määräaikaisia työntekijöitä, oli näin jälkikäteenkin ajatellen vaikeaa uskottavasti selvittää, kuka määräaikaisista työntekijöistä milloinkin olisi ollut jonkun vakinaisen työntekijän sijaisena.

Työsuhteensa päättymisen jälkeen A oli ollut työttömänä työnhakijana ja viime ajat työvoimahallinnon työllisyyskurssituksessa saaden jo kuluneen kahden vuoden työttömyysjaksollaan vain työttömyyskorvausta tai koulutustukea työttömyyskassaltaan. A:n mahdollisuudet työllistyä työsopimuksensa mukaisiin tai niihin verrattaviin työtehtäviin oli arvioitava paikalliset olot huomioon ottaen varsin huonoiksi. Näin ollen oli arvioitavissa, että A:n suoranaiset taloudelliset ansionmenetykset työsuhteensa päättämisen johdosta tulivat ylittämään työehtosopimuksen tarkoittamat 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA, jonka lausumaan Suomen Posti Oyj on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Postiliiton velvoittamista korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oyj:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli ollut Suomen Posti Oyj:n Pohjois-Suomen tuotantoalueella sanomalehtien viikonloppujakajana 1.10.1995 - 28.2.1996 sekä Tornion jakelutoimipaikassa postinjakajana eri pituisilla määräaikaisilla työsopimuksilla 1.3.1996 - 28.9.1999. Hänen viimeinen määräaikainen työsopimuksensa päättyi 28.9.1999 määräajan päättyessä.

Työsopimuslaissa, oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä sijaisena toimiminen oli selkeä määräaikaisen työsopimuksen tekemisen peruste. Tämä asia oli todettu myös uuden työsopimuslain perusteluissa. Vakiintuneesti oli todettu, että sijaisuuden syyllä ei ollut merkitystä. Tämä oli nimenomaan todettu myös hallituksen esityksen perusteluissa. Työstään poissa olevan työntekijän työsuhde jatkui poissaolojen kuten esimerkiksi sairausloman ja vuosiloman ajan. Vaikka sijaisen käyttäminen johtui jonkun työntekijän väliaikaisesta poissaolosta, ei sijaisen tarvinnut tulla juuri poissa olevan tehtäviin. Työnantaja voi hoitaa työtehtävien uudelleenjärjestelyt erilaisilla sisäisillä sijaisjärjestelyillä. Tarpeen sijaisen palkkaamiseen tuli ainakin välillisesti johtua jonkun työntekijän poissaolosta.

Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttämisen edellytyksenä oli, että kullekin sopimukselle oli perusteltu syy kuten sijaisuus. Mitään sääntöä sille, kuinka monta määräaikaista työsopimusta voitiin laillisesti solmia ei ollut, vaan merkityksellistä oli se, että kullekin määräaikaiselle sopimukselle tuli olla laissa edellytetty perusteltu syy. Oikeuskäytännöstä löytyi useita tapauksia, joissa oli kymmeniä peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia ja kuitenkin kyseessä oli ollut lainmukainen, määräaikainen työsopimus kuten esimerkiksi KKO 1996:105.

Määräaikainen työsopimus voitiin tehdä työehtosopimuksen 2 §:n perustella. Perusteet olivat pitkälti samat kuin silloin voimassa olevassa työsopimuslaissa. Työnantaja oli luottamusmiehen pyynnöstä laatinut erittelyn, josta ilmeni 1.1.1998 ja 28.9.1999 väliseltä ajalta kenen työntekijän sijaisena A oli kunkin työsopimuksensa aikana ollut. Erittelystä ilmeni yksityiskohtaisesti, kenen nimeltä mainitun työntekijän sairausloma-, vuosiloma- ja hoitovapaasijaisena A oli kulloinkin toiminut.

Työsopimuslaissa, oikeuskäytännössä ja kirjallisuudessa oli riittäväksi perusteeksi määräaikaiselle työsopimukselle todettu muun muassa sijaisena toimiminen. Työehtosopimuksen 2 §:ssä oli todettu, että määräaikaisessa työsopimuksessa oli oltava määräaikaisuuden syy esimerkiksi sijaisuus, mutta työehtosopimuksessa ei ollut edellytetty sijaistettavan työntekijän nimen kirjaamista työsopimukseen. Mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaisesti A:n työsopimuksiin olikin kirjattu määräaikaisuuden syyksi vuosiloma-, sairausloma- tai hoitovapaasijaisena toimiminen. Työnantajalla oli siten ollut työehtosopimuksen mukainen perusteltu syy A:n määräaikaisille työsopimuksille.

Työnantaja ei ollut A:n vaatimuksen pitää työsuhdettaan toistaiseksi voimassa olevana seurauksena vakinaistanut kahta määräaikaista työntekijää. Torniossa oli 1.1. - 1.11.1999 ollut avoinna kaksi postinjakajan tointa. Pohjois-Suomen tuotantoalueella oli myös Tornion jakelutoimipaikkaa koskeva yt-neuvottelu käyty keskitettyyn reittilajitteluun siirtymisestä tammikuussa 1999. Tästä oli aiheutunut kahden henkilötyövuoden työpanoksen vähennystarve. Lisäksi oli 11.2.2000 käyty yt-neuvottelut aakkoshyllykalustoon siirtymisestä, josta oli aiheutunut runsaan yhden henkilötyövuoden työpanoksen vähennysvaikutus.

Lisäksi samoihin aikoihin oli tapahtunut Postin Palvelukanavat -yksikössä etenkin Pohjois-Suomessa laaja työvoiman vähennys johtuen Suomen Posti Oyj:n ja Leonia-pankin välisen pankkitehtävien hoitoa koskevan yhteistyösopimuksen päättymisestä ja pankkitehtävien hoidon loppumisesta postitoimipaikoissa. Posti-työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen, myös Postiliiton, kanssa oli yhteisesti todettu, että etenkin Postin Palvelukanavat -yksikön työtä vaille jääneet vakinaiset työntekijät olivat ensisijalla täytettäessä työpaikkoja esimerkiksi postinjakelutehtävissä. Toisin sanoen määräaikainen jakelutehtävissä työskentelevä, kuten A, jäi niin sanotusti toiselle sijalle palvelukanavista työttömäksi jääneen vakinaisen työntekijän työllistämiseen nähden.

Etenkin edellä mainituista syistä Tornion jakelutoimipaikassa oli tilapäisesti määräaikaisissa postinjakelutehtävissä toimivia työntekijöitä normaalia enemmän. Työsuhteiden vakinaistaminen oli lykkääntynyt, koska jakelutehtävissä työvoiman vähentämistarve oli tulossa ajankohtaiseksi ja lisäksi jakelutoimipaikan tuli työllistää Postin Palvelukanavat -yksiköstä muuten työttömäksi jääviä vakinaisia työntekijöitä. Näistä perustelluista syistä esimerkiksi A:ta ei ollut voitu vakinaistaa, koska työvoimaa vähennettäessä ja muita vakinaisia työllistettäessä määräaikaisten työsuhteiden uusimatta jättäminen oli käytännössä hyväksytty työvoiman vähentämiskeino.

Tornion kahteen vakinaiseen postinjakajan tehtävään oli 1.11.1999 lukien valittu edellä selvitetyistä syistä Postin Palvelukanavat -yksiköstä muuten työttömäksi jäänyt työntekijä ja Tornion pitkäaikainen 18.4.1988 lukien määräaikainen työntekijä. Lisäksi Postin Palvelukanavat -yksiköstä oli jo ennen vuotta 1999 siirtynyt jakelutehtäviin määräaikaiseksi työntekijäksi muuten työttömäksi jäänyt vakinainen palvelumyyjä, joka määräaikainen tehtävä oli vakinaistettu 1.2.2001.

Syynä A:n työsuhteen päättymiseen oli ollut hänen kieltäytymisensä tarjotusta työehtosopimusmääräysten mukaiset ehdot täyttävästä uudesta määräaikaisesta tehtävästä eli sijaisuudesta.

Mahdollista korvausta vähentäviä perusteita oli useita. Ensinnäkin näitä olivat A:lle maksetut työttömyyspäivärahat ja koulutustuki. Koska oikeuskäytännössä oli hyväksytty samantyyppisistä sijaisuuksista koostuvissa ketjusopimuksissa tehdyt määräaikaiset sopimukset lain ja sopimusten mukaisiksi, työnantaja oli perustellusti voinut pitää A:n kanssa tekemiä sopimuksia työehtosopimuksen määräaikaisille sopimuksille asetettujen ehtojen mukaisina. Lisäksi A:n työllistymismahdollisuuksia jatkossa oli pidettävä vähintäänkin tyydyttävinä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Suomen Posti Oyj edeltäjineen on solminut A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia vuodesta 1990 lähtien ensin työllistämistuella kuudeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen kesäloma-ajoiksi. A on edelleen pitkähkön väliajan jälkeen ollut 1.10.1995 lähtien yhtiön palveluksessa sanomalehtien viikonloppujakajana lauantaisin ja sunnuntaisin sekä postinjakajana eri pituisilla määräaikaisilla työsopimuksilla 1.3.1996 - 28.9.1999. A:n työsopimusten määräaikaisuuden perusteena ovat olleet vakinaisten työntekijöiden sairausloma-, vuosiloma- ja hoitovapaasijaisuudet. A:n työsuhde on päättynyt, kun yhtiö ei enää ole tehnyt hänen kanssaan uutta määräaikaista työsopimusta.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Suomen Posti Oyj:llä ollut pätevä syy solmia A:n kanssa toistuvasti vuosien ajan peräkkäin määräaikaisia sijaisuuteen perustuvia työsopimuksia vai onko niitä pidettävä toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena. Suomen Posti Oyj on katsonut, että yhtiöllä on ollut määräaikaisten työsopimusten tekemiselle työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy, koska vakinaisten työntekijöiden poissaolot ovat edellyttäneet määräaikaisen sijaisen palkkaamista postinjakajan työhön. Lisäksi työnantaja on vedonnut siihen, että postinjakotoiminnan olosuhteissa Pohjois-Suomen tuotantoalueella oli tapahtunut ja oli edelleen odotettavissa työntekijöiden vähentämistä edellyttäviä muutoksia. A:n työsuhdetta ei voitu vakinaistaa, koska toimipaikkaverkosta olisi muuten jäänyt työttömäksi toisia, vakituisessa työsuhteessa jo olevia työntekijöitä.

Postiliitto on kiistänyt esitettyjä perusteita olleen A:n toistuville määräaikaisille työsopimuksille. Tämä vuoksi liitto on vaatinut, että työnantaja velvoitettaisiin maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen saamatta jääneeltä irtisanomisajalta, lomakorvausta ja korvauksen sopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta. Lisäksi asiassa on ollut erimielisyyttä sanomalehtien viikonloppujakelua koskevasta A:n työsopimuksesta, sen laadusta ja lakkaamisen perusteesta.

Määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta

Työehtosopimuksen 2 §:n 3 momentin mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Jos määräaikainen työsopimus on tehty muussa kuin edellä mainituissa tapauksissa tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena. Työsopimus on pykälän 2 momentin mukaan tehtävä kirjallisesti, ja määräaikaisuuden peruste on siinä mainittava.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä edellä mainitusta määräyksestä sovittaessa on asianosaisten välillä yhteisesti tarkoitettu. Työehtosopimuksen 2 §:n 3 momentti vastaa sanamuodoltaan silloin voimassa olleen vuoden 1970 työsopimuslain 2 §:n 2 momenttia. Sanamuodon mukaan sijaisuus on yksi määräaikaisen työsopimuksen peruste. Säännöksen perustelujen mukaan määräaikaisia työsopimuksia voidaan katsoa solmitun ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa määräaikaisia sopimuksia on solmittu useita ja joissa edellisen sopimuskauden päätyttyä seuraava alkaa melko pian. Yksittäisissä tapauksissa on kokonaisharkinnan avulla ratkaistava, onko määräaikaisen työsopimuksen tekemisellä pyritty kiertämään työntekijän irtisanomissuojaa (HE 205/1983).

A:n kanssa sanomalehdenjaosta tehty sopimus

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu yhtiön Pohjois-Suomen palveluyksikön henkilöstöpäällikkö B on kertonut, että työsopimukset yhtiössä tehtiin kirjallisesti. A:n kanssa tehtyä sanomalehtien viikonloppujakelua koskevaa kirjallinen työsopimusta ei kuitenkaan ollut työsuhteen laadun selvittämiseksi löytynyt.

A on työtuomioistuimessa kuultuna itse kertonut, että työsopimus sanomalehtien viikonloppujaosta on tehty kirjallisesti ja olemaan voimassa toistaiseksi. A:n siirryttyä 1.3.1996 kokopäiväiseen postinjakoon on työnantaja määrännyt hänet ottamaan sanomalehtien kantoon sijaisen. Kun sijainen on ollut sairauslomalla, on A edelleen velvoitettu hakemaan tehtävään sijaisen.

Postinjakaja C on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että hänet on otettu 1.3.1996 alkaen A:n sijaiseksi sanomalehtien viikonloppukantoon. Hän on tehnyt yhtiön kanssa määräaikaisia työsopimuksia sanomalehtien viikonloppukannosta siksi ajaksi, kun A on ollut postinjakajantyössä muualla. Yhtiö on tehnyt kuudesta neljään kuukauteen kestäneitä määräaikaisia sopimuksia hänen kanssaan aina 31.5.2000 saakka. Pyytäessään virkavapaata kesällä 1998 työnantaja on ilmoittanut C:lle, ettei sitä voida myöntää, koska tehtävä on A:n vakituinen työ. Sen vuoksi tehtävään on otettu toinen määräaikainen työntekijä virkavapaan ajaksi. C:n ollessa sairauslomalla vuonna 1997 on A joutunut hankkimaan tehtävään sijaisen.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n sanomalehtien kantoa koskeva työsopimus olisi ollut määräaikainen työsopimus. Kysymys on siten tältä osin ollut toistaiseksi voimassa olevaksi tarkoitetusta työsuhteesta.

A:n kanssa postinjaosta solmitut määräaikaiset sopimukset

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana jakeluesimies D:tä, joka on toiminut A:n esimiehenä. Hän on kertonut yhtiön tehneen A:n kanssa useita määräaikaisia työsopimuksia postinjakajien sairauslomien, vuosilomien ja hoitovapaiden sijaisuuksista. A:n määräaikaisiin työsopimuksiin kirjattiin aina sijaisuuden syy ja ennen kevättä 1998 myös sijaistettavan postinjakajan nimi. Mainitun vuoden jälkeen käytäntöä muutettiin siten, ettei nimeä enää merkitty. D:n mukaan sijainen saattoi kuitenkin seinällä olevasta työvuorolistasta päätellä, kenen jakajan reitillä hän työskenteli ja ketä hän näin ollen sijaisti. D on kuitenkin vahvistanut A:n ilmoituksen, jonka mukaan tämä oli vuonna 1999 jakanut postia pääasiassa vain yhdellä reitillä.

D:n mukaan A:lle pitkäaikaisena sijaisena ei maksettu lomakorvausta, vaan muutoin sopimuksettoman ajanjakson ajaksi hänelle annettiin viikon vuosiloma. Työnantajalla on ollut pyrkimys järjestää työntekijöille vuosilomia aina sijaisuuksien väliajaksi työsopimusten jatkuvuuden turvaamiseksi. Samassa tarkoituksessa järjesteltiin myös vakituisten työntekijöiden vuosilomien ajankohtia. Tornion jakelutoimipaikassa on määräaikaisia työntekijöitä ollut A:n työsuhteen päättymisen jälkeen vuonna 1999 kolmesta viiteen henkilöä. A puolestaan on kertonut, että hänen työsuhteensa aikana määräaikaisia työntekijöitä oli seitsemän tai kahdeksan. Saman lukeman on ilmoittanut työtuomioistuimessa todistajana kuultu postinjakaja E. Vakituisia jakelureittejä toimipaikassa oli todistajien mukaan 29.

Pohjois-Suomen palveluyksikön henkilöstöpäällikkö B on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että postin toimipaikkaverkostoa supistettiin vuosina 1996 - 1998, kun Leonia-pankki alkoi vähentää toimintoja posteissa. Seuraava suuri muutos on toteutunut vuoden 2000 aikana, kun kaikki pankkitoiminta posteissa lakkasi. Yhtiössä alkoi vuonna 1999 aakkoslajittelun kehittämishanke, jolla perinteinen postinjakelun lajittelujärjestelmä uudistettiin täydellisesti. Sen vaikutus Tornion jakelutoimipaikalla oli 1,2 henkilötyövuotta vuonna 1999 ja kahta vuotta myöhemmin vielä 1,5 henkilötyövuotta. Jaettavassa postin määrässä ei kuitenkaan tapahtunut muutoksia kuin vasta vuonna 2000, jolloin kirjemäärät alkoivat vähentyä. Työsuhteen kestosta riippuvia etuuksia, kuten sairausajan palkkaa laskettaessa määräaikaisessa työsopimussuhteessa olevien työntekijöiden sijaisuuksien ketjua pidettiin katkeamattomana ja ketjun koko aika luettiin työntekijän hyväksi.

B:n ja D:n mukaan postinjakelutyössä on vuonna 1999 ollut kehittämishankkeena keskitetyn reittilajittelun siirtäminen Oulun postikeskukseen. Hanke on vähentänyt kaksi henkilötyövuotta Tornion jakelutoimipaikasta. Toisaalta Torniossa vapautui alkuvuodesta 1999 kaksi postinjakajan paikkaa muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisen takia. Yhteen jakajan tehtävään otettiin 1.11.1999 lukien muualta siirretty vakituinen työntekijä ja toiseen tehtävään pitkäaikainen määräaikainen työntekijä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Suomen Posti Oyj:n Lapin työntekijöiden aluepääluottamusmies F on kertonut, että työvoimantarpeessa ei A:n työsuhteen päättyessä vuonna 1999 ollut tapahtunut sanottavaa muutosta. Aakkoslajitteluun siirtymisestä kertyi eri toimipaikoilla teoreettisia lukuja, joista saattoi yhteenlaskien tulla esimerkiksi yksi henkilötyövuosi. Toimipaikkojen saneerauksesta oli vuodesta 1990 alkaen aiheutunut yhteensä ehkä 15 työntekijän siirtyminen postinjakelutehtäviin Lapin alueella. F:n mukaan Torniossa oli 1999 vakinaisia jakelureittejä kaksi enemmän kuin oli toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin palkattuja työntekijöitä. Näitä reittejä jakoivat määräaikaiset työntekijät, joita oli lisäksi vakituisten työntekijöiden sijaisina. Työnantajan kanssa oli jatkuva erimielisyys sijaisuuksien kirjaamistavasta määräaikaisissa työsopimuksissa. Määräaikaisuuden perustetta oli vaikea seurata, koska kulloinkin poissa olevaa työntekijää ei ollut ilmoitettu sopimuksessa.

Arviointi ja johtopäätökset

Suomen Posti Oyj:n ja A:n 1990-luvun alkupuolella solmimien sopimusten jälkeen ennen 1.10.1995 on ollut joitakin kuukausia kestänyt sopimukseton ajanjakso. Sen jälkeen A on aloittanut sanomalehtien viikonloppujaon. Yhtiö on 1.3.1996 - 28.9.1999 solminut A:n kanssa noin 30 toisiaan välittömästi seurannutta määräaikaista, postinjakelua koskevaa työsopimusta, joiden yhteenlaskettu kesto on ollut noin 3 vuotta 7 kuukautta.

Työtuomioistuimelle on jätetty A:n työsopimukset kahdelta viimeiseltä vuodelta kattava luettelo, jossa on yksilöity, kenen sijaisena A kulloinkin on ollut. Luettelon on työnantaja jälkikäteen laatinut erimielisyystapauksen selvittelyä varten, mutta A:n työsopimuksissa ei vuoden 1998 maaliskuun jälkeen ole mainittu sijaistettavaa henkilöä. Esitettyä luetteloa ei ole osoitettu sinänsä paikkansapitämättömäksi. Tornion jakelutoimipaikassa on kuitenkin ollut A:n lisäksi viisi tai kuusi muutakin määräaikaista työntekijää. Määräaikaisia työntekijöitä on esitetyn selvityksen mukaan ollut enemmän kuin sijaistamisen tarve olisi edellyttänyt. Tähän on ollut vastaajan mukaan syynä varautuminen Pohjois-Suomen tuotantoalueen muilta toimipaikoilta vapautuvien työntekijöiden uudelleensijoittamisen tarpeeseen.

A:n tekemä työ on ollut samaa postinjakelutyötä ja viimeisenä vuotena vielä pääosin samalla jakelureitillä. Työnantaja on järjestellyt sekä A:n että vakinaisten työntekijöiden vuosilomia A:n työsuhteen ylläpitämiseksi keskeytyksettömänä ja ottanut huomioon koko työsuhteen pituuden laskiessaan työsuhteesta riippuvia etuja. Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen sopijapuolten voidaan katsoa tosiasiallisesti toimineen siten kuin kysymyksessä olisi toistaiseksi jatkuva työsuhde.

Näistä ja aikaisemmin mainituista syistä työtuomioistuin katsoo A:n olleen sekä sanomalehtien jakelua koskevan työsopimuksen että postinjakoa koskeneiden määräaikaisten työsopimusten osalta toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Suomen Posti Oyj:hin. Siten yhtiön olisi työsuhteiden päättymisen yhteydessä tullut noudattaa työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Kun irtisanomisaikaa ei ole noudatettu, on yhtiö velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen ja korvausta irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimusten irtisanomisesta. Koska A on työsopimusten päättymisen aikana ollut kokoaikaisessa postinjakelutyössä ja sanomalehtien jakotyötä on tehnyt sijainen, A:lle ei kuitenkaan tule eri korvausta viimeksi mainittua työtä koskevan sopimuksen päättymisestä.

Kanteessa esitettyä vaatimusta kahden kuukauden irtisanomisajan palkan maksamisesta lomakorvauksineen ei ole määrältään kiistetty. Perusteettomasta irtisanomisesta maksettavan korvauksen määrään irtisanomissuojapöytäkirjan mukaan vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä 23 200 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Työnantajaliitto Allianssi TLA ja Suomen Posti Oyj ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut määrältään hyväksymillään 4 265,03 eurolla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että postinjakaja A:n toisiaan seuranneista peräkkäin solmituista määräaikaisista työsopimuksista eli niin sanotuista ketjusopimuksista muodostunutta työsuhdetta samoin kuin sanomalehtien viikonloppujakelusta tehtyä sopimusta on tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena ja että työnantajan kieltäydyttyä jatkamasta työsuhdetta 28.9.1999 jälkeen kyse on tällöin ollut työnantajan irtisanomisaikaa noudattamatta toimeenpanemasta irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä.

Suomen Posti Oyj velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 2 892 euroa 58 senttiä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 30.11.1999 lukien, ja lisäksi korvauksena irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 23 200 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA ja Suomen Posti Oyj velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut 4 265 eurolla 3 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Vannela, Leivo ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Vannela, jonka lausuntoon jäsen Niskanen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin "Tausta ja erimielisyys", "Määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta" ja "A:n kanssa sanomalehdenjaosta tehty sopimus" -jaksojen osalta. Viimeksi mainitun jakson jälkeen laadin ratkaisun seuraavasti:

Suomen Posti Oyj:n olisi sanomalehden jakoa koskevan sopimuksen päättämisen yhteydessä tullut noudattaa irtisanomissuojapöytäkirjan mukaista irtisanomisaikaa. Koska irtisanomisaikaa ei ole noudatettu, on yhtiö velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkan lomakorvauksineen ja korvausta irtisanomispöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta. Kuukaudelta maksettavan korvauksen määräksi arvioin esitetyn selvityksen mukaan 370 euroa.

A:n kanssa postinjaosta solmittujen määräaikaisten työsopimusten osalta lausun, että postinjaosta on A:n kanssa solmittu 1.3.1996 ja 28.9.1999 välisenä aikana lähes peräkkäisesti noin 30 postinjakelua koskevaa määräaikaista työsopimusta, joiden yhteenlaskettu kesto on ollut 3 vuotta 7 kuukautta. Perusteena sopimusten määräaikaisuudelle ovat olleet sairauslomista, perhepoliittisista vapaista, vuosilomista tai vastaavista syistä johtuneet vakinaisten postinjakajien poissaoloista johtuvat sijaisuudet. Vuoden 1998 jälkeen työsopimuksiin ei tosin enää ole kirjattu sijaistettavan henkilön nimeä, mutta tämä on esitetyn selvityksen mukaan johtunut sairauslomiin liittyvästä yksityisyyden suojasta. Koska sijaistettavan henkilön nimi on kuitenkin voitu tarkistaa työpaikalla esillä olleesta työvuoroluettelosta, katson, että sijaisuus on kussakin tapauksessa riittävästi yksilöity koko siltä ajalta kuin määräaikaisia työsopimuksia on käytetty.

Esitetyt arviot Tornion jakelutoimipaikassa toimineiden määräaikaisten työntekijöiden lukumäärästä vaihtelevat kolmen ja seitsemän välillä. Osittain tähän lukumäärään on ollut syynä varautuminen Pohjois-Suomen tuotantoalueelta vapautuvien työntekijöiden uudelleensijoittamisen tarpeeseen. Yksittäisten jakelureittien tuntemisen tarve ja toimitusvarmuudelta edellytettävä taso ovat vaikuttaneet sijaisten tarvetta lisäävästi. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, ettei sijaisten käyttö esitetyssä määrin vakituisten työntekijöiden reservinä ollut ylimitoitettua tarjolla olevaan työmäärään nähden.

A:n kanssa solmittujen määräaikaisten työsopimusten yhteenlaskettu kestoaika on ollut suhteellisen pitkä. Sopimukset eivät kuitenkaan ole olleet täysin peräkkäisiä, vaan niihin on jouduttu sijoittamaan jaksoja, jolloin A:lle normaalikäytännöstä poiketen on annettu vuosilomaa. Tämä ei mielestäni osoita pyrkimystä kohdella hänen työsopimustaan toistaiseksi voimassa olevana, vaan kyse on pikemminkin ollut yrityksen harjoittamasta hyvästä henkilöstöpolitiikasta. A:nkaan kohdalla työtä ei ole ollut koko ajan pysyvästi tarjolla. Siten yhtiöllä on ollut perusteltu syy solmia A:n kanssa edellä kuvatut määräaikaiset työsopimukset.

Edellä lausutuilla perusteilla vahvistan, että A:n kanssa tehty sopimus sanomalehtien viikonloppujakelusta on ollut voimassa toistaiseksi ja että Suomen Posti Oyj on päättänyt työsopimuksen irtisanomispöytäkirjan vastaisesti. Velvoitan yhtiön suorittamaan A:lle korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 740 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 30.11.1999 lukien, ja lisäksi korvauksena irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 2 960 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä. Muilta osin hylkään kanteen. Määrään, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimen enemmistön katsottua A:n määräaikaiset työsopimukset toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi, joka on päätetty irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesti, katson korvauksen määräksi 14 500 euroa ja muilta osin yhdyn työtuomioistuimen tuomiolauselmaan.