Labor court rules that salary increases take effect from the agreed date, not the next pay period, and orders a fine for failure to supervise.

Kaupan alan työehtosopimusten uudistamiseksi tehdyllä allekirjoituspöytäkirjalla uudistettiin työehtosopimukset tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti. Tulopoliittisessa sopimuksessa oli sovittu palkkoja korotettavan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkoi tiettynä päivänä tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta. Allekirjoituspöytäkirjassa oli määräys, jossa oli palkanmaksukorotusten osalta vain maininta tietyistä päivämääristä.

Alan käytännön mukaan palkkoja oli korotettu sovitusta päivästä lukien, eikä sitä seuranneen palkanmaksukauden alusta. Korotusten katsottiin tulevan voimaan heti sovitusta päivästä alkaen.

Työnantajaliitto oli ohjeistanut jäsenyrityksiään työehtosopimusmääräyksestä poikkeavasti. Työnantajaliitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden ja tuomittiin maksamaan hyvityssakkoa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 13

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

VASTAAJA

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullisen valmistelun istunto 12.12.2001

Pääkäsittely 22.1.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä, kaupan alan työehtosopimusten uudistamiseksi 18.12.2000 tehdyssä allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Tulopoliittinen sopimus

Liittojen väliset työehtosopimukset uudistetaan ajalle 1.2.2001 - 31.1.2003 oheisen tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti.

2. Palkankorotukset ja lisät

Palkankorotukset ja lisät 1.2.2001 ja 1.3.2002 toteutetaan oheisten palkankorotusliitteen ja palkkataulukoiden mukaisesti.

Myymälän- ja osastonhoitajien, automiesten ja liittojen välisten yrityskohtaisten työehtosopimusten palkankorotuksista ja lisistä on sovittu erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan kantajan ja vastaajan välisten työehtosopimusten uudistamista ajalle 1.2.2001 - 31.1.2003 koskevan 18.12.2000 päivätyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkankorotuksia ja lisiä koskevan kohdan oikeaksi tulkinnaksi sen, että henkilökohtaista palkkaa ja taulukkopalkkoja sekä palkanlisiä koskevat korotukset tulivat voimaan 1.2.2001 alkaen,

velvoittamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n työehtosopimuslain nojalla maksamaan kantajalle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n tietoon tuli maaliskuussa 2001, että Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyrityksessä oli vastaajaliiton nimenomaisesti antaman tulkintaohjeen mukaisesti tulkittu 1.2.2001 voimaan tulleita palkankorotusmääräyksiä siten, että palkankorotus oli maksettava sen palkanmaksukauden alusta, joka alkoi 1.2.2001 tai sen jälkeen. Kyseisessä yrityksessä palkanmaksukausi oli alkanut 21.2.2001 ja päättynyt 20.3.2001 ja palkkoja oli korotettu vasta 21.2.2001 alkaen.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli kiertokirjeessään antanut asiassa samansisältöisen ohjeistuksen.

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n sopimussihteeri kävi sähköpostin välityksellä kirjeenvaihtoa Kaupan Työnantajaliitto KTL:n asiamiehen kanssa. Tässä kirjeenvaihdossa kantajaliiton sopimussihteeri esitti kantajaliiton kantana, että allekirjoituspöytäkirjassa oli palkankorotukset sovittu tulemaan voimaan 1.2.2001 alkaen. Kantajaliiton sopimussihteeri viittasi muun muassa edellä kerrottuun vastaajaliiton jäsenyrityksen tapaukseen ja vaati vastaajaliittoa oikaisemaan ohjeistustaan sekä pyysi ilmoitusta vastaajaliiton toimenpiteistä asian suhteen. Tässä kirjeenvaihdossa vastaajaliiton asiamies ilmoitti liittonsa puolesta, että kaupan työehtosopimukset oli uudistettu tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti ja totesi tästä nimenomaisesta esimerkkitapauksesta, että kyseisessä yrityksessä oli menetelty oikein.

Asiassa käytiin liittojen väliset erimielisyysneuvottelut 29.5.2001 ja asia jäi liittojen välillä erimieliseksi.

Työehtosopimuksen uudistamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan palkankorotuksia ja lisiä koskevan 2-kohdan sekä sen liitteen sanamuodon mukaisesti palkankorotukset sekä liitteessä mainitut lisät tulivat voimaan 1.2.2001 alkaen. Työehtosopimuspöytäkirjassa ei ollut mitään tästä ajankohdasta poikkeavia määräyksiä.

Asiasta käydyissä sopimusneuvotteluissa ei ollut missään vaiheessa esillä muuta palkankorotuksen ajankohtaa kuin 1.2.2001. Myöskään Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tekemissä kirjallisissa neuvotteluesityksissä 9.12.2000 ja 10.12.2000 ei ollut esillä muuta palkankorotuksen ajankohtaa kuin 1.2.2001.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja kantajaliiton edeltäjän, Liikealan ammattiliiton välisissä aikaisemmissakin työehtosopimusratkaisuissa palkankorotusten oli sovittu tulevan voimaan tietystä päivämäärästä lukien ja näin oli myös toimittu. Mikäli tästä käytännöstä oli poikettu, oli se myös kirjattu työehtosopimukseen, kuten esimerkiksi allekirjoituspöytäkirjassa 3.4.2000, jolloin sovittiin liittojen välisen kaupan automiesten työehtosopimuksen uudistamisesta. Tuohon allekirjoituspöytäkirjaan kirjattiin, että kaupan automiesten viimeksi voimassa olleita taulukkopalkkoja korotetaan sovintoehdotuksen hyväksymistä 3.4.2000 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta 3,5 prosenttia ja 1.10.2000 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta 1,4 prosenttia.

Allekirjoituspöytäkirjan 1. kohdassa oli maininta työehtosopimusten uudistamisesta ajalle 1.2.2001 - 31.1.2003 oheisten tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti. Tulopoliittisen sopimuksen 2.2.1-kohdan mukaan palkkoja korotettiin sen palkanmaksukauden alusta, joka alkoi 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta.

Keskusjärjestöjen välinen tulopoliittinen sopimus oli kuitenkin raamisopimus, jonka pohjalta asianosaisliitot olivat tehneet keskinäisen työehtosopimuksensa. Tulopoliittisen sopimuksen mukaan palkkoja voitiin korottaa 1.2.2001 lukien tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien. Asianosaisliitot olivat sopineet allekirjoituspöytäkirjassaan, että palkkoja korotetaan 1.2.2001 lukien. Palkankorotuksista oli siten allekirjoituspöytäkirjassa selkeät erillismääräykset samoin kuin korotusten voimaantulon ajankohdasta.

Kantaja nojautui vahvistusvaatimuksessaan allekirjoituspöytäkirjaan ja sen palkankorotusliitteen ja palkkataulukoiden sanamuotoon. Kun työehtosopimusneuvotteluissa asia ei ollut myöskään tästä poikkeavasti ollut millään tavalla esillä, oli kantajaliiton vahvistusvaatimus oikea.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ohjeisti jäsenyritystään maaliskuussa 2001 palkankorotusten voimaantulon ajankohdasta työehtosopimusmääräyksestä poikkeavasti. Työnantajaliitto ilmoitti jäsenyrityksilleen, että palkankorotus voitiin toteuttaa sen palkanmaksukauden alusta, joka alkoi 1.2.2001 jälkeen, vaikka työehtosopimuksessa palkankorotuksen ajankohdaksi oli sovittu 1.2.2001.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli lisäksi ohjeistanut jäsenyrityksiään laajemminkin kiertokirjeessään 1/01 tähän työehtosopimuksesta poikkeavaan tulkintaan.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oli siten katsottava tietoisesti ja tarkoituksella antaneen kaupan työehtosopimuksen palkankorotusten voimaantulon ajankohdasta työehtosopimuksen sisällöstä poikkeavaa tietoa. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli virheelliset ohjeet antaessaan laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa. Hyvityssakkoa korottavana tekijänä oli pidettävä sitä, että virheelliset ohjeet oli annettu tietoisesti. Lisäksi ohjeistus oli vaikuttanut siihen, että ainakin yhdessä vastaajaliiton jäsenyrityksessä palkankorotukset oli toteutettu vasta 1.2.2001 jälkeen alkaneen palkanmaksukauden alusta lukien.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:n välisissä työehtosopimusneuvotteluissa oli kysymys tulopoliittisen sopimuksen soveltamisesta kaupan alalla. Tulopoliittisen sopimuksen yleiskorotusta koskevassa kohdassa oli todettu, että "Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus on..." Palkankorotusten ajankohdan osalta ei liittojen välisissä neuvotteluissa ollut missään vaiheessa millään tavalla keskusteltu tulopoliittisesta ratkaisusta poikkeavasta ajankohdasta. Palkankorotusten toteuttaminen ensimmäisen korotuspäivämäärää seuraavan palkanmaksukauden alusta lukien oli työmarkkinoilla täysin vakiintunut käytäntö, josta poikkeamisesta olisi pitänyt selvästi neuvotella ja sopia.

Kummankin liiton tarkoituksena oli korotusten toteuttaminen täysin tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti. Kantajaliiton antama ensimmäinen ja ainoa neuvotteluesitys oli otsikoitu "Kaupan tulosopimussovellutus". Tämä esitys sisälsi esitykset palkankorotusten määristä, mutta korotusten ajankohdista ei ollut mitään mainintaa. Myöskään suullisesti ei kantajaliiton puolelta ollut tuota esitystä annettaessa korotusajankohtaa mitenkään täsmennetty. Ainoa mahdollinen korotusajankohta, jota Palvelualojen ammattiliitto PAM on voinut tarkoittaa, oli tulopoliittisen sopimuksen mukainen ajankohta.

Kantajaliitto perusti vaatimuksensa yksioikoisesti työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohtaan 2. Kuitenkin kohdassa 1. oli nimenomaan todettu, että liittojen väliset työehtosopimuksen uudistetaan tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti. Tällä oli tarkoitettu myös palkankorotusten täsmällistä ajankohtaa. Itse palkankorotusta koskeva sopimuskohta oli kirjoitettu tiiviisti toistamatta tulopoliittisen sopimuksen monimutkaista sanamuotoa.

Kantajaliitto oli itsekin käyttänyt saman palkankorotusajankohdan ilmaisemiseen vaihtelevasti kahta eri tapaa. Nyt kysymyksessä olevalla sopimuskierroksella oli kantajaliiton ja Palvelutyönantajiin kuuluvien Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry:n ja Kiinteistöpalvelualat KIPA ry:n välisissä työehtosopimuksissa kirjoitettu palkankorotusajankohdat tulopoliittisen sopimuksen sanamuodon mukaisesti. Kuitenkin kantajaliiton jäsenlehdessä nämä korotusajankohdat oli ilmaistu lyhyesti sanomalla muun muassa ravintola-alan palkkojen nousevan "kuten muillakin sopimusaloilla - 1.2.2001".

Kaupan automiesten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3.4.2000 kirjaus oli perustunut suoraan valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen sanamuotoon, eikä kysymys ollut liittojen välisestä tietoisesta ratkaisusta.

Kaupan automiestiedotteen 1/01 ja kaupan yleisen jäsenkirjeen 1/01 palkankorotusten ohjeistuksen eroavaisuus johtui siitä, että kalenterikuukausista poikkeava palkanmaksukausi oli kuitenkin suhteellisen harvinainen kaupan alalla. Näin ollen vastaajaliitossa ei ollut nähty tarpeelliseksi tiedottaa erikseen tästä asiasta niitä kaupan toimialoja, joiden osalta kysymys ei ollut noussut esille.

Palkankorotukset 1.2.2001 alkaen oli toteutettava tulopoliittisen sopimuksen sanamuodon mukaisesti. Kaupan Työnantajaliitto KTL ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska se oli ohjeistanut jäsenyrityksiään työehtosopimuksen mukaisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Kaupan Työnantajaliitto KTL ovat erimielisiä siitä, mikä on niiden välisten työehtosopimusten uudistamiseksi ajalle 1.2.2001 - 31.1.2003 tehdyn ja 18.12.2000 päivätyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukainen palkankorotusten voimaantulon ajankohta. Allekirjoituspöytäkirjan 1-kohdassa on sovittu liittojen väliset työehtosopimukset uudistettavaksi tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti. Seuraavassa kohdassa on määräys, jonka mukaan palkankorotukset ja lisät 1.2.2001 ja 1.3.2002 toteutetaan palkankorotusliitteen ja -taulukoiden mukaisesti.

Kantajaliiton mukaan palkankorotukset tulivat voimaan 1.2.2001 alkaen, mutta vastaajaliiton kannan mukaan vasta sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.2.2001 tai sen jälkeen, koska tulopoliittisessa sopimuksessa oli sovittu palkkoja korotettavan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta.

Sopimusmääräyksen synty ja soveltaminen

Työtuomioistuimessa on todistajina kuultu Palvelualojen ammattiliitto PAM:n järjestöpäällikkö A:ta ja sopimussihteeri B:tä sekä Kaupan Työnantajaliitto KTL:n liittojohtaja C:tä ja asiamies D:tä.

Todistajat olivat yksimielisiä siitä, ettei vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tai keskusteltu palkankorotusten ajankohdasta. Todistajien kertoman mukaan myös alan yleinen palkanmaksukausi oli kalenterikuukausi ja tästä poikkeaminen oli harvinaista.

A kertonut, että kaupan alan käytännössä korotukset on sovittu tulevaksi voimaan palkanmaksukaudesta riippumatta heti sopimuskauden alusta. Käytäntö on poikennut tulopoliittisten ratkaisujen tekstistä, joka on soveltunut lähinnä teollisuuden sopimusalojen lyhyempiä palkanmaksukausia varten. Asiasta on aluksi keskusteltu parilla sopimuskierroksella, muttei enää sen jälkeen käytännön vakiinnuttua. Joissakin harvoissa, yleensä isoja yrityksiä koskevissa tapauksissa palkanmaksukausi on kaupan alalla ollut kalenterikuukaudesta poikkeava, mutta tällöinkin korotus on toteutettu sovitun mukaisesti. A on vuodesta 1972 ollut mukana alan työehtosopimusneuvotteluissa.

B, joka on työskennellyt kaupan alalla luottamusmiehenä ja toimitsijana 26 vuotta sekä osallistunut alan sopimustoimintaan vuodesta 1982, on kertonut palkankorotusten voimaantulosta samoin kuin A. Palkankorotukset oli toteutettu vakiintuneen käytännön mukaisesti parilla sellaisellakin sopimuskierroksella, jolla kaupan alan sopimukseen oli kirjattu toisenlainen, tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukainen voimaantuloajankohta. Käytännöstä poikkeava tulkinta oli tullut ensi kerran Palvelualojen ammattiliitto PAM:n tietoon Kultajousi Oy:stä keväällä 2001. Kultajousi Oy:n vanha omistaja oli aiemmin korottanut palkkoja siten, että keväällä 2001 korotukset olisi toteutettu jo 21.1.2001 alkaen, mutta omistaja oli vaihtunut. Riitatapauksen yhteydessä PAM:n tietoon tuli Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ohje, jonka mukaan palkankorotukset tulisivat voimaan 1.2.2001 tai sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta. Tämän johdosta todistaja oli ollut puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä työnantajaliiton edustajaan.

C:n kertoman mukaan 1.2.2001 voimaan tulleita palkankorotusmääräyksisä oli tulkittava siten, että palkankorotus oli maksettava sen palkanmaksukauden alusta, joka alkoi 1.2.2001 tai sen jälkeen, koska kaupan alan työehtosopimus oli sidottu tulopoliittiseen sopimukseen. Allekirjoituspöytäkirjan sanamuoto oli seurausta siitä, että alalla oli pyritty lyhyempiin ja selvempiin ilmaisuihin, eikä ollut tarkoituksenmukaista toistaa kaikissa yhteyksissä tulopoliittisen sopimuksen tekstejä. Myös alan neuvotteluissa käytetään kalvoja ja tietokonepohjaisia esityksiä, joihin tällainen typistetty selkokieli sopii. C oli työskennellyt Kaupan Työnantajaliitossa vuodesta 1996 ja hänen kertomansa mukaan kaupan alan käytäntö oli kaikkien osapuolten tiedossa ja alalla vakiintunut.

D, joka on ollut mukana Kaupan Työnantajaliitto KTL:n neuvottelutoiminnassa vuodesta 1985 on kertonut alan käytännöstä samalla tavoin kuin C.

Työtuomioistuimelle on jätetty Kaupan Työnantajaliitto KTL:n laatimia esityksiä työehtosopimustekstiksi joulukuussa 2000. Näissä esityksissä ei palkankorotusten päivämäärien 1.2.2001 ja 1.3.2002 yhteydessä ole lisäyksiä siitä, että palkankorotukset toteutettaisiin päivämääriä seuraavien palkanmaksukausien alusta.

Arviointi

Kanteen perusteena on kaupan alan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2. kohdan määräys, jossa palkankorotuksen ajankohta on ilmaistu päivämäärällä 1.2.2001. Tämä ilmaisu poikkeaa tulopoliittisesta sopimuksesta, jossa on todettu palkkoja korotettavan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen. Allekirjoituspöytäkirjassa on toisaalta sen 1. kohdassa mainittu alan työehtosopimusten uudistamisesta tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti.

Todistajien kertomusten mukaan edellä selostettu ero kaupan alan sopimusten ja tulopoliittisen sopimuksen kirjausten välillä on vakiintunut jo ainakin 1970-luvulta lähtien. Erilaiset kirjoitustavat ovat johtuneet siitä, että palkanmaksukaudet liikealalla ovat olleet pidemmät kuin teollisuuden sopimusaloilla, joita silmällä pitäen tulopoliittisten sopimusten teksti lähinnä on laadittu. Ensimmäisten tulopoliittisten sopimuskierrosten jälkeen asiasta ei ole enää erikseen keskusteltu kaupan alan työehtosopimuksia uudistettaessa. Kantajapuolen todistajien mukaan, joilla on alan neuvottelukokemusta pidemmältä ajalta, alan työehtosopimuksiin otettua korotusten voimaantulopäivää on sovellettu kirjaimellisesti myös niissä harvoissa tapauksissa, joissa yrityksen palkanmaksukausi on ollut muu kuin kalenterikuukausi. Tästä poikkeavasta käytännöstä ei työtuomioistuimessa ole esitetty muuta selvitystä kuin esillä olevan erimielisyyden aiheuttanut Kultajousi Oy:n tapaus.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että 18.12.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan mukaisia palkkoja ja lisiä on kanteessa esitetyin tavoin korotettava 1.2.2001 alkaen.

Valvontavelvollisuus

Kaupan Työnantajaliitto KTL on ohjeistanut jäsenyrityksiään työehtosopimusmääräyksestä poikkeavasti. Kun ohjeistus on myös käytännössä johtanut työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn yhdessä jäsenyrityksessä ja työntekijäliitto on asiasta huomauttanut, työnantajaliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin virheen oikaisemiseksi. Kaupan Työnantajaliitto KTL on siten laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut. Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 5 707 euroa 73 senttiä. Kaupan Työnantajaliitto KTL on paljoksunut esitettyä oikeudenkäyntikulujen määrää ja pitänyt kohtuullisena määränä 2 500 euroa. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat PAM:n laskussa eritellyt toimenpiteet ja niistä aiheutuneet kustannukset on kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä pidettävä laskun mukaista 5 707 euroa 73 senttiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n välisten työehtosopimusten uudistamisesta ajalle 1.2.2001 - 31.1.2003 tehdyn, 18.12.2000 päivätyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkankorotuksia ja lisiä koskevan kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että henkilökohtaista palkkaa ja taulukkopalkkoja sekä palkanlisiä koskevat korotukset tulivat voimaan 1.2.2001 alkaen.

Työtuomioistuin velvoittaa Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:lle hyvityssakkoa 1 500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 5 707 eurolla 73 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Arko, Rekola, Vertanen ja Hölttä jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen Arkon lausunto:

Valvontavelvollisuus

Koko 1990-luvun esiintyi eriäviä ratkaisuja kaupan alan palkankorotusten voimaantuloajankohdasta. Niitä oli sekä tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisia, jolloin korotus tuli voimaan tietyn päivän jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta, tai sitten korotus tuli voimaan tietystä päivästä.

Koska ratkaisukäytäntö oli vaihteleva ja tilanne oli epäselvä, en voi katsoa, että Kaupan Työnantajaliitto KTL ry olisi syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin ja jätän hyvityssakon tuomitsematta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia ei ole ollut erityisen työläs eikä siten ole vaatinut erityisiä toimenpiteitä, joten katson, että 3 000 euroa on kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausmäärä.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.