Court allows judge's claim for T13 salary under collective agreement, rejecting gender-based pay disparity argument.

Kysymys siitä, oliko työnantajalla hyväksyttävä syy sijoittaa samaa työtä tehneiden eri sukupuolta olleiden käräjätuomareiden virat eri palkkausluokkiin. Ks. TT:2002-7. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 10

KANTAJA

Käräjätuomari Helinä Rehn, Lahti

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.10.2001

Pääkäsittely 29.11.2001

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Oikeusministeriön ja AKAVA-JS ry:n välillä 19.4.2000 tehdyssä tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkausta koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Peruspalkka

Virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain liitteen 1 mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virkojen A-palkkausluokat muuttuvat uuden palkkausjärjestelmän mukaisiksi T-palkkausluokiksi oheisen liitteen 2 mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun tarkentavan virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta oikeusministeriö on 5.5.2000 antanut ohjeen, jossa on muun muassa seuraava kohta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virkojen ja virkasuhteiden muuttaminen

A-palkkausluokan sopimuksessa mainitut vakinaiset virat muutetaan T-palkkausluokan viroiksi sopimuksen liitteen 2 mukaisesti. Hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien osalta oikeusministeriö kuultuaan järjestöjä tekee päätökset virastokohtaisesta virkojen muuttamisesta. Kukin virasto päättää siitä, miten sopimuksen piiriin kuuluvan virkamiehen

palkkaus muuttuu. Tapauksessa, jossa saman A-palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T-palkkausluokkaan, virasto tekee ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa ao. virkojen suhteen, niin ratkaisu tulee tehdä noudattaen virkaikää (ns. rangia). Mikäli virastossa ei ole muotoutunut tällaista järjestystä, voidaan ratkaisu perustaa tuomari- tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että hänellä on oikeus tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla saada mainitun virkaehtosopimuksen T13-palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien, ja

velvoittamaan valtiovarainministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Oikeusministeriö ja AKAVA-JS ovat solmineet 19.4.2000 tarkentavan virkaehtosopimuksen tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta. Mainittu virkaehtosopimus on tullut voimaan 1.2.2000 ja ollut allekirjoituspöytäkirjan mukaan voimassa 31.1.2001 saakka. Oikeusministeriö antoi 5.5.2000 ohjeet virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta.

Virkaehtosopimuksen 4 §:ssä todettiin, että virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyi viroittain liitteen 1 mukaan. Virkaehtosopimuksen liitteen 2 mukaan käräjäoikeuksissa 180 A27-palkkausluokassa ollutta käräjätuomaria siirrettiin T13-palkkausluokkaan ja 71 A27-palkkausluokassa ollutta käräjätuomaria palkkausluokkaan T11. Myös 64 A 26-palkkausluokassa ollutta käräjätuomaria siirrettiin palkkausluokkaan T11.

Lahden käräjäoikeudessa oli ennen palkkauudistusta kolme käräjätuomaria A28-palkkausluokassa ja 10 käräjätuomaria A27-palkkausluokassa. Oikeusministeriön päätöksen mukaan Lahden käräjäoikeudessa kolmen käräjätuomarin A28-palkkausluokan virka muutettiin T13-palkkausluokkaan kuuluvaksi viraksi sekä kuuden käräjätuomarin A27-palkkausluokan mukainen virka muutettiin T13-palkkausluokan mukaiseksi viraksi ja edelleen neljän käräjätuomarin A27-palkkausluokan mukainen virka T11-palkkausluokan mukaiseksi viraksi.

Lahden käräjäoikeuden laamannin päätöksellä A27-palkkausluokassa olleet käräjätuomarit B, C, D, E, F ja G siirrettiin T13-palkkausluokkaan sekä A27-palkkausluokassa olleet käräjätuomarit H, A, I ja J siirrettiin T11-palkkausluokkaan.

Käräjätuomarit H, J, I ja A olivat tyytymättömiä tehtyyn ratkaisuun ja ilmoittivat asiasta sopimusosapuolille yhteisellä kirjelmällä 9.6.2000. Sopijaosapuolten välillä käytiin kirjelmän johdosta paikallisneuvottelu 4.10.2000. Osapuolet katsoivat paikallisneuvottelussa, että A-palkkausluokkien muuttaminen T-palkkausluokiksi oli tapahtunut annetun soveltamisohjeen mukaisesti.

Mainitut käräjätuomarit toimittivat vielä uudet kirjelmät 12.12.2000 ja 9.3.2001, jonka johdosta sopimusosapuolet katsoivat perustelluksi käsitellä käräjätuomareiden vaatimuksia vielä 19.4.2001 pidetyssä paikallisneuvottelussa. Kyseisessä paikallisneuvottelussa sopijaosapuolet totesivat, että palkkausjärjestelmäuudistuksen toteuttamiseksi Lahden käräjäoikeudessa tehdyt H:ta, A:ta, I:tä ja J:tä koskevat päätökset eivät olleet vastoin 19.4.2000 tehtyä tarkentavaa virkaehtosopimusta eikä siitä annettuja soveltamisohjeita.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain liitteen 1 mukaan. Paikallisneuvotteluissa 19.4.2001 oikeusministeriö ilmoitti kantanaan, että tehdyillä virkaehtosopimuksilla pyrittiin eri tuomioistuimiin kuuluvat tuomarinvirat järjestämään virkojen vaativuuden perusteella järjestykseen, joka sopimusosapuolten välillä nähtiin oikeaksi. Siinä pyrittiin ottamaan huomioon tuomarinvirkojen vaativuus eri tuomioistuimissa, muun muassa toimialan laajuus, erityisasiantuntemus ja oikeusasteet ja tuomarien kokemuksesta johtuva edellytys tehdä laadukkaampaa ja sitä kautta vaativampaa työtä.

Lahden käräjäoikeus oli vuonna 2000 organisatorisesti jakautunut neljään osastoon. Laamannin määräyksen mukaan kaikki rikosasiat ja laajat riita-asiat jaettiin tasan kaikille käräjätuomareille ja ainoana poikkeuksena on oli niin sanottu hakemustuomari, joka vaihtui vuosittain. Muiden vähäisempien asiaryhmien osalta noudatettiin kiertoperiaatetta kalenterivuosittain. Käräjätuomarit tekivät siis samanarvoista työtä saman verran. Poikkeuksena olivat niin sanotut osaston puheenjohtajina toimivat kolme käräjätuomaria, joille kuului myös hallinnollisia johtamistehtäviä.

Töiden tasajaon periaate työmäärän ja vaativuuden osalta oli ollut käytössä Lahden käräjäoikeudessa jo vuosikausia. Palkkauksen osalta tilanne oli ennen kevään 2000 palkkausuudistusta se, että osaston puheenjohtajat, kolme käräjätuomaria, olivat palkkausluokassa A28 ja kaikki muut käräjätuomarit palkkausluokassa A27. Koska kaikki tuomarin työt käräjäoikeudessa on jaettu tasan, ei ole perustetta määrätä osaa Lahden käräjäoikeuden tuomareista alempaan palkkausluokkaan. Tämä olisi vastoin virkaehtosopimuksen 4 §:n sanamuodon mukaista määräystä.

Kantajan tulkintaa tuki myös perustuslain 6 §:ssä ja valtion virkamieslain 11 §:ssä säädetty yhdenvertaisuus, joka tässä tapauksessa edellytti, että kaikille käräjätuomareille maksetaan sama palkka, koska jokaisella oli sama virkavastuu ja samat tehtävät.

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Vastaava säännös on virkamieslain 11 §:ssä, jonka mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan sukupuolen, iän tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Perustuslain 6 §:n säännös ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen. Hallituksen esityksen HE 309/1993 mukaan yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Hallituksen esityksestä ilmeni, että säännöksellä tarkoitettiin kieltää kaikenlainen syrjintä.

Käräjätuomarien ikärakenne Lahden käräjäoikeudessa oli sellainen, että lähes kaikki kuuluivat niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin, joten luonnollisella urakierrolla kaikilla T11-palkkausluokkaan sijoitetuilla tuomareilla ei ollut realistisia mahdollisuuksia edetä T13-palkkausluokkaan ennen eläkeikää tai kyseisen palkkausluokan viran saaminen oli mahdollista vasta hieman ennen eläkkeelle siirtymistä. Seuraava T13-palkkausluokan virka tuli avoimeksi 1.12.2007. Kantaja jää eläkkeelle 1.12.2011. Kun eläkepalkka vuonna 2006 tai sen jälkeen eläkkeelle lähteville lasketaan 10 viimeisen työssäolovuoden keskipalkan mukaan, tuloksena palkkaratkaisussa oli se, että kantaja oli eläkkeelläkin merkittävästi heikommassa taloudellisessa asemassa kuin hänen samaa työtä tekevät kollegansa. Työnantaja oli siten iän vuoksi perusteettomasti asettanut kantajan eri asemaan T13-palkkausluokkaan tuomareihin nähden.

Työnantajan menettely asetti kantajan myös sukupuolen perusteella eri asemaan kuin T13-palkkausluokkaan sijoitetut Lahden käräjäoikeuden tuomarit. Perustuslaki kielsi kaikenlaisen syrjinnän. Kiistatonta oli, että työnantaja oli täysin perusteettomasti asettanut Lahden käräjäoikeudessa samaa työtä tekevät käräjätuomarit toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan.

Oikeusministeriö oli paikallisneuvottelupöytäkirjassa 19.4.2001 ilmoittanut, että sellaiseen ratkaisuun, että kaikkien käräjätuomarien palkkausluokat olisivat olleet samoja, ei sopimusta tehtäessä kustannussyistä ollut mahdollisuutta. Vaikka käräjätuomareiden jako kahteen palkkausluokkaan virkaehtosopimuksessa olisikin kustannussyistä ollut välttämätöntä, ei tämä kuitenkaan saanut yksittäistapauksessa virkaehtosopimusta tulkittaessa johtaa siihen, että käräjätuomari sijoitettiin T11-palkkausluokkaan, vaikka tehtävien vaativuus ja tuomarin tehtävissä hankittu kokemus edellyttivät objektiivisesti arvioiden sijoittamista T13-palkkausluokkaan. Syyksi yhdenvertaisuusperiaatteen syrjäyttämiseen eivät kelvanneet kustannusnäkökohdat eivätkä muut tarkoituksenmukaisuussyyt.

Oikeusministeriö kertoi 19.4.2000 julkaisemassaan tiedotteessa, että tuomareita koskeva palkkaus uudistuu ja että sopimus oli laadittu valtion palkkausjärjestelmäuudistusten periaatteita soveltaen. Tiedotteessa kerrottiin edelleen, että valtion palkkausjärjestelmän uudistustyö oli ollut vireillä runsaat 10 vuotta ja sen päätavoite oli oikeudenmukainen palkkaus.

Käräjätuomareiden yhdenvertaisuus, sopimuksen päätavoitteeksi ilmoitettu oikeudenmukainen palkkaus ja tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n määräys virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettavasta peruspalkasta edellyttivät virkaehtosopimuksen oikeana tulkintana sitä, että Lahden käräjäoikeudessa vaativuudeltaan samaa työtä tekeville käräjätuomareille, jotka olivat aiemmin saaneet saman palkkausluokan eli A27-palkkausluokan mukaista palkkaa, maksettiin palkkausjärjestelmän uudistamisen jälkeenkin saman palkkausluokan mukaan määräytyvää peruspalkkaa eli T13-palkkausluokan mukaista palkkaa. Tämän mukaisesti kantajalle kuului T13-palkkausluokan mukainen palkka.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkaehtosopimuksessa ei saanut sopia virkaylennysperusteista, joten virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa tai sopijapuolten yhteisestä tulkintasuosituksesta ei voinut myöskään pätevästi antaa määräyksiä, joiden mukaan ylemmän eli T13-palkkausluokan virkaan siirretään tuomarit pelkästään niin sanotussa virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä, joka määräytyisi asianomaisen viraston palkkausluokkaparemmuuden perusteella.

Yhdenvertaisuus edellyttää myös sitä, ettei käräjätuomareita jaeta eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä saman oikeuslaitoksen virastossa he syystä tai toisesta työskentelevät. Käräjätuomareiden jakaminen eri palkkaluokkiin oli monien vaiheiden jälkeen toteutunut eri virastoissa eri tavalla. Lahden käräjäoikeus oli yksi maan suurimmista käräjäoikeuksista. Tuomarin työ Lahden käräjäoikeudessa oli keskimääräistä vaativampaa sekä määrällisesti että laadullisesti tarkasteltuna. Lahden käräjäoikeudessa oli käräjätuomarit, joilla oli 18-27 kokemuslisään oikeuttavaa vuotta, sijoitettu palkkausluokkaan T11, kun esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa 18 kokemuslisään oikeuttavaa vuotta oli tuonut sijoittumisen T13-palkkausluokkaan. Kantaja oli tältäkin osin asetettu huonompaan asemaan verrattuna esimerkiksi vastaavan kokemuksen omaavaan Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomariin.

Lahden käräjäoikeudessa ei ollut muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, jonka perusteella olisi voitu suorittaa käräjätuomareiden palkkausluokkaan sijoittelu. Palkkaryhmiin jakaminen olisi tullut suorittaa kokemuslisään oikeuttavan palveluajan perusteella. Tämän mukaisesti määritelty palkkaluokkiin sijoittelu olisi johtanut siihen, että käräjätuomarit F, G, H ja F oli sijoitettu palkkaluokkaan T11 ja kantaja olisi tullut sijoittaa palkkaluokkaan T13. Mikäli virkaikäjärjestys määrättäisiin niin sanotun palkkaluokkaparemmuuden perusteella, olisi tällöinkin A tullut sijoittaa palkkaluokkaan T13. Lahden käräjäoikeuden virkaikäjärjestyksen loppupää olisi niin sanotun palkkaluokkaparemmuuden mukaan määrättäessä ollut A, H, G, I ja J.

A:n ja käräjätuomari H:n keskinäinen virkaikäjärjestys oli ratkaistu Lahden käräjäoikeuden perustamisen yhteydessä Tasavallan Presidentin 12.7.1993 tekemällä nimityspäätöksellä. Tuolloin A oli nimittämisjärjestyksessä asetettu H:n edelle, mistä johtuen hän oli H:n edellä myös Lahden käräjäoikeuden virkaikäjärjestyksessä. A ja H olivat hoitaneet Lahden käräjäoikeudessa A26-palkkausluokan virkaa 1.10.1995 lukien. Käräjätuomari G nimitettiin Lahden käräjäoikeuden A26-palkkausluokan virkaan 1.12.1995 lukien.

Edellä oleva huomioon ottaen 1.3.1998 annetut A27-palkkausluokan kuoppakorotukset olisi tullut kohdentaa A:lle ja H:lle. Edelleen tämän mukaisesti kolmelle käräjätuomarille osoitettu A27-palkkausluokan kuoppakorotus 1.1.1999 lukien olisi siten tullut kohdentaa käräjätuomareille G, I ja J. Paikallisneuvottelupöytäkirjasta 19.4.2001 kävi ilmi, että oikeusministeriön käsityksen, johon AKAVA-JS yhtyi, mukaan Lahden käräjäoikeuden virkaikäjärjestys nuorimmassa päässä oli G, H tai A, I ja J. Tätä oikeusministeriö perusteli sillä, että Tasavallan Presidentti nimitti 3.11.1995 G:n käräjätuomarin A26-palkkausluokan virkaan 1.12.1995 lukien.

Käräjätuomari G:n ja A:n välinen virkaikäjärjestys oli siten edellä mainitussa paikallisneuvottelussa katsottu muotoutuvan sen mukaan, milloin G:n nimityspäätös 3.11.1995 ja A:n kuoppakorotus 16.11.1995 oli tehty. Täysin huomiotta jätettiin, että A määrättiin A26-palkkausluokan virkaan 1.10.1995 lukien ja G 1.12.1995 lukien.

A sai A27-palkkausluokan niin sanottuna kuoppakorotuksena 1.1.1999 lukien, vaikka edellä esitetty huomioon ottaen oikeaa virkaikäjärjestystä noudattamalla hänelle olisi kuulunut tämä kuoppakorotus jo 1.3.1998 lukien, koska A oli virkaikäjärjestyksessä sekä G:n että H:n edellä.

Asiakirja, jonka merkinnöille oli annettava merkitystä ja jonka osalta julkinen luotettavuus toteutui, oli nimikirjanote. Käräjätuomari G:n ja kantaja A:n nimikirjanotteista kävi ilmi, että A hoiti Lahden käräjäoikeuden käräjätuomarin A26-palkkausluokan virkaa 1.10.1995 lukien ja käräjätuomari G saman palkkausluokan virkaa 1.12.1995 lukien. Käräjätuomari I nimitettiin Lahden käräjäoikeuden käräjätuomarin A26-palkkausluokan virkaan 1.11.1998 lukien.

Virkaikäjärjestyksellä ei Lahden käräjäoikeudessa ollut juurikaan merkitystä muutoin kuin töiden järjestelyyn liittyvänä seikkana. Uuden laamannin tullessa virkaan vuonna 1995 hän miltei välittömästi puuttui omalla tavallaan käräjäoikeuden virkaikäjärjestykseen. Kun perinteisesti virkaikäjärjestyksellä oli vain marginaalinen merkitys, A ei katsonut tarpeelliseksi puuttua laamannin toimeen vuonna 1995 lopulla, varsinkin kun työt tuomareille jaettiin tasaisesti sekä laadun että määrän suhteen. Lisäksi kynnys riitauttaa laamannin päätös oli päällikkövirastossa korkea. Virkaikäjärjestykselle annettiin yllättävä merkitys, kun 1.2.2000 lukien käräjäoikeuden käräjätuomarit jaettiin virkaikäjärjestyksen mukaan ylempi- ja alempipalkkaisiin. Tässä yhteydessä kantajalle myös selvisi, että käräjätuomari G:lle oli myönnetty palkkausluokka A27 perusteettomasti ennen A:ta.

Edellä esitetty huomioon ottaen oikeusministeriön 19.4.2001 pidetyn paikallisneuvottelun pöytäkirjassa ilmaisema käsitys, että laamannin vuoden 1995 lopulla vahvistama virkaikäjärjestys oli vakiintunut ja tullut siten hyväksytyksi, oli käsittämätön.

Oikeusministeriön 4.10.2000 ilmaiseman käsityksen mukaan virastokohtainen rangi muodostui palkkausluokkaparemmuuden perusteella. Lahden käräjäoikeuden laamannin mukaan virkaikäjärjestys muuttui myös viran haun yhteydessä korkeimman oikeuden ehdollepanojärjestyksen perusteella. Sekä oikeusministeriö että Lahden käräjäoikeuden laamanni pitivät virkaikäjärjestyksen muotoutumisessa merkityksellisinä muita päivämääriä kuin mitä nimikirjanotteesta ilmeni.

AKAVA-JS, joka oli virkaehtosopimuksen toinen sopijapuoli, hyväksyi Helsingin käräjäoikeuden laamannin näkemyksen, jonka mukaan Helsingin käräjäoikeudessa ei ollut muotoutunut kaavamaista virkaikää eli niin sanottua rangia. Helsingin käräjäoikeudessa olikin palkkausratkaisu A27-palkkausluokkaan kuuluvien osalta tehty noudattaen tuomarina ja vastaavissa lakimiestehtävissä virkaiäksi katsottavaan toimimisaikaan perusteena. Lahden käräjäoikeus vastasi täysin Helsingin käräjäoikeuden virkarakennetta ja siellä noudatettavaa viranhakumenettelyä.

Edellä oleva osoitti, ettei Lahden käräjäoikeudessa ollut muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, jonka perusteella olisi voitu suorittaa käräjätuomareiden palkkausluokkaan sijoittelu. Tämän mukaisesti oikea tapa palkkaryhmiin jaossa olisi ollut suorittaa se kokemuslisään oikeuttavan palveluajan perusteella, jolloin A olisi tullut sijoittaa käräjätuomareiden F, G, H ja J edelle.

Tasa-arvovaltuutetun lausunto

A on esittänyt työtuomioistuimelle lausunnon, jossa tasa-arvovaltuutettu on A:n pyynnöstä ottanut tasa-arvolain säännösten nojalla kantaa siihen, onko A:ta syrjitty palkkauksessa sukupuolen perusteella, kun hänelle on maksettu samasta työstä alempaa palkkaa kuin miespuolisille tuomareille.

Tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaan palkkasyrjinnästä voi olla kyse vain silloin, jos työntekijään sovelletaan epäedullisempia palkkaehtoja kuin mitä sovelletaan toiseen tai toisiin työntekijöihin. Tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa kenenkään voimassa olevaa palkkausta ei alennettu siitä, mikä se oli järjestelmän voimaantulohetkellä. Kuitenkin palkkausjärjestelmän uudistus vaikutti siten, että toisaalta palkkausluokkaan T11 ja toisaalta palkkausluokkaan T13 sijoitettujen, aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden tuomareiden välille syntyi palkkaero. Palkkaero muodostui toisaalta peruspalkkojen erosta ja toisaalta siitä, että kokemuslisät samoin kuin mahdolliset johtamislisät määräytyivät tiettynä prosenttiosuutena peruspalkasta.

Palkkasyrjinnästä saattoi tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan olla kyse vain silloin, kun eri suuruista palkkaa maksettiin saman työnantajan palveluksessa oleville samaa tai samanarvoista työtä tekeville työntekijöille. Lausunnon mukaan samassa käräjäoikeudessa ja myös eri käräjäoikeuksissa, jotka kaikki ovat saman oikeuslaitoksen virastoja, työskentelevien käräjätuomareiden oli katsottava olevan saman työnantajan palveluksessa.

Syrjintäolettaman syntyminen kantajien ja verrattavien käräjätuomareiden välille riippuu oleellisesti käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavista palkanmaksuperusteista. Nämä perusteet määriteltiin tarkentavassa virkaehtosopimuksessa seuraavasti:

1) peruspalkka, joka määräytyi virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella

2) kokemuslisä, joka oli työkokemuksen pituuden perusteella määräytyvä prosenttiosuus peruspalkasta sekä

3) johtamislisä, joka myös oli tietty prosenttiosuus peruspalkan ja kokemuslisien yhteismäärästä.

Käräjätuomareiden peruspalkat määräytyvät palkkausluokkien perusteella. Oikeusministeriön soveltamisohjeissa määritettiin ne kriteerit, joilla viraston tuli tehdä ratkaisunsa virkojen sijoittamisesta palkkausluokkiin niissä tapauksissa, joissa saman palkkausluokan viroista osa muuttui ylempään ja osa alempaan palkkausluokkaan. Nämä kriteerit olivat tilanteesta riippuen joko yleiset virkaylennysperusteet, virastokohtainen virkaikä eli rangi tai tuomari- ja lakimiehenä toimimisikä taikka kokemuslisään laskettava aika. Lausunnon mukaan kriteerien suhde palkanmääräytymisperusteisiin oli kuitenkin epäselvä. Ohjeissa ei ilmennyt, mikä olisi ohjeiden mukainen palkanmääräytymisperuste.

Lausunnossa on viitattu EY-oikeuteen sisältyvään tehokkuusperiaatteeseen liittyvään vaatimukseen palkkausjärjestelmien läpinäkyvyydestä eli avoimuudesta. Avoimuuden vaatimus edellyttää, että työntekijät saattoivat saada selville, mitkä eri tekijät missäkin määrin vaikuttavat heidän palkkaukseensa. Avoimuuden vaatimus koskee kaikkia palkanosia. Avoimuuden puute tässä tapauksessa puoltaa käsitystä syrjintäolettaman syntymisestä.

Kun otetaan vielä huomioon käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavat virkaehtosopimuksen mukaiset palkanmääräytymisperusteet, erityisesti peruspalkan määräytyminen työn vaativuuden perusteella, sekä se, mitä edellä on todettu syrjintäolettaman syntymisen kriteereistä, voitiin asiassa katsoa syntyvän palkkasyrjintäolettama. Naispuoliselle käräjätuomarille maksetaan pienempää peruspalkkaa kuin miespuoliselle käräjätuomarille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt ovat samoja.

Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi kumota syrjintäolettaman, jos hän voi osoittaa menettelylleen hyväksyttävän syyn.

Virkaehtosopimuksen mukainen peruspalkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta palkkausjärjestelmän uudistusta koskevasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, ettei sopimuksen laatimisessa pyrittykään siihen, että peruspalkka määräytyisi ainakaan kaikissa tapauksissa yksinomaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella. Samaa tai samanarvoista työtä tekeviä työntekijöitä on siis ollut tarkoituskin sijoittaa eri palkkausluokkiin.

Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta selvityksestä käy edelleen ilmi, että työn vaativuuden arvioinnin ohella toinen peruste, josta käräjätuomareiden sijoittaminen palkkausluokkaan eli heidän peruspalkkansa riippuu, on työn laatuun ja tai määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Peruspalkka määräytyy siis kahden eri kriteerin nojalla. Edellä todettiin avoimuuden vaatimuksen edellyttävän, että työntekijöiden tulee voida tietää sekä ne perusteet, joilla palkkaus määräytyy, että myös se, missä määrin mikäkin peruste palkkaukseen vaikuttaa. Tarkasteltavana oleva palkkausjärjestelmä ei tältäkään osin vastaa palkkauksen avoimuudelle asetettavia vaatimuksia.

Sinänsä tavoitetta ottaa työn laatuun ja määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon tuomareiden palkkauksessa useamman samoja virkoja koskevan palkkausluokan avulla voidaan pitää yhdenmukaisena tasa-arvolain esitöissä esitetyn näkemyksen kanssa. Hallituksen esityksen perusteluissa lähdetään siitä, että työntekijät voidaan samapalkkaisuusperiaatetta rikkomatta sijoittaa eri palkkausluokkiin sillä perusteella, että he ovat urakehityksessään eri vaiheissa.

Silloin kun peruspalkan eron hyväksyttävyyttä arvioidaan henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamisen tavoitteesta käsin, on arvioitava, edustaako rangin mukainen järjestys samalla tuomareiden kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella muodostuvaa järjestystä. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä viitataan virkaikään, joka määrää tuomioistuimessa äänestysjärjestyksen. Säännöksen mukaan äänestys suoritetaan virkaikäjärjestyksessä siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä. Jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on kuitenkin ensin sanottava mielipiteensä. Tämä säännös viittaa siihen, että virkaiän eli rangin katsotaan kertovan tuomareiden kokemuksesta.

Virkanimitysten yhteydessä virkaan pyritään valitsemaan kokemukseltaan ja ominaisuuksiltaan pätevin hakija. Virkanimityksissä kiinnitetään huomiota yleisiin virkaylennysperusteisiin, jotka myös oikeusministeriön soveltamisohjeissa mainitaan ensisijaisina perusteina tehtäessä päätöksiä virkojen palkkausluokkiin sijoittamisesta. Voitaneen katsoa, että virkanimitysten yhteydessä kokemusta ja osaamista arvioidaan laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Sijainti rangissa ei sen sijaan ole seikka, jonka perusteella henkilö sinänsä ansioituu esimerkiksi korkeamman palkkausluokan tuomarin virkaan. Jos palkkaeroja perustellaan eroilla kokemuksessa ja henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, työnantajan asia on osoittaa, että ylempään palkkausluokkaa sijoitettua käräjätuomaria voidaan muulla kuin vain rangijärjestyksen perusteella pitää alempaan palkkausluokkaan sijoitettua käräjätuomaria kokeneempana ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta pätevämpänä.

Syynä muiden perusteiden kuin yleisten virkaylennysperusteiden käyttöön on mainittu nimitystoimivallan puuttuminen ja se, että tuomarin arviointi virkaylennysperusteita käyttäen on mahdollista vain nimittämismenettelyn yhteydessä. Vaikka näin olisi, nimitystoimivallan puuttuminen ei kuitenkaan sinänsä tee joitain muita palkkausluokkiin sijoittamisen perusteita kuten rangia hyväksyväksi kriteeriksi osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Oikeusministeriö, joka valtiovarainministeriön määräyksestä on vastannut kanteeseen, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Oikeusministeriö on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan oikeusministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oikeusministeriöllä oli virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä säädetty toimivalta antaa tarvittaessa soveltamismääräyksiä ja -ohjeita tekemiensä tarkentavien virkaehtosopimusten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Tämän toimivallan nojalla ministeriö olikin antanut 5.5.2000 päivätyn soveltamisohjeen palkkausuudistuksen täytäntöönpanosta. Tämän soveltamisohjeen mukaisesti Lahden käräjäoikeus oli tehnyt 11.5.2001 päätöksen, jolla A sijoitettiin T11-palkkausluokkaan.

A oli ollut tyytymätön käräjäoikeuden päätökseen ja vaatinut välitöntä neuvonpitoa. Tämä oli pidetty 27. ja 28.11. sekä 8.12.2000. Näihin neuvonpitoihin tyytymättömänä A oli 5.3.2001 tehnyt kirjallisen oikaisuvaatimuksen.

Huhtikuun 19. päivänä 2001 pidettiin paikallisneuvottelu asiassa ja siinä neuvottelussa molemmat tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoittajatahot olivat yksimielisiä siitä, että Lahden käräjäoikeuden menettely ja päätös 11.5.2000 oli 19.4.2000 solmitun virkaehtosopimuksen mukainen. Asiassa ei myöskään nähty mitään lain tai velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaista, mikä edellyttäisi kyseessä olevan virkaehtosopimuksen tai sen toteuttamiseksi tehtyjen ministeriön päätöksen tai soveltamisohjeen muuttamista.

Palkkausjärjestelmän käyttöönottoa edelsivät noin vuoden kestäneet neuvottelut. Neuvotteluissa oltiin yksimielisiä, että käytössä piti olla vähintään kaksi palkkaluokkaa ja virkojen jakamisessa niiden välillä päädyttiin suhdelukuun 60 - 40. Oikeusministeriön käytössä olevat varat asettivat rajat neuvotteluille. Oikeusministeriöllä tai muillakaan neuvottelijoilla ei ollut käsitystä, ketkä henkilöt sijoitettaisiin kuhunkin virkaan. Rangijärjestystä pidettiin parhaana perusteena sijoittelulle ja rangijärjestys katsottiin jokaisessa käräjäoikeudessa selvästi muotoutuneeksi. Rangijärjestyksen noudattaminen oli hyväksytty myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä.

Soveltamisohjeet eivät ole miltään osin itse sopimuksen, kanteessa mainittujen lakien taikka velvoittavien kansainvälisten sopimusten vastaisia. Soveltamisohjeet ja päätökset ovat olleet tarpeellisia sopimuksen toteuttamiseksi ja ne on laadittu säädetyin valtuuksin ja toisen sopimusosapuolen kanssa yhteisymmärryksessä. Niissä on otettu huomioon eri virastoyksiköiden tasapuolinen kohtelu ja viraston sisällä virkamiesten keskinäinen järjestyksen säilyminen. Sukupuoli, fyysinen ikä tai muut epäasialliset perusteet eivät ole olleet ohjeisiin vaikuttamassa, joten väittämät syrjinnästä ovat vailla pohjaa.

Käräjätuomarien virkoja on palkkausluokassa T 13 yhteensä 239 (66 %) ja palkkausluokassa T 11 135 (36 %). Kun sopimusosapuolten yhteisenä pyrkimyksenä neuvottelujen aikana oli, että tuomioistuimissa tuomareita tulisi kahteen eri palkkausluokkaan siten, että ylempään tulisi 60 % ja alempaan 40 % viroista, niin käräjätuomareiden osalta tulos on tätä tavoitetta parempi. Lahden käräjäoikeudessa T13-palkkausluokan virkoja on 9 (69 %) ja T11 virkoja 4 (31 %). Jakauma Lahden käräjäoikeudessa on siten tavoitetilaa ja keskimääräistä tilannetta parempi. Kussakin käräjäoikeudessa piti joka tapauksessa olla myös T11-palkkausluokan käräjätuomarin virkoja niin sanottuina sisääntulovirkoina. Ratkaisulla ei heikennetty kenenkään virassa olleen palkkausta, mikä on sopimuksessa huomioitu takuulisäsäännöksellä. Sellaiseen ratkaisuun, että kaikkien käräjätuomarien palkkausluokat olisivat olleet samoja, ei sopimusta tehtäessä kustannussyistä ollut mitään mahdollisuutta.

Soveltamisohjeen sanamuoto ei ole kaikilta osin onnistunut. Mahdollisuus sijoittaa tuomareita kokemuslisään oikeuttavan ajan perusteella eri palkkausluokkiin oli tarkoitettu koskemaan vain hallinto-oikeuksia. Ennen virkaehtosopimuksen solmimista 11 lääninoikeutta oli lakkautettu ja niiden tilalle oli perustettu kahdeksan hallinto-oikeutta. Tämän vuoksi kaikissa hallinto-oikeuksissa ei ollut ehtinyt muodostua rangijärjestystä, joka sen sijaan oli todettavissa kaikissa käräjäoikeuksissa.

Oikeusministeriö ei ollut hyväksynyt Helsingin käräjäoikeuden menettelyä käräjätuomareiden palkkausluokkiin sijoittamisessa. Asia oli kuitenkin tarkoituksenmukaisuussyistä päätetty hoitaa siten, että myös rangin mukaan palkkausluokkaan T 13 kuuluneet mutta käräjäoikeuden päätöksen mukaan palkkausluokkaan T11 sijoitetut käräjätuomarinvirat oli siirretty palkkausluokkaan T13. Sovitun virkarakenteen säilyttämiseksi myöhemmin avoimiksi tulevia T 13-palkkausluokan käräjätuomarin virkoja muutetaan vastaava määrä palkkausluokan T 11 viroiksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Tapahtumatiedot

A on työskennellyt käräjätuomarina Lahden käräjäoikeudessa. Hänen virkansa on 1.1.1999 lukien 31.1.2000 saakka ollut sijoitettuna palkkausluokkaan A27.

Oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä solmitussa ja 1.2.2000 voimaan tulleessa virkaehtosopimuksessa on sovittu käräjätuomareiden sijoittamisesta uusiin T11- ja T13-palkkausluokkiin. Oikeusministeriö on antanut 5.5.2000 ohjeen palkkausjärjestelmän täytäntöönpanosta. Oikeusministeriön päätöksen mukaan Lahden käräjäoikeuden kymmenestä A27-palkkausluokan käräjätuomarin virasta kuusi sijoitettiin palkkausluokkaan T13 ja neljä käräjätuomarin virkaa palkkausluokkaan T11.

Oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeen mukaan tapauksessa, jossa saman A-palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T-palkkausluokkaan, virasto tekee ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa ao. virkojen suhteen, ratkaisu tulee tehdä noudattaen virkaikää eli ns. rangia. Jos virastoissa ei ole muotoutunut tällaista järjestystä, voidaan ratkaisu ohjeen mukaan perustaa tuomarina- tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan.

Lahden käräjäoikeuden laamannin oikeusministeriön ohjeiden mukaisesti tekemällä päätöksellä A sijoitettiin rangijärjestystä noudattaen palkkausluokkaan T11 1.2.2000 alkaen.

2. Erimielisyys

A on vaatinut vahvistamaan, että hänellä on oikeus T13-palkkausluokan mukaiseen palkkaan 1.2.2000 lukien. A:n käsityksen mukaan Lahden käräjäoikeudessa ei ole muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, jonka mukaan käräjätuomarit olisi tullut sijoittaa T-palkkausluokkiin. Näin ollen ratkaisevaa oli tuomarina tai lakimiestehtävissä toimiminen taikka kokemuslisään laskettava aika. Näiden perusteiden mukaan ja myös ns. palkkaluokkaparemmuuden perusteella A olisi tullut sijoittaa palkkausluokkaan T13.

A on perusteluissaan viitannut edelleen siihen, että virkaehtosopimuksin ei voida sopia virkaan nimittämisestä eikä virkaylennysperusteista. Uudella virkaehtosopimuksella tosiasiallisesti luotiin käräjäoikeuksiin T11 ja T13-palkkausluokan käräjätuomarinvirat. Virkaehtosopimuksin ei voida myöskään antaa määräyksiä, joiden mukan ylemmän palkkausluokan virkaan siirretään tuomarit pelkästään ns. virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä, joka määräytyisi ao. viraston palkkausluokkaparemmuuden perusteella.

Kannetta on edelleen perusteltu vetoamalla perustuslain 6 §:stä ilmenevään yleiseen yhdenvertaisuus- ja samapalkkaisuusperiaatteeseen sekä valtion virkamieslain 11 §:ssä säädettyyn tasapuolisuusvelvoitteeseen. Työnantajan menettely on asettanut A:n lisäksi tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla sukupuolen perusteella eri asemaan kuin palkkausluokkaan T13 sijoitetut tuomarit. Yhdenvertaisuuden toteuttaminen tässä tapauksessa edellyttää, että kaikille kysymyksessä oleville käräjätuomareille, joilla on sama virkavastuu ja samat tehtävät, maksetaan sama palkka siitä riippumatta, missä oikeuslaitoksen virastossa he työskentelevät. A on joutunut huonompaan asemaan kuin vastaavan kokemuksen omaavat käräjätuomarit esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa. Yhdenvertaisesta kohtelusta ei voida poiketa vetoamalla kustannusnäkökohtiin tai tarkoituksenmukaisuussyihin.

3. Sopimisoikeuden ylittäminen

Työtuomioistuin on ensiksi ottanut kantaa väitteeseen siitä, että kysymyksessä olevin sopimusjärjestelyin on sovittu edellä mainituista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopijapuolten säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle jäävistä asioista.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan virkaehtosopimuksin sovittavissa olevia asioita eivät ole muun muassa virkasuhteen syntyminen taikka sen lakkaaminen lukuun ottamatta irtisanomisaikaa ja irtisanomisen perusteita. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan sopia ei saa eräistä palvelussuhteen ehdoista kuten esimerkiksi virkaylennysperusteista.

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa sovitussa järjestelyssä on ollut kysymys jo olemassa olleiden virkojen palkkauksen tarkistamisesta. Palkat kuuluvat tällaisessa tapauksessa niihin palvelusuhteen ehtoihin, joista voidaan sopia virkaehtosopimuksin. Oikeusministeriön ohjeet virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta jättävät jossakin määrin harkinnanvaraiseksi sen, millä perusteella kussakin yksikössä uusiin palkkausluokkiin sijoittaminen tapahtuu. Sovittua menettelyä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan nyt kysymyksessä olevilta osin voida pitää niin selvästi nimitysmenettelyyn rinnastettavana ja siten sopimisoikeuden ulkopuolelle jäävänä asiana, että virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeet olisi tämän vuoksi jätettävä kanteessa esitetyillä perusteilla soveltamatta.

4. Käräjätuomareiden yhdenvertainen kohtelu palkkausluokkiin sijoittelussa

Työtuomioistuin on toiseksi ottanut kantaa siihen, loukkaako virkaehtosopimus ja sen soveltamisohje A:n oikeutta perustuslaissa, tasa-arvolaissa ja valtion virkamieslaissa turvattuun yhdenvertaiseen kohteluun.

4.1 Tasa-arvovaltuutetun lausunto

Tasa-arvovaltuutettu on edellä todetussa lausunnossaan päätynyt siinä esittämillään perusteilla katsomaan, että asiassa on syntynyt palkkasyrjintäolettama, kun käräjätuomarille oli maksettu pienempää peruspalkkaa kuin muille käräjätuomareille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt olivat samoja. Työnantaja voi kuitenkin kumota tämän syrjintäolettaman osoittamalla, että sillä on ollut menettelyynsä hyväksyttävä syy.

Edelleen lausunnon mukaan virkaehtosopimuksen mukainen palkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Saadun selvityksen mukaan sopijapuolten tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sijoittaa kaikkia samaa tai samanarvoista työtä tekeviä samaan palkkausluokkaan, vaan heidän peruspalkkansa riippuu myös työn laatuun tai määrään vaikuttavasta kokemuksesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet on palkkausperusteena sinänsä neutraali kriteeri. Oleellista on kuitenkin se, että tätä kriteeriä ei ole sellaisenaan, sisällöltään yhtenäisenä sovellettu tuomareiden palkanmääräytymisperusteena. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Sijainti rangissa ei kuitenkaan ole seikka, jonka perusteella henkilö ansioituu esimerkiksi korkeampaan virkaan. Viraston sisäinen virkaikäjärjestys ei sellaisenaan ole hyväksyttävä kriteeri osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

4.2 Syrjintäolettama

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä mainitun lain 7 §:ssä kiellettynä syrjintänä muun muassa silloin, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään.

Asiassa on riidatonta, että kaikki Lahden käräjäoikeuden A27-palkkausluokkaan kuuluneet käräjätuomarit ovat ennen palkkausuudistusta ja myös sen jälkeen tehneet samaa työtä.

A on saanut samasta työstä pienempää peruspalkkaa kuin toista sukupuolta olevat verrokit. Tämän vuoksi ja tasa-arvovaltuutetun lausunnossa syrjintäolettaman syntymisestä esitettyihin perusteisiin viitaten työtuomioistuin katsoo, että tässä tilanteessa on syntynyt tasa-arvolain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu syrjintäolettama. Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantajan ei kuitenkaan ole katsottava rikkoneen kyseistä syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

4.3 Hyväksyttävä syy

4.3.1 Arvioinnin lähtökohdat

Oikeusministeriö on edelleen vedonnut siihen, että ns. kuoppakorotuksia on vakiintuneesti jaettu rangijärjestyksen mukaan. Kysymyksessä oleva tilanne ei olennaisesti poikkea tästä järjestelystä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n viran sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut keväällä 2000 solmitusta virkaehtosopimuksesta, joka on edellyttänyt aiemmin palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomarinvirkojen sijoittamista joko palkkausluokkaan T11 tai T13. Palkkausluokkasijoittelussa työnantaja on noudattanut oikeusministeriön ohjeita kyseisen virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja A on sijoitettu alempaan palkkausluokkaan hänen virastokohtaisen virkaikänsä perusteella.

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdasta ja 3 momentista ilmenee, että hyväksyttävän syyn perusteella on voitava selittää kaikkien saman työnantaja palveluksessa olevien, samaa työtä tekevien välillä olevat palkkaerot. Esillä olevassa tapauksessa tämä merkitsee sitä, että palkkavertailu ja hyväksyttävän syyn vaatimus on ulotettava koskemaan kaikkia samoissa tehtävissä toimivia käräjätuomareita riippumatta siitä, missä käräjäoikeudessa he työskentelevät.

4.3.2 Yhdenvertaisuuden vaatimus hyväksyttävän syyn arvioinnissa

Kanteen kehittelyssä on vedottu muun ohessa perustuslaissa taattuun yhdenvertaisuuteen samapalkkaisuusvaatimuksen tueksi.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös sisältää mielivaltaisen kohtelun kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Kansalaisia, tässä tapauksessa virkamiehiä ei saa asettaa keskenään erilaiseen asemaan, jos he ovat oikeudellisesti katsoen samanlaisessa tilanteessa. Tämän muodollisen yhdenvertaisuuden lisäksi perustuslain säännös ilmaisee esitöiden mukaan ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta (hallituksen esitys n:o 309/1993 s. 42). Pykälässä on edelleen säädetty syrjintäkielloista sekä erikseen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä.

Esillä olevassa tapauksessa kantajan sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut viime kädessä virkaehtosopimuksen soveltamisohjeista. Ne on oikeusministeriö antanut valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä tarkoitettuina määräyksinä ja ohjeina virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Ohjeista on neuvoteltu asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kanssa valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 4 §:ssä määrätyllä tavalla. Soveltamisohjeet ovat siten osa virkaehtosopimusratkaisua. Jos virkaehtosopimuksen teksti antaa sijaa erilaisille vaihtoehdoille, soveltamisohjeiden on kuitenkin pysyttävä perusoikeussäännösten ja muiden lakien, kuten tasa-arvolain ja valtion virkamieslain asettamissa rajoissa. Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin 3 kohdasta seuraa, ettei virkaehtosopimus muutenkaan saa olla pakottavan lainsäädännön vastainen, vaikka sopimuksen kohteena oleva asia, kuten palkkaus, sinänsä kuuluisi sovittavien asioiden piiriin.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan yhdenvertaisuutta koskeva sääntely asettaa korkeat vaatimukset perusteille, joiden nojalla voitaisiin poiketa samanlaisen kohtelun noudattamisesta. Esimerkiksi taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei käy perusteeksi sille, että resursseja jaetaan epätasaisesti (näin KHO 17.10.2001 t. 2529). Esitetty koskee myös sopimustoimintaa. Yhdenvertaisuuden vaatimus jättää kuitenkin liikkumavaraa ensinnäkin sellaisille sopimuksille tai niiden soveltamisohjeille, joilla voidaan esimerkiksi palkkaeroja tasoittamalla edistää tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamista. Jos sopimuksella on jokin tällainen perusoikeuksienkin kannalta hyväksyttävä tavoite, sen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia erottelun asteeseen nähden. Mikäli jotakin tällaista perustetta ei ole, erilaiseen kohteluun johtavat sopimusmääräykset tai niiden täytäntöönpano-ohjeet on jätettävä soveltamatta.

Esillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että virkaehtosopimuksen soveltamisohjeilla olisi jokin erityinen henkilöstöpoliittinen tai muu sellainen tavoite. Sen sijaan on käynyt ilmi, että virkaehtosopimukseen perustuva käräjätuomarien jako kahteen palkkausluokkaan on johtunut palkkaukseen käytettävien määrärahojen niukkuudesta. Soveltamisohjeilla on sitten pyritty ratkaisemaan, miten määrärahat kohdennetaan tuomioistuinlaitoksessa. Ainakaan A:n kohdalla ei ole toteutunut se virkaehtosopimuksessa mainittu peruste, että virat jaettaisiin kahteen palkkausluokkaan niiden vaativuuden mukaan. Osa aiemmin samassa palkkausluokassa olleista käräjätuomareista on saanut korkeampaa palkkaa samasta tehtävästä. Palkkausluokkasijoitusten perusteena on soveltamisohjeiden mukaisesti ollut käräjätuomarien virastokohtainen virkaikä eli niin sanottu rangi.

3.3.3 Virastokohtainen virkaikä hyväksyttävänä syynä

Niin tasa-arvolaissa edellytetty hyväksyttävä syy kuin perustuslaissa säädetty vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa työtuomioistuimen mielestä sallivat ammattikokemukseen liittyvien perusteltujen erojen huomioon ottamisen palkkauksessa. Hyväksyttävyys riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, millä tavoin ammattikokemusta tässä yhteydessä mitataan.

Oikeusministeriön soveltamisohjeen mukaan aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomareiden sijoittaminen joko palkkausluokkaan T11 tai T13 tuli tehdä noudattaen ensisijaisesti viraston sisäistä virkaikäjärjestystä. Se määräytyi sen mukaan, milloin kyseinen henkilö oli saanut nimityksen kyseiseen A27 palkkausluokan virkaan tai hänen virkansa palkkaus oli kuoppakorotusten kautta tai muutoin muuttunut tuon palkkausluokan mukaiseksi. Rangi ei kuitenkaan johdonmukaisesti kuvaa ammattikokemuksen kertymistä yleensä tai edes asianomaisessa virastossa, vaan rangiin sijoittuminen on riippunut siitä usein sattumanvaraisesta seikasta, milloin asianomainen on tullut kyseisen käräjäoikeuden virkaan ja siinä tiettyyn palkkausluokkaan. Sijoitettaessa käräjätuomareita uusiin palkkausluokkiin rangin perusteella on kokonaan voinut jäädä huomioimatta esimerkiksi muissa käräjäoikeuksissa tai tuomarintehtävissä saavutettu kokemus.

Mikäli virastossa ei ole muotoutunut kerrotunlaista virkaikäjärjestystä, ratkaisu on oikeusministeriön soveltamisohjeiden mukaan voitu perustaa tuomarina tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään oikeuttavaan aikaan. Tällä tavoin mitattavaa ammattikokemuksen kertymisestä voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää objektiivisesti hyväksyttävänä palkkaperusteena edellyttäen, että sitä sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin käräjätuomareihin. Virastokohtaisen virkaikäjärjestyksen soveltaminen on kuitenkin rajannut tarkastelun koskemaan vain kyseisen viraston käräjätuomareita. Lisäksi jo yksistään Lahden käräjäoikeuden käräjätuomareita toisiinsa verrattaessa A:lla oli enemmän kokemuslisään laskettavaa aikaa kuin eräillä muilla T13-palkkausluokkaan sijoitetuilla käräjätuomareilla. Sanottuja perusteita, jotka olisivat johtaneen päinvastaiseen ratkaisuun palkkausluokkasijoittelussa kuin nyt on tapahtunut, ei siis kuitenkaan ole sovellettu Lahden käräjäoikeudessa.

Kun otetaan huomioon perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus, virastokohtaista virkaikää ei voida tässä tapauksessa pitää objektiivisesti hyväksyttävänä syynä erilaisen palkan maksamiseen samaa työtä tekeville, eri sukupuolta oleville käräjätuomareille. Vastaaja ei ole näyttänyt muutakaan sanotut vaatimukset täyttävää perustetta, josta A:n sijoittaminen alempaan palkkausluokkaan olisi johtunut.

4. Johtopäätökset

Lahden käräjäoikeudella ei ole ollut ilmoittamillaan perusteilla hyväksyttävää syytä sijoittaa A:n käräjätuomarinvirkaa alempaan palkkausluokkaan kuin samassa palkkausluokassa olleiden ja samaa työtä tehneiden käräjätuomareiden virkoja. A:lla on sovellettavan virkaehtosopimuksen mukaan oikeus vaatimaansa palkkaukseen.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa muihin kanneperusteisiin.

5. Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn mukaisesti ilmoitettu arvonlisäveroineen 48 723,96 markkaa. Tällöin oikeudenkäyntiavustajan palkkion laskuperusteena on käytetty 800 markan tuntiveloitusta. Vastaaja on paljoksunut vaatimusta jättäen sen oikeuden harkintaan.

Ottaen huomion asian laatu on kuluerittelyssä yksilöityjä toimenpiteitä pidettävä asian hoitamiseksi tarpeellisina ja niistä aiheutuneita kustannuksia kohtuullisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että käräjätuomari A:lla on tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada palkkausluokan T13 mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 8 194 eurolla 78 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Vaheri, Tuulensuu, Koskinen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä oleva jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Vaheri yhtyi:

Ratkaistavana olevassa tapauksessa on kysymys vahvistuskanteesta. Kantaja on vaatinut, että hänellä on tuomareiden ja lakimiesten palkkauksessa tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada T13 palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien. Kysymys on siis virkaehtosopimuksen tulkintariitaa koskevasta vahvistuskanteesta. Mainittua virkaehtosopimusta ei ole vaadittu julistettavaksi pätemättömäksi perustuslain 6 §:n tai naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännösten vastaisena, vaan mainittuihin säännöksiin on vedottu tulkintaperusteena.

Tulkintariitaa ratkaistaessa on noudatettava vakiintuneita virkaehtosopimuksen tulkintaperusteita. Tällöin perustuslain ja naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännökset sekä Rooman sopimus ja EY:n samapalkkaisuusdirektiivin määräykset otetaan huomioon virkaehtosopimuksen tulkintaa ohjaavina perusteina muiden tulkintaperusteiden ohella. Ensisijaisena tulkintaperusteena on pidettävä sopijaosapuolten yhteistä tarkoitusta. Mainitussa virkaehtosopimuksessa on sovittu siitä, että T13 palkkaluokkaan sijoitetaan 170 tuomaria ja T11 palkkaluokkaan 71 tuomaria. Sopijaosapuolet ovat neuvotelleet oikeusministeriön antamista virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeista ja näiden ohjeiden sisällöstä ollaan yksimielisiä. Ohjeet ovat osa virkaehtosopimusratkaisua. Sopijaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että mainitun virkaehtosopimuksen mukaan kantajan palkka määräytyy T11 palkkaluokan mukaan 1.2.2000 lukien.

Esitetyn selvityksen mukaan kantajan palkka on määrätty sopijapuolten hyväksymien, sukupuolineutraalien ja objektiivisten perusteiden nojalla.

Sopimusoikeuden ylittämisväitteestä olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hylkään kanteen edellä mainituilla perusteilla.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.