Labor court dismisses union claim that employer violated redundancy order by firing senior employee.

Yhtiö oli irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä työntekijöitä tuotannon eri vaiheista. Irtisanottavia ja työhön jääviä valitessaan työnantaja oli ilmoituksensa mukaan ensisijaisesti pyrkinyt varmistamaan yhtiön toiminnalle tärkeän osaamisen säilymisen tehtaalla.

Irtisanottujen työntekijöiden joukossa oli työntekijä, jonka työsuhde oli pitempi ja huoltovelvollisuus suurempi kuin eräiden työhön jääneiden työntekijöiden työsuhteiden kesto ja huoltovelvollisuus. Jutussa oli kysymys siitä, oliko työnantaja tämän työntekijän irtisanoessaan rikkonut tietensä irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestysmääräystä. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 9

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

Aspocomp Oy, Helsinki

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4. ja 30.10.2000

Pääkäsittely 7.12.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana sovellettiin 27.11.1996 allekirjoitettua metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimusta, jonka 11 §:ssä on työvoiman vähentämisjärjestyksestä seuraava määräys:

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuksien määrään.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Aspocomp Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain nojalla maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksen tieten rikkomisesta.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut, että Aspocomp Oy velvoitetaan korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteet

A oli työskennellyt Aspocomp Oy:n palveluksessa 4.11.1983 - 21.4.1999. A:n työtehtäviin kuuluivat piirilevytehtaan laadunvalvontalaboratoriossa muun muassa piirilevyjen testaus ja sähköiset mittaukset, hieen valmistus ja mikroskooppimittaukset, materiaalien vastaanottotarkastukset, piirilevyjen korjaukset hitsaamalla ja juottamalla, piirilevyjen lopputarkastus ja niiden laadunvarmistusmittaukset. Työsuhteensa alkuvaiheessa A oli työskennellyt noin 1,5 vuotta lopputarkastuksessa. Lisäksi A oli joutunut työskentelemään myös tuotannossa.

A oli aikaisemmin työskennellyt Siemens Oy:n palveluksessa puhelinreleen käämintä- ja kokoonpanotehtävissä 2.9.1968 - 11.9.1983. Työtehtävät olivat tuolloin olleet samankaltaisia kuin Aspocomp Oy:n palveluksessa. A:lla oli siten elektroniikka-alan työtehtävistä työkokemusta kaikkiaan noin 30 vuotta. A:lla on työkokemuksensa johdosta erittäin hyvä ja monipuolinen ammattitaito.

A:lla on huollettavaan 5- ja 8-vuotiaat lapset.

Aspocomp Oy:n tappiollisen toiminnan seurauksena yhtiön johto ryhtyi saneeraustoimiin siten, että se aloitti elokuun lopussa 1998 yhteistoimintaneuvottelut, joiden asialistalla oli muun muassa työntekijöiden irtisanominen taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Yhtiö toteutti yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen irtisanomiset niin, että 14.10.1998 irtisanottiin 29 työntekijää. A oli yksi irtisanotuista.

Aspocomp Oy ei noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräystä irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Samalle työosastolle eli mekaaniseen laboratorioon, jossa A työskenteli, jäi edelleen työhön ainakin kaksi työntekijää, joiden työsuhteet olivat huomattavasti lyhytaikaisempia ja joilla ei ollut samanlaista huoltovelvollisuutta. Kun A oli vielä ammatillisesti monipuolinen ja taitava työntekijä, ei irtisanomista olisi saatu näissä olosuhteissa kohdistaa häneen. A olisi kyennyt selviytymään myös lopputarkastuksen työtehtävistä, joita hän oli aina silloin tällöin joutunut tekemään.

Laboratoriossa työskenteli ennen työsopimusten irtisanomista neljä työntekijää niin sanotulla mekaanisella puolella ja kolme työntekijää kemiallisella puolella. Kun A irtisanottiin, jäi mekaaniselle puolelle työskentelemään B, jonka työsuhteen kestoaika oli lyhyempi ja huoltovelvollisuus pienempi kuin A:lla. A oli aikoinaan opettanut työtehtävät B:lle. Työsuhteen kestosta ja huoltovelvollisuudesta edellä lausuttu päti myös C:hen, joka jäi edelleen laboratorion mekaaniselle puolelle tekemään reklamaatioselvityksiä.

A hallitsi täysin laboratoriossa mekaanisen puolen työtehtävät. Myös reklamaatioselvitysten tekemiseen hänellä oli samanlaiset valmiudet kuin C:llä. Ammatti-ihminen kykeni päättelemään reklamaatioista, mitä korjauksia asian hyväksi tuli tehdä. Tähän A olisi kyennyt. Itse asiassa reklamaatioselvityksiin liittyvät työtehtävät olivat jo sellaisenaan laboratoriossa työskentelevän työntekijän ammattitaidon piirissä. Lisäksi A oli muita laboratoriotyöntekijöitä joustavampi. Hän oli myös työsuhteensa loppuun asti ollut ainoa mekaanisen puolen työntekijä, joka kykeni suorittamaan eräitä erikoistöitä.

Lopputarkastuksessa työskenteli kuusi työntekijää, joista irtisanomisjärjestysmääräystä sovellettaessa A:ta tuli verrata D:hen ja E:hen. D:n työsuhde oli alkanut 5.9.1988 ja E:n 24.4.1991. Kummallakaan näistä työntekijöistä ei ollut huollettavana alaikäisiä lapsia.

Piirilevyjen lopputarkastuksessa työntekijät tarkastivat valmiit piirilevyt visuaalisesti eli totesivat, että ne olivat ulkonaisesti siinä kunnossa, että ne voitiin toimittaa asiakkaalle. Lopputarkastuksessa suoritettava työ oli vähemmän vaativaa kuin laboratoriossa tehtävä työ. Näin ollen A olisi työkokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella kiistatta kyennyt työskentelemään lopputarkastuksessa, kuten myös joskus oli tapahtunut.

A työskenteli työtuntijärjestelmässä, jossa kolme viikkoa kuukaudessa oli aamuvuoroja ja yksi viikko iltavuoroja. A ei siten ollut vuorotyön tekemisen kannalta sen hankalampi työntekijä kuin muutkaan. Mitä ilmeisimmin A:n irtisanomisen perusteena oli ollut huono työilmapiiri, jonka on katsottu johtuneen A:n suhtautumisesta työtovereihinsa. Asiaa arvioitaessa oli kuitenkin otettava huomion, että A itse oli kokenut joutuneensa jonkinlaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

A oli juuri muuttanut suurempaan asuntoon ja ottanut huomattavan määrän asuntolainaa, mistä seikoista työnantaja oli ollut tietoinen. Asunnon vaihtaminen oli tapahtunut siinä uskossa, että työpaikka oli turvattu. Kun A ei ammattitaitonsa ja pitkään jatkuneen työsuhteensa vuoksi edes olettanut joutuvansa irtisanomisen kohteeksi, ei hän myöskään osannut hakea mahdollisia vapaita työpaikkoja.

A oli työsopimuksensa irtisanomisaikaan pitkäaikaisella sairauslomalla. Työnantajan kannalta oli työvoiman vähentämistilanteessa ehkä helpompi irtisanoa sellainen työntekijä, joka ei tosiasiallisesti työskennellyt irtisanomishetkellä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Aspocomp Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Pitkään jatkuneen tappiollisen toiminnan johdosta Aspocomp Oy:n Espoon tehtaalla oli käyty yhteistoimintaneuvotteluja työntekijöiden vähentämisestä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi. Neuvottelut oli käyty 31.8. - 13.10.1998 ja niissä oli käsitelty irtisanomisten perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot. Neuvottelujen päättymisen jälkeen Aspocomp Oy irtisanoi 29 henkilöä. Henkilöstöä vähennettiin melko tasaisesti eri työpisteistä ottaen kuitenkin huomioon yksiköiden roolit telecomp-järjestelmälevyjen valmistajana.

A työskenteli Espoon tehtaalla laboratoriossa tehtävänään mekaaniset tuotemittaukset. Laboratoriossa oli työskennellyt yhteensä seitsemän henkilöä, joista neljän tehtävänä oli ollut mekaaninen tuotemittaus ja kolmen tehtävänä kemialliset analyysit.

Mekaanisia tuotemittauksia tehneistä henkilöistä A ja C työskentelivät kolmena viikkona kuukaudessa päivätyössä ja yhtenä viikkona kuukaudessa iltavuorossa. B ja neljäs tässä yksikössä työskennellyt työntekijä työskentelivät säännöllisesti kaksivuorotyössä. Kemiallisia analyysejä tehneet kolme henkilöä työskentelivät kolmivuorotyössä.

B oli ainoa mekaanisia tuotemittauksia aiemmin tehnyt työntekijä, joka irtisanomisten jälkeen jäi työskentelemään laboratorioon. Myös kemiallisia analyysejä tehneet kolme henkilöä jäivät edelleen töihin laboratorioon. Kaikki neljä henkilöä työskentelivät irtisanomisten jälkeen kaksivuorotyössä. C:n tehtävänä oli edelleen reklamaatioselvitysten hoito sekä lisäksi lopputarkastukset. Tehtaan organisaatiossa hänen sijoituspaikkansa oli lopputarkastus.

A ja yksikön neljäs työntekijä joutuivat uudelleen sijoitettavien listalle. Viimeksi mainitulle löytyi työpaikka tehtaan optista testausta suorittavalta osastolta. Tämän osaston henkilökunta työskentelee pääsääntöisesti keskeytyvässä kolmivuorotyössä, mutta välillä myös keskeytymättömässä kolmivuorotyössä.

Valittaessa laboratorioon jääviä työntekijöitä Aspocomp Oy oli nimenomaan kiinnittänyt huomiota siihen, että yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät irtisanotaan viimeisenä. Kemiallisten analyysien teko vaatii ammatillisen koulutuksen ja erittäin pitkän työkokemuksen. Mekaanisia tuotemittauksia suorittaneilla henkilöillä ei siten ollut edellytyksiä siirtyä näihin tehtäviin. Tämän vuoksi kemiallisten analyysien tekijät eivät tulleet kysymykseen irtisanottavia valittaessa. Heidät oli huomattavasti helpompi kouluttaa suorittamaan mekaanisia tuotemittauksia.

C:n irtisanominen ei tullut kysymykseen, koska hänellä oli reklamaatioselvitysten laatimiseen vaadittava ammattitaito ja yli 10 vuoden kokemus. Reklamaatioselvityksiä hoitava henkilö joutuu koko ajan olemaan yhteydessä laatupäällikköön sekä muihin esimiehiin, joten tehtävä vaati myös hyviä vuorovaikutustaitoja, jotka C:llä olivat selvästi paremmat kuin A:lla.

Kaikkien laboratoriossa tehtävien töiden osalta on erityisen tärkeää, että ne tulevat tehdyiksi aikataulun mukaisesti. Mekaaniset mittaukset sisältävät piirilevyjen rakennemäärityksen, joka tehdään mikroskoopin avulla muoviin valetusta näytepalasta eli hieestä. Kyseinen rakennemääritys on tehtävä reaaliajassa eli ennen kuin levyt lähetetään asiakkaalle. Mikäli piirilevyn rakenne olisi väärä, olisi Aspocomp Oy asiakkaalle tästä aiheutuvasta vahingosta vastuussa. Tuotteita ei siten voida toimittaa asiakkaalle ennen mekaanisten mittausten tekoa. Mikäli osaston toiminta olisi pysähdyksissä, myöhästyisivät koko tehtaan toimitukset ja yhtiön liiketoiminta kärsisi.

Lopputarkastusosastolla työskenteli ennen irtisanomisia yhdeksän henkilöä. Näistä henkilöistä kaksi irtisanottiin ja lisäksi C siirtyi organisatorisesti työskentelemään lopputarkastusosastolle. Lopputarkastusosaston työtehtävät koostuvat lopputarkastuksesta ja pakkauksesta. Lopputarkastuksessa tarkastetaan, että asiakkaalle toimitettavat levyt olivat tilauksen mukaisia. Kaikista levyistä tarkastetaan, onko niissä esimerkiksi naarmuja, roskia tai vääntymiä. Otoksina tarkastetaan muun muassa levyjen reikien määrä ja mitat. Tehtävien suorittaminen vaatii suurta huolellisuutta.

Lopputarkastusosastolla suoritetaan myös pakkausta, joka käsittää muun muassa levyjen fyysisen pakkaamisen laatikoihin sekä lähettämisen atk-pohjaisen lähetys-pakkaussysteemin avulla. Pakkausta hoitava henkilö tulostaa muun muassa lähetyslistat ja viivakoodit tietokoneelta ja laittaa ne paketteihin, huolehtii atk-pohjaisesta varastokirjanpidosta ja erinäisten tietojen syöttämisestä tietokoneelle.

Pakkaustyötä olivat tehneet iltavuovoissa vain E ja D. Työnantajalle oli välttämätöntä, että myös iltavuorossa oli henkilö, joka pystyi pakkaamaan. Iltavuorojen lisäksi pakkaustaitoisia henkilöitä tarvittiin muun muassa työajan tasaamisvapaiden, sairauslomien, vuosilomien ja muiden poissaolojen vuoksi. D:tä, E:tä ja erästä kolmatta vain päivävuorossa työskennellyttä työntekijää lukuun ottamatta muut henkilöt eivät pystyneet näihin tehtäviin. Sekä E että D olivat työnantajalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Sen sijaan A:lla ei ollut ammattitaitoa atk-pohjaisen lähetys-pakkaussysteemin hallintaan.

Koska jo ammattitaitovertailussa D ja E menivät A:n edelle, ei heidän työsuhteidensa kestoa tai huoltovelvollisuuttaan tarvinnut tarkastella. Kuitenkin vaikka E:n työsuhde oli alkanut viimeksi 24.4.1991, hän oli ollut työsuhteessa Aspocomp Oy:hyn ja sen edeltäjiin jo vuosina 1978 - 1990. Lama-aikana hänen työsuhteensa oli katkennut Aspocomp Oy:hyn vain lyhyeksi aikaa.

D:n työsuhde oli alkanut 5.9.1988, joten D:n ja A:n työsuhteiden kestossa ei ollut olennaista eroa.

A:n suhtautuminen työtovereihin ei ollut täysin asianmukaista. Hänellä oli huonot välit B:n ja C:n kanssa ja hän oli puuttunut näiden työskentelyyn, vaikka se ei hänelle kuulunut. Suhtautuminen työtovereihin oli osa ammattitaitoa ja tältä osin B oli A:han verrattaessa taidoiltaan selvästi parempi.

Ammattitaito ei ole vain työn teknistä osaamista, vaan sen voidaan katsoa muodostuvan ammattiosaamisesta, yleisistä valmiuksista työntekoon ja oikeasta suhtautumisesta. Ammattiosaaminen tarkoittaa eri työtehtävien teknistä osaamista. Mekaanisia tuotemittauksia tehneiden henkilöiden tekninen osaaminen Aspocomp Oy:ssä oli melko samalla tasolla. Sen sijaan kemiallisten analyysien tekijöiden tekninen osaaminen oli korkeammalla tasolla. Työ vaati joko ammattikoulutuksen tai pitkän työkokemuksen, jota A:lla ei ollut. Hänellä ei ollut myöskään riittävää ammattitaitoa reklamaatioselvitysten hoitamiseksi.

Yleiset valmiudet tarkoittavat esimerkiksi kielitaitoa, taitoa etsiä ja analysoida tietoa ja ratkoa ongelmia. Oikea suhtautuminen ja asennoituminen työntekoon saattaa muodostua esimerkiksi kyvystä työskennellä itsenäisesti, työn mahdollisesti edellyttämästä joustavuudesta ja suhtautumisesta asiakkaisiin ja työtovereihin. A:lla oli puutteita sekä yleisissä valmiuksissa että oikeassa suhtautumisessa. Hän ei hoitanut kaikkia omia työtehtäviään vältellen muun muassa hieen valmistusta, vaikka hänellä olisi ollut tekniset valmiudet tehdä tätä työtä. A:lla ei ollut myöskään työn edellyttämää joustavuutta. Hän oli tehnyt pääasiassa päivätyötä eikä ollut halunnut tai pystynyt tekemään kaksivuorotyötä. Saneerausten jälkeen tämä olisi estänyt A:n työskentelyn entisellä osastolla, koska työ oli siellä järjestetty kahteen vuoroon. Häntä ei tästä johtuen ollut voitu siirtää myöskään optiseen testaukseen, koska kyseinen työ oli järjestetty kolmeen vuoroon.

Työilmapiiri oli A:n vielä työskennellessään laboratoriossa ollut huono johtuen A:n suhtautumisesta työtovereihinsa. A oli muun muassa jättänyt muiden työntekijöiden työpöydille asiattomia piirustuksia ja viestejä. Yhteistyökyky on tärkeä osa nykypäivän työelämän asettamista vaatimuksista. Mikäli pienen osaston työntekijöiden välit ovat tulehtuneet, näkyy se työtehossa.

Laboratorio-osastolle jääneet neljä työntekijää ja lopputarkastuksen mainitut kaksi työntekijää olivat yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä eikä huoltovelvollisuuteen tai työsuhteen kestoon ollut tarvinnut tämän vuoksi kiinnittää huomiota irtisanomisjärjestystä muodostettaessa. A:lla ei ollut yhtä hyvää ammattitaitoa kuin työhön jääneillä ja hänen jäämisensä yhtiön palvelukseen saneerausten jälkeen olisi aiheuttanut vaikeuksia yhtiön toiminnalle.

A:n kahdelle huollettavalle lapselle ei voinut tässä tapauksessa antaa liian suurta painoarvoa. A:n aviomiehellä oli myös huoltovelvollisuus lapsista, joten A:n irtisanomisen ei tältä osin pitänyt johtaa ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Myöskään uuden työpaikan löytäminen ei olisi ollut erityisen vaikeaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Aspocomp Oy on syksyllä 1998 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä 29 työntekijää. Työvoimaa on tällöin vähennetty eri työvaiheista. Työnantajan mukaan irtisanomisjärjestystä muodostettaessa on pyritty takaamaan tuotannon sujuva jatkuminen. Tässä tarkoituksessa on ensisijaisesti varmistettu toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden osaamisen säilyminen tehtaalla sekä otettu huomioon työntekijöiden monitaitoisuus ja tulevat ristiinkoulutustarpeet.

Irtisanottujen joukossa on ollut A, joka on tuolloin työskennellyt laboratoriossa mekaanisessa tuotemittauksessa. Laboratoriossa työskenteli yhteensä seitsemän henkilöä, joista kolme teki kemiallisia analyysejä ja neljä mekaanisia tuotemittauksia. Näistä neljästä vain B jäi yhtiön organisaatiossa entisiin tehtäviinsä. C siirrettiin organisatorisesti lopputarkastukseen, joskin hänen tehtävänsä asiakasreklamaatioista vastaavana säilyivät ennallaan. Yksi työntekijä siirrettiin toisiin tehtäviin.

Lopputarkastuksessa oli työskennellyt ennen irtisanomisia yhdeksän henkilöä, joista kaksi irtisanottiin. Tähän työhön jäivät muun muassa D ja E.

Metallityöväen Liiton käsityksen mukaan A:n irtisanomisen jälkeen mekaaniseen laboratorioon työhön jääneet C ja B samoin kuin lopputarkastukseen työhön jääneet D ja E olisi alan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräyksen mukaan tullut irtisanoa ennen A:ta. A oli ammatillisesti monipuolinen ja taitava työntekijä, jolla oli kokemusta elektroniikka-alasta 30 vuoden ajalta. Aspocomp Oy:n ja sen edeltäjän palveluksessa A oli työskennellyt ennen työsopimuksen irtisanomista vuodesta 1983 eli 15 vuoden ajan. A:n huollettavana oli irtisanomishetkellä 5- ja 8-vuotiaat lapset. C puolestaan oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1985, B ja D vuonna 1988 ja E vuonna 1991. Heillä ei ollut huoltovelvollisuutta.

Työtehtävistä ja -olosuhteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle estetyn 19.4.1999 päivätyn työtodistuksen mukaan A:n tehtävä laadunvalvontalaboratoriossa oli käsittänyt piirilevyjen testausta ja sähköisiä mittauksia, hieen valmistusta ja mikroskooppimittauksia, materiaalien vastaanottotarkastusta, piirilevyjen korjausta hitsaamalla ja käsin juottamalla sekä piirilevyjen lopputarkastusta ja koelevyjen laadunvarmistusmittauksia. Edelleen työtodistuksen mukaan A oli perehtynyt piirilevyjen valmistusmenetelmiin, valmistusdokumentteihin ja laatuvaatimuksiin. Hän hallitsi hyvin automaattisen hieentekolaitteen, juotoskoneen ja pinnoitemittareiden sekä testereiden käytön. Lisäksi hän oli tallentanut mittaustuloksia tietokoneelle ja tulostanut niitä graafisesti.

Todistajana on kuultu kemisti F:ää, joka on irtisanomisten aikaan vuonna 1998 ollut laboratoriossa työskennelleiden työntekijöiden esimies. F:n mukaan asiakasreklamaatioiden hoitaminen on ollut käytössä olevan laatujärjestelmän avainalueita. C on hoitanut tätä tehtävää noin 10 vuotta. Häntä ovat tarvittaessa avustaneet B ja A. A, C ja B olivat lisäksi tehneet levyjen mikroskooppisia rakennemäärityksiä ja muitakin erityisesti tuotannossa ilmeneviin poikkeamiin liittyviä selvityksiä. Todistajan mukaan C:llä on paras ammattitaito reklamaatioselvitysten tekemiseen. Tämä työ vaatii oma-aloitteisuutta ja yhteistyötä eri osastojen välillä.

F:n kertoman mukaan mekaanisessa laboratoriossa vallitsi huono työilmapiiri, mikä ilmeni erityisesti C:n ja A:n keskinäisissä suhteissa, mutta myös A:n suhtautumisessa B:hen. Siihen, että huono ilmapiiri johtui paljolti juuri A:sta viittasi se, että vastaavia ongelmia ei ollut A:n äitiysloman ja muiden poissaolojen aikana tai hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen. Tilanteen helpottamiseksi oli suunniteltu A:n siirtämistään lopputarkastukseen hänen toisen äitiyslomansa päättyessä. Todistajan esimies ei ollut kuitenkaan siirtoon suostunut, koska hän oli arvioinut työilmapiirin mahdollisesti huonontuvan myös lopputarkastuksessa, mistä puolestaan olisi saattanut aiheutua koko tehtaan kannalta haitallista töiden ruuhkautumista ja toimitusten viivästymistä.

Todistajana kuultu H oli toiminut vuonna 1998 Aspocomp Oy:n Espoon tehtaan tehdaspäällikkönä. Henkilöstön vähentämisestä käytiin asianmukaiset yhteistoimintaneuvottelut. Osastot käytiin läpi henkilö henkilöltä ja arvioitiin, mikä oli sellainen vähimmäismiehitys, joka osastolla pitää olla, että se voi toimia. Tämän jälkeen katsottiin henkilöittäin, keitä ehdottomasti tarvitaan yrityksessä, että se voi jatkaa toimintaansa. Tällä tavalla käytiin läpi myös laboratorion työntekijät. Todistajan mukaan syksyllä 1998 irtisanomisjärjestystä muodostettaessa oli ammattitaito ratkaiseva tekijä, joskin myös henkilöön liittyvillä tekijöillä saattoi valintatilanteessa olla jonkinlaista vaikutusta. Todistaja kertoi saaneensa jo aiemmin laboratorion työilmapiiriä koskevia valituksia. Niiden johdosta oli järjestetty keskustelutilaisuus, jossa oli pyritty muun ohella korostamaan tarvetta keskittyä riitelyn asemesta työntekoon.

I:n mukaan C työskentelee nykyään lopputarkastuksessa, mutta hänen työpisteensä on fyysisesti edelleen laboratoriossa. Lopputarkastuksessa työskentelevät D ja E tekevät iltavuorossa työskennellessään myös kiireellisten lähetysten pakkaamista ja lähettämistä. Työnä se on todistajan mukaan yksinkertaista, mutta vaatii hieman käsivoimia. Pakkaamisen ja lähettämisen oppii todistajan mukaan muutamassa tunnissa.

Kemiallisessa laboratoriossa työskentelevää J on todistajana kertonut laboratorion työilmapiiristä samansuuntaisesti kuin muutkin todistajat. Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu A:ta, B:tä ja C:tä heidän työtehtävistään ja mekaanisen laboratorion työskentelyolosuhteista.

Arviointi

Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n työvoiman vähentämisjärjestys-määräyksen mukaan irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuksien määrään.

Vaikka A esitetyn selvityksen mukaan ei ollut varsinaisesti työskennellyt lopputarkastuksessa, hän oli laboratoriossa tehnyt tarvittaessa myös lopputarkastukseen kuuluvia tehtäviä. Sen sijaan A:lla ei ole näytetty olleen ainakaan erityisempää kokemusta lopputarkastukseen liittyvästä pakkaamisesta ja lähettämisestä. Näiden tehtävien edellyttämästä perehdyttämisajasta on esitetty työtuomioistuimelle erilaisia arvioita. Joka tapauksessa kysymys on ollut sellaisesta tehtävästä, johon A:lla ei olisi ollut ennestään ammattitaitoa vaan hänet olisi tullut siihen erikseen kouluttaa. Kun yhtiö on joutunut vähentämään työvoimaa myös lopputarkastuksesta, jossa D ja E ovat olleet ainoat pakkaustaitoiset vuorotyöntekijät, yhtiöllä on ollut asialliset toiminnalliset perusteet olla sijoittamatta A:ta D:n tai E:n asemesta näihin tehtäviin.

A on ainakin jossakin määrin osallistunut asiakaspalautteiden käsittelemiseen, joskaan hän ei ilmeisesti juurikaan ollut laatinut niistä asiakkaille kirjallisia selvityksiä. C puolestaan oli tehnyt tätä työtä noin 10 vuoden ajan ja hänellä muutoinkin on esitetyn selvityksen mukaan ollut tähän tehtävään paras ammattitaito. Kun lisäksi A:n ja C:n työsuhteiden kestossa ei ole ollut olennaisia eroja, työnantajalla on ollut riittävät perusteet valita A irtisanottavaksi ennen C:tä.

A ja B ovat tehneet samanlaisia tehtäviä ja olleet ammattitaidoiltaan tasavertaiset. B on tehnyt jo ennestään vuorotyötä, mutta asian käsittelyn yhteydessä ei ole osoitettu, että myöskään A olisi kieltäytynyt siirtymästä uuden järjestelyn edellyttämään säännölliseen kaksivuorotyöhön. Kun otetaan huomioon A:n pidempi työsuhde ja hänen huoltovelvollisuutensa, voidaan katsoa, että irtisanomisjärjestystä muodostettaessa B olisi tullut irtisanoa ennen A:ta.

Toisaalta työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että laadunvalvontalaboratoriossa on ollut vakavia työilmapiiriongelmia, jotka ovat keskeisesti liittyneet A:n suhtautumiseen muihin työntekijöihin ja jotka ovat häirinneet työntekoa. Arvioidessaan yhtiön toiminnan jatkomahdollisuuksia työnantaja on ainakin jossakin määrin joutunut ottamaan huomioon myös ennakoitavissa olevat ongelmat henkilösuhteissa ja niiden mahdolliset vaikutukset toiminnan tuloksellisuuteen. Vaikka työnantaja tässä tilanteessa päätyessään irtisanomaan A:n työsopimuksen ei työtuomioistuimen mielestä ole ehkä riittävästi pannut painoa A:n B:tä pidempään työsuhteeseen eikä huoltovelvollisuuteen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi tietensä rikkonut työehtosopimuksen irtisanomisjärjestysmääräystä tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi Metallityöväen Liitolla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Aspocomp Oy saavat jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry, Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry ja Aspocomp Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Tiitola, K. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Asiassa on esitetty selvitystä huonosta työilmapiiristä, mikä liittyy A:n suhtautumiseen työtovereihinsa. Asiasta on tosin järjestetty työpaikalla yhteinen kokous ja työnjohdon piirissä on keskusteltu myös erikseen mahdollisuuksista parantaa työilmapiiriä työnjohdollisin keinoin. Nämä keskustelut eivät kuitenkaan ole johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin. A:n ja hänen lähimpien työtovereidensa välisiä huonoja henkilösuhteita ei näin ollen voida pitää sellaisina seikkoina, jotka vaikuttaisivat siihen arvioon, keitä on työvoimaa vähennettäessä pidettävä yrityksen toiminnan kannalta tärkeinä ammattityöntekijöinä. Tämän vuoksi A:n käyttäytymiselle työpaikalla ei voida panna painoa vuorojärjestysmääräyksen soveltamisen ja tulkinnan kannalta.

Esitetyn selvityksen mukaan A on ollut ammattitaidoltaan yhtä pätevä kuin samoihin tehtäviin jäänyt B. A olisi myös ainakin lyhyen, työvoiman vähentämiseen liittyvän harjaantumisen jälkeen kyennyt myös vastaaviin tehtäviin lopputarkastukseen jääneet D ja E. Tätä vertailua suoritettaessa on otettava huomioon, että työvoiman vähentämisen jälkeen ainakin joidenkin jäljelle jäävien työntekijöiden työtehtäviin on selvitetty kohdistuneen muutospaineita. Kun otetaan huomioon A:n näitä kolmea työntekijää pitempi työsuhteen kesto ja hänen huoltovelvollisuutensa, työnantajan olisi siten pitänyt perustellusti tietää irtisanovansa A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Tämän vuoksi velvoitan Aspocomp Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 9 §:n nojalla maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa 10 000 markkaa ja korvaamaan tämän liiton oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallani 6 000 markalla korkolain mukaisine korkoineen.