Labor court partially allowed union claim for breach of layoff order regarding long-term employees.

Kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksiä irtisanoessaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kaksi pitkäaikaista työntekijäänsä, vaikka yhtiön palvelukseen oli jäänyt useita lyhyemmän ajan työsuhteessa olleita henkilöitä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 71

KANTAJA

Paperiliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ry, Helsinki

Pyrollpack Oy, Lempäälä

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.5. ja 15.8.2001

Pääkäsittely 10.9.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen ja Paperiliiton välillä 12.12.1997 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on sovittu muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. TT:n ja SAK:n 14.6.1991 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Työnantajan joutuessa taloudellisista tai tuotannollisista syistä vähentämään työvoimaa tai siirtämään sitä toiseen työhön noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen 14.6.1991 allekirjoittamassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevissa riidoissa noudatetaan 10 §:ssä sovittuja kanneaikoja.

Soveltamisohje

Määräyksellä ei ole kumottu vuonna 1990 tehdyn luottamusmiessopimuksen eikä vuonna 1990 tehdyn työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen määräyksiä. Näin ollen näissä sopimuksissa sekä työsopimuslain 37 §:n 5 momentissa tarkoitettujen erityisryhmien irtisanomissuojaa koskevat määräykset ovat ensisijaisia sopimuksen 19 §:n määräykseen nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Pyrollpack Oy:n rikkoneen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:ssä sovittua työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset,

tuomitsee Pyrollpack Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

velvoittaa Pyrollpack Oy:n korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Pyrollpack Oy irtisanoi maaliskuussa 1999 kahdeksan yhtiön Lempäälässä sijaitsevan paperinjalostustehtaan työntekijää. Irtisanotuista työntekijöistä kolme pääsi niin sanottuun työttömyyseläkeputkeen.

Irtisanomisia käsiteltiin yhteistoimintamenettelyssä. Neuvottelukunta piti 22.2.1999 alkaen yhteensä neljä kokousta. Yhteistoimintaneuvottelut, joissa irtisanottavien nimiä ei käsitelty, päättyivät 8.3.1999. A ja B irtisanottiin seuraavana päivänä.

A ja B katsoivat, että työvoiman vähentämisjärjestyksen mukaan heidät olisi tullut irtisanoa vasta useiden työhön jääneiden työntekijöiden jälkeen. Osallisten liittojen välillä käytiin vuonna 1999 keskusteluja Pyrollpack Oy:n irtisanomisten laillisuudesta ja myös noudatetusta irtisanomisjärjestyksestä. Paperiliiton edustaja oli näissä tapaamisissa todennut, että irtisanominen oli kohdistunut vääriin henkilöihin.

Työnantajapuolelta oli keskeisenä työvoiman vähentämisen perusteena vedottu siihen, että Ikea Oy:n tilaussopimuksen päättymisen vuoksi Pyrollpack Oy:n tehtaan käärepaperiosastolla työt olivat merkittävästi vähentyneet. Todellisuudessa kaikki irtisanotut eivät olleet suinkaan olleet käärepaperiosaston työntekijöitä, koska käärepaperiosaston työt eivät olleet vähentyneet niin paljon kuin kahdeksan työntekijän työsuhteen päättäminen olisi edellyttänyt. Toisaalta A:n tekemää värimiehen työtä samoin kuin B:n työtehtävänä ollutta arkkileikkurinhoitajan työtä ovat tehneet jäljelle jääneet työntekijät. Kun työn teettämisedellytykset olivat kuitenkin vähentyneet eikä uusia työntekijöitä taloon ollut palkattu, ei irtisanomisten perusteita ole riitautettu. Koska kuitenkin irtisanomisperusteet kohdistuivat koko yrityksen työntekijäkuntaan, tuli myös irtisanomisten kohdentumista arvioida koko työntekijäkunta huomioon ottaen.

A:n työsuhde oli alkanut 12.1.1987 ja B:n jo 16.12.1968. Yhtiöön jäi useita selvästi A:ta ja B:tä myöhemmin tehtaalle töihin tulleita henkilöitä. A ja B olivat hyvin ammattitaitoisia eri työtehtävissä kouliintuneita työntekijöitä. B oli työskennellyt noin 20 vuotta painokoneella, 6 - 7 vuotta arkituskoneella ja neljä vuotta muissa kulutuspaperityötehtävissä. Kun värimiehenä työskennelleellä A:lla oli huollettavanaan kaksi lasta, voitiin varsin painavin perustein arvioida Pyrollpack Oy:n rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä.

Pyrollpack Oy:llä on ollut keväällä 2000 vielä 22 vuosina 1994 - 1997 työhön otettua työntekijää. Ainakin osaa näiden suorittamista töistä olisi tullut tarjota A:lle ja B:lle ennen heidän irtisanomistaan.

Tarkasteltavista työntekijöistä pussikoneen hoitajia olivat vuonna 1999 C, D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M. Pääluottamusmiehen arvion mukaan harjaantuminen pussikoneen hoitajaksi ilman mitään aikaisempaa koulutusta tai kokemusta kesti noin viikon. D ja H valmistivat ikkunallisia pusseja, jolloin opettelu vaati hieman pitemmän ajan. Näihin tehtäviin ei edellytetty minkään ammatillisen koulutuksen suorittamista.

A ja B eivät olisi tarvinneet paperinjalostuksen pitkäaikaisina ammattilaisina ja talon tavat tuntevina pitkää kouluttautumisjaksoa pussikoneen hoitajaksi. Vaikka keskimääräinen koulutusaika olisi jollekin koneelle ollut työnantajan ilmoittamat kolme kuukautta, olisi se A:lle ja B:lle ollut tätä lyhyempi ja heidät olisi tullut kouluttaa tällaisiin tehtäviin.

Vuosina 1994 - 1997 taloon tulleiden työntekijöiden työsuhteet olivat joka tapauksessa olennaisesti lyhyempiä kuin A:n ja B:n.

Pussikoneen vastaanottajan työssä olleet N ja O olivat ilmeisesti vuoden 1999 loppupuolella siirtyneet työskentelemään pienrullauskoneelle ja siten tekemään käärepaperiosaston töitä. Näitä töitä olisivat myös sekä B että A olleet valmiita tekemään.

Työsuhteeseen 16.11.1994 tullut H oli tehnyt pitkälti samoja töitä kuin A oli tehnyt ennen irtisanomista. A:ta oli koulutettu värimiehen tehtäviin. Varsinainen värimies jäi niin sanottuun työttömyyseläkeputkeen, jolloin A:n oletettiin tulevan hänen tilalleen. A kuitenkin irtisanottiin. Irtisanomisen jälkeen on värimiehen töitä tehnyt H. Tämän työn kokonaismäärä on tosin melkoisesti vähentynyt, mutta X tekee niitä edelleen keskimäärin kolme tuntia päivässä. X on työskennellyt ajoittain myös B:lta vapautuneessa työpisteessa arkituskoneella. Niin B:n kuin A:nkin pääasiallisia työtehtäviä on jatkettu siten edelleen ja niihin on osittain siirretty työntekijöitä myös toiselta työosastolta.

Yleissopimuksen 19 §:n määräyksellä pyrittiin tasapainottamaan toisaalta työnantajan intressejä jatkaa yritystoimintaa työvoiman vähentämisen jälkeen mahdollisimman järkevästi ja kannattavasti sekä toisaalta sosiaalisia ja tasapuolisuusnäkökohtia työntekijöiden kesken.

A ja B olivat vähintään yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä yrityksen tulevaisuuden ja toimintaedellytysten kehittymisen kannalta kuin ne edellä tarkoitetut työntekijät, jotka oli otettu työsuhteeseen vuosina 1994 - 1997 ja jotka jätettiin irtisanomatta. Mikäli A:n ja B:n katsottiin ammattityöntekijöinä olleen edes samalla tasolla taloon jääneiden kanssa, tulisi irtisanottavien keskinäisessä valinnassa painottaa irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n loppuosassa olevia kriteereitä eli työsuhteen kestoaikaa ja huoltovelvollisuuden määrää.

Yhtiön entinen tuotantopäällikkö oli haastatellut työntekijöitä ennen irtisanomisia selvittäen heidän ammattitaitoaan sekä valmiuttaan ottaa vastaan uusia työtehtäviä. Tällöin sekä A että B olivat ilmoittaneet olevansa valmiita työtehtävien vaihtamista edellyttävään tiimityöskentelyyn. Mikäli yhteistoimintaneuvottelussa olisi käsitelty irtisanottavien nimiä monipuolisen ammattitaidon kannalta, eivät A ja B olisi olleet irtisanottujen listalla.

Pyrollpack Oy kuuluu Pyroll-konserniin, joka on paperijalosteiden tuottajana maan merkittävimpiä. Konsernin pääomistaja, joka oli myös Pyrollpack Oy:n hallituksen puheenjohtaja, toimi muutamia vuosia Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Näin ollen on selvää, että Pyrollpack Oy:n vastuuhenkilöt ovat tienneet tai ainakin heidän olisi pitänyt tietää irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä säädetystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Asiasta on neuvoteltu liittojen välillä 27.2.2001.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ja Pyrollpack Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ja Pyrollpack Oy ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Pyrollpack Oy on paperin ja pahvin jatkojalostusta harjoittava yritys. Lempäälässä sijaitseva tehdas valmistaa erilaisia paperipakkauksia, -pusseja ja -kääreitä lähinnä teollisuudelle, kaupalle ja kotitalouksille. Aikaisemmin toinen keskeinen tuotannonala oli moniväripainetut paperikääreet. Niiden merkitys on kuitenkin jatkuvasti pienentynyt.

Pyrollpack Oy:n tuotevalikoima laajenee ja kehittyy koko ajan entistä monipuolisemmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuotevalikoiman yksittäisten tuotteiden valmistusmäärät pienenevät eli sarjat ovat lyhentyneet ja tuotteiden lukumäärä on vastaavasti voimakkaasti kasvanut. Laadukkaiden, käytännöllisten ja eri materiaaleja yhdistämällä tehtyjen erikoispakkausten tuottaminen edellyttää vankkaa ja monipuolista osaamista niin yritykseltä kuin myös sen työntekijöiltä. Tämän vuoksi yritys painotti työntekijöiden monipuolisen osaamisen ja monitaitoisuuden merkitystä. Vanhakantainen vakanssiajattelu ei siten enää toiminut ja yrityksessä oli siitä luovuttu ja pyritty siihen, että kaikki työntekijät osaavat ja tekevät kaikkia tai mahdollisimman monia eri töitä. Tältä pohjalta yritys oli myös valinnut työntekijänsä. Henkilön monipuolinen ammattitaito on ollut tärkein valintakriteeri.

Pyrollpack Oy irtisanoi maaliskuussa 1999 tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 37a §:n mukaisilla laillisilla perusteilla kahdeksan työntekijää. Irtisanomiset johtuivat käärepaperiosaston tuotannon voimakkaasta supistamisesta. Irtisanomisten perusteita ei ole riitautettu. Ennen irtisanomisia käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltiin muun ohella irtisanomisjärjestystä. Neuvotteluissa on käsitelty työntekijöiden monitaitoisuutta ja erityisesti paino-osaston työntekijöiden monitaitoisuuden kehittämistä. Mitä monitaitoisempi työntekijä oli, sitä tärkeämpi hän oli yrityksen ammattityöntekijänä.

A ja B eivät olleet tuotannon muutosten ja tekemiensä töiden voimakkaan vähentymisen jälkeen yrityksen toiminnan kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä. A:n ja B:n pitkäaikainen kokemus oli yksipuolista. A ei osannut kuin värimiehen töitä eikä B:kään osannut muuta kuin arkituskoneella tehtäviä töitä. A:n ja B:n työt vähenivät melkoisesti ja muut työntekijät tekivät jäljelle jääneet työt. Työnantaja päätyi A:n ja B:n työsuhteiden päättämiseen, koska he eivät ammattitaitonsa perusteella pystyneet tekemään muita kuin omia töitään.

Pussintekokoneiden työmenetelmät ja niillä tehtävät tuotteet vaihtelivat suuresti. Osa koneista teki esimerkiksi ikkunallisia pusseja ja osa tasapohjaisia pusseja. Pussikonelinjaan oli saatettu yhdistää myös painokone. Työnantajan arvion mukaan oppimisaika pussikoneille oli kuukaudesta yli kolmeen kuukauteen. Sillä, kuinka kauan henkilö oli työskennellyt paperinjalostusalalla tai Pyrollpack Oy:ssä, ei ollut vaikutusta siihen, kuinka kauan pussikoneen käytön oppimiseen tarvitaan aikaa. Talon tapojen tuntemisella ei myöskään ollut merkitystä työtehtävien oppimisen kannalta.

O työskenteli pienrullakoneenhoitajana ja M koulutettiin pienrullakoneen apuhoitajaksi. Heidän varsinainen koulutusjaksonsa kesti kahdesta kolmeen kuukauteen, mutta työ vaati sen jälkeenkin harjaantumista.

Eri tehtäviin tarvittavat harjaantumisajat perustuivat käytännöstä saatuihin kokemuksiin. Kouluttajina toimivat kyseisten koneiden hoitajat ja heille maksettiin ohjauksesta 10 prosentin palkanlisä. Harjaantumisaika koneenhoitajaksi oli vähintään kuukausi. Koneet olivat erilaisia ja jokaiselle pussilaadulle oli oma kone. Koneenhoitajien töihin oli lisätty pakkaustyö. A:ta ja B:tä ei ollut koulutettu koneenhoitajiksi, koska he eivät olleet halunneet tiimitehtäviin.

Työnantaja kartoitti ennen irtisanomisia myös henkilökohtaisten palaverien kautta työntekijöiden halukkuuden ja motivaation työskennellä yrityksen palveluksessa. Työntekijän ammattitaidon ja monitaitoisuuden työnantaja oli käytännön kautta jo aiemmin rekisteröinyt. Käytännön kautta saadun ammattitaitotiedon ja käytyjen palaverien perusteella tehtiin päätökset irtisanomisista. Asia oli käyty läpi yhteistoimintaneuvotteluissa, joissa yhteistoimintaneuvottelukunnan puheenjohtajana oli ollut yrityksen sen aikainen pääluottamusmies.

Irtisanomisista on kulunut kaksi vuotta ja toiminta on osoittanut, että työantajan ratkaisut vuonna 1999 olivat yrityksen ja tuotannon kannalta katsoen perusteltuja ja oikeita. B on 1.2.2000 peruuttanut riitautuksensa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Pyrollpack Oy on maaliskuussa 1999 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä kahdeksan yhtiön Lempäälässä sijaitsevan paperinjalostustehtaan työntekijää. Työnantajan mukaan irtisanomisjärjestystä muodostettaessa on pyritty varmistamaan tuotannon häiriötön jatkuminen avaintoiminnoissa ja otettu huomioon työntekijöiden monitaitoisuus ja valmius tiimityöskentelyyn. Irtisanottujen joukossa ovat olleet käärepaperiosastolla värimiehenä työskennellyt A ja arkkileikkurinhoitaja B. B:n työsuhde oli alkanut vuonna 1968 ja A:n työsuhde vuonna 1987.

Irtisanomisten jälkeen yhtiön palvelukseen oli jäänyt useita A:ta ja B:tä myöhemmin työsuhteeseen tulleita työntekijöitä sekä pussikoneenhoitajiksi että käärepaperiosastolle.

Paperiliiton mukaan A ja B olisi voitu edelleen työllistää käärepaperiosaston tehtävissä. Käärepaperiosastolle tekemään muun muassa A:n aiemmin tekemiä värimiehen töitä oli jäänyt X, jonka työsuhde oli alkanut vuonna 1994. A ja B olisi voitu siirtää myös vuonna 1999 käyttöön otetulle pienrullauskoneelle, jolle olivat siirtyneet työskentelemään pussikoneelta O ja N. A ja B olivat ilmoittaneet valmiutensa ottaa vastaan myös muita tehtäviä. He olivat vähintään yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä yhtiön tulevaisuuden ja toimintaedellytysten kehittämisen kannalta kuin ne vuosina 1994-1997 työsuhteeseen tulleet työntekijät, joita ei ollut irtisanottu. Pitkäaikaisina paperinjalostusalan ammattilaisina A ja B eivät olisi tarvinneet pitkää kouluttautumisjaksoa siirtyäkseen uusiin tehtäviin tehtaalla. Tässä tilanteessa yhtiö on Paperiliiton käsityksen mukaan rikkonut yleissopimuksen työvoiman vähentämistä koskevaa määräystä irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset.

Työtehtävistä esitetty selvitys

A on tullut Pyrollpack Oy:n palvelukseen vuonna 1985. Hän on työskennellyt eri pituisia jaksoja arkituksessa, pituusleikkauksessa, flexopainajana, varastossa, kukkapussikoneenhoitajana ja vuosina 1997 - 1999 pääasiassa värimiehenä, mutta myös painokoneella lomasijaisena, varastossa ja asemoijana.

B on tullut Pyrollpack Oy:n palvelukseen vuonna 1968 ja työskennellyt viimeiset vuodet arkituksessa arkkileikkurilla. Hän oli työskennellyt aiemmin painokoneella noin 20 vuotta.

Työtuomioistuimessa on työjärjestelyistä ja irtisanomisjärjestykseen vaikuttaneista seikoista kuultu Pyrollpack Oy:n toimitusjohtajaa P:tä, työnjohtaja Q:ta, aiempaa pääluottamusmiestä R:ää ja nykyistä pääluottamusmiestä S:ää.

N, joka on ollut toimitusjohtajan tehtävässä elokuusta 1998 ja työskennellyt sitä ennen saman yhtiön markkinointipäällikkönä, on kertonut yhtiön taloudellisen tilanteen merkittävästi huonontuneen, kun Ikea Oy jätti tilauksensa uusimatta vuodelle 1999. Vuonna 1999 tehtaalla oli 69 työntekijää ja liikevaihto oli 37 miljoonaa markkaa. Yrityksessä tehtiin vajaatehoisesti kannattamatonta työtä. Tuotanto oli vakanssoitu niin, että jokaisella oli selkeästi määritellyt tehtävät. Tämä teki organisaatiosta raskaan suhteessa liikevaihtoon. Liikevaihdon äkillinen putoaminen 20 prosentilla edellytti nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä liiketoiminnan jatkamiseksi. Se edellytti myös henkilöstön vähentämistä irtisanomalla osa työntekijöistä. Yhteistoimintaneuvotteluissa osapuolet olivat olleet samaa mieltä yhtiön taloudellisesta tilanteesta.

Irtisanottavia työntekijöitä valittaessa oli ratkaisevaa monitaitoisuus avaintehtävien häiriöttömän ylläpidon takaamiseksi. Avaintehtäviä, joista työntekijöitä ei vuonna 1999 irtisanottu olivat pussilinjastojen ja painokoneiden kokonaisvaltainen hoito. Koska yhtiö oli jonkinlaisessa kannattavuuskriisissä, yhtiöllä ei ollut resursseja ja mahdollisuuksia järjestää pidempiaikaista koulutusta. Tämän vuoksi valinnat tehtiin sen mukaan, että osaavat henkilöt jatkoivat niillä koneilla, joille he jo olivat perehtyneet. A ja B olivat entisissä tehtävissään vajaatyöllistettyjä ja heidän tehtävänsä päätoimisena lopetettiin ja siirrettiin tehtäväksi tiimityönä.

Q on kertonut, että keskeisiä töitä tehtaalla ovat paperipussien valmistus ja toisaalta painopaperin valmistus. Pussikonelinja koostuu painokoneesta ja pussikoneesta. Paperirata ajetaan ensin flexo-painotekniikkaa käyttäen 2-5-värisen painokoneen ja sitten pussikoneen läpi. Koulutettaessa koneelle muutoin kuin oppisopimuskoulutuksen kautta opettajana toimii joku koneenhoitajista, jolle maksetaan kuukauden ajalta koulutuslisää. Itsenäisesti konetta pystyi ajamaan 3-6 kuukauden harjaantumisen jälkeen, mutta vaativimpien koneiden hallitseminen saattoi edellyttää jopa vuoden harjaantumista. Alalla hankittu yleiskokemus ei juurikaan nopeuttanut oppimista uuteen tehtävään.

Värimiehen tehtävät hoidetaan nykyisin tiiminä, johon kuulu H ja eräs toinen henkilö. Heidän tehtäviinsä kuuluu lisäksi pituusleikkuri, kaksi trukkitehtävää eli raakapaperivaraston hoito ja sisäinen rullaliikenne, arkkileikkaus ja värien sekä raakavaraston inventaario. Sen sijaan pussikoneen hoito ei kuulu näihin tehtäviin.

Q:n kertoman mukaan vuonna 1999 tehtaalle oli hankittu uusi pienrullauskone, joka otettiin käyttöön saman vuoden syksyllä. Kaksi naista oli siirretty pussikoneen vastaanottajan tehtävistä tälle koneelle, jolla työskenteli myös kaksi muuta pienrullauskoneella jo aiemmin työskennellyttä naista. Todistajan käsityksen mukaan naiset sopivat miehiä paremmin tähän näppäräsormisuutta edellyttävään tehtävään, eikä siihen ollut A:ta tai B:tä edes ajateltu.

Pääluottamusmies S on todistajana kertonut, että A ja B olisivat hyvin oppineet Pyrollpack Oy:hyn jäljelle jääneisiin työtehtäviin sekä pystyneet työskentelemään tiimissä. Tiimityöskentely ei sinänsä ollut toteutunut suunnitellulla tavalla. Työt oli nyttemmin järjestelty siten, että pussikoneenhoitajat tekivät vain pussikoneella töitä ja vastaanottajat vastaanottotöitä, värimies ja varastomies hoitivat arkkileikkurin ja varastomies lisäksi pituusleikkurin. Pääluottamusmiehen käsityksen mukaan pussikoneella työskentelyn oppii 2-3 viikossa.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa myös A:ta ja B:tä henkilökohtaisesti.

A oli kertomansa mukaan töiden uudelleen järjestelyjen yhteydessä ilmoittanut olevansa valmis tiimityöskentelyyn ja työskentelemään tehtaalle hankituilla uusilla koneilla. Nykyisin käytössä oleville pituusleikkurille ja arkituskoneelle A ei ollut saanut erikseen koulutusta, mutta hän arvioi, että hän olisi oppinut uudet tehtävät nopeasti. A:n tietämän mukaan H teki A:n irtisanomisen jälkeen hänen vanhoja töitään. H oli aiemmin työskennellyt pussikoneenhoitajana.

B oli käsityksensä mukaan osannut kaikki käärepaperiosaston työt. Pienrullauskone oli ainoa tehtävä, jossa B ei ollut tehnyt, mutta käsityksensä mukaan tämäkään tehtävä ei olisi vaatinut erityistä kouluttamista. B oli tullut yhtiöön vuonna 1994 yritysoston kautta. Tuossa vaiheessa oli sovittu, että hän kuuluu kulutuspaperiosaston henkilöstöön. Tämä sopimus oli edelleen voimassa. Kun vuonna 1999 työvoiman vähentämistä ryhdyttiin suunnittelemaan, oli B ilmoittanut olevansa valmis siirtymään tiimityöskentelyyn, jos työt arkituksessa loppuvat.

Arviointi

Noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksessä on sovittu mahdollisuuksien mukaan noudatettavaksi sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työnantajan tarvetta taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentää henkilöstöä ja organisoida uudelleen tehtaan töitä ei ole riitautettu. Tehtävät uudessa organisaatiossa ovat edellyttäneet entistä laajempaa monitaitoisuutta ja valmiutta tiimityöskentelyyn.

Tehtaan toiminnan tärkein painopistealue on ollut pussien valmistus. Pussikonelinjan täydellinen hallitseminen on edellyttänyt joko oppisopimuskoulutusta tai muutoin varsin pitkää harjaantumista. Tähän nähden pussikoneen hoitajia on ollut perusteltua vallinneissa olosuhteissa pitää Pyrollpack Oy:lle yleissopimuksen 19 §:ssä tarkoitettuina yhtiön toiminnalle tärkeinä ammattityöntekijöinä. Näin ollen yhtiö ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan huomattavasti pidempään työsuhteessa olleet A:n ja B:n ennen vertailukohdaksi kanteessa asetettuja, 1990- luvulla yhtiön palvelukseen tulleita pussikoneenhoitajia.

A:n hoitamat värimiehen tehtävät on edellä todetun mukaisesti yhdistetty osaksi tehtäväkokonaisuutta, johon on liitetty lisäksi työskentely pituusleikkurilla, raakapaperivaraston hoito ja sisäinen rullaliikenne, arkkileikkaus ja värien sekä raakavaraston inventaario. Tehtävät hoidetaan kahden työntekijän tiimityönä kuitenkin niin, että värimiehen tehtävät ovat jääneet vain toisen työntekijän hoidettaviksi. H on siirtynyt näihin tehtäviin pussikoneenhoitajan tehtävästä. Työtuomioistuimelle ei ole tarkemmin selvitetty, missä määrin hän oli jo tuolloin hallinnut eri osatehtäviä ja missä määrin hänet on niihin siirtymävaiheessa koulutettu. Joka tapauksessa hänet on tuolloin koulutettu värimiehen tehtävään.

Uuteen tehtäväkokonaisuuteen kuuluvista tehtävistä A on viime vuosina tehnyt värimiehen ja varaston tehtäviä, mutta hän oli aiemmin työskennellyt myös muun muassa arkituksessa ja pituusleikkurilla. Vaikka A:n osaaminen viimeksi mainittuihin tehtäviin ei ehkä ole ollut koneiden ja työmenetelmien vaihduttua ajan tasalla, hänet olisi kuitenkin työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voitu kohtuullisen lyhyellä ajalla perehdyttää myös näihin tehtäviin. Tässä tilanteessa H:ta ei voida perustellusti pitää yhtiön kannalta A:ta tärkeämpänä ammattityöntekijänä. Kun heillä molemmilla on huollettavia, olisi työnantajan tullut irtisanomisjärjestystä muodostaessaan tapahtunutta enemmän panna painoa A:n selkeästi H:n työsuhdetta pitempään työsuhteeseen. Erot työsuhteiden pituuksissa ovat siinä määrin selkeät, että yhtiön on katsottava A:n irtisanoessaan ennen H:ta rikkoneen tieten työehtosopimusta.

Esitetty selvitys ei sen sijaan osoita, että B olisi ilman erityistä perehdyttämistä voitu sijoittaa hoitamaan värimiehen tehtäviä tai muitakaan kyseiseen kokonaisuuteen liittyviä tehtäviä arkitusta lukuun ottamatta.

A ja B on irtisanottu yhdessä kuuden muun työntekijän kanssa 9.3.1999. Heidän työsuhteensa on päättynyt irtisanomisajan jälkeen, A:n 9.8.1999 ja B:n 9.9.1999. Irtisanomisaikana tehtaalle on hankittu uusi pienrullauskone, jolle tarvittiin työvoimaa tälle koneelle siirtyneiden, aiemmin vanhalla pienrullaususkoneella työskennelleen kahden naispuolisen työntekijän lisäksi. Tätä tehtävää ei tarjottu A:lle tai B:lle, vaan heidän irtisanomisensa pysytettiin voimassa ja heidän asemesta syksyllä 1999 koneelle koulutettiin vuonna 1996 työsuhteeseen tullut O ja vuonna 1997 työsuhteeseen tullut N. Kenelläkään mainituista työntekijöistä ei ollut aikaisempaa kokemusta työskentelystä vastaavalla koneella.

Työtuomioistuin toteaa, että A, B, O ja N ovat pienrullauskoneella työskentelyyn nähden olleet ammattitaidollisesti saman vertaisia siinä suhteessa, että kenelläkään heistä ei ole ollut valmiiksi ammattitaitoa työskennellä kyseisellä koneella. Valitessaan O:n ja N:n jäämään tälle koneelle ja antaessaan A:n ja B:n jo aiemmin irtisanottujen työsopimusten päättyä työnantaja ei ole pannut painoa A:n ja B:n muita pidemmille työsuhteille. Toisaalta työnantajalla on työn luonteen sekä O:n ja N:n henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi ollut perusteita katsoa, että he ovat A:ta ja B:tä soveliaammat työskentelemään tällä koneella. Vaikka työnantajan olisi ehkä tapahtunutta enemmän tullut kiinnittää huomiota työsuhteiden kestoon työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi näiltä osin rikkonut tietensä työehtosopimusta tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Oikeudenkäyntikulut

Pyrollpack Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen jutun hävitessään korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Paperiliitto on jättänyt korvauksen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Pyrollpack Oy on rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:ssä sovittua työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Pyrollpack Oy velvoitetaan maksamaan Paperiliitto ry:lle työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 10 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Pyrollapack Oy velvoitetaan korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.