Beauty salon sales staff denied higher pay group as cosmetic treatments fell outside collective agreement scope.

Tuomiossa on ollut kysymys siitä, kuuluiko kauneuskeskuksen myyjän työ erityisen vaativaa myyntityötä suorittavan työntekijän palkkaryhmään. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 7

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

VASTAAJA

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Helsinki

KUULTAVAT Greencos Ky, Turku

Liikkeenharjoittaja A

ASIA Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.9. ja 13.10.2000

Pääkäsittely 6.11.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liikealan ammattiliitto ry:n, nykyisin Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, ja Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n välillä 25.11.1993 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Myyjiä ja myymäläntyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Myyjäryhmät

Myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään.

Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään.

Mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajastaan suorittaa.

Soveltamisohjeessa on esimerkinomaisesti selvitetyllä tavalla mainittu eräitä niitä tehtäviä, joissa työ kuuluu toiseen myyjäryhmään.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Toiseen myyjäryhmään kuuluvan työntekijän töitä ovat esimerkiksi lajitelmiltaan ja myynnin määrältään suurehkojen elintarvikemyymälöiden tai -osastojen lihamestarin työt sekä muissa myymäläyksiköissä vastaavaa vaatimustasoa olevat vaativat myyntitehtävät.

Tällaisia vaativia myyntitehtäviä ovat esimerkiksi rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät silloin, kun myyjä asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatii kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksien myyntitarjouksia.

Jos myyntitehtävät edellyttävät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella, työntekijän voidaan katsoa kuuluvan toiseen myyjäryhmään.

Jotta työtehtävien voitaisiin katsoa edellyttävän toisen myyjäryhmän palkan maksamista, vaaditaan työntekijältä myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta, kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken vuosina 1995 - 1998 voimassa olleessa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa oli samansisältöiset määräykset.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Greencos Ky on ajalta 1.9.1995- 31.5.1997 ollut velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 5 §:n mukaista toisen myyjäryhmän palkkaa palveluksessaan olleille B:lle, C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle, ja

velvoittamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

B, C, D, E ja F olivat työskennelleet työnantajaliiton jäsenyrityksen Greencos Ky:n palveluksessa Turussa myyjinä. Yhtiö oli harjoittanut Yves Rocher Finlande Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella Yves Rocher -merkkisten tuotteiden myyntiä. Myymälä oli toiminut Yves Rocher -nimen alla kauneuskeskuksena.

Yhtiö oli maksanut myyjille ensimmäisen myyjäryhmän mukaista palkkaa. Myyjät olivat 1.9.1995 riitauttaneet palkkauksensa vaatien siirtämistä toiseen myyjäryhmään. Tähän työnantaja ei ollut kuitenkaan suostunut. Liikkeen toiminta oli 1.6.1997 siirtynyt Yves Rocher Finlande Oy:lle, joka oli ryhtynyt välittömästi maksamaan toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa.

Yhtiö oli edellyttänyt kaikilta myyjiltä kosmetologin koulutusta ja myyjillä oli myös ollut vähintään tämän vaatimuksen mukainen tutkinto. Työ oli edellyttänyt uusien tuotteiden ominaisuuksien jatkuvaa opiskelua. Yves Rocher Finlande Oy oli vähintään kerran vuodessa järjestänyt tuotemerkin alla toimivien myymälöiden myyjille tuotetuntemuskoulutusta, minkä lisäksi myyjät olivat jatkuvasti joutuneet opiskelemaan tuoteselostuksia. Myyjille oli myös annettu koulutusta hoitolaitteiden käytössä. Työn on siten katsottava edellyttäneen erityistä koulutusta työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Työehtosopimusmääräyksen pöytäkirjamerkinnässä kuvatuissa esimerkeissä tulee korostuneesti esiin teknisten tuotteiden myynti. Kosmetiikan ja kauneudenhoitotuotteiden myyntiin liittyy samantasoinen vaatimus tuotetuntemuksesta ja kyvystä antaa asiakasohjausta kuin teknisten laitteiden myyntiin. Työntekijöitä ei ollut perustetta asettaa eri asemaan sen perusteella, mitä tuotteita he myivät. Esimerkeissä oli nähty nostetun esiin sellaisia myyjän tehtäviä, joita perinteisesti olivat hoitaneet miehet. Kosmetiikan ja kauneudenhoitotuotteiden myynnissä työskentelevistä selvä enemmistö oli naisia. Tasa-arvonäkökohdat huomioon ottaen työehtosopimuksessa mainituille esimerkeille ei tule antaa tulkinnassa olennaista merkitystä, vaan asiaa on arvioitava perusmääräyksen pohjalta.

Yves Rocher Finlande Oy oli vakiintuneesti maksanut myyjille toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa, samoin Yves Rocher -tuotemerkin nimellä toimivat muut yritykset. Greencos Ky oli ainoana tiedossa olevana yrityksenä poikennut tästä käytännöstä.

Asianosaisliitot olivat neuvotelleet asiasta 18.3.1996 pääsemättä yhteisymmärrykseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Greencos Ky ja A ovat osaltaan yhtyneet, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lisäksi vaatinut Liikealan ammattiliiton velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli myyjät 28.2.1981 saakka jaettu kahteen myyjäryhmään. Erikoistavarakaupassa työskentelevät myyjät kuuluivat pääsääntöisesti toiseen myyjäryhmä. Kolmannesta myyjäryhmästä sovittiin työehtosopimuksessa 1.3.1981 alkaen. Kolmannen myyjäryhmän perustamisen tavoitteena oli luoda vähimmäispalkkataso niille vaativissa myyntitehtävissä työskenteleville myyjille, joiden käytännön palkkataso oli huomattavasti ylittänyt toisen myyjäryhmän palkan. Työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä liittojen välillä oli todettu, että päivittäis- tai erikoistavarakaupan tavanomaiset myyntitehtävät eivät edellyttäneet kolmannen myyjäryhmän mukaisen palkan maksamista.

Kolmatta myyjäryhmää ei ollut perustettu ryhmäksi, johon kuuluisivat erikoistavarakaupassa työskentelevät yleisesti tai edes huomattavin osin. Päinvastoin kolmanteen myyjäryhmään siirtyminen erikoistavarakaupassakin oli ollut poikkeuksellista. Kaikista myyjistä siihen oli siirtynyt vain 2,2 prosenttia.

Soveltamisohjeen toinen kappale tarkoittaa lähinnä rautakaupoissa esiintyviä töitä. Jos työntekijä asiakkaiden esittämien rakennuspiirustusten mukaan tekee tarjouksen asiakkaille kaikista talonrakentamiseen tarvittavista materiaaleista, hän kuuluu kolmanteen myyjäryhmään.

Vuosien 1983-1984 työehtosopimukseen oli otettu esimerkki siitä, keitä myyjiä kuului kolmanteen myyjäryhmään. Työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan tällaisia vaativia myyntitehtäviä olivat esimerkiksi rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät silloin, kun myyjä asiakkaiden esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatii kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksien myyntitarjouksia.

Näissä neuvotteluissa oli esimerkkinä ollut rautakauppa. Neuvotteluissa oli siis yhteisesti todettu, ketkä rautakaupassa kuuluvat kolmanteen myyjäryhmään. Jos osapuolet olisivat halunneet, että raja kolmanteen myyjäryhmään kuuluvista tehtävistä olisi ollut alempana kuin mitä esimerkissä oli mainittu, tämä olisi myös neuvotteluissa ja soveltamisohjeissa todettu. Rautakaupassa työskenteli myyjiä, joiden työtehtäviin kuului useiden tuhansien artikkeleiden hallinta ja asiakasneuvonta, mutta he eivät kuuluneet kolmanteen myyjäryhmään.

Työehtosopimuksessa on 1.5.1984 alkaen ollut myyjäryhmiä enää kaksi. Tämä muutos toteutettiin siten, että ensimmäisestä ja toisesta myyjäryhmästä tehtiin myyjäryhmä yksi ja kolmannesta myyjäryhmästä tehtiin myyjäryhmä kaksi. Tässä yhteydessä muutos oli ainoastaan tekninen

Vuoden 1989 työehtosopimusneuvotteluissa Liikealan ammattiliitto oli esittänyt muutoksia myyjäryhmittelyyn. Ammattiliitto oli esittänyt, että toisen myyjäryhmän soveltamisalaa täsmennettäisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä. Tämä johtui siitä, että yritykset olivat maksaneet ensimmäisen myyjäryhmän myyjille korkeampia palkkoja tai olivat sijoittaneet ensimmäisen myyjäryhmän myyjiä toisen myyjäryhmän taulukkoon. Tämä oli ollut käytäntönä myös joissakin kemikalioliikkeissä, joissa joillekin myyjille oli maksettu ensimmäistä myyjäryhmää parempaa palkkaa ilman, että käytäntö olisi perustunut työehtosopimukseen. Kosmetiikkamyyjille oli yleensä maksettu myyjäryhmä yhden mukaista palkkaa.

B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n myyntityö kosmetiikkamyyjinä ei ollut ainakaan sen vaativampaa kuin myyntityö erikoistavarakaupassa yleensä. Kaupan alalla erityisesti erikoistavarakaupassa uusilta työntekijöiltä vaaditaan kaupallinen peruskoulutus, joka tavanomaisesti kestää vähintään kolme vuotta. Greencos Ky:n myyjien koulutus oli jopa suppeampaa kuin erikoistavarakaupassa yleensä.

Greencos Ky:n toiminta voitiin jakaa kahteen osaan, kosmetiikan myyntiin ja hoitojen antamiseen asiakkaille. Työntekijöiden työajasta noin puolet kului myyntityöhön ja toinen puoli hoitojen antamiseen. Kosmetologien suorittama hoitotyö ei ollut myyjän työtä eikä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimusta sovellettu hoitotyöhön. Kosmetologin koulutus oli edellytys hoitojen antamiseen asiakkaille, mutta ei myyntityön tekemiseen. Työ olisi voitu järjestää myös siten, että yrityksessä olisi erikseen ollut myyntityötä tekevä henkilöstö ja hoitoja antava henkilöstö eli kosmetologit.

Työehtosopimusmääräyksen mukaan työ kuului siihen myyjäryhmään, minkä mukaista myyntityötä työntekijä pääasiallisesti tekee. Vaikka myyntityöhön kuuluisi toisen myyjäryhmän mukaisia tehtäviä, mutta ne eivät muodosta yli puolta myyntitehtävistä, työntekijä kuuluu ensimmäiseen myyjäryhmään. Greencos Ky:n myyjät eivät tehneet toisen myyjäryhmän mukaisia työtehtäviä. Missään tapauksessa ne eivät muodostaneet ajallisesti puolta tai yli puolta työtehtävistä.

Liike oli suunniteltu siten, että asiakas voi poimia tuotteensa itse hyllyltä. Yleensä asiakas oli jo tehnyt valintansa ennen myymälään tuloa. Keskiostos oli keskimäärin 30 markkaa asiakasta kohden. Tämä osoitti, minkälaisesta kaupasta oli kyse. Myyjät antoivat vain hyvin rajoitettua palvelua, koska yrityksen toiminnan luonne oli myydä suuria määriä tuotteita itsepalveluperiaatteella. Myyjällä ei ollut aikaa palvelun antamiseen.

Greencos Ky:n myymälässä oli ollut myynnissä noin 400 erilaista tuotetta. Tämä määrä oli erittäin vähäinen. Muissa vastaavissa myymälöissä saattoi olla myynnissä tuhansia tuotteita, koska niissä oli myynnissä myös lukuisia muita tuotesarjoja. Greencos Ky oli myynyt ainoastaan Yves Rocher -tuotesarjaa. 400 tuotetta oli kaikkein suppeimpia tuotevalikoimia, mitä vähittäistavara- tai erikoistavarakaupassa oli. Yleensä myynnissä oli tuhansia tai kymmeniätuhansia tuotteita.

Kaikissa tuotteissa oli lainsäädännön edellyttämä tuoteseloste, jota ei myyjien ollut muuten tarvinnut hallita. Erityiskysymyksissä kuten esimerkiksi allergia-asioissa, henkilökunta oli kysynyt neuvoa Suomen Yves Rocherilta. Suomen Yves Rocher oli järjestänyt kerran vuodessa uutustuotekoulutuksen, jossa päivän aikana oli tutustuttu uusiin tuotteisiin. Koulutus oli ollut vapaaehtoista. Tällainen koulutus oli ollut täysin normaalia kaikessa erikoistavarakaupassa ja myös muussa kaupassa. Yhden päivän kestävä koulutus oli erittäin suppea verrattuna yleiseen käytäntöön.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

B, C, D, E ja F ovat kanteessa kysymyksessä olevana aikana 1.9.1995-31.5.1997 työskennelleet Greencos Ky:n palveluksessa Turussa Yves Rocher Kauneuskeskuksessa. Kyseisessä liikkeessä on ollut myymälä, jossa on myyty Yves Rocher -kosmetiikkatuotteita. Lisäksi keskukseen on kuulunut kauneushoitola, jossa asiakkaille on annettu erilaisia vartalo-, käsi-, jalka- ja muita kauneushoitoja. Myyjien on tullut työskennellä myös kauneushoitolan puolella, minkä vuoksi heiltä on edellytetty kosmetologin pätevyyttä.

Sovellettavassa työehtosopimuksessa myyjät on palkkauksellisesti jaettu kahteen eri myyjäryhmään. Jos työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään. Muut myyjät kuuluvat ensimmäiseen myyjäryhmään.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko B, C, D, E ja F heidän työtehtävänsä huomioon ottaen olleet kanteessa tarkoitettuna aikana oikeutettuja toisen myyjäryhmän mukaiseen palkkaan. Kommandiittiyhtiö katsoi heidän kuuluvan ensimmäiseen myyjäryhmään. Liike siirtyi 1.6.1997 lukien Yves Rocher Finlande Oy:n omistukseen, mistä lähtien palkka on maksettu toisen myyjäryhmän mukaisesti.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittely

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä myyjien palkkaryhmittelymääräysten kehityksestä vuodesta 1973 lähtien. Tuolloin palkkaryhmiä oli kolme ja myyjät oli sijoitettu niihin ammattinimikkeittäin. Kemikaalimyyjät kuuluivat keskimmäiseen palkkaryhmään. Seuraavassa vaiheessa ammattinimikkeistä palkkaryhmittelyn perusteena luovuttiin ja palkkaryhmät vähennettiin kahteen. Erikoistavarakaupassa työskentelevät sijoittuivat tuolloin pääsääntöisesti ylempään eli toiseen palkkaryhmään. Vuonna 1981 sovittiin jälleen kolmannesta palkkaryhmästä, johon osa myyjistä sijoittui jokseenkin samoin perustein kuin nyt riidanalaisessa määräyksessä myyjiä sijoittuu toiseen palkkaryhmään. Käytännössä kolmanteen myyjäryhmään siirrettiin lähinnä ne myyjät, joiden palkkaus oli ylittänyt toisen myyjäryhmän palkkatason. Kolmanteen myyjäryhmään siirtyi tällöin 2,2 prosenttia kaikista myyjistä. Vuonna 1984 siirryttiin nykyisiin kahteen palkkaryhmään yhdistämällä silloiset ensimmäinen ja toinen palkkaryhmä.

Lokakuulta 1999 esitetyn tilaston mukaan kemikalimyyjät sijoittuvat lähinnä alempaan eli ensimmäiseen palkkaryhmään. Yves Rocher Finlande Oy:n omistuksessa olevissa liikkeissä myyjille on maksettu toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa, mutta muissa Yves Rocher myymälöissä on sovellettu ensimmäistä myyjäryhmää.

Myyjien työtehtävät

Työtuomioistuimessa on kuultu Yves Rocher Kauneuskeskuksen järjestelyistä ja Yves Rocher -myyjien työstä todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä todistajina G:tä, H:ta ja I:tä.

Mainitut kuultavat ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että myymälässä oli noin 400 erilaista myytävää artikkelia. Artikkelimäärältään liike on ollut selvästi suppeampi kuin useita tuotemerkkejä myyvissä kemikalioliikkeissa tai tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla. Myyntityössä on erityispiirteenä, että asiakkaat pyritään rekisteröimään ja sen avulla suuntaamaan heille postitse tehokasta markkinointia. Kanta-asiakkaille jaetaan muun muassa Kauneuden Vihreä Kirja -nimistä julkaisua, jossa tuotteita, niiden ominaisuuksia ja hintoja on esitelty. Liikkeessä on myös vuosittain useita myyntikampanjoita, joiden aikana varsinainen myyjän työ korostuu. Tuotteet on liikkeessä järjestetty sillä tavoin saataville, että asiakkaat saattoivat itse niitä valita. Kuitenkin asiakkaille pyritään antamaan työtilanteen sallimissa rajoissa myös neuvontaa ja opastusta tuotteiden ominaisuuksista erityisesti mahdollisten terveyshaittojen välttämiseksi.

Toisaalta myyjien tehtäviin on kuulunut myös erilaisten hoitojen antaminen. Kanteessa kysymyksessä olevana aikana hoidot saattoivat kampanja-aikoja lukuun ottamatta muodostaa noin puolet myyjien kaikista tehtävistä, mutta myöhemmin niiden osuus on ollut vähentymässä. Hoitojen antaminen on edellyttänyt kosmetologin ammattitaitoa, minkä vuoksi kaikilta myyjiltä on vaadittu tätä koulutusta. Myös hoitojen aika on periaatteessa myyntiaikaa ja asiakkaille on pyritty myymään myös tällöin liikkeen tuotteita.

Arviointi

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että myyjien palkkaryhmittelymääräyksiä on ainakin 1970 luvulta lähtien sovellettu niin, että kemikalio- tai kosmetiikkamyyjät ovat lähes koko ajan ainakin pääosin kuuluneet palkkaryhmien lukumäärästä riippuen joko alempaan tai keskimmäiseen palkkaryhmään.

Arvioitaessa, milloin myyjän työ on erityisen vaativaa ja erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa edellyttävää, voidaan tukeutua määräykseen liittyviin soveltamisohjeisin. Niissä on esimerkinomaisesti mainittu eräitä toiseen myyjäryhmään kuuluvia tehtäviä. Tällaisiksi on eräin edellytyksin todettu lihamestarin tehtävät sekä rakennus- ja lvi-tarvikkeiden myyntitehtävät. Edelleen on määrätty, että tehtävät edellyttävät toisen myyjäryhmän palkan maksamista, jos työntekijältä vaaditaan myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta ja kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaista määritelmää siitä, mitä myyjän työtehtävillä tarkoitetaan. Työehtosopimukseen ei myöskään sisälly määräyksiä niiden tilanteiden varalle, että myyjä työehtosopimuksen mukaisen myyjäntyönsä lisäksi tekee muuta, sellaisenaan sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle jäävää työtä. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että erilaisten hoitojen antaminen kauneushoitolassa ei sellaisenaan erillisena työnä ole sovellettavan työehtosopimuksen mukaista myyntityötä. Edelleen osapuolet ovat olleet samaa mieltä siitä, että B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n palkkaus on määräytynyt myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksen perusteella.

Kysymyksessä olevassa kauneuskeskuksessa tuotteiden myymälän puolella tapahtunut myyntityö ei esitetyn selvityksen mukaan ole ilmeisesti ollut sen vaativampaa, kuin mitä työ on yleensä kosmetiikka-alan myymälöissä. Kuitenkin tässä tapauksessa hoitojen antaminen, joka on kuulunut kaikkien kanteessa mainittujen myyjien työvelvoitteisiin, on liittynyt ja lomittunut varsinaiseen kosmetiikkatuotteiden myyntityöhön osana kauneuskeskuksen palvelutarjontaa ja ollut sellaisena osa myyntityötä. Tämä osa myyjän työstä on asettanut koulutukselle ja osaamiselle tavanomaisesta myyntityöstä poikkeavia erityisvaatimuksia. Myyjiltä on tämän vuoksi vaadittu kosmetologin koulutusta, joka on hyödyttänyt myös varsinaisessa myymälätyössä asiakkaiden neuvontaa ja ohjausta.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että myyjän työtehtävien suorittaminen Yves Rocher Kauneuskeskuksessa on sinänsä melko suppeasta artikkelivalikoimasta huolimatta kokonaisuutena arvioiden edellyttänyt myyjiltä erityistä koulutusta ja työ on ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla erityisen vaativaa, minkä vuoksi he olisivat kanteessa kysymyksessä olevana aikana kuuluneet toiseen myyjäryhmään.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asiaan osallisilla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Liikealan ammattiliiton on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n säännökset huomioon ottaen vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Greencos Ky on ollut velvollinen maksamaan 1.9.1995 ja 31.5.1997 väliseltä ajalta työehtosopimuksen perusteella toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa palveluksessaan olleille B:lle, C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle.

Liikealan ammattiliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Sutela, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sutela, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Hyväksyn tuomion perustelut muutoin, mutta korvaan "Tausta ja erimielisyys"-jakson ensimmäisen kappaleen, "Myyjien työtehtävät"-jakson ja "Arviointi"-jakson seuraavasti:

Tausta ja erimielisyys

B, C, D, E ja F ovat kanteessa kysymyksessä olevana aikana 1.9.1995-31.5.1997 työskennelleet Greencos Ky:n palveluksessa Turussa Yves Rocher Kauneuskeskuksessa. Kyseisessä liikkeessä on ollut myymälä, jossa on myyty Yves Rocher -kosmetiikkatuotteita. Lisäksi keskukseen on kuulunut kauneushoitola, jossa asiakkaille on annettu erilaisia vartalo-, käsi-, jalka- ja muita kauneushoitoja. Työntekijöiden on tullut myyjän työn lisäksi työskennellä myös kauneushoitolan puolella, minkä vuoksi heiltä on edellytetty kosmetologin pätevyyttä.

Työtehtävät

Työtuomioistuimessa on kuultu Yves Rocher Kauneuskeskuksen järjestelyistä ja Yves Rocher -myyjien työstä todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä todistajina G:tä, H:ta ja I:tä.

Mainitut kuultavat ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että myymälässä oli noin 400 erilaista myytävää artikkelia. Artikkelimäärältään liike on ollut selvästi suppeampi kuin useita tuotemerkkejä myyvissä kemikalioliikkeissa tai tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla. Myyntityössä on erityispiirteenä, että asiakkaat pyritään rekisteröimään ja sen avulla suuntaamaan heille postitse tehokasta markkinointia. Kanta-asiakkaille jaetaan muun muassa Kauneuden Vihreä Kirja -nimistä julkaisua, jossa tuotteita, niiden ominaisuuksia ja hintoja on esitelty. Liikkeessä on myös vuosittain useita myyntikampanjoita, joiden aikana varsinainen myyjän työ määrältään korostuu. Tuotteet on liikkeessä järjestetty sillä tavoin saataville, että asiakkaat saattoivat itse niitä valita. Kuitenkin asiakkaille pyritään antamaan työtilanteen sallimissa rajoissa myös neuvontaa ja opastusta tuotteiden ominaisuuksista erityisesti mahdollisten terveyshaittojen välttämiseksi.

Toisaalta työntekijöiden tehtäviin on kuulunut myös erilaisten hoitojen antaminen. Kanteessa kysymyksessä olevana aikana hoidot saattoivat kampanja-aikoja lukuun ottamatta muodostaa noin puolet kaikista tehtävistä, mutta myöhemmin niiden osuus on ollut vähentymässä. Hoitojen antaminen on edellyttänyt kosmetologin ammattitaitoa, minkä vuoksi kaikilta työntekijöiltä on vaadittu tätä koulutusta. Myös hoitojen aikana on asiakkaille pyritty myymään liikkeen tuotteita.

Arviointi

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että myyjien palkkaryhmittelymääräyksiä on ainakin 1970 luvulta lähtien sovellettu niin, että kemikalio- tai kosmetiikkamyyjät ovat lähes koko ajan ainakin pääosin kuuluneet palkkaryhmien lukumäärästä riippuen joko alempaan tai keskimmäiseen palkkaryhmään.

Arvioitaessa, milloin kosmetiikkamyyjän työ on erityisen vaativaa ja erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa edellyttävää, voidaan tukeutua määräykseen liittyviin soveltamisohjeisin. Niissä on esimerkinomaisesti mainittu eräitä toiseen myyjäryhmään kuuluvia tehtäviä. Tällaisiksi on eräin edellytyksin todettu lihamestarin tehtävät sekä rakennus- ja lvi-tarvikkeiden myyntitehtävät. Edelleen on määrätty, että tehtävät edellyttävät toisen myyjäryhmän palkan maksamista, jos työntekijältä vaaditaan myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta ja kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaista määritelmää siitä, mitä myyjän työtehtävillä tarkoitetaan. Työehtosopimukseen ei myöskään sisälly määräyksiä niiden tilanteiden varalle, että myyjä työehtosopimuksen mukaisen myyjäntyönsä lisäksi tekee muuta, sellaisenaan sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle jäävää työtä. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että erilaisten hoitojen antaminen kauneushoitolassa ei sellaisenaan erillisena työnä ole sovellettavan työehtosopimuksen mukaista myyntityötä. Edelleen osapuolet ovat olleet samaa mieltä siitä, että B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n palkkaus on määräytynyt myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksen perusteella.

Kysymyksessä olevassa kauneuskeskuksessa tuotteiden myymälän puolella tapahtunut myyntityö ei esitetyn selvityksen mukaan ole ilmeisesti ollut sen vaativampaa, kuin mitä työ on yleensä kosmetiikka-alan myymälöissä. Näin ollen myyntityö sinänsä kuuluu ensimmäiseen myyjäryhmään. Kosmetologin koulutusta edellyttävällä hoitolatyöllä voisi olla vaikutusta työntekijöiden palkan suuruuteen. Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä sellaisten tapausten varalta, joissa työntekijän työtehtävät koostuvat erilaisista töistä. Työehtosopimuksesta ei saada johtoa käsiteltävänä olevaan tapaukseen, koska työehtosopimus ei koske hoitolatyötä. Työtuomioistuimelle ei liioin ole esitetty muutakaan työehtosopimusta, joka koskisi hoitolatyötä. Hoitolatyön vaikutus työntekijän palkkaan jää siten sen varaan, mitä työnantaja ja työntekijä siitä työsopimuksessa keskenään sopivat.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi määrään, että Kaupan Työnantajaliitto KTL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.