Labor court allows union to recover damages for unfair dismissal of a union representative during a strike.

Linja-autonkuljettaja oli linja-autonkuljettajien lakon aikana matkustajana ollessaan häirinnyt työssä ollutta kuljettajaa poistamalla hätäkatkaisijasta takaoven paineistuksen. Tämän vuoksi hänelle oli annettu varoitus. Saamastaan varoituksesta huolimatta linja-autonkuljettaja oli noin viisi viikkoa myöhemmin lakon aikana avannut omavaltaisesti pysäkiltä liikkeelle lähteneen linja-auton etuoven.

Linja-autonkuljettajan moitittava menettely oli toistunut pian varoituksen antamisen jälkeen työtaistelutoimien jatkuttua. Toisaalta hänen työsuhteensa oli kestänyt suhteellisen pitkään ilman, että työnantajalla olisi aiemmin ollut aihetta huomautuksiin tai varoituksiin. Myös teot olivat olleet lähinnä kiusanteon asteelle jääneitä ylilyöntejä, jotka eivät olleet tosiasiallisesti vaarantaneet liikenneturvallisuutta ja jotka muutoinkin olivat vaikutuksiltaan jääneet vähäisiksi. Tähän nähden ja arvioiden kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja kokonaisuudessaan oli jäänyt näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämä tärkeä syy päättää työsopimus päättymään välittömästi irtisanomisaikaa noudattamatta.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen luottamusmiessopimuksen vastaisen päättämisen johdosta sekä irtisanomisajan palkka.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 61

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Connex Vantaa Oy, Vantaa

ASIA

Työsopimuksen purkaminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.6.2001

Pääkäsittely 27.8.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 2.4.2000 - 31.1.2003 voimassa olevan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Connex Vantaa Oy on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti päättäessään linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen,

velvoittamaan Connex Vantaa Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla kuudelta kuukaudelta yhteensä 68 868 markkaa 9 penniä lainmukaisine korkoineen 3.4.2000 lukien,

velvoittamaan mainitun työnantajayhtiön suorittamaan korvausta luottamusmiehen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä luottamusmiessopimuksen 5 §:n nojalla 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 315 537 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

tuomitsemaan Autoliikenteen Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

velvoittamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Connex Vantaa Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli ollut työsuhteessa Connex Oy:hyn 26.11.1984 alkaen. A:n työsuhde päättyi työnantajan toimesta tapahtuneen työsuhteen purkamisen johdosta 3.4.2000. Työsuhteen purkaminen -nimisen asiakirjan mukaan työnantaja purki työsuhteen sen vuoksi, että A oli varoituksesta huolimatta uudelleen syyllistynyt Linjebussin linja-autoon kohdistuvaan liikenneturvallisuutta vaarantavaan ilkivaltaan. Työnantajan väittämää työsuhteen purkamiseen tai edes irtisanomiseen oikeuttavaa tekoa tai laiminlyöntiä ei A ole tehnyt. A:lla oli muutoinkin moitteeton työura. Hän oli varaluottamusmies ja hoiti purettaessa pääluottamusmiehen tehtäviä, kun pääluottamusmies oli vuosilomalla.

Työsuhteen purkamiseen johtaneita tilanteita arvioitaessa oli otettava huomioon, että taustalla oli työnseisaukset, jotka osaltaan aiheuttivat ylilyöntejä. Ensimmäiset tapahtumat, jotka sattuivat 23.2.2000, saivat alkunsa siitä, että bussi ajoi niin sanotun Lepakon pysäkin ohi pysähtymättä ja A näki, että pysäkillä oli hänen työtovereitaan. Seuraavalla pysäkillä Hanasaaren kohdalla A poistui bussista avaamalla oven paineventtiilin. Kuljettajana oli bussissa ammattiosaston varapuheenjohtaja. A oli varmistanut, ettei oven avaamisesta voinut aiheutua vaaraa. Bussi ei voi lähteä liikkeelle ilman, että bussinkuljettaja tietäisi, että ovi on auki. Kuljettaja toimisi joka tapauksessa huolimattomasti, jos hän lähtisi liikkeelle oven auki ollessa. Tapahtuman johdosta pidetyssä puhuttelussa A:lle ei ollut annettu varoitusta.

Toinen tilanne, joka oli sattunut 31.3.2000, oli aiheutunut siitä, että Länsiväylän pysäkiltä oli A:n lisäksi ollut kolme henkilöä nousemassa bussiin. Kuljettaja oli vetänyt oven kiinni niin, että A:sta oli näyttänyt, että eräs henkilöistä jää ovien väliin. A oli silloin painanut nappia, joka aukaisee oven. Bussi ei ollut tuolloin liikkeellä. A ei ollut tehnyt tilanteessa mitään moitittavaa.

Lakko oli aiheuttanut tilanteen kiristymistä sikälikin, että A:n työsuhteen purkutilanteessa työnantaja oli vaatinut A:ta luovuttamaan pääluottamusmiehen huoneen avaimen itselleen. Tähän työnantajalla ei ollut mitään oikeutta.

A:n palkka oli työsuhteen päättyessä 61,87 markkaa tunnissa ja 10 517,90 markkaa kuukaudessa. Koska työnantaja ei ollut osoittanut, että sillä oli työsopimuslain 43 §:n mukainen työsuhteen purkuperuste, oli A irtisanomissuojapöytäkirjan 4 §:n nojalla oikeutettu täyteen irtisanomisajan palkkaan laiminlyödyltä irtisanomisajalta. A:lla oli myös oikeus luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaiseen korvaukseen, koska työnantaja oli päättänyt työsuhteen luottamusmiessopimuksen vastaisesti. A oli ollut työsuhteen päättymisen jälkeen työttömänä aina 8.4.2000 saakka. Työnantajan korvausvelvollisuutta vähentäviä seikkoja ei ollut. Esitetty 30 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli kohtuullinen, kun otettiin huomioon työntekijän työttömyysaika ja työnantajan asema suuryrityksenä. Liikevaihto konsernissa oli satoja miljoonia markkoja, joten työnantajalla oli hyvä palkanmaksukyky. Asiassa oli otettava huomioon myös työnantajan menettely.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut valvonut, että Connex Vantaa Oy noudattaa työehtosopimusta. Erimielisyysneuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajayhtiön menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka lausumaan Connex Vantaa Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa esitetyt tiedot A:n työhistoriasta ja palkan määrästä oli oikein ilmoitettu.

Connex Vantaa Oy:llä oli ollut työsopimuslain, irtisanomissuojasopimuksen ja luottamusmiessopimuksen tarkoittamat perusteet purkaa varaluottamusmies A:n työsopimus. Syynä oli ollut yhtiön linja-autoon kohdistunut liikenneturvallisuutta vaarantava ilkivalta, joka oli varoituksesta huolimatta toistunut lyhyen ajan sisällä.

Kevään 2000 työehtosopimusneuvottelujen aikana pääkaupunkiseudun linja-autoliikenteessä oli kaikkiaan kolme eri työtaistelua. Ensimmäinen lakko, joka kesti 23. - 24.2.2000, koski ainoastaan Connex-yhtiöitä ja sen syynä oli osa-aikaisten kuljettajien käyttö Connex Espoo Oy:ssä. Toinen lakko, joka oli 8.3.2000, koski kaikkia pääkaupunkiseudun linja-autoyrityksiä ja syynä oli Tampereella lakossa olevien linja-autonkuljettajien tukeminen. Kolmas valtakunnallinen lakko, joka kesti 30.3. - 2.4.2000, koski myös kuorma-autoliikennettä ja siihen liittyi myös työsulku.

Edellä mainittujen työtaisteluiden aikana yhtiöiden ja lakkolaisten välit olivat aika-ajoin varsin tulehtuneet. Lakkolaiset yrittivät häiritä yhtiön työhaluisten kuljettajien ja esimiesten työtä kaikin tavoin. Tämän ilmeni muun muassa siten, että lakkolaiset yrittivät estää linja-autoja lähtemästä varikolta, heittelivät kananmunia ynnä muita bussien tuulilaseihin, matkustivat joukolla linja-autoissa häiriten kuljettajaa ja vieden paikkoja oikeilta matkustajilta, ajoivat hitaasti omilla autoillaan bussien edessä ja eräs henkilö jopa tahallaan törmäsi omalla autollaan bussin perään.

Ensimmäisen lakon aikana keskiviikkona 23.2.2000 A matkusti yhtiön bussissa Helsingistä Länsiväylän suuntaan ja poistui Hanasaaressa autosta takaoven kautta. Poistuessaan autosta hän samalla avasi oven yläpuolella olevan hätäventtiilin, jolloin ovi jäi auki. Tässä tilanteessa kuljettaja ei voi sulkea ovea omalta paikaltaan, vaan hänen on käveltävä takaovelle ja käännettävä venttiili takaisin normaaliasentoon, mikäli ylipäätään huomaa tapahtuneen. Onneksi kuljettaja huomasi tapahtuneen eikä lähtenyt liikkeelle ovi auki. Mikäli hän ei olisi huomannut asiaa, olisi ollut suuri vaara, että joku matkustaja horjahtaa ulos avoimesta ovesta tai että ovi osuu johonkin toiseen autoon tai muuhun esteeseen. Avoin ovi on jonkin verran auton ulkopuolella.

Edellä kuvatun tapahtuman johdosta yhtiön johtaja kutsui A:n lakon jälkeen puhutteluun. Johtaja antoi A:lle asiasta suullisesti vakavan varoituksen. A oli tapahtuneesta kovin pahoillaan ja lupasi, ettei tällainen tule hänen kohdallaan enää toistumaan.

Valtakunnallisen lakon aikana perjantaina 31.3.2000 A matkusti parin muun lakkolaisen kanssa Länsiväylää Helsingin suuntaan. Eräällä pysäkillä he olivat nousemassa yhtiön ajomestarin ajamaan linja-autoon. A ja toinen lakkolainen ehtivät nousta autoon ennen kuin ajomestari huomasi tilanteen ja sulki etuoven kolmannen lakkolaisen ja yhden naismatkustajan edestä ja lähti ajamaan kohti Helsinkiä. Tässä tilanteessa A hermostui ja avasi oven nappulasta, joka on auton etuosassa ja tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan silloin, kun auto on pysäköitynä. Koska tämä katkaisin on erilainen kuin edellä kuvattu hätäkatkaisin, ajomestari pystyi sulkemaan avatun etuoven samantien tarvitsematta pysähtyä, jolloin A ei päässyt ulos eikä pysäkille jäänyt lakkolainen kyytiin.

Edellä kuvatussa tapauksessa oli kyse vakavan vaaran uhasta ja sen aiheuttamisesta. Yhtiön johtaja kutsui A:n luokseen heti työtaistelun loputtua maanantaina 3.4. kuullakseen A:ta tapahtuman johdosta ja selvittääkseen, miksi tämä ei toiminut aiemmin antamansa lupauksen mukaisesti. Tilaisuudessa A myönsi tapahtumat eikä tekemisiään juuri selitellyt, vaan kertoi yrittäneensä saada ajomestarin pysäyttämään auton, jotta pysäkille jäänyt lakkolainen olisi päässyt kyytiin. Tilaisuuden päätteeksi johtaja purki A:n työsopimuksen, koska tämä oli lyhyen ajan kuluessa varoituksesta huolimatta syyllistynyt toistuvasti vakavaan liikenneturvallisuutta vaarantavaan rikkomukseen. Lisäsyynä oli se, että myös A oli lakkojen aikana osallistunut työhaluisten kuljettajien ja esimiesten työtehtävien häirintään.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan luottamusmies on velvollinen noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja ja työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä. Saman sopimuksen 5 §:n mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiessopimus ei siis anna luottamusmiehelle purkutilanteissa sen parempaa asemaa kuin muillekaan työntekijöille. Päin vastoin luottamusmiehen tulisi olla esimerkkinä muille.

Laki järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä (17.6.1977/472) antaa kuljettajalle melko laajat valtuudet järjestyksen ylläpitämiseen linja-autossa. Lain 2 §:n mukaan matkustaja ei saa meluamalla tai muutoin käyttäytymisellään häiritä muita matkustajia eikä kuljettajaa. Hänen on noudatettava sellaisia kuljettajan antamia määräyksiä, jotka ovat tarpeen järjestyksen tai turvallisuuden säilyttämiseksi. Rangaistus kuljettajan vastustamisesta säädetään rikoslain 17 luvun 6 §:ssä ja rangaistus ilkivallasta joukkoliikenteen kulkuneuvoista rikoslain 17 luvun 13 §:ssä.

Arvioitaessa A:n menettelyä oli otettava huomioon, että hän oli toiminut erittäin törkeästi vaarantaen menettelyllään muiden matkustajien ja tiellä liikkujien turvallisuutta. Teot ovat olleet täysin tahallisia ja osoittavat täydellistä piittaamattomuutta muiden ihmisten turvallisuudesta. Kuljettajan häiritseminen voi johtaa todella vaarallisiin tilanteisiin, jonka vuoksi se on ankarasti kielletty. Asiassa ei ollut mitään lieventäviä asianhaaroja, joilla A voisi puolustella törkeää menettelyään. Ammattikuljettajana hän on osannut avata linja-auton ovet ja tiennyt tekojensa vaarallisuuden. Takimmaisen oven avaaminen auton hätäkatkaisijasta olisi aivan hyvin voinut jäädä kuljettajalta huomaamatta. Vain kuljettajan valppaus esti todella vaarallisen tilanteen syntymisen. A:n menettely täytti laissa rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkit.

Myös liikkeelle lähteneen linja-auton etuovien avaaminen täyttää laissa rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkit ja oli erittäin vaarallista. A syyllistyi tähän törkeään ja tahalliseen tekoon vain viikon kuluttua siitä, kun hän oli saanut samasta asiasta vakavan suullisen varoituksen. Tämä osoittaa, ettei A:n katumuksella ja lupauksella ollut mitään arvoa eikä hän ottanut annetusta varoituksesta ojentuakseen. Kokonaisarviossa oli otettava huomioon lisäksi se, että A osallistui lakkojen aikana myös itse aktiivisesti työhaluisten kuljettajien ja esimiesten työtehtävien häirintään.

Pääkaupunkiseudun linja-autoliikenne oli monista syistä joutunut viime aikoina matkustajien silmätikuksi. Yhtiöllä ei ollut varaa menettää mainettaan sopimattomasti käyttäytyvien kuljettajiensa vuoksi. Kuljettajien käyttäytymisellä oli laajempaakin merkitystä koko linja-autoalan maineen kannalta. Kielteinen julkisuus oli omiaan heikentämään uusien kuljettajien hakeutumista alalle. Pääkaupunkiseudulla oli tälläkin hetkellä erilaisista mainoskampanjoista huolimatta huutava pula ammattitaitoisista linja-autonkuljettajista. Näissä olosuhteissa kuultavayhtiöltä ei voitu kohtuudella vaatia A:n sopimussuhteen jatkamista. Yhtiöllä oli ollut laissa ja sopimuksissa tarkoitetut perusteet purkaa A:n työsopimus.

A toimi työsopimuksen purkamispäivänä 3.4.2000 varsinaisen luottamusmiehen sijaisena, kun tämä oli talvilomalla. Luottamusmiessopimus antaa varaluottamusmiehelle yksilösuojaa vain silloin, kun tämä toimii varsinaisen luottamusmiehen sijaisena. Yhtiö olisi voinut yhtä hyvin purkaa tai irtisanoa A:n työsopimuksen varsinaisen luottamusmiehen loman jälkeen. Tämä seikka tuli ottaa huomioon, mikäli katsottaisiin, ettei kuultavayhtiöllä olisi ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta 3.4.2000. A:n törkeä ja tahallinen menettely sekä työllistyminen heti vastaaviin tehtäviin oli otettava huomioon mahdollista korvausta olennaisesti alentavana tekijänä.

Vaatimus lomakorvauksista irtisanomisajalta oli perusteeton. Alalla ei ollut sovittu tämän suhteen mitään erityistä menettelyä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut asiassa syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto oli saanut tietää työsuhteen päättämisestä vasta jälkikäteen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

A on vuodesta 1984 alkaen työskennellyt linja-autonkuljettajana Connex Vantaa Oy:n palveluksessa. Hän on usean vuoden ajan toiminut myös varaluottamusmiehenä.

Keväällä 2000 toimeenpantiin kolme eri työtaistelua, jotka koskivat myös Connex-yhtiöitä ja joihin A on osallistunut: 23.-24.2., 8.3. ja 30.3.-2.4. Ensimmäisen lakon aikana 23.2. A oli poistuessaan linja-autosta kääntänyt hätäkatkaisijasta oven paineistuksen pois päältä, jolloin ovi oli jäänyt auki eikä kuljettaja ollut voinut sulkea sitä menemättä ensin kääntämään katkaisijan normaaliin asentoon. Tämän tapauksen johdosta A on ollut puhuteltavana ja työnantajan mukaan saanut siitä suullisen varoituksen. A on edelleen kolmannen lakon aikana 31.3. ollessaan matkustajana linja-autossa ja autonkuljettajan suljettua etuovet yrittänyt avata ne erillisestä katkaisijasta päästääkseen pysäkille jääneen lakkolaisen auton kyytiin.

Yhtiö purki A:n työsopimuksen 3.4.2000 sillä perusteella, että A oli varoituksesta huolimatta uudelleen syyllistynyt yhtiön linja-autoon kohdistuvaan liikenneturvallisuutta vaarantavaan ilkivaltaan. A toimi tuolloin pääluottamusmiehenä varsinaisen pääluottamusmiehen ollessa vuosilomalla.

A:n työsopimuksen purkamisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on asian selvittämiseksi kuultu A:ta itseään ja todistajina johtaja B:tä, liikennepäällikkö C:tä, ajojärjestelijä D:tä, ajomestari E:tä sekä linja-autonkuljettajia F:ää, G:tä ja H:ta.

A on edelleen kertonut, että ensimmäisen tapahtuman jälkeen hänet oli kutsuttu johtaja B:n luokse keskusteluun, jossa A oli myöntänyt aukaisseensa linja-auton takaovet hätäkatkaisimesta 23.2.2000. B ei ollut antanut varoitusta, mutta hän oli todennut A:n autonkuljettajana varmaan ymmärtävän, ettei menettely ollut luvallista.

C on kertonut kuulleensa työhuoneeseensa viereisestä B:n työhuoneesta B:n ja A:n välisen keskustelun, joka oli koskenut 23.2. tapahtumia. Käydyssä keskustelussa B oli antanut A:lle varoituksen todeten, että jos vastaavanlainen tapaus toistuu, voi seurauksena olla työsuhteen purku. A:n työsuhteen purkamiseen johtaneen keskustelun aikana 3.4.2000 A oli myöntänyt avanneensa linja-auton oven auton ollessa liikkeellä 31.3. kuten oli tapahtunut myös 23.2.

Ajomestari E on kertonut 31.3.2000 tapahtumista samoin kuin A, paitsi että E:n arvion mukaan hänen kuljettamansa linja-auto oli ollut liikkeellä jo 20 - 30 kilometrin tuntinopeudella A:n avatessa ovet. Todistaja oli saanut ne samantien suljettua.

F ja G, jotka olivat 31.3.2000 nousseet E:n kuljettamaan linja-autoon yhdessä A:n kanssa ja myös H, joka oli jäänyt pysäkille, ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että eivät olleet havainneet A:n avanneen linja-auton ovia.

Purkamisperusteiden arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että A on ensin 23.2.2000 tehdäkseen kiusaa lakon aikana työssä olleelle linja-autonkuljettajalle käyttänyt omavaltaisesti auton hätälaitteita ja avannut auton oven siten, että kuljettaja ei ole voinut sulkea sitä omalta paikaltaan. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että auto olisi tuossa vaiheessa ollut siten liikkeellä, että avaaminen olisi vaarantanut matkustajien turvallisuutta.

A:n ja toisaalta B:n ja C:n lausumat ovat jääneet ristiriitaisiksi siinä, oliko A seuranneessa puhuttelussa saanut menettelystään varoituksen. Vaikka varoituksen antaminen suullisesti ei ole ollut yhtiössä yleisesti noudatetun käytännön mukaista, suullisia varoituksia on esitetyn selvityksen mukaan käytännössä kuitenkin annettu. Työtuomioistuin pitää B:n ja C:n yhtäpitävien kertomusten perusteella uskottavana, että puhuttelussa A:n kanssa on ollut esillä myös mahdollisuus päättää työsuhde, jos moitittava menettely jatkuu.

A ja linja-autoa kuljettanut E ovat alkuaan olleet yhtä mieltä siitä, että 31.3.2000 auto oli jo ehtinyt liikkeelle pysäkiltä A:n avatessa sen etuoven. Vaikka A on työtuomioistuimessa kiistänyt tämän seikan ja vaikka asiasta on esitetty ristiriitaista selvitystä, työtuomioistuin pitää esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden uskottavana, että auto oli ainakin jonkin verran jo liikkeellä A:n painaessa oven aukaisukatkaisijaa. Auton hallintalaitteisiin kajoaminen on ollut omavaltaista ja se on ollut omiaan vaarantamaan kuljettajan mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään liikenneturvallisuutta vaarantamatta.

A:n moitittavaa menettelyä ei ole pidettävä sellaisena järjestysmääräysten rikkomisena, jota luottamusmiessopimuksessa tarkoitetaan. Työsopimuksen purkamisen edellyttämän tärkeän syyn olemassaoloa on siten arvioitava sen perusteella, mitä työsopimuksen purkamisesta työsopimuslain (1970) mukaan yleensä on voimassa.

A:n menettely on liittynyt välittömästi käynnissä olleisiin työtaisteluihin. Lakon ulkopuolelle jääneiden kuljettajien työhön lähdön ja työnteon häiritseminen on ollut osa lakossa olleiden työntekijöiden yhteistä lakonaikaista toimintaa. Siihen on näytetty liittyneen myös erilaisia liikennöintiä ja liikenneturvallisuutta vaarantavia tekoja kuten kananmunien heittelyä autojen tuulilaseihin. Ainakin yksi lakossa ollut työntekijä oli saanut varoituksen tämänkaltaisesta menettelystä, johon A:n itsensä ei ole näytetty syyllistyneen.

A:n edellä todettuja tekoja ei voida edes lakon aikana kiihtyneessä ilmapiirissä tehtyinä pitää puolustettavina. Moitittava menettely on lisäksi toistunut pian varoituksen antamisen jälkeen työtaistelutoimien jatkuttua. Toisaalta A:n työsuhde oli kestänyt suhteellisen pitkään ilman, että työnantajalla olisi aiemmin ollut aihetta huomautuksiin tai varoituksiin. Myös teot ovat olleet lähinnä kiusanteon asteelle jääneitä ylilyöntejä, jotka eivät ole tosiasiallisesti vaarantaneet liikenneturvallisuutta ja jotka muutoinkin ovat vaikutuksiltaan jääneet vähäisiksi. Tähän nähden ja arvioiden kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja kokonaisuudessaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Connex Vantaa Oy:llä olisi ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämä tärkeä syy päättää A:n työsopimus päättymään välittömästi irtisanomisaikaa noudattamatta.

Ottamatta tässä yhteydessä enemmälti kantaa siihen, olisiko työnantajalla ollut työsopimuslain 37 §:n mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsopimus työtuomioistuin toteaa, että ei ole edes väitetty, että työnantajalla olisi ollut A:in edustamien työntekijöiden enemmistön suostumus hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

Autoliikenteen Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Autoliikenteen Työnantajaliitto on hyväksynyt Connex Vantaa Oy:n luottamusmiessopimuksen vastaisesti suorittaman työsopimuksen purkamisen. Asian arvioiminen ennen oikeudenkäyntiä käytettävissä olleiden tietojen perusteella on kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvaraista, ettei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Korvausvelvollisuus

Connex Vantaa Oy on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

A:n työsuhde oli alkanut vuonna 1984. A oli ollut työsuhteen purkamisen jälkeen työttömänä joitakin päiviä työllistyen uudelleen vastaaviin tehtäviin. Korvausta alentavana seikkana on otettava huomioon, että A on omalla toiminnallaan antanut työnantajalle aiheen työsopimuksen purkamiseen. Korvauksen määrään kokonaisuudessaan vaikuttavat seikat ja A:n luottamusmiesasema huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 110 000 markkaa.

Connex Vantaa Oy on lisäksi velvollinen korvaamaan A:lle irtisanomisajan menetyksestä aiheutuneena vahinkona saamatta jääneen irtisanomisajan palkan. Irtisanomisajalta aiheutuneen vahingon korvaaminen täysimääräisenä edellyttää, että tältä ajalta korvataan myös saamatta jäänyt lomakorvaus.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Connex Vantaa Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset jutun hävitessään korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on jättänyt korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen määrä on 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Connex Vantaa Oy on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti päättäessään linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen.

Connex Vantaa Oy velvoitetaan maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana lomakorvauksineen irtisanomisajalta yhteensä 68 868 markkaa 9 penniä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin tarkoittaman korkokannan mukaan 3.4.2000 lukien.

Connex Vantaa Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta luottamusmiehen työsopimuksen päättämisestä luottamusmiessopimuksen 5 §:n nojalla 110 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin tarkoittaman korkokannan mukaan 2.2.2001 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Connex Vantaa Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.