Labor court orders employer to pay sick pay despite injury during wall climbing, dismissing union's breach claims.

Työntekijä ei ollut aiheuttanut seinäkiipeilyssä sattunutta loukkaantumistaan tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella. Työnantaja oli velvollinen maksamaan työntekijälle sairausajan palkan.

Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa koskevalla Kansaneläkelaitoksen päätöksellä ei tuomiosta ilmenevistä syistä ollut merkitystä tulkittaessa työehtosopimuksen määräystä sairausajan palkasta.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräystä eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset osoitettu ajamaan erikseen kannetta riitaiseksi jääneen sairausajan palkan määrästä toimivaltaisessa käräjäoikeudessa.

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry, Helsinki

Alavuden Puunjalostustehdas Oy, Alavus

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullisen valmistelun istunto 4.9.2001

Pääkäsittely 16.10.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 §

Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan ensimmäisen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

2. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella. Työnantajalla ei kuitenkaan ole oikeutta vähentää ko. korvausta sairausajan palkasta siltä osin kuin korvausta maksetaan työntekijälle hänen kokonaan tai osaksi itse kustantamansa vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella.

Siltä ajalta, jolta työnantaja on työntekijälle maksanut sairausajan palkan, on hän oikeutettu nostamaan itselleen palautuksena työntekijälle tulevan edellisen kappaleen mukaisen päivärahan tai siihen verrattavan korvauksen taikka saamaan sen määrän takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän.

Jos päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta ei työntekijästä itsestään johtuvista syistä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänellä lain mukaan olisi ollut oikeus, on työnantajalla oikeus vähentää sairauspalkasta se päiväraha tahi sen osa, mikä työntekijän laiminlyönnin johdosta on jäänyt suorittamatta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Alavuden kaupungista oleva Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n on maksettava A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n mukainen sairausajan palkka ajalta 20.5. - 20.6.2000,

velvoittamaan Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 20.5. - 20.6.2000 yhteensä 9 599,04 markkaa korkolain mukaisine korkoineen 20.6.2000 lukien,

tuomitsemaan Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Metsäteollisuus ry:n ja Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n yhteisvastuullisesti korvamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Pintakäsittelijä A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n palveluksessa 18.8.1986 alkaen. A osallistui Puu- ja erityisalojen liiton järjestämälle nuorten kurssille 20.5.2000 Pudasjärven Syötekeskuksessa.

Kurssin alkajaisiksi tutustuttiin taloon ja opetustiloihin. Tämän jälkeen kurssilaisten tarkoituksena oli mennä ruokailemaan. Ruokailua odottaessaan A pelasi pöytätennistä, kunnes A:n pelikaveri huomasi erään oven olevan raollaan. Oven taakse kurkistaessaan A ja hänen kaverinsa huomasivat seinäkiipeilyseinän.

A ja toinen henkilö kokeilivat kiipeilynastoja seinällä ja hetken mielijohteesta A päätti kiivetä pari askelmaa kokeillakseen tekniikkaa illan kisaa varten. Jossain vaiheessa hän huomasi kiivenneensä jo suhteellisen korkealle ja kun ylös ei ollut enää pitkä matka, päätti hän kiivetä ylös saakka.

Vasta laskeutuessaan A tajusi, että hän oli korkealla ja yhden nastan pyörähtäessä hänen kätensä alta, hänen otteensa lipesi ja hän luiskahti alaspäin tarttuen takanaan olleeseen köyteen kiinni. Hän joutui kuitenkin irrottamaan otteensa köydestä, koska hänen kämmeniensä iho vaurioitui. Tämän vuoksi hän putosi loppumatkan lattialle.

Myöhemmin A ja hänen kaverinsa katselivat ympärilleen ja huomasivat vasta tapahtuman jälkeen taulun, jossa kiellettiin kiipeily ilman valvontaa ja turvavaljaita.

Kiipeilyä ei suullisesti kielletty kenenkään toimesta. Myöskään 20.4.2000 olleessa Särmä-lehden kurssi-ilmoituksessa ei ollut mitään mainintaa seinäkiipeilyn vaarallisuudesta. Tätä ei myöskään ollut ilmoitettu kurssikutsussa. Kiipeily oli A:n mielestä jälkeenpäin ajatellen ajattelematonta omien rajojen hakemista.

Tapahtumien jälkeen A lähti ruokailemaan ja hän oli oppitunnilla parisen tuntia, mutta hakeutui myöhemmin illalla lääkärin hoitoon. Diagnoosiksi todettiin contusio calcanei l.a., contusio dorsi eli kantapäiden ja rasvatyynyjen contusio-vamma. A sai sairaslomaa ajalle 20.5. - 20.6.2000.

Työnantajan edustaja, työpaikan henkilöstöpäällikkö ilmoitti 30.5.2000, että työnantaja ei maksa sairausajan palkkaa kyseisestä tapaturmasta. Perusteluina henkilöstöpäällikkö esitti, että A oli laiminlyönyt turvavaljaiden käytön ja kiivennyt seinälle ilman lupaa.

Tehtaan pääluottamusmies ilmoitti työnantajalle 1.6.2000, että kurssin järjestäjällä oli järjestövakuutus Sampo-yhtiöön. Tällöin ei ollut tiedossa, että vakuutus ei sisällä sairausajan sairauspäivärahaa. Pääluottamusmies ja henkilöstöpäällikkö sopivat 12.6.2000, että työnantaja maksaa A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan ja perii vakuutusyhtiöltä takaisin sairauspäivärahan.

Vakuutusyhtiön ilmoitettua, että järjestövakuutus ei sisällä sairauspäivärahakorvausta, henkilöstöpäällikkö ilmoitti, että maksettu sairausajan palkka peritään takaisin. Sairausajan palkka alettiin periä A:lta vähitellen. Takaisinperintä on jatkunut ja jäljellä oli 16.5.2001 päivätyn todistuksen mukaan vielä 2 181,60 markkaa.

A ei ollut aiheuttanut vammaansa törkeällä tuottamuksella tai kevytmielisellä elämällä, vaan kysymyksessä oli tavanomainen vapaa-ajan tapaturma. Työnantajalla oli siten velvollisuus maksaa sairausajan palkka, eikä perustetta periä sitä takaisin.

Kanteessa on viitattu työtuomioistuimen tuomioihin TT 1982-93, 1984-76, 1990-97, 1991-117.

Kansaneläkelaitoksen päätöksellä, joka annettiin 13.9.2000, A:lle myönnettiin sairauspäivärahaa 20.5.2000 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella. Sairauspäivärahaa maksettiin 2.6.2000 - 20.6.2000 väliseltä ajalta. Päivärahan suuruus oli 253,95 markkaa maksettavalta päivältä.

Alalla vallitsevan käytännön mukaisesti sairausajan palkan maksuvelvollisuus kytkettiin pääsääntöisesti sairausvakuutuslain tarkoittaman päivärahan maksamiseen. Jos päivärahaa ei makseta työntekijästä johtuvasta syystä tai jos päiväraha maksetaan vähennettynä, työnantajalla oli oikeus vähentää sairausajan palkasta se osa, joka työntekijän menettelystä oli jäänyt kokonaan tai osittain sairausvakuutuslain mukaisena päivärahana suorittamatta. A:n päivärahan määrää ei vähennetty, vaan se oli määrätty täysimääräisenä viimeisessä verotuksessa todettujen työtulojen perusteella.

Työpaikkatasolla käytiin lukuisia neuvotteluja A:n sairausajan palkan korjaamiseksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle, mutta tuloksetta.

Koska työpaikkatasolla ei päästy asiasta yksimielisyyteen, käytiin liittojen väliset neuvottelut.

Metsäteollisuus ry oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden, kun se oli tukenut Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n alan käytännön vastaista tulkintaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Vastaajat ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A aiheutti tapaturmansa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n 1 kohdan viimeisen kappaleen tarkoittamalla kevytmielisellä elämällään ja törkeällä tuottamuksella. Tämän vuoksi sairausajan palkkaa ei tullut maksaa.

A kiipesi seinälle hetken mielijohteesta ja jossain vaiheessa huomasi kiivenneensä jo suhteellisen korkealle. Siitä huolimatta A päätti kiivetä ylös saakka. A itse myönsi kiipeilyn olleen ajattelematonta omien rajojen hakemista.

Kiipeilyseinään oli kiinnitetty noin rinnan korkeudelle A4-kokoinen paperi, jossa luki isoin kirjaimin lihavoidulla tekstillä: Seinälle kiipeäminen ilman asianmukaisia varusteita ja ilman kiipeilyohjaajan lupaa ehdottomasti kielletty! Lisäksi läheiseen pylvääseen oli kiinnitetty A4-kokoinen paperi, jossa luki isoin kirjaimin lihavoidulla tekstillä seinäkiipeilyn ohjeet. Ohjeet olivat seuraavat:

1 § Kiipeilyseinän käyttö on kielletty ilman hallivalvojien lupaa.

2 § Kiipeily ilman köysiä ja varmistusvälineitä on kielletty.

3 § Kiipeilyyn tarvitaan vähintään kolme henkilöä kiipeilijä, varmistaja ja apuvarmistaja.

4 § Köysi kiinnitetään kahdeksikko-solmulla kiipeilijän valjaisiin. Kahdeksikko-solmu ja valjaat voidaan tarvittaessa yhdistää toisiinsa lukollisella sulkurenkaalla.

5 § Kiipeilijä käyttää aina kypärää!

6 § Varmistaja varmistaa grigri-varmistuslaitteella, joka on lukollisella sulkurenkaalla kiinni valjaissa.

7 § Apuvarmistajan tehtävä on pitää kahdella kädellä kiinni köydestä varmistajan takaa sekä valvoa kiipeilijän ja varmistajan toimintaa.

8 § Varmistajan on pidettävä köysi aina tiukalla ja seurattava kiipeilijää.

9 § Ennen laskeutumista on kiipeilijän oltava laskeutumisasennossa ja varmistaja on lukinnut köyden oikealla kädellä selkänsä taakse.

10 § Oikeat toimintatavat on opeteltava hallivalvojan ohjauksessa.

A oli työosastonsa työsuojeluasiamies ja työsuojelutoimikunnan jäsen. Hän oli liittonsa työsuojelukurssilla 10. -14.4.2000. A:n seurana kiipeilytilanteessa ollut henkilö oli käynyt työsuojelun peruskurssin 18. - 22.1.1999 ja oli ollut aikaisemmin jäsenenä työsuojelutoiminnassa. Hän oli myös ammattiosaston puheenjohtaja. Tällaisilta henkilöiltä voidaan odottaa korostettua turvallisuusasioiden tuntemusta ja valppautta.

Yleisen elämänkokemuksen mukaan oli selvää, että kiipeäminen 4 - 5 metrin korkeudelle ilman turvavälineitä altistaa huomattavalle tapaturmariskille. Lisäksi yleisesti tunnettua on, että seinäkiipeilyssä käytetään valjaita. Sen vuoksi oli täysin merkityksetöntä, oliko Puu- ja erityisalojen liiton Särmä-lehdessä tai liiton lähettämässä kurssikutsussa mainittu puuhan vaarallisuudesta. Särmä-lehdessäkin viitattiin parhaan kiikkujan palkitsemiseen eli turvavaljaiden käyttöön.

Kanteessa mainituista työtuomioistuimen tuomioista ei saanut johtoa tämän riidan ratkaisemiseen.

Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahapäätöksellä ei ollut sitovaa merkitystä työnantajan harkinnalle, tuliko sairausajan palkka maksaa. Tämä oli todettu muun muassa työtuomioistuimen ratkaisun numero 117 vuodelta 1991 perusteluissa. Kun kyse oli selvästi törkeästä tuottamuksesta tai kevytmielisestä elämästä, kansaneläkelaitoksen päätökselle ei tullut antaa lainkaan merkitystä.

Kansaneläkelaitos oli tehnyt päätöksensä sairauspäivärahahakemuksen ja lääkärin todistuksen perusteella. Päätöksen asiakirjoista ei ilmennyt, että kansaneläkelaitokselle olisi toimitettu tieto siitä, oliko A noudattanut seinäkiipeilyyn liittyviä turvallisuusohjeita.

A:lle maksetusta sairausajan palkasta 9 599,04 markasta oli työnantaja perinyt takaisin tähän mennessä 7 417,44 markkaa. Lisäksi kansaneläkelaitos oli maksanut suoraan A:lle korvausta 4 063,20 markkaa. Mikäli työnantaja velvoitettaisiin korvaamaan sairausajan palkka, tulisi määrän olla 7 417,44 - 4 063,20 markkaa = 3 354,24 markkaa.

Alavuden Puunjalostustehdas ei ollut rikkonut tieten työehtosopimuksen määräyksiä eikä Metsäteollisuus ry ollut asiassa laiminlyönyt sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Konepuuseppä A on osallistunut Puu- ja erityisalojen liiton järjestämälle nuorten kurssille Pudasjärven Syötekeskuksessa 20.5.2000. Kurssin vapaa-ajalla A on oma-aloitteisesti ilman opastusta, valvontaa ja turvavaljaita lähtenyt kiipeämään seinäkiipeilyseinää pitkin. Laskeutuessaan katosta A on pudonnut kovalle lattialle. A on loukkaantunut ja lääkäri on todennut hänet työkyvyttömäksi ajalle 20.5. - 20.6.2000.

Työnantaja on ensin kieltäytynyt sairausajan palkan maksamisesta katsoen, että A oli aiheuttanut tapaturman ohjeiden vastaisella menettelyllään. Pääluottamusmiehen ilmoitettua, että nuorten kurssin järjestäjällä oli järjestövakuutus, on työnantaja päättänyt maksaa A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan ja periä vakuutusyhtiöltä takaisin sairauspäivärahan. Vakuutusyhtiön ilmoitettua, että järjestövakuutus ei sisällä sairauspäivärahakorvausta, työnantaja on ilmoittanut perivänsä maksetun sairausajan palkan A:lta takaisin.

Metsäteollisuus ry:n kannan mukaan työnantajalla ei ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta. Työnantajaliitto on vedonnut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n määräykseen, jonka mukaan sairausajan palkkaa ei makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Puu- ja erityisalojen liiton käsityksen mukaan A ei ollut aiheuttanut tapaturmaa kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella, joten hänellä oli oikeus sairausajan palkkaan.

Liitot ovat erimielisiä myös sairausajan palkan määrästä. Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut maksettavaksi 9 599 markkaa 4 penniä laillisine korkoineen 20.6.2000 lukien. Metsäteollisuus ry:n mukaan mainittu summa on A:lle alun perin maksettu sairausajan palkka, mutta siitä vain osa on peritty A:lta takaisin. Kansaneläkelaitoksen maksamat korvaukset huomioon ottaen Metsäteollisuus ry on pitänyt oikeana sairausajan palkan määränä 3 354 markkaa 24 penniä. Puu- ja erityisalojen liiton mukaan työnantaja on perinyt A:lta takaisin myös tälle kuuluvia kansaneläkelaitoksen maksamia päivärahoja.

Kansaneläkelaitoksen päätöksen merkitys

Kantajaliitto on vedonnut asiassa siihen, että A:lle oli maksettu työkyvyttömyysajalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Metsäteollisuus ry on kiistänyt, että kansaneläkelaitoksen päätöksellä olisi sitovaa merkitystä alan soveltamiskäytännön mukaan taikka tässä tapauksessa muutoinkaan, koska kansaneläkelaitoksen toimistolla ei päätöstä tehdessään ollut tietoa turvaohjeiden noudattamisesta.

Työtuomioistuin toteaa, että sairausvakuutuslain 26 §:ssä on vielä vuonna 1997 ollut säännös, jonka nojalla sairauspäiväraha on voitu evätä, jos vakuutettu on tahallisella tai törkeän huolimattomalla menettelyllään myötävaikuttanut sairauden syntyyn. Säännös on 18.4.1997 annetulla lailla kumottu, koska sitä oli käytännössä vain harvoin sovellettu ja siinä tarkoitetut rajoitukset eivät hyvin soveltuneet perusturvan edellytyksiksi (näin hallituksen esitys n:o 7/1997).

Riidanalaisella työehtosopimusmääräyksellä ei siten enää ole sisällöllistä yhteyttä sairausvakuutuslakiin. Sen vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei A:n asiassa annetulla kansaneläkelaitoksen päätöksellä ole tässä jutussa merkitystä. Sama koskee työehtosopimusmääräyksen aiempaa tulkintakäytäntöä siltä osin kuin kysymyksessä on ollut päivärahapäätösten vaikutus sopimuksen soveltamiseen.

Sopimusmääräykset ja niiden tulkinta

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n pääsäännön mukaan työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkan. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan saman määräyksen mukaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Puu- ja erityisalojen liiton työehtosihteeri B on kertonut, että liiton 13:lla sopimusalalla on vastaavansisältöiset työehtosopimusmääräykset sairausajan palkan maksamisesta. Todistajan mukaan vapaa-aikana sattuneet tapaturmat, kuten urheiluvammat ovat määräysten piiriin tyypillisesti kuuluvia tapauksia. Todistajan tietoon ei ollut tullut erimielisyysasioita, joissa sairausajan palkkaa ei olisi maksettu.

Metsäteollisuus ry:n asiamies C on todistajana kertonut, että eri työehtosopimusten sinänsä samansisältöisten määräysten tulkinta on aikojen kuluessa vähitellen eriytynyt. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa olevia kevytmielisen elämän ja törkeän tuottamuksen käsitteitä oli tulkittu ankarasti johtuen alan teollisuuden keskittymisestä maaseutupaikkakunnille. Sairausajan palkkaa ei C:n mukaan ollut maksettu tapauksissa, joihin liittyi alkoholin käyttöä.

Tapaturmasta esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut seinäkiipeilytilanteesta. Kurssin alkajaisiksi A ja D olivat kierrelleet kurssitiloja ja löytäneet raollaan olleen oven takaa huoneen, jossa oli kiipeilyseinä. D oli mennyt huoneeseen edeltä ja kokeillut kiipeilyä ensin, mutta laskeutunut alas noustuaan 50 cm - 1 metrin. Myös A oli ryhtynyt kiipeämään ja noussut kattoon saakka. Laskeutuessa A:n käden ote lipsahti kiipeilynastan pyörähtäessä ja hän oli pudonnut lattialle. A ei ollut huomannut varoitustauluja tai kiipeilyohjeita tilan seinillä. Kiipeämisen syy oli mielenkiinto ja uteliaisuus, eikä hänelle ollut tullut mieleen, että kiivetessä voisi pudota ja loukkaantua. A ei ollut mielestään aiheuttanut tapaturmaansa tahallisesti.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu osaston luottamusmies D on kertonut seinäkiipeilytilanteesta samoin kuin A. Myöskään D ei ollut huomannut kiipeilytilassa olevia ohjeita tai varoituksia. Tutustuminen kiipeilyseinään oli kiinnostanut D:tä, koska illan ohjelmassa oli kiipeilyä. Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisina todisteina kurssi-ilmoitus ja -kutsu, joista ilmenee, että kurssin ohjelmaan kuului muun muassa seinäkiipeilykilpailu.

Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n henkilöstöpäällikkö E on todistajana kertonut muun ohessa työpaikan työsuojelutoiminnasta, jossa sekä A että D ovat työsuojelukurssin käyneinä olleet mukana. Sattuneiden tikastapaturmien vuoksi työpaikalla oli kiinnitetty erityistä huomiota putoamisvaaraan.

Edelleen E:n mukaan A:lta ei ollut peritty kansaneläkelaitoksen maksamaa sairauspäivärahaa työnantajan toimesta takaisin. Osa sairausajan palkasta oli voitu peritä kerrallaan suurempana eränä, koska A oli juuri saanut päivärahan. A puolestaan on työtuomioistuimessa kertonut, että myös päivärahaa oli peritty takaisin.

Arviointi ja johtopäätökset

Tulkittavana on työehtosopimusmääräys, jonka sisältöisiä on lukuisien eri alojen työehtosopimuksissa. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty yksilöityä selvitystä siitä, että määräykselle olisi vakiintunut jokin ratkaistavana olevaan asiaan vaikuttava erityinen merkitys mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa. Määräystä on siten tulkittava lähinnä sen sanamuodon mukaan ja ottaen huomioon työtuomioistuimessa omaksuttu tulkintalinja arvioitaessa sitä, milloin työntekijän menettely on ollut siinä määrin piittaamatonta omasta turvallisuudesta, että hänellä ei ole ollut oikeutta sairausajan palkkaan.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että kurssikeskuksen huonetilaan, jossa kiipeilyseinä on ollut, on päässyt avoinna olleesta ovesta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A tai hänen seurassaan ollut toinen työntekijä olisivat ennen putoamista havainneet kiipeilyseinän lähettyvillä olleita A4 kokoisille paperiarkeille kirjoitettuja ohje- ja varoitustekstejä. Työtuomioistuimen mielestä A on silti toiminut harkitsemattomasti ryhtyessään kiipeämään 4 - 5 metriä korkeaa seinäkiipeilyseinää pitkin ilman turvavälineitä kattoon saakka. Kuitenkaan loukkaantumisen vaara ei seinäkiipeilyssä ole ollut niin ilmeinen, että A:n olisi katsottava kiipeillessään osoittaneen kevytmielisyyttä taikka aiheuttaneen loukkaantumisensa tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella. Putoaminen on sattunut A:n laskeutuessa ja kiipeilynastan yllättäen pyörähtäessä hänen kätensä alla. Alavuden Puunjalostustehdas Oy on siten velvollinen maksamaan A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n mukaan sairausajan palkan.

Asianosaiset ovat erimielisiä maksettavaksi tulevan A:n sairausajan palkan määrästä. A:lta takaisin perityistä eristä on esitetty ristiriitaista selvitystä. Työtuomioistuin katsoo, ettei suoritusvelvollisuuden määrää koskevaa erimielisyyttä voida ratkaista tämän tulkintariidan yhteydessä.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Erimielisyysneuvotteluissa esitettyä palkanmaksuvelvollisuutta samoin kuin kanteessa esitettyjä hyvityssakkovaatimuksia on perusteltu muun ohessa sillä, että sairausajan palkka on jätetty A:lle maksamatta vastoin alalla vallitsevaa käytäntöä. Tällä on tarkoitettu sitä, että maksuvelvollisuus on kytketty sairauspäivärahan suorittamista koskevaan kansaneläkelaitoksen päätökseen. Työtuomioistuin on kuitenkin edellä todennut, että tälle kytkennälle ei lainmuutoksen johdosta enää ole ollut perustetta. Kun asia on muutenkin ollut jossakin määrin epäselvä, Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n ei ole katsottava rikkoneen työehtosopimuksen määräystä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Samasta syystä Metsäteollisuus ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja Alavuden Puunjalostustehdas Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset on oikeudenkäyntikulujen korvauksen kohtuullinen määrä 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Alavuden kaupungista olevan Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n on maksettava A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n mukainen sairausajan palkka ajalta 20.5. - 20.6.2000.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla työtuomioistuin osoittaa asianosaiset tarvittaessa ajamaan sairausajan palkan määrästä eri kannetta toimivaltaisessa käräjäoikeudessa.

Alavuden Puunjalostustehdas Oy:tä ja Metsäteollisuus ry:tä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Metsäteollisuus ry ja Alavuden Puunjalostustehdas Oy velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Niskanen, Leivo ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.