Part-time employees entitled to reduced working hours based on full-time colleagues' actual hours, not contractually defined limits.

Kysymys osa-aikaeläkkeellä olevien toimihenkilöiden oikeudesta metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhentämiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO NRO 58

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Schauman Wood Oy, Kuopio

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4.4.1001

Pääkäsittely 14.5.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja toiselta puolen muiden ohella silloisen Teknisten Liitto TL:n välillä 1.2.2000 - 28.2.2003 voimassa olevassa metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § LIITESOPIMUKSET

1 Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan osapuolten välillä 15.2.2000 allekirjoitettua irtisanomissuojasopimusta ja seuraavia keskusjärjestöjen tekemiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

keskusjärjestöjen välillä 28.3.1984, 13.12.1985 ja 25.3.1986 tehtyjä työajan lyhentämistä koskevia pöytäkirjoja sekä päivä- ja kaksivuorotyön lyhentämistapaa koskevaa pöytäkirjaa 17.12.1993.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § TYÖAJAN LYHENNYKSEN TOTEUTTAMINEN ERI TYÖAIKAMUODOISSA

TYÖAJAN LYHENTÄMINEN 1- JA 2-VUOROTYÖSSÄ

Perusedellytykset

Työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on työehtosopimuksen mukaan enintään 30 arkipäivän vuosiloma ja vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

Työajan lyhennyksen toteuttaminen

Työajan lyhentämisen piiriin kuuluvien toimihenkilöiden työaikaa lyhennetään enintään 100 tuntia kalenterivuodessa.

Työajan lyhennyksen määrästä vähennetään muut kuin 1 kohdassa mainitut vuotuista työaikaa lyhentävät sopimukseen tai käytäntöön perustuvat vuosilomajärjestelyt tai vuosittain säännöllisesti toistuvat ylimääräiset vapaapäivät.

Muist. Työsuhteen alkamisvuonna toimihenkilölle annetaan neljäsosa vuotuisesta työajan lyhennyksestä vuosineljännestä kohti edellyttäen, että toimihenkilö työskentelee ao. vuosineljänneksen mahdollisista työpäivistä yli puolet.

Jos toimihenkilö riippumatta työsuhteen pituudesta on palkattu poissa työstä tai työskentelee muussa kuin tässä tarkoitetuissa työaikamuodoissa ao. vuosineljänneksen mahdollisista työpäivistä puolet taikka enemmän, hänelle ei tällaiselta vuosineljännekseltä anneta vapaata.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa päivä- ja kaksivuorotyöajan lyhentämisvapaata koskevassa 17.12.1993 allekirjoitetussa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työaika voidaan järjestää myös siten, että se vuonna 1994 on keskimäärin 36,7 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A ja B ovat olleet oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen 8 §:n ensimmäisen kappaleen mukaista työajan lyhennysvapaata tekemistään säännöllisistä työpäivistä ja että heillä on oikeus työajan lyhennysvapaisiin osa-aikaisen työajan ja kokoaikaisen työajan mukaisessa suhteessa.

Toimihenkilöunioni TU on lisäksi vaatinut Metsäteollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan Toimihenkilunioni TU:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Schauman Wood Oy:n Kuopion tehtailla olivat ylimestarit A ja B jääneet osa-aikaeläkkeelle siten, että he jakoivat jalostusosaston ylimestarin toimen. Työssä ollessaan heidän säännöllinen työaikansa oli ollut kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Työn jakaminen oli tapahtunut siten, että he olivat vuorotellen olleet kaksi viikkoa työssä ja kaksi viikkoa osa-aikaeläkkeellä. Aikaisemmin jalostusosaston ylimestarin tehtävää A oli hoitanut yksin. B oli aiemmin ollut tehtaan laadunohjaaja. Kumpikin oli aiemmin ollut päivätyössä, jossa työajan lyhennysvapaat olivat karttuneet.

Erimielisyys oli syntynyt siitä, kuuluuko A:lle ja B:lle työehtosopimuksen 8 §:ssä mainitut työajan lyhennysvapaat. Toimihenkilöt olivat työpaikalla käydyissä neuvotteluissa esittäneet, että niin sanotun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti työajan puolittuessa myös lyhennysvapaat puolittuisivat. Toimihenkilöliitto oli liittojen välisissä neuvotteluissa vastaavasti esittänyt, että myös osa-aikaeläkkeellä oleville toimihenkilöille kuuluvat työajan lyhennysvapaat työssäolojaksojen suhteessa, koska he ovat työskennelleet työaikamuodossa 40 tuntia viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä. Paikalliset ja liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Työehtosopimuksen 8 §:n sanamuodon mukaan työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. A:n ja B:n työaika täytti tämän edellytyksen. Työehtosopimuksessa mainitut vapaat, jotka otettiin huomioon lyhennysvapaiden määrää arvioitaessa, olivat kaikki tilanteita, joissa työnantaja maksoi toimihenkilölle palkkaa. Osa-aikaisesti 40 viikkotunnin työajassa työskenteleviä toimihenkilöitä ei ollut määräyksessä suljettu pois lyhennysvapaiden piiristä.

Työehtosopimuksessa mainittujen rajoitusten tarkoituksena on ollut sulkea pois lyhennysvapaiden ansaintajärjestelmästä ne toimihenkilöt, joiden pääasiallinen työaikamuoto on joku muu kuin 8 tunnin päivittäinen työaika. Lisäksi määräyksellä on jättää lyhennysvapaiden ansaintajärjestelmän ulkopuolelle esimerkiksi niin pitkään sairauslomalla olevat henkilöt, että työehtosopimuksen mukainen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on jo loppunut. Määräyksellä ei ole sen sijaan tarkoitettu ottaa kantaa osa-aikaeläkkeellä olevien asemaan. Työehtosopimusta liittojen välillä neuvoteltaessa ei osa-aikaisena työskentelevien toimihenkilöiden asema ole ollut esillä. Tulkinta, jonka mukaan lyhennysvapaita ei kertyisi, johtaisi siihen, että toimihenkilön todellinen työaika ei puolittuisi, vaikka hänen palkkansa on jo puolitettu.

Tapauksessa oli tarkoituksenmukaista soveltaa suhteellisuusperiaatetta. Muussa tapauksessa tulkinta, jossa lyhennysvapaat annetaan vain silloin, kun toimihenkilö tekee enemmän kuin puolet vuosineljänneksen mahdollisista työpäivistä, johtaisi tilanteeseen, että saman vakanssin keskenään jakavilla henkilöillä lyhennysvapaat voisivat jakaantunut epätasaisesti jopa yhden työpäivän eron takia.

Päivä- ja kaksivuorotyöajan lyhentämisvapaata koskevan pöytäkirjan mukaan työaika voidaan järjestää myös siten, että se vuonna 1994 on keskimäärin 36,7 tuntia viikossa. Määräys osoittaa osapuolten ymmärtäneen, että toimihenkilöiden tosiasiallista työaikaa määriteltäessä tulee huomioida myös lyhennysvapaat. Näin ollen myös viikkotyöaikaa puolitettaessa tulisi puolittaa 36,7 tuntia, eikä 40 tuntia. Vastaajapuolen tulkinta on lisäksi osa-aikatyötä koskevan direktiivin vastainen.

Työtuomioistuimen tuomioiden nrot 1999-34, 2000-1 ja 2000-8 mukaan lyhennysvapaat kuuluivat myös osa-aikaiselle työntekijälle. Työtuomioistuimen tuomiossa nro 1999-66 on ollut kyse siitä, määritelläänkö osa-aikaisen toimihenkilön palkka hänen todelliseen jo lyhentämisvapaat sisältävään työaikaansa vai verrattiinko palkkaa toimihenkilön teoreettiseen työaikaan. Tämänkin tuomion mukaan vertailu tulee tehdä työaikaan, jossa lyhennysvapaat on huomioitu.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry, jonka lausumaan Schauman Wood Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Toimihenkiöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vuoden 1984 tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu työajan lyhentämisestä 32 tunnilla vuodessa kaikkein pisimmissä työaikamuodoissa työskentelevien osalta. Niitä olivat tuolloin olleet 40 tuntia tai keskimäärin 40 tuntia viikossa päivä- ja kaksivuorotyössä työskennelleiden henkilöiden vuotuiset työajat. Sopimuksen tarkoituksena ei ollut lyhentää kahdeksan tunnin päivittäistä työaikaa. Sellaista ratkaisua ei ollut tiettävästi millään teollisuusalalla tehty.

Edellä mainitun sopimuksen mukaisesti alakohtaisesti mekaanisessa metsäteollisuudessa sovittiin mainituissa työaikamuodoissa työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden työajan lyhentämisestä. Työajan lyhentämistä koskeva sopimus neuvoteltiin ensin Puutyöväen Liiton, nykyisen Puu- ja erityisalojen liiton, kanssa työntekijöitä koskevaksi ja sen jälkeen sovittiin asiasta toimihenkilöiden osalta samalta pohjalta kuin työntekijöiden osalta oli sovittu. Muutoksia toimihenkilösopimuksiin oli aiheutunut siitä, että työntekijät olivat olleet tuntipalkalla ja toimihenkilöt kuukausipalkalla.

Työajan lyhentämisestä tehdyn sopimuksen mukaan työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että mainituissa työaikamuodoissa työskentelevällä työntekijällä/toimihenkilöllä on työehtosopimuksen mukaan enintään 30 arkipäivän vuosiloma ja vuotuista työaikaa muutoin lyhensivät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä. Sopimuksessa on määritelty täsmällisesti, mikä vuosityöajan tulee päivä- ja kaksivuorotyössä olla, jotta toimihenkilö kuuluisi työajan lyhennyssäännösten piiriin. Työntekijäsopimuksen vastaavasta samansisältöisten perusedellytysten tulkinnasta on Puu- ja erityisalojen liiton kanssa vallinnut yksimielisyys.

Työajan lyhennystä saa työehtosopimuksen mukaan perusedellytykset täyttävä työntekijä/toimihenkilö, mikäli hän on vuosineljänneksenä vähintään yli puolet mahdollisista työpäivistä työssä. Muita määräyksiä vapaiden kertymisestä ei työehtosopimuksessa ole. Koska osa-aikaeläkkeelle siirtyvän kanssa sovitaan työehtosopimuksen muutoksesta ainakin työajan ja palkan osalta, ratkaistaan siinä vaiheessa niiden määrät. Näin ollen työehtosopimusmääräys ei ratkaise sitä, noudatetaanko tässä sopimistilanteessa suhteellisuusperiaatetta. Työajasta ja palkasta sopimista ohjaa ensisijassa osa-aikaeläkettä koskevat säännökset.

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti työehtosopimuksen päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhennystä koskevia määräyksiä sovelletaan vain henkilöihin, jotka työskentelevät sellaisissa yksi- ja vuorotyön työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Tämän lisäksi edellytetään, että toimihenkilöllä on työehtosopimuksen mukaan enintään 30 arkipäivän vuosiloma ja vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

Sopijapuolten tarkoitus on selvä eikä sopimusta voida sen vastaisesti tulkita kanteessa vaaditulla tavalla. Jos työehtosopimus tällaisena on osa-aikadirektiivin vastainen, sopimusta täytyy muuttaa.

Kanteessa mainituilla työtuomioistuimen tuomioilla ei ole merkitystä tämän asian ratkaisemisen kannalta, koska niissä on ollut kysymys eri sopimusten tulkinnasta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Schauman Wood Oy:n Kuopion tehtailla ovat ylimestarit A ja B siirtyneet osa-aikaeläkkeelle siten, että he ovat jakaneet jalostusosaston ylimestarin toimen. A oli aikaisemmin hoitanut yksin kyseistä tehtävää, joka on päivätyö ja työajaltaan 40 tuntia viikossa. A ja B ovat hoitaneet tätä tehtävää puoliksi niin, että he ovat vuoroin olleet kaksi viikkoa työssä ja kaksi viikkoa osa-aikaeläkkeellä. Vastaavasti heille on maksettu puolet kokoaikaisen ylimestarin palkasta.

Työajan lyhentämiseksi työehtosopimuksessa sovitulla tavalla 100 tunnilla kalenterivuodessa A oli kokoaikaisena ylimestarina työskennellessään ollut oikeutettu sopimuksen mukaisiin työajan lyhennysvapaisiin, jolloin hänen tosiasiallinen työaikansa on ollut keskimäärin noin 36,7 tuntia viikossa. Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko A ja B oikeutettuja työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhennysvapaaseen myös siltä ajalta, kun he ovat työskennelleet edellä todetuin tavoin osa-aikaisina työntekijöinä, vai määräytyykö heidän työaikansa suhteessa 40 tunnin työviikkoon.

Työajan lyhennysmääräysten sisällöstä esitetty selvitys

Työajan lyhentämismääräysten sisällöstä ja niiden soveltamisesta osa-aikaisiin työntekijöihin on kuultu työtuomioistuimessa todistajina Teknisten Liitto TL:n työsuhdeasiainjohtajaa C:tä ja työsuhdeasiamiestä D:tä sekä Metsäteollisuus ry:n asiamiestä E:tä.

Todistajien kertomukset osoittavat, että osa-aikaisten asema on ainakin satunnaisesti ollut keskusteluissa jo 1970-luvulla. Näissä keskusteluissa on ollut kysymys erityisesti siitä, voiko alalla olla muita kuin kuukausipalkkaisia toimihenkilöitä. Sen sijaan osa-aikatyöntekijöiden oikeus saada työstään vastike tekemäänsä työaikaa vastaavassa suhteessa on noussut riitakysymykseksi vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Työajan lyhentämistä on mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa sovittu tarkasteltavaksi vuositasolla muun muassa siinä suhteessa, että työajan lyhentämisen enimmäismäärä on sovittu enintään 100 tunniksi vuodessa. Lyhennykset on suunnattu niihin työaikamuotoihin, joissa työaika vuositasolla muodostuu kaikkein pisimmäksi. Tällaisia ovat olleet työaikamuodot, joissa oli työskennelty 40 tuntia viikossa.

Mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaan perusedellytyksenä työajan lyhentämiselle on, että säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että enintään 30 arkipäivän pituisen vuosiloman lisäksi työaikaa lyhentävät ainoastaan tietyt sopimuksessa luetellut juhlapäivät. Määräyksellä on esitetyn selvityksen mukaan tarkoitettu ottaa huomioon työajan lyhennysvapaata vähentävinä työnantajan antamat ylimääräiset palkalliset lomapäivät ja muut palkalliset vapaat.

Työajan lyhentämisestä sovittaessa ei ole otettu kantaa siihen, miten osa-aikaisen toimihenkilön työsuhteen ehdot määräytyvät suhteessa kokoaikaisen työntekijän työsuhteen ehtoihin.

Oikeudellinen arviointi

Työajan lyhentäminen oli alunalkaen tarkoitettu kohdistaa niihin työaikamuotoihin, joissa työaika vuositasolla muodostui kaikkein pisimmäksi. Pelkästään tästä lähtökohdasta arvioiden työajan lyhennysmääräysten soveltaminen sellaisenaan osa-aikaisiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin, joilla työaika ainakin vuositasolla jää edellä tarkoitettua lyhyemmäksi, ei ilmeisesti vastaa sopijapuolten oletettavaa alkuperäistä tarkoitusta. Toisaalta tarkoituksena kuitenkin on ollut, että työehtosopimus määrittelee yhtä lailla kokoaikaisen kuin osa-aikaisenkin työsuhteen ehtoja. Sanotulla on työtuomioistuimen mielestä merkitystä myös tulkittaessa työehtosopimuksen määräyksiä työajan lyhentämisestä. Työehtosopimusaineiston lisäksi tulkinnassa on otettava huomioon asiaan liittyvä lainsäädäntö ja muu normisto.

Oikeus tulla kohdelluksi tasapuolisesti samanlaisissa tilanteissa on perusoikeus, joka on kirjattu työsuhteiden osalta sekä aiemmin voimassa olleeseen että uuteen vuonna 2001 voimaan tulleeseen työsopimuslakiin. Uudessa työsopimuslaissa on lisäksi erityissäännös, jolla on pyritty varmistamaan tasapuolinen kohtelu erityisesti osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa. Tämän säännöksen mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Vastaava osa-aikatyöntekijöiden syrjimättömyyden periaate sisältyy myös Euroopan unionin 15.12.1997 annettuun osa-aikatyöntekijöitä koskevaan direktiiviin. Siinä on lisäksi todettu, että silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan osa-aikaisissa työsuhteissa pro rata temporis -periaatetta (oikeuksien ja velvollisuuksien määräytyminen tehdyn työajan suhteessa). Direktiivi on tullut panna kansallisesti täytäntöön viimeistään 20.1.2000, johon mennessä myös työehtosopimukset on tullut saattaa sopusointuun direktiivin kanssa.

Selostetut säännöt vaikuttavat siihen, millä tavoin osa-aikatyössä sovellettavista ehdoista on mahdollista sopia ja miten sopimusehtoja on tulkittava. Lähtökohtana on pro rata temporis -periaatteen mukaisesti, että osa-aikatyötä tekevän palkka- ja muut ehdot määräytyvät tehdyn työajan suhteessa samalla tavoin kuin vastaavaa työtä tekevän kokoaikaisen toimihenkilön ehdot. Näin ollen kokoaikaisen toimihenkilön työajan lyhennysvapaiden ansainnan perusteena olevat määräykset on otettava huomioon myös asianomaisen osa-aikatyön vastaavista ehdoista sovittaessa. Tämä koskee myös nyt tarkasteltavaa, 23.1.2000 allekirjoitettua työehtosopimusta ja sen tulkintaa.

Työehtosopimuksen työaikamääräysten tulkitseminen niin, että työsuhteen ehtojen kuten palkan määräytymisperusteena voisi osa-aikaisilla työntekijöillä olla joku muu pitempi työaika kuin kokoaikaisen työntekijän todellinen enimmäistyöaika johtaisi siihen, että osa-aikaisesti työskentelevään työntekijään sovellettaisiin pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työsuhteen ehtoja kuin kokoaikaiseen työntekijään. Tällainen tulkinta olisi vastoin edellä todettuja tasapuoliseen kohteluun velvoittavia pakottavia lainsäännöksiä ilman, että sille olisi tässä tapauksessa esitettävissä asiallisia perusteita.

Vastaavalla tavalla osa-aikaisten työntekijöiden asemaa on arvioitu työtuomioistuimen samankaltaisia työaikajärjestelyjä koskevissa tuomioissa TT 2000-1 ja TT 2000-8.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen työajan lyhentämismääräysten vaikutus enimmäistyöaikaan on otettava huomioon määriteltäessä osa-aikaeläkkeellä olevan toimihenkilön työsuhteen ehtoja. Jos osa-aikaeläkkeelle siirtyvän toimihenkilön palkka puolitetaan, on hänen todellisen työaikansa myös puolituttava. Jos taas työaika ei todellisuudessa puolitu, suhteellisuusperiaatteen toteuttaminen edellyttää, että palkan on vastattava tehtävää pidempää työaikaa.

Schauman Wood Oy, A ja B ovat sopineet työntekovelvoitteen vähentämisestä ja heidän työsopimustensa muuttamisesta osa-aikaisiksi. Sopimuksen mukaan A ja B ovat edelleen työskennelleet säännöllisesti 40 tunnin viikkotyöajassa. Kun heidän palkkansa on puolitettu, myös työajan on määräydyttävä samassa suhteessa kokoaikaisina työskentelevien työntekijöiden työaikaan.

Oikeus lyhennysvapaaseen ja palkaton poissaolo työstä

Kannetta on vastustettu myös vetoamalla työehtosopimuksen määräykseen, jonka mukaan jos toimihenkilö on palkatta poissa työstä asianomaisen vuosineljänneksen mahdollisista työpäivistä puolet taikka enemmän, hänelle ei tällaiselta vuosineljännekseltä anneta työajan lyhennysvapaata. Esitetyn selvityksen mukaan määräyksellä on alunalkaen tarkoitettu tilanteita, joissa työntekijä on ollut esimerkiksi pitkään sairauslomalla tai lomautettuna ja sen vuoksi palkatta pois työstä. Osa-aikaisten työntekijöiden asema ei ole tässä yhteydessä ollut esillä.

Sanamuotonsa mukaan määräys olisi ehkä sovellettavissa myös kanteen mukaisessa tilanteessa, jossa kaksi toimihenkilöä hoitavat tehtävää puoliksi kumpikin ja ovat puolet ajasta poissa työstä osa-aikaeläkkeellä. Määräyksellä on kuitenkin alunalkaen säännelty kokoaikaisen toimihenkilön poissaolojen merkitystä työaikamääräysten soveltamiseen ottamatta kantaa osa-aikaisten toimihenkilöiden asemaan tai heidän työsuhteensa ehtojen määräytymiseen suhteessa kokoaikaisiin toimihenkilöihin. Näin ollen ja ottaen huomioon, mitä osa-aikaisten toimihenkilöiden työsuhteen ehtojen määräytymisestä on edellä todettu, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kysymyksessä olevalla määräyksellä olisi merkitystä B:n ja A:n oikeuteen saada hyväkseen työajan lyhennysvapaita.

Yhteenveto

Yhteenvetona edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa, että B ja A ovat työskennelleet säännöllisesti 40 tuntia viikossa, joskin osa-aikaisina työskennellen työsopimuksensa mukaan kumpikin puolet kokoaikaisen työntekijän työajasta. Heille on maksettu puolet kokoaikaisen ylimestarin palkasta. Samassa työssä kokoaikaisen työntekijän todellinen työaika on keskimäärin noin 36,7 tuntia viikossa. Kun tarkoitus on ollut puolittaa kokoaikaisen työntekijän työaika, B:n ja A:n työaika on suhteutettava kokoaikaisten työntekijöiden todelliseen enimmäistyöaikaan antamalla vastaava määrä vapaata.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja Schauman Wood Oy ovat voineet kantansa tueksi vedota työehtosopimuksen sanamuotoon. Asia on muutoinkin ollut siinä määrin epäselvä, että Metsäteollisuus ry:llä ja Schauman Wood Oy:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Toimihenkilöunioni TU:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että A ja B ovat olleet oikeutettuja sillä tavoin lyhennettyyn työaikaan, joka määräytyy suhteessa samassa työssä kokoaikaisena työskentelevän työntekijän todelliseen työaikaan.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.