Labor court dismissed union's claim that employer's unilateral price guide violated peace obligation.

Työntekijäliitto oli ollut tyytymätön liittojen välillä tapahtuneeseen urakkahinnoittelun uudistamistyön etenemiseen ja muun muassa tästä syystä se oli julkaissut yksipuolisen urakoiden ohjehinnoittelun, jota oli jaettu eri työmaille. Urakkahinnoittelun julkaisemisella oli ilmeisesti pyritty vaikuttamaan myös siihen, että käytännössä maksettavia urakkahintoja korotettaisiin, mitä kautta hinnoittelulla voi olla välillistä vaikutusta myös työehtosopimuksen urakkahinnoittelusta käytäviin neuvotteluihin. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että työntekijäliiton tarkoituksena olisi ollut oman ohjehinnoittelun julkaistessaan kielletyllä tavalla vaikuttaa työnantajaliittoon saadakseen tämän sopimaan uusista korkeammista urakkahinnoista.

Se, että urakasta neuvoteltaessa työmailla työntekijäpuolelta oli esitetty ja vaadittu noudatettavaksi työehtosopimuksen urakkahinnoittelua korkeampia ohjehinnoittelun mukaisia hintoja, ei sellaisenaan muodostanut kiellettyä painostustoimenpidettä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 57

KANTAJA

Suomen Maalarimestariliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.8.2001

Pääkäsittely 15.10.2001

KANNE

Vaatimukset

Suomen Maalarimestariliitto on vaatinut

Rakennusliiton tuomitsemista maksamaan Suomen Maalarimestariliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja

Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maalarimestariliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Taustaa

Rakennusten pintakäsittelyn urakkahinnoittelusta on sovittu maalausalan työehtosopimuksessa. Työehtosopimus sisältää urakkatyön suorittamista, mittausta ja urakka-ansion maksamista koskevat yleismääräykset sekä varsinaisen hinnoittelun erityismääräyksineen.

Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennusliiton välillä on ollut vireillä työehtosopimuksen urakkahinnoittelun uudistamistyö. Tarkoituksena on ollut yksinkertaistaa urakkahinnoittelun rakennetta säilyttäen nykyinen hintataso. Uudistetun urakkahinnoittelun käytännön toimivuutta piti kokeilla ensin tätä tarkoitusta varten nimetyissä yrityksissä. Koehinnoitteluvaiheen jälkeen oli tarkoitus päättää uuteen urakkahinnoitteluun mahdollisesti tehtävistä tarkennuksista ja siitä, korvataanko nykyinen urakkahinnoittelu pysyvästi uudella urakkahinnoittelulla. Työtä varten molemmat liitot olivat asettaneet omat urakkahinnoittelutyöryhmänsä ja osapuolten kesken oli järjestetty urakkahinnoittelun uudistamiseen liittyviä yhteisiä neuvottelutilaisuuksia.

Uudistustyön edetessä rakennekysymyksistä hintoihin Rakennusliitto ilmoitti työnantajapuolen senhetkisen hintaesityksen olevan niin alhainen, että Rakennusliitto harkitsee uudistamistyöstä luopumista. Rakennusliitto ilmoitti julkaisevansa oman yksipuolisen, käytännön hintoihin perustuvan ohjehinnoittelun.

Rakennusliiton ilmoituksen jälkeen Suomen Maalarimestariliitto kehotti Rakennusliittoa pidättäytymään toimimasta vastoin voimassa olevaa työehtosopimusta ja ilmoitti muussa tapauksessa vievänsä asian työtuomioistuimeen työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain rikkomisena. Viikolla 15 vuonna 2001 Suomen Maalarimestariliiton tietoon tuli, että Rakennusliitto oli julkaissut oman, vuosille 2001 - 2002 tarkoitetun sisä- ja ulkopuolen työt käsittävän hinnoittelunsa.

Ohjehinnoittelun julkaisemista käsiteltiin Suomen Maalarimestariliiton aloitteesta työehtosopimusosapuolten välisessä muistioneuvottelussa 27.4.2001. Suomen Maalarimestariliitto vaati tuolloin Rakennusliittoa vetämään mainitun hinnoittelunsa pois kentältä enempien vahinkojen välttämiseksi ja tiedottamaan jäsenistölleen, että ohjehinnoittelua ei tule noudattaa eikä siihen perustuvia vaatimuksia esittää työnantajille. Tähän menettelyyn Rakennusliitto ei suostunut.

Työehtosopimuslain 8 §:n rikkominen

Rakennusliiton julkaiseman ohjehinnoittelun sivulla 2 todetaan, että julkaisu on tehty ohjehinnoitteluksi urakkamiehille ja työkunnille. Tämän jälkeen todetaan hinnoittelun tarkoituksena olevan yhtenäisen hinnoitteluperustan antaminen työmaille. Lisäksi ohjehinnoittelussa todetaan, että hinnoittelun hinnat on koottu toteutuneista käytännön tuntihinnoista ja niillä työmies ansaitsee kohtuullisen ansiotason työturvallisuutta ja 40 tunnin työviikkoa noudattamalla. Rakennusliitto on lopuksi todennut, että hinnoittelua käsitellään maalausalan valtakunnallisen jaoston kokouksissa ja sitä on tarkoitus jatkuvasti päivittää.

Ohjehinnoittelu on väriltään voimassa olevan maalausalan työehtosopimuksen tapaan keltainen. Rakenteen ja tekstien osalta siinä on osin käytetty hyväksi liittojen välisen urakkahinnoittelun uudistamistyön aikana neuvotteluissa esillä olleita työkappaleita.

Ohjehinnoittelun hintataso ylittää reilusti voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisen hintatason. Hintojen ohella Rakennusliiton ohjehinnoittelussa on työehtosopimuksesta poikkeavia töitä koskevia yleismääräyksiä. Esimerkiksi ikkunoiden maalaustöiden osalta yleismääräykset ovat aivan erilaiset kuin työehtosopimuksessa olevat yleismääräykset. Samoin on muun muassa koneellisten hiekkatasoitetöiden ja tapetointitöiden yleismääräysten kohdalla.

Rakennusliitto on pyrkinyt ohjehinnoittelullaan kollektiivisesti painostamaan työnantajia sopimaan voimassa olevaa työehtosopimusta korkeammista palkoista. Hinnoittelua voi ulkoasunsa perusteella luulla erehdyksessä maalausalan työehtosopimukseksi. Selvää on, että Rakennusliiton tavoitteena on ollut luoda oma, työehtosopimuksen sivuuttavaa maalausalan urakkahinnoittelu. Tämä tavoite käy selville myös johdantotekstistä, jossa on todettu tarkoituksena olevan antaa yhtenäinen hinnoitteluperusta työmaille.

Rakennusliitto on varmistanut toimintansa tehokkuuden julkaisemalla hinnoittelun liiton toimesta ja levittämällä sitä maanlaajuisesti liiton paikallisorganisaatiota hyväksi käyttäen. Hinnoittelun saatesanoissa työntekijöille myös viestitetään, että kohtuullisen ansiotason saavuttaminen edellyttää hinnoittelun noudattamista, mikä on käytännössä johtanut siihen, että työntekijät eri yrityksissä ovat esittäneet työnantajalle Rakennusliiton hinnoitteluun pohjautuvia vaatimuksia.

Rakennusliitto on laatimallaan hinnoittelulla pyrkinyt painostamaan Suomen Maalarimestariliittoa entistä aktiivisemmin kehittämään maalausalan urakkahinnoittelua ja muuttamaan voimassa olevaa urakkahinnoittelua siten, että urakkahinnoittelussa sovittaisiin Rakennusliiton laatiman urakkahinnoittelun mukaisista hinnoista. Yksittäisiin työnantajiin painostus oli käytännössä kohdistunut siten, että työpaikoilla luottamusmiehet ovat esittäneet hinnoittelukirjaan perustuvia vaatimuksia ja ilmoittaneet saaneensa Rakennusliitolta nämä oikeat noudatettavat hinnat.

Oikeuskirjallisuudessa työehtosopimuslain 8 §:n mukaisena työtaistelutoimenpiteenä pidetään kaikenlaista painostuksen tunnetta aikaansaavaa kelvollista tekemistä. Painostuksen on katsottu kohdistuvan työehtosopimukseen muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa esitetty vaatimus tai esitetyt vaatimukset ovat sinänsä ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa. Esimerkkinä on mainittu muun muassa tilanteet, joissa sopimusmääräystä ei vaadita kumottavaksi tai muutettavaksi, mutta työnantajaa painostetaan tosiasiallisesti poikkeamaan työehtosopimuksen palkkamääräyksistä, kuten sopimaan palkankorotuksista. Tällainen toiminta kohdistuu työehtosopimuksen palkkamääräyksiin eli työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin työehtosopimukseen.

Edellä esitetty osoittaa, että Rakennusliitto on toiminnallaan eli julkaisemalla yksipuolisen hinnoittelun rikkonut työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä työrauhavelvollisuutta.

Rakennusalan urakkahinnoittelu 2001

Edellä esitetyn asian selvittelyn yhteydessä on Suomen Maalarimestariliiton jäsenyrityksistä tulleiden viestien perusteella ilmennyt, että Rakennusliitto oli rikkonut työrauhavelvollisuutta aikaisemminkin julkaistessaan talonrakennusalalla omaa rakennusalan urakkahinnoitteluaan 1980-luvun lopusta lähtien. Myös tämä aikaisempi hinnoittelu on ristiriidassa voimassa olevan maalausalan työehtosopimuksen kanssa. Talonrakennusalan hinnoitteluun Rakennusliitto on nimittäin sisällyttänyt sisä- ja ulkopuolta koskevat hinnat betonin ylitasoitukselle siitä huolimatta, että sisäpuolen tasoitetöiden hinnoista on sovittu voimassa olevassa maalausalan työehtosopimuksessa.

Hinnoittelun julkaiseminen on tapahtunut työnantajapuolen eli Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n puuttumatta asiaan, koska Suomen Maalarimestariliiton saaman tiedon mukaan rakennusalan työehtosopimuksen työmarkkinaosapuolet ovat toisin kuin maalausalalla luopuneet työehtosopimuksen yhteydessä olevan urakkahinnoittelun kehittämisestä.

Ottamalla maalausalan työehtosopimuksesta poikkeavat, sovittua hintatasoa korkeammat hinnat talonrakennusalan urakkahinnoitteluun Rakennusliitto on samoin kuin maalausalan ohjehinnoittelunkin kohdalla syyllistynyt työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Rakennusalan urakkahinnoittelu on lisäksi julkaistu jo ennen maalausalan urakoiden ohjehinnoittelua, mikä on osoitus Rakennusliiton määrätietoisesta pyrkimyksestä korvata voimassa oleva työehtosopimus korkeammat hinnat sisältävillä liiton omilla hinnoitteluilla.

Hyvityssakon määrä

Edellä esitetyt seikat osoittavat Rakennusliiton toteuttaneen voimassa olevaan maalausalan työehtosopimukseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteensä tarkoituksenaan kollektiivisesti painostaa työnantajat sopimaan työehtosopimusta suuremmista urakka-ansioista. Rakennusliiton menettelyn tarkoituksena on myös ollut painostaa Suomen Maalarimestariliittoa sopimaan Rakennusliiton laatiman urakkahinnoittelun mukaisista hinnoista. Toiminta on ollut tarkoituksellista ja siihen on ryhdytty siitä huolimatta, että Suomen Maalarimestariliitto on vaatinut pidättäytymistä toiminnasta ja ilmoittanut vievänsä asian työehtosopimus- ja työehtosopimuslakirikkomuksena työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Rakennusliiton tietoisuus työrauhavelvollisuuden rikkomisesta on otettava huomioon hyvityssakon määrää korottavana tekijänä.

Hyvityssakon määrää harkittaessa on lisäksi otettava huomioon rikkomisen ajallinen kesto, joka oli alkanut jo maalausalan työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olleiden määräysten sisällyttämisestä Rakennusliiton julkaisemaan rakennusalan urakkahinnoitteluun. Lisäksi tulee ottaa huomioon menettelyn ilmeinen vahingollisuus maalausalan yritysten toiminnalle. Ulkomuodoltaan maalausalan työehtosopimusta muistuttavaa ohjehinnoittelua on levitetty maanlaajuisesti ja työntekijät ovat esittäneet työnantajille sekä maalaus- että rakennusalan ohjehinnoitteluun perustuvia työehtosopimusta korkeampiin palkkoihin johtavia vaatimuksia. Hinnoittelu on lisäksi julkaistu kesän kynnyksellä, joka on alan kiireisintä aikaa. Ajankohdasta riippuen työnantajilla ei ole ollut todellisia mahdollisuuksia torjua Rakennusliiton ajamia työehtosopimuksen ylittäviä palkkavaatimuksia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusliitto on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Rakennusliitto on lisäksi vaatinut Suomen Maalarimestariliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Urakkahinnoittelun soveltaminen käytännössä

Maalausalan urakkahinnoittelu, samoin kuin talonrakennusalaa koskeva rakennusalan urakkahinnoittelu, on suurelta osin vanhentunut ja jäänyt pois käytöstä käytännön työelämässä. Tämä on johtunut siitä, että työnantajayritykset ovat pitkälti luopuneet urakkahinnoittelun käytöstä eikä työnantajapuolella ole ilmennyt tarvetta urakkahinnoittelujen kehittämiseen. Hinnoitteluneuvotteluja on käyty sekä maalausalalla että talonrakennusalalla, mutta vuosikausia jatkuneissa neuvotteluissa ei ole tapahtunut sanottavampaa edistymistä. Yhä suurempi osa aloilla tehtävistä töistä on sellaisia, joista ei minkäänlaisia hinnoittelumääräyksiä ole sovittu.

Maalausalan urakkahinnoittelun soveltumattomuutta käytännön työelämään osoittaa muun muassa se, että jo vuonna 1990 Suomen Maalarimestariliiton pitkäaikainen hallituksen jäsen oli Maalari-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa todennut, että työehtosopimuksen urakkahinnoittelun ulkomaalausta koskeville sivuille on käyttöä vain ulkohuusissa. Samassa kirjoituksessa on myös todettu, että jokaisella yrityksellä on oma urakkahinnoitteluvihkonsa ja tuotu esille se, että työnantajien on ryhdyttävä suojelemaan ammattimaalareita yritysten kokonaisurakkaneuvotteluissa tai muuten työntekijät katoavat alalta. Myös liiton toinen puheenjohtaja oli Maalari-lehdessä vuonna 1997 julkaistussa kirjoituksessa ihmetellyt, ketä historiallisen kehityksen tuloksena muotoutunut urakkahinnoittelun sekavuus ja sattumanvaraisuus palvelee. Nämä työnantajaliiton edustajien kommentitkin osoittavat, mikä tilanne työehtosopimuksen urakkahinnoittelun osalta on.

Kanteessa esitetyn mukaan Rakennusliitto on muun muassa koneellisten hiekkatasoitetöiden kohdalla antanut työehtosopimuksesta poikkeavia ohjeita. Suomen Maalarimestariliitto on kuitenkin itse pitänyt muuta kuin urakkahinnoittelun noudattamista koneellisissa hiekkatasoitetöissä järkevimpänä ratkaisuna. Tämä kanta oli esitetty muistioneuvotteluissa 12.10.1998.

Maalausalan ja myös rakennusalan työehtosopimusten urakkahinnoittelut mahdollistavat niin sanotuista kokonaisurakoista sopimisen. Tällaisessa tilanteessa työsopimuksella sovitaan, että hinnoittelua ei noudateta, vaan jonkin työkokonaisuuden arvoksi sovitaan esimerkiksi 50 000 markkaa. Näin sopien osapuolet välttävät hankalaksi koetun eri työvaiheiden yksityiskohtaisen erittelyn ja laskennan. Kokonaishinta kuitenkin voi jättää työntekijän ansiotason toteutumisen hyvin sattumanvaraiseksi, koska työntekijällä ei aina ole kykyä arvioida suuriin, karkeasti määriteltyihin kokonaisuuksiin liittyviä eri haittatekijöitä.

Liiton antama jäseninformaatio

Maalausalalla työnantajapuolen johdonmukainen toiminta on johtanut siihen, että yksittäiset työntekijät joutuvat käytännössä aina neuvottelemaan työnantajan kanssa työsopimustasoisesti urakkatyön hinnan. Tässä tilanteessa on luonnollista, että työntekijöiden edunvalvonnasta huolehtiva ammattiliitto pyrkii auttamaan ja tukemaan työntekijöitä tässä neuvottelutoiminnassa. Neuvottelutuki on samanlaista kuin se rakennusalalla on ollut vuosikymmenien ajan eli työntekijöille annettavaa informaatiota.

Väitetty työrauhavelvoitteen rikkominen

Talonrakennusalalla on jo yli 20 vuoden ajan noudatettu käytäntöä, jonka mukaan Rakennusliitto laatii ohjehinnoittelun. Tämä ohjehinnoittelukirja on myös ollut samanvärinen kuin työehtosopimuskirja. Alan työnantajaliitto ei missään vaiheessa ole katsonut Rakennusliiton toiminnallaan syyllistyneen työnantajapuolen painostamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ilmoitetut työtaistelutoimenpiteet

Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennusliiton välillä on jo usean vuoden ajan ollut vireillä maalausalan urakkahinnoittelun uudistaminen, jota valmistelemaan osapuolet olivat asettaneet erilliset työryhmät. Tämä hanke on todettu myös vuoden 2001 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa siten, että tehtävänä on jatkaa urakkahinnoittelun uudistamista sisäpuolen töiden osalta sekä laajentaa uudistustyö koskemaan myös ulkopuolen töitä.

Neuvottelut uudesta urakkahinnoittelusta päättyivät alkuvuodesta 2001 tuloksettomina. Rakennusliitto on keväällä 2001 laatinut yksipuolisesti oman maalausalan urakoiden ohjehinnoittelun, jota on huhti-toukokuun aikana jaettu maalausyritysten luottamusmiehille.

Suomen Maalarimestariliitto on 25.4.2001 käydyssä liittojen välisessä muistioneuvottelussa ilmoittanut pitävänsä ohjehinnoittelun julkaisemista työehtosopimuslain vastaisena työtaistelutoimenpiteenä ja vaatinut Rakennusliittoa vetämään hinnoittelunsa pois kentältä sekä tiedottamaan aktiivisesti jäsenistölleen, että mainittua hinnoittelua ei tule noudattaa eikä sen mukaisia vaatimuksia esittää yrityksissä.

Ohjehinnoittelun julkaiseminen painostustoimenpiteenä

Suomen Maalarimestariliiton puolesta on kuultu todistajina liiton entistä asiamiestä A:ta urakkahinnoittelun uudistamistyöstä sekä Loimaan Tasoiteurakointi Nieminen -nimisen yrityksen toimitusjohtajaa B:tä ja Maalaamo Pekka Ruokonen Oy:n toimitusjohtajaa C:tä, jotka ovat kertoneet muun muassa urakkahinnoitteluohjekirjan esittämisen vaikutuksista mainituissa yrityksissä. Rakennusliiton puolelta todistajina on kuultu muiden ohella liiton työehtosihteeri D:tä ja työsuojelusihteeri E:tä, jotka ovat kertoneet muun muassa urakoiden ohjehinnoittelun laatimisesta ja sen tarkoituksesta.

A on kertonut, että hänen tullessaan Suomen Maalarimestariliiton palvelukseen huhtikuun puolivälissä vuonna 2000 urakkahinnoittelun uudistustyö on ollut meneillään. Suomen Maalarimestariliiton pyrkimyksenä on ollut aktiivisesti uudistaa urakkahinnoittelua. Urakkahinnoittelutyöryhmässä tarkoituksena oli ollut aluksi sopia hinnoittelun rakenteesta ja tämän jälkeen urakkahinnoista.

B on kertonut yrityksen työntekijöiden luottamusmiehen toimittaneen työnantajalle Rakennusliiton julkaiseman urakoiden ohjehinnoittelun, jonka luottamusmies oli ilmoittanut saaneensa Rakennusliitosta. Luottamusmies oli todennut, että kirja ei ole virallinen, mutta se sisältää käytännössä töissä maksettavat hinnat, joita myös tulisi ruveta noudattamaan. B on jo tuolloin ollut tietoinen siitä, että kysymys on ohjehinnoittelusta, jota työnantajalla ei ole velvollisuutta noudattaa. B olikin pyytänyt luottamusmiestä hakemaan pois työmailta luottamusmiehen niille jakamat ohjehinnoittelukirjat.

B on edelleen kertonut, että keväällä 2001 työnantajalla oli ollut vaikeuksia saada aikaan sopimuksia urakoista, koska työntekijät olivat neuvotteluissa vedonneet ohjehinnoittelun mukaisiin hintoihin. B:n mukaan normaalia on, että keväällä ulkotöiden alkaessa työntekijäpuolelta esitetään normaalia hinnoittelua korkeampia vaatimuksia. Noususuhdanteen vallitessa tavallista myös on, että työnantaja joutuu korottamaan hintoja. Näin on tapahtunut viimeisen kahden vuoden ajan, mutta vaikein työnantajan kannalta tilanne oli ollut keväällä 2001. Koska alan työntekijöistä on ollut pulaa, oli tämä yhdessä ohjehinnoittelun ja muiden seikkojen ohella vaikuttanut hintojen nousuun keväällä 2001. Kun urakkaneuvotteluissa ei muuten ollut päästy tulokseen, on työnantaja maksanut tasoitetöissä ohjehinnoittelun mukaisen urakkahinnan. Sen sijaan muissa töissä työnantaja ei ole hyväksynyt maksettavaksi ohjehinnoittelun mukaisia hintoja.

C:n mukaan eräs yrityksen työntekijöistä oli keväällä 2001 esittänyt työnantajalle Rakennusliiton julkaiseman urakoiden ohjehinnoittelun. C oli kertomansa mukaan kysynyt työntekijältä, onko ohjehinnoittelussa molempien liittojen nimet. Tämän jälkeen yrityksen työntekijät eivät olleet vedonneet ohjehinnoitteluun, eikä sitä myöskään ole yrityksessä sovellettu.

E on muun ohella kertonut, että työntekijäpuolella oli jo aikaisempina vuosina käyty keskustelua maalausalan urakoiden ohjehinnoittelun laatimisesta. Tämä on johtunut lähinnä siitä, että käytännössä urakoista sovittaessa vaikeuksia ovat tuottaneet hinnoittelemattomat työt ja niiden osuus kokonaisurakoissa. Työehtosopimuksessa oli vuodesta 1983 ollut merkintä palkkarakenteiden kehittämisestä. Hinnoittelua oli muutettu vuonna 1994 lähinnä työnantajapuolen tarpeista sen vuoksi, että käyttöön otettiin uusi tietokonejärjestelmä. Muutoin työnantajapuolella ei ole ollut todellista halua uudistaa hinnoittelua.

Arviointi ja johtopäätökset

Rakennusliiton julkaisemassa maalausalan urakoiden ohjehinnoittelukirjan johdantotekstissä on todettu, että se on tehty ohjehinnoitteluksi urakkamiehille ja työntekijöille. Siinä myös todetaan, että hinnoittelun tarkoituksena on antaa yhtenäinen hinnoitteluperusta työmaille ja että hinnoittelun hinnat on koottu toteutuneista käytännön urakkahinnoista, joilla työmies ansaitsee kohtuullisen ansiotason työturvallisuutta ja 40 tunnin työaikaa noudattamalla. Ohjehinnoittelu sisältää osittain samoja töitä kuin työehtosopimuksen urakkahinnoittelu, mutta hinnoitteluun on otettu myös töitä, joita työehtosopimuksen urakkahinnoitteluun ei sisälly.

Ohjehinnoittelukirjassa ei ole selkeästi todettu, että kysymys ei ole sitovista määräyksistä. Kirjan ulkoasun ja sisällön perusteella kirjasta on saattanut syntyä ulkopuoliselle vaikutelma, että kysymys on määräyksistä, joita urakkahinnoittelussa tulee soveltaa. Rakennusliitto on kuitenkin jäsenlehdessään edellä todetuin tavoin selvittänyt ohjehinnoittelun luonnetta ja muun muassa ilmoittanut, että kysymys on työntekijöiden yksipuolisesta hinnoittelusta, jonka tarkoituksena on tiedottaa käytännön hinnoista ja joka toimii apuvälineenä laskettaessa kokonaisurakoita. Kirjoituksessa on myös todettu, että ohjehinnoittelu ei sido työnantajaa maksamaan kyseisen hinnoittelun mukaan, jos asiassa ei päästä yrityksessä sopimukseen.

Yhtenä syynä yksipuolisen ohjehinnoittelun julkaisemiseen on ollut Rakennusliiton tyytymättömyys urakkahinnoittelun uudistamistyön etenemiseen. Urakkahinnoittelun julkaisemisella on myös ilmeisesti pyritty vaikuttamaan siihen, että käytännössä maksettavia urakkahintoja korotettaisiin. Tätä kautta hinnoittelulla voi olla välillistä vaikutusta myös työehtosopimuksen urakkahinnoittelusta käytäviin neuvotteluihin. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Rakennusliiton tarkoituksena olisi ollut oman ohjehinnoittelun julkaistessaan kielletyllä tavalla vaikuttaa työnantajaliittoon saadakseen tämän sopimaan uusista korkeammista urakkahinnoista.

Rakennusliiton oma ohjehinnoittelu on edellä todetuin tavoin tarkoitettu yksittäisille työntekijöille ohjeeksi heidän sopiessaan urakoista työnantajan kanssa. Tässä tarkoituksessa ohjehinnoittelukirjasta on myös jaettu eri työpaikoille. Esitetyn selvityksen mukaan eräissä yrityksissä työntekijäpuolelta on urakoista neuvoteltaessa myös viitattu ohjehinnoitteluun. Työehtosopimuksen urakkahinnoittelu muodostaa vähimmäistason, jota paremmista ehdoista työnantaja ja työntekijä voivat neuvotella ja sopia. Se, että urakasta neuvoteltaessa työntekijäpuolelta on esitetty ja vaadittu noudatettavaksi työehtosopimuksen urakkahinnoittelua korkeampia ohjehinnoittelun mukaisia hintoja, ei siten vielä sellaisenaan muodosta kiellettyä painostustoimenpidettä.

Talonrakennusalalla on jo noin 20 vuoden ajan ollut käytäntönä, että Rakennusliitto julkaisee omat yksipuoliset urakkahinnoitteluohjeensa. Mainittuun työehtosopimukseen osallinen työnantajaliitto on hyväksynyt menettelyn. Se seikka, että talonrakennusalan ohjehinnoitteluun mahdollisesti sisältyy myös maalausalan työehtosopimuksen urakkahinnoittelussa mainittu maalausalan urakkahinnoittelusta poikkeavasti hinnoiteltu työ, ei osoita, että Rakennusliitto olisi pyrkinyt työehtosopimuslain vastaisesti painostamaan Suomen Maalarimestariliittoa maalausalan työehtosopimuksen urakkahinnoitteluun liittyvissä kysymyksissä.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Rakennusliitto olisi maalausalan urakoiden ohjehinnoittelun julkaisemisella tai muulla kanteessa mainitulla menettelyllä syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Suomen Maalarimestariliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Huomioon ottaen asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Maalarimestariliitto velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Sutela, Lindahl, Kolula ja Hölttä jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.