Dismissal of union claim: employer terminated union rep for repeated errors despite warnings; court upheld termination as justified by employee's negligence.

Työpaikkansa luottamusmiehenä toimineelle postinjakajalle oli annettu kolme kirjallista varoitusta postin virheellisestä jakelusta. Varoituksissa oli myös mainittu työsuhteen päättämisestä, mikäli vastaavat virheet toistuvat. Kun työnantajalle heti viimeisen varoituksen antamisen jälkeisenä päivänä oli tullut asiakkaalta valitus postinjakajan virhejakelusta ja käytöksestä tässä yhteydessä, työnantaja oli purkanut postinjakajan työsopimuksen.

Postinjakaja ei ollut varoitusten antamisten yhteydessä eikä muissakaan esimiesten kanssa käymiensä jakeluvirheitä koskeneiden keskustelujen yhteydessä esittänyt jakeluvirheiden syyksi näkökyvyssään olevaa vikaa eikä hän myöskään ollut vedonnut puutteisiin työskentelyolosuhteissa.

Edellä selostetuissa olosuhteissa työnantaja oli voinut perustellusti katsoa luottamusmiehen tahallaan tai huolimattomuuttaan jättäneen työvelvoitteensa asianmukaisesti täyttämättä. Sikäli kuin jakeluvirheet olivat johtuneet postinjakajan heikentyneestä näkökyvystä, tämän seikan esiin tuominen ja haitan korjaaminen olisi ollut postinjakajan itsensä asiana. Kun postinjakajan virheet työssä varoituksista huolimatta olivat jatkuneet, oli työnantajalla ollut luottamusmiessopimuksen mukainen peruste hänen työsopimuksensa purkamiselle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO NRO 55

KANTAJA

Postiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Työnantajaliitto Allianssi TLA ry, Helsinki

KUULTAVA

Suomen Posti Oy, Helsinki

ASIA

Luottamusmiessopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.8.2001

Pääkäsittely 8.10.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

PT:n Työnantajaliitto ry:n, nykyisen Työnantajaliitto Allianssi TLA ry:n, ja Postiliiton välillä ajaksi 1.1.1998 - 15.1.2000 tehdyssä kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Luottamusmiehet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehen asemaan, tehtäviin ja niiden hoitamiseen sekä tehtävien hoitamisesta aiheutuvan ansionmenetyksen korvaamiseen samoin kuin luottamusmiesten koulutukseen ja heidän toimitiloihinsa nähden noudatetaan allekirjoittaneiden sopijapuolten välillä tehtyä luottamusmiessopimusta (liite 7).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Suomen Posti Oy:n purkaneen postinjakaja A:n työsuhteen 23.11.1999 vastoin luottamusmiessopimuksen 4 §:n ja siinä viitatun työsopimuslain 43 §:n säännöksiä,

velvoittaa Suomen Posti Oy:n suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuna korvauksena sopimuksen vastaisen luottamusmiehen työsopimuksen lakkauttamisen johdosta 15 kuukauden palkkaa vastaavat 135 360 markkaa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien,

tuomitsee Työnantajaliitto Allianssi TLA:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Postiliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta hyvityssakkoa ja

velvoittaa Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

A:n työsuhde

Jakelutehtävien suorittamisessa keskeisenä vaikeutena ovat kehnot valaistusolosuhteet ja osoitetiedoissa käytetyt pienikokoiset kirjaimet tai muutoin epäselvät osoitetiedot. Työmäärän kasvu yhdessä näiden vaikeuksien kanssa asettaa vaatimuksia jakajan näkökyvylle. Tunnettua myös on, että näkökyky iän myötä normaalisti heikkenee.

Työturvallisuudesta

Jos työnantaja on omilla laiminlyönneillään aiheuttanut ja ylläpitänyt sellaisia työolosuhteita ja työterveydellisiä puutteita, että ne ovat joko yksin tai olennaisesti tai merkittävässä määrin aiheuttaneet postinjakajalle vaikeuksia hänen työssään ja lisänneet riskiä virheellisille jakeluille, ei mahdollisten virheiden lisääntymistä voida käyttää perusteena työsuhteen purkamiselle. Työntekijän kannalta tällainen menettely on kohtuutonta. Työnantajan taholta on muutoinkin kunnianvastaista ja arvotonta vedota sellaiseen purkuperusteeseen, jonka työnantaja itse on olennaisessa määrin aiheuttanut.

A:n työkyky

Työnantajan edustajat eivät A:n työsuhteen aikana olleet tiedustelleet A:lta, onko hänellä mahdollisesti näkökykyyn liittyviä vaikeuksia. Työnantajan edustajat eivät myöskään olleet kehottaneet A:ta tämän mahdollisen syyn vuoksi toimenpiteisiin eli silmälasien hankkimiseen. A itse ei ollut osannut epäillä, että hänen näkökyvyssään olisi vakavampaa vikaa, koska työterveystarkastuksissa näkökyvyn osalta asia oli aina sivuutettu toteamalla, että näkökyky on heikentynyt, mutta eiköhän sillä vielä pärjää.

Annetut varoitukset ja työsuhteen purkaminen

A:lle oli annettu jakelussa tapahtuneiden virheiden johdosta yksilöimättömät varoitukset 24.7.1997, 20.3.1998, 23.2.1999 ja 16.11.1999. Kahta viimeksi mainittua varoitusta ei ennen työsopimuksen purkamista ollut annettu tiedoksi luottamusmiehelle. Postinjakelutyössä tavanomaista oli jakeluvirheiden sattuminen. Sen jälkeen kun A oli ottanut vastaan luottamusmiestehtävät, työnantaja oli kerran vuodessa antanut hänelle yleisluontoisen varoituksen huolimattomuudesta työssä. Myös esimies-alaiskeskusteluissa asia oli ollut kerran esillä yleisenä mainintana. A:n palkkaukseen kuulunut pisteytyksen niin sanottu henkilökohtainen osa on kuitenkin ollut vähintään keskitasoa. Näin ollen työnantajan käyttäytyminen huomioon ottaen ei annettuja neljää varoitusta voida pitää uskottavana tai riittävänä näyttönä jakeluvirheistä ja niiden olennaisuudesta tai varsinkaan niiden johtumisesta A:n huolimattomuudesta tai muutoinkaan hänestä johtuvasta syystä.

Koska purkuperusteisiin tulee työsopimuslain mukaan vedota viikon kuluessa perusteen tiedoksisaannista, ei aikaisemmilla vuosien tai useiden kuukausien takaisilla vanhoilla varoituksilla voi olla merkitystä harkittaessa työsopimuksen päättämisperusteen olemassaoloa. Toistuvilla varoituksilla ei voida ylläpitää jatkuvaa valmiutta työsuhteen päättämiseen töiden laiminlyönnin perusteella. Työsopimuksen purkamista ei voida perustaa aikaisempiin varoituksiin, koska varoituksen perusteena olevaa menettelyä ei voida käyttää kahteen kertaan eli ensin aiheena varoituksen antamiselle ja myöhemmin työsopimuksen purkamiselle.

A ei kertomansa mukaan ollut käyttäytynyt mitenkään töykeästi tai epäasiallisesti 17.11.1999. Sen sijaan hänen mukaansa saattoi olla mahdollista, että tuossa tilanteessa oli sattunut yksittäinen tai kaksikin yksittäistä virhejakelua. Nämä eivät kuitenkaan olleet johtuneet hänen huolimattomuudestaan vaan huonoista valaistusolosuhteista ja hänen heikentyneestä näkökyvystään. Jälkikäteen suoritetuissa valaistusolosuhdemittauksissa rappukäytävien valaistus oli todettu selvästi alle suositusten mukaiseksi.

Yksittäisiä jakeluvirheitä, vaikka niitä olisi sattunutkin joitakin vuositasolla, ei voida pitää työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna työvelvoitteen täyttämättä jättämisenä. A ei ollut menetellyt huolimattomasti. Yhden työvuoron aikana jakaja joutuu myös suorittamaan satoja yksittäisiä postinjakoja, joten olennaisuusvaatimus yksittäisen jakeluvirheen ollessa kysymyksessä ei voinut täyttyä. Näkökykynsä heikentymisen vuoksi ei A:n ole myöskään katsottava tulleen kykenemättömäksi työhönsä, koska hän on kyennyt sitä olennaisessa määrin tekemään ja koska näkökyvyn heikkeneminen on ollut korjattavissa silmälaseilla.

Koska A oli toiminut luottamusmiehenä, ei hänen työsuhdettaan olisi voitu irtisanoa ilman niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joiden luottamusmiehenä hän toimi. Työnantaja olikin tässä tapauksessa pyrkinyt kiertämään luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa käyttämällä työsuhteen purkua, koska työnantajan tiedossa oli ollut, että työpaikkansa työntekijöiden asioita hyvin hoitaneen luottamusmiehen irtisanomiselle ei olisi saatu työntekijöiden enemmistön suostumusta.

A:n kuuleminen

A ei ollut kieltäytynyt tulemasta työsuhteensa lakkauttamisuhan vuoksi kuultavaksi. Kuulemistilaisuus oli ensin ilmoitettu pidettäväksi 24.11.1999, mutta se oli sittemmin aiennettu päivää aikaisemmaksi. A oli halunnut saada tilaisuuteen mukaansa luottamusmiehen tai alueluottamushenkilön. Muutettu ajankohta ei ollut sopinut luottamusmiehelle. Luottamusmies oli todennut A:lle, että kuulemistilaisuutta tulisi siirtää, jotta myös luottamusmies voisi olla paikalla. Työnantaja ei ollut enää suostunut kuulemistilaisuuden siirtämiseen, mitä se oli myöhemmin perustellut sillä, että varaluottamusmies olisi varsinaisen luottamusmiehen asemesta voinut olla mukana kuulemistilaisuudessa. A ei ollut halunnut mennä yksin kuulemistilaisuuteen ja hän oli ollut siinä käsityksessä, että luottamusmiehen esteestä johtuen kuulemistilaisuus tulee siirtää. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti vaikuttaa tuomittavan korvauksen määrään.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se ei A:n työsopimuksen purkamisesta tiedon saatuaan ollut selvittänyt riittävästi asiaa ja pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että työnantaja olisi oikaissut menettelynsä sopimuksen mukaiseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA on vastauksessaan, johon Suomen Posti Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA on vaatinut Postiliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

Ensimmäisen varoituksen postin virheellisestä jakamisesta A oli saanut 20.3.1998. Seuraava varoitus hänelle oli annettu 23.2.1999 ja viimeinen varoitus 16.11.1999. Kaikki varoitukset olivat sisältäneet uhan työsuhteen päättämisestä. Varoituksista huolimatta A:n työsuoritus ei ollut parantunut vaan pikemminkin päinvastoin. Helmikuussa 1999 ja marraskuussa 1999 annettujen varoitusten välillä postin asiakaspalvelu oli kirjannut 11 asiakasvalitusta, jotka olivat koskeneet A:n työtä. Käytännössä yksi valitus sisälsi aina useamman A:n työsuoritusta koskevan reklamaation. Valitukset sisälsivät muun muassa tuskastuneita vaatimuksia siitä, että "asialle pitää tehdä jotain". Valituksiin sisältyi myös useita toteamuksia siitä, että asiakkaat olivat saaneet heille kuuluvan postin avattuna. Näiden valitusten vuoksi A:ta oli varoitettu kolmannen kerran 16.11.1999. Kun heti seuraavana päivänä asiakkaalta oli tullut valitus A:n jakeluvirheestä ja törkeästä käytöksestä, A:n työsuhde purettiin 23.11.1999.

Kirjattujen puhelinreklamaatioiden lisäksi A:lle oli sattunut useita muita jakeluvirheitä, joista asiakkaat olivat ilmoittaneet esimerkiksi A:n esimiehelle ja aluepäällikölle. Kirjallisten varoitusten lisäksi esimies oli käynyt muiden virheiden yhteydessä A:n kanssa keskusteluja. Myös aluepäällikkö oli käynyt A:n kanssa ainakin kaksi keskustelua.

A:n näkökyky ja työskentelyolosuhteet

A:n sittemmin esittämä silmätautien erikoislääkärin lausunto oli annettu 3.12.1999 eli A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Ennen työsuhteen päättymistä työnantaja oli aktiivisesti pyrkinyt selvittämään, oliko runsailla jakeluvirheillä tekemistä A:n näkökyvyn kanssa. A oli kuitenkin aina vastannut kaiken olevan kunnossa.

Valaistusolosuhteet jakelutyössä eivät aina olleet parhaat mahdolliset, mutta koska porraskäytävät ovat asunto-osakeyhtiöiden omistuksessa, ei Posti voi asiaan suoraan vaikuttaa. Yksi tyypillinen reagointitapa huonoihin valaistusolosuhteisiin on se, että Postin työsuojeluvaltuutettu lähettää kirjeen asunto-osakeyhtiön hallitukselle, jotta valaistutusolosuhteita parannettaisiin. Myös työnantaja voi menetellä tällä tavoin. A ei kuitenkaan työsuhteensa aikana ollut tuonut esille valaistusolosuhteiden kehnoutta. Tätä eivät olleet esittäneet myöskään samoilla reiteillä työskentelevät muut työntekijät. Todennäköistä myös on, että A:n virheet olivat tapahtuneet jo jakelutoimipaikassa A:n laittaessa lähetyksiä jakelujärjestykseen.

A oli ainakin vuodesta 1997 lukien jakanut postia pääasiassa Helsinki 40:n puolella kolmella reitillä. Missään tapauksessa hänellä ei ole ollut kymmeniä eri jakelupiirejä. Harvinaista myös on, että jakaja tekee vain yhtä reittiä. Yhdellä jakoreitillä toimivat iäkkäät ja vajaakuntoiset postinjakajat. Myös jos reitti on vaikea, kuten yritysreitti, on mahdollista, että jakaja jakaa ainoastaan tätä yhtä reittiä. Pääsääntöisesti jakaja tekee säännöllisesti useamman kuin yhden jakelureitin jo senkin vuoksi, että tällöin hän sijoittuu vaativampaan ja siten paremmin palkattuun palkkaryhmään. Yleinen sääntö myös on, että muiden jakajien sairauslomien, vuosilomien ja muiden poissaolojen vuoksi postinjakaja joutuu toimimaan sijaisena muilla kuin omilla reiteillään. A ei ole ollut huonommassa asemassa kuin muut postinjakajat, joille kuitenkaan ei ole sattunut virheitä niin usein kuin A:lle.

Asiakasvalitusten määrä A:n jakamalla reitillä oli kasvanut suureksi ja asiakkaat olivat vaatineet Postilta postinjakajan vaihtoa. Asiakkaiden "hermojen lepuuttamiseksi" A:n reittiä oli täytynyt vaihtaa säännöllisin väliajoin. Viimeisen työskentelyvuoden aikana työnantaja oli käyttänyt A:ta vain yhdellä reitillä, koska työnantaja oli pitänyt mahdollisena virheiden vähenemistä tällä tavoin. Koska näin ei ollut tapahtunut ja tuskastuneet asiakkaat olivat vaatineet jakajan vaihtamista, työnantaja oli A:n työsuhteen loppupuolella vaihtanut tämän reittiä.

A:n esimiehen mukaan A:n työsuoritus oli aina jakelureitin vaihtamisen jälkeen parantunut ja hänen työsuorituksensa oli vaihdon jälkeen ollut hyvä kahden viikon ajan. A itse oli kommentoinut asiaa siten, että uudella reitillä on pakko "skarpata" tavallista enemmän virheiden välttämiseksi.

Annetut varoitukset ja huomautukset

A:lle oli annettu kolme kirjallista varoitusta eli 20.3.1998, 23.2.1999 ja 16.11.1999. Varoitukset perustuivat osin kirjattuihin puhelinreklamaatioihin ja osin suoraan A:n esimiehelle ja aluepäälliköille tehtyihin asiakasvalituksiin. Kirjattujen puhelinreklamaatioiden lisäksi A:lle oli työssään sattunut useita jakeluvirheitä. Kaikki varoitukset ovat sisältäneet uhan työsuhteen päättämisestä. Kirjallisten varoitusten lisäksi esimies oli käynyt muiden virheiden yhteydessä A:n kanssa keskusteluja ja huomauttanut häntä. Myös aluepäällikkö oli keskustellut A:n kanssa ainakin kahteen otteeseen.

Asiakasvalitusten yhteydessä asiakaspalvelija tallentaa aina valittajan nimen ja osoitteen sekä lähettää valituksen kysymyksessä olevan jakelualueen esimiehelle. Esimies tarkistaa työvuoroluettelosta, kuka jakaja on sinä päivänä jakanut kyseistä reittiä. Virheen mahdollisuutta ei siis kohdistamisessa ole. Asiakasvalitukset ovat aina eri henkilön vastaanottamia ja jopa eri paikkakunnilla. Kun kysymyksessä on 12 eri valitusta, on niiden todenperäisyys ja muotoilu varsin luotettava.

Aina kun esimies oli saanut tietoonsa A:n jakeluvirheen, oli hän käynyt asian A:n kanssa läpi muun muassa tarkastamalla, että jakelulistat, joiden perusteella lähetykset laitetaan jakojärjestykseen, olivat kunnossa. Työnantaja oli siis suullisten ja kirjallisten varoitusten lisäksi pyrkinyt neuvomaan ja opastamaan A:ta myös muutoin. Oikeuskirjallisuudessa (Seppo Koskinen: Työsopimuksen päättäminen, s. 98-99) ja oikeuskäytännössä (TT:1992-37) on omaksuttu kanta, että varoitusten antamisella, koulutuksella ja opastuksella on merkitystä arvioitaessa purkukynnyksen ylittymistä huolimattomuustapauksissa. Tämä käy ilmi myös työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan sanamuodosta.

A:n työsuoritus ei ollut kuitenkaan parantunut varoitusten johdosta. Helmikuussa 1999 annetun varoituksen jälkeen A:sta oli valitettu kahdeksan kertaa. Työsopimuksen purkamiseen johtanutta tapahtumaa edeltäneenä päivänä A oli saanut varoituksen. Näin ollen vaikuttaa siltä, että A oli suhtautunut täysin piittaamattomasti annettuihin varoituksiin eikä hän edes varoituksen antamisen jälkeen ollut vaivautunut panostamaan huolellisempaan työsuoritukseen.

A:lle oli sattunut huomattavasti jakeluvirheitä verrattaessa häntä normaalihuolelliseen postinjakajaan. Tämä käy ilmi puhelinpalveluun ja muun muassa aluepäällikölle ja suoraan esimiehelle tulleista asiakaspalautteista.

Postilla ei työnantajana ole lakiin tai työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta antaa työntekijälle annettuja varoituksia tiedoksi luottamusmiehelle. Tällainen menettely saattaisi loukata varoituksen saajan intimiteettisuojaa.

A:n kuuleminen

Työsopimuslain 47 b §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen perusteista ja työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Vaikka työnantaja laiminlyö tuon mahdollisuuden antamisen työntekijälle, ei se tee työsuhteen päättämistä laittomaksi vaan on ainoastaan menettelyllinen virhe. Työnantaja oli antanut A:lle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja jopa kerran muuttanut kuulemistilaisuuden päivämäärää tämän pyynnöstä. Työnantaja oli myös henkilökohtaisesti toimittanut työsuhteen purkuilmoituksen A:lle tämän laiminlyötyä saapua kuulemistilaisuuteen. Työnantaja oli siten menetellyt asianmukaisesti A:n kuulemisessa.

Korvausvaatimus

Työnantaja ei A:n työsopimuksen päättämisen yhteydessä ollut menetellyt sopimusmääräysten vastaisesti. Jos työsopimuksen päättämisen kuitenkin katsottaisiin tapahtuneen sopimusmääräysten vastaisesti, tulisi korvausta vähentävinä perusteina ottaa huomioon A:lle maksetut työttömyyspäivärahat. Lisäksi asiaan vaikuttavana seikkana on otettava huomioon A:n nuorehko ikä ja mahdollisuudet työllistyä Helsingin seudulla. A:n oma menettely ja työnantajan pyrkimykset ylläpitää työsuhdetta on myös korvauksen määrää harkittaessa otettava huomioon.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantajaliitto Allianssi TLA oli saanut tiedon A:n työsuhteen purkamisesta 4.1.2001 Postiliiton lähettämällä neuvottelupyynnöllä. Tämän jälkeen työnantajaliitossa oli tapahtumatietojen perusteella perehdytty asiaan. Esiin tulleiden seikkojen ja muun muassa oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden perusteella työnantajaliitolla on ollut perusteltu syy uskoa, että työnantaja purkaessaan A:n työsuhteen on menetellyt säännösten ja määräysten mukaisesti ja että työnantajalla on ollut työsopimuksen päättämiseen asianmukaiset perusteet. Työnantajaliitto ei siten ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Yhteenveto

Työnantajan edustajien A:n kanssa käymistä keskusteluista sekä hänelle annetuista huomautuksista, muusta opastuksesta ja kirjallisista varoituksista huolimatta A:lle on jatkuvasti on sattunut jakeluvirheitä, joiden määrä on ollut huomattavasti suurempi kuin muilla työntekijöillä. A on suhtautunut ilmeisen piittaamattomasti kirjallisiin varoituksiin, koska näistä huolimatta virheet ovat edelleen jatkuneet. Hänen käytöksensä asiakkaita kohtaan ei ole myöskään ollut asianmukaista eikä hän myöskään ole informoinut työnantajaa näkökykynsä rajoitteista. Huomioon ottaen nämä seikat ja Postin poikkeuksellisen aseman työnantajana ja palveluiden tuottajana ja niistä aiheutuvat työsopimussuhteen erityispiirteet Postilla on ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiselle.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

A on työskennellyt Suomen Posti Oy:n palveluksessa postinjakajana 23.5.1988 lukien. Yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen 23.11.1999. Kirjallisen työsopimuksen purkamisilmoituksen mukaan työsopimuksen purkamisen syynä on varoituksista huolimatta jatkunut huolimattomuus työssä. Työsopimuksen purkamisen perusteeksi työnantaja on sittemmin vedonnut myös A:n epäasialliseen käytökseen asiakasta kohtaan.

A:lle on annettu 20.3.1998 kirjallinen varoitus postin virheellisestä jakelusta. Varoituksessa on todettu A:n saaneen aiemmin samasta syystä varoituksen, mutta muutosta parempaan ei ole tapahtunut. Samasta syystä A:lle on annettu kirjallinen varoitus 23.2.1999. Varoituksessa on myös viitattu aiempaan suulliseen ja kirjalliseen varoitukseen. Kummassakin varoituksessa on todettu, että varoituksen jälkeen jatkuva postin virheellinen jakelu johtaa työsopimuksen irtisanomiseen. A:lle on annettu 16.11.1999 kolmas kirjallinen varoitus toistuvista huolimattomuudesta johtuneista jakeluvirheistä. Varoituksessa on todettu, että mikäli vastaavat virheet vielä toistuvat, työnantaja päättää A:n työsuhteen. Kun työnantajalle seuraavana päivänä on tullut asiakkaan valitus A:n samana päivänä tekemästä jakeluvirheestä ja A:n epäasiallisesta käytöksestä asiakkaan huomautettua virheestä, on työnantaja päättänyt purkaa A:n työsopimuksen.

Työsopimuksen purkamisajankohtana A on toiminut työpaikkansa työntekijöiden luottamusmiehenä.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

Työnantajapuolen todistajina A:n työsopimuksen purkamisen syistä työtuomioistuimessa on kuultu A:n esimiehenä toimineita aluepäällikkö B:tä ja palvelukonsultti C:tä. Samoista seikoista työtuomioistuimessa on kuultu A:ta itseään.

B on kertonut, että postinjakeluvirheistä asiakkaat valittavat muun muassa soittamalla Postin asiakaspalvelunumeroihin. Puheluihin vastaavat toimihenkilöt kirjaavat valitukset sanatarkasti ylös. Asiakaspalautteet ohjataan asianomaiseen toimipaikkaan, jossa kysymyksessä olevan jakajan esimies keskustelee asiakaspalautteesta jakajan kanssa. Palvelunumeroihin tulevien soittojen lisäksi asiakasvalituksia tulee myös postitoimipaikkoihin. Mikäli jonkun jakajan kohdalla jakeluvirheet ja asiakaspalautteet toistuvat, ohjautuvat asiaa koskevat puhelut aluepäällikölle. Tällaisessa jakeluvirheiden toistumistilanteissa aluepäällikön ja jakajan lähimmän esimiehen välillä sovitaan siitä, että myös aluepäällikkö tulee mukaan selvittämään asiaa. A:n kohdalla jakeluvirheitä ja asiakaspalautteita on tullut runsaasti. B:n arvion mukaan A:n toimipaikan jakajille sattuneista virheistä arviolta puolet ovat olleet A:n tekemiä.

B on keskustellut A:n kanssa jakeluvirheistä ja niiden syistä vuosien aikana useamman kerran. Ainakin vuonna 1997 tai 1998 käydyn keskustelun yhteydessä samoin kuin työsopimuksen purkamiseen johtaneen asiakaspalautteen johdosta käydyssä keskusteluissa B on myös tiedustellut, onko A:n näkökyvyssä jotain vikaa. A on kummallakin kerralla selkeästi todennut, että hänen näkökyvyssään ei ole vikaa. A ei ole ilmoittanut mitään syytä jakeluvirheilleen. Työsopimuksen purkamisajankohtana B:llä ei ole ollut tietoa A:n heikentyneestä näkökyvystä.

B:n mukaan monessa asiakaspalautteessa on valitettu siitä, että postin oikea vastaanottaja on saanut väärään osoitteeseen ensiksi toimitetun postin avattuna. Tällaisten virhejakeluiden seurauksena postisalaisuus ja asiakkaiden luottamus postin toimintaan on vaarantunut. Jakeluvirheitä koskevien asiakaspalautteiden lisäksi B on saanut useita puheluita, jotka ovat koskeneet A:n epäasiallista pukeutumista ja käytöstä. Käytöksen osalta asiakkaat ovat valittaneet siitä, että A ei ole vastannut asiakkaiden postiin liittyviin kysymyksiin.

Asiakaspalautteiden runsaudesta johtuen B on esittänyt A:lle siirtymistä muihin tehtäviin. B itse on tässä tarkoituksessa käynyt muistamansa mukaan vuoden 1997 lopussa A:n kanssa Postin lajittelukeskuksessa selvittämässä A:n mahdollisuuksia siirtyä sinne työhön raskaan postin osastolle. Jonkin verran mainitun käyntiajankohdan jälkeen A:lla myös olisi olla mahdollisuus siirtyä mainittuun työhön, mutta tästä hän on kieltäytynyt. A:lle on tarjottu lisäksi mahdollisuutta siirtyä työhön Postin Vantaan Voutilassa sijaitsevaan toimipaikkaan. Tästä A on kieltäytynyt vetoamalla siihen, että työpaikka on Vantaalla ja hän on helsinkiläinen.

C on jakeluesimiehen ominaisuudessa ollut A:n välitön esimies A:n työsuhteen purkamista edeltäneen kahden vuoden ajan. C:n mukaan A on työskennellyt keskimäärin kahdella - kolmella jakelureitillä kuukauden aikana. Muun henkilöstön sairaus- ja vuosilomista tai koulutuspäivistä tai muista poissaoloista johtuen A on saattanut joutua työskentelemään neljällä - viidellä eri reitillä. Joinakin kuukausina hän on taasen voinut työskennellä ainoastaan yhdellä reitillä.

Asiakaspalautteita jakeluesimiehelle on tullut suoraan asiakkailta, postitoimipaikkojen virkailijoilta tai Postin puhelinpalvelun kautta. Jokaisen jakeluvirhettä koskeneen asiakaspalautteen johdosta jakeluesimies on käynyt palautteen läpi yhdessä kysymyksessä olevan jakajan kanssa. Tällöin on muun muassa tarkistettu jakelulistojen tietojen oikeellisuus. C:n mukaan yli puolet kysymyksessä olevan yksikön jakajien jakeluvirheitä koskeneista palautteista on kohdistunut A:han. Kun C on keskustellut A:n kanssa jakeluvirheistä ja niiden syistä, on hän ainakin kolmen keskustelun yhteydessä ottanut esille mahdolliset puutteet A:n näkökyvyssä. A on kuitenkin ilmoittanut C:lle, ettei hänen näkökyvyssään ollut mitään vikaa. C:llä ei ole ollut tietoa A:n heikentyneestä näkökyvystä myöskään tämän työsuhteen päättämisajankohtana.

Varoitusten antamistilaisuudessa työnantajan edustajien ja A:n välillä on pohdittu sitä, mistä virheet johtuvat ja miten ne voitaisiin saada karsituksi pois. C:n mukaan A on suhtautunut varoituksiin välinpitämättömästi, eikä A:n huolellisuus työtehtävien hoidossa ole parantunut varoitusten jälkeenkään. A:lle, kuten kaikille postinjakajille, on selvitetty, että Postin työhön liittyvä salassapitovelvollisuus edellyttää normaalia suurempaa huolellisuutta eikä esimerkiksi ulkopuolisille saa antaa tietoja toisen henkilön saamasta postista. Virhejakeluiden johdosta C:lle on tullut useita palautteita, joiden mukaan väärään osoitteeseen toimitettu posti on toimitettu myöhemmin avattuna oikealle vastaanottajalle.

A on edelleen kertonut, että C ja B ovat keskustelleet hänen kanssaan jakeluvirheistä ja asiakaspalautteista vuosien 1998 - 1999 aikana muutaman kerran. A ei näissä keskusteluissa eikä myöskään varoituksen antamisen yhteydessä ole tuonut esille heikentynyttä näkökykyään virhejakeluiden syynä eikä hän myöskään ole antanut näille muuta selitystä. Valaistusolosuhteista A ei kertomansa mukaan myöskään ole koskaan valittanut työnantajalle.

A on edelleen kertonut, että hänellä ei ole ollut varsinaista jakelupiiriä, vaan hän on vuosina 1998 - 1999 joutunut työskentelemään kahdeksassa - yhdeksässä eri jakelupiirissä.

A on 16.11.1999 saamansa varoituksen jälkeisenä päivänä jakanut sittemmin valituksen tehneelle henkilölle virheellisesti postilähetyksen, minkä asiakas on palauttanut rappukäytävässä A:lle ja samalla kysynyt jotakin odottamaansa lähetystä. A on kertomansa mukaan todennut tähän, että hän ei ole nähnyt kyseisenkaltaista lähetystä sinä päivänä. A on myös todennut, että jos se on lähetetty, niin se tuodaan perille kunhan se tulee jakoon toimipaikassa. A:n mukaan mahdollista on, että hänelle on samana aamuna sattunut toinenkin jakeluvirhe. Tuona päivänä A:lle sattuneista jakeluvirheistä on työtuomioistuimelle jätetty Postin vastaanottama asiakaspalaute, jossa valitettiin virheistä ja A:n käytöksestä.

Työnantaja on A:n mukaan jakeluvirheitä koskeneiden keskustelujen yhteydessä esittänyt hänelle myös työpaikan vaihtamista. Mahdollisina työkohteina työnantaja on esittänyt Postin Vantaan Voutilan tai Pasilan toimipaikkaa. Ensiksi mainittuun paikkaan A on kieltäytynyt siirtymästä työmatkan johdosta. Pasilaan A olisi ollut kertomansa mukaan halukas siirtymään, mutta jostakin syystä hän ei ole sinne päässyt.

Arviointi ja johtopäätökset

A:n työsuhteessa noudatettavan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksista huolimatta jättänyt noudattamatta (v. 1970) työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita. Työsopimuslain viimeksi mainitun kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

A:n jakeluvirheisiin on saattanut osaltaan vaikuttaa hänen näkökyvyssään ollut vika, jonka korjaamiseen silmälasein A on ryhtynyt välittömästi työsuhteensa purkamisen jälkeen. A:n omasta kertomuksesta on käynyt ilmi, että hän on työsuhteensa aikana ollut tietoinen mahdollisesta viasta näkökyvyssään. Tästä huolimatta hän ei ole oma-aloitteisesti ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Kun A:n esimiehet asiakaspalautteiden johdosta käytyjen keskustelujen ja varoitusten antamisten yhteydessä ovat ainakin muutaman kerran tiedustelleet A:lta, onko tällä vikaa näkökyvyssä, A on tämän selkeästi kiistänyt. Esimiesten yhtäpitäviin kertomuksiin nähden työtuomioistuin ei pidä uskottavana A:n ilmoitusta, että häneltä ei olisi tiedusteltu näkökyvyn heikkenemisestä. Työtuomioistuimen mielestä työnantajan ei ole tässä tilanteessa voitu edellyttää ryhtyvän enempiin toimenpiteisiin A:n osoittamiseksi näöntutkimuksiin, kun myös työterveyshuoltolain 2 §:ssä säädetyt edellytykset otetaan huomioon.

A ei ole virhejakeluita koskeneiden keskustelujen yhteydessä millään tavoin tuonut esille myöskään sitä, että syynä virheisiin voisivat olla jakelutoimipaikan tai jakelureittien rakennusten valaistusolosuhteet tai muut työolosuhteet. Muutkaan jakajat eivät ole tehneet tällaisia työskentelyolosuhteita koskevia huomautuksia. Siten työnantajalta ei voitu edellyttää puuttumista myöskään näihin olosuhteisiin A:n jakeluvirheiden estämiseksi.

Koska A:lle oli sattunut postinjakotyössä runsaasti virheitä, on työnantaja myös pyrkinyt etsimään A:lle soveltuvaa työtä yhtiön muista toimipaikoista. Työnantajan tarjoamista muista töistä A on kieltäytynyt.

Edellä selostetuissa olosuhteissa työnantaja on voinut perustellusti katsoa A:n tahallaan tai huolimattomuuttaan jättäneen työvelvoitteensa asianmukaisesti täyttämättä. Sikäli kuin jakeluvirheet ovat johtuneet A:n heikentyneestä näkökyvystä, tämän seikan esiintuominen ja haitan korjaaminen olisi ollut A:n itsensä asiana. Kun A:n virheet työssä varoituksista huolimatta ovat jatkuneet, on Suomen Posti Oy:llä ollut luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukainen peruste A:n työsopimuksen purkamiselle.

Koska Suomen Posti Oy ei ole A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, ei A:lla ole oikeutta kanteessa vaadittuun luottamusmiessopimuksen vastaiseen menettelyyn perustettuun korvaukseen. Myöskään Työnantajaliitto Allianssi TLA ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Postiliitto on jutun lopputulos huomioon ottaen velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Työnantajaliitto ja yhtiö ovat jättäneet oikeudenkäyntikulujen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet, työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Postiliitto velvoitetaan korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, H. Rautiainen, Virtanen, Palomäki ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.