Part-time employees on partial retirement rights to reduced working hours under collective agreement.

Kysymys osa-aikaeläkkeellä olevien toimihenkilöiden oikeudesta metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhentämiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 52

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJAT

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

Kvaerner Masa-Yards Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.4.2001

Pääkäsittely 19.6.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n sekä toiselta puolen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL ry:n, Svenska Tekniska Funktionärsförbundet i Finland STAF rf:n ja Teknisten Liitto TL ry:n, nykyisen Toimihenkilöunioni TU:n, johon myös kaksi muuta edellä mainittuja toimihenkilöliittoa ovat liittyneet, välillä 20.1.2000 allekirjoitetussa metalliteollisuuden toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Säännöllinen työaika ja sen sijoittuminen

1 Säännöllisen työajan pituus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työajan lyhentäminen

Päivä- ja kaksivuorotyössä, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, tulee työaika järjestää siten, että se on vuonna 2000 keskimäärin 36,3 tuntia viikossa ja vuonna 2001 keskimäärin 36,4 tuntia viikossa. Tällöin myös arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto tasaavat viikkotyöajan näihin määriin kalenterivuoden aikana. Työajan tasaamisessa noudatetaan 3 momentin määräyksiä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 Työajan lyhentäminen päivä- ja kaksivuorotyössä

Päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentäminen toteutuu antamalla vapaata niin, että työaika enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 1 momentin mukaiseen määrään viikossa. Vuosilomapäiviä ei voida käyttää työajan tasaamiseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Eräät erityistilanteet

Työsuhteen alkaminen kesken vuotta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toimihenkilö pitää työsuhteensa alkamisen jälkeiselle ajalle sattuvat vapaat, mitkä esim. muille saman työryhmän toimihenkilöille ja työntekijöille on ilmoitettu. On mahdollista kuitenkin laatia hänelle myös henkilökohtainen keskimääräinen viikkotyöaika jäljellä olevaa vuotta varten.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuhteen päättyminen kesken vuotta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli työsuhde päättyy kesken vuoden, maksetaan toimihenkilön työsuhdesaatavat normaaliin tapaan. Niitä pitämättömiä vapaita, jotka on merkitty työtuntijärjestelmään, ei tällöin huomioida. Työtuntijärjestelmään merkitsemättömät pitämättömät vapaat korvataan säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla korvauksella.

Työaikamuodon tai osaston vaihtuminen:

Toimihenkilö voi esimerkiksi joutua siirtymään ennen päivätyötä koskevien työajan lyhennysvapaiden pitämistä keskeytyvään kolmivuorotyöhön niin, että aiotut vapaapäivät muuttuvatkin työpäiviksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaat eivät seuraa mukana työaikamuodon vaihtuessa. Vapaita saatetaan kuitenkin antaa esimerkiksi suunniteltua aikaisemmin tai mikäli 3-vuorotyö kestää vain lyhyehkön ajan, vapaita voidaan antaa sen jälkeen, kun toimihenkilö on siirtynyt takaisin päivätyöhön. Jos toimihenkilön työaikamuoto vaihtuu usein, huolehditaan siitä, että toimihenkilön suhteellinen työaika ei pitene.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että osa-aikaisesti työaikamuodossa, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, työskentelevät toimihenkilöt ovat oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin mukaista työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn, tai toissijaisesti

vahvistaa, että osa-aikaisesti työaikamuodossa, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, työskentelevät toimihenkilöt A ja B ovat oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin mukaista työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn, sekä lisäksi

tuomitsee Kvaerner Masa-Yards Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Kvaerner Masa-Yards Oy:n ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Taustaa

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko osa-aikaeläkkeellä olevalle toimihenkilölle ja siten myös A:lle ja B:lle antaa työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettua työajan lyhennysvapaata. Toimihenkilöunioni TU:n käsityksen mukaan kysymyksessä oleville toimihenkilöille tulee antaa lyhennysvapaita heidän tekemänsä työajan ja kokoaikaisen työajan suhteessa. Työnantajapuoli on katsonut, että A ja B eivät olleet oikeutettuja vapaaseen. Koska asiasta ei ollut saavutettu yksimielisyyttä työpaikalla, oli asia siirretty liittojen välillä neuvoteltavaksi. Nämä neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Työehtosopimusmääräysten tulkinta

Työajan lyhentäminen on liitetty työaikamuotoon, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Osa-aikaisesti tässä työaikamuodossa työskenteleviä toimihenkilöitä ei ole työehtosopimuksen määräyksillä suljettu pois lyhennysvapaiden piiristä. Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan päivätyössä, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, tulee työaikaa lyhentää siten, että todellisen tehdyn työajan pituudeksi tulee vuonna 2000 keskimäärin 36,3 tuntia viikossa. Työehtosopimuksen mukaan arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto otetaan huomioon työaikaa tasaavina päivinä. Edellä mainittuun keskimääräiseen viikkotyöaikaan päästään, kun koko vuoden kyseisessä työaikamuodossa työskentelevälle toimihenkilölle annetaan 100 tuntia työajan lyhennysvapaata.

Työajan lyhennysvapaita kertyy vakiintuneesti myös muille osan vuotta kyseisessä työaikamuodossa työskenteleville toimihenkilöille. Tällaisia toimihenkilöitä ovat muun muassa perhevapailla, vuorotteluvapaalla ja pitkillä sairauslomilla olevat toimihenkilöt, joilla ei ole oikeutta palkkaan mainittujen poissaolojen ajalta. Työnantajan nyt esittämä tulkinta johtaisi siihen, että työaikamuodossa 8/40 osa-aikaisesti työskentelevään henkilöön sovellettaisiin pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työaikamääräyksiä kuin kokoaikaiseen toimihenkilöön, jolla on muusta syystä johtuvia poissaoloja, jotka eivät kuitenkaan sulje toimihenkilöä työajan lyhennysvapaajärjestelmän ulkopuolelle. Tällainen tulkinta on ristiriidassa myös osa-aikatyötä koskevan direktiivin 97/81/EY kanssa.

Työnantajaliiton asiassa omaksuma tulkinta johtaisi myös osa-aikajärjestelmän vastaiseen lopputulokseen, koska tässä tapauksessa osa-aikaeläkkeelle jääneen toimihenkilön ansioiden alenema ja työajan lyhennys eivät vastaisi toisiaan, vaan toimihenkilön työaika lyhenisi vähemmän kuin mitä hänen ansionsa alentuvat.

Työehtosopimuksen määräyksistä sovittaessa ei esillä ole ollut osa-aikaisina työskentelevien toimihenkilöiden asema. Metalliteollisuuden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen osalliset olivat sopineet siitä, että osa-aikaisesti työskentelevät työntekijät jäävät työajan lyhennysjärjestelmän ulkopuolelle. Myös toimihenkilöiden työehtosopimusneuvottelijoille oli esitetty vastaavanlaisen sopimuksen tekemistä. Koska esitetty tulkinta ei kuitenkaan vastannut sitä, mitä työehtosopimukseen osalliset olivat työajan lyhennysjärjestelmästä sopiessaan tarkoittaneet, eivät toimihenkilöpuolen edustajat olleet suostuneet sopimuksen tekemiseen.

Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 1999-66 todennut, että metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisalalla keskeytymättömässä kolmivuorotyössä osa-aikaisesti työskentelevät toimihenkilöt ovat työajasta kolmivuorotyössä tehdyn sopimuksen soveltamispiirissä. Tässä tuomiossa on siten vahvistettu osa-aikatyöntekijän oikeus sopimuksen taustalla oleviin työajan lyhennyksiin. Työtuomioistuin on lisäksi tuomioissaan nrot 2000-8 ja 2000-1 sekä 1999-34 käsitellyt kysymystä osa-aikaisen työntekijän oikeudesta työajan lyhennysvapaisiin. Kaikissa näissä tuomioissa työtuomioistuin on katsonut, että työajan lyhennysvapaat kuuluvat myös osa-aikaiselle työntekijälle.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Koska Kvaerner Masa-Yards Oy ei ole antanut A:lle ja B:lle työajan lyhennysvapaita, on yhtiö menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on jättäessään puuttumatta työnantajan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn ja päinvastoin tukiessaan sitä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Kvaerner Masa-Yards Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Kvaerner Masa-Yards Oy ovat lisäksi vaatineet Toimihenkilöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kiistämisen perusteet

Työajan lyhentämismääräysten taustaa yleisesti

Työajan lyhentämismääräykset ovat saaneet alkunsa 1984 tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, jolla oli sovittu työajan lyhentämisestä 32 tunnilla vuodessa. Keskusjärjestöt STK ja SAK olivat antaneet 8.1.1985 yhteisen suosituksen, jonka mukaan työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Tarkoituksena oli ollut lyhentää kaikkein pisimpiä työaikoja, joita tuolloin olivat tehneet 40 tuntia viikossa päivä- ja kaksivuorotyössä työskentelevät. Lyhennyksillä oli pyritty pienentämään pisimpien työaikojen eroa lyhyempiin työaikoihin. Työajan lyhentäminen oli käytännössä toteutettu eri liittojen yksityiskohtaisesti sopimalla tavalla. Työajan lyhennys oli noussut asteittain sataan tuntiin kalenterivuodessa.

Pekkas-sopimukseen liittyvien työajan lyhentämistä koskevien määräysten historia kävi selville työtuomioistuimen tuomiosta nro 2000-1 ja Teollisuuden ja Työnantajan Keskusliiton johtajan tässä asiassa antamasta todistajan lausunnosta sekä myös työtuomioistuimen tuomiosta nro 2000-8.

Tulkittavana olevien työajan lyhentämistä koskevien sopimusmääräysten tausta

STK:n ja STTK:n välinen runkosopimus 1984 - 1986 sisälsi työajan lyhentämistä koskevat määräykset koskien työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa. Runkosopimuksen mukaan työajan lyhentämistavasta tuli sopia palkkasopimuskohtaisesti ja tämän jälkeen toteuttaa työajan lyhennys, ei kuitenkaan ennen 1.1.1986.

Ensimmäiset metalliteollisuuden teknisten toimihenkilöiden työajan lyhentämistä päivä- ja kaksivuorotyössä koskevat määräykset ovat sisältyneet Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ry:n ja Teknisten Liitto TL:n välillä ajaksi 11.3.1986 - 29.2.1988 solmittuun palkkasopimukseen. Tällä sopimuksella sen allekirjoittaneet liitot olivat yhtyneet STK:n ja STTK:n väliseen 11.3.1986 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattaneet sen voimaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton osalta.

Edellä mainitun palkkasopimuksen 9 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan säännöllistä 40- tuntista viikkotyöaikaa koskevan työajan lyhentämisestä oli sovittu palkkasopimuksen liitteenä olevalla pöytäkirjalla. Tällä tarkoitettiin välityslautakunnan 18.1.1986 tekemää päätöstä metalliteollisuuden teknisten toimihenkilöiden työajan lyhentämistä koskevassa asiassa. Mainittua päätöstä oli noudatettu asianosaisliittojen välillä tuolloin voimassa olleiden ja seuraavaksi solmittujen työehtosopimusten osana. Päätöksen mukaan työajan lyhennysvapaat ovat kertyneet eli niitä on ansaittu. Nämä määräykset eivät olleet enää voimassa, koska välityslautakunnan päätöstä oli noudatettu 31.10.1993 päättyneen sopimuskauden loppuun.

Sopimuskautta 17.12.1993 - 31.12.1994 koskeneen palkkasopimuksen 9 §:ssä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Teknisten Liitto TL olivat sopineet, että vuoden 1994 runkosopimuksen liitteenä olevaa päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistapaa koskevaa pöytäkirjaa noudatetaan kyseisen sopimuksen osana. Edellä mainitussa työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa ei ollut enää minkäänlaista ansainta- tai kertymäperiaatetta. Tämä kävi ilmi työaikasopimukseen otetuista esimerkkitilanteista. Esimerkeistä kävi muun muassa ilmi, että työaikamuodon vaihtuessa päivätyöstä kolmivuorotyöhön vapaat eivät seuranneet mukana työaikamuodon vaihtuessa eli niitä ei ollut ansaittu. Ansaintaperiaatteesta oli haluttu luopua, koska työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei myöskään enää ollut ollut minkäänlaista työajan lyhennysvapaiden ansaintaa.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Teknisten Liitto TL:n välillä ajaksi 17.1. - 31.12.1995 tehdyn työehtosopimuksen 7 § oli sisältänyt muun muassa määräykset työajan lyhentämisestä. Nämäkään määräykset eivät olleet sisältäneet minkäänlaista työajan lyhennysvapaiden ansainta-/kertymisperiaatetta. Tästä työehtosopimuksesta kävi jo selvästi ilmi, että 7,5 tuntia päivässä/37,5 viikossa työskennelleet toimihenkilöt eivät kuuluneet työajan lyhentämisjärjestelmän piiriin. Sopimuksen mukaan oli ollut mahdollista tehdä paikallinen sopimus, jolla olisi siirrytty kyseisten toimihenkilöiden osalta 40 tunnin työviikkoon. Vasta työajan muututtua 40 tunniksi viikossa työaikaa olisi lyhennetty työehtosopimuksen mukaisesti. Sopimusmääräys osoitti siten selvästi, että kaikki muut paitsi jatkuvasti 40-tuntista työviikkoa tekevät oli ollut tarkoitus jättää työajan lyhentämisjärjestelmän ulkopuolelle.

Voimassa olevan työehtosopimuksen määräykset eivät myöskään sisältäneet minkäänlaista työajan lyhennysvapaiden ansainta- tai kertymäperiaatetta. Määräykset ovat pääosin samansisältöiset kuin jo vuoden 1995 työehtosopimuksessa.

Voimassa olevat sopimusmääräykset

Työajan lyhentäminen päivä- ja kaksivuorotyössä koskee toimihenkilöitä, jotka työskentelevät normaalisti täysiaikaisesti eli 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Lyhentäminen toteutetaan antamalla toimihenkilölle vapaata niin, että työaika enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu sopimuksen mukaisiin määriin. Työajan lyhentämistä koskevat määräykset lähtevät nimenomaan kalenterivuoteen sidotusta ajattelusta. Vaikka työehtosopimus ei sisälläkään varsinaista vuosityöaikaa, ajatuksena on, että työajan tulee olla tietyn kalenterivuoden aikana keskimäärin työehtosopimuksessa mainittu määrä, joka vuonna 2000 on keskimäärin 36,3 tuntia viikossa. Kalenterivuosiajattelua tukee sekin, että koko kalenterivuoden aikana myös arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto lyhentämisvapaiden lisäksi lyhentävät/tasaavat viikkotyöajan työehtosopimuksen mukaisiin määriin.

Tarkoituksena on, että toimihenkilön työskennellessä päivä- ja kaksivuorotyössä koko kalenterivuoden työaika tasoittuisi sopimuksessa mainittuun määrään, kun arkipyhät, joulu- ja juhannusaatto sekä työajan tasaamisvapaat 100 tuntia (12,5 päivää) otetaan huomioon. Mikäli toimihenkilö on työssä päivä- ja kaksivuorotyössä ainoastaan osan kalenterivuodesta, ei keskimääräinen viikkotyöaika yksittäisen toimihenkilön osalta ole sopimuksessa mainitun keskimääräisen viikkotyöajan suuruinen. Järjestelmä on kollektiivinen. Keskimääräisen viikkotyöajan taustalla ei ole ajatusta siitä, että vapaita ansaittaisiin sen enempää tehdyltä työajalta kuin palkallisten poissaolojen ajalta.

Työehtosopimuksessa on esimerkkitilanteena mainittu muun muassa tapaus, jossa toimihenkilön työsuhde alkaa kesken kalenterivuoden. Tällaisessa tilanteessa hän voi pitää ainoastaan ne työajan tasaamisvapaat, jotka on ilmoitettu muille saman työryhmän toimihenkilöille ja työntekijöille. Mihinkään muihin tasaamisvapaisiin hänellä ei ole oikeutta, ellei asiasta sovita toisin. Työaikaa ei siten lyhennetä/tasata esimerkiksi siten, että toimihenkilö olemalla töissä puolet kalenterivuodesta ansaitsisi puolet työajan tasaamisvapaista.

Edellä mainittua periaatetta sovelletaan myös työsuhteen päättyessä kesken vuotta. Toimihenkilölle ei tällöin korvata niitä pitämättömiä vapaita, jotka on merkitty työtuntijärjestelmään. Mikäli vapaat ansaittaisiin tehdyn työajan ja palkallisten poissaolojen osalta, tämä menettely ei olisi mahdollista. Myös työaikamuodon tai osaston vaihtumiseen liittyvä esimerkki tukee sitä, että minkäänlaista ansainta-/kertymisjärjestelmää ei ole. Henkilö voi olla pitkänkin jakson päivä- tai kaksivuorotyössä ilman, että hänelle annetaan yhtään työajan tasaamisvapaata, ja ilman, että työnantaja tällä menettelyllä rikkoisi työehtosopimuksen määräyksiä.

Työajan lyhentämisvapaita ei siten kertynyt vain osan vuotta kyseisessä työaikamuodossa työskenteleville toimihenkilöille. Vapaita ei kertynyt eikä niitä ansaittu ja osan vuotta päivä- tai kaksivuorotyössä työskentelevien vapaiden saanti riippuu tuotantotilanteesta ja mahdollisuudesta antaa lyhentämisvapaita sekä siitä, onko niin sanottuja kollektiivivapaita merkitty työtuntijärjestelmään kyseiselle työskentelyajanjaksolle.

Kalenterivuosiajattelu, 37,5 tuntista työviikkoa työskentelevien toimihenkilöiden jättäminen pois työajan lyhentämisjärjestelmän piiristä sekä ansaintaperiaatteesta luopuminen tukevat sitä, että osa-aikaiset työntekijät eivät ole oikeutettuja lyhentämisvapaiden saamiseen.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto

Työehtosopimuksen 6 §:n 1 ja 3 momenttien sanamuotokin tukee työnantajapuolen tulkintaa. Sanamuodon mukaan työajan lyhentämismääräys koskee ainoastaan päivä- ja kaksivuorotyötä, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Toimihenkilön tulee myös työskennellä jatkuvasti kyseisessä työaikamuodossa. Sanamuoto lähtee myös siitä, että työaika tulee järjestää kalenterivuoden aikana keskimäärin sopimuksessa mainittuun määrään. Mikäli henkilö työskentelee esimerkiksi ainoastaan joka toinen viikko 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, on hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa kalenterivuoden aikana jo hänen työsopimuksensa perusteella huomattavasti alle 36,3 tuntia. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon arkipyhien lyhentävä vaikutus, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee entisestään. Työehtosopimuksen sanamuoto ei siten tue tulkintaa, jonka mukaan osa-aikatyöntekijät kuuluisivat työajan lyhennysmääräysten soveltamispiiriin.

Työehtosopimukseen osallisten tarkoitus

Kun pekkas-sopimuksessa oli sovittu työajan lyhentämisestä, tarkoituksena oli ollut lyhentää ainoastaan kaikkein pisimpiä työaikoja. Tämä lähtökohta ei millään tavoin tukenut sitä, että lyhentäminen koskisi osa-aikaisia työntekijöitä, koska heidän työaikansa jo sopimuksen perusteella on normaalia lyhyempi. Kaikkien osa-aikaisten työntekijöiden sulkeminen työajan lyhentämisjärjestelmän ulkopuolelle käy ilmi jo siitä, että 37,5 tuntia viikossa työskentelevät toimihenkilöt on jätetty järjestelmän ulkopuolelle. Työehtosopimukseen osalliset olivat myös 17.12.1993 alkaneen sopimuskauden alusta luopuneet ansainta-/kerryntäperiaatteesta. Työntekijöiden osalta tästä periaatteesta oli luovuttu jo aikaisemmin.

Työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena on myös ollut, että työntekijöiden ja toimihenkilöiden työajan lyhentämistä koskevien määräysten soveltamisala olisi samanlainen. Näin ollen merkitystä on myös sillä, minkälaista käytäntöä noudatetaan sovellettaessa metalliteollisuuden työntekijöiden työajan lyhentämistä koskevia määräyksiä.

Toimihenkilöiden kohdalla noudatettu työajan lyhentämiskäytäntö

Osa-aikaiset toimihenkilöt eivät metalliteollisuudessa vallitsevan tulkintakäytännön mukaan ole kuuluneet työajan lyhennysjärjestelmän piiriin. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tiedossa ei ollut yhtään poikkeusta tästä käytännöstä. Mitään perusteita ei ole sille tulkinnalle, että joka toinen viikko 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa työskentelevään toimihenkilöön tulisi soveltaa työajan lyhentämismääräyksiä. Tällaisen toimihenkilön työaika on jo sopimuksen perusteella huomattavasti lyhyempi kuin järjestelmän ulkopuolelle jäävän 37,5 tuntia viikossa työskentelevän toimihenkilön työaika.

Työntekijöiden työajan lyhentämistä koskevat määräykset

Metalliteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentissa todetaan, että momentin määräykset koskevat normaalisti täysiaikaista eli 40 tuntisin työviikoin tapahtuvaa työskentelyä päivä- ja kaksivuorotyössä. Metalliteollisuuden työntekijöiden osalta tulkintana on, että työaikaa ei tasata (lyhennetä) eikä työntekijälle makseta työajan tasaamislisää, jos työskentely ei ole täysiaikaista riippumatta syystä, miksi osa-aikaiseen työhön on siirrytty tai siitä sovittu, ja riippumatta osa-aikaisen työskentelyn toteuttamistavasta. Tämä tulkinta koskee nimenomaan päivä- ja kaksivuorotyötä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liitto ry:n yhteinen tulkinta ilmenee 8.5.2000 päivätystä pöytäkirjasta. Pöytäkirjassa omaksuttuun tulkintaan on päädytty muun muassa määräysten syntyhistorian perusteella. Mitään perusteita ei ollut sille, että työajan lyhentämismääräyksiä sovellettaisiin eri tavoin työntekijöiden ja toimihenkilöiden kohdalla.

Osa-aikatyö

Oikeuskäytäntö

Kanteessa mainituilla neljällä työtuomioistuimen ratkaisulla ei ollut merkitystä ratkaistaessa nyt esillä olevaa asiaa. Työajan lyhentämistä koskevien määräysten kohdalla kysymys on alakohtaisista työehtosopimuksista ja tulkinta eri aloilla ei välttämättä ole samanlainen.

Työtuomioistuimen tuomiossa nro 1999-66 on ollut kysymys kolmivuorotyöstä ja metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisesta. Tuomiossa on kiinnitetty huomiota siihen, että kolmivuorotyösopimuksessa ei keskeytymättömässä kolmivuorossa tehtyä työtä ole miltään osin nimenomaisesti suljettu soveltamispiirin ulkopuolelle. Päivä- ja kaksivuorotyön osalta työehtosopimuksen määräykset kuitenkin rajaavat niiden soveltamisen työhön, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Edellä mainittu työtuomioistuimen tuomio ei siten anna tulkintaohjetta nyt esillä olevan riitakysymyksen ratkaisemiseen.

Työtuomioistuimen tuomioissa nrot 1999-34, 2000-1 ja 2000-8 on ollut myös kysymys työajan lyhentämismääräysten tulkinnasta. Näissä tuomioissa esillä olleissa työehtosopimusten määräyksissä on kuitenkin ollut olennaisia eroja verrattuna metalliteollisuuden toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen määräyksiin. Kaikissa kolmessa mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa työajan lyhentäminen/vuorovapaiden antaminen on perustunut ansainta-/kertymäperiaatteelle. Tällaista periaatetta ei noudateta metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisalalla.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Sekä A että B työskentelevät osa-aikaisesti, eikä heillä siten ole oikeutta työajan lyhennysvapaisiin tekemänsä työajan suhteessa. Koska A työskentelee joka toinen viikko 24 tuntia ja joka toinen viikko 32 tuntia, ei yksikään hänen työviikoistaan ole 40 tunninpituinen.

Kvaerner Masa-Yards Oy on toiminut työehtosopimuksen vakiintuneen tulkintakäytännön ja myös työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Näin ollen yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Kvaerner Masa-Yards Oy:n palveluksessa oleva A on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle 1.9.1998. Osa-aikaeläkkeelle siirtymisen jälkeen hän on työskennellyt joka toinen viikko kolmena päivänä ja joka toinen viikko neljänä päivänä tehden kahdeksan tunnin työpäiviä. A:n keskimääräiseksi työajaksi viikossa on siten muodostunut 28 tuntia. B on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle 9.10.1999. Osa-aikaeläkkeelle siirtymisen jälkeen hän on jatkanut työskentelyä olemalla joka toinen viikko työssä ja joka toinen viikko osa-aikaeläkkeellä. Työssäoloaikanaan B on työskennellyt kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa. Ennen osa-aikaeläkkeelle siirtymistään A ja B ovat työskennelleet päivätyössä, jossa heidän säännöllinen työaikansa on ollut kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Osa-aikaeläkkeelle siirtymisen jälkeen A:lle on maksettu palkkaa, joka on suuruudeltaan 28/40 hänen aikaisemmasta palkastaan. B:lle osa-aikaeläkkeellä työskentelyn aikana maksettu palkka on ollut suuruudeltaan puolet hänen aikaisemmasta palkastaan.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvilla osa-aikaeläkkeellä olevilla toimihenkilöllä oikeus työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettuun työajan lyhennysvapaaseen tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn.

Työajan lyhentämismääräykset ja niiden syntyhistoria

Työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaan päivä- ja kaksivuorotyössä, jossa säännöllinen työaika on kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, tulee työaika järjestää siten, että se on vuonna 2000 on keskimäärin 36,3 tuntia viikossa ja vuonna 2001 keskimäärin 36,4 tuntia viikossa. Tällöin myös arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto tasaavat viikkotyöajan näihin määriin kalenterivuoden aikana. Saman pykälän 3 momentin mukaan päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentäminen toteutuu antamalla vapaata niin, että työaika enintään kalenterivuoden ajanjaksossa tasaantuu keskimäärin edellä mainittuun määrään viikossa. Työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun keskimääräiseen viikkotyöaikaan päästään esitetyn selvityksen mukaan, kun työaikaa tasaavien työehtosopimuksessa mainittujen päivien lisäksi koko kalenterivuoden kysymyksessä olevassa työaikamuodossa työskentelevälle toimihenkilölle annetaan työajan tasaamisvapaata 100 tuntia.

Metalliteollisuuden toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen työajan lyhentämistä koskevat määräykset on otettu vuonna 1986. Tuolloin tehdyn palkkasopimuksen 5.1. kohdan mukaan työaikaa on lyhennetty 32 tuntia neljännesvuodessa niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Palkkasopimuksen vapaan kertymistä koskevissa määräyksissä on muun muassa todettu, että työajan lyhentämisen piiriin kuuluvalle tekniselle toimihenkilölle kertyy kahdeksan tuntia vapaata jokaista sellaista vuosineljännestä kohden, jonka aikana hän työskentelee sellaisessa työaikamuodossa, jossa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Vapaan kertyminen on riippunut toimihenkilön työskentelystä kysymyksessä olevassa työaikamuodossa, sillä määräyksessä on todettu, että vapaata ei kerry sellaiselta vuosineljännekseltä, jonka aikana tekninen toimihenkilö on ollut tekemättä työtä kysymyksessä olevassa työaikamuodossa enemmän kuin 11 työpäivää.

Työehtosopimusosapuolet ovat 17.12.1993 voimaan tulleessa palkkasopimuksessa sopineet muun muassa asianomaisten keskusjärjestöjen välisen päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistapaa koskevan pöytäkirjan noudattamisesta. Tämän työaikasopimuksen 3 §:n mukaan työajan lyhentäminen toteutetaan antamalla vapaata niin, että työaika enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 36,7 tuntiin viikossa. Työaikasopimus on sisältänyt jo myös nykyiseen sopimukseen sisältyvän kaltaiset työtuntijärjestelmää koskevat määräykset sekä muun muassa määräyksen, jonka mukaan työsuhteen päättyessä pitämättä oleva työtuntijärjestelmään merkitsemätön vapaa korvataan kuten viikkoylityö.

Vuodesta 1995 alkaen työehtosopimuksen päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistä koskevat määräykset ovat olleet asiallisesti samansisältöiset kuin voimassa olevassa työehtosopimuksessa. Vuodesta 1995 alkaen työehtosopimuksessa on myös ollut määräykset, jotka koskevat 37,5 tunnin viikkotyöaikaa tekevän toimihenkilön siirtymistä työskentelemään 40 tuntia viikossa sekä hänen siirtymistään tämän johdosta 40-tuntista työviikkoa koskevan työajan lyhentämissopimuksen soveltamispiiriin.

Työajan lyhentämistä koskevien määräysten tarkoitus ja tulkinta

Työtuomioistuimessa on työajan lyhentämistä koskevien määräysten tarkoituksesta ja soveltamisesta kuultu todistajina Toimihenkilöunioni TU:n palveluksessa olevia työsuhdeasiainjohtaja C:tä ja työsuhdeasiamies D:tä sekä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n palveluksessa olevia osastopäällikkö E:tä, osastopäällikkö F:ää, apulaisjohtaja G:tä ja johtaja H:tä.

C:n mukaan toimihenkilöpuoli oli vuonna 1995 tehnyt työnantajapuolelle esityksen osa-aikaisen toimihenkilön palkan määräytymisestä. Esitys on lähtenyt siitä, että jos 40 tuntia viikossa työskentelevän toimihenkilön työaika puolitetaan, palkan tulee olla 55 prosenttia kokoaikaisen työn palkasta. Perusteena esitykselle on ollut, että palkka tulee suhteuttaa todellisuudessa tehtyyn työaikaan eli 36,3 tuntiin viikossa. Tämä esitys on työnantajapuolelta torjuttu.

D on kertonut, että toimihenkilöjärjestö on torjunut työnantajaliiton tekemän esityksen osa-aikaeläkkeellä olevien henkilöiden jättämisestä työajan lyhentämistä koskevien sopimusmääräysten soveltamisen ulkopuolelle. Tällaisista määräyksistä työnantajaliitto on sopinut metalliteollisuuden työntekijöiden osalta Metallityöväen Liiton kanssa. D:n tiedossa ei ollut yhtään sellaista yritystä, jossa työtuntijärjestelmä olisi tehty siten, että siihen olisi etukäteen merkitty kaikki työajan lyhentämisvapaat. Sen sijaan sellaisia työtuntijärjestelmiä käytännössä on tehty, joissa etukäteen työajan lyhennyspäiviksi on merkitty juhlapyhien väliin jääviä päiviä. Ellei työpaikalla ole tehty työtuntijärjestelmää, johon työajan tasaamisvapaat on merkitty, on esimerkiksi kesken vuotta työhön tulleella toimihenkilöllä oikeus saada työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan perusteella.

Työantajapuolen todistajien E:n, F:n, G:n ja H:n kertomuksista ilmenee, että työajan lyhennysmääräyksiä on tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan sellaisiin toimihenkilöihin, jotka jatkuvasti työskentelevät siten, että heidän työaikansa on kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Kun vuonna 1993 on sovittu työajan lyhentämisjärjestelmää koskevien määräysten muuttamisesta, tarkoituksena on ollut luopua aikaisemmasta ansaintaperiaatteesta ja yhtenäistää määräykset samansisältöisiksi kuin työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa. Tämän yhtenäistämisen vuoksi työehtosopimukseen on myös otettu määräykset 37,5 tuntia viikossa työskentelevän toimihenkilön siirtymisestä 40 tunnin viikkotyöaikaan ja työajan lyhennysjärjestelmän piiriin.

Arviointi ja johtopäätökset

Päivä- ja kaksivuorotyössä työskentelevien metalliteollisuuden toimihenkilöiden työajan lyhennysmääräyksistä sovittaessa tarkoituksena on ollut lyhentää pisimpää työaikaa eli kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa työskentelevien toimihenkilöiden työaikaa. Osapuolten tarkoituksena on ollut nimenomaisesti jättää 37,5 tunnin viikkotyöaikaa tekevät työajan lyhentämismääräysten soveltamisen ulkopuolelle. Sen jälkeen kun osa-aikaeläkkeet 1990-luvulla ovat yleistyneet, on työnantajaliitto tehnyt toimihenkilöpuolelle esityksen sopimukseksi, jonka mukaan osa-aikaeläkkeellä olevat toimihenkilöt jätettäisiin työajan lyhentämisjärjestelmän ulkopuolelle. Metalliteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiirissä vastaava sopimus on hyväksytty, mutta toimihenkilöpuolella tehty esitys on torjuttu.

Työajan lyhentäminen oli alun alkaen tarkoitettu kohdistaa niihin työaikamuotoihin, joissa työaika vuositasolla muodostui kaikkein pisimmäksi. Pelkästään tästä lähtökohdasta arvioiden työajan lyhennysmääräysten soveltaminen sellaisenaan osa-aikaisiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin, joilla työaika ainakin vuositasolla jää edellä tarkoitettua lyhyemmäksi, ei ilmeisesti vastaa sopijapuolten oletettavaa alkuperäistä tarkoitusta. Toisaalta tarkoituksena kuitenkin on ollut, että työehtosopimus määrittelee yhtä lailla kokoaikaisen kuin osa-aikaisenkin työsuhteen ehtoja. Sanotulla on työtuomioistuimen mielestä merkitystä myös tulkittaessa työehtosopimuksen määräyksiä työajan lyhentämisestä. Riidanalaisen metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 20.1.2000 - 31.1.2001 määräysten tulkinnassa on työehtosopimusaineiston lisäksi otettava huomioon asiaan liittyvä lainsäädäntö ja muu normisto.

Oikeus tulla kohdelluksi tasapuolisesti samanlaisissa tilanteissa on perusoikeus, joka on kirjattu työsuhteiden osalta sekä aiemmin voimassa olleeseen että uuteen vuonna 2001 voimaan tulleeseen työsopimuslakiin. Uudessa työsopimuslaissa on lisäksi erityissäännös, jolla on pyritty varmistamaan tasapuolinen kohtelu erityisesti osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa. Tämän säännöksen mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Vastaava osa-aikatyöntekijöiden syrjimättömyyden periaate sisältyy myös Euroopan unionin 15.12.1997 annettuun osa-aikatyöntekijöitä koskevaan direktiiviin. Siinä on lisäksi todettu, että silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan osa-aikaisissa työsuhteissa pro rata temporis -periaatetta (oikeuksien ja velvollisuuksien määräytyminen tehdyn työajan suhteessa). Direktiivi on tullut panna kansallisesti täytäntöön viimeistään 20.1.2000, johon mennessä myös työehtosopimukset on tullut saattaa sopusointuun direktiivin kanssa.

Selostetut säännöt vaikuttavat siihen, millä tavoin osa-aikatyössä sovellettavista ehdoista on mahdollista sopia ja miten sopimusehtoja on tulkittava. Lähtökohtana on pro rata temporis -periaatteen mukaisesti, että osa-aikatyötä tekevän palkka- ja muut ehdot määräytyvät tehdyn työajan suhteessa samalla tavoin kuin vastaavaa työtä tekevän kokoaikaisen toimihenkilön ehdot. Näin ollen kokoaikaisen toimihenkilön työajan lyhennysvapaiden ansainnan perusteena olevat määräykset on otettava huomioon myös asianomaisen osa-aikatyön vastaavista ehdoista sovittaessa. Tämä koskee myös nyt tarkasteltavaa, 20.1.2000 allekirjoitettua työehtosopimusta ja sen tulkintaa.

Työehtosopimuksen työaikamääräysten tulkitseminen niin, että työsuhteen ehtojen määräytymisperusteena voisi osa-aikaisilla työntekijöillä olla jokin muu, pitempi työaika kuin kokoaikaisen työntekijän todellinen enimmäistyöaika johtaisi siihen, että osa-aikaisesti työskentelevään työntekijään sovellettaisiin pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työsuhteen ehtoja kuin kokoaikaiseen työntekijään. Tällainen tulkinta olisi vastoin edellä todettuja tasapuoliseen kohteluun velvoittavia pakottavia lainsäännöksiä ilman, että sille olisi tässä tapauksessa esitettävissä asiallisia perusteita.

Vastaavalla tavalla osa-aikaisten työntekijöiden asemaa on arvioitu työtuomioistuimen samankaltaisia työaikajärjestelyjä koskevissa tuomioissa TT 2000-1 ja TT 2000-8.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen työajan lyhentämismääräysten vaikutus enimmäistyöaikaan on otettava huomioon määriteltäessä osa-aikaeläkkeellä olevan toimihenkilön työsuhteen ehtoja, milloin toimihenkilö työskentelee säännöllisesti työaikamuodossa, joka muutoin oikeuttaa työajan lyhentämiseen. Jos osa-aikaeläkkeelle siirtyvän toimihenkilön palkka puolitetaan, on hänen todellisen työaikansa myös puolituttava. Jos taas työaika ei todellisuudessa puolitu, suhteellisuusperiaatteen toteuttaminen edellyttää, että palkan on vastattava tehtävää pidempää työaikaa.

Osa-aikaeläkkeelle siirtymisen yhteydessä ei työnantajan, A:n ja B:n välillä ole sovittu työaikamuodon muuttamisesta vaan ainoastaan työntekovelvoitteen vähentämisestä. Osa-aikaisen työskentelyn aikana A ja B ovat edelleen työskennelleet sopimansa mukaisesti säännöllisesti työaikamuodossa, jossa työtä tehdään kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Heidän palkkauksensa on määräytynyt suhteuttamalla heidän osa-aikaisina tekemänsä työaika 40 tunnin viikkotyöaikaan. Kysymyksessä olevassa työaikamuodossa todellinen kokoaikaisen toimihenkilön viikkotyöaika on kuitenkin ollut 36,3 tuntia vuonna 2000 ja 36,4 tuntia vuonna 2001. Kun A:n ja B:n osa-aikaeläkkeelle siirtymisen yhteydessä heidän työsuhteensa ehdot on ollut tarkoitus suhteuttaa heidän tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaisen toimihenkilön vastaaviin ehtoihin, on myös heidän työaikansa suhteutettava kokoaikaisen toimihenkilön edellä todetuin tavoin lyhennettyyn työaikaan antamalla vastaava määrä vapaata.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A ja B ovat myös osa-aikatyöntekijöinä oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin mukaista työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo, että sillä ei ole perusteita kanteessa yleisessä muodossa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle, koska osa-aikaisen työntekijän mahdollinen oikeus työajan lyhennykseen riippuu myös siitä, mitä hänen kanssaan on sovittu työsuhteen ehdoista siinä vaiheessa, kun osa-aikaiseen työskentelyyn siirtymisestä on sovittu.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Koska kysymys osa-aikaisen toimihenkilön oikeudesta työajan lyhennysvapaaseen on ollut tulkinnanvarainen ja Kvaerner Masa-Yards Oy on lisäksi menetellyt asiassa työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti, ei Kvaerner Masa-Yards Oy:n voida katsoa asiassa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ei myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:llä ja Kvaerner Masa-Yards Oy:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Toimihenkilöunioni TU:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että A ja B ovat olleet oikeutettuja sillä tavoin lyhennettyyn työaikaan, joka määräytyy suhteessa samassa työssä kokoaikaisena työskentelevän työntekijän todelliseen työaikaan.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, K. Rautiainen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.