Labor court dismissed union claim that city violated technical agreements by paying unequal task-based wages to shift workers.

Maksaessaan vaativuudeltaan samanlaisiksi arvioimistaan tehtävistä erisuuruista tehtäväkohtaista palkkaa kaupunki oli menetellyt teknisten sopimuksen vastaisesti.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut havaita kaupungin menettelevän teknisten sopimuksen vastaisesti sen maksaessa samaa työtä samassa yksikössä ja samassa työtuntijärjestelmässä työskennelleille vuoromestareille ja vuoroteknikoille erisuuruisia tehtäväkohtaisia palkkoja. Sen olisi myös tullut huolehtia siitä, että kaupunki viipymättä oikaisee menettelynsä sopimuksen mukaiseksi. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 49

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin kaupunki

ASIA

Työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.4. ja 14.5.2001

Pääkäsittely 28.5.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisia sitovassa 11.12.1997 allekirjoitetussa teknisten sopimuksessa 1998 - 1999 (jäljempänä TS-98) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Tehtäväkohtainen palkka

1 mom. Kunnan tai kuntayhtymän ao. viranomainen päättää paikallisten yleisten periaatteiden mukaisesti viranhaltijan ja työntekijän tehtäväkohtaisesta palkasta ottaen huomioon seuraavat tekijät:

* tehtäviin kuuluva päätösvalta,

ratkaisujen merkittävyys ja vaikutukset

harkintavallan laajuus ja itsenäisyys

* töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuus,

* asema organisaatiossa,

* tehtävien vaatimat tekniset tiedot, taidot ja osaaminen,

* työnantajan edellyttämä koulutus,

* työnantajan edellyttämä kokemus,

* tehtävien edellyttämät vuorovaikutustaidot ja

* työolosuhteet.

Sov. ohje Kunnan ja kuntayhtymän on tullut ennen TS:n palkkausmääräysten käyttöönottoa paikallisesti neuvotella ja pyrkiä yksimielisyyteen ao. sopijajärjestöjen kanssa yleisitä periaatteista, joita kunnassa tai kuntayhtymässä noudatetaan 1 momenttia sovellettaessa. Jos näitä periaatteita muutetaan, tulee noudattaa liitteen 1 määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisia sitovassa 10.2.2000 allekirjoitetussa teknisten sopimuksessa 2000 (jäljempänä TS-2000) on edelle jäljennetty määräys ennallaan.

Suomen Konepäällystöliitolla on 2.4.1998 alkaen ollut oma kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskeva työ- ja virkaehtosopimus, jonka osana on noudatettu teknisten sopimusten TS-98:n ja TS-2000:n työ- ja virkaehtoja.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Helsingin kaupunki on rikkonut TS-98:n ja TS-2000:n 9 §:n 1 momentin määräystä maksaessaan Helsingin Energian Vuosaaren, Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vuoromestareille ja vuoroteknikoille vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä eri suuruisia tehtäväkohtaisia palkanosia,

velvoittamaan Helsingin kaupungin maksamaan vuoromestareille A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle, I:lle, J:lle, K:lle, L:lle, M:lle, N:lle ja O:lle 1.5.1998 lukien tehtäväkohtaisena palkkana 10 648 markkaa kuukaudessa sekä vuoroteknikoille P:lle, Q:lle, R:lle, S:lle ja T:lle 1.5.1998 lukien tehtäväkohtaisena palkkana 9 186 markkaa kuukaudessa,

velvoittamaan Helsingin kaupungin maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle työehtosopimuslain 7 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla hyvityssakkoa työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 ja 12 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

TS-98:n ja TS-2000:n 9 §:n mukaan kunnan viranomaisen on päättäessään työntekijän tehtäväkohtaisesta palkasta otettava huomioon seuraavat tekijät: tehtäviin kuuluva päätösvalta, töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuus, asema organisaatiossa, tehtävien vaatimat tekniset tiedot, taidot ja osaaminen, työnantajan edellyttämä koulutus, työnantajan edellyttämä kokemus, tehtävien edellyttämät vuorovaikutustaidot ja työolosuhteet. Tehtäväkohtainen palkka on siten määritelty pelkästään tehtävän vaativuuden mukaan. Työntekijän henkilökohtaisella taidolla tai muuten henkilöllä ei ole merkitystä määriteltäessä tehtäväkohtaista palkkaa.

Suomen Konepäällystöliittoon kuuluville Helsingin Energian Vuosaaren A- ja B-voimalaitosten ja Hanasaaren A- ja B-voimalaitosten vuoromestareille ja vuoroteknikoille sekä Salmisaaren voimalaitoksen vuoromestareille oli kuitenkin määritelty samanlaisissa tehtävissä erisuuruiset tehtäväkohtaiset palkat. Kunkin voimalaitoksen vuoromestarit ja toisaalta vuoroteknikot tekivät keskenään täysin samanlaisia tehtäviä. Heillä oli käytössään keskeytymätön kolmivuorotyö, jolloin he hoitivat säännöllisesti toistuvin työvuoroin kaikkia kolmivuorotyön työaikoja ja tehtäviä. Ainoana poikkeuksena tästä olivat kunkin työpisteen lomittajan tehtävissä työskentelevät työntekijät. Heidän työaikansa määräytyi lomitusten mukaan eikä säännöllisen kolmivuorotyökierron mukaisesti.

Kaupunki oli tehtävien vaativuusarvioinnissa itsekin päätynyt sille kannalle, että kunkin yksikön samoissa tehtävissä toimivien työntekijöiden tehtävät olivat, lomittajia lukuun ottamatta, vaativuudeltaan täysin samanlaiset. Kuitenkin tehtäväkohtaiset palkat olivat olleet samanlaisissa tehtävissä eri suuruiset. Kaupunki oli siten soveltanut väärin teknisten sopimuksen 9 §:ää.

Teknisten sopimuksen 9 §:ää oli tulkittava niin, että tehtäväkohtaisen palkan määrän täysin vastaavista tehtävistä oli oltava saman suuruinen. Kaupunki oli voimalaitosten vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden osalta maksanut täysin vastaavista tehtävistä erilaisia tehtäväkohtaisia palkkoja Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken 2.4.1998 voimaan tulleen työehtosopimuksen alusta alkaen. Kantajan tulkinnan mukaan kaupunki oli vahvistanut vuoromestareiden tehtäväkohtaiseksi palkaksi aiemmin sovelletun Y-palkkataulukon mukaisen palkkaluokan 31. Sen mukainen palkka oli ollut toukokuun alussa 1998 10 648 markkaa. Vuoroteknikoiden tehtäväkohtaiseksi palkaksi oli vahvistettu vastaavasti 9 186 markkaa kuukaudessa. Tämän suuruiset palkat oli vahvistettu ja maksettu osalle vuoromestareista ja vuoroteknikoista. Osa heistä oli saanut alhaisempaa palkkaa. Työnantaja oli myöhemmin tarkistanut myös heidän palkkoja mainittuun tehtäväkohtaiseen palkkaan.

Kullakin työntekijällä oli teknisen sopimuksen 9 §:n mukaan ehdoton oikeus saada tehtäväkohtainen palkkansa sen määräisenä kuin hänen 9 §:n mukaan määritelty tehtävänsä edellytti. Sen vuoksi A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n tehtäväkohtaiset palkat oli tarkistettava 1.5.1998 lukien vaadittuun tehtäväkohtaisten palkkojen markkamäärään. Palkan tarkistuksen ajankohta perustui siihen, että Suomen Konepäällystöliitolla oli mahdollisuus vaatia tarkistusta vasta siitä lukien, kun sillä oli ollut oma Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa tehty teknisten sopimuksen sisältöä vastaava virka- ja työehtosopimus.

Kun kaupunki oli aikanaan ottanut käyttöön TS-95:n palkkamääräykset, seurasi siitä automaattisesti, että työnantaja ei TS-98:n 13 §:n 4 momentin mukaan saanut alentaa eikä lopettaa henkilökohtaisen palkan harkinnanvaraista osaa. Määräys sitoi kaupunkia myös, kun sen oli tarkistettava tehtäväkohtaiset palkat vastaamaan sen itse määrittämää tehtävän vaativuustasoa. Tarkistettaessa tehtäväkohtaisia palkkoja 1.5.1998 lukien seurasi siitä tarkistuksen peruste huomioon ottaen myös se, että kaikki myöhemmät virka- ja työehtosopimuksien yleiskorotukset tuli ottaa huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa.

Kaupunki oli tietensä rikkonut Suomen Konepäällystöliiton työ- ja virkaehtosopimuksen palkkamääräyksiä 2.4.1998 lukien. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt työ- ja virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa viimeistään 12.5.1999 lukien, jolloin asia oli ollut niin sanottujen pääsopijajärjestöjen kanssa käydyissä keskusneuvotteluissa esillä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Helsingin kaupunki päätti 7.4.1997 teknisten sopimuksen palkkamääräysten panemisesta täytäntöön. Päätöksen mukaan tehtäväkohtainen vähimmäispalkka määräytyy kunkin tehtävän vaativuuden pistearvon perusteella. Tehtävien vaativuustasot on ryhmitelty 11 vaativuusalueeseen. Kussakin vaativuusalueessa oli alarajapisteet ja ylärajapisteet sekä näiden perusteella määräytyvä vähimmäispalkka.

Vuoromestareiden A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n tehtävien harmonisoitu pistemäärä oli 4 165 ja vuoromestareiden G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n ja O:n tehtävien harmonisoitu pistemäärä oli 4 070. Heidän tehtäväkohtainen palkkansa vaihteli 10 271 markasta 11 099 markkaan. Huhtikuussa 1998 heidän tehtäväkohtainen palkkansa vaihteli 9 853 markasta 10 607 markkaan. Vuoromestareiden palkkoja oli 1.6.2000 korotettu ja ne olivat olleet osalla 10 871 markkaa ja osalla 11 364 markkaa.

Mainittujen vuoromestareiden tehtävät kuuluivat tehtävien vaativuuspisteiden (4 070 - 4 165) perusteella vaativuusalueeseen D. Vaativuusalueen D pisteasteikko oli 3 492 - 4 210. Vaativuusalueen D vähimmäispalkka oli 8 200 markkaa. Vuoronmestareiden A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n ja O:n tehtäväkohtainen palkka oli näin ollen vähintään vähimmäispalkan suuruinen ja oli siten määritelty paikallisesti päätettyjen perusteiden mukaisesti. Vuoromestareiden tehtäväkohtainen palkka oli tämän vuoksi määritelty myös teknisten sopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaisesti.

Vuoroteknikkojen P:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n harmonisoitu pistemäärä oli 3 609. Heidän tehtäväkohtainen palkkansa vaihteli 9 160 markasta 9 576 markkaan. Heidän tehtäväkohtainen palkkansa oli huhtikuussa 1998 ollut 8 786 markkaa. S:n palkkaa oli korotettu 1.10.1999 ja se oli ollut 9 333 markkaa. Vuoroteknikkojen palkkoja oli 1.6.2000 korotettu ja ne olivat olleet osalla 9 410 markkaa ja osalla 9 646 markkaa.

Mainittujen vuoroteknikkojen tehtävät kuuluivat tehtävien vaativuuspisteiden (3 609) perusteella vaativuusalueeseen D. Vaativuusalueen D pisteasteikko oli 3 492 - 4 210. Vaativuusalueen D vähimmäispalkka oli 8 200 markkaa. Vuoroteknikkojen P:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n tehtäväkohtainen palkka oli näin ollen vähintään vähimmäispalkan suuruinen ja oli siten määritelty paikallisesti päätettyjen perusteiden mukaisesti. Vuoroteknikoidenkin tehtäväkohtainen palkka oli tämän vuoksi määritelty myös teknisten sopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaisesti.

Koska Helsingin kaupunki oli edellä mainituin perustein menetellyt virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti, kanteessa esitetty vaatimus kaupungin velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta oli perusteeton. Helsingin kaupunki oli sitä paitsi toiminut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen hyväksymin tavoin. Myös kanteessa esitetty vaatimus Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä on perusteeton.

AKAVAN JULKISEN SEKTORIN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ AKAVA-JS:N, KUNTA-ALAN UNIONIN SEKÄ TEKNIIKAN JA PERUSPALVELUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ KTN:N LAUSUNTO

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 32a §:n nojalla varannut AKAVA-JS:lle, Kunta-alan unionille ja KTN:lle sovellettavan teknisten sopimuksen sopijapuolina tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Järjestöt ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet, että Helsingin kaupunki on rikkonut TS-98:n ja TS-2000:n 9 §:n 1 momentin määräystä maksaessaan kanteessa mainituille vuoromestareille ja vuoroteknikoille vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä eri suuruisia tehtäväkohtaisia palkkoja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Teknisten sopimuksessa TS-95 sovittiin uudesta palkkausjärjestelmästä, jossa palkkauksen perusteena ovat tehtävien vaativuus ja vastuullisuus ja toisaalta työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ja työtulokset. Sopimuksessa on lueteltu kahdeksan vaativuustekijää, jotka on otettava huomioon päätettäessä tehtäväkohtaisesta palkasta. Järjestelmän tarkempi sisältö ja toteuttamistapa on jätetty paikallisesti harkittavaksi. Lopullisen päätöksen palkkausjärjestelmästä tekee kunta tai kuntayhtymä, mutta noudatettavista yleisistä periaatteista on tullut neuvotella ja pyrkiä yksimielisyyteen asianomaisten neuvottelujärjestöjen kanssa. Uusi järjestelmä on tullut ottaa käyttöön viimeistään 1.12.1995 lukien.

Helsingin kaupunki on asianomaisten järjestöjen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen 7.4.1997 päättänyt teknisten sopimuksen uusien palkkamääräysten käyttöönottamisesta takautuvasti 1.12.1995 lukien. Päätöksen mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyy kunkin tehtävän pistearvon perusteella. Tehtävät jakaantuvat 11 vaativuusryhmään, joille kullekin on vahvistettu pisteiden ala- ja ylärajat sekä vaativuusryhmäkohtainen vähimmäispalkka.

Erimielisyydessä on ensisijaisesti kysymys siitä, onko Helsingin kaupunki voinut sopimuksen mukaan maksaa huhtikuussa 1998 vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä eri suuruista tehtäväkohtaista palkkaa. Kanteessa mainittujen vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävät on laitoskohtaisesti pisteytetty samaan tasoon, mutta heille on maksettu eri suuruisia, sinänsä vähintään kyseisen vaativuusryhmän vähimmäispalkkatason mukaisia palkkoja.

Sopimuksen sisältö ja tulkinta

Työtuomioistuimessa on määräyksen tarkoituksesta kuultu todistajina kantajapuolelta KTN:n asiamiestä U:ta ja vastaajapuolelta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä V:tä.

U on kertonut olleensa neuvottelemassa uudesta palkkausjärjestelmästä vuodesta 1994 lähtien. Sopimuksen eräs lähtökohta on, että vaativuudeltaan samanlaisissa tehtävissä tulee olla sama tehtäväkohtainen palkka. Jos uusi tehtäväkohtainen palkka uuteen järjestelmään siirryttäessä nousi niin paljon, että ammattitaitolisä ei riittänyt sitä kattamaan, työnantaja maksoi erotuksen tai voitiin myös tehdä jonkinlainen maksuohjelma. Tarkoitus kuitenkin oli, että nämä järjestelyt tehdään TS-95:n sopimuskauden aikana. Helsingin kaupungissa ei ollut tiettävästi tehty paikallista sopimusta epäkohtien korjaamisaikataulusta. Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamista varten oli käytettävissä järjestelyvaraerä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että järjestelmää rakennettaisiin vähitellen järjestelyvaroin, vaan myöhemmissä sopimuksissa sovitut järjestelyvaraerät oli tarkoitettu teknisten sopimuksen käyttöönoton jälkeen syntyneiden epäkohtien korjaamiseen.

U:n kertoman mukaan hän oli yhdessä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajan kanssa joutunut puuttumaan nyt käsiteltävänä olevaan asiaan jossakin määrin verrattavaan tilanteeseen, jossa kaupunki oli erään palkankorotuskierroksen yhteydessä ottanut käyttöön henkilökohtaiset pistearvot. Yhdessä oli todettu, että tämä ei järjestelmän kannalta ollut mahdollista, koska se veisi pohjan pois tehtävien vaativuusvertailulta. Pisteillä tulee olla sama hinta, joten saman pistemärän tulee johtaa samansuuruiseen tehtäväkohtaiseen palkkaan.

V on kertonut olleensa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolelta neuvottelemassa teknisten uudesta palkkausjärjestelmästä. Helsingin paikallinen järjestelmä perustui siihen, että tehtävien vaativuusarviointia varten oli määritelty 11 vaativuusryhmää pisterajoineen. Saman vaativuusryhmän sisällä täysin samanlaisetkin tehtävät voivat olla eri tehtäväkohtaisissa palkoissa. Tämä johtui siitä, että kysymys oli uudesta järjestelmästä, jota käyttöönotettaessa kenenkään palkka ei saanut laskea. Sopimuksella taattiin tietty vähimmäistaso, mutta ei estetty sitä, että palkkaus saattoi aiemmasta palkasta johtuen olla tätä suurempi. Sopimuksissa järjestelyvaraerien käyttöä ei ollut rajoitettu. Paikallisia järjestelyvaroja saatetaan käyttää sekä palkkausjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä todettujen että sopimuksen käyttöönoton jälkeen syntyneiden epäkohtien korjaamiseen.

Työtuomioistuin toteaa, että sopimuksen mukaan tehtävien vaativuuden arvioinnissa on perusteena tehtäviin kuuluva päätösvalta, töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuus, tehtävien vaatimat tekniset tiedot, taidot ja osaaminen, asema organisaatiossa, työnantajan edellyttämä koulutus ja kokemus, työtehtävien edellyttämät vuorovaikutustaidot ja työolosuhteet. Palkkausjärjestelmän tarkoituksen toteutuminen edellyttää, että näiden vaativuustekijöiden ollessa samat tulee myös tehtäväkohtaisten palkkojen olla samansuuruiset.

Erisuuruisten tehtäväkohtaisten palkkojen maksamiseen vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan oikeuta se, että aiemmin maksetut peruspalkat ovat muista kuin tehtävien vaativuuteen liittyvistä syistä muodostuneet eri suuruisiksi. Järjestelmän käyttöönottaminen on edellyttänyt tehtävien uudelleenarviointia, jolloin tehtäväkohtainen palkka on voinut muodostua suuremmaksi tai pienemmäksi kuin aiempi peruspalkka. Jälkimmäisessä tapauksessa erotus on tullut lukea osaksi toimihenkilön henkilökohtaista palkkaa.

Uusi palkkausjärjestelmä on tullut edellä todetun mukaisesti ottaa käyttöön viimeistään 1.12.1995 lukien. Paikallisesti on voitu sopia siirtymäkauden järjestelyistä, jos järjestelmä ei ole heti ollut kaikilta osin sopimuksen edellyttämällä tavalla käyttöönotettavissa. Tämän asian yhteydessä ei ole kuitenkaan edes väitetty, että tällaisista järjestelyistä olisi Helsingin kaupungissa sovittu niin, että sopimusta ei olisi kaikilta osin tullut ottaa käyttöön kanteen mukaisesta ajankohdasta 1.4.1998 lukien.

Kokoavasti edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa, että jos sopimuksen mukaisten vaativuustekijöiden perusteella eri tehtävät on pisteyttäen tai muutoin arvioiden todettu yhtä vaativiksi, sopimus edellyttää, että myös niistä maksettavat tehtäväkohtaiset palkat ovat samansuuruiset.

Vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävien vaativuus

Helsingin Energian palveluksessa olevien vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävistä ja niiden vaativuudesta on työtuomioistuimessa kuultu kantajapuolelta vuoromestari G:tä ja vastaajapuolelta Helsingin aluesuhdepäällikköä X:ää, Helsingin Energian työsuhdepäällikköä Y:tä ja Helsingin Energian voimatuotannon johtajaa Z:taa.

Todistajat ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävät eri laitoksissa olivat varsin samankaltaisia, mutta laitokset poikkesivat toiminnaltaan toisistaan. Vuosaaren voimalaitokset olivat kaasuturbiinikombitekniikkaan perustuvia maakaasukäyttöisiä voimalaitoksia, kun taas Hanasaaren voimalat ja Salmisaari olivat perinteiseen tekniikkaan perustuvia hiiltä polttoaineenaan käyttäviä voimalaitoksia. Erilaisesta tekniikasta johtuen eroja oli myös miehityksessä niin, että automatisoiduilla Vuosaaren voimalaitoksilla työskenteli vuorossa vain yksi mestari ja teknikko kun taas muilla laitoksilla vuorossa oli vuoromestarin lisäksi 4-5 muuta henkilöä.

Työnantaja oli pitänyt Vuosaaren laitosten vuoromestareiden tehtäviä vaativampina kuin muiden laitosten vuoromestareiden tehtäviä. Tämän vuoksi niille oli annettu korkeammat vaativuuspisteet kuin muille tehtäville. Keskenään eri laitoksilla työskentelevien vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävät oli pisteytyksessä arvioitu yhtä vaativiksi lukuun ottamatta lomittavia vuoromestareita, joiden tehtävä erilaisista työajoista johtuen oli arvioitu muita vaativammiksi. Tätä vuoromestareiden ja vuoroteknikoiden tehtävien vaativuusarviota ei ole tämän oikeudenkäynnin yhteydessä osoitettu virheelliseksi.

Samasta pistemäärästä huolimatta tehtäväkohtaiset palkat ovat kanteessa kerrotuin tavoin olleet vielä vuonna 1998 eri suuruiset. Nämä erot ovat sitten myöhempien palkantarkistusten yhteydessä tasaantuneet niin, että toukokuussa 2001 kaikkien vuoroteknikoiden tehtäväkohtainen palkka lomittavia teknikoita lukuun ottamatta on ollut 9 940 markkaa, useimpien vuoromestareiden palkka Vuosaaren laitoksilla 11 400 markkaa ja muilla laitoksilla 11 140 - 11 991 markkaa.

Johtopäätökset

Maksaessaan vaativuudeltaan samanlaisiksi arvioimistaan tehtävistä eri suuruista tehtäväkohtaista palkkaa Helsingin kaupunki on menetellyt teknisten sopimuksen vastaisesti. Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä kaupungin olisi tullut sopeuttaa uuteen palkkaukseen vanhan palkkausjärjestelmän mahdollisesti aiheuttamat erot peruspalkkauksessa teknisten sopimuksessa sovitulla tavalla. Tämän laiminlyödessään kaupungin on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa teknisten sopimuksen määräyksiä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut havaita Helsingin kaupungin menettelevän teknisten sopimuksen vastaisesti sen maksaessa samaa työtä samassa yksikössä ja samassa työtuntijärjestelmässä työskennelleille vuoromestareille ja vuoroteknikoille eri suuruisia tehtäväkohtaisia palkkoja. Sen olisi myös tullut huolehtia siitä, että kaupunki viipymättä oikaisee menettelynsä sopimuksen mukaiseksi. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut määrältään hyväksymillään 37 756,60 markalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Helsingin kaupunki on rikkonut TS-98:n ja TS-2000 9 §:n 1 momentin määräystä maksaessaan toisaalta Helsingin Energian Vuosaaren ja toisaalta Helsingin Energian Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vuoromestareille ja vuoroteknikoille vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä erisuuruisia tehtäväkohtaisia palkkoja.

Työtuomioistuin tuomitsee Helsingin kaupungin työehtosopimuslain 7 §:n sekä kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta 12 000 markkaa.

Työtuomioistuin tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 ja 20 §:n nojalla maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut 37 756,60 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, Vainio, Vertanen ja Tuomi jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Vainio:

Teknisten sopimuksessa on sovittu muun muassa kolmesta palkkaryhmästä ja niiden tehtäväkohtaisista vähimmäispalkoista sekä, että tehtäväkohtaista palkkaa päätettäessä otetaan huomioon sopimuksessa määrätyt kahdeksan vaativuustekijää. Edelleen on sovittu, että järjestelmän käyttöönotto tapahtuu paikallisesti. Helsingin kaupungissa käyttöönotto on tapahtunut kaupungin päätöksellä, jonka mukaan tehtävät jakautuvat 11 vaativuusryhmään, johon kuuluu kukin tietylle vaativuuspistevälille sijoittuva tehtävä. Näille vaativuusryhmille on päätöksessä määritelty vähimmäispalkat.

Helsingin kaupungissa käyttöönotettu järjestelmä on sinänsä sopimuksen mukainen siinä tarkoitetun palkkausjärjestelmän toteutus. Sen mukaan samaan vaativuuspistevälin kautta määräytyvään ryhmään kuuluvissa tehtävissä maksettava tehtäväkohtainen palkka on sama.

Sopimus ja sen käyttöönottopäätös eivät velvoita kaupunkia maksamaan vaativuusryhmään kuuluvalle henkilölle ryhmän tehtäväkohtaisen palkan vähimmäismäärää korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa, vaikka vaativuuspistemäärä olisi ryhmän vaativuuspistemäärän alarajaa korkeampi.

Kunnalliset virka- ja työehtosopimuksen ovat vähimmäissopimuksia. Työnantaja voi harkinnallaan maksaa korkeampaakin palkkausta. Teknisten sopimuksessa ei ole luovuttu tästä mahdollisuudesta.

Sopimuksen mukaan yhtä vaativista tehtävistä maksettavien tehtäväkohtaisten palkkojen ei siis tarvitse olla samansuuruiset, vaan sopimuksen mukaista on, että taataan vaativuusryhmittäin maksettavaksi ryhmän vähimmäispalkka. Myöskään siitä, että kaupunki harkinnallaan maksaa jollekulle vaativuusryhmän vähimmäispalkka korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa, ei seuraa velvollisuutta maksaa se muillekin ryhmään kuuluville.

Näin ollen kaupunki, maksaessaan samaa tehtäväkohtaista palkkaa eri suuret vaativuuspisteet omaaville (mutta samaan vaativuusryhmään kuuluville) palkansaajille, ei ole menetellyt teknisten sopimusten vastaisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen ja velvoitan Suomen Konepäällystöliiton korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 14 030 markalla.

Työtuomioistuimen enemmistön katsottua, että Helsingin kaupunki on tietensä rikkonut teknisten sopimusta ja Kunnallinen työmarkkinalaitos laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa olen tuomittavien hyvityssakkojen osalta työtuomioistuimen tuomiolauselman kannalla.

Jäsen Sutela:

Olen muutoin samaa mieltä kuin jäsen Vainio, mutta määrään, että Suomen Konepäällystöliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.