Labor court dismisses claim where employee's permanent work capacity loss justifies termination without special cause.

Työntekijä oli vuonna 1997 siirretty terveydellisistä syistä postinjakelutyöstä postinlajittelijaksi postikeskukseen työhön, joka parhaiten vastasi hänen työkykyänsä. Näidenkin töiden osoittauduttua hänen terveydentilaansa sopimattomiksi postinlajittelija oli ollut yhtäjaksoisesti sairauslomalla joulukuusta 1998 työsuhteen päättymiseen toukokuuhun 2000 saakka. Yhtiön suunnittelema työkokeilu postinlajittelijan työhönpaluuedellytysten selvittämiseksi ei ollut toteutunut työntekijän sairausloman vuoksi. Postinlajittelijan työkyky oli sairauksien vuoksi alentunut olennaisesti ja pysyvästi niihin postinlajittelutehtäviin, joita hän oli tehnyt ennen työsopimuksen irtisanomista. Ottaen huomioon postinlajittelijan työkyvyttömyyden asteen, keston ja kuntoutumisennusteen sekä toisaalta yhtiön toimenpiteet työntekijän työhönpaluuedellytysten selvittämiseksi yhtiöltä ei voitu kohtuudella vaatia muita toimenpiteitä työsuhteen jatkamiseksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 30

KANTAJA Postiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Työnantajaliitto Allianssi TLA ry, Helsinki

KUULTAVA Suomen Posti Oy, Helsinki

ASIA Työsopimuksen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.3.2001

Pääkäsittely 3.4.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajaliitto Allianssi TLA:n edeltäjän, PT:n Työnantajaliitto ry:n, ja Postiliiton välillä 11.12.1997 allekirjoitetussa kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Työnjohto sekä työsuhteen alkaminen ja päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä tämän sopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojapöytäkirjassa on sovittu (liite 1).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 10.3.2000 allekirjoitetussa, nimeltään muuttuneessa postialan tehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSUHDE

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Työntekijästä johtuvan irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena voidaan pitää sekä sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä että syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Suomen Posti Oy:n irtisanoneen lajittelija A:n työsopimuksen ilman työsopimuslain 37 §:n tarkoittamaa erityisen painavaa syytä,

velvoittaa Suomen Posti Oy:n irtisanomissuojapöytäkirjan 2, 12 ja 13 §:n perusteella maksamaan A:lle korvausta irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta, ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat 163 912 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien, ja

velvoittaa Työnantajaliitto Allianssi TLA:n korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskenteli Suomen Posti Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa Kaakkois-Suomen tuotantoalueella ensin Elimäellä postinjakelussa vuodesta 1982 lähtien ja sittemmin Lappeenrannan lajittelukeskuksessa lokakuusta 1997 lähtien. Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 17.11.1999 päättymään 17.5.2000 työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen perusteella.

PT:n Eläkesäätiö oli 18.1.2000 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen, jonka hän oli tehnyt irtisanomisen jälkeen 1.12.1999. A olisi päätöksen mukaan kyennyt edelleen entiseen tai sitä vastaavaan työhön.

A oli syyskuussa 1996 sairastunut todennäköisesti työtehtävistä johtuen liikarasituksen vuoksi oikean yläraajan rasitussairauteen. Tämän vuoksi häneltä leikattiin rannekanava maaliskuussa 1997. Työterveyslääkäri arvioi rasituksen muodostuvan liian suureksi postinjakajan työssä A:n yläraajasairauden vuoksi ja suositteli hänelle työtehtävien vaihtoa. Suosituksen pohjalta työnantaja sijoittikin A:n uudelleen lajittelukeskukseen lajittelijaksi. Työ oli kuitenkin lähes yksinomaan jatkuvaa seisomatyötä ja sisälsi yksipuolisia käsiä rasittavia liikkeitä. Rasituksesta johtuen A:n vasen yläraaja alkoi särkeä ja aika ajoin myös leikattu oikea käsi oli oireillut. Lisäksi seisomatyöstä johtuen polveen ja lonkkaan oli alkanut kertyä nestettä, joka osaltaan oli heikentänyt A:n verenkierron toimivuutta.

Työnantaja oli suuri yhtiö, jolla olisi ollut mahdollisuuksia järjestellä A:lle myös sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, jotka eivät olisi rasittaneet hänen yläraajojaan ja joissa työ ei olisi ollut tavan takaa toistuvia ja rasittavia sekä muutoin staattista rasitusta merkitseviä liikkeitä tai työasentoja sisältävää. Lajittelukeskukseen oli varsin varhaisessa vaiheessa tullut myös iso lajittelukone, jolla työskenteleminen olisi merkinnyt työasennoissa ja työliikkeissä suurempaa vaihtelua, kun osa työajasta olisi voitu suorittaa istuen koodaamalla. Ylipäätään uusia tehtäviä suunniteltaessa olisi tullut kiinnittää huomiota niiden vaatimien työasentojen ja työliikkeiden merkitykseen A:n aiemman sairauden valossa.

Kuntoutustoimenpiteitä ei ollut ehditty aloittaa, kun työnantaja oli kiirehtinyt irtisanomaan A:n työsopimuksen tämän sairausloman aikana. Työkokeilua, josta myös oli puhuttu A:n uudelleensijoituksen yhteydessä, ei ollut suoritettu asiantuntevasti ja riittävässä laajuudessa, vaan hänet oli sijoitettu vain yhteen rasittavaan työtehtävään. Niin sanotun lojaliteettivelvollisuutensa perusteella työnantaja olisi ollut velvollinen selvittämään mahdollisuudet löytää A:lle tämän terveyden säilymisen kannalta turvallista työtä, jotta hänen työsuhteensa olisi voinut jatkua. Työnantaja ei olisi saanut yrittää peittää A:n uudelleensijoittamisvelvollisuuden toteutuksessa ja työnantajan työturvallisuusvelvoitteiden laiminlyönnissä tapahtuneita virheitä ja niiden seuraamuksia irtisanomalla hänet.

Koska A oli ollut sairauslomalla jo niin pitkään, että työehtosopimuksen mukainen palkanmaksuvelvollisuus oli päättynyt, hän ei ollut enää saanut irtisanomisajalta palkkaa eikä korvauksia tapaturmavakuutuksesta tai työeläkkeestäkään. A oli maalis-huhtikuusta 2000 lähtien saanut, jottei olisi joutunut toimeentulotukiasiakkaaksi, työntekijäliiton työttömyyskassalta työttömyysavustusta. Irtisanomisen johdosta suoritettavaa korvausta mitoitettaessa tuli ottaa huomioon työsuhteen päättymisestä eteenpäin laskettavan ajan palkankorotukset ja arvioida 24 kuukauden palkka siltä pohjalta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA, jonka lausumaan Suomen Posti Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Postiliiton velvoittamista korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Suomen Posti Oy irtisanoi A:n työsopimuksen työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen perusteella 17.11.1999 päättymään 17.5.2000.

A oli toimiessaan postinjakelussa ollut sairauslomalla 16.9.1996 - 31.8.1997. Alentuneen työkyvyn takia hänet oli lokakuussa 1997 sijoitettu uudelleen postin lajitteluun. A oli marraskuusta 1997 lukien ollut sairauslomalla 12. - 14.11.1997, 17. - 24.12.1997, 6.2.1998, 9. - 13.2.1998 ja 16. - 27.3.1998, vuosilomalla 25.5. - 21.6.1998, sairauslomalla 24.6. - 7.7.1998 ja 13. - 24.7.1998, vuosilomalla 10. - 16.8.1998, 31.8. - 6.9.1998 ja 2. - 8.11.1998, sairauslomalla 4.12.1998 sekä vuosilomalla 7. - 11.12.1998. A oli 12.11.1997 ja 11.12.1998 välisenä aikana ollut sairaus- tai vuosilomalla 26 prosenttia työajastaan. A:n 22.12.1998 alkanut sairausloma oli jatkunut keskeytymättä työsuhteen päättymiseen 17.5.2000 asti. A:n yhdenjaksoisesti lähes vuoden kestänyt sairausloma 16.9.1996 - 31.8.1997, vuoden 1998 useat sairauslomat ja sairausloma 22.12.1998 - 17.5.2000 osoittivat hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen.

A:ta hoitaneen työterveyslääkärin ennuste hänen tulevasta työkyvystään oli ollut epäsuotuisa. A ei työterveyslääkärin 23.9.1999 antaman lausunnon mukaan kykenisi palaamaan lajittelutyöhön ainakaan muutamaan kuukauteen eikä Lappeenrannan postikeskuksesta olisi ollut löydettävissä A:n työkykyä vastaavaa tehtävää. A oli myös itse ilmoittanut marraskuussa 1999 tuotantopäällikölle käsiensä olevan niin kipeät, ettei hän jaksanut pitää edes kahvikuppia kädessään. Työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkääminen ei tarkoittanut sitä, että työntekijä olisi työsopimuslain mukaisesti työkykyinen.

Henkilöstöpäällikkö oli kuulemistilaisuudessa 3.11.1999 selvittänyt A:n työkykyisyyttä ja oli tarjonnut irtisanomisen vaihtoehtona töihin tuloa. A ei kuitenkaan omankaan käsityksensä mukaan ollut ollut työkykyinen, koska hän ei ollut tullut töihin. A:n olisi myös ollut mahdollista palata töihin milloin tahansa irtisanomisajan kuluessa. Henkilöstöpäällikkö oli luvannut jopa työsuhteen päättymisen jälkeen työnantajan harkitsevan A:n uudelleen palkkaamista, jos työkyky palautuisi. Irtisanomisajan kuluessa tai työsuhteen päättymisen jälkeen A ei kuitenkaan ollut ottanut yhteyttä työnantajaan tullakseen töihin.

Irtisanomishetkellä A:lla ei ollut ollut kesken mitään kuntoutusta. A oli kuitenkin käynyt 12.5.1999 pidetyssä kuntoutuspalaverissa sovitun rentoutuksen kurssin heinäkuussa 1999. Palaverissa suunniteltu Lappeenrannan keskussairaalan järjestämä fibromyalgiakuntoutus oli työnantajasta riippumattomista syistä peruuntunut. Ottaen huomioon A:n peruskoulukoulutuksen, ammattitaidon ja kokemuksen sekä alentuneen työkyvyn ei ollut myöskään oletettavissa, että työnantaja olisi voinut järjestää tarkoituksenmukaisen ja kohtuullisen koulutuksen kautta A:lle muita tehtäviä yhtiössä.

Työnantajan lojaalisuusvelvollisuuteen kuului pyrkimys vähentää työntekijän sairaudesta työn tekemiselle aiheutuvaa haittaa, pyrkimys helpottaa vajaakuntoisen työntekijän työntekoa työsuojelunormien perusteella toteutettavin työtehtävien uudelleen järjestelyin ja uudelleensijoittamisvelvollisuus. Uudelleensijoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan edellyttänyt työnantajaa luomaan sijoitettavalle työntekijälle uutta työpaikkaa eikä työnantajan tarvinnut tehdä yrityksen normaalista toiminnasta olennaisesti poikkeavia järjestelyjä muun työn osalta. Yhtiö oli täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Yhtiö oli myös toteuttanut työnantajan lojaalisuusvelvollisuuteen sisältyvän työsuojelunormien perusteella toteutettavan työtehtävien uudelleen järjestelyn lokakuun 1997 ja 22.12.1998 välisenä aikana.

Mahdollista korvausta vähentävinä seikkoina tuli ottaa huomioon A:lle maksetut työttömyyspäivärahat ja työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä. Työnantaja oli huolellisesti selvittänyt A:n työkykyisyyttä ja havaittuaan hänet vähentyneesti työkykyiseksi ryhtynyt asiassa tarvittaviin toimenpiteisiin. Mahdollisessa korvauksessa ei tullut lisäksi ottaa huomioon työsuhteen päättymisen jälkeisiä palkankorotuksia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

A:n työsuhde ja työsopimuksen päättäminen

A on työskennellyt Suomen Posti Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa 25.8.1982 lukien, jolloin hän aloitti postinjakajana Kaakkois-Suomen tuotantoalueella Elimäellä. Syksyllä 1996 A sairastui oikean yläraajan rasitussairauteen, minkä vuoksi häneltä leikattiin rannekanava maaliskuussa 1997. Lääkärin arvioitua postinjakajan työn muodostuvan A:lle tämän yläraajasairauden vuoksi liian raskaaksi työnantaja sijoitti A:n 27.10.1997 lukien yhtiön Lappeenrannan postikeskukseen postinlajittelijaksi.

Lajittelukeskuksessa A:n työtehtävät koostuivat tehtävistä, jotka työnantaja, A ja luottamusmies olivat yhdessä arvioineet fyysisesti vähiten kuormittavina parhaiten sopivan A:lle. A:n tehtävänä oli lajitella lähteviä kirjeitä niin sanotulla esiselvityspöydällä. Pääasiassa seisten suoritettu lajittelutyö aiheutti kuitenkin A:lle kiputiloja oikean yläraajan ohella myös vasempaan yläraajaan sekä alaraajoihin. A:n oltua yhdenjaksoisesti joulukuusta 1998 alkaen sairauslomalla tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi yhtiö irtisanoi 17.11.1999 hänen työsopimuksensa päättymään 17.5.2000.

A:n sairauspoissaolot

Työsuhteensa alkuaikana postinjakajana toimiessaan A on ollut yläraajaoireiden vuoksi sairauslomalla 16.9.1996 - 31.8.1997. Sen jälkeen kun A sijoitettiin lokakuussa 1997 postikeskukseen lajittelijan tehtäviin, hän on sairauksien vuoksi ollut poissa työstä 12. - 14.11.1997, 17. - 24.12.1997, 6.2.1998, 9. - 13.2.1998, 16. - 27.3.1998, 24.6. - 7.7.1998, 13. - 24.7.1998 ja 4.12.1998. Sen jälkeen A:n 22.12.1998 alkanut sairausloma on jatkunut keskeytymättä työsuhteen päättymiseen 17.5.2000 asti.

Työtuomioistuimelle esitettyjen lääkärintodistusten mukaan A:lla on pitkään ollut tukielin- ja yläraajaoireita. Hänen pääasiallinen työkykyyn vaikuttanut sairautensa on ollut fibromyalgia-tyyppinen oireisto sekä rasituskipuoireet hartioissa, yläraajoissa ja niskassa.

Postinlajittelutyö

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Postin tuotantotyöhön kuuluvat kuljetus, käsittely ja jakelu. Yhtiön Lappeenrannan postikeskuksessa suoritetaan erilaista postinkäsittelyä työn sisältäessä muun muassa postilähetysten lajittelutehtäviä, kuten hienoselvittelyä, manukirjelajittelua sekä pakettilajittelua ja lehtikimppulajittelua, joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat raskaaseen lajittelutyöhön. Lajittelutyö esiselvittelypöydällä on seisten suoritettavaa erikokoisten lähtevien kirjeiden kääntämistä ja kasaamista pinoihin leimauskoneelle siirtämistä varten. Lajittelutöistä se on fyysisesti vähiten kuormittavaa. Toisaalta postilähetysten käsittely on aikataulutettua työtä, ja se vaikuttaa osaltaan työn kuormittavuuteen.

A:n tullessa lajittelutyöhön Lappeenrannan postikeskus toimi väliaikaisissa tiloissa. Tällöin postin lajittelu suoritettiin kokonaan manuaalisesti. Uusi koneellistettu postikeskus on ollut käytössä 10.10.1998 lukien, jonka jälkeen kirjepostin lajittelussa on voitu käyttää kirjelajittelukonetta.

Lappeenrannan uudessa lajittelukeskuksessa on ollut työssä kaikkiaan noin 120 työntekijää, joista noin 20 kussakin työvuorossa.

A:n työkyvystä ja uudelleen sijoittamisesta esitetty selvitys

Asiassa on selvitetty, että A:n kyky selviytyä postinlajittelutehtävistä ja muista sellaisista tehtävistä, jotka edellyttävät postilähetysten nostamista ja siirtämistä käsin, oli irtisanomisen tapahtuessa olennaisesti heikentynyt. Postiliitto on katsonut, että A olisi kuitenkin edelleen kyennyt tekemään työtä postikeskuksessa ainakin uudella lajittelukoneella, jolla työskenteleminen olisi merkinnyt työasennoissa ja työliikkeissä suurempaa vaihtelua, koska osa työajasta olisi voitu suorittaa istuen koodaamalla. Postiliiton mukaan yhtiöllä olisi lisäksi ollut mahdollisuuksia järjestellä A:lle sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, jotka eivät olisi rasittaneet hänen yläraajojaan ja joissa työ ei olisi sisältänyt tavan takaa toistuvia ja rasittavia sekä muutoin staattista rasitusta merkitseviä liikkeitä tai työasentoja.

A on työtuomioistuimessa asianosaisena kuultuna kertonut, että hänellä teetettiin pääasiassa vain esiselvittelytyötä iltavuorossa, vaikka hän oli esittänyt toiveen päästä tekemään myös aamuvuorossa tehtäviä töitä. A:n mukaan hän olisi työkykynsä puolesta pystynyt lajittelemaan pieniä kirjeitä niin sanotussa manulajittelussa, suorittamaan koodausta sekä toimimaan hinnoittelupalvelussa ja ajamaan trukkia, jos olisi saanut niihin opastuksen. A kertoi kysyneensä ohimennen työnantajaltaan mahdollisuuksista laajentaa työtehtäviään, mutta niistä ei varsinaisesti neuvoteltu ennen toukokuussa 1999 järjestettyä kuntoutuspalaveria.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Suomen Posti Oy:n Lappeenrannan postikeskuksen tuotantoesimies B on kertonut, että A sijoitettiin lokakuussa 1997 postinlajittelutehtäviin esiselvittelypöydälle sen vuoksi, että esiselvittely kuormitti vähiten rannetta ja ylipäänsä yläraajoja ja oli näin ollen A:n suorituskyky huomioon ottaen hänelle parhaiten soveltuvaa työtä. Pääasiassa iltavuorossa tehty esiselvittely muodostui kokonaan kevyistä töistä, kun taas päiväsaikaan suoritettuun kirjelajitteluun sisältyi myös raskaita työtehtäviä. Koneellistetun postikeskuksen valmistuttua lokakuussa 1998 työnantaja suunnitteli A:lle myös koneharjoittelua. Harjoittelu ei ollut kuitenkaan toteutunut A:n sairauslomien vuoksi.

Vaikka uudessa koneellistetussa postikeskuksessa postilähetysten lajittelu on tullut jossakin määrin kevyemmäksi, tuotantoesimies B:n mukaan iltavuorossa tehtävä hienoselvittely (esiselvittely), johon ei sisältynyt raskaita työtehtäviä, oli edelleen ollut sopivinta työtä A:lle. B:n mukaan yhtiö olisi voinut järjestää A:lle päiväsaikana tehtävistä kevyistä töistä muodostuvan tehtäväkokonaisuuden ainoastaan henkilöstön määrän lisäämistä edellyttävin poikkeusjärjestelyin. Tällainen järjestely olisi merkinnyt muutoksia muun muassa kaikkien työntekijöiden työaikoihin.

A:n oltua edelleen syyskuussa 1999 sairauslomalla C kertoi pyytäneensä työterveyslääkäriltä lausuntoa A:n työkyvyttömyydestä. Lausunnon saamisen jälkeen työnantaja oli vielä odottanut jonkun aikaa ennen työsopimuksen päättämismenettelyyn ryhtymistä selvittääkseen sen, oliko A:n työkyvyssä tapahtumassa käännettä parempaan suuntaan.

Työterveyslääkäri E on todistajana arvioinut, että postinlajittelutyö esiselvittelypöydällä oli ollut postin töistä sopivinta ja kevyintä työtä A:lle silloin, kun hänet lokakuussa 1997 sijoitettiin jakelusta postikeskukseen. Työ hinnoittelupalvelussa ja arvopostin käsittelyssä oli tuolloin jouduttu jättämään pois harkinnasta, koska niissä tehtävissä oli myös raskaita nostoja. A:n koko alkuvuoden 1999 kestäneen sairausloman jälkeen työterveyslääkäri on kertonut pitäneensä A:ta syksyllä 1999 kykenemättömänä kaikkiin postikeskuksessa ajateltavissa oleviin tehtäviin. Hänen arvionsa mukaan ennuste A:n palautumisesta työkykyiseksi oli lisäksi heikentynyt A:n saatua sairausloman aikana lisäoireita. Työterveyslääkärin mukaan A on 12.5.1999 pidetyn kuntoutuspalaverin jälkeen ollut myös omasta mielestään kykenemätön aloittamaan heinäkuussa 1999 aloitettavaksi suunniteltua työkokeilua.

A:n sairausloman jatkuttua edelleen marraskuussa 1999 työnantaja järjesti 3.11.1999 kuulemistilaisuuden A:n työsuhteen jatkamisedellytyksistä. Kuulemistilaisuudessa työnantaja on työsuojeluvaltuutetun mukaan tarjonnut A:lle mahdollisuutta tulla irtisanomisaikanakin työhön, jos A tulisi työkykyiseksi. Henkilöstöpäällikkö C:n mukaan A:lle todettiin myös, että työnantaja voi harkita työsuhteen palauttamista vielä työsuhteen päättymisen jälkeen, jos A:n työkyky palautuu. A:n työkyvyttömyys jatkui kuitenkin työsuhteen päättymisen jälkeenkin.

Postin käsittelytehtävissä koko maan alueella toimiva työsuojeluvaltuutettu F on kertonut Suomen Posti Oy:ssä noudatetusta työntekijöiden uudelleen sijoituskäytännöstä sairaustapauksissa. Työsuojeluvaltuutetun mukaan vajaatyökykyisten työhön sopeuttamista koskevat käytännöt vaihtelevat jossakin määrin tuotantoalueittain. Vuonna 1998 Suomen Posti Oy oli antanut sisäisen laatupalkinnon Sisä-Suomen tuotantoalueelle, joka oli luonut oman toimintamallin pitkään sairauslomalla olleen työntekijän työhönpaluun helpottamiseksi. Työsuojeluvaltuutetun mukaan Suomen Posti Oy:ssä on myös laadittu työpaikkaterveydenhuollon toimintasuunnitelma, jossa on sovittu terveydentilaselvitysten tekemisestä ja kuntoutuksen aloittamisesta pitkään jatkuneen tai useasti toistuneiden sairauslomien jälkeen.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojapöytäkirjan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisperusteena ei voida pitää työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

A on postinjakelutyössä ollessaan ollut yläraajan rasitussairauden vuoksi sairauslomalla 16.9.1996-31.8.1997. Postikeskukseen lokakuussa 1997 tapahtuneen uudelleen sijoituksen jälkeen hän on ollut 12.11.1997 ja 11.12.1998 välisenä aikana useaan otteeseen poissa työstä sairauden vuoksi. A:n kertoman mukaan kaikki sairauspoissaolot eivät kuitenkaan ole johtuneet tuki- ja liikuntaelinsairauksista, vaan niiden perusteena on ollut muun muassa kuume- ja tulehdussairauksia. Vuoden 1998 lopulla A:n fibromyalgia-tyyppinen oireisto sekä rasituskipuoireet hartioissa, yläraajoissa ja niskassa ovat kuitenkin pahentuneet siinä määrin, että A on ollut 22.12.1998 alkaneen sairausloman vuoksi poissa työstä vielä irtisanomisen toimittamishetkellä 17.11.1999. A:n sairausloma on tämän jälkeen jatkunut yhdenjaksoisesti koko irtisanomisajan työsuhteen päättymiseen 17.5.2000 saakka.

Toukokuussa 1999 työnantaja järjesti kuntoutusneuvottelun, jonka tarkoituksena oli selvittää A:n edellytyksiä palata työhön. Neuvottelussa sovittiin selvittelytyön kokeilemisesta heinäkuussa 1999 ja sitä ennen toteutettavista kuntoutuksista sekä muun muassa toimintaterapeutin konsultoinnista työtehtävien suorittamista helpottavien apuvälineiden hankkimiseksi. Työkokeilu ei kuitenkaan toteutunut, koska A:n työkyky ei sairausloman aikana palautunut siinä määrin, että hän olisi kyennyt palaamaan työhön. Työterveyslääkäri E on 23.9.1999 allekirjoittamassaan lausunnossaan arvioinut, että A ei sairauden pahenemisen tähden kykene palaamaan lajittelutyöhön ainakaan muutamaan kuukauteen. Marraskuussa 1999 A:n sairauslomaa jatkettiin vielä toukokuun loppuun 2000 asti. Työterveyslääkärin arvion mukaan A oli syksyllä 1999 työkyvytön kaikkiin postikeskuksen työtehtäviin ja hänen työkykynsä oli edelleen laskemassa sairausloman aikana ilmenneiden lisäoireiden vuoksi.

Kantaja on kanteessaan vedonnut siihen, että PT:n eläkesäätiö on 18.1.2000 tehdyllä päätöksellä hylännyt A:n työkyvyttömyyseläkehakemuksen. Työkyvyn olennaista ja pysyvää alenemista irtisanomisen perusteena on kuitenkin arvioitava suhteessa työntekijän työtehtäviin sekä työnantajan tarjolla oleviin muihin töihin. Ottaen huomioon A:n työkyvyttömyyden perusteena olevan sairauden, sairausloman keston sekä hänen työkykynsä palautumisesta esitetyn lääketieteellisen ennusteen työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n sairauksista on ollut seurauksena hänen työkykynsä olennainen ja pysyvä heikentyminen niihin postinlajittelutehtäviin, joita hän oli tehnyt ennen työsopimuksen irtisanomista.

Vaikka sovellettavassa irtisanomissuojapöytäkirjassa ei ole erityisiä määräyksiä työnantajan velvollisuudesta tarjota muita töitä vähentyneesti työkykyiselle työntekijälle, työnantajalla on kuitenkin yleisesti katsottu olevan oikeus irtisanoa työsopimus työntekijän työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen johdosta ainoastaan, jos työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa sellaisiin uusiin tehtäviin, joista hän kykenee jäljellä olevan työkykynsä puolesta selviytymään.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n työkyky on alentunut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi yhtiön Lappeenrannan postikeskuksessa tarjolla oleviin töihin. Näin ollen Suomen Posti Oy ei ole menetellyt irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen, eikä A:lla siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Postiliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvauksen määräksi 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Postiliitto velvoitetaan korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kröger puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, K. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.