Union's breach of peace claim dismissed due to lack of evidence regarding employer's coercive threats.
Legislator summary
AI generatedThe labour court dismissed the union's claim for damages alleging the employer violated its duty of industrial peace. The union argued that the employer's threats to withhold wages constituted coercion, but the court found no evidence that management made such statements or maintained threats. Consequently, the court ruled that the union failed to prove the employer engaged in coercive measures necessitating a breach of peace finding.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkominen vaatii näyttämisen, että työnantaja on ryhtynyt painostustoimenpiteisiin; näyttämättä jäänyt, että työnantaja uhkasi palkkojen maksamatta jättämisellä tai esitti painostavia lausumia maksuvälityssaarron johdosta.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vastatoimenpiteenä yhtiön ilmoittamille toimihenkilöiden irtisanomisille toimihenkilöliitto oli julistanut yhtiön maksuvälitys- ja yrityssaartoon. Maksuvälityssaarrosta tiedon saamisen jälkeen yhtiössä oli käyty keskusteluja, joissa oli käsitelty maksuvälityssaarron vaikutuksia toimihenkilöiden palkanmaksuun. Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajan edustajat olisivat näissä yhteyksissä esittäneet palkkojen mahdollista maksamatta jäämistä koskevia lausumia siinä muodossa, että ne toimihenkilöpuolelta olisi perustellusti voitu kokea painostustarkoituksessa esitetyiksi. Samoin oli näyttämättä jäänyt, että työnantaja muulla toiminnallaan olisi uhannut tai ylläpitänyt uhkaa palkkojen maksamatta jättämisestä siten, että toimihenkilöillä olisi ollut perusteita katsoa työnantajan ryhtyneen painostustoimenpiteisiin maksuvälityssaarron johdosta.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 29
KANTAJA Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry, Helsinki
VASTAAJA Kauppatalo Hansel Oy, Helsinki
ASIA Työrauhavelvollisuuden rikkominen
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 14.6.2001
Pääkäsittely 15.6.2001
KANNE
Vaatimukset
Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry on vaatinut, että Kauppatalo Hansel Oy
tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon ja
velvoitetaan korvaamaan Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.
Perustelut
Taustaa
Kauppatalo Hansel Oy oli maaliskuussa 2001 kutsunut henkilöstön edustajat yhteistoimintaneuvotteluihin. Neuvottelujen käymisen jälkeen yhtiö oli irtisanonut yhteensä seitsemän toimihenkilön työsopimukset. Tämänhetkisen tiedon mukaan työsuhteet päättyvät syyskuussa 2001.
Suomen Rahoitus- ja Erityisalojen ammattiliitto SUORA, johon Kauppatalo Hansel Oy palveluksessa olevat toimihenkilöt ovat järjestäytyneet, on pitänyt työsopimusten irtisanomisia perusteettomina. Tämän vuoksi se on yrittänyt jatkaa asiaa koskevia neuvotteluja Kauppatalo Hansel Oy:n kanssa. Irtisanomisille ei ole olemassa niiden syyksi ilmoitettua tuotannollista perustetta, vaan SUORA:n näkemyksen mukaan irtisanomiset perustuvat irtisanottujen ikään ja ammattiyhdistysaktiivisuuteen. Työnantaja on suhtautunut penseästi neuvottelujen käymiseen, minkä vuoksi ne eivät ole edenneet lainkaan.
SUORA:n puheenjohtajisto oli edellä esitettyjen seikkojen johdosta 21.5.2001 liiton hallituksen annettua siihen valtuutuksen päättänyt julistaa Kauppatalo Hansel Oy:n maksuvälitys- ja yrityssaartoon. Saarto oli alkanut 1.6.2001 kello 06.
Työnantajan työtaistelutoimenpiteet
Vastatoimenpiteenä SUORA:n edellä mainituille toimenpiteille Kauppatalo Hansel Oy oli maksuvälityssaarrosta tiedon saatuaan useaan otteeseen uhannut jättää maksamatta toimihenkilöiden palkat kesäkuussa, ellei ammattiliitto luovu maksuvälityssaarrosta. Palkkapäivä on mainitun kuun 15. päivä ja kesäkuun tilissä maksetaan myös työehtosopimuksen mukaiset lomarahat. Työnantaja oli vihjaillut yleisemminkin vastatoimiin ryhtymisestä. Tällaisia uhkauksia työnantajan taholta oli esitetty toukokuun 10. päivän ja kesäkuun 7. päivän välisenä aikana. Uhkauksia olivat esittäneet yhtiön toimitusjohtaja ja henkilöstöasiainhoitaja.
Henkilöstöasiainhoitaja oli 31.5 ilmoittanut eräälle varastossa työskentelevälle henkilölle, että kesäkuun palkkoja ei makseta. Henkilöstöasiainhoitaja oli 4.6. ilmoittanut luottamusmiehelle, että työnantaja ei antanut lupaa maksaa palkkoja maksusaarron vuoksi. Edelleen henkilöstöasianhoitaja oli 5.6. ilmoittanut eräälle toimihenkilölle, että liitosta eroamalla palkkojen maksu varmistuisi.
Luottamusmies oli useaan otteeseen tiedustellut yhtiön toimitusjohtajalta muun muassa sähköpostin välityksellä, pitääkö paikkansa se tieto, että työnantaja ei maksa kesäkuun palkkoja ja lomarahoja. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ollut suostunut vastaamaan tiedusteluihin siten, että luottamusmies olisi saanut pyytämänsä tiedon. Luottamusmies oli saanut vastauksen tiedusteluunsa vasta sen jälkeen, kun työnantaja oli saanut tiedon haastehakemuksesta. Luottamusmies oli lähettänyt toimitusjohtajalle 6.6. osoittamansa tiedustelun sähköpostitse myös henkilöstöasainhoitajalle ja kahdelle muulle työnantajan edustajalle. Viimeksi mainitut henkilöt eivät kuitenkaan olleet vastanneet tiedusteluun, joten he olivat piittaamattomuudellaan ylläpitäneet työnantajapuolelta esitettyä uhkaa. Toimitusjohtaja oli kertonut työnantaja vastatoimenpiteistä myös 2.6. julkaistussa sanomalehtiartikkelissa.
Työnantaja oli 30.5.2001 jakamassaan tiedotteessa kertonut, että maksuvälityssaarrolla on "käytännössä hyvin vähäinen vaikutus maksuliikenteeseemme, jos se ylipäätään mitään vaikuttaa." Työnantajan tiedossa oli siis ollut, että maksuvälityssaarto ei vaikuta millään tavoin työnantajan palkanmaksumahdollisuuteen tai -velvollisuuteen. Tästä huolimatta Kauppatalo Hansel Oy oli jatkanut toimihenkilöidensä uhkailua.
Työehtosopimukseen kohdistuminen
Uhkaaminen palkan maksamatta jättämisellä muodostaa työehtosopimuslaissa tarkoitetun kielletyn työtaistelutoimenpiteen. Kauppatalo Hansel Oy työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet asianosaisten välisen työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan määräykseen, joka koskee työnantajan oikeutta johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä. Lisäksi työtaistelutoimenpide kohdistuu saman pykälän 2 kohdan järjestäytymisoikeutta koskevaan määräykseen siltä osin, kuin työnantajan edustaja oli todennut palkkojen tulevan maksetuksi, jos toimihenkilöt eroavat liitosta. Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet lisäksi työehtosopimuksen 9 §:n lomarahaa koskeviin määräyksiin sekä 25.1.2001 päivätyn palkkaratkaisua koskevan pöytäkirjan määräyksiin.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Kauppatalo Hansel Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Kauppatalo Hansel Oy on lisäksi vaatinut Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Kanteen kiistämisen perusteet
Tapahtumien kulku
Sen jälkeen kun Kauppatalo Hansel Oy oli julistettu maksuvälityssaartoon, yhtiö oli avoimesti selvittänyt, mitä käytännön vaikutuksia asialla on maksuliikenteeseen ja muun muassa palkkojen maksuun pankkien kautta. Jos kaikki maksuliikenne pankkien kautta olisi maksusaarron vuoksi pysähdyksissä, täytyisi yhtiön ryhtyä tarvittaviin järjestelyihin palkkojen maksamisen turvaamiseksi. Jos yhtiössä maksuliikenneasioista vastaavat henkilöt olisivat kuuluneet saarron piiriin, olisi maksatuksen järjestäminen vaatinut jo tältäkin osin erityisjärjestelyjä.
Osakeyhtiölain 8 luvun 12 ja 13 §:n mukaan yhtiötä edustavat hallitus ja toimitusjohtaja. Henkilöstöasiainhoitaja, joka vastaa palkkojen maksatuksesta, ei kuulu yhtiön hallitukseen eikä hän muutoinkaan ole työnantajan edustaja. Koska henkilöstöasiainhoitaja on SUORA:n jäsen, on hän ennemminkin kantajan edustaja.
Toimihenkilöiden luottamusmies oli lähettänyt 6.6.2001 yhtiön toimitusjohtajalle sähköpostiviestin ja pyytänyt vastausta saman päivän aikana. Toimitusjohtaja oli antanut vastauksen samana päivänä kello 18.38. Tätä ennen toimihenkilöyhdistys oli jättänyt haastehakemuksen työtuomioistuimelle, mikä osoittaa, että toimihenkilöyhdistys ei ollut edes halunnut odottaa vastausta. Toimihenkilöyhdistyskin oli ollut tietoinen siitä, että toimitusjohtaja ei ollut lukenut viestiä ennen haastehakemuksen jättämistä. Yhtiössä on nimittäin käytössä sähköinen kalenteri, josta luottamusmies on voinut nähdä, että toimitusjohtaja ei ole paikalla ennen kello 18:aa. Jos asia olisi ollut kiireellinen, olisi toimitusjohtajan voitu tavoittaa puhelimitse. Ei ollut normaalin käytännön mukaista, että henkilö, jolle sähköpostiviesti lähetetään kopiona, olisi velvollinen vastaamaan viestiin.
Toimihenkilöyhdistys on haastehakemuksella pyrkinyt omien tarkoitusperiensä ajamiseen, sillä se ei ole suostunut peruuttamaan kannetta senkään jälkeen, kun luottamusmiehelle oli uudelleen nimenomaisesti ilmoitettu, että väite siitä, että yhtiö jättäisi palkat maksamatta, on pelkkää huhupuhetta. Toimihenkilöyhdistys käyttää kannetta sopimattomana painostuskeinona vaikuttaakseen yhtiössä meneillään olevaan irtisanomisprosessiin.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Taustaa
Kauppatalo Hansel Oy:ssä maaliskuussa 2001 aloitettujen yt-neuvottelujen käymisen jälkeen yhtiö on ilmoittanut seitsemän toimihenkilön irtisanomisesta. Heidän joukossaan on ollut Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja. Suomen Rahoitus- ja Erityisalojen ammattiliitto SUORA, jonka alayhdistys edellä mainittu toimihenkilöyhdistys on, on pitänyt irtisanomisia perusteettomina ja esittänyt niiden peruuttamista. SUORAn toiminnanjohtaja on 9.5.2001 käynyt Kauppatalo Hansel Oy:ssä neuvottelemassa yhtiön edustajien kanssa irtisanomisista. Tilaisuudessa on tullut esille myös Kauppatalo Hansel Oy:n asettaminen SUORAn toimesta maksuvälityssaartoon.
Kauppatalo Hansel Oy:n yt-ryhmässä työnantajan edustajana toimiva johtaja on 10.5.2001 kutsunut koolle kokouksen, jossa johtajan ja yhtiön toimitusjohtajan lisäksi läsnä ovat olleet Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja ja luottamusmies. Tilaisuudessa on käsitelty SUORAn toiminnanjohtajan käynnin yhteydessä esillä olleita asioita ja muun muassa mahdollista maksuvälityssaartoa ja sen vaikutuksia yhtiön maksuliikenteeseen ja osana sitä myös palkanmaksuun.
SUORAn puheenjohtajisto on 21.5.2001 päättänyt Kauppatalo Hansel Oy:n asettamisesta maksuvälitys- ja yrityssaartoon 1.6.2001 kello 06 alkaen. SUORAn 29.5.2001 päivätyssä tiedotteessa saarron syyksi on ilmoitettu Kauppatalo Hansel Oy:n toimihenkilöiden irtisanomisasia, jota koskeneissa neuvotteluissa ei ollut päästy liittoa tyydyttävään tulokseen. Tiedotteessa on todettu maksuvälityssaarron tarkoittavan sitä, että rahalaitoksissa ei käsitellä Kauppatalo Hansel Oy:hyn meneviä tai sieltä tulevia rahoja tai muita maksuvälineitä.
Ilmoitetut työtaistelutoimenpiteet
Kanteessa on katsottu Kauppatalo Hansel Oy:n ryhtyneen maksuvälityssaarron johdosta vastatyötaistelutoimenpiteeseen uhkaamalla ja ylläpitämällä 7.6. saakka uhkaa jättää toimihenkilöiden kesäkuun palkat ja lomarahat maksamatta.
Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolelta todistelutarkoituksessa Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n puheenjohtajaa E:tä sekä todistajina assistentti A:ta ja luottamusmies B:tä, jotka ovat kertoneet työnantajan edustajien kanssa käydyistä maksuvälityssaartoon ja kesäkuun palkan maksamiseen liittyvistä keskusteluista. Samoista seikoista Kauppatalo Hansel Oy:n puolesta on todistelutarkoituksessa kuultu toimitusjohtaja C:tä ja todistajana henkilöstöasiainhoitaja D:tä.
E:n mukaan 10.5.2001 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa oli käsitelty muun muassa maksuvälityssaartoa. Toimitusjohtaja oli tässä yhteydessä todennut, että mahdollisen maksuvälityssaarron johdosta työnantaja voi jättää palkat maksamatta. Toimihenkilöiden edustajat olivat todenneet tämän olevan laiton toimenpide. Tähän toimitusjohtaja oli vastannut, että myöskään maksuvälityssaarto ei ole laillinen. E oli ymmärtänyt toimitusjohtajan lausuman palkkojen maksamatta jättämisestä työnantajan vastatoimenpiteeksi maksuvälityssaarrolle. Toimitusjohtaja oli samassa tilaisuudessa esittänyt toimihenkilöiden edustajille myös arvostelua SUORAan kuulumisen johdosta.
A on kertomansa mukaan ollut läsnä useassa tilaisuudessa, jossa henkilöstöasiainhoitaja oli ilmoittanut, että kesäkuun palkkoja ja lomarahoja ei makseta maksuvälityssaarron vuoksi. A:n mukaan henkilöstöasiainhoitajan kannanotto oli perustunut tämän käsitykseen siitä, että koska raha ei maksuvälityssaarron vuoksi kulje pankeissa, ei myöskään palkkojen maksaminen ole mahdollista. Myös eräs toimihenkilö oli kertonut A:lle henkilöstöasiainhoitajan todenneen, että palkkoja ja lomarahoja ei makseta ja että olisi hyvä asia erota liitosta. Kysymyksessä oleva toimihenkilö ei ollut tarkemmin kertonut, minkä vuoksi liitosta eroaminen henkilöstöasiainhoitajan näkemyksen mukaan vaikuttaisi palkan maksamiseen.
B:n mukaan henkilöstöasiainhoitajalla oli saattanut tuolloin olla sellainen käsitys, että maksuvälityssaarrosta johtuen palkkojen maksaminen ei ole teknisesti mahdollista. Tätä työnantajapuolella ollutta käsitystä tukee B:n mukaan myös se, että toimitusjohtaja oli vielä 14.6.2001 pidetyssä tiedotustilaisuudessa todennut, että maksuvälityssaarrosta johtuen joiltakin voi jäädä palkka saamatta ja kehottanut tällaisessa tilanteessa ottamaan heti yhteyttä työnantajaan.
Koska toimihenkilöiden keskuudessa oli esiintynyt huolestuneisuutta palkkojen maksuun liittyen, B oli kesäkuun 4. ja 7. päivän välisenä aikana sähköpostitse usean kerran tiedustellut toimitusjohtajalta palkkojen maksamisesta. Näihin tiedusteluihin toimitusjohtaja oli myös vastannut, mutta vasta 7.6. B oli kertomansa mukaan saanut toimitusjohtajalta riittävän selkeän vastauksen, että palkat maksetaan. Toimitusjohtajalle osoitetut sähköpostiviestitiedustelut luottamusmies oli lähettänyt kopiona henkilöstöasiainhoitajan lisäksi kahdelle johtoryhmän jäsenelle. Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan olleet reagoineet näihin viesteihin. Luottamusmiehen mukaan käytäntö tällaisten sähköpostiviestikopioiden kohdalla on ollut, että kopion tiedoksi saanut on toisinaan niihin vastannut ja toisinaan jättänyt vastaamatta.
Luottamusmies on edelleen kertonut, että henkilöstöasiainhoitaja on Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry:n jäsen. Luottamusmies on kuitenkin kokenut henkilöstöasiainhoitajan yhtiön edustajaksi, koska henkilöstöasiainhoitaja on esimerkiksi allekirjoittanut kirjeitä yhdessä työnantajan muiden edustajien kanssa. Henkilöstöasiainhoitaja toimii myös yt-ryhmän sihteerinä johdon määräämänä edustajana. Luottamusmiesasemassa B ei kuitenkaan käy neuvotteluja henkilöstöasiainhoitajan kanssa, vaan vastapuolena on toimitusjohtaja tai joku tai jotkut johtoryhmän jäsenet.
C on kertonut, että 10.5.2001 järjestetyn tilaisuuden tarkoituksena oli ollut muun muassa selvittää, mitä tarkoitetaan mahdollisesti toimeenpantavalla maksu- ja yrityssaarrolla. C:llä ja kokouksen kutsuneella johtajalla kuten myöskään toimihenkilöyhdistyksen puheenjohtajalla tai luottamusmiehellä ei ollut tuossa vaiheessa käsitystä siitä, millaiset vaikutukset mahdollisella saarrolla olisi Kauppatalo Hansel Oy:n maksuliikenteeseen. Toimitusjohtaja ei ollut maksuvälityssaarrosta keskusteltaessa ilmoittanut, että työnantaja voisi vastatoimenpiteenä saarrolle jättää palkat maksamatta. Hän oli ainoastaan kysynyt, koskeeko maksuvälityssaarto kaikkia yritykseen tulevia ja sieltä lähteviä maksuja. Hän oli myös tiedustellut, koskeeko maksuvälityssaarto palkanmaksua. Tässä yhteydessä hän oli todennut, että jos maksuvälityssaarto koskee kaikkia maksuja, niin oletettavaa voi olla, että pankit eivät hoida myöskään tätä puolta.
Koska työnantajalla oli ollut epätietoisuutta maksusaarron vaikutuksista, oli yhtiö toukokuun lopulla pyrkinyt selvittämään asiaa sekä työnantajaliitosta että pankeista. Selvitystyön tuloksena oli ollut, että saarron vaikutusten pitäisi koskea vain käsivälitteisiä maksuja. Sen sijaan konekielisten maksumääräysten läpimenolle saarrosta ei selvityksen mukaan olisi haittaa. Saarron alkamisen jälkeen on kuitenkin osoittautunut, että myös konevälitteisten rahasiirtojen kohdalla on ollut vaikeuksia ja pankki on joutunut muun muassa henkilöstövaihdoksin turvaamaan Hansel Oy:n rahaliikenteen sujumista. Tämä on koskenut myös palkkojen maksamista.
C ei ollut kertomansa mukaan missään vaiheessa ilmoittanut henkilöstöasiainhoitajalle, että yhtiön johto olisi maksuvälityssaarron vuoksi kieltänyt palkanmaksun. C ei myöskään ollut käynyt henkilöstöasiainhoitajan kanssa sellaisia keskusteluja, joista tämä olisi virheellisesti voinut saada tällaisen käsityksen. C:n mukaan palkanmaksun mahdolliseen estymiseen liittyvät lausumat olivat johtuneet yksinomaan siitä, että oli vallinnut epäselvyys siitä, estääkö maksuvälityssaarto palkkojen maksamisen toimihenkilöiden tileille.
Luottamusmies oli tiedustellut C:ltä suullisesti pariin otteeseen ja myös usean kerran sähköpostitse, onko yhtiö tehnyt päätöksen palkkojen jättämisestä maksamatta. Tämän vuoksi C oli luottamusmiehen sähköpostiviestikyselyihin kesäkuun 4. ja 7. päivän välisenä aikana myös vastannut, että tällaista päätöstä ei ollut tehty. Kun C oli luottamusmiehelle kesäkuun 4. päivä antamassaan vastauksessa todennut, että asiaa selvitetään vielä ennen kesäkuun palkanmaksua, on tämä johtunut siitä, että juuri kysymyksessä olevana aamuna työnantajan tietoon oli tullut, että yönylitalletukset eivät olleetkaan normaaliin tapaan siirtyneet yhtiön tilille.
C ei kertomansa mukaan ollut myöskään sanonut lehtihaastattelussa Kauppatalo Hansel Oy:n ryhtyvän vastatoimiin. Hän oli ainoastaan todennut työnantajan olevan yhteydessä työnantajaliittoon yhtiön aseman selvittämiseksi maksuvälityssaartotilanteessa. Hän oli myös todennut yhtiön lähettävän asiassa tiedotteen lehdistölle ja asiakkaille.
C:n mukaan henkilöstöasiainhoitaja ei ole sellaisessa asemassa, että häntä voitaisiin pitää yhtiön johdon tai työnantajan edustajana. Henkilöstöasiainhoitaja ei kuulu ohjausryhmään, jonka jäseniä ovat esimies- tai vastaavissa tehtävissä olevat henkilöt. Yt-ryhmässä henkilöstöasiainhoitaja ei myöskään ole työnantajan edustajan asemassa vaan sihteerinä, joka hoitaa työskentelyyn liittyvät juoksevat asiat kuten kokouskutsujen toimittamiset ja pöytäkirjojen laatimiset. Tässä ominaisuudessa hän myös allekirjoittaa asiakirjoja.
Henkilöstöasiainhoitajan tehtävässä D vastaa palkanmaksusta ja toimii yhteyshenkilönä palkanmaksun hoitavaan ulkopuoliseen yritykseen. Hän on myös yhteyshenkilö työterveyshuoltoon liittyvissä asioissa. Työajan seuranta ja työsuhteiden ehtoihin liittyvät asiat kuuluvat hänen hoidettavikseen. Lisäksi D toimii sihteerina yt-ryhmässä ja työehtosopimusneuvotteluissa. D ei käsityksensä mukaan ole työnantajan edustajan asemassa.
Arviointi ja johtopäätökset
Henkilöstöasiainhoitajan erityisesti keskustelussa 4.6. esittämien lausumien johdosta luottamusmies on kuitenkin nähnyt tarpeelliseksi tarkistaa palkkojen maksamisen yhtiön johdolta. Kun toimitusjohtaja on viipymättä ja toistuvasti ilmoittanut, että yhtiö ei ollut päättänyt jättää palkkoja maksamatta, toimihenkilöillä ei ole ollut perusteita katsoa yhtiön ryhtyneen painostustoimenpiteisiin maksuvälityssaarron johdosta.
Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kauppatalo Hansel Oy olisi kanteessa väitetyllä tavalla syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.
Oikeudenkäyntikulut
Jutun hävitessään Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kauppatalo Hansel Oy:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Jutun laatu ja asian hoidon edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 5 000 markkaa.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Kauppatalo Hansel Oy:n Toimihenkilöt ry velvoitetaan korvaamaan Kauppatalo Hansel Oy:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.
Tuomio on yksimielinen.