Labor court interprets work agreement terms regarding job site location and meal allowance requirements.

Kysymys sähköasennusalan ja talotekniikka-alan työehtosopimusten työhönottopaikkaa ja ateriakorvausta koskevien määräysten tulkinnasta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 27

KUULTAVAT Talotekniikkaliitto ry

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry

LVI-Urakoitsijat ry

Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU ry

Sähköalojen ammattiliitto ry

Rakennusliitto ry

ASIA Tampereen käräjäoikeuden lausuntopyyntö sähköasennusalan ja talotekniikka-alan työehtosopimusten tulkinnasta. Asianosaisina käräjäoikeudessa ovat A, B, C, D ja E kantajina sekä Nokian Teollisuusapu Oy vastaajana.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.3.2001

Pääkäsittely 27.3.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välillä 29.9.1995 - 31.1.1998 voimassa olleessa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

5 §

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B

Työhönottopaikat

1 Työhönottopaikalla tarkoitetaan sellaista yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää pysyväisluonteista toimipaikkaa (pää- tai haaratoimistoa) jossa työntekijä on työhön otettu.

2 Yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka on ko. työmaa, ja tästä on hänelle työhön otettaessa selvästi ilmoitettava.

Työmaalla tarkoitetaan tällöin rakennusta, rakennelmaa tai alueeltaan täsmällisesti määriteltyä rakennusryhmää.

Tässä kohdassa tarkoitetulle työntekijälle suoritetaan 13 § A 1 suuruista ruokarahaa kultakin täydeltä työpäivältä. Kerrannaistaulukkoa sovelletaan ilman matka-aikoja. Lisäksi työntekijälle maksetaan matkakulujen korvauksena todelliset matkakulut, enintään kuitenkin tämän työehtosopimuksen päivärahan suuruisena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli työntekijä ei tunti-ilmoituksessaan tai muutoin ole viimeistään kolmenkymmenen (30) päivän aikana työhönottopäivästä lukien esittänyt vaatimusta päivärahoista, ruokarahoista tms., joista ilmenisi, että hänellä on kaikesta huolimatta työhönottopaikasta eriävä käsitys, ei hänellä tämän jälkeen ole oikeutta vaatia em. korvauksia tai toisenlaista palkkaa takautuvasti.

Jos tällaisen tilapäisen työhön otetun työntekijän työsuhde vakinaistetaan, hänelle on määrättävä uusi vakinainen työhönottopaikka 1 kohdan mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toiselta puolen Talotekniikkaliiton, Sähkö- ja telealan työnantajaliiton, LVI-Urakoitsijat ry:n ja Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU:n ja toiselta puolen Sähköalojen ammattiliiton sekä Rakennusliiton välisessä 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleessa talotekniikka-alan työehtosopimuksessa 1998 - 1999 on seuraava määräys työhönottopaikasta:

4 §

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖHÖNOTTOPAIKAT

Työhönottopaikalla tarkoitetaan sellaista yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää pysyväisluontoista toimipaikkaa (pää- tai haaratoimistoa), jossa työntekijä on työhön otettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Talotekniikka-alan työehtosopimuksen 1998 - 1999 liite 3 sisältää sähköasennusta koskevat urakkatyö- ym. erityismääräykset. Siinä on sovittu ruokarahoista seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

MATKAKUSTANNUKSET

KORVAUKSET TYÖHÖNOTTOPAIKAN ULKOPUOLELLA TEHTÄVISTÄ TÖISTÄ

A RUOKARAHATYÖT

Ruokarahatöillä tarkoitetaan töitä, jotka tehdään alueella, josta työntekijä voi saapua yöksi työhönottopaikkaansa.

1 Ruokarahat

1.1 Jos työpaikka sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka saadaan kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä ja 5 km säteenä piirretään ympyrä eikä työntekijä voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassaan, maksetaan työntekijälle kalenterivuorokaudelta ruokarahaa, jonka suuruus on 1.1.1998 alkaen 38,00 mk.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

Sähköasentajat A, B, C, D sekä sähkövoimamekaanikko E ovat Tampereen käräjäoikeudessa vaatineet Nokian Teollisuusapu Oy:n velvoittamista suorittamaan heille muun muassa haastehakemuksessa yksilöidyt ruokarahat ja kilometrikorvaukset.

Perusteet

A, B, C, D ja E olivat olleet työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa Nokialta olevan Nokian Teollisuusapu Oy:n palveluksessa. Työsuhteissa oli noudatettu talotekniikka-alan työehtosopimusta. Työehtosopimuksen nimi oli vuoden 1997 loppuun ollut sähköasennusalan työehtosopimus. A:n työsuhde oli alkanut 30.4.1996 ja jatkui edelleen, B:n työsuhde oli alkanut 8.6.1993 ja jatkui edelleen, C:n työsuhde oli alkanut 14.10.1996 ja jatkui edelleen, D:n työsuhde oli kestänyt 16.3. - 31.9.1998 ja 26.4. - 29.6.1999 sekä E:n 28.6. - 31.10.1993, 12.9.1994 - 6.7.1999 ja 30.8. - 3.12.1999.

Vastaajayhtiöllä oli toimipaikka Nokialla osoitteessa Naulonlahdentie 27. Toimipaikka oli työehtosopimuksen tarkoittama työhönottopaikka. Kantajat olivat tehneet työtä pääasiallisesti Nokian Renkaat Oyj:n tiloissa Pirkkalaistiellä Nokialla. Vastaajayhtiön toimipaikan ja työkohteen välimatka oli seitsemän kilometriä.

Sähköasennusalalla maksettiin työntekijälle ruokarahaa ja kilometrikorvausta, kun työntekijä oli työssä yli viiden kilometrin päässä työhönottopaikastaan eikä voinut ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassaan. Erimielisyys oli syntynyt siitä, oliko työntekijöiden työhönottopaikka Nokian Renkaat Oyj:n tehdasalue vai yhtiön toimipaikka Naulonlahdentiellä. Työntekijöiden käsityksen mukaan työhönottopaikka oli yhtiön toimitila. Vastaajayhtiöllä oli pysyväisluontoinen ja yhtiön toimintaorganisaatioon liittyvä toimipaikka vain Naulonlahdentiellä. Yhtiöllä ei ollut edes mahdollisuutta pitää pysyväisluontoista, toimintaorganisaatioonsa liittyvää toimipaikkaa vieraan yhtiön tiloissa.

Vuonna 1996 työehtosopimukseen tulleen ja 31.12.1997 asti voimassa olleen työehtosopimusmääräyksen mukaan määräaikaiseen työsuhteeseen yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka oli kyseessä oleva työmaa. Tätä kutsuttiin niin sanotusti montulle palkkaukseksi. Tällaiselle määräaikaiselle työntekijälle oli maksettava ruokaraha ja todelliset matkakulut. Sopimusmääräys kuitenkin poistettiin työehtosopimuksesta 1.1.1998 alkaen. Edellä mainitun sopimusmääräyksen voimassa ollessa eräät kantajista olivat olleet määräaikaisessa työsuhteessa vastaajayhtiöön. Yhtiö ei ollut maksanut tuoltakaan ajalta työntekijöille ruokarahaa eikä matkakuluja.

Kanteen tarkoittamana aikana toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa ei oltu voitu käyttää lainkaan niin sanottua montulle palkkausta vaan työhönottopaikkana oli pitänyt olla yhtiön toimipaikka. Muutoksen jälkeen ei ollut voitu määräaikaisellekaan työntekijälle määrätä työmaata työhönottopaikaksi.

Nykyisin kaikkien sähköasentajien työhönottopaikan oli oltava yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvä pysyväisluontoinen toimisto. Muunlaisesta järjestelystä työntekijät eivät voineet vahingokseen työsopimustasoisella sopimuksella pätevästi sopia. Työsopimuksen ehtojen oli vastattava ainakin valtakunnallisen yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä.

Kaikki kantajat eivät työskennelleet pysyvästi Pirkkalaistien tehdashallissa. Kantajat olivat tehneet työtä myös muissa kohteissa kuten Naulonlahdentie 27:n tontilla sijaitsevassa hallissa, jossa tehtiin muun muassa sähkökaappeja ja koteloita.

Vastaajayhtiön hallinnassa oli Nokian Renkaat Oyj:n tiloissa 13 neliömetrin kokoinen toimisto kellarikerroksessa. Työvälineitä säilytettiin pyörillä liikkuvissa pakeissa, joita oli kymmenkunta. Niitä säilytettiin eri puolilla teollisuuskiinteistöä, mutta ei koskaan kyseisessä toimistossa. Työnantajan hallinnassa olevassa tilassa ei ollut työntekijöiden sosiaalitiloja, ruokailutiloja eikä työterveysyksikköä. Tilaa ei käytetty tarvikkeiden varastointiin, vaan tarvikkeita säilytettiin Naulonlahdentie 27:n hallissa ja autossa.

Työntekijät eivät olleet sopineet eivätkä hyväksyneet työhönottopaikaksi Nokian Renkaat Oyj:n tiloja. Vuosina 1993 - 1997 voimassa olleen työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan työntekijän oli huomautettava viimeistään 30 päivän aikana, mikäli hänellä oli eriävä käsitys työhönottopaikasta. Määräys ei kuitenkaan koskenut toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, vaan määräaikaisia työsopimuksia, joista tässä riidassa ei ollut kyse.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Nokian Teollisuusapu Oy on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Nokian Teollisuusapu Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nokian Teollisuusapu Oy oli vuodesta 1987 lukien harjoittanut teollisuuden sähköjärjestelmien kunnossapito- ja ylläpitotoimintaa eli vanhojen koneiden sähköistyksen korjaamista ja uusien koneiden asentamista Nokian Renkaat Oyj:n Nokian tuotantolaitoksella Pirkkalaistiellä. Nokian Teollisuusapu Oy:n ja Nokian Renkaat Oyj:n välinen sopimus rakentui partnership-periaatteelle. Nokian Teollisuusapu Oy toimi kuten Nokian Renkaat Oyj:n ulkoinen osasto.

Nokian Renkaat Oyj oli käytännössä Nokian Teollisuusapu Oy:n ainoa asiakas. Nokian Teollisuusapu Oy:n liiketoiminta-ajatus oli koko yhtiön toiminnan ajan rakentunut Nokian Renkaat Oyj:n kanssa tehtävään yhteistyöhön. Nokian Teollisuusapu Oy ei ollut pyrkinyt tarjoamaan palveluita muille tilaajille. Nokian Teollisuusapu Oy:n vuotuinen liikevaihto oli vuonna 1999 päättyneeltä tilikaudelta noin 3,5 miljoonaa markkaa. Liikevaihdosta vain 10 000 - 20 000 markkaa perustui muualta kuin Nokian Renkaat Oyj:ltä kertyvään laskutukseen. Toiminnan jakautuminen eri asiakasryhmien kesken oli ollut samanlainen koko yrityksen vuonna 1987 alkaneen toiminnan ajan.

Nokian Teollisuusapu Oy:llä ei sen toiminnan luonteesta johtuen ollut erillistä toimistoa taikka muuta liiketoimipaikkaa. Yhtiön toimitusjohtaja johti yhtiön toimintaa ollessaan itse työssä teollisuuskiinteistössä. Vastaajayhtiön postiosoitteeksi oli merkitty kaupparekisteriin yhtiön toimitusjohtajan koti, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä Nokian Renkaat Oyj:n teollisuuskiinteistöstä. Eräät sähköasentajat olivat satunnaisesti käyneet toimitusjohtajan kodin pihapiirissä sijaitsevassa hallissa kokoamassa keskuksia, joita yhtiö on käyttänyt suorittaessaan asennuksia Nokian Renkaat Oyj:n teollisuuskiinteistössä. Asuntoa ei voitu pitää Nokian Teollisuusapu Oy:n toimintaorganisaatioon liittyvänä pysyväisluonteisena toimipaikkana.

Vuoden 1997 loppuun voimassa olleen sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaan työhönottopaikalla tarkoitettiin sellaista yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää pysyväisluonteista toimipaikkaa eli pää- tai haaratoimistoa, jossa työntekijä oli otettu työhön. Yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka oli kuitenkin kyseessä oleva työmaa. Kantajat olivat tulleet vastaajayhtiön palvelukseen vuosina 1993, 1996 ja 1998, jolloin Nokian Teollisuusapu Oy oli toiminut Pirkkalaistiellä jo vuosia. Kaikki kantajat ovat työskennelleet pysyvästi Pirkkalaistien tehdashallissa. Tehdashalli on sovittu työntekijöiden työhönottopaikaksi. Työsuhteiden yhtäjaksoinen kesto osoitti, ettei kantajia ollut otettu työhön määrättyä työtä varten eikä heihin siten voitu soveltaa määräystä, jonka mukaan heidän työhönottopaikkansa määräytyisi työmaan sijaintipaikan perusteella.

Kantajien työhönottopaikka määräytyi siis työhönottopaikkaa koskevien yleisten määräysten mukaan. Kaikki kantajat oli otettu töihin Pirkkalaistiellä sijaitsevaan tehdashalliin. Nokian Teollisuusapu Oy:n käytössä tehdashallin yhteydessä oli ollut työntekijöiden sosiaalitilat, ruokailutilat, työterveyshuoltoyksikkö ja kuntosali. Tehdashallissa sijaitseva vastaajayhtiön toimisto täytti työehtosopimuksen työhönottopaikkaa koskevat vaatimukset. Kyseessä oli nimenomaan pysyväisluontoinen, toimintaorganisaatioon liittyvä toimipaikka.

Kantajat olivat hyväksyneet työnantajan näkemyksen työhönottopaikasta. Vuosina 1993 - 1997 voimassa olleiden sähköasennusalan työehtosopimusten työhönottopaikkaa koskevien määräysten mukaan työntekijän täytyi viimeistään 30 päivän aikana työhönottopäivästä lukien esittää vaatimukset päivärahoista, ruokarahoista tai muusta sellaisesta, mikäli hänellä oli työnantajan kanssa eriävä käsitys työhönottopaikasta. Työehtosopimuksen mukaan työntekijällä ei ollut tämän jälkeen oikeutta vaatia edellä mainittuja korvauksia tai toisenlaista palkkaa takautuvasti. Kukaan kantajista ei ollut ilmoittanut vaatimuksiaan täyttämissään tuntikorteissa tai muutoin esittänyt työehtosopimuksen tarkoittamaa vaatimusta työehtosopimuksen määräämässä ajassa. Ajan kulumisen myötä työhönottopaikka oli lisäksi jo vakiintunut työsopimuksen ehdoksi.

Kantajien kanssa oli sovittu vuosina 1993 - 1997 voimassa olleiden sähköasennusalan työehtosopimusten nojalla, että ruokaraharajat määräytyvät siten, että ruokaraha tulee maksettavaksi, jos työntekijä on työssä kauempana kuin viiden kilometrin päässä Pirkkalaistien tehdashallista.

Kantajien kanssa oli sovittu ruokaraharajan määräytyvän Nokian Renkaat Oyj:n Pirkkalaistiellä sijaitsevasta teollisuuskiinteistöstä. Kantajat eivät olleet ennen vuoden 1997 syksyä riitauttaneet vakiintunutta käytäntöä. Työnantajan ja joidenkin työntekijöiden välillä oli marraskuussa 1997 syntynyt ruokarahoja koskeva erimielisyys. Tällöin Nokian Teollisuusapu Oy ja A, B ja E olivat tehneet asiasta sopimuksen. Sopimuksen mukaan A:lle, B:lle ja E:lle maksettiin ruokarahoja taannehtivasti. Sopimuksella A, B ja E olivat sitoutuneet olemaan vastaisuudessa esittämättä työsuhteeseensa perustuvia, 7.11.1997 edeltävään aikaan kohdistuvia maksuvaatimuksia työnantajaa kohtaan. A:n, B:n ja E:n esittämät 7.11.1997 edeltävään aikaan kohdistuvat vaatimukset tuli hylätä tälläkin perusteella.

Työntekijöille oli maksettu kilometrikorvaukset ja ruokarahat työehtosopimuksen määräysten mukaisesti silloin kun he olivat työskennelleet yli viiden kilometrin päässä sovitusta työhönottopaikasta eli tehdashallista. Kantajat eivät olleet lainkaan ottaneet huomioon heille maksettuja kulukorvauksia kanteessaan vaan he vaativat ruokarahoja ja kilometrikorvauksia uudelleen eri työhönottopaikan perusteella. Kanteen hyväksyminen johtaisikin siihen lopputulokseen, että työntekijät saisivat ruokarahat ja kilometrikorvaukset siitä riippumatta, työskentelivätkö he työhönottopaikassa vai sen ulkopuolella.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Tampereen käräjäoikeus on pyytänyt lausuntoa vuosina 1993 - 2000 voimassa olleiden sähköasennusalan ja talotekniikka-alan työehtosopimusten sisällöstä ja tulkinnasta seuraavissa kysymyksissä:

1) Mitä toimipaikalta vaaditaan, että se täyttäisi työehtosopimuksen toimipaikkavaatimuksen?

2) Mitä kriteereitä toimipaikalta vaaditaan, jotta se liittyisi yrityksen toimintaorganisaatioon?

3) Mitä toimipaikalta vaaditaan, että sitä voidaan pitää pysyväisluonteisena?

4) Onko edellä sanottujen 1 - 3 kriteerien täytyttävä, jotta pää- ja haaratoimisto voitaisiin katsoa työehtosopimuksessa sanotuksi työhönottopaikaksi?

5) Voidaanko matkakulujen korvausten lähtöpisteestä sopia, jos paikkakunnalla ei ole vahvistettuja ruokaraharajoja eikä työhönottopaikka sijaitse paikkakunnan keskipisteestä viiden kilometrin säteellä piirretyn ympyrän sisäpuolella? Jos voidaan, miten tällainen sopimus on tehtävä? Voiko sopimus syntyä konkludenttisesti yrityksessä vakiintuneen käytännön kautta?

6) Tuleeko työntekijän työehtosopimuksen mukaan ilmoittaa mahdolliset ruokarahat ja matkakulut tuntikorteissaan? Mikä merkitys työnantajan maksuvelvollisuuden kannalta on sillä, jos työntekijä ei ole ilmoittanut edellä mainittuja korvauksia tuntikorteissaan?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Talotekniikkaliitolle, Sähkö- ja telealan työnantajaliitolle, LVI-Urakoitsijat ry:lle, Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU:lle, Sähköalojen ammattiliitolle ja Rakennusliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Talotekniikkaliitto, LVI-Urakoitsijat ry ja Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU ovat lausunnossaan todenneet seuraavaa:

Allekirjoittaneet järjestöt yhtyvät samasta asiasta Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n lausumaan paitsi siltä osin, kuin Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n lausunnossa on vastattu lausuntopyyntöön sähköasennusalan työehtosopimusta vuosilta 1993-1997 koskien. Lausunnonantajaliitot eivät ole olleet osallisina sanottuun työehtosopimukseen.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Sähköasennusalan ja talotekniikka-alan työehtosopimusten työhönottopaikkaa koskevat määräykset ovat sanasta sanaan samanlaiset, lukuun ottamatta sähköasennusalan työehtosopimuksessa olleita määräyksiä yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän osalta. Viimeksi mainittua määräystä ei ole talotekniikka-alan työehtosopimuksessa.

Sähköasennusalan ja LVI-alan työehtosopimusten yhdistämisestä neuvoteltaessa vuonna 1997 sovittiin uuteen talotekniikka-alan työehtosopimukseen työhönottopaikkamääritelmä tekstiltä samanlaiseksi kuin mitä sähköasennusalan työehtosopimuksen päämääräys työhönottopaikasta oli ollut. Tämä sangen yleisluontoisen määräyksen katsottiin soveltuvan sekä LVI- että sähköalalle.

Sähköasennusalan työehtosopimukseen päämääräys työhönottopaikasta on ollut alalla sovelletavana hyvin pitkään. Määräyksen tulkinta ei ole aikaisemmin tuottanut vaikeuksia.

Määräyksessä on kolme käsitettä: "1 yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvä, 2 toimipaikka (päähaaratoimisto) ja 3 pysyväisluonteinen".

Tähän asti on työhönottopaikoiksi hyväksytty nyt kyseessä olevan Nokian Renkaat Oyj:n teollisuuskiinteistön kaltaiset toimipaikat. Toisin sanoen nyt käräjäoikeudessa vireillä olevassa jutussa työnantajan työhönottopaikaksi määrittämää toimipaikkaa ja sen kaltaisia toimipaikkoja - jollaisia on alalla runsaasti - on tähän asti pidetty työehtosopimuksen työhönottopaikkaehdot täyttävinä. Erimielisyysasioita tai riitoja tällaisten työhönottopaikkojen osalta ei ole liittotasolla eikä liittomme tietämän mukaan myöskään yritystasolla ollut.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vastannut lausunnossaan käräjäoikeuden kysymyksiin seuraavasti:

1. On toistettava, ettei toimipaikka -käsitettä ole työehtosopimuksessa millään tavalla tarkemmin määritelty, eikä määritelmää ole myöskään työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuolen ja työntekijäpuolen välillä tarkemmin käsitelty, ei sähköasennusalan työehtosopimusneuvotteluissa eikä talotekniikka-alan työehtosopimusneuvotteluissa.

Toimipaikka -käsite on yleisessä kielenkäytössä ymmärrettävissä yksinkertaisesti maantieteelliseksi pisteeksi, joka liittyy yrityksen toimintaan ja jossa tai josta käsin erilaisia työtehtäviä tai asiakkaisiin tai viranomaisiin liittyviä asioita hoidetaan.

Kysymyksessä on maantieteellinen piste, jossa yleensä on erilaista toimitilaa tai toimitiloja esimerkiksi työnjohdolle, mahdolliselle toimistohenkilökunnalle tahi -laitteistoille, erilaisia varastotiloja, työntekijöiden työ- ja sosiaalitiloja jne. Varustukseltaan toimipaikat ovat hyvin erilaisia ja eri tasoisia ja varustus riippuu siitä, minkälaisia toimintoja toimipaikasta tai toimipaikassa harjoitetaan ja missä määrin. Jotta kysymyksessä olisi toimipaikka siellä tai sieltä käsin täytyy ennen kaikkea yrityksen harjoittaa toimintaansa. Toimipaikan varustus ja sen aste on toissijainen asia. Toimipaikka ei voi kuitenkaan olla täysin ilman mitään edellä puheena olevaa varustusta.

Yrityksen toimintaan liittyvänä toimipaikkana voi olla yrityksen sellaiseksi tarkoittama maantieteellinen piste, sijaitseepa se alueella johon jokaisella on vapaa pääsy, suljetulla tehdasalueella, omalla tai vuokratulla kiinteistöllä, omassa tai vuokratussa tilassa. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ketä tai kuinka monta asiakasta toimipaikasta palvellaan - yrityshän on oikeutettu valitsemaan asiakkaansa ja vieraansa, samoin kuin päättämään, mihin yrityksen tiloihin kukin työntekijä pääsee.

Työehtosopimuksen toimipaikka -käsite on liittomme käsityksen mukaan siis ymmärrettävä edellä puheena olleen yleisen toimipaikka -käsitteen pohjalta.

2. "Yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää" -käsitteen sisältöä ei myöskään ole käsitelty tarkemmin sähköasennusalan tai talotekniikka-alan työehtosopimusneuvotteluissa.

Tämänkin käsitteen sisältö on ymmärrettävä yleisen kielenkäytön pohjalta. Ratkaisevaa on, että yritys on tarkoittanut toimipaikan yrityksen toimintaorganisaatioon liittyväksi toimipaikaksi. Toimipaikka voi myös olla merkittynä yrityksen organisaatiokuvaukseen, erilaisiin kaavioihin tai asiapapereihin yrityksen toimipaikkana. Esimerkiksi organisaatiokaaviosta puuttuminen ei kuitenkaan merkitse, ettei toimipaikka voi kuulua "yrityksen toimintaorganisaatioon". Työehtosopimus ei velvoita yritystä laatimaan organisaatiokuvausta, toimipaikkaluetteloa tms.

3. Tätäkin käsitettä on arvioitava yleisen kielenkäytön ja sanan merkityssisällön pohjalta samalla kun otetaan huomioon sähköasennusalan ja talotekniikka-alan toiminnan luonne. Tätäkään käsitettä ei ole tarkemmin käsitelty sähköasennusalan tai talotekniikka-alan työehtosopimusneuvotteluissa.

Voidaan lähteä siitä, että vain yhtä lyhyen määräajan kestäväksi tarkoitettua työmaata tai työkohdetta varten perustettu toimipaikka ei pääsääntöisesti ole pysyväisluonteinen. Jos yrityksellä on kuitenkin vain yksi toimipaikka, se on aina pysyväisluonteinen ja se on myös aina yrityksen työhönottopaikka.

Jos yritys on tarkoittanut toimipaikkansa pysyväisluonteiseksi, sitä on pidettävä pysyväisluonteisena riippumatta siitä, kuinka pitkäaikaiseksi toimipaikka ajan kuluessa loppujen lopuksi muodostuu. Toimipaikan pysyväisluonteiseksi arvioiminen pelkästään sen toteutuneen olemassaolon ajan perusteella johtaa mahdottomuuksiin.

Jos toimipaikka on perustettu toistaiseksi tarkoitettua toimintaa varten, se on siis pysyväisluonteinen. Toistaiseksi tarkoitettuna toimintaa pidetään myös silloin, kun yritys solmimansa toistaiseksi voimassa olevan tilaajasopimuksen perusteella tekee toimipaikasta vain tälle yhdelle tilaajalle työtä. Pysyväisluonteisuudesta on kysymys, jos yritys esimerkiksi Partnership-sopimuksen perusteella toimii toimipaikassa. Puheena oleviin sopimuksiin liittyy säännönmukaisesti pitkä ja pitkäjänteiseksi tarkoitettu yhteistoiminta. Myös pitkähkön ajan kestäviksi tarkoitettuihin aluerakennuskohteisiin ja vastaaviin liittyviä toimipaikkoja on pidettävä pysyväisluonteisina. Sama on tilanne, jos yritys osoittaa määräaikaisia tilaajasopimuksia uudistamalla toimivansa määräaikaisten sopimusten jälkeenkin edelleen pidemmän aikaa samassa työkohteessa.

Toimipaikan pysyväisluonteisuudelle ei ole esteenä, että esimerkiksi yrityksen haaratoimisto on jonkin aikaa tyhjillään, jos on odotettavissa, että alueella, jota toimisto on tarkoitettu palvelemaan, on työkohteita, joista yritys on tehnyt tai aikoo tehdä myöhemmin työtarjouksia.

Huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, miten eri viranomaiset ovat arvioineet yrityksen toimipaikan pysyväisluonteisuutta. Esimerkiksi verottaja on nyt kysymyksessä olevan kaltaisten toimipaikkojen (Nokian Renkaat Oyj:n teollisuuskiinteistö) kohdalla useissa tapauksissa katsonut työntekijän pysyväksi työntekopaikaksi kysymyksessä olevan toimipisteen ja tältä pohjalta tehnyt ratkaisun työntekijän matkakustannuskorvausten verollisuuden tai verottomuuden suhteen.

4. Sähköasennusalan ja talotekniikka-alan työehtosopimukset edellyttävät kaikkien edellä mainittujen kriteereiden: yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvä, pysyväisluonteinen, toimipaikka (pää- tai haaratoimisto) riittävässä määrin täyttymistä, jotta kysymyksessä voisi olla työhönottopaikka.

Kuten edellä todettiin, työehtosopimusosapuolet eivät ole kuitenkaan tarkemmin käsitelleet kriteerien sisältöä eli pohtineet sitä, mitä termeillä toimipaikka, toimintaorganisaatioon liittyvä tai pysyväisluonteinen tarkoitetaan. Asia on jäänyt siihen, mitä yleensä kielenkäytössä ja sähköasennus- sekä talotekniikka-alalla ymmärretään mainituilla käsitteillä ja joilta osin olemme edellä lausuneet oman käsityksemme.

Koska työhönottopaikka liittyy kiinteästi yrityksen toimintaan, on tarkastelussa pääpaino pantava sille tarkoitukselle, mikä yrityksellä on toimipaikasta maantieteellisenä pisteenä, jossa tai josta käsin se harjoittaa toimintaansa. Aiemmin sanotuin tavoin toimipaikkakäsitteen vaatimukset täyttävä toimipaikka luonnollisesti aina liittyy yrityksen toimintaorganisaatioon. Ainoa erityisen tulkinnanvarainen käsite työhönottopaikan määrittelyssä on pysyväisluonteisuuden käsite. Sen suhteen yrityksen toteennäytettävissä oleva tarkoitus on mielestämme ratkaiseva.

5. Sekä aikaisemman sähköasennusalan työehtosopimuksen että talotekniikka-alan sähköasennustyötä koskevien matkakustannuskorvausmääräysten mukaan ruokarahakorvausten määräytymisessä on peruslähtöpisteenä aina ensisijaisesti paikkakunnan keskipiste. Toissijaisesti voidaan yrityksessä sopia tästä poikkeava käytäntö. (Tes 2000-2002, sivu 122, A 1 Ruokarahat 1.1.).

Matkakulujen (matkaliput tms.) korvaamisessa työmatkan lähtökohtana pidetään paikkakunnalla sijaitsevaa linja-autoasemaa, rautatieasemaa tai muuta keskuspaikkaa, josta ko. työpaikan läheisyyteen kulkevat kulkuneuvot lähtevät. (Tes sivu 123 A 3 Matkakulut 3.1.) Poikkeavasta käytännöstä sopimisesta tältä osin ei työehtosopimuksessa ole mitään määräystä.

Korvattaessa työmatkakuluja oman auton käytön mukaan, lähtöpisteenä on yrityksen työhönottopaikka (toimipaikka). (Tes sivu 127 C Oman auton käyttö 3.)

Kummankaan työehtosopimuksen sähkötyötä koskevissa matkakustannusten korvausta käsittelevissä määräyksissä ei ole asetettu edellä puheena olleelle ruokarahaa koskevalle sopimiselle muotovaatimuksia. Näin ollen sopimus lähtöpisteestä voidaan tehdä vapaamuotoisesti työnantajan ja työntekijän tai heidän edustajansa välillä ja se voi myös syntyä konkludenttisesti yrityksessä vakiintuneen käytännön kautta. Ks. myös vastausta seuraavaan kohtaan 6).

6. Sähköasennusalan samoin kuin talotekniikka-alan työehtosopimuksen mukaan työntekijän on ilmoitettava ateriakorvaukset, ruokarahat, matkakulut jne. työnantajalle esitettävässä tuntikortissa (Tes 12 §). Työehtosopimuksen periaatteiden mukaisesti matkustamiseen liittyvät asiat tulee kuitenkin selvittää heti työn alkaessa, kuten matka-ajan korvausta koskien on todettu, Tes sivu 124 A 4.1, 6 kappale.

Useissa yrityksissä on käytössä matkakustannuskorvausten selvittämiseksi erityinen matkalaskulomake. Se voi yrityksessä olevan käytännön mukaan korvata puheena olevalta osin tuntikortteihin tehtävät merkinnät, varsinkin jos on kyse päivärahaan oikeuttavista eli yöpymistä vaativista matkoista. Yleisin käytäntö kuitenkin on, että työntekijät tekevät puheena olevat merkinnät tuntikortteihinsa.

Jos työntekijä jättää matkakustannuskorvauksen merkinnät tekemättä tuntikorttiinsa työehtosopimuksen (ja yrityksen) käytännön vastaisesti, hän syyllistyy työehtosopimusmääräyksen laiminlyöntiin.

Jos kysymyksessä on unohdus tai erehdys ja työnantajan edustaja tietää matkakustannuskorvaukseen oikeuttavan matkan tekemisestä ja jopa laskuttaa tältä osin tilaajaa, työntekijällä lienee sanotunlaisesta erehdyksestä huolimatta oikeus matkakustannusten korvaukseen oikeustoimilain säännösten perusteella.

Jos työntekijä on samalla tavalla kuin työnantajakin aikanaan mieltänyt, ettei toimipaikassa työskentely oikeuta työehtosopimuksessa tarkoitettuun ruokarahaan tai muihin matkakorvauksiin, ei työntekijä ole tuntikorttia täyttäessään erehtynyt edellä mainituin tavoin, saati syyllistynyt työehtosopimusmääräyksen laiminlyöntiin. Jos työntekijät ovat merkinneet tuntikortteihinsa tai matkalaskuihin matkakorvauksia Nokia Renkaat Oyj:n teollisuuskiinteistön kaltaisesta yrityksen toimipaikasta, asiantila osoittaa, ettei edellä mainittua erehdystä tai laiminlyöntiä ole tapahtunut. Työntekijöiden menettelystä voi myös päätellä - ellei jopa nimenomaista sopimusta ole tehty - , että ainakin hiljaisesti on sovittu toimipaikka työhönottopaikaksi.

Toteamme, että työehtosopimus ei suoraan ota työnantajan maksuvelvollisuuteen näissä tilanteissa mitään kantaa.

Sähköalojen ammattiliitto on lausunnossaan vastannut käräjäoikeuden kysymyksiin seuraavasti:

1. Toimipaikalla tarkoitetaan tiloja, joissa on yrityksen toimintaan liittyviä ja siinä käytettäviä erilaisia toimitiloja ja toimitilaa esimerkiksi työnjohdolle, laitteistoille ja toimistohenkilökunnalle, työntekijöiden työ- ja sosiaalitiloja, erilaisia varastoja, joissa säilytetään tarvikkeita ja työkaluja jne. Kun toimipaikalla tarkoitetaan pää- tai haaratoimistoa, toimipaikassa täytyy siis olla riittävä "toimistovarustus".

Toimipaikkaan on oltava asiakkailla ja kaikilla yrityksen työntekijöillä vapaa pääsy. Muuten kyseessä ei ole työehtosopimuksen tarkoittama toimipaikka.

Mikäli yritys on niin pieni, että sillä ei ole muuta kuin kaupparekisteriin merkitty osoite, sitä voidaan pitää tässä kohdassa tarkoitettuna toimipaikkana.

2. Pää- tai haaratoimisto liittyy yrityksen toimintaorganisaatioon, kun se on mainittu yrityksen itsensä julkaisemassa toimipaikkaluettelossa, kaavioissa ja organisaatiokuvauksissa toimipaikaksi.

3. Pysyväisluonteiseksi katsotaan toimipaikka, joka on perustettu yrityksen toimintaa varten toistaiseksi. Määräajan kestävää työmaata tai työkohdetta varten perustettu toimipaikka ei ole pysyväisluonteinen.

Pysyväisluonteisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että toimipaikkaa perustettaessa ei ole tiedossa sen päättymisaikaa eli lopettamista esim. työn määräaikaisuuden vuoksi. Ero on verrattavissa työsuhteen kestoon, onko se tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi vai määräajan.

4. Kaikkien edellä sanottujen kolmen kriteerin on täytyttävä, jotta pää- ja haaratoimisto voidaan katsoa työehtosopimuksessa sanotuksi työhönottopaikaksi.

5. Lähtökohtana on se, että työntekijä on velvollinen saapumaan yrityksen toimipaikkaan eli työhönottopaikkaan ja työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijän kuljettamisesta yrityksen toimipaikasta työmaalle.

Kun paikkakunnalla ei ole vahvistettuja ruokaraharajoja eikä työhönottopaikka sijaitse paikkakunnan keskipisteestä viiden kilometrin säteellä piirretyn ympyrän sisäpuolella, korvataan oman auton käyttö yrityksen toimipaikasta lukien. Jos käytetään julkisia kulkuvälineitä, voidaan lähtöpaikaksi sopia jokin julkisten kulkuneuvojen lähtöpaikka tai yrityksen toimipaikka. Sopiminen on tehtävä työhuonekunnan ja työnantajan kesken.

Tällaisessa tapauksessa ruokarahat maksetaan siten, että viiden kilometrin säde mitataan yrityksen toimipaikan ympärille. Jos työpaikka sijaitsee tämän ympyrän ulkopuolella, maksetaan ruokaraha.

Jos paikkakunnalla on vahvistetut ruokaraharajat, työhuonekunnan ja yrityksen kesken on sovittava käytetäänkö vahvistettuja ruokaraharajoja vai yrityksen toimipaikan ympärille mitattua ruokaraharajaa.

Vakiintuneen käytännön kautta ei voi syntyä työehtosopimuksen vastaista sopimusta.

6. Työehtosopimuksen mukaan työntekijän on merkittävä tuntikortteihin ruokarahat ja matkakulut. Merkinnällä ei kuitenkaan ole oikeutta luovaa vaikutusta eli työntekijä ei menetä oikeuttaan työehtosopimuksen mukaisesti määräytyviin ruokarahoihin eikä matkakuluihin, jos hän on jättänyt merkinnät tekemättä.

Työehtosopimuksen ruokarahoja ja matkakuluja koskevissa määräyksissä ei ole sanottu, että työntekijä menettää oikeutensa kyseisiin saataviin, jos jättää tuntilappumerkinnät tekemättä.

Aikaisemmissa vuoden 1997 loppuun saakka olleissa työehtosopimuksissa oli 5 §:n B 2-kohdan määräaikaisia työsopimuksia eli ns. montulle palkkausta koskeva määräys:

"Mikäli työntekijä ei tunti-ilmoituksessaan tai muutoin ole viimeistään kolmenkymmenen (30) päivän aikana työhönottopaikasta lukien esittänyt vaatimusta päivärahoista, ruokarahoista tms., joista ilmenisi, että hänellä on kaikesta huolimatta työhönottopaikasta eriävä käsitys, ei hänellä tämän jälkeen ole oikeutta vaatia em. korvauksia tai toisenlaista palkkaa takautuvasti."

Työehtosopimus on siis kirjoitettu siten, että menettämisseuraamus on mainittu, jos sellaista on tarkoitettu. Edellä sanottu määräys poistettiin työehtosopimuksesta, eikä sitä enää ole ollut vuoden 1998 alusta lukien.

Vastaajayhtiö on ilmoittanut, että kaikkien kantajien työsuhteet ovat olleet toistaiseksi voimassa, joten montulle palkkausta koskevia tes-määräyksiä ei ole voitu käyttää heidän työsuhteissaan laisinkaan.

Toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa ei voida nyt voimassa olevan työehtosopimuksen perusteella eikä vuoden 1997 loppuun saakka olleenkaan työehtosopimuksen perusteella ole voitu käyttää tiettyä työmaata varten perustettua työhönottopaikkaa. Tehdaslaitosten sisällä pitkään työssä olleiden työntekijöiden työhönottopaikat ovat olleet ulkopuolella työhön lähettävän yhtiön konttoreissa.

Rakennusliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Käsiteltävänä olevan asian riidanalaiset työhönottopaikkaa koskevat työehtosopimusmääräykset on alunperin solmittu Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n välillä. Näihin ainoastaan sähköasentajia koskeviin määräyksiin Rakennusliitto ei voi ulkopuolisena ottaa mitään kantaa.

Rakennusliitto on tullut sopijana mukaan talotekniikka-alan työehtosopimukseen 1.1.1998 lukien, jolloin työhönottopaikkaa koskeva työehtosopimusmääräys on tullut sovellettavaksi sekä sähkö- että putkiasentajiin. Tämän sopimuskohdan tulkinnasta Rakennusliitto on yhtä mieltä kantajien kanssa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Sähköasennusalalla 31.1.1998 saakka voimassa olleeseen sähköasennusalan työehtosopimukseen ovat sisältyneet edelle jäljennetyt työhönottopaikkaa koskevat määräykset. Työhönottopaikan määritelmä on sähköasennusalan työehtosopimuksessa ollut 1940-luvulta saakka muutoin nykyisen sisältöinen, mutta määritelmään on vuonna 1973 lisätty pysyväisluonteisuuden vaatimus. Sähköasennusalan työehtosopimus on vuonna 1998 yhdistetty putkiasennusalan ja putkieristysalan työehtosopimuksen kanssa yhdeksi talotekniikka-alan työehtosopimukseksi. Talotekniikka-alan työehtosopimuksessa on yhteisiä määräyksiä, jotka koskevat kaikkia mainittuja sopimusaloja ja lisäksi erikseen pelkästään sähköasennusalaa ja toisaalta vain putkiasennus- ja putkieristysalaa koskevia erityismääräyksiä.

Talotekniikka-alan työehtosopimuksen yhteisiin määräyksiin on otettu aiemmin sähköasennusalan työehtosopimukseen sisältynyt työhönottopaikan määritelmä sellaisenaan, mutta sopimuksesta on jätetty pois mahdollisuus ottaa määräaikaisia työntekijöitä suoraan tietylle työmaalle. Esitetyn selvityksen mukaan putkiasennus- ja putkieristysalan työehtosopimus ei tällaista ns. montulle palkkaamisen mahdollisuutta ollut sisältänyt ja työhönottopaikan käsitettä ei ollut haluttu laajentaa. Myös työnantajapuolella oli kilpailusyistä ollut tarvetta siitä luopua.

Osallisliitot ovat työtuomioistuimessa kuultuina olleet yksimielisiä siitä, että toimipaikan tulee olla yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvä, pysyväisluonteinen pää- tai haaratoimisto voidakseen olla työehtosopimuksen mukainen työhönottopaikka. Toisin sanoen kaikkien mainittujen edellytysten tulee täyttyä. Sen sijaan liitot ovat jääneet erimielisiksi siitä, mitä toimintaorganisaatioon liittyvällä ja pysyväisluonteisella toimistolla työehtosopimuksessa tarkoitetaan.

Työtuomioistuimessa on kuultu työhönottopaikkamääräyksen sisällöstä ja tulkinnasta todistajina Sähköalojen ammattiliiton työehtoasiamiestä F:ää ja Sähkö- ja telealan työnantajaliiton osastopäällikköä G:tä, jotka kumpikin ovat 1980-luvun lopulta saakka osallistuneet sähköasennusalan ja myöhemmin talotekniikka-alan työehtosopimusneuvotteluihin. Lisäksi todistajana on kuultu Rakennusliiton työehtosihteeriä H:ta, joka oli osallistunut Rakennusliiton edustajana talotekniikka-alan vuoden 1998 työehtosopimusneuvotteluihin.

Todistajien kertoman mukaan erimielisyyksiä määräyksen tulkinnasta ei sähköasennusalan työehtosopimusosapuolten välillä ole ollut 1970-luvun alkupuolen jälkeen eikä määräyksen sisällöstä ollut muutoinkaan keskusteltu liittojen välillä.

Työtuomioistuin toteaa, että osapuolten sopiessaan työhönottopaikkamääräyksen ottamisesta talotekniikka-alan työehtosopimukseen entisen sisältöisenä on katsottava hyväksyneen, että sen sinänsä vanha sanamuoto vastaa edelleen osapuolten tarkoitusta. Kun sanamuodolle ei ole osoitettu muuta sisältöä, sitä on tulkittava lähinnä sillä tavalla kuin sitä sopimustausta huomioon ottaen yleisessä kielenkäytössä tulkitaan.

Toimipaikan on työehtosopimuksen mukaan oltava ensinnäkin yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvä ja pysyväisluonteinen. Sanamuotonsa mukaan sopimus ei siten edellytä, että toimipaikka olisi pysyvä. Toimipaikkaa voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan pitää sopimuksen tarkoittamalla tavalla pysyväisluonteisena, jos se on tarkoitettu toimimaan toistaiseksi ilman ennalta määrättyä lopettamisajankohtaa. Näin on määräystä tulkittava siitäkin huolimatta, että toimipaikan toiminta pääasiallisesti liittyisi sopimuksiin, jotka solmitaan määräaikaisesti, jos tarkoituksena kuitenkin on pyrkiä toimintaa jatkamaan.

Alan yritykset ovat kooltaan ja toimintatavoiltaan hyvin erilaisia ja samoin niiden toimipaikat voivat vaihdella yrittäjän kotiosoitteesta aina laajaan konttoriverkostoon saakka. Ollakseen yrityksen toimipaikka kyseisen tilan tulee joka tapauksessa olla jollakin muulla tavalla kuin pelkästään työkohteena yhdistettävissä kyseisen yrityksen toimintaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi yrityksen ilmoittelussa, puhelinluettelossa, ulkoisin opastein tai muulla todettavalla tavalla.

Toimistolla tarkoitetaan yleisessä kielenkäytössä yrityksen toimitilaa, jossa tehdään toimistotyötä, toisin sanoen työtä, joka koostuu asiakirjojen kirjoittamisesta ja käsittelystä yms. (Suomen kielen perussanakirja 1994). Yrityksen tulee siten työhönottopaikaksi katsottavassa toimistossaan hoitaa ainakin jossakin määrin toimistotehtäviään. Tämä tulkinta vastaa myös sopijapuolten tarkoitusta. Sopijapuolet ovat nimittäin työtuomioistuimessa kuultaessa olleet yksimielisiä siitä, että ollakseen työehtosopimuksessa tarkoitettu toimisto toimipaikassa tulee olla olosuhteiden edellyttämä toimistovarustus.

Kokoavasti edellä lausutusta työtuomioistuin lausuntonaan toteaa, että pelkkä työkohde siihen mahdollisesti liittyvine sosiaalitiloineen tai tarvikevarastoineen ei täytä työehtosopimuksen mukaisen työhönottopaikan tunnusmerkkejä. Työehtosopimuksessa työhönottopaikalle määriteltyjen edellytysten on kaikkien toteuduttava. Näitä edellytyksiä, kuten pysyväisluonteisuutta, toimintaorganisaatioon liittymistä ja toimipaikkaa toimistona on tulkittava lähinnä siten kuin niitä yleisessä kielenkäytössä tulkitaan.

Kuultavina olleet sähköpuolen liitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että ateriakorvauksen määräytymisen lähtöpisteestä voidaan sopia. Sopiminen voi tapahtua myös hiljaisesti hyväksytyn käytännön kautta. Työtuomioistuin lausuntonaan yhtyy liittojen yhteiseen tulkintaan. Työehtosopimuksen edellyttämästä sopimisesta ei kuitenkaan voi olla kysymys, jos käytäntö on vakiintunut työehtosopimuksen virheellisen soveltamisen perusteella.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijän on säännöllisesti merkittävä tuntikorttiin muun muassa ateriakorvaukset, ruokarahat ja matkakulut. Kuultavat liitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että työntekijä ei työehtosopimuksen mukaan kuitenkaan menetä oikeuttaan ruokarahoihin tai matkakorvauksiin, vaikka vastaavia merkintöjä ei ole tehty tuntikortteihin. Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa myöskään tältä osin liittojen yhteisestä näkemyksestä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, H. Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Palanko-Laaka jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Lausunto on yksimielinen.