Legislator Case Law & Legislation
TT:2001-17 AI generated

Labor court fines unions for striking to support wage negotiations under existing contract terms.

Case Number TT:2001-17
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court ordered the Social Work Union and its five local branches to pay fines for violating the duty of industrial peace. The unions conducted a one-day strike to support ongoing wage negotiations and a specific training wage increase. The court ruled that the strike targeted existing wage provisions in the current collective agreement, thereby constituting a violation of the duty of industrial peace.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §; When a strike is conducted to support negotiations regarding a new collective agreement while an existing one is in force, it targets the existing agreement's wage provisions and constitutes a violation of the duty of industrial peace.

Keywords

AI generated
duty of industrial peace strike action collective agreement wage negotiations union liability industrial peace violation fines for strikes

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimuslain 8 §
Työehtosopimuslain 9 §
Työehtosopimuslain 10 §
Työtuomioistuimen lain 33a §
Korkolain 4 § 3 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijäliiton päätöksen mukaisesti liiton viisi alayhdistystä oli toimeenpannut päivän kestäneen lakon, jonka tarkoituksena oli ollut tukea käynnissä olleissa tulopoliittisissa neuvotteluissa esillä ollutta koulutuspalkkaerän hyväksymistä koskevaa vaatimusta ja vaatimusta alalla työskentelevien palkkauksen korjaamiseksi. Työtaistelu oli siten kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Liitto ja sen alayhdistykset olivat menettelyllään syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 17

KANTAJA

Sosiaalialan Työnantajaliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Sosiaalityöntekijäin Liitto ry, Helsinki

KUULTAVAT

Helsingin Sosiaalityöntekijät ry, Helsinki

Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry, Vantaa

Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry, Turku

Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry, Tampere

Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry, Oulu

ASIA Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.2.2001

KANNE

Vaatimukset

Sosiaalialan Työnantajaliitto on vaatinut Sosiaalityöntekijäin Liiton, Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Sosiaalialan Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Sosiaalityöntekijäin Liiton, Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Sosiaalialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Sosiaalityöntekijäin Liitto oli 9.11.2000 toimeenpannut Helsingissä, Vantaalla, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Joensuussa päivän kestäneen työnseisauksen. Yhteensä noin 200 Sosiaalialan Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevaa työntekijää oli osallistunut toimeenpantuun työnseisaukseen muilla edellä mainituilla paikkakunnilla paitsi Joensuussa.

Sosiaalityöntekijäin Liiton tarkoituksena oli ollut vauhdittaa lakolla käynnissä olevia tulopoliittisia neuvotteluja ja tukea Akava ry:n koulutuspalkkaerän hyväksymistä koskevaa vaatimusta. Tämä ilmeni Sosiaalityöntekijäin Liiton puheenjohtajan allekirjoittamasta 30.10.2000 päivätystä jäsentiedotteesta ja yleisölle jaetuista tiedotteista sekä Demari-lehdessä 10.11.2000 olleesta Sosiaalityöntekijäin Liiton puheenjohtajan haastattelusta.

Sosiaalityöntekijäin Liitto oli edellä mainitussa jäsentiedotteessaan todennut, että "aikaa varustautumiseen tulee olemaan hyvin vähän, sillä pyrimme yllätykselliseen toimintaan. Tämä yllätykseen pyrkiminen tarkoittaa myös sitä, että tästä suunnitelmasta ei etukäteen puhuta ulkopuolisille. Viimeistään työtaistelupäivän aamuna työpaikan ovella oleva lakkovahti kertoo asianlaidan. Työn sijaan voit osallistua informaation jakamiseen kaupunkilaisille ja tiedotusvälineille."

Sosiaalityöntekijäin Liitto oli siten jäsentiedotteesta ilmenevin tavoin pyrkinyt salaamaan lakkoaikeensa viimeiseen asti ja siten aiheuttamaan mahdollisimman suurta sekaannusta. Liiton menettelyä oli siksi pidettävä raskauttavana.

Sosiaalityöntekijäin Liitto ja sen alueyhdistykset olivat myös etukäteen olleet tietoisia lakon laittomuudesta. Tämä ilmeni muun muassa edellä mainitusta jäsentiedotteesta, jossa oli todettu muun muassa seuraavaa: "Koska liiton hallitus on tehnyt asiasta päätöksen, eivät liiton yksittäiset lakkoon osallistuvat jäsenet joudu juridiseen vastuuseen lakosta, vaikka sitä nimitettäisiin laittomaksi työtaistelutoimeksikin. Päiväpalkan menetys on lakon hinta yksittäiselle jäsenelle." Sosiaalityöntekijäin Liiton kotisivujen mukaan työnseisaus oli onnistunut hyvin.

Asianosaisliittojen välisen yksityisen sosiaalialan palveluyksiköitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n mukaan allekirjoittajajärjestöt sopivat palkkaperusteista, palkasta ja sen maksamisesta erillisessä palkkapöytäkirjassa. Toimeenpantu työtaistelu oli kohdistunut näihin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Kun Sosiaalialan Työnantajaliitto oli 7.11.2000 saanut tiedon uhkaavasta työtaistelusta, oli työnantajaliiton edustaja ottanut yhteyttä Sosiaalityöntekijäin Liittoon ilmoittaen työnseisauksen olevan laiton. Työnantajaliitto oli vaatinut Sosiaalityöntekijäin Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi ja työtaistelu-uhan peruuttamiseksi.

Sosiaalityöntekijäin Liiton puheenjohtajan allekirjoittamassa jäsentiedotteessa oli mainittu eri paikkakuntien työtaistelupäälliköt ja muut työtaisteluun liittyvät yhteyshenkilöt. Näiden joukossa oli mainittu ainakin Helsingin ja Uudenmaan alueyhdistysten puheenjohtajat sekä Varsinais-Suomen alueyhdistyksen varapuheenjohtaja, jotka mainittujen yhdistysten edustajina olivat olleet aktiivisesti toimeenpanemassa lakkoa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ammattiosasto ja alueyhdistys vastasivat luottamusmiestensä toiminnasta.

Sosiaalityöntekijäin Liitto oli toimeenpannut laittoman työtaistelun ja syyllistynyt siten työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Samalla liitto oli laiminlyönyt valvoa, että sen jäsenyhdistykset eivät riko työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta. Helsingin, Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Oulun Seudun alueyhdistykset olivat toimeenpanneet alueillaan lakon Sosiaalityöntekijäin Liiton päätöksen mukaisesti ja myös alueyhdistykset olivat näin ollen syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Ellei mainittujen alueyhdistysten katsottaisi syyllistyneen työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, olivat ne syyllistyneet ainakin valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen, koska ne eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Sosiaalityöntekijäin Liitto ja sen edellä mainitut jäsenyhdistykset tulisi tuomita työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Yksityisen sosiaalialan palveluyksiköitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä tehtyä hyvityssakkojen enimmäismääriä koskevaa pöytäkirjaa, jonka mukaan paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.2000 lukien työehtosopimuslaista poiketen 15 400 markkaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sosiaalityöntekijäin Liitto on vastauksessaan, johon Helsingin Sosiaalityöntekijät ry, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry ovat osaltaan yhtyneet, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kiistämisen perusteet

Marraskuun 9. päivänä 2000 toimeenpannun toimintapäivän tarkoituksena oli ollut tuoda yleisön tietoisuuteen korkeasti koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkkauksen epäkohdat ja kiinnittää tuolloin käynnissä olleiden tulopoliittisten neuvottelujen osapuolten huomio näihin epäkohtiin. Tämä tarkoitus ilmeni myös asiaa koskeneista tiedotteista. Toimintapäiväksi kutsutun tapahtuman tarkoituksena oli ollut kiinnittää huomiota palkkatasoon yleensä suhteessa työn vaativuuteen ja työssä edellytettyyn koulutukseen. Tarkoituksena ei ollut saada aikaan muutosta voimassa olleeseen työehtosopimukseen miltään osin. Työnseisaus ei siten ollut kohdistunut tuolloin voimassa olleen työehtosopimuksen mihinkään määräykseen.

Kysymyksessä olevilla viidellä paikkakunnalla toimintapäivän piiriin oli kuulunut yhteensä 198 yksityisellä sosiaalialalla työskentelevää työntekijää. Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n jäseniä toimintapäivän piiriin oli kuulunut yhteensä 132. Yhdistyksen koko jäsenmäärä on 1197. Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n 1111 jäsenestä toimintapäivän piirissä oli ollut neljä työntekijää, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n 649 jäsenestä 10 työntekijää, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n 717 jäsenestä 35 työntekijää ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry:n 434 jäsenestä toimintapäivän piiriin oli kuulunut 17 työntekijää. Eri paikkakunnilla toimintapäivän piiriin kuuluneista työntekijöistä kaikki eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet osallistuneet toimintapäivään.

Sosiaalityöntekijäin Liiton kanteessa mainitusta jäsentiedotteesta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että liitto ja sen alayhdistykset olisivat etukäteen olleet tietoisia lakon laittomuudesta. Toiminnan mahdollisen lainvastaisuuden ratkaisee viime kädessä työtuomioistuin. Jos toteutetun toimintapäivän katsottaisiin olleen työehtosopimuslain vastainen, olisi hyvityssakkojen määrää harkittaessa otettava huomioon, että toimintapäivästä ei ollut aiheutunut työnantajille mainittavaa vahinkoa. Työnseisaus oli kestänyt suunnitelman mukaisesti vain yhden päivän ja se oli toteutettu vain viidellä paikkakunnalla. Lisäksi yksityinen päivähoito oli jätetty kokonaan toimintapäivän ulkopuolelle. Kysymyksessä olevilla paikkakunnilla toimivat yksittäiset työnantajat eivät kaikki edes olleet järjestäytyneet työnantajaliittoon, joten näihin yrityksiin ei työrauhavelvollisuus ulottunut.

Sosiaalityöntekijäin Liiton hallitus oli päättänyt toimintapäivän järjestämisestä ja liitto oli myös huolehtinut sen toimeenpanosta nopealla aikataululla. Vaikka Sosiaalityöntekijäin Liiton alueyhdistysten katsottaisiinkin olevan valvontavelvollisia, eivät ne organisaationsa puolesta olisi edes ehtineet reagoida valvontavelvollisuuden edellyttämällä tavalla. Näin ollen ei voida kohtuudella edellyttää, että ne olisivat tällaisessa tilanteessa jollakin tehokkaalla tavalla pyrkineet estämään jäsentensä osallistumisen toimintapäivään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Sosiaalityöntekijäin Liiton hallitus on tulopoliittisten neuvottelujen käynnissä ollessa lokakuussa 2000 päättänyt, että Helsingin, Vantaan, Turun, Tampereen, Joensuun ja Oulun alueella työskentelevät liiton jäsenet osallistuvat tulopoliittisten neuvottelujen niin vaatiessa yhden päivän vauhdituslakkoon. Liiton puheenjohtajan allekirjoittaman 30.10.2000 päivätyn jäsentiedotteen mukaan akavalaiset alipalkattuja ryhmiä edustavat liitot kampanjoivat Akavan tulopoliittisissa neuvotteluissa esittämän koulutuspalkkaerän puolesta.

Edellä mainitussa Sosiaalityöntekijäin Liiton tiedotteessa on työtaistelusta eri paikkakunnilla tietoja antaviksi yhteyshenkilöiksi mainittu muun muassa Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja ja Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n varapuheenjohtaja.

Liiton tiedotteessa tarkoitettu työnseisaus on toimeenpantu 9.11.2000 siinä mainituilla paikkakunnilla. Siihen on osallistunut pääasiassa kuntasektorin henkilöstöä, mutta yksityisten työnantajien palveluksessa olevista työnseisauksen piiriin on kuulunut Helsingin alueella 132 Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n jäsentä, Vantaalla neljä Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n jäsentä, Turussa 10 Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n jäsentä, Tampereella 35 Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n jäsentä ja Oulussa 17 Oulun Seudun Sosiaalialan Työntekijät ry:n jäsentä. Työtaistelun piiriin kuuluneista työntekijöistä eivät aivan kaikki ole Sosiaalityöntekijäin Liiton ilmoituksen mukaan ilmeisesti osallistuneet työtaisteluun. Työnseisauksen toimeenpanijoiden joukossa ovat olleet liiton tiedotteessa mainitut Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n ja Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n edustajat.

Työnseisauksen yhteydessä on ulkopuolisille jaettu toimenpiteen syitä selvittäviä tiedotteita, joissa toisena allekirjoittajana on mainittu Sosiaalityöntekijäin Liitto. Tiedotteissa on muun muassa todettu, että toimintapäivään osallistuvat ovat palkkakuopassa ja että työntekijöiden palkka ei vastaa työn edellyttämää koulutusta, vastuullisuutta ja vaativuutta. Edelleen tiedotteissa on todettu toimenpiteisiin osallistuvien vaatimuksena olevan Akavan ajaman koulutuspalkkaerän hyväksyminen.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Toimintapäivän tarkoituksena on ollut tukea käynnissä olleissa tulopoliittisissa neuvotteluissa esillä ollutta koulutuspalkkaerän hyväksymistä koskevaa vaatimusta ja vaatimusta alalla työskentelevien palkkauksen korjaamiseksi. Työtuomioistuimen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan työtaistelu, jolla työehtosopimuksen voimassa ollessa pyritään vaikuttamaan uuden solmittavan työehtosopimuksen sisältöön, kohdistuu voimassa olevan työehtosopimuksen vastaaviin määräyksiin. Työtaistelu on siten tässä tapauksessa kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Järjestöjen vastuu työtaistelutoimenpiteistä

Sosiaalityöntekijäin Liitto on työnseisauksen toimeenpannessaan syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Sosiaalityöntekijäin Liiton jäsenjärjestöt Helsingin Sosiaalityöntekijät ry, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry ovat olleet osaltaan toimeenpanemassa lakkoa omilla toiminta-alueillaan liiton päätöksen mukaisesti. Näin menetellessään myös mainitut jäsenjärjestöt ovat rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään ovat Sosiaalityöntekijäin Liitto, Helsingin Sosiaalityöntekijät ry, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Sosiaalialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Huomioon ottaen asian laatu ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet kohtuullinen korvauksen määrä on 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin ottaen huomioon hyvityssakkojen enimmäismääriä koskevan pöytäkirjan määräykset tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Sosiaalialan Työntekijäin Liiton, Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Sosiaalialan Työnantajaliitolle seuraavasti:

Sosiaalityöntekijäin Liiton 15 000 markkaa,

Helsingin Sosiaalityöntekijät ry:n 4 000 markkaa,

Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry:n 1 000 markkaa,

Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry:n 1 500 markkaa,

Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry:n 2 000 markkaa ja

Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry:n 1 500 markkaa.

Sosiaalityöntekijäin Liitto, Helsingin Sosiaalityöntekijät ry, Uudenmaan Sosiaalityöntekijät ry, Varsinais-Suomen Sosiaalityöntekijät ry, Pirkanmaan Sosiaalityöntekijät ry ja Oulun Seudun Sosiaalityöntekijät ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Sosiaalialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on

maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Esittelijä ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.