Labor court dismisses union appeal against city for not imposing fines for technical agreement breach.

Kaupunki oli henkilöstöjärjestöjen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen ja niiden jäätyä erimielisiksi päättänyt yksipuolisesti tehtäväkohtaiseen ja henkilökohtaiseen palkkaan perustuvan palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta. Kysymys siitä, täyttikö uusi palkkausjärjestelmä teknisten sopimuksessa edellytetyt vaatimukset.

Kaupunki oli jättänyt toteuttamatta tehtävien sijoittamisen palkkaryhmiin ja siten tieten rikkonut teknisten sopimusta. Kun tämä oli tapahtunut yhteisymmärryksessä paikallisten henkilöstöjärjestöjen kanssa ja kun toteutettu järjestely joka tapauksessa täytti palkkaryhmittelyn vähimmäispalkkavaatimukset, oli erityisiä perusteita jättää kaupunki hyvityssakkoon tuomitsematta.

Kysymys myös Kunnallinen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuudesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 16

KANTAJA

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin kaupunki

ASIA Työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.11.2000

Pääkäsittely 9.1.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n, nykyisen Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n 30.1.1995 allekirjoittamassa teknisten sopimuksessa 1995 - 1996 (jäljempänä TS-95) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Palkkaryhmät ja vähimmäispalkat

Palkkaryhmä

Vähimmäispalkka 1.1.1995

mk/kk 1.5.1995

5 01 04 01 8

Palkkaryhmä I: Ammattimies (tavallisissa, vaativissa ja erittäin vaativissa ammattimiestehtävissä) toimiva.

5 269

5 842

5 01 02 01 4

Palkkaryhmä II: Esimies (välitön tai välillinen) tai suunnittelu-, tarkastus tai valvontatehtävissä toimiva.

6 093

6 737

5 01 01 01 1

Palkkaryhmä III: Johtaja, vastuualueen esimies tai erityisosaamista edellyttävissä vaativissa asiantuntijatehtävissä toimiva.

11 269

11 882

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Palkkaryhmästä päättäminen

Kunnan/kuntayhtymän ao. viranomainen päättää viranhaltijan/työntekijän 10 §:n mukaisesta palkkaryhmästä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Tehtäväkohtaisesta palkasta päättäminen

1 mom. Kunnan/kuntayhtymän ao. viranomainen päättää viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaisesta palkasta ottaen huomioon seuraavat tekijät:

* tehtäviin kuuluva päätösvalta,

ratkaisujen merkittävyys ja vaikutukset

harkintavallan laajuus ja itsenäisyys

* töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuus,

* tehtävien vaatimat tekniset tiedot, taidot ja osaaminen,

* asema organisaatiossa,

* työnantajan edellyttämä koulutus,

* työnantajan edellyttämä kokemus,

* tehtävien edellyttämät vuorovaikutustaidot ja

* työolosuhteet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Neuvottelut

2 mom. Kunnan/kuntayhtymän tulee paikallisesti neuvotella ja pyrkiä yksimielisyyteen yhdessä ao. sopijajärjestöjen kanssa niistä yleisistä periaatteista, joita kunnassa/kuntayhtymässä noudatetaan 1 momenttia sovellettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Henkilökohtainen palkka

Harkinnanvarainen osa

1 mom. Viranhaltijalle/työntekijälle voidaan mm. seuraavin perustein:

* työtulokset,

* ammattitaito,

* työkokemus,

* koulutettavuus,

* monitaitoisuus,

* oma-aloitteisuus,

* vastuuntunto,

* yhteistyökyky,

* tehokkuus ja

* luovuus

maksaa toistaiseksi tai määräajan markkamääräistä henkilökohtaista palkkaa, joka voi olla suuruudeltaan enintään 30 % tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna. Perustellusta syystä sitä voidaan alentaa tai sen maksaminen lopettaa.

Neuvottelut

2 mom. Kunnan/kuntayhtymän tulee paikallisesti neuvotella ja pyrkiä yksimielisyyteen yhdessä ao. sopijajärjestöjen kanssa niistä yleisistä periaatteista, joita kunnassa/kuntayhtymässä noudatetaan 1 momenttia sovellettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pakollinen osa

3 mom. Viranhaltijan/työntekijän oltua vähintään 3 vuotta oman kunnan/kuntayhtymän palveluksessa tehtäviään vastaavalla ammattialalla maksetaan hänelle 1 momentin määräyksestä riippumatta markkamääräistä henkilökohtaista palkkaa, jonka suuruus tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna on

* 3 vuoden jälkeen 5 % ja

* 5 vuoden jälkeen 9 %.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten 27.9.1995 allekirjoittamassa teknisten sopimuksessa 1995 - 1996 (jäljempänä TS-96) ovat edellä mainitut määräykset ennallaan. Samojen asianosaisten 11.12.1997 allekirjoittamassa teknisten sopimuksessa 1998 - 1999 (jäljempänä TS-98) ja samojen asianosaisten 10.2.2000 allekirjoittamassa teknisten sopimuksessa 2000 - 2001 (jäljempänä TS-2000) ovat edelle jäljennetyt määräykset sisällöltään olennaisilta osin ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Helsingin kaupunki ei ole määritellyt teknisten sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtäväkohtaista palkkaa TS-95:n ja TS-96:n 13 §:n sekä TS-98:n ja TS-2000:n 9 §:n edellyttämällä tavalla ja että Helsingin kaupunki ei ole ottanut käyttöön teknisten sopimuksen henkilökohtaista palkan osaa TS-95:n ja TS-96:n 16 §:n, TS-98:n 13 §:n ja TS-2000:n 12 §:n edellyttämällä tavalla, eikä siten teknisten sopimuksessa edellä mainituissa pykälissä määritelty tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkan osasta koostuva palkkausjärjestelmä ole sopimuksen edellyttämällä tavalla voimassa,

velvoittamaan Helsingin kaupungin maksamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:lle työehtosopimuslain 7 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla hyvityssakkoa työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 ja 12 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

TS-95:n määräykset uudesta palkkausjärjestelmästä tulivat voimaan viimeistään 1.12.1995 lukien. KTN vaati 9.9.1996 kirjeitse Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta pikaisia ja tehokkaita toimenpiteitä teknisten sopimuksen palkkamääräysten käyttöönottamiseksi niissä kunnissa, joissa palkkausmääräykset eivät vielä olleet käytössä. Tämän jälkeen Kunnallinen työmarkkinalaitos ohjeisti yleiskirjeellään 4.11.1996 kuntia tekemän päätökset käyttöönotosta viimeistään 1.12.1996. Yleiskirjeessä korostettiin, että hallinnollisen käyttöönottopäätöksen tekeminen ei riitä, vaan päätös tulee myös panna täytäntöön.

Helsingin kaupungissa tehtiin 9.2.1995 paikallinen virka- ja työehtosopimus TS-96:n väliaikaisesta soveltamisesta 1.12.1995 lukien. Sopimuksen mukaan teknisten sopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluville määritellään palkka edelleen ennen 1.12.1995 voimassa olleiden perusteiden mukaisesti. Sopimus oli voimassa 31.10.1996 saakka. Paikallinen sopimus uusittiin vielä ajalle 1.11.1996 - 30.6.1997. Sopimuksessa sovittiin siitä, että osapuolet jatkaisivat edelleen tehtäväkohtaisen palkan määrittelyperiaatteiden valmistelua ja samalla neuvoteltaisiin harkinnanvaraisen henkilökohtaisen palkanosan perusteet.

Kaupunki teki 7.4.1997 päätöksen teknisten sopimuksen palkkamääräysten täytäntöönpanemisesta. Käytännössä näin tehtiin hallinnollinen päätös teknisten sopimuksen käyttöönotosta. Se toimeenpantiin siten, että kunkin henkilön aikaisempi peruspalkka tuli tehtäväkohtaiseksi palkaksi ja ikälisät muodostivat henkilökohtaisen palkan osan.

TS-95:n ja TS-96:n 16 §:n 1 momentissa, TS-98:n 13 §:ssä ja TS-2000:n 12 §:ssä oli määritelty ne edellytykset, joiden perusteella henkilökohtaisen palkan osan suuruus määräytyi. Henkilökohtainen palkka voi olla suuruudeltaan enintään 30 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna. Henkilökohtainen palkka määräytyi siten edellä tarkoitettujen edellytysten perusteella ja oli riippuvainen siitä, kuinka hyvin työntekijä työnsä teki.

TS-98:n 7 §:ssä määritelty henkilökohtainen palkanosa koostui henkilökohtaisesta palkasta (13 §) ja ammattialalisästä (14 §). Ammattialalisä oli viranhaltijan ja työntekijän oltua viisi vuotta oman kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa virka- tai työsuhteessa tehtäviään vastaavalla ammattialalla 9 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna. Helsingin kaupungissa hallinnollisesti käyttöön otetun palkkausjärjestelmän teknisyyttä ja henkilökohtaisen palkanosan määrittelyn sopimukseen perustumattomuutta kuvaa se, että muutoksen jälkeenkin henkilökohtaisen palkanosan prosentit sijoittuivat pääosin 9 ja 12 prosentin välille. Vuoden 1995 jälkeen ei ollut tapahtunut muutoksia henkilökohtaisen palkan osalta, mikä myös osoitti, että henkilökohtainen palkanosa ei ollut käytössä sopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Kaupunki tosin ohjasi kustannusvaikutukseltaan teknisen henkilöstön tehtäväkohtaisten palkkojen summasta 0,34 prosentin suuruisen kertaluontoisen erän käytettäväksi henkilökohtaisten palkkojen osan tarkistuksiin. Erää ei ollut kuitenkaan tosiasiassa maksettu kaupungin ja järjestöjen välillä yhteisesti hyväksyttyjen henkilökohtaisen palkan osan muodostumista koskevien edellytysten mukaisesti. Toisaalta pelkästään tämän palkkasumman maksua, jonka kustannusvaikutus muodostui entiseen palkkausjärjestelmään perustuviin ammattitaitolisiin (palvelusvuosilisiin), ei voitu katsoa henkilökohtaisen palkan osan käyttöönottamiseksi teknisten sopimuksen mukaisesti.

KTN toiselta puolen sekä Helsingin kaupungin palvelussuhdejohtaja ja palvelussuhdepäällikkö toiselta puolen allekirjoittivat 24.1.2000 sopimuksen teknisten sopimuksen täytäntöönpanon kehittämisestä Helsingissä. KTN peruutti sopimuksen mukaisesti silloin työtuomioistuimessa vireillä olleen kanteen ja pidätti itselleen oikeuden nostaa kanteen uudelleen, mikäli sopimuksen ehdot eivät toteutuisi. Sopimuksen mukaisilla toimenpiteillä teknisten sopimuksen mukaiset tehtäväkohtaisten palkkojen määrittely ja henkilökohtaisen palkan käyttöönotto olisi täyttänyt minimissään teknisten sopimuksen tehtäväkohtaisia ja henkilökohtaisia palkkoja koskevat määräykset. Helsingin kaupungin neuvottelijat olivat sopimuksen allekirjoittaessaan tosiasiassa myöntäneet, että teknisten sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtäväkohtaisia palkkoja ei ollut määritelty teknisten sopimuksen edellyttämällä tavalla ja että henkilökohtaista palkan osaa ei ollut otettu käyttöön.

Kaupunki oli tietensä rikkonut työ- ja virkaehtosopimuksen tehtäväkohtaisia palkkoja koskevaa sopimusmääräystä paikallisen sopimuksen päättymisen 30.6.1997 jälkeen ja rikkominen jatkui edelleen. Teknisten sopimuksen mukainen henkilökohtainen palkan osa ei tosiasiassa teknisten sopimuksessa määriteltyjen kriteerien ja kaupungin ja paikallisyhdistysten välillä neuvoteltujen soveltamiskriteerien mukaisesti ole vieläkään käytössä. Tältä osin rikkominen oli alkanut myös paikallisen työ- ja virkaehtosopimuksen päättymisen 30.6.1997 jälkeen ja jatkui edelleen. Hyvityssakkoa korottavana tekijänä oli otettava huomioon työ- ja virkaehtosopimuksen rikkomisen ajallinen kesto ja lisäksi se, että kaupunki oli laiminlyönyt kokonaan neuvottelijoidensa 24.1.2000 allekirjoittamassa sopimuksessa määritellyt täytäntöönpanotoimet.

Helsingin kaupunki oli lisäksi tietensä rikkonut virka- ja työehtosopimusta jättämällä ryhmittelemättä viranhaltijat ja työntekijät palkkaryhmiin I - III, kuten TS-95:n ja TS-96:n 11 § sekä TS-98:n ja TS-2000:n 8 § edellyttivät.

Kunnallisen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt työ- ja virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, koska se ei tietoisena 24.1.2000 tehdyn sopimuksen sisällöstä ollut 8.6.2000 pidetyn keskusneuvottelun jälkeenkään ohjeistanut Helsingin kaupunkia noudattamaan teknisten sopimusta ja sen täyttämiseksi neuvottelijoidensa allekirjoittamaa täytäntöönpanosopimusta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

TS-95:n 13 §:n 1 momentin mukaan kunnan asianomainen viranomainen päättää viranhaltijan ja työntekijän tehtäväkohtaisesta palkasta ottaen huomioon kyseisessä momentissa mainitut tekijät, kuten esimerkiksi tehtäviin kuuluvan päätösvallan ja töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuuden.

Helsingin kaupunki päätti 7.4.1997 teknisten sopimuksen palkkamääräysten panemisesta täytäntöön. Päätöksen mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyy tehtävän vaativuuden perusteella. Tehtävän vaativuus arvioitiin sitä varten laaditun lomakkeen avulla. Tehtävän kokonaispistearvo saatiin laskemalla yhteen arviointituloksen mukaiset pisteet käyttämällä vaativuustekijöiden pistearvoja. Arviointien tulosten perusteella laskettuja tehtävien pistearvoja korotettiin tai alennettiin keskitetysti arvioinnin perusteiden yhtenäistämiseksi. Tehtäväkohtaiset palkat piti kaupungin puheena olevan päätöksen perusteella määrittää käyttämällä päätöksen mukaisia pistearvoja. Tehtäväkohtainen vähimmäispalkka määräytyi vaativuusalueittain kunkin tehtävän pistearvon perusteella.

Tehtäväkohtainen palkka, pakollinen palkanosa ja harkinnanvarainen palkanosa olivat palkanlaskennassa käytössä viimeistään 14.4.1997. Uusien perusteiden mukaiset palkat määräytyivät siten, että jos henkilölle maksettu peruspalkka oli 28.2.1997 ollut pienempi kuin hänen tehtävänsä vaativuusalueen vähimmäispalkka, uusi tehtäväkohtainen palkka oli vähimmäispalkan mukainen. Tällaisessa tapauksessa henkilön tehtäväkohtainen palkka nousi siis korkeammaksi kuin hänen aiempi peruspalkkansa oli ollut. Jos henkilön palkkaan oli kuitenkin sisältynyt sellaisia säännöllisestä ilta-, yö-, vuoro-, sunnuntai- tai lauantaityöstä maksettavia lisiä, joiden perusteella laskettiin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1995 - 1996 87 §:ssä tarkoitettu vuosilomapalkkaan laskettava lisäys, peruspalkkaan luettiin kaupungin päätöksen mukaan myös lisien osuus.

Jos henkilön palkkaan ei sisältynyt edellä mainittuja työaikakorvauksia, hänen uusi tehtäväkohtainen palkkansa määritettiin puheena olevan päätöksen mukaan samaksi kuin hänelle 28.2.1997 maksettu peruspalkka. Tämä epäonnistunut ilmaisu tarkoitti sitä, että uusi tehtäväkohtainen palkka ei noussut, jos se oli uusien tehtävän vaativuuteen perustuvien palkanmääritysperusteiden mukainen.

Uusi tehtäväkohtaisen palkan määrittämistä koskeva paikallinen järjestelmä perustui siis teknisten sopimuksen mukaisten vaativuustekijöiden huomioon ottamiseen. Uusi palkkausjärjestelmä johti Helsingin kaupungissa siihen, että joidenkin tehtäväkohtainen palkka muodostui suuremmaksi kuin aiempi peruspalkka ja joidenkin tehtäväkohtainen palkka säilyi samana niissäkin tapauksissa, joissa se tehdyn pisteytyksen perusteella olisi laskenut. Viimeksi sanottu johtui siitä muun ohessa KTN:n kanssa sovitusta periaatteesta, ettei kenenkään aiempaa peruspalkkaa ollut alennettu sitä tehtäväkohtaiseksi palkaksi muutettaessa. Aiempien peruspalkkojen osittaisella alentamisella olisi tosin saavutettu teknisten sopimuksen mukaisten uusien tehtäväkohtaisten palkkojen hajontaa, mutta ei henkilöstöä motivoivalla tavalla. Paikalliset osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että teknisten sopimuksen mukaisen uuden palkkausjärjestelmän eräs tavoite oli henkilöstön motivaation lisääminen.

Edellä kuvattu Helsingin kaupungissa käyttöön otettu tehtäväkohtaisen palkan määrittämisjärjestelmä perustui palkkausjärjestelmän vaiheittaisen kehittämisen ajatukseen, joka oli myös teknisten sopimuksen mukainen. Uuden palkkausjärjestelmän kehittäminen mahdollisimman toimivaksi edellyttää pitkäjänteistä yhteistoiminnallista työtä. Helsingin kaupunki oli vuodesta 1995 alkaen neuvotellut tiiviisti paikallisten henkilöstöjärjestöjen kanssa ja pyrkinyt yksimielisyyteen noudatettavista periaatteista. KTN oli koko palkkausjärjestelmän laatimisen ajan, sekä ennen 7.4.1997 tehtyä kaupunginhallituksen päätöstä että sen jälkeen, muiden paikallisten henkilöstöjärjestöjen tapaan osallistunut palkkausjärjestelmän kehittämistyöhön ja hyväksynyt järjestelmän laatimisessa noudatetun menettelyn aikatauluineen.

Helsingin kaupungin neuvottelijat olivat 24.1.2000 sitoutuneet kirjallisesti eräisiin teknisen sopimuksen täytäntöönpanon kehittämistoimenpiteisiin edellyttäen, että KTN peruuttaa työtuomioistuimessa Kunnallista työmarkkinalaitosta ja Helsingin kaupunkia vastaan nostamansa kanteen. Tämä sitoumus, jonka kaupungin neuvottelijat olivat tehneet vain omasta puolestaan, ei sitonut kaupunkia. Sitoumus ei myöskään osoittanut, että Helsingin kaupunki olisi teknisten sopimuksen mukaisesta palkkausjärjestelmästä päättäessään rikkonut teknisten sopimusta. Päin vastoin sitoumuksesta, esimerkiksi sen otsakkeesta, johdantovirkkeestä ja 1 kohdasta ilmeni selvästi, että sitoutuminen koski vain tehtäväkohtaisten palkkojen toimivuuden tehostamista, ei tehtäväkohtaisen palkan määrittämisen saattamista teknisten sopimuksen mukaiseksi.

Sitoumuksen 2 kohdassa oli kysymys sovellettavana olevan palkkausjärjestelmän epäkohtia tarkasteltaessa havaittujen virheiden korjaamisesta eikä palkkausjärjestelmän rakenteeseen ryhtymisestä. Helsingin kaupungissa noudatettava teknistä henkilöstöä koskeva palkkausjärjestelmä oli teknisten sopimuksen mukainen, mitä seikkaa paikalliset henkilöstöjärjestöt eivät olleetkaan kiistäneet. Helsingin kaupunki ja paikalliset henkilöstöjärjestöt olivat toisaalta yhtä mieltä siitä, että sovellettavana oleva paikallinen palkkausjärjestelmä vaati edelleen kehittämistä.

Helsingin kaupungin 7.4.1997 tekemän teknisten sopimuksen täytäntöönpanopäätöksen mukaan täytäntöönpanovaiheessa syntyi vaativuuden mukaisten pistearvojen ja tehtäväkohtaisten palkkojen välisiä epäsuhteita, joiden korjaamiseksi laadittiin suunnitelma. Tämä epäkohtatarkastelu tehtävien vaativuuden arviointiin perustuvien pahimpien epäsuhteiden korjaamiseksi oli saatettu päätökseen yhteisymmärryksessä kaupungin ja henkilöstöjärjestöjen edustajien kesken. Kaupungin neuvottelijoiden 24.1.2000 allekirjoittaman teknisten sopimuksen täytäntöönpanon kehittämistä koskevan sitoumuksen kohdassa 2 tarkoitettiin juuri mainittua epäkohtatarkastelua.

Helsingin kaupungin teknisen henkilökunnan tehtäväkohtaiset palkat maksettiin kaupungin 7.4.1997 tekemän päätöksen eli paikallisen palkkausjärjestelmän mukaisesti. Yksikään paikallinen henkilöstöjärjestö ei tätä seikkaa kiistänyt, ei myöskään KTN:n paikallinen järjestö. Yksikään paikallinen järjestö ei ollut muutenkaan väittänyt kaupungin rikkoneen teknisten sopimusta. Kaupunki oli siten maksanut teknisten sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat teknisten sopimuksen mukaisesti.

Myös henkilökohtaisen palkan käytön periaatteita oli valmisteltu yhteistyössä paikallisten henkilöstöjärjestöjen kanssa. Henkilökohtainen palkka määriteltiin neljän työmenestyksen osatekijän eli henkilökohtaisten työtulosten, monitaitoisuuden, oma-aloitteisuuden ja yhteistyökyvyn perusteella. Nämä periaatteet ovat teknisten sopimuksen mukaiset. Teknisten sopimuksen määräyksissä luetellut henkilökohtaisen palkan määrittämisen perusteet olivat vain esimerkkejä ja kunta voi määrittää nämä perusteet oman harkintansa mukaan.

Teknisten sopimuksen mukainen henkilökohtainen palkka on harkinnanvaraista palkkaa. Se ilmeni määräysten sanamuodosta "kunta voi maksaa". Henkilökohtaisen palkan maksaminen oli siten täysin kunnan harkinnan varassa. Teknisten sopimuksen määräykset eivät velvoittaneet Helsingin kaupunkia maksamaan viranhaltijoille ja työntekijöille henkilökohtaista palkkaa. Kaupungin virastoilleen ja laitoksilleen antamien ohjeiden mukaan näillä on mahdollisuus kaupunginhallituksen vuosittain vahvistamissa rajoissa käyttää määrärahoja maksaakseen viranhaltijoille ja työntekijöille henkilökohtaista palkkaa. Tätä mahdollisuutta oli myös käytetty.

Helsingin kaupungin neuvottelijoiden 24.1.2000 tekemän ja myös KTN:n allekirjoittaman sitoumuksen kohdasta 3 ilmeni, että henkilökohtaisten palkkojen "määräytymisperusteet on Helsingissä hyväksytty sopijapuolten taholta". Mainitun kohdan mukaan henkilökohtainen palkka otettiin käyttöön vuositasolla. Kysymys oli vain sen seikan toteamisesta, että henkilökohtaiseen palkkaan käytettävissä oleva kustannuserä määriteltiin vuositason kustannuksena. Siihen seikkaan taas, millä tavalla vuosikustannustaso laskettiin, 24.1.2000 allekirjoitetussa sitoumuksessa ei otettu kantaa.

Vaikka Helsingin kaupunki ei olisikaan maksanut henkilökohtaista palkkaa teknisten sopimuksen piiriin kuuluville henkilöille, tämä ei merkinnyt sitä, että kaupunki olisi rikkonut sopimuksen määräyksiä, koska nämä määräykset olivat harkinnanvaraisia.

Henkilökohtaisen palkan maksamisesta sovittiin kaupungin ja paikallisten henkilöstöjärjestöjen kesken 1.6.1998 siten, että kertaluonteisena tarkistuksena voitiin tekniselle henkilöstölle maksaa 0,34 prosentin suuruinen palkkaerä, jota ohjattiin erityisesti henkilökohtaisen palkan tarkistuksiin. Välipuhe vahvistettiin kaupunginhallituksessa syyskuussa 1998. Tätäkin ratkaisua olivat myös KTN:n edustajat tekemässä. KTN siten tiesi, että teknisten piiriin kuuluville maksettiin myös henkilökohtaista palkkaa.

Helsingin kaupungin palvelussuhdejohtaja ja palvelussuhdepäällikkö olivat Helsingin kaupungin neuvottelijoina heidän ja KTN:n välillä 24.1.2000 allekirjoitetun sitoumuksen mukaan sitoutuneet omasta puolestaan eräisiin teknisten sopimuksen täytäntöönpanon kehittämistoimenpiteisiin. Tällä sopimuksella kaupungin neuvottelijat olivat pyrkineet parantamaan neuvotteluilmapiiriä teknisten sopimuksen mukaista palkkausjärjestelmää edelleen kehitettäessä.

Mainitussa sopimuksessa ei ollut todettu, että kaupunki ei olisi päättänyt kaupungissa sovelletusta teknisten palkkausjärjestelmästä teknisten sopimuksen mukaisesti. Päin vastoin muun ohessa sopimuksen johdantolauseesta ilmeni, että sopimuksella oli vain pyritty edistämään teknisten sopimuksen täytäntöönpanon kehittämistoimenpiteitä. Pyrkimys kehittää teknisten sopimuksen mukaista palkkausjärjestelmää yhä toimivammaksi ei ollut osoitus siitä, etteikö kaupungin päättämä palkkausjärjestelmä olisi jo sellaisenaankin teknisten sopimuksen määräysten mukainen.

Teknisten sopimuksen mukaisten palkkaryhmien määrittely oli Helsingin kaupungissa jätetty paikallisten neuvotteluosapuolten yhteisellä päätöksellä aikanaan tekemättä, koska silloin oli jo todettu yhteisesti, että kaupungin noudattama palkkataso vastasi teknisten sopimuksen vähimmäispalkkatasoa. Kaupunki oli lisäksi luvannut korjata kaikki sellaiset tapaukset, joissa palkka oli mahdollisesti jäänyt alle vähimmäistason. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos vuoden 1999 alkupuolella kiinnitti kuntien huomiota uudelleen ryhmittelyn tekemiseen, asiasta neuvoteltiin paikallisesti Helsingissä. Tällöin kävi ilmi, että kaikki muut järjestöt paitsi KTN olisivat vielä halunneet jatkaa edellä mainittua vanhaa käytäntöä. KTN halusi muutosta, minkä vuoksi ryhdyttiin tekemään ryhmittelyä.

Kaupunki lähetti 23.8.1999 virastoille ja laitoksille kirjeen, jossa oli palkkaryhmän vahvistamista koskevat ohjeet. Kirjeen mukaan palkkaryhmittelyn tulee olla virastoissa ja laitoksissa valmiina ensi tilassa, kuitenkin viimeistään 31.10.1999. Työ olikin tehty virastoissa ja laitoksissa, mutta kaupungin ja paikallisten henkilöstöjärjestöjen edustajista koostuva teknisten sopimuksen kehittämistyöryhmä ei ollut vielä saattanut asiaa päätökseen. Kehittämistyöryhmässä oli henkilöstön edustajien epäröinnin vuoksi sovittu, että ratkaisua ei toistaiseksi tehtäisi. Helsingin kaupungin ja paikallisten henkilöstöjärjestöjen edustajat, myös paikallisen KTN:n edustajat, olivat 16.2.2000 pidetyssä teknisten sopimuksen kehittämistyöryhmän kokouksesta laaditun kokousmuistion 6 kohdan mukaan sopineet, että palkkaryhmittelyasia siirrettäisiin myöhempään vaiheeseen. Palkkaryhmittelyn tekemisestä ei siten ollut paikallisella tasolla erimielisyyttä.

Palkkaryhmästä päättämisellä ei ollut teknisten sopimuksen mukaisen paikallisesti laadittavan palkkausjärjestelmän kannalta mitään muuta merkitystä kuin se, että paikallisen palkkausjärjestelmän soveltamisen johtaessa jonkun henkilön tehtäväkohtaisen palkan muodostumiseen mainittua vähimmäispalkkaa pienemmäksi tehtäväkohtainen palkka oli muutettava vähimmäispalkan suuruiseksi. Teknisten sopimuksen määräys palkkaryhmästä päättämisestä korosti vain sitä seikkaa, että kunkin henkilön tehtäväkohtaisen vähimmäispalkan päätti viime kädessä kunta. Palkkaryhmiin sijoittelusta ei näin ollen ollut tarpeen neuvotella paikallisen palkansaajapuolen kanssa. Teknisen sopimuksen mainittu määräys oli näin ollen vain kunnan toimivaltaa osoittava aineellinen määräys ja vähimmäispalkan toteamista koskeva muodollinen määräys.

Koska Helsingin kaupunki oli edellä mainituin perustein menetellyt virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti, kanteessa esitetty vaatimus kaupungin velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta on perusteeton. Helsingin kaupunki oli sitä paitsi toiminut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen hyväksymin tavoin. Myös kanteessa esitetty vaatimus Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä on perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

TS-95:n palkkausjärjestelmä

Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottaminen Helsingin kaupungissa

Neuvottelut uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta Helsingin kaupungin ja neljän henkilöstöjärjestön kesken aloitettiin vuonna 1995. Näissä neuvotteluissa on tehtäväkohtaisen palkan määrittelemiseksi sovittu järjestelmästä, jossa kaikkien tehtävien vaativuus analysoidaan ja pisteytetään. Palkkauksellisesti tehtävät jakaantuvat 11 vaativuusryhmään. Vaativuusryhmän mukainen palkka on siihen sijoittuvan tehtävän vähimmäispalkka. Muutoin tehtäviä ei sijoitettu eri palkkaryhmiin.

Järjestelmän käyttöönotosta käytiin huhtikuuhun 1997 mennessä noin 100 neuvottelua. Kun niissä ei saavutettu yhteisymmärrystä, Helsingin kaupunki päätti 7.4.1997 palkkamääräysten täytäntöönpanosta takautuvasti 1.12.1995 lukien. Päätöksen mukaan tehtäväkohtainen palkka on määritelty niin, että jos henkilölle maksettu peruspalkka oli ollut pienempi kuin hänen tehtävänsä vaativuusalueen vähimmäispalkka, uusi tehtäväkohtainen palkka on ollut vähimmäispalkan mukainen. Jos henkilön palkkaan on sisältynyt säännöllisestä ilta-, yövuoro-, sunnuntai- tai lauantaityöstä maksettuja lisiä tai muita vastaavia työajan perusteella maksettuja lisiä, jotka on otettu tai otettaisiin huomioon myös hänen vuosiloma-ajan palkkaansa laskettaessa, on vertailupohjana olevaan peruspalkkaan luettu myös mainittujen lisien osuus. Muussa tapauksessa uusi tehtäväkohtainen palkka on ollut sama kuin voimassa ollut peruspalkka.

Päätökseen on sisältynyt määräykset siitä, miten henkilökohtaisen palkan pakollinen osa määritellään. Edelleen on todettu, että henkilökohtaisen palkan harkinnanvaraisen osan myöntämisen periaatteet pyritään määrittelemään 30.9.1997 mennessä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan järjestöjen keskuudessa on ollut tyytymättömyyttä kaupungin päätökseen erityisesti edellä tarkoitettujen lisien huomioon ottamisesta osana peruspalkkaa. Asiaa ei ole kuitenkaan riitautettu. Päätöksen täytäntöönpanon edellyttämistä soveltamisohjeista on yhteisesti neuvoteltu ja niistä on päästy yhteisymmärrykseen.

Samoin osapuolet ovat saavuttaneet neuvottelutuloksen teknisten sopimuksen henkilökohtaisen palkan käytön periaatteista, jotka on kirjattu henkilöstöosaston 27.1.1998 antamiin soveltamisohjeisiin. Niiden mukaan henkilökohtainen palkka määritellään neljän työmenestyksen osatekijän eli henkilökohtaisten työtulosten, monitaitoisuuden, oma-aloitteisuuden ja yhteistyökyvyn perusteella. Henkilökohtaista lisää voidaan korottaa ja alentaa parantuneen tai vastaavasti heikentyneen työmenestyksen perusteella. Henkilökohtaisen palkan suuruus voi olla enintään 30 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna.

Tehtäväkohtaisen palkanosan käyttöönoton yhteydessä vuonna 1997 on noin 400 teknisen toimihenkilön peruspalkkaa korotettu. Kenenkään palkkaa ei ole tuolloin alennettu siinäkään tapauksessa, että tehtävän vaativuutta osoittava pisteytys olisi edellyttänyt aiempaa alempaa palkkausta. Harkinnanvaraisen henkilökohtaisen palkanosan käyttöönottamisen jälkeen vuonna 1998 on tällaista henkilökohtaista palkanosaa maksettu noin 500 tekniselle toimihenkilölle. Helsingin kaupungin palveluksessa on kaikkiaan noin 3 500 teknistä toimihenkilöä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Helsingin kaupungissa on siirrytty palkkausjärjestelmään, jossa teknisten palkkaus määräytyy toisaalta tehtävien vaativuuden ja toisaalta työntekijän henkilökohtaisen taidon ja kokemuksen perusteella. Tehtävien vaativuuden arvioinnissa ovat perusteena olleet teknisten sopimuksen mukaiset kahdeksan perustetta eli tehtäviin kuuluva päätösvalta, töiden ja toimintojen järjestämistä koskevan vastuun laajuus, tehtävien vaatimat tekniset tiedot, taidot ja osaaminen, asema organisaatiossa, työnantajan edellyttämä koulutus ja kokemus, työtehtävien edellyttämät vuorovaikutustaidot ja työolosuhteet. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole edes väitetty, että Helsingin kaupunki ei olisi maksanut henkilökohtaisen palkan pakollista osaa sopimuksen mukaisesti. Henkilökohtaisen palkan harkinnanvaraisen osan määräytymisperusteet ovat olleet niinikään teknisten sopimuksen mukaiset.

Sopimuksen käyttöönottopäätöstä on edeltänyt mittava neuvotteluprosessi, jonka yhteydessä on sopimuksen edellyttämällä tavalla pyritty ja suurelta osin myös saavutettu yhteisymmärrys palkkausjärjestelmän yleisistä periaatteista ja sen täytäntöönpanosta. Järjestelmän käyttöönoton jälkeen sitä on myös yhteistoiminnassa Helsingin kaupungin ja henkilöstöjärjestöjen kesken pyritty arvioimaan ja kehittämään ja siihen sisältyneet epäkohdat poistamaan.

Kantajajärjestön ja Helsingin kaupungin edustajien välillä on 24.1.2000 sovittu edellä todetulla tavalla sopimuksen täytäntöönpanon kehittämisestä. Tuossa sopimuksessa on kaupungin puolelta sitouduttu muun muassa tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistuksiin niin, että korotusten kustannusvaikutus on 0,6 prosenttia teknisten palkkasummasta. Samoin on sitouduttu korjaamaan epäkohtatarkastelussa havaitut virheet ja kehittämään henkilökohtaisen palkan maksamista vuositasolla. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kaupungin edustajat allekirjoittaessaan sopimuksen olisivat tosiasiallisesti myöntäneet, ettei tehtäväkohtaisia palkkoja olisi alunalkaen määritelty teknisten sopimuksessa edellytetyllä tavalla tai että harkinnanvaraista henkilökohtaisen palkan osaa ei olisi lainkaan otettu käyttöön.

Tehtäväkohtaisia palkkoja on järjestelmän käyttöönoton yhteydessä edellä todetulla tavalla korotettu. Samoin henkilökohtaisen palkan harkinnanvaraista osuutta on maksettu huomattavan suurelle osalle teknisistä toimihenkilöistä jo vuonna 1998. Järjestelmän käyttöönottamiseen ja kehittämiseen ei ehkä ole ollut käytettävissä varoja siinä määrin kuin palkansaajajärjestöjen kannalta olisi ollut toivottavaa. Kuitenkaan järjestelmän käyttöönottopäätöksessä ei ole kysymys ollut pelkästään hallinnollisesta päätöksestä, vaan palkkausjärjestelmän tosiasiallisesta muuttamisesta teknisten sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että teknisten sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden ja viranhaltijoiden palkkausjärjestelmä on otettu Helsingin kaupungissa käyttöön teknisten sopimusten edellyttämällä tavalla.

Teknisten sopimuksen rikkominen

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat myöntäneet, että teknisten tehtäviä ei ole jaettu palkkaryhmiin teknisten sopimuksessa edellytetyllä tavalla. Palkkaryhmittelyn laatimisen laiminlyödessään Helsingin kaupunki on menetellyt tietoisesti teknisten sopimuksen vastaisesti. Kun toisaalta Helsingin kaupungissa on laadittu tehtävien yksityiskohtainen vaativuusryhmittely ja tehtävät on sijoitettu tähän ryhmittelyyn tavalla, joka on täyttänyt teknisten sopimuksen palkkaryhmittelyn mukaiset vähimmäispalkkavaatimukset ja kun toisaalta muodollisen päätöksen tekemättä jättäminen palkkaryhmittelystä on tapahtunut yhteisymmärryksessä henkilöstöjärjestöjen kanssa, työtuomioistuin katsoo, että on olemassa työehtosopimuslain 10 §:ssä ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 21 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä jättää Helsingin kaupunki hyvityssakkoon tuomitsematta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuus

Kunnallinen työmarkkinalaitos on edellyttänyt, että Helsingin kaupunki laatii palkkaryhmittelyn teknisten sopimuksessa edellytetyllä tavalla. Tämä vaatimus on ollut esillä keskusneuvotteluissa sekä 12.5.1999 että 8.6.2000. Helsingin kaupunki olikin työmarkkinalaitoksen kannan johdosta ryhtynyt toimenpiteisiin palkkaryhmittelyn laatimiseksi. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan on ollut omiaan vaikeuttamaan se, että asianomaiset järjestöt eivät ole loppujen lopuksi halunneet muodollista päätöstä palkkaryhmittelystä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi näissä olosuhteissa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n vaatimukset on pääosin hylätty. Tämän vuoksi järjestö on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Helsingin kaupunki jätetään teknisten sopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon tuomitsematta.

Muilta osin kanne hylätään.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Vainio, Vertanen ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.