Union dismissed union member's claim for special dismissal protection as sole electrician's representative.

Työpaikan ainoa sähköalan luottamusmiehen valitsemaan oikeutettu työntekijä ei valitsemalla itsensä luottamusmieheksi saanut luottamusmiesmääräyksissä tarkoitettua erityistä irtisanomissuojaa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 11

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

VASTAAJAT

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, Tampere

Finnwear Oy, Tampere

ASIA Luottamusmiehen irtisanominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.10.2000

Pääkäsittely 1.11.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.1.2000 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa tekstiiliteollisuuden sähkömiesten työehdoista on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 Sovittiin, että Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n tekstiiliteollisuutta harjoittavien jäsenyritysten sekä niiden Sähköalojen ammattiliitto ry:n alaisiin ammattiosastoihin kuuluvien sähköalantyöntekijöiden välisissä työsuhteissa noudatetaan tekstiiliteollisuuden alalle 17.1.2000 saavutetun työehtosopimuksen neuvottelutuloksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 Sähkötyöntekijäin luottamusmies edustaa täysin luottamusmiesvaltuuksin sähköalan työntekijöitä niissä neuvotteluissa, joita käydään neuvoteltaessa sähköalantyöntekijöitä koskevista asioista työnantajan kanssa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n ja Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto TEVA ry:n välillä 21.1.2000 allekirjoitetun tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 LUKU

YHTEISTOIMINTATEHTÄVÄT JA

YHTEISTOIMINTAORGANISAATIOT

Luottamusmiehiä koskevat määräykset

Valitseminen

Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstistä muuta ilmene, ammattiosaston valitsemia pääluottamusmiestä ja työosaston tai sitä vastaavan yksikön luottamusmiestä. Ammattiosastolla tarkoitetaan tässä sopimuksessa työehtosopimukseen osallisen ammattiliiton rekisteröityä alayhdistystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pääluottamusmiehen valitsemisen lisäksi ammattiosaston esityksestä sovitaan paikallisesti siitä, mille osastolle tai osastoa vastaavaan yksikköön valitaan luottamusmies. Tällöin tulee kiinnittää huomiota siihen, että sovitut toimialueet ovat tarkoituksenmukaisia ja kattavuudeltaan sellaisia, että ne edistävät neuvottelujärjestelmän mukaista käsittelyä. Arvioinnissa on otettava huomioon myös mm. kyseessä olevan osaston työntekijöiden lukumäärä ja luottamusmiehen mahdollisuudet myös vuorotyö huomioon ottaen tavata osaston työntekijät. Paikallisesti voidaan sopia siitä, että edellä mainittu luottamusmies hoitaa työsuojeluasiamiehen tehtäviä tai päinvastoin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 LUKU LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Muun luottamusmiehen kuin pääluottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain (320/70) 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 47f §:n 2 momentin (laissa 595/91) perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

velvoittamaan Finnwear Oy:n suorittamaan sähköasentaja A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavat 346 033,80 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

tuomitsemaan Finnwear Oy:n hyvityssakkoon tekstiiliteollisuuden sähkömiesten työehtosopimuksen 3 kohdan määräyksen tietensä rikkomisesta,

tuomitsemaan Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n sekä Finnwear Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli tullut Suomen Sukka Oy:n palvelukseen 23.8.1989 alkaen. Yrityskaupassa yhtiö oli myöhemmin siirtynyt Finnwear Oy:lle. A oli marras-joulukuussa 1998 valittu luottamusmieheksi vuosiksi 1999 - 2000. A oli vienyt luottamusmiesilmoituksen yhtiön työnjohtajalle. Myöhemmin työnjohtaja oli palauttanut luottamusmiesilmoituksen A:lle ja ilmoittanut, ettei hän kirjoita tietojaan muuhun kuin pääsopimusalan eli tekstiiliteollisuuden luottamusmiespapereihin. A oli toimittanut luottamusmiesilmoituksen ammattiosastolleen, joka oli toimittanut ilmoituksen työnantajalle ja liittoon.

A:lle ei ollut tullut työnantajan luottamusmiestiedotteita, vaikka sellaisia oli tullut muille luottamusmiehille. Häntä ei myöskään ollut kutsuttu käytyihin yt-neuvotteluihin. A oli tiedustellut työnjohtajalta syytä tähän menettelyyn. Työnjohtaja oli vastannut, ettei yhtiö neuvotellut eikä jakanut tiedotteita muille kuin pääsopimusalan luottamusmiehille. Kieltäytymällä hyväksymästä A:ta luottamusmieheksi yhtiö oli rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä.

A oli valittu luottamusmieheksi sopimuksen mukaisesti ja hänelle oli tullut luottamusmiehen asema. Valinta ei edellyttänyt sopimista työnantajan kanssa. Silloin kun A valittiin luottamusmieheksi, sähkömiesten työehtosopimuksen piirissä oli ollut myös B, joka oli kantajaliiton jäsen ja teki sähköalan työtä. B:n työsuhde oli päättynyt 28.4.1999. A:n luottamusmiesasema ei kuitenkaan ollut tällöin lakannut, vaan se jatkui luottamusmieskauden loppuun.

Yhtiö oli 12.4.2000 antanut A:lle irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan irtisanominen johtui tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja työsuhteen päättymispäivä oli 11.8.2000. Työnantaja oli määrännyt A:n luovuttamaan työkalut välittömästi ja poistumaan työmaalta. Määräys työmaalta poistumisesta oli tullut niin nopeasti, että muun muassa erään releen vaihto oli jäänyt kesken. Työt eivät olleet kuitenkaan loppuneet, koska tehdas toimii edelleen ja sähkömiehelle riittää siellä työtä. Normaalin sähköhuollon ja kunnossapidon lisäksi oli muun muassa käynnistymässä pitkäaikainen valaistuksen muutostyö.

A:n työsopimus oli irtisanottu vastoin työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen määräyksiä. Tukemalla työnantajan työehtosopimuksen vastaista toimintaa työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry ja Finnwear Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry ja Finnwear Oy ovat lisäksi vaatineet Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiön Ruskon tehdas Tampereella valmisti sukkia. Tehdas koostui kahdesta osasta eli sukkatehtaasta ja värjäämöstä. Sukkatehtaan henkilöstömäärä oli noin 90 ja värjäämön noin 45. Värjäämö kuului yhtiön trikoovaateliiketoiminta-alueeseen ja värjäsi kankaita pääosin yhtiön Parolan tehtaalle. Värjäämöllä ja sukkatehtaalla ei ollut liiketoiminnallista tai organisatorista yhteyttä keskenään. Kummallakin oli oma tehdaspäällikkö ja omat asiakkaansa.

A oli tullut Suomen Sukka Oy:n palvelukseen 23.8.1989 sähkömieheksi. Hän ei ollut irtisanomishetkellä tai aikaisemminkaan luottamusmies, vaan samassa asemassa kuin muutkin työntekijät. Hän valikoitui irtisanottavien joukkoon siitä syystä, että sähkömiehen työ loppui.

Yhtiössä ei ole milloinkaan ollut yleissopimuksen tarkoittamaa sähköosastoa. A oli ollut ainoa sukkatehtaan työntekijä, joka Sähköalojen ammattiliittoon kuuluvana oli tehnyt sähkömiehen töitä. Sukkatehtaalla oli ollut toinenkin Sähköalojen ammattiliiton jäsen B, joka oli toiminut yleismiehenä eli autonkuljettajana, siivoustöissä ja korjausmiehenä, mutta ei lainkaan sähkömiehen töissä. B:n työsuhteessa ei ollut sovellettu asianosaisliittojen välistä liityntäpöytäkirjaa, vaan hän oli ollut koko ajan tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen liitteen 2 mukainen ammattityöntekijä. Palkankorotukset hänelle oli maksettu tämän työehtosopimuksen mukaisesti. Käytännössä häntä oli edustanut Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TEVA:n luottamusmies.

Luottamusmiesasia oli A:n ja tehdaspäällikön välillä tullut esiin ennen A:n irtisanomista kaksi kertaa. A oli marras-joulukuussa 1998 ilmoittanut tehdaspäällikölle, että hän olisi vuoden 1999 alusta luottamusmies. Ilmoituksen jälkeen samana päivänä tehdaspäällikkö oli keskustellut asiasta yhtiön tuotantojohtajan kanssa. Välittömästi tämän keskustelun jälkeen tehdaspäällikkö oli ilmoittanut A:lle, että työnantaja ei hyväksynyt A:n valintaa sähköosaston luottamusmieheksi, sillä yhtiössä ei ollut sähköosastoa ja toinen Sähköalojen ammattiliiton jäsenenä ollut työntekijä teki tekstiilialan työehtosopimuksen mukaista työtä eikä toiminut sähkömiehenä. Työnantaja oli myös ilmoittanut, että A ei voinut luottamusmiehenä edustaa ainoastaan itseään. A oli ilmoittanut tehdaspäällikölle neuvottelevansa asiasta liittonsa kanssa. Tämän jälkeen Sähköalojen ammattiliitosta oli tullut luottamusmiesilmoitus, jota työnantajan edustajat eivät olleet allekirjoittaneet eivätkä näin ollen hyväksyneet A:n luottamusmiesasemaa.

Tämän jälkeen A oli vuoden 1999 alussa tiedustellut tehdaspäälliköltä B:n palkkaa. Tehdaspäällikkö oli ilmoittanut A:lle, että palkkatietoja käsiteltiin ainoastaan luottamusmiehen kanssa ja ettei A ollut luottamusmies. A oli hyväksynyt tehdaspäällikön ilmoituksen eikä sen jälkeen ollut viitannut sanallakaan luottamusmiesasemaansa. Hänelle ei näin ollen ollut annettu luottamusmiestiedotteita, joita annettiin ainoastaan luottamusmiehille. A ei ollut osallistunut myöskään yhteistoimintaneuvotteluihin eikä hän ollut sitä vaatinutkaan. Kukaan muu luottamusmies ei missään vaiheessa ollut tietoinen A:n mahdollisesta valinnasta luottamusmieheksi.

Keskusjärjestöjen välisen yleissopimuksen 3 luvun 1 kohdan mukaan luottamusmiehellä tarkoitetaan ammattiosaston valitsemia pääluottamusmiestä ja työosaston tai sitä vastaavan yksikön luottamusmiestä. Pääluottamusmiehen valitsemisen lisäksi ammattiosaston esityksestä sovitaan paikallisesti siitä, mille osastolle tai osastoa vastaavaan yksikköön valitaan luottamusmies. Sopimuksen mukaan tällöin tulee kiinnittää huomiota siihen, että sovitut toimialueet ovat tarkoituksenmukaisia ja kattavuudeltaan sellaisia, että ne edistävät neuvottelujärjestelmän mukaista asioiden käsittelyä Mikäli luottamusmiesalueesta ei päästä yksimielisyyteen, asia voidaan erimielisyytenä jättää sopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti liittojen ja viime kädessä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tässä tapauksessa työnantajan käsitystä ei ollut riitautettu, vaikka A:lle oli selkeästi ilmoitettu, että työnantaja ei hyväksynyt hänen luottamusmiesasemaansa.

A:n valinta osaston luottamusmieheksi ei ollut yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla tarkoituksenmukaista. Tuolloin yhtiössä oli A:n lisäksi ainoastaan yksi Sähköalojen ammattiliittoon kuuluva sähkömies, joka kuitenkin toimi jatkuvasti muissa kuin sähkötöissä. Sähköosastoa ei yleissopimuksen tarkoittamana osastona tai osastoa vastaavana yksikkönä käytännössä ollut. Yhtiön millään muilla tehtailla ei ollut sähköalan luottamusmiestä, vaan Sähköalojen ammattiliiton jäseniä edusti kaikilla tehtailla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TEVA:n luottamusmies. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n palkkatilaston mukaan Suomen tekstiiliteollisuudessa oli yhteensä 23 sähkömiestä ja näistä luottamusmiehiä oli kaksi.

Yhtiö oli 12.4.2000 antanut A:lle irtisanomisilmoituksen ja työsuhteen päättymispäivä oli 11.8.2000. Vaikka A olisi aiemmin ollut sähköosaston luottamusmies hänen luottamusmiesasemansa oli rauennut viimeistään 28.4.1999, jolloin tehtaan toisen Sähköalojen ammattiliiton jäsenenä olleen työntekijän työsuhde oli päättynyt.

Luottamusmiesasema ja siihen perustuva työsuhdeturva edellyttivät sitä, että luottamusmies toimi työpaikalla myös työntekijöiden edustajana suhteessa työnantajaan. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1997:211 mukaan työpaikan ainoa tiettyyn ammattiosastoon kuuluva työntekijä ei valitessaan itsensä luottamusmieheksi ollut saanut työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityistä irtisanomissuojaa.

Luottamusmiehen asema raukeaa sillä hetkellä, kun hänen osastonsa lakkautetaan. Yksi henkilö ei voi olla yleissopimuksen tarkoittama osasto tai osastoa vastaava toiminnallinen yksikkö. Lähtökohta luottamusmiehen työsuhdeturvalle oli se, että suojataan ensisijaisesti työehtosopimuksen toteuttamiseen liittyvää neuvottelujärjestelmää eikä niinkään yksilöä. Työtuomioistuimen tuomion TT:1994-26 mukaan tehtaan toiminta oli yhdysmiessopimuksessa edellytetyllä tavalla keskeytetty ja teknisen toimihenkilön yhdysmiesasema oli rauennut, kun työpaikalla ei ollut enää ollut muita teknisiä toimihenkilöitä. Työnantajalla oli ollut oikeus yhdysmiessopimuksen estämättä irtisanoa työsopimus. Vastaavaa oikeusohjetta oli sovellettava myös A:n tapaukseen.

Vaikka A:n luottamusmiesasema ei olisikaan rauennut, työnantajalla oli kuitenkin ollut yleissopimuksen mukainen työsopimuksen irtisanomisperuste, sillä A voitiin irtisanoa työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti, sillä työ oli päättynyt kokonaan eikä työnantaja voinut järjestää muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan.

Yhtiö oli 3.2.2000 antanut henkilöstölle ja luottamusmiehille yt-neuvottelukutsun, joka oli koskenut yhtiön Ruskon ja Kuusankosken sukkatehtaiden henkilöstön mahdollisia lomautuksia, irtisanomisia ja uudelleen sijoittumisia. Yt-neuvottelujen aloittamisen syynä oli ollut se, että sukkatuotanto oli tuottanut tappiota ja yrityksen ensimmäisen vuosineljänneksen tulos oli ollut noin 2,5 miljoonaa markkaa jäljessä budjetoidusta tasosta. Sukkatehtaan kate oli pienentynyt kovan kilpailun johdosta jatkuvasti eikä se ollut neljään vuoteen voinut nostaa tuotteiden hintoja, vaikka kulut olivat jatkuvasti nousseet. Neuvottelut oli aloitettu 10.2.2000 ja niitä oli jatkettu 10.3. ja 11.4.2000. Neuvottelujen seurauksena Ruskon tehtaalta oli irtisanottu 15 henkilöä ja Kuusankosken tehtaalta 16 henkilöä.

Myös A:n työsopimuksen mukainen työ oli loppunut eikä työnantaja ollut voinut järjestää hänelle muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan, eikä häntä olisi kohtuudella voitu edes kouluttaa muihin tehtäviin. Luottamusmiehen suoja koski ainoastaan sitä piiriä, jonka edustajana luottamusmies oli. Yleissopimuksen määräys ei edellyttänyt sitä, että työnantaja olisi siirtänyt A:n jonkun toisen luottamusmiehen alueelle ja irtisanonut hänen sijastaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TEVA:aan kuuluvia henkilöitä, joita oli irtisanottu muutenkin. A oli ollut ainoa Sähköalojen ammattiliiton jäsen koko yhtiössä.

A:n irtisanominen oli johtunut siitä, että yhtiön sukkatehtailla ei ollut erikseen enää sähkömiehiä. Sähkömiehen tehtävä oli ollut lähinnä korjata tuotannossa tarvittavia koneita, joista vanhemmat vaativat huoltoa. Noin 40 konetta oli siirretty Viroon eikä jäljellä olevien uudempien koneiden huolto vaatinut erillistä sähkömiestä tai sähköosastoa. Koneiden korjausta tekevät sähkötöidenkin osalta Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TEVA:aan kuuluvat laitosmiehet sekä ulkopuoliset sähköliikkeet ja koneiden maahantuojat. A:n kouluttaminen laitosmiehen tehtäviin olisi kestänyt vähintäänkin useita kuukausia.

Koska A:n työ loppui, hänet vapautettiin työvelvoitteesta irtisanomisajakseen. Hänelle ei ollut jäänyt töitä kesken. Yhtiössä oli jo ennen A:n irtisanomista sovittu ulkopuolisen yrityksen kanssa valaistuksen muutostyöstä. Sopimus oli tehty jo ennen A:n irtisanomista ja urakka oli kestänyt noin kaksi viikkoa. Vaikka A:n työsuhde olisi jatkunut, työn olisi tehnyt ulkopuolinen urakoitsija.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1994:127 oikeusohje soveltui myös nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, sillä A:n työsopimuksen mukainen työ päättyi ja toisen samaan ammattiliittoon kuuluvan työntekijän työ oli päättynyt jo lähes vuosi aikaisemmin.

Mahdollisesti tuomittavan korvauksen määrää harkittaessa tuli vähentävänä tekijänä ottaa huomioon muun muassa se, että kyseessä ei ollut pääluottamusmies ja että niin sanottu sähköosasto oli kooltaan pieni ja näin ollen neuvottelujärjestyksen ylläpitämisen tarve oli vähäinen.

Työnantajaliitto oli saanut tiedon irtisanomisesta vasta sen tapahduttua. Muutoinkaan asian tulkinnanvaraisuuden johdosta liiton ei voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen päättäminen

A on 23.8.1989 alkaen työskennellyt Suomen Sukka Oy:n ja sittemmin tämän yhtiön ostaneen Finnwear Oy:n palveluksessa Ruskon tehtaalla sähkömiehenä. Finnwear Oy on 12.4.2000 tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 11.8.2000.

A:n luottamusmiesasema

Sähköalojen ammattiliitto on kanteessaan katsonut, että A on työsopimuksen irtisanomisen tapahtuessa ollut kantajaliiton ja Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n välillä sähköalan työntekijöiden työehdoista tekstiiliteollisuuden alalla solmitun työehtosopimuksen mukainen luottamusmies ja että A:n työsopimuksen irtisanominen on tapahtunut vastoin alalla sovellettavia luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry on kiistänyt, että A olisi ainoana sähköalan työntekijänä ollut irtisanomisen tapahtuessa luottamusmiesasemassa. A:n lisäksi yhtiön palveluksessa Ruskon tehtaalla on työskennellyt myös toinen Sähköalojen ammattiliittoon kuulunut työntekijä B. Työnantajapuoli on kuitenkin kiistänyt B:n työskennelleen Sähköalojen ammattiliiton sopimuspiiriin kuuluvissa tehtävissä.

Työtuomioistuimessa on kuultu B:n tehtävistä A:ta, B:tä, sukkatehtaan tehdaspäällikköä C:tä ja tuotantojohtaja D:tä.

A:n kertoman mukaan B oli työskennellyt ensin Pyynikin tehtaalla ja tullut myöhemmin Ruskon tehtaalle. B oli tehnyt Ruskon tehtaalla sähkötöitä, mutta kuten kaikki muutkin B oli tehnyt myös muita työnantajan määräämiä töitä. B oli esimerkiksi ollut laittamassa valaistusta varastoon ja pääkonttoriin. Lisäksi B oli tehnyt roskapuristimen sähköjen muutostöitä. Edellä tarkoitettuun varastoon B oli vetänyt johtoja ja kytkenyt valaisimia aivan samalla tavalla kuin A:kin.

C on kertonut toimineensa ensin yhtiön tuotantopäällikkönä vuodesta 1995 ja sittemmin viimeiset kaksi vuotta Ruskon ja Kuusankosken tehtaiden tehdaspäällikkönä. Suomen Trikoolla oli ollut Pyynikin tehtaalla kunnossapito-osasto, jolla myös B oli työskennellyt. Ennen siirtymistään Ruskon tehtaalle B oli Pyynikin tehtaalla toiminut eräänlaisena yleismiehenä hoitaen yhtiön autoja, kasaten huonekaluja ja tehden muitakin tämän tyyppisiä tehtäviä. Hän oli tehnyt suunnilleen samanlaisia tehtäviä myös Ruskon tehtaalla, jossa tärkeimpänä tehtävänä hänellä oli ollut ilmastoinnin vesijäähdytyslaitteiston puhdistus kerran viikossa. Se ei edellyttänyt sähkömiehen koulutusta. Ruskon tehtaalla todistaja oli toiminut B:n esimiehenä ja hänen lisäkseen myös värjäämön puolen tehdaspäällikkö oli antanut B:lle toimeksiantoja, kuten auton talvirenkaiden vaihtamista, katsastukseen viemistä, jätepuristimen pesua ja niin edelleen.

B oli C:n kertoman mukaan ollut asentamassa vuonna 1998 varaston valaisimia, mutta ei ollut osallistunut varsinaiseen sähköasennustyöhön. Kyseinen työ oli ajoittunut heinäkuulle vuosiloma-aikaan ja A oli ollut tuolloin lomalla. Varasto piti saada tiettyyn päivämäärään mennessä valmiiksi ja järjestetyksi. Todistaja oli pyytänyt B:tä tekemään sähköasennustyön, mutta tämä oli ilmoittanut olevansa siihen haluton, koska ei ollut tehnyt sähkömiehen töitä moniin vuosiin. C:n mukaan B ei tehnyt lainkaan sähkötöitä. B:n työ oli eräänlainen kunnossapito- tai remonttimiehen työ ja tästä syystä hänen työsuhteessaan sovellettiin tekstiili- ja vaatetusalan työehtosopimusta. Edelleen todistajan kertoman mukaan B oli saanut varoituksen luvattomista poissaoloista. Asiasta keskusteltaessa ja varoitusta annettaessa B:tä oli edustanut tekstiili- ja vaatetusalan pääluottamusmies.

Finnwear Oy on Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n jäsenyrityksenä ollut työehtosopimuslain 4 §:n nojalla sidottu sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimukseen että tällä alalla sovellettavaan sähköalan sopimukseen, jotka ovat olleet pääosin samansisältöiset. B:n työtehtävistä esitetty selvitys osoittaa, että hän on ainakin viime vuodet työskennellyt erilaisissa remontti- ja kunnossapitotehtävissä sekä muissa työnantajan määräämissä sekalaisissa tehtävissä. Asian käsittelyn yhteydessä on jäänyt täsmällisesti selvittämättä, onko ja missä määrin B tehnyt myös varsinaisia sähköalan töitä. Esitetyn selvityksen perusteella on joka tapauksessa jäänyt näyttämättä, että sähköalan työt olisivat muodostaneet pääosan B:n työtehtävistä. Työnantajalla on siten ollut perusteet soveltaa B:n työsuhteessa tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimusta.

Edellä todetusta myös seuraa, ettei Finnwear Oy ole jättäessään hyväksymättä A:n luottamusmiesaseman rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vastaavasti myöskään Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Sähköalojen ammattiliitto on työtuomioistuimesta annetun 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n ja Finnwear Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu yhteensä 10 000 markkaa. Korvausvaatimuksen määrää ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n ja Finnwear Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.