Dismissed claim where employer did not offer suitable alternative work during notice period due to employee's illness.

Autopeltiseppänä työskennelleen automekaanikon kyky suoriutua tavanomaisista työtehtävistään oli sairauden johdosta heikentynyt oleellisesti ja pysyvästi. Hän oli ollut pitkään sairauslomalla, jonka aikana hän oli käynyt automyyjäkurssin. Työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen, koska sillä ei ollut tarjota automekaanikon jäljellä olevaa työkykyä vastaavia tehtäviä. Työntekijä oli ollut irtisanomisajan sairauslomalla.

Irtisanomisaikana työnantajayhtiössä oli vapautunut automyyjän tehtävä. Jutussa oli kysymys siitä, olisiko työnantajan tullut tarjota kyseistä tehtävää irtisanotulle työntekijälle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 10

KANTAJA

Postiliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Työnantajaliitto Allianssi TLA ry, Helsinki

PT-Autopalvelut Oy, Helsinki

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.11.2000

Pääkäsittely 23.1.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.12.1997 tehdyssä korjaamoiden ja kiinteistöhuoltoalan tehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

4 §

Irtisanominen ja työsuhteen päättyminen

1. Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä erillisellä pöytäkirjalla on sovittu (liite 1).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 §

Takaisinottaminen

Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä ja työnantajan yhdeksän kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa PT-Autopalvelut Oy:n irtisanoneen autopeltiseppä A:n työsopimuksen ilman irtisanomissuojapöytäkirjassa sovittua työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä tai ainakin laiminlyöneen irtisanomissuojapöytäkirjan 21 §:n mukaisen A:n takaisin ottamisen ja sijoittamisen automyyjän tehtäviin,

velvoittaa PT-Autopalvelut Oy:n irtisanomissuojapöytäkirjan 2, 12 ja 13 §:n nojalla suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 121 212 markkaa, tai vaihtoehtoisesti

tuomitsee PT-Autopalvelut Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan irtisanomissuojapöytäkirjan 21 §:n takaisinottosäännöksen rikkomisesta hyvityssakkoa ensisijaisesti A:lle ja toissijaisesti kantajaliitolle,

tuomitsee Työnantajaliitto Allianssi TLA:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Työnantajaliitto Allianssi TLA:n korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Ennen hakeutumistaan mainitulle kurssille A oli tiedustellut työnantajaltaan mahdollisuuksia päästä kyseisiin tehtäviin työnantajan palveluksessa. Hän olikin saanut yhtiön aluepäälliköltä varauksellisen lupauksen, että työnantaja voisi mahdollisesti kurssituksen päätyttyä työllistää hänet automyyjäksi. Automyyjäkurssi oli alkanut maaliskuussa 1999 ja päättynyt saman vuoden elokuussa, jonka jälkeen A oli jäänyt vuosilomalle. Hänen ollessaan vuosilomalla työnantaja oli järjestänyt kuulemistilaisuuden, jossa työnantaja oli lähtenyt siitä, että A tultaisiin irtisanomaan, koska hän oli olkapääsairautensa vuoksi olennaisesti ja pysyvästi työkyvytön autopeltisepän tehtäviin ja koska työnantajalla ei ollut tarjota muutakaan hänen terveydelleen sopivaa työtä. Tämän jälkeen työnantaja oli sekä henkilökohtaisella että taloudellisella ja tuotannollisella perusteella irtisanonut A:n työsopimuksen 16.9.1999 ja työsuhde oli päättynyt 20.3.2000.

A oli ollut irtisanomisajan työkyvyttömänä sairauslomalla. Irtisanomisajan päätyttyä A oli ollut työttömänä saaden kuntoutustukena määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja kuukausitukea yhteensä 6 699,17 markkaa kuukaudessa.

Lokakuun alkupuolella 1999 A oli saanut kuulla, että työnantaja oli siirtänyt erään toisen, A:ta paljon myöhemmin työnantajan palvelukseen tulleen mekaanikon automyyjäksi Helsinkiin. Edelleen oli käynyt ilmi, että tuohon tehtävään siirretty työntekijä oli ollut yhtiön leasingosaston johtajan poika. Työnantajan edustajat eivät olleet halunneet sijoittaa A:ta mainittuun automyyjän tehtävään voidakseen suosia ylempään työnjohtoon kuuluneen poikaa. Ei ollut uskottavaa, etteikö automyyjän paikan täyttäminen olisi ollut näköpiirissä ja työnantajan tiedossa jo siinä vaiheessa, kun A oli irtisanottu. Hänelle olisi ollut kyseiseen tehtävään tuore ammattikurssitus, joka taas tehtävään siirretyltä mekaanikolta oli puuttunut.

Marraskuun 1999 alussa A:lle oli ilmoitettu, että yrityksessä oli haettavana Tampereella automyyjän tehtävä, vaikka Helsingissä olleesta automyyjän tehtävästä oli vaiettu. Paikasta ilmoittamisen tarkoituksena oli ilmeisesti ollut vain vapautua työnantajan vahingonkorvausvastuusta. Koska A:n perhe, koti ja asunto olivat Vihdissä, ei hänellä ollut mahdollisuuksia lähteä työhön Tampereelle. Työmatka Vihdistä olisi ollut kohtuuttoman pitkä.

Vaikka irtisanomissuojapöytäkirjassa tai työsopimuslain 37 §:ssä ei henkilöön perustuvien irtisanomissyiden osalta ole nimenomaisesti määrätty työntekijän uudelleensijoitusvelvollisuudesta, on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa katsottu työnantajalla tällaisen velvollisuuden tällöinkin olevan. Mikäli työnantaja ei tätä uudelleensijoitusvelvollisuutta irtisanomista harkitessaan täytä, katsotaan irtisanomisen tapahtuneen ilman erityisen painavaa syytä.

Vastaavasti tulee tällaisissa tapauksissa soveltaa myös työehtosopimuksen takaisinottovelvollisuutta koskevia määräyksiä siten, että takaisinottovelvollisuus koskee myös sellaisia työtehtäviä, joihin irtisanottu olisi voitu uudelleen sijoittaa, jos sijoitus olisi tapahtunut ennen irtisanomista. Kun työnantaja oli A:n irtisanomisaikana täyttänyt automyyjän tehtävän Helsingissä, olisi työnantajan tullut siitä ilmoittaa A:lle ja sijoittaa hänet tähän tehtävään.

Työtuomioistuimen aiemman ratkaisukäytännön perusteella työnantajaliiton olisi tullut havaita yhtiön menettelyn virheellisyys ja nopeasti huolehtia siitä, että sen jäsenyritys ei olisi rikkonut irtisanomissuojapöytäkirjan määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA ja PT-Autopalvelut Oy ovat kiistäneen kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA ja PT-Autopalvelut Oy ovat lisäksi vaatineet Postiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli ollut 1990-luvulla usein työkyvytön lähinnä olkapääsairauden johdosta. Samasta syystä johtunut työkyvyttömyys oli jatkunut yhdenjaksoisesti 24.8.1998 lukien. Työterveyslääkärin ja työterveydenhoitajan kanssa käydyissä keskusteluissa vuonna 1998 oli todettu, että A ei kyennyt jatkamaan olkapäävammansa takia mekaanikon tehtävissä. Sen vuoksi A oli keväällä 1999 ohjattu ammatillisena kuntoutuksena automyyjäkurssille, joka päättyi 20.8.1999. Kurssin jälkeen A oli vuosilomalla ja sen jälkeen hän oli välittömästi jäänyt 20.9.2000 lukien sairauslomalle, koska hän ei ollut edelleenkään kyennyt hoitamaan mekaanikon tehtäviä. Sairausloma, jonka aikana 21.10.1999 hänen olkapäänsä oli leikattu, oli kestänyt 23.2.2000 saakka. A:lle oli myönnetty 21.3.2000 lukien kuntoutustuki, joka oli tullut voimaan takautuvasti 1.8.1999 lukien ja jonka oli siinä vaiheessa ollut määrä jatkua 31.8.2000 saakka. Tämän jälkeen hänelle oli myönnetty jatkokuntoutustuki ajalle 1.9.2000 - 31.1.2001.

Koska A oli syyskuussa 1999 ollut olennaisesti ja pysyvästi työkyvytön työsopimuksensa mukaiseen työhön ja koska ennuste hänen työkyvystään oli ollut huono eikä yhtiössä tuolloin ollut tarjolla hänelle soveltuvaa työtä, työnantaja oli 16.9.1999 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 20.3.2000. Irtisanominen ei ollut tapahtunut taloudellisella tai tuotannollisella perusteella.

A:lle oli koulutuspaikkahakemusta syksyllä 1998 valmisteltaessa kerrottu, että yhtiössä ei tuolloin ollut lainkaan tarjolla automyyjän tehtäviä. Yhtiön aluejohtaja oli antanut A:lle vain ehdollisen lupauksen tarjota hänelle koulutuksen jälkeen automyyjäharjoittelijan tehtävää. Yhtiössä ei syksyllä 1998 ollut myyntiosastoa eikä lainkaan sen mukaisia päätoimisia, vakinaisia automyyjän tehtäviä. Vasta organisaatiomuutoksen jälkeen keväällä 1999 sinne oli palkattu automyyjiä.

Yhtiön Helsingin yksikössä oli marraskuun alussa 1999 vapautunut automyyjän tehtävä sen vuoksi, että yksi automyyjistä oli päätetty siirtää työskentelemään erään asiakasyhtiön tiloihin hoitamaan tuon yhtiön palveluksessa olevien leasingasiakkaiden autoasioita. Tämä päätös oli syntynyt nopeasti ja hänen tilalleen oli vastaavasti tarvittu kiireellisesti uusi työntekijä. Tehtävään siirretty mekaanikko oli aloittanut automyyjänä 8.11.1999. Hänen isänsä asema yhtiön yhtenä leasingpäällikkönä ei ollut mitenkään vaikuttanut valintaan

A:n irtisanomishetkellä 16.9.1999 tämä automyyjän tehtävä ei ollut ollut yhtiön tiedossa. A oli ollut työkyvytön 21.10.1999 tehdyn olkapääleikkauksen johdosta eikä siten tosiasiallisesti tehtävään käytettävissä. A oli myös kuntoutuskokouksessa 11.8.1999 ilmoittanut työnantajalle, ettei hän pystyisi terveydentilansa vuoksi ajamaan autoa. Koska automyyjän tehtävä vaati ehdottomasti autolla ajamista, A ei olisi siis tästäkään syystä kyennyt hoitamaan vapaaksi tullutta automyyjän tehtävää. Työnantajalla oli siten ollut perusteltu syy katsoa, että Helsingissä avoimeksi tullutta ja pikaisesti täytettävää pysyväisluontoista automyyjän tehtävää ei ollut voitu tarjota A:lle.

Yhtiön Tampereen toimipisteessä oli tullut avoimeksi automyyjän tehtävä, jonka hakuaika oli päättynyt 15.11.1999. Tämän tehtävän täyttämisellä ei ollut kiirettä, sillä tehtävän vastaanottaminen oli tullut ajankohtaiseksi vasta vuoden 2000 keväällä. Työnantaja oli pitänyt mahdollisena, että A olisi tervehdyttyään voinut selviytyä tästä tehtävästä. Yhtiö oli tarjonnut tehtävää A:lle siten, että hän olisi keväällä 2000 työkykyisenä voinut ottaa sen vastaan. A oli kuitenkin 10.11.1999 kieltäytynyt tehtävästä, johon oli palkattu työntekijä vasta 8.5.2000 lukien. Työnantaja oli tarjoamalla Tampereelta A:lle soveltuvaa työtä täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa.

Irtisanomissuojapöytäkirjan 21 §:ssä oli nimenomaan todettu sen koskevan muusta syystä kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvaa irtisanomista. Koska A:n irtisanominen oli johtunut yksinomaan hänen työkykynsä olennaisesta ja pysyvästä heikkenemisestä, kanteessa esitetyillä takaisinottovelvollisuuteen perustetuilla vaatimuksilla ei ollut merkitystä asiassa.

Mahdollista korvausta vähentävinä perusteina tuli ottaa huomioon työnantajan A:lle kustantama koulutus ja A:n kieltäytyminen vastaanottamasta hänelle tarjottua koulutusta vastaavaa työtä. Ansionmenetyksen osalta oli otettava huomioon A:lle maksetut työttömyyspäivärahat ja kuntoutustuki.

Työnantajaliitto Allianssi TLA ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan. A:n irtisanominen oli saatettu työnantajaliiton tietoon vasta 9.6.2000, jolloin A:n työsuhde oli jo päättynyt. Koska PT-Autopalvelut Oy oli uudelleenkouluttanut A:n ja hänet oli pyritty sijoittamaan uudelleen tarjoamalla hänelle soveltuvia tehtäviä, työnantajaliitolla oli ollut perusteltu syy uskoa, että yhtiö oli työsopimusta päättäessään menetellyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti ja että irtisanomiseen oli ollut asianmukaiset perusteet.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen irtisanominen

A on työskennellyt PT-Autopalvelut Oy:n palveluksessa Helsingin korjaamolla autopeltiseppänä. Hän oli elokuusta 1998 lähtien ollut poissa autopeltisepän tehtävistä oikean olkapään kiputilan ja liikkuvuusrajoitteiden vuoksi. A oli käynyt ammatillisena kuntoutuksena automyyjäkurssin, joka siihen liittyvine työharjoitteluineen oli päättynyt 20.8.1999. Sen jälkeen hän oli jäänyt vuosilomalle.

PT-Autopalvelut Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen 16.9.1999 päättymään 20.3.2000. Irtisanomisilmoituksen mukaan A ei terveydentila-arvion mukaan kyennyt enää selviytymään aikaisemmasta työstään automekaanikkona. Autonmyyntityön määrä yhtiössä oli melko vähäistä eikä sitä työtä ollut A:lle tarjota. Edelleen ilmoituksen mukaan yhtiöllä, joka muutoinkin oli joutunut vähentämään voimakkaasti työvoimaansa, ei ollut tarjota muutakaan A:n terveydentilaan soveltuvaa työtä. A oli 20.9.1999 jäänyt sairauslomalle, joka jatkui olkapääleikkaukseen 21.10.1999 saakka. Sen jälkeen A oli ollut sairauslomalla ensin vuoden 1999 loppuun ja sen jälkeen työsuhteen päättymiseen 20.3.2000 saakka.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A:n työkyky hänen silloisiin tehtäviinsä autopeltiseppänä oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Erimielisyydessä on kysymys ensinnäkin siitä, olisiko työnantajayhtiö ollut velvollinen tarjoamaan A:lle yhtiön Helsingin toimipisteessä loka-marraskuun vaihteessa 1999 vapautunutta automyyjän tehtävää. Toiseksi kanteessa on kysymys siitä, onko työnantaja tietensä rikkonut irtisanomissuojapöytäkirjan mukaista takaisinottovelvollisuutta.

A:n sijoittaminen automyyjän tehtäviin

Yhtiö oli ennen työsopimuksen irtisanomista järjestänyt 16.9.1999 kuulemistilaisuuden. Siinä oli todettu, ettei yhtiöllä ollut tarjota A:lle, joka oli menossa jälleen leikkaukseen 21.10.1999, hänen terveydelleen sopivaa työtä. A ei tilaisuudessa kiistänyt työnantajan esittämää irtisanomisperustetta. Tuolloin oli ennakoitu, että A tulee olemaan sairauslomalla ainakin suuren osan irtisanomisajasta. Kuitenkin irtisanomisajaksi A:lle oli osoitettu väliaikaisia autonkuljetustehtäviä kuten yhtiön autojen käyttämistä katsastuksessa ja huollossa sekä varaosien noutamista. A itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, ettei hän särkevän olkapäänsä johdosta ollut pystynyt tekemään hänelle tarjottua työtä ja hän oli ollut sairauslomalla koko irtisanomisajan.

Työnantaja on A:n irtisanomisaikana loka-marraskuussa 1999 siirtänyt Helsingissä yhtiön automyyjän työskentelemään erään asiakasyhtiön tiloihin. Näin vapautuneeseen automyyjän tehtävään siirrettiin eräs automekaanikko yhtiön Helsingin korjaamolta tarjoamatta tehtävää A:lle. Sen sijaan työnantaja oli ilmoittanut marraskuussa 1999 A:lle vapaana olleesta automyyjän/myyntikunnostajan tehtävästä Tampereella. A oli kuitenkin ilmoittanut, ettei voinut tätä tehtävää ottaa vastaan.

Yhtiön käytettyjen autojen myynnistä vastaava myyntipäällikkö B on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että irtisanottaessa A 16.9.1999 ei yhtiön tiedossa ollut, että Helsingissä vapautuisi automyyjän tehtävä. Yhtiö oli lokakuussa 1999 saanut tietää, että heidän eräs tärkeä asiakasyhtiönsä alkaisi kilpailuttaa työsuhdeautojen toimittajiaan. Tämän vuoksi PT-Autopalvelut Oy:n toimitusjohtaja oli päättänyt, että asiakaspalvelun parantamiseksi yhtiön yhden työntekijän tuli pikaisesti siirtyä työskentelemään kyseisen asiakasyhtiön tiloihin. Tehtävään olikin parin päivän kuluttua siirtynyt eräs automyyjistä. Autoja myydään sen verran paljon, että myös automyyntiin piti viivytyksettä saada uusi henkilö. Tämän vuoksi hänet valittiin talon sisältä. Koska A:n sairausloman oli tuolloin tiedetty jatkuvan ainakin vuoden 1999 loppuun asti, häntä ei ollut voitu tässä tilanteessa ajatella tehtävään.

Myyntipäällikkö on edelleen kertonut, että yhtiön organisaatiota oli vuonna 1999 päätetty muuttaa siten, että yhtiö perustaa uuden myyntipisteen Tampereelle. Myyntipisteen oli suunniteltu olevan valmiina helmi-maaliskuussa 2000. Automyyjä olisi voinut halutessaan aloittaa työt heti, mutta viimeistään huhti-toukokuussa 2000 ehtiäkseen harjaantua kesään mennessä itsenäiseen työskentelyyn. Helsingin ja Tampereen automyyjän tehtävät olivat sisällöltään samankaltaiset. Niihin kuuluu varsinaisen myynnin lisäksi pienimuotoista autojen kunnostamista kuten lamppujen ja mittarivalojen vaihtamista, lukkojen kunnostamista ja joskus myös imurointia ja muuta siivousta.

A:n esimies, yhtiön korjaamopäällikkö C on todistajana kertonut automyyjän tehtävistä ja uuden myyjän ottamisesta Helsingin toimipisteeseen vastaavalla tavalla kuin B. Tehtävää ei voitu tarjota A:lle, koska hän oli tuolloin sairauslomalla. Todistaja oli kuulemistilaisuudessa 16.9.1999 tarjonnut A:lle irtisanomisajaksi autonkuljetustehtäviä, mutta A oli ilmoittanut, ettei hän voinut terveydentilansa takia ajaa autoa. Mikäli A ei olisi ollut sairauslomalla, olisi hänet todennäköisesti siirretty automyyjän tehtävään. Vuonna 1999 yhtiön organisaatiota uudistettiin muun muassa niin, että 12 korjaamoa lopetettiin ja noin 100 henkilöä irtisanottiin. Kuitenkin A:n irtisanomisen syynä oli yksinomaan se, ettei hän ollut kyennyt tekemään autopeltisepän töitä. Irtisanomisen aikana ei ollut mitään tietoa Helsingissä mahdollisesti vapautuvasta automyyjän paikasta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu yhtiön pääluottamusmies D on kertonut yrittäneensä joulukuussa 1999 neuvotella yhtiön toimitusjohtajan kanssa A:lle työsopimuksen irtisanomisen johdosta maksettavasta rahakorvauksesta. Tuolloin toimitusjohtaja oli ilmoittanut, ettei A tule koskaan myymään autoja PT-Autopalvelut Oy:ssä. D oli riitauttanut asia sen vuoksi, että työnantajan olisi hänen mielestään tullut sijaisjärjestelyillä varata tehtävä A:lle, koska oli odotettavissa, että hän tervehtyy. Asian järjestäminen ei voinut olla viikoista tai kuukausista kiinni. Oli yleistä, että työntekijän työkyky palaa kuukausienkin sairausloman jälkeen. D on edelleen kertonut, että Pasilan korjaamolla oli koko ajan muutaman mekaanikon tarve.

Työtuomioistuin sille esitetyn näytön perusteella toteaa, että PT-Autopalvelut Oy on 16.9.1999 irtisanonut A:n työsopimuksen sillä perusteella, että A oli pysyvästi työkyvytön autopeltisepän työhön ja hänelle ei tuolloin ollut tarjota muuta sopivaa työtä. A:n irtisanomisaikana loka- marraskuun vaihteessa 1999 yhtiössä on toteutettu järjestely, jossa toinen yhtiön Helsingin toimipisteen automyyjistä on lyhyellä varoitusajalla siirretty asiakasyrityksen tiloihin hoitamaan tuon yrityksen henkilökunnan leasing-autoasioita. Vapautuneeseen automyyjän tehtävään on tarvittu kiireellisesti uutta automyyjää, minkä vuoksi yhtiön sisältä tehtävään on siirretty korjaamolla työskennellyt automekaanikko. Tätä tehtävää ei ollut tarjottu automyyjän koulutuksen saaneelle A:lle, koska hän oli tuolloin ollut sairauslomalla ja työnantajan näkemyksen mukaan ainakin vuoden 1999 loppuun kykenemätön tekemään automyyjän tehtäviä.

PT-Autopalvelut Oy:ssä on vuoden 1999 aikana taloudellisista ja tuotannollisista syistä lakkautettu korjaamoja ja irtisanottu henkilöstöä. Sen sijaan näyttämättä on jäänyt, että A:n työsopimuksen irtisanomisen syynä olisi ollut työn tai sen tarjoamisedellytysten vähentyminen tai että irtisanominen muutoinkaan olisi tapahtunut taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota muuta työtä irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle, jonka työkyky työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin on olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus tällöin ainoastaan, jos työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja jäljellä olevaan työkykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

A olisi ilmeisesti kyennyt irtisanomisajan alusta hänelle suoritettuun olkapääleikkaukseen asti tekemään automyyjän tehtäviä, mutta hänellä on jo tuolloin ollut rajoituksia tehdä tehtävän edellyttämää autolla ajamista ja kunnostustöitä. Työnantajalla ei kuitenkaan ole tuolloin ollut tarjota A:lle automyyjän tehtäviä.

Siinä vaiheessa kun automyyjän tehtävä Helsingissä vapautui, A oli sairauslomalla, joka silloin käytettävissä olleiden tietojen mukaan jatkui vuoden 1999 loppuun. Automyyjän tehtävän vapautuminen on esitetyn selvityksen mukaan tapahtunut lyhyellä varoitusajalla eikä sen täyttämistä ole painavista toiminnallisista syistä voitu lykätä. Tuossa tilanteessa työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää, että se olisi tarjonnut tätä tehtävää A:lle, jonka työkyvyn palautuminen on ollut epävarmaa ja jonka työkyvyttömyys automyyjän tehtäviin olisi joka tapauksessa kestänyt vähintään noin kaksi kuukautta.

Yhtiö on marraskuussa 1999 ilmoittanut A:lle Tampereen toimipisteessä vapaana olleesta automyyjän tehtävästä. Tästä ei kuitenkaan voida työtuomioistuimen mielestä perustellusti päätellä, että yhtiö olisi yhtä hyvin voinut tarjota A:lle myös Helsingissä vapautunutta automyyjän tehtävää. Tehtävän täyttämisellä Tampereella ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut kiirettä ja A:n työkyvyn palaaminen olisi voitu todeta ennen irtisanomisajan päättymistä. Tehtävä on myöhemmin täytetty toukokuussa 2000.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että PT-Autopalvelut Oy olisi menetellyt sovellettavan irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Postiliitto on kanteesta ilmenevin tavoin vaatinut vaihtoehtoisesti PT-Autopalvelut Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon sillä perusteella, että yhtiö on rikkonut irtisanomissuojapöytäkirjan 21 §:n määräystä irtisanotun työntekijän takaisin ottamisesta. Sanamuotonsa mukaan kyseistä määräystä sovelletaan silloin, kun työsopimus on irtisanottu muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty perusteita tulkita tätä määräystä sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla. Kun A:n työsopimus on irtisanottu hänen henkilöönsä liittyvällä syyllä, ovat sopimuksen 21 §:n nojalla esitetyt vaatimukset perusteettomia.

PT-Autopalvelut Oy:n ei siten ole näytetty miltään osin rikkoneen irtisanomissuojapöytäkirjan määräyksiä. Näin ollen myöskään Työnantajaliitto Allianssi TLA ei ole laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Postiliitto on velvollinen korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja PT-Autopalvelut Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvauksen määräksi vastaajapuolen yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Postiliitto velvoitetaan korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja PT-Autopalvelut Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Niskanen, Sutela, Leivo ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.