Labour court allows part-time truck drivers to claim annual time reduction leave under collective agreement rules.

Kuorma-auton kuljettajat olivat sopineet työnantajansa kanssa siirtymisestä osa-aikaisiksi työntekijöiksi ja heille oli myönnetty osa-aikaeläke. Sopimuksen mukaan he olivat kaksi kahden viikon jaksoa töissä ja sen jälkeen kaksi kahden viikon jaksoa eläkkeellä. Työssä ollessa heidän säännöllinen työaikansa oli 80 tuntia kahdessa viikossa.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan työaikaa lyhennetään kalenterivuosittain säännöllisen kertymän mukaan. Lyhennys lasketaan työehtosopimukseen sisältyvän taulukon mukaan suhteessa työtuntimäärään ja se on enintään 18 päivää. Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa.

Tuomiossa on kysymys siitä, ovatko kuljettajat oikeutettuja työehtosopimuksen mukaiseen lyhennysvapaaseen myös siltä ajalta, kun he ovat työskennelleet osa-aikaisina työntekijöinä. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 8

KANTAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Kiitoliikenne Saari Oy, Turku

ASIA Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.10., 3.11. ja 1.12.1999

Pääkäsittely 1.12.1999

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.12.1997 allekirjoitetussa kuorma-autoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Vuosityöajan lyhentäminen

1. Soveltamisala

Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma.

Työajan lyhennyksen määrästä vähennetään muut kuin edellä mainitut vuotuista työaikaa lyhentävät sopimukseen tai käytäntöön perustuvat vuosilomajärjestelyt tai vuosittain säännöllisesti toistuvat ylimääräiset vapaapäivät.

2. Vapaan kertyminen

Työaikaa lyhennetään kalenterivuosittain vuoden alusta tai sitä myöhemmästä työsuhteen alkamisesta lukien säännöllisen työajan kertymän mukaan seuraavasti:

A. Loppiainen lauantaina tai sunnuntaina

Työtuntimäärä

lyhennys

vähintään 100 h

8 h eli 1 päivä

= = = = = = = = = =

= = = = = = = = = =

1 696 h

136 h eli 17 päivää

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Loppiainen muuna arkipäivän kuin lauantaina

vähintään 96 h

8 h eli 1 päivä

= = = = = = = = =

= = = = = = = = = =

1 696 h

144 h eli 18 päivää

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kiitoliikenne Saari Oy on velvollinen antamaan työehtosopimuksen 12 §:n mukaisesti vuosityöajan lyhennysvapaat A:lle ja B:lle.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Kiitoliikenne Saari Oy:n velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen 12 §:n mukaan täysiaikainen työntekijä oli oikeutettu vuosityöajan lyhennysvapaisiin määräyksessä olevan taulukon mukaisesti siinä suhteessa, kun hänelle kertyy kunkin kalenterivuoden aikana säännöllisen työajan tunteja. Riita on syntynyt siitä, ovatko A ja B, jotka työskentelevät toistaiseksi voimassa olevissa täysiaikaisissa työsuhteissa, oikeutettuja työehtosopimuksen 12 §:n mukaisiin vuosityöajan lyhennysvapaisiin. A ja B ovat osa-aikaeläkkeellä. He työskentelevät täysiaikaisesti aina neljä viikkoa kerrallaan ja ovat sen jälkeen neljä viikkoa eläkkeellä.

Määräykset työajan lyhennysvapaista eli niin sanotuista pekkasvapaista oli otettu alan työehtosopimuksiin vuosina 1986 - 1990. Pekkasvapaiden enimmäismäärä oli ensin 32 tuntia, mutta niiden määrä on asteittain lisääntynyt aina 100 tuntiin asti.

Arkipyhien suhteen oli käytössä ollut järjestelmä, että arkipyhäjaksoina työaika oli ollut joko 72 tuntia tai 64 tuntia, jolloin työntekijälle oli kertynyt arkipyhälyhennystä 8 tai 16 tuntia. Jos työntekijä oli työskennellyt vain osan arkipyhäjaksosta, hän ansaitsi suhteellisen osan arkipyhälyhennyksestä. Tämä arkipyhäjärjestelmä yhdistettiin pekkasvapaiden kanssa siten, että kun pekkasvapaita oli 12,5 päivää ja arkipyhiä keskimäärin 4,5 päivää, saatiin alalle pekkasjärjestelmä, joka loppiaisen sijainnista riippuen lyhentää työaikaa vuositasolla enintään 17 tai 18 päivää.

Kysymyksessä oli nimenomaisesti alakohtainen sovellutus keskusjärjestöjen sopimasta pekkasratkaisusta. Työajan lyhennyksen määrä perustuu tehtyyn työaikaan ilman, että alalla olisi sovittu mistään vuosityöajasta, jonka työntekijän olisi työskenneltävä työajan lyhennyksen saadakseen, tai muistakaan sellaisista vaatimuksista. Uusi työajan lyhennysjärjestelmä on siihen liitettyjen aiempien järjestelmien tavoin soveltamisalaltaan yleinen kaikkia työntekijöitä koskeva ja kohtuusnäkökohdat huomioon ottava. Työajan lyhennysmäärät tulivat keskusjärjestöjen välisestä sopimuksesta, mutta se, ketkä tämän järjestelmän piiriin kuuluvat ja miten työajan lyhennyksen ansainta tapahtuu, on sovittu alakohtaisesti.

A:n ja B:n säännöllinen työaikamuoto on työehtosopimuksessa edellytetty 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Näin ollen he ovat työajan lyhennyksen ansainnan piirissä. Jos asiaa tulkittaisiin työnantajapuolen kannan mukaisesti, niin mainittujen työntekijöiden tavoin osa-aikaeläkkeellä olevat joutuisivat tekemään vuositasolla suhteellisesti lähes kaksi viikkoa pidempään töitä kuin tavallista työaikaa noudattavat työntekijät. Tällainen tulkinta olisi osa-aikatyöntekijöitä syrjivä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka lausumaan Kiitoliikenne Saari Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A ja B ovat työskennelleet Kiitoliikenne Saari Oy:ssä osa-aikaisina työntekijöinä 9.11.1997 alkaen. Osa-aikaisina työntekijöinä heillä ei ole oikeutta työajan lyhennysvapaisiin.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 12 §:n otsikkona on vuosityöajan lyhentäminen. Kyse on siis vuosittaisen työajan lyhentämisestä, joka soveltamisalamääräyksensä mukaisesti koskee vain niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Toisin sanoen vuosityöajan lyhennystä ansaitsevat vain täysiaikaiset työntekijät. Lisäksi edellytetään, ettei työaikaa ole lyhennetty muullakaan tavalla, esimerkiksi vuositasolla antamalla vuosilomalain ylittäviä vuosilomaetuuksia tai normaalien arkipyhien lisäksi muita vapaapäiviä. Määräyksen sanamuoto on ollut alusta alkaen sama.

Vuosityöajan lyhennys perustuu 28.3.1984 allekirjoitettuun tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Tuolloin työmarkkinajärjestöjen keskusjärjestöt sopivat työajan lyhentämisestä 40-tuntista työviikkoa noudattavissa työaikamuodoissa. Autoliikennealoilla on Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 4.3.1986 sovittu vuosityöajan lyhennyksen soveltamisala täsmälleen edellä mainitun keskusjärjestösopimuksen mukaisesti.

Pekkasvapaat koskevat vain pisimpiä työaikoja eli niitä, joissa työskennellään jatkuvasti täysiaikaisesti 40 tuntia viikossa tai 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Esimerkiksi keskeytymätön kolmivuorotyö ei ole pekkasjärjestelmässä mukana, koska siinä on edelleen edellä todettua lyhyempi työaika. Vaikka keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työntekijä tekisi useita 40-tuntisia työviikkoja peräkkäin, ei hän saisi työajan lyhennysvapaita, koska työaika tasoittuu vuositasolla keskimäärin lyhyempään työaikaan kuin mihin pekkasvapailla lyhennetty työaika johtaa. Vastaavasti myös esimerkiksi 37,5 tuntia viikossa työskentelevät toimihenkilöt ovat lyhennysjärjestelmän ulkopuolella.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksessa säännöllisellä työajalla tarkoitetaan, että työntekijä säännöllisesti koko vuoden työskentelee edellä todetulla tavalla. Sopimuksen 12 §:n ansaintataulukko koskee täysiaikaista työtä. Työehtosopimuksessa ei ole määritelty vuosityöaikaa. Kuitenkin tarkasteltaessa sitä, onko kysymyksessa kokoaikainen vai osa-aikainen työntekijä, on työntekijän työaikaa tarkasteltava kokonaisuutena. Tässä tarkastelussa on selvää, että A ja B ovat olleet osa-aikaisia työntekijöitä ja heidän työaikamuotonsa on ollut osa-aikatyö. Yksittäisillä 80 tunnin kaksiviikkoisjaksoilla ei ole asiassa merkitystä, koska työehtosopimuksen 12 §:ssä kyse on vuosityöajan lyhentämisestä.

Alalla oli aikaisemmin ollut lyhennettyjä jaksoja eli oli tehty työtä 72 tuntia ja saatu kahdeksan tuntia lyhennetyn jakson korvausta tai esimerkiksi joulujaksona saattoi työtä olla 64 tuntia, minkä lisäksi maksettiin korvausta. Arkipyhäkorvauksilla tai lyhennetyllä jaksolla ei ollut mitään tekemistä pekkasvapaiden ansaintaperiaatteen kanssa. Ilmeisesti vuonna 1990 oli luovuttu lyhennetyistä jaksoista ja kyseisenä vuonna oli kaikkien jaksojen työaikoja pidennetty 80 tuntiin. Samalla oli sovittu työajan lyhennysvapaiden määrää osoittavan taulukon ottamisesta työehtosopimukseen.

Yötyöstä johtuva työajan lyhennys liittyi keskeytyvän kolmivuorotyön työajan lyhennykseen, jota koskeva määräys oli tullut kuorma-autoalan työehtosopimukseen vuonna 1983. Liittojen välillä vuonna 1986 oli sovittu työajan lyhennyksen yhteensovittamisesta yötyöstä johtuvan työajan lyhennyksen kanssa. Yötyön perusteella tullut työajan lyhennys vähensi pekkasvapaiden määrää. Vastaavasti jos työntekijällä oli ylimääräisiä lomia tai ylimääräisiä vapaapäiviä, ne kaikki vähensivät pekkaskertymää.

Työnantajaliitto oli kaikessa koulutuksessa ja ohjeistuksessa ilmoittanut, etteivät autoliikennealojen työehtosopimusten vuosityöajan lyhennystä koskevat määräykset koske osa-aikaisia työntekijöitä. Kyselyjä asiasta on vuosien mittaan ollut varsin paljon ja etenkin osa-aikaeläkemuodon suosion kasvun myötä kyselyt ovat koskeneet vastaavan tyyppisiä osa-aikaeläkeläisiä. Tiedossa ei ole yhtään työnantajaliiton jäsenyritystä, jossa osa-aikainen työntekijä ansaitsisi työajan lyhennyspäiviä. Käytäntö alalla on ollut täysin vakiintunut ja selvä, kuten on myös työehtosopimuksen teksti.

Työajan lyhennysjärjestelmä ei ole osa-aikatyöntekijöitä syrjivä. Osa-aikaeläkeläinen ei joudu muita työntekijöitä epäedullisempaan asemaan, koska hänen työaikansa on jo osa-aikaiseksi siirtymisen yhteydessä lyhentynyt enemmän kuin mitä työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevat määräykset edellyttävät.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A ja B ovat sopineet työnantajansa kanssa siirtymisestä osa-aikaisiksi työntekijöiksi 9.11.1997 lukien, mistä lähtien heille on myönnetty osa-aikaeläke. Sopimuksen mukaan he ovat olleet kaksi kahden viikon jaksoa töissä ja sen jälkeen kaksi kahden viikon jaksoa eläkkeellä. Työssä ollessa heidän säännöllinen työaikansa on ollut 80 tuntia kahdessa viikossa.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan työaikaa lyhennetään kalenterivuosittain säännöllisen kertymän mukaan. Lyhennys lasketaan työehtosopimukseen sisältyvän taulukon mukaan suhteessa työtuntimäärään ja se on enintään 18 päivää. Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko A ja B oikeutettuja työehtosopimuksen mukaiseen lyhennysvapaaseen myös siltä ajalta, kun he ovat työskennelleet edellä todetuin tavoin osa-aikaisina työntekijöinä.

Työajan lyhentämismääräyksen syntyhistoria

Vuoden 1984 tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa on sovittu työajan lyhentämisestä 32 tunnilla vuodessa. Keskusjärjestöt STK ja SAK ovat 8.1.1985 antaneet yhteisen suosituksen, jonka mukaan työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Työajan lyhennys on suosituksen mukaan ollut tarkoitus toteuttaa liittojen keskenään yksityiskohtaisesti sopiman, kullekin alalle tarkoituksenmukaisen kertymisjärjestelmän mukaisesti.

Työajan lyhentämisestä autoliikennealalla ovat AKT ja Autoliikenteen Työnantajaliitto sopineet 4.3.1986 tehdyllä pöytäkirjalla. Työajan lyhentämisen soveltamisala on määritelty samalla tavalla kuin keskusjärjestöjen välisessä sopimuksessa, kuitenkin niin, että työaikamuotoina ovat olleet 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Samalla pöytäkirjalla osapuolet ovat sopineet myös työajan lyhennyksen yhteensovittamisesta yötyöstä johtuvan työajan lyhennyksen kanssa. Sen mukaan mikäli yötyöstä johtuvan työajan lyhennyksen perusteella työntekijälle kertyy useampia vapaapäiviä kuin sopimuksen mukaisena yleisenä työajan lyhennyksenä, koko lyhennys toteutetaan yötyöstä johtuvan työajan lyhennyksen perusteella.

Työajan lyhennyksen määrää on myöhemmin vaiheittain lisätty ja autoliikennealan eri työajan lyhennysjärjestelmät on sulautettu yhdeksi yleiseksi työajan lyhennysjärjestelmäksi.

Työehtosopimuksen tarkoitus ja tulkinta

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen sopijapuolten tarkoituksesta sovittaessa työajan lyhentämisestä on kuultu työtuomioistuimessa neuvotteluihin osallistuneita AKT:n liittosihteeriä ja Autoliikenteen Työnantajaliiton entistä osastopäällikköä.

Työajan lyhennyksen määrä haluttiin todistajan mukaan tarkoituksellisesti sitoa tehtyjen työtuntien määrään. Tällä tavoin päästiin siihen, että järjestelmä kohteli kaikkia tasa-arvoisesti ja ilman, että kukaan voitti tai hävisi verrattuna aiemmin noudatettuihin työajan lyhennysjärjestelmiin.

Liittosihteeri on edelleen kertonut, että kuorma-autoalalla ei ole sovittu erityisestä vuosityöajasta. Työajan lyhennys on sidottu ainoastaan sopimuksen mukaisessa työaikamuodossa tehtyjen työtuntien määrään. Ne kertyvät heti työsuhteen alusta lukien ja kalenterivuoden tai työsuhteen päättyessä todetaan, minkä verran työtunteja on kertynyt. Sillä seikalla, että työntekijä on välillä poissa työstä esimerkiksi palkattomalla lomalla, ei ole merkitystä oikeuteen saada vapaata tehtyjen työtuntien perusteella.

Entinen osastopäällikkö on puolestaan todistajana kertonut, että edellä viitattu arkipyhiin liittyvä työajan lyhennys tuli toteuttaa juuri kyseisen arkipyhän sisältävässä työjaksossa. Yötyölyhennys oli ensimmäinen työskentelyyn kiinteästi liittyvä järjestelmä, joka koski kaikkia työntekijöitä. Alalle vuonna 1986 tullut pekkasjärjestelmä lakkautti ensin yötyöhön perustuneen työajan lyhennysjärjestelmän, joka sisällytettiin pekkasjärjestelmään. Myöhemmin siihen yhdistettiin myös arkipyhäviikkoja koskeva järjestely, joten tämän jälkeen oli vain yksi soveltamisalaltaan yhtenäinen vuosityöajan lyhennysjärjestelmä. Soveltamisalamääräysten mukaan se koskee vain täysiaikaisia työntekijöitä. Kaikissa pekkasjärjestelmää koskevissa sopimuksissa, joita järjestelmän laajentuessa on tehty, on ollut kysymys keskusjärjestöjen välisen sopimuksen mukaisen työajan lyhennysjärjestelmän toteuttamisesta.

Todistajan mukaan se seikka, kuuluuko työntekijä työajan lyhennyksen piiriin, on ratkaistava kokonaisarvioinnilla. Henkilö, joka tekee työtä samalla tavalla kuin täysiaikainen työntekijä, mutta on työsopimuksensa perusteella välillä pois työstä, on osa-aikainen työntekijä, koska hänen työaikansa pitemmällä tarkastelujaksolla lyhenee. Tämä tarkastelujakso voi pisimmällään olla vuosi, jolta ajalta huomioidaan lyhennyksen määrässä lomat ja ylimääräiset vapaat. Tässä tapauksessa kahdeksan viikon tarkastelujakso, johon kuuluu neljä viikkoa työtä ja neljä viikkoa eläkkeellä olemista, antaa kysymyksessä olevien työntekijöiden työajasta luotettavan kuvan.

Edelleen todistajan mukaan henkilöön, joka jatkuvasti työskentelee työaikamuodossa 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa, on sovellettava työajan lyhennysmääräyksiä. Laskennallinen vuosityöaika alalla on 1 724 tuntia, joka saadaan vähentämällä teoreettisesta maksimityöajasta arkipyhät, vuosilomat ja työajan lyhennysvapaat. Työntekijä, joka tekee vain puolet työajasta, joutuu työskentelemään suhteellisesti pidemmän ajan, koska hän ei ansaitse työajan lyhennysvapaita.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että sovittaessa vuonna 1984 pekkassopimuksessa työajan lyhentämisestä tarkoituksena on ollut lyhentää 32 tunnilla vuodessa kaikkein pisimpiä työaikoja. Niitä ovat tuolloin tehneet 40 tuntia tai keskimäärin 40 tuntia viikossa päivä- ja 2-vuorotyössä työskennelleet henkilöt. Mainitun sopimuksen mukaisesti on työaikaa autoliikenteen työehtosopimusten soveltamispiirissä sovittu vastaavasti lyhennettäväksi niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa.

Lyhennykset on suunnattu niihin työaikamuotoihin, joissa työaika vuositasolla muodostuu kaikkein pisimmäksi, mutta oikeutta työajan lyhennykseen ei ole sidottu vuosityöaikaan, eikä erityisestä vuosityöajasta ole edes sovittu. Työajan lyhennyksen määrä on sidottu vain työskentelyyn määrätyssä työaikamuodossa ja siinä työaikamuodossa tehtyjen työtuntien määrään ilman, että työajalla vuodessa olisi tässä suhteessa merkitystä.

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan työntekijä on edellä mainituissa työaikamuodoissa työskentelemänsä ajan pituudesta riippuen oikeutettu saamaan työajan lyhennyspäiviä. Kun sovellettavan työehtosopimuksen mukaan työajan lyhennyksen kertyminen on sidottu ainoastaan säännölliseen työaikaan 80 tuntiin kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntiin viikossa ja näissä työaikamuodoissa tehtyjen työtuntien määrään, ovat näissä työaikamuodoissa työskentelevät työntekijät työajan lyhennysjärjestelmän piirissä työskentelyajan pituudesta riippumatta.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksessa on määräykset säännöllisestä työajasta samoin kuin siitä, millä edellytyksillä ja miten työaikaa on lyhennettävä. Näillä määräyksillä on säännelty enimmäistyöajoista, joista ei työehtosopimuksessa ole sovittu poikkeuksia. Työehtosopimuksessa sovittuja pidemmistä työajoista ei voida myöskään paikallisesti sopia.

Työehtosopimuksen työaikamääräysten tulkitseminen työnantajapuolen esittämällä tavalla niin, että työsuhteen ehtojen määräytymisperusteena voisi olla joku muu pitempi työaika kuin edellä todettu enimmäistyöaika, olisi vastoin työehtosopimuksen sanamuotoa ja ristiriidassa työehtosopimuksen säännöllistä enimmäistyöaikaa koskevien määräysten kanssa. Se myös johtaisi siihen, että sopimuksen mukaisissa työaikamuodoissa osa-aikaisesti työskentelevään työntekijään sovellettaisiin pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työaikamääräyksiä kuin kokoaikaiseen työntekijään, jolla on muusta syystä johtuvia poissaoloja, jotka eivät kuitenkaan sulje työntekijää työajan lyhennyksen ansainnan piiristä. Näiden seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että tulkittavia työajan lyhentämismääräyksiä on sovellettava myös osa-aikaiseen työntekijään, milloin hän työskentelee säännöllisesti työaikamuodossa, joka muutoin oikeuttaa työajan lyhennykseen.

Kiitoliikenne Saari Oy, A ja B ovat sopineet työntekovelvoitteen määräaikaisesta vähentämisestä edellä todetulla tavalla. Osa-aikaisen työskentelyn ajaksi ei kuitenkaan ole sovittu työaikamuodon muuttamisesta, vaan A ja B ovat edelleen työskennelleet säännöllisesti työaikamuodossa 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Ottaen huomioon työehtosopimuksen tulkinnasta edellä lausutun työtuomioistuin - tarkoittamatta ottaa tässä yhteydessä kantaa muulla tavoin järjestettyyn osa-aikatyöhön - katsoo, että mainitut työntekijät ovat myös osa-aikatyöntekijöinä olleet oikeutettuja työajan lyhennykseen.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Autoliikenteen Työnantajaliitolla ja Kiitoliikenne Saari Oy:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kiitoliikenne Saari Oy on velvollinen maksamaan kuorma-autoalan työehtosopimuksen 12 §:n mukaisesti vuosityöajan lyhennysvapaat A:lle ja B:lle.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Määttänen, Tuulensuu, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon lausumaan jäsen Määttänen yhtyi:

Katson asiassa selvitetyksi, että keskusjärjestöjen tarkoituksena niiden solmiessa vuoden 1984 ja 1986 työajan lyhentämistä koskevia ratkaisuja on ollut lyhentää vain pisintä vuotuista työaikaa tekevien työntekijöiden työaikaa. Tämä on tarkoittanut kokoaikaisessa työssä 40-tuntista tai keskimäärin 40-tuntista työviikkoa tekevien työntekijöiden työajan lyhentämistä.

Asianosaisliittojen nyt riidanalaiset vuosityöajan lyhentämistä koskevat sopimusmääräykset perustuvat keskeisiltä osiltaan edellä mainittuihin keskusjärjestöratkaisuihin. Liittojen välisissä neuvotteluissa ei ole erikseen puututtu kysymykseen siitä, tulisiko vuosityöajan lyhentämistä koskevia määräyksiä soveltaa osa-aikaisiin työntekijöihin. Näyttämättä on näin jäänyt, että osapuolten nimenomaisena tarkoituksena olisi ollut sopia työajan lyhentämisestä keskusjärjestöratkaisujen lähtökohdista poikkeavasti.

Esittämilläni perusteilla katson, ettei riidattomasti osa-aikatyöntekijöinä työskentelevillä A:lla ja B:llä ole oikeutta työehtosopimuksen 12 §:n tarkoittamaan vuosityöajan lyhentämiseen, minkä vuoksi hylkään kanteen.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.