Labour court dismissed claim that apprentice must receive same piece-rate percentage as permanent workers in same job.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijöiden, jotka työskentelevät samassa työkohteessa ja joiden työmäärä on suorassa suhteessa urakkatyöntekijöiden työmäärään, tulee kuulua saman urakkahinnoittelun piiriin. Myös urakkaperusteen tulee olla kaikille samaa työtä tekeville sama. Työehtosopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa on sovittu erikseen oppisopimusoppilaiden palkasta. Tässä pöytäkirjassa ei ole määräyksiä suorituspalkkatyöstä.

Yhtiössä oli käytössä niin sanottu kytkentäurakka, jossa trukinkuljettajien kytkentäprosentiksi oli sovittu 105. Tuomiossa oli kysymys siitä, voitiinko oppisopimusaikana pääasiassa trukinkuljettajana työskennelleen oppisopimusoppilaan kytkentäprosentiksi sopia vakituisia trukinkuljettajia alempi kytkentäprosentti.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 7

KANTAJA Puu- ja erityisalojen liitto ry, Helsinki

VASTAAJA Metsäteollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA Olavi Räsänen Oy, Mikkeli

ASIA Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.10.1999

Pääkäsittely 12.10.1999

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Suorituspalkat

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, on työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi.

M u i s t. 1. Urakkaperusteen tulee olla kaikille samaa työtä tekeville sama.

Työntekijöiden, jotka työskentelevät samassa työkohteessa ja joiden työmäärä on suorassa suhteessa urakkatyöntekijäin työmäärään, tulee kuulua saman urakkahinnoittelun piiriin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 2.12.1993 solmitussa, 15.1.2000 asti voimassa olleessa oppisopimusoppilaiden työsuhteen ehtoja koskevassa pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Oppisopimussuhteeseen otettavien oppilaiden työsuhteisiin noudatetaan voimassaolevaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen työehtoja.

2 §

Oppisopimussuhteisen palkka työssäoloajalta on ensimmäisen vuoden osalta 30,44 mk tunnilta ja toisen vuoden osalta 32,52 mk tunnilta. Alle 18-vuotiaan oppisopimussuhteisen palkka on vähintään 90 % edellä mainituista. (Muut. 11.12.1997)

M u i s t. 1. 1.1.1999 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta palkka on ensimmäisen vuoden osalta 31,44 ja toisen vuoden osalta 33,52 mk tunnilta (Muut. 11.12.1997)

3 §

Ennen oppisopimuksen solmimista yritykseen työsuhteessa olevan palkka sovitaan paikallisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Olavi Räsänen Oy on ollut velvollinen maksamaan A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan 1. muistutuksen mukainen palkka oppisopimussuhteen ajalta.

Kantajaliitto on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Olavi Räsänen Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta jäänyttä palkkaa ajalta 10.3.1997 - 31.12.1998 yhteensä 31 522 markkaa laillisine korkoineen 31.12.1998 lukien.

Puu- ja erityisalojen liitto on vielä vaatinut Olavi Räsänen Oy:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut riittävällä määrällä laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt oppisopimussuhteessa Olavi Räsänen Oy:n Kiepin sahalla 10.2.1997 ja 9.2.1999 välisen ajan. Tämän jälkeen hänen työsuhteensa vakinaistettiin.

Oppisopimuskoulutus alkoi 10.2.1997. Yrityksen koulutukseen tuolloin tuli yhteensä 12 työntekijää. Heidän kaikkien kanssa työnantaja teki työsopimukset, joissa sovittiin, että heihin sovelletaan vähintään mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta, kuitenkin niin, että urakoissa heille maksetaan ensimmäisenä vuonna eli vuonna 1997 80 prosenttia ja toisena vuonna eli vuonna 1998 90 prosenttia normaalista urakkatasosta. Tämän jälkeen tuli sopimusten mukaan palkan pysyä saman suuruisena aina oppisopimussuhteen päättymiseen eli A:n osalta 9.2.1999 saakka.

Teoriaopetusta oli annettu noin kuukauden verran oppisopimussuhteen alussa. A oli saanut oppisopimuskoulutusta lisäksi 18.4., 9.5., 10.5. ja 17.10.1997 sekä 23.6. ja 13.7.1997 välisenä aikana joitakin päiviä. Edelleen hän oli saanut oppisopimuskoulutusta ajalla 23.2. - 1.3.1998 joitakin päiviä. Oppisopimuskoulutusta oli annettu myös 30.10., 2.11. ja 27.11.1998. Oppisopimuskoulutus oli päättynyt tämän jälkeen.

A työskenteli trukinkuljettajana sahalla kaksivuorotyössä aamu- ja iltavuoroissa, jotka vaihtuivat viikoittain. A teki itsenäisesti ilman työnjohdon valvontaa aivan samoja töitä kuin vakituiset trukinkuljettajat omissa vuoroissaan. A:lla oli ollut oppisopimussuhteen alkaessa runsaasti kokemusta erilaisista palomiehen ja kuorma-autonkuljettajan tehtävistä samoin kuin kunnossapitotöistä ja kiinteistöhuollon piirissä olevista auraus- ja muista koneella suoritettavista töistä, joten trukinkuljettajan työ ei ollut hänelle outoa. Hän suoriutui tehtävistään samalla tavalla kuin toisissa vuoroissa työskentelevät vakituiset työntekijät. Olavi Räsänen Oy:n Kiepin sahalla trukinkuljettajien kytkentäprosentti oli 105 prosenttia, jota ei kuitenkaan A:lle maksettu.

Metsäteollisuuden työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan 1. muistutuksen sanamuoto on selkeä. Oppisopimusoppilaiden työsuhteen ehtoja koskevassa pöytäkirjassa oli sovittu ainoastaan aikapalkalla työskentelevien oppisopimussuhteessa olevien työntekijöiden palkoista. Koska A oli työskennellyt samassa työkohteessa kuin muutkin trukinkuljettajat ja hänen työmääränsä oli ollut suorassa suhteessa urakkatyöntekijäin työmäärään, tuli työehtosopimuksen mainittua urakkapalkkamääräystä soveltaa myös hänen palkkaukseensa.

Kytkentäprosentit vaihtelivat ammatin vaativuuden mukaan. Varsinaisessa tuotantotyössä kytkennät olivat kaikille samaa työtä tekeville samat eikä kytkentäprosenteissa huomioitu henkilökohtaisia tekijöitä. Sen sijaan esimerkiksi kunnossapidossa oli kytkentäprosentit erikseen vanhemmalle ja nuoremmalle korjausmiehelle. Eri suuruiset kytkentäprosentit olivat tällöinkin sidottuja eri tehtävänimikkeisiin.

Alan soveltamiskäytäntö tuki kantajaliiton kantaa asiassa. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan 1. muistutusta sovellettiin oppisopimusoppilaisiin sanamuodon mukaisesti eri yrityksissä, muun muassa Schauman Wood Oy:n Savonlinnan tehtailla. Vastaavasti Puu- ja erityisalojen liiton työehtosihteerit olivat koulutustilaisuuksissaan ohjeistaneet pääluottamusmiehiä tulkitsemaan tätä työehtosopimuksen määräystä siten, kuin sen selkeä sanamuoto edellytti.

Työpaikkatasolla oli käyty lukuisia neuvotteluja A:n palkkauksen korjaamiseksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle. Työnantajan edustajana sahan tuotantopäällikkö ei ollut suostunut edes antamaan palkkalaskelmia työntekijäpuolelle. Työnantaja ei ollut liioin suostunut ilmoittamaan omaa kantaansa riidassa.

Sen jälkeen kun työpaikkatasolla ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen, siitä neuvoteltiin liittojen välillä useampaan kertaan. Erimielisyyspöytäkirja laadittiin ja allekirjoitettiin 2.5.1999.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry, jonka lausumaan Olavi Räsänen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen liitteessä on sovittu oppisopimusoppilaiden palkoista. Lähtökohtana on tällöin ollut, että vähimmäispalkka määritellään kaikissa työtehtävissä olevien oppisopimusoppilaiden osalta samaksi.

Oppisopimusoppilaita koskevassa liitteessä on sovittu palkasta, jota oppisopimusoppilaalle maksetaan. Palkkaustavasta ei ole sovittu mitään, koska lähtökohtana on ollut sopia rahasta, minkä oppisopimusoppilas saa. Kyse ei ole vain aikapalkasta. Jos kysymyksessä olisi ollut aikapalkka, olisi se varmasti selvästi sovittu, sillä alalla työskennellään aikapalkalla noin 38 prosenttia ja urakka- ja palkkiopalkalla noin 62 prosenttia työajasta.

Edellä mainitussa liitteessä on todettu, että oppisopimusoppilaiden työsuhteisiin noudatetaan työehtosopimuksen työehtoja. Palkkauksen osalta on kuitenkin sovittu tästä poikkeavasti, kun oppisopimusoppilaiden palkat on määritelty yksiselitteisesti liitteessä. Sopimus palkoista syrjäyttää työehtosopimuksen palkkasäännökset.

Olavi Räsänen Oy:n Kiepin sahalla oli kanteessa mainittuna aikana käytössä työehtosopimuksen 13 §:n 6 kohdan mukainen kytkentäurakka. Palkkausmuotona kytkentäurakka oli yleinen sahoilla ja aiemmin käytössä lähes joka sahalla. Nyttemmin sahojen teknisen kehityksen myötä kytkentäurakoista on suurelta osin luovuttu.

Kytkentäurakka sahateollisuudessa perustuu siihen, että työpaikalla sovitaan sahaukseen tulevien tukkien yksikköhinta, jolloin saadaan vuorokohtaisesti tietty palkkaluku tuntia kohden. Sahan eri ammateissa työskentelevien palkka määräytyy prosenttikytkennällä mainittuun palkkalukuun. Kytkentäprosentti sovitaan tehtävän vaativuuden mukaan, esimerkiksi sahurin kytkentäprosentti saattaa olla 110 ja tyvitasaajan kytkentäprosentti 92 prosenttia edellä mainitusta palkkaluvusta.

Kytkentäurakassa kytkentäprosentit määrittävät tehtävien keskinäisen vaativuuden, joten kytkentäprosentit sisältävät samalla palkkaryhmittelyn. Kun kytkentäprosentti on ainoa palkan määrää ja työntekijöiden keskinäisiä palkkasuhteita säätelevä tekijä, on kytkentäprosenttia käytetty myös henkilökohtaisten tekijöiden huomioon ottamiseen palkassa, mikä näkyy käytännössä ammattinimikkeiden etuliitteinä vanhempi tai nuorempi.

Työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan 1. muistutuksen tulkinta on ollut sellainen, että se ei estä sopimasta erilaisia kytkentäprosentteja eri tasoisille työntekijöille, vaikka he tekisivätkin samaa työtä. Vaikka katsottaisiin, että urakkapalkkausta koskevia sääntöjä tulisi soveltaa oppisopimusoppilaisiin, ei menettely Kiepin sahalla ole ollut tämän säännöksen tulkinnan vastaista.

Kiepin sahalla oppisopimusoppilaiden työsopimukset tehtiin pääluottamusmiehen myötävaikutuksella. Oppisopimusoppilaat otettiin mukaan kytkentäurakkaan omalla kytkennällään. Näin oppisopimusoppilaille annettiin mahdollisuus oppisopimuspalkkaa korkeampiin ansioihin. Tämän mukaisesti A:lle maksettiin palkkaa vuonna 1997 keskimäärin 43,42 markkaa ja vuonna 1998 45,59 markkaa tunnilta eli hänelle maksettiin huomattavasti korkeampaa palkkaa kuin mitä oppisopimusoppilaiden palkkauksesta oli työehtosopimuksen liitteessä sovittu.

Oppisopimusoppilaiden palkkaustavat ja -perusteet vaihtelivat eri työpaikoilla. Kanteessa mainituilla Schaumanin tehtailla ei ollut käytössä kytkentäurakka.

Kanteessa vaadittuun palkkamäärään ei sen määrän osalta ollut huomauttamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A ja Olavi Räsänen Oy 7.2.1997 sopivat oppisopimuslain mukaisesta koulutuksesta ajaksi 10.2.1997 - 9.2.1999. Koulutuksen tavoitteena oli puualan perustutkinto ja sahatyöntekijän peruskoulutus. Palkkaus sovittiin määräytyväksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen perusteella. Osapuolet ovat lisäksi 17.2.1997 solmineet oppisopimusajaksi työsopimuksen, jossa muun ohella sovittiin palkaksi urakasta 80 prosenttia, kuitenkin vähintään työehtosopimuksen mukainen palkka.

A:n työsuhteen ehtoina on tullut noudattaa muun muassa pöytäkirjaa oppisopimuslain mukaiseen oppisopimussuhteeseen otettavien työsuhteen ehdoista mekaanisessa metsäteollisuudessa. Tässä pöytäkirjassa on sovittu oppisopimussuhteisten palkasta ensimmäisenä ja toisena työssäolovuonna.

A työskenteli oppisopimusajan yhtiön Kiepin sahalla. Hänelle maksettiin tältä ajalta urakkapalkkana trukinkuljettajan tehtävissä vuonna 1997 työsopimuksen mukaisesti 80 prosenttia ja vuonna 1998 90 prosenttia normaalista urakkatasosta.

Kiepin sahalla on ollut käytössä niin sanottu kytkentäurakka, jossa trukinkuljettajien kytkentäprosentiksi oli sovittu 105. Erimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko A:lle myös oppisopimusajalta tullut maksaa tämän kytkentäprosentin perusteella määräytynyt palkka hänen työskennellessään trukinkuljettajana samassa urakassa.

Oppisopimuspöytäkirjan sisältö ja tulkinta

Oppisopimusoppilaita koskeva pöytäkirja on otettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen liitteeksi ensimmäisen kerran 2.12.1993 allekirjoitetulla sopimuksella vuoden 1994 sopimukseen. Sopimus on voimassa edelleen samansisältöisenä, mutta siinä sovittuja palkkoja on myöhemmin tarkistettu, viimeksi 11.12.1997.

Sopimuksen sisällöstä ja tulkinnasta on työtuomioistuimessa kuultu todistajina kantajaliiton työehtosihteeriä ja alueasiamiestä sekä Metsäteollisuus ry:n johtajaa.

Kantajaliiton työehtosihteeri on kertonut, että oppisopimusoppilaspöytäkirja määrittelee vähimmäispalkat kahden vuoden ajaksi, mutta vain aikatyössä. Silloin, kun työntekijät työskentelevät itsenäisesti samassa työssä ja urakassa, heillä tulee olla sama palkka. Työehtosopimuksen mukaan ei ole mahdollista sopia, että toiselle trukkikuskille maksetaan 105 prosentin ja toiselle 80 prosentin kytkennän mukaan. Tällaisen menettelyn salliminen romuttaisi koko urakkahinnoittelujärjestelmän. Todistajan mukaan työehtosopimuksen urakkatyömääräyksiä on sovellettu sellaisenaan oppisopimusoppilaisiin myös käytännössä. UPM Kymmene Oy:n Schauman Woodin vaneritehtailla käytetään alalla eniten oppisopimusoppilaita. Heidän työskennellessään ryhmäurakkajärjestelmässä heille maksetaan 2- 4 viikon harjaantumisjakson jälkeen sama palkka kuin muillekin siinä urakkatyöryhmässä oleville.

Mainitun todistajan mukaan työehtosopimuksen mukaisessa palkkauksessa on työn vaativuustekijät otettu huomioon sekä aika- että urakkapalkkauksessa. Sovittaessa oppisopimusoppilaiden palkoista nämä tekijät oli tarkoituksellisesti jätetty huomioimatta ja sovittu kaikissa tapauksissa maksettavasta vähimmäispalkasta.

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin toteaa, että sopijapuolten tarkoituksena on tulkittavana olevasta pöytäkirjasta sopiessaan ollut sopia yhdestä vähimmäistuntipalkasta, jota on voitu maksaa oppisopimusoppilaalle hänen tehtävistään riippumatta. Sovitut palkat ovat pöytäkirjan sanamuodon mukaan aikapalkkoja, eikä niistä sellaisenaan ole saatavissa johtoa siihen, miten oppisopimusoppilaiden palkka määräytyy silloin, kun heidän kanssaan on sovittu suorituspalkkatyöstä. Pöytäkirjan mukainen tuntipalkka on joka tapauksessa takuupalkka, joka oppisopimusoppilaalle on myös suorituspalkkatyössä vähintään maksettava.

Työnantajan oppisopimusoppilaalla teettämään urakkatyöhön on oppisopimusoppilaita koskevien nimenomaisten määräysten puuttuessa sovellettava pöytäkirjan 1 §:n nojalla mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen työehtoja ja näin myös muun muassa suorituspalkkoja koskevia määräyksiä.

Nyt riidanalaisessa tapauksessa oppisopimusoppilaan kanssa on sovittu, että hänen palkkansa on tehtävästä riippumatta 80 prosenttia urakasta, kuitenkin vähintään työehtosopimuksen mukainen palkka. Sopimus on tällaisena täyttänyt oppisopimussuhteisia koskevan pöytäkirjan vähimmäispalkkavaatimukset.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus lähtee siitä, että työntekijöiden, jotka työskentelevät samassa työkohteessa ja joiden työmäärä on suorassa suhteessa urakkatyöntekijöiden työmäärään, tulee kuulua saman urakkahinnoittelun piiriin. Urakkaperusteen tulee olla kaikille samaa työtä tekeville sama. Määräyksiä on käytännössä ainakin kunnossapitohenkilöstön osalta tulkittu niin, että samassa työssä työskentelevien ammatilliset valmiudet on voitu ottaa huomioon ja esimerkiksi vanhemman ja nuoremman korjausmiehen nimikkeillä työskentelevät voivat olla kytkettyjä sahan urakkaan eri suuruisin kytkentäprosentein.

Kanteen tueksi on vedottu edellä mainituilla vaneritehtailla sovellettuun käytäntöön, jossa suorituspalkkaus on määräytynyt kaikille ryhmän työntekijöille samoilla perusteilla. Palkan koostuessa kiinteästä osasta ja tulokseen perustuvasta osasta palkan kiinteä osa voi oppisopimusoppilailla määräytyä pöytäkirjan mukaisen palkan perusteella. Näin ollen oppisopimusoppilaiden ja ammattityöntekijöiden palkat voivat muodostua samassa urakassa eri suuruisiksi ainakin palkan pääosan muodostavan kiinteän osan osalta. Tällöin siitä seikasta, että tulokseen perustuva palkan osa on tietyn harjaantumisajan jälkeen maksettu oppisopimusoppilaille samojen perusteiden mukaan kuin ammattityöntekijöille, ei työtuomioistuimen mielestä välttämättä seuraa, että myös kytkentäurakassa olisi oppisopimusoppilaalle välttämättä maksettava ammattimiehen palkka.

Sinänsä on riidatonta, että A on oppisopimussuhteisena trukinkuljettajana työskennellyt saman urakkahinnoittelun piirissä kuin ne muut sahan urakkatyöntekijät, joiden työmäärään hänen työmääränsä on ollut suorassa suhteessa.

A on sitoutunut kouluttautumaan oppisopimuskoulutuksen kautta sahatyöntekijäksi. Tämä on edellyttänyt sekä osallistumista teoriaopetukseen että harjaantumista ammattiin työskentelemällä sovitun oppisopimusajan sahan eri tehtävissä. Näissä tehtävissä harjoitellessaan oppisopimusoppilasta ei työtuomioistuimen mielestä ole perustellusti pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamassa merkityksessa samaa työtä tekevänä kuin vastaavassa tehtävässä työskentelevää ammattityöntekijää. Työnantaja on näin ollen voinut työehtosopimuksen estämättä asettaa oppisopimusoppilaat myös urakkapalkkauksen suhteen eri asemaan kuin kulloinkin samoissa tehtävissä työskennelleet ammattityöntekijät.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiön A:lle oppisopimusajalta maksama palkka olisi ollut kanteessa esitetyillä perusteilla työehtosopimuksen vastainen. Olavi Räsänen Oy ei siten ole velvollinen maksamaan A:lle saamatta jääneestä palkasta vaadittua korvausta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla työtuomioistuin määrää, että Metsäteollisuus ry saa jutun voittaessaankin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metsäteollisuus ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Niskanen, Wetterstrand ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.