Court dismisses claim that meal allowance applies when duty prevents eating at station canteen.

Rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevilla määräyksillä ei ollut sovittu ateriakorvauksen maksamisesta muissa tilanteissa kuin niissä, joissa virkamiehen ruokailu tavanomaisella ruokailupaikalla oli estynyt partioinnista johtuen. Rajavartioaseman virkamiehillä ei siten ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa oikeutta ateriakorvaukseen ajoilta, jolloin heillä ei vartioaseman keittiö- ja ruokailutilojen remontista tai emännän sairauslomasijaisen puuttumisen johdosta ollut ollut mahdollisuutta saada vartioasemalla emännän valmistamaa ja tarjolle laittamaa ateriaa.

Kieltäytyessään edellä mainitussa tilanteessa ateriakorvauksen maksamisesta virkamiehille ei rajavartiolaitoksen esikunta ollut rikkonut virkaehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 56

KANTAJA STTK-J ry, Helsinki

VASTAAJA Valtiovarainministeriö/rajavartiolaitoksen esikunta

ASIA Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.10.2000

Pääkäsittely 28.11.2000

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolen muiden ohella STTK-J:n välillä 11.12.1997 allekirjoitetussa matkakustannusten korvaamista koskevassa virka- ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Ateriakorvaus

Milloin kotimaassa tehdystä virkamatkasta ei tule suoritettavaksi päivärahaa, mutta virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella vähintään 10 kilometrin etäisyydellä virka- tai työpaikastaan tahi asunnostaan ja matka on kestänyt yli 6 tuntia, maksetaan hänelle ateriakorvausta yksi neljäsosa 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokopäivärahan määrästä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja toiselta puolen muiden ohella STTK-J:n välillä 11.12.1997 tehdyssä rajavartiolaitoksen hallinnonalakohtaisessa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Matkakustannusten korvaaminen laivapalveluksessa vartiovuorolla sekä partioinnissa vartioaseman ulkopuolella

Laivapalveluksessa vartiovuorolla olevalla laivalla palvelevalle virkamiehelle sekä vartioaseman ulkopuolella partiointia suorittavalle virkamiehelle maksetaan vartiovuoron ja partioinnin ajalta matkakustannusten korvausmääräysten edellytysten mukaisesti ateriakorvausta, osapäivärahaa tai kokopäivärahaa.

Yömatkarahaa ei kuitenkaan suoriteta yöpymisestä laivalla tai rajavartiolaitoksen muissa majoitustiloissa.

Vartioaseman ulkopuolella raja- tai merialueella partiointia suorittavalle virkamiehelle suoritetaan osapäivärahaa tai kokopäivärahaa partioinnin ajalta matkakustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten 8 §:n estämättä silloin, kun partiomatkan pituus on yhteensä yli 15 kilometriä ja ateriakorvausta sanottujen sopimusmääräysten 13 §:n estämättä myös edellytyksin, että partiointiaika yhdenjaksoisesti kestää vähintään 4 tuntia riippumatta partiomatkan pituudesta. Jos partiomatkaan liittyy muu virkamatka, oikeus edellä sanottuihin korvauksiin määräytyy partiomatkan perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

STTK-J on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin oikeaksi tulkinnaksi, että tätä määräystä sovellettaessa aterioinnilla tavanomaisessa ruokailupaikassa tarkoitetaan sitä, että virkamiehellä on mahdollisuus syödä ensisijassa rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan emännän valmistama ja tarjolle laittama ateria välittömästi valmistuspaikan yhteydessä olevassa ruokailupaikassa,

vahvistaa rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin oikeaksi tulkinnaksi, että virkamiehellä on oikeus mainitun määräyksen mukaiseen ateriakorvaukseen, jos virkamiehellä ei ole mahdollisuutta edellä mainitussa kohdassa tarkoitettuun ateriointiin tavanomaisella ruokailupaikalla,

vahvistaa, että kaikilla niillä Vainikkalan rajavartioaseman virkamiehillä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta ajalla 1.4. - 10.10.1999 aterioida tavanomaisella ruokailupaikalla Vainikkalan rajavartioaseman keittiön ja ruokailutilojen remontin sekä emännän sairauslomasijaisen puuttumisen vuoksi, on oikeus ateriakorvaukseen, ja

tuomitsee valtiovarainministeriön valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin ja 20 §:n nojalla maksamaan STTK-J:lle hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen rikkomisesta sekä

velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan STTK-J:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Vainikkalan rajavartioasemalla palvelevien virkamiesten ateriointi tavanomaisella ruokailupaikalla vartioasemalla oli tapahtunut siten, että rajavartiolaitoksen palveluksessa oleva emäntä oli valmistanut ja laittanut tarjolle ateriat, joita virkamiehet olivat nauttineet.

Vainikkalan rajavartioaseman emäntä oli ollut sairaus- ja vuosilomalla 2.12.1996 - 14.2.2000, minkä jälkeen hän oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Emännällä oli ollut sijainen ajalla 1.2.1998 - 31.3.1999 ja rajavartioaseman keittiön ja ruokailutilojen remontin jälkeen uudelleen 11.10.1999 alkaen ainakin 10.10.2000 saakka.

Virkamiehet, joilla oli virkapaikka Vainikkalan rajavartioasemalla, olivat emännän sairausloman aikana niinä ajanjaksoina, jolloin emännällä ei ollut ollut sijaista, joutuneet tuomaan itse päivittäin mukanaan työpaikalle lämmitettäviä aterioita. Keittiön ja ruokailutilojen remontin aikana ruuan lämmittäminen ja syöminen oli tapahtunut työnantajan näihin osoittamissa tiloissa.

Vainikkalan raja-asemalla virantoimituksessa olleille eli vartioaseman ulkopuolella partiointia suorittaneille virkamiehille työnantaja oli varannut korvauksetta käytettäväksi ajoneuvon kulkemiseen raja-asemalta ruokalaan ja remontin aikana tilapäiseen ruokailupaikkaan, jossa virkamiehet puolen tunnin ruokatuntinsa aikana olivat lämmittäneet itse mukanaan tuomansa ruuan ja aterioineet.

Vuoden 1998 keväällä henkilöstöjärjestöjen ja rajavartiolaitoksen esikunnan välillä oli Vainikkalan rajavartioaseman osalta todettu, että vartioaseman ja raja-aseman väliset matkat olivat vartioasemalla palvelevien virkamiesten partiomatkoja, mutta matkan lyhyyden vuoksi näille virkamiehille ei makseta ateriakorvausta, jos virkamiehille on varattu korvauksetta valtion ajoneuvo, jolla on mahdollista kulkea ruokailemaan.

STTK-J:n näkemyksen mukaan Vainikkalan rajavartioasemalla palvelevilla virkamiehillä oli oikeus saada kultakin työvuorolta rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin nojalla ajalla 1.4. - 10.10.1999 valtion matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 13 §:n mukainen ateriakorvaus, koska virkamiehet olivat aterioineet omalla kustannuksellaan muutoin kuin tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Se seikka, että rajavartiolaitos oli varannut virkamiesten käyttöön korvauksetta Vainikkalan raja-asemalta vartioaseman ruokalaan tai remontin aikana tilapäiseen ruokailupaikkaan kulkemiseksi ajoneuvon, ei poistanut ateriakorvauksen maksuvelvollisuutta, koska virkamiehillä ei ollut ollut mahdollisuutta ateriointiin tavanomaisella ruokailupaikalla.

STTK-J:n käsityksen mukaan rajavartiolaitoksen esikunnan ja henkilöstöjärjestöjen kesken oli riidatonta, että aterioinnilla tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetaan sitä, että virkamies syö rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan emännän valmistaman ja tarjolle laittaman aterian välittömästi valmistuspaikan yhteydessä olevassa tavanomaisessa ruokailupaikassa. Edelleen riidatonta oli, että partiointimatkalla olevalla virkamiehellä on oikeus ateriakorvaukseen partiomatkan pituudesta riippumatta, kunhan partiomatkan kesto yhtäjaksoisesti on vähintään neljä tuntia.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli ollut tietoinen tulkinnasta, jonka mukaan muun muassa Vaalimaan ja Kelloselän rajavartioasemilla virkamiehille oli maksettu ateriakorvaus vastaavanlaisissa tapauksissa. Koska rajavartiolaitoksen esikunta tästä yhteisestä tulkinnasta huolimatta oli nyt esillä olevassa tapauksessa kieltäytynyt ateriakorvauksen maksamisesta, oli rajavartiolaitoksen esikunta rikkonut virkaehtosopimusta valtion virkaehtosopimuslain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Rajavartiolaitoksen esikunnan, Päällystöliitto ry:n sekä Rajavartioliitto ry:n välillä oli sopimusmääräysten tulkinnasta aiheutuneesta erimielisyydestä käyty pääsopimuksen 5 §:ssä tarkoitetut paikallisneuvottelut 7.6. ja 4.9.2000. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rajavartiolaitoksen esikunta, joka valtiovarainministeriön määräyksestä on vastannut kanteeseen, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Rajavartiolaitoksen esikunta on vaatinut STTK-J:n velvoittamista korvaamaan rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Ateriakorvauksen maksamisessa lähtökohta on siten se, että ateriakorvaus maksetaan virkamiehelle tilanteessa, jossa hänelle aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia sen vuoksi, että hänellä ei ole mahdollisuutta aterioida tavanomaisella ruokailupaikalla.

Tavanomaisena ruokailupaikkana tulee virkaehtosopimusta sovellettaessa pitää paikkaa, jossa virkamies normaalisti aterioi. Emäntä ja hänen valmistamansa ateria eivät kuuluneet tavanomaisen ruokailupaikan käsitteen piiriin. Asiasta ei ollut sovittu tällä tavoin keskus- eikä paikallistasolla. Tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentissa ei myöskään ollut sovittu siitä, että työnantaja järjestää henkilöstölle emännän tekemän ja tarjoaman ruuan tai maksaa vaihtoehtoisesti ateriakorvauksen. Eri asia oli, että rajavartiolaitos työnantajana on pyrkinyt ylläpitämään työpaikkaruokailun tasoa palkkaamalla emäntiä virkapaikoille.

Vainikkalan rajavartioaseman peruskorjauksen ajan rajavartioasemana oli toiminut aseman läheisyydessä sijaitseva asuinrakennus, jossa henkilöstöllä oli ollut käytössään ruokailutila välineineen. Vainikkalan raja-aseman ja ruokailupaikan välinen etäisyys oli suorinta tietä 200 metriä ja autolla kulkien 400 metriä. Henkilöstöllä oli myös ollut ajoneuvo käytössään kunnostustöiden aikana rajavartioasemalla tapahtuvaa ateriointia varten. Rajavartioaseman peruskorjauksen aikana henkilöstön tavanomainen ruokailupaikka oli ollut aseman tavoin väliaikaisissa tiloissa. Ruokailupaikan muuttumisesta ei virkamiehille nyt esillä olevassa tapauksessa ollut aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia, eikä heillä näin ollen ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa oikeutta saada ateriakorvausta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Vainikkalan rajavartioasemalla palvelevien virkamiesten ateriointi on järjestetty siten, että rajavartiolaitoksen palveluksessa oleva emäntä valmistaa vartioaseman tiloissa virkamiehille ateriat ja laittaa ne tarjolle. Ajanjaksoina, jolloin emäntä on ollut sairauslomalla eikä hänellä ole ollut sijaista, virkamiehet ovat itse tuoneet mukanaan työpaikalle lämmitettäviä aterioita. Vartioaseman keittiön ja ruokailutilojen remontin aikana virkamiehet ovat lämmittäneet ateriansa ja ruokailleet vartioasemalla työnantajan varaamissa ruokailutiloissa, jotka ovat sijainneet remontissa olleiden tilojen välittömässä läheisyydessä. Vainikkalan raja-aseman ja ruokailupaikan välinen etäisyys on työnantajapuolen ilmoituksen mukaan suorinta tietä 200 metriä ja autolla kulkien 400 metriä. Työnantaja on osoittanut virkamiesten käyttöön kulkuneuvon raja-aseman ja ruokailutilojen välillä kulkemista varten.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Vainikkalan rajavartioaseman virkamiehillä oikeus rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin mukaiseen ateriakorvaukseen ajalta 1.4. - 10.10.1999, jolloin virkamiehillä ei rajavartioaseman keittiön ja ruokailutilojen kunnostustöiden sekä emännän sairauslomasijaisen puuttumisen vuoksi ole ollut mahdollisuutta saada rajavartioasemalla emännän valmistamaa ja tarjolle laittamaa ateriaa.

Ateriakorvausmääräysten sisällöstä ja tulkinnasta esitetty selvitys

STTK-J:n puolesta työtuomioistuimessa on kuultu todistajina entistä rajavartiolaitoksen hallinnollisen osaston päällikköä A:ta ja Rajavartioliiton pääluottamusmiestä B:tä, jotka ovat kertoneet muun muassa aterioinnin järjestämisestä rajavartiolaitoksessa, ateriakorvausmääräysten tulkinnasta ja ateriakorvausten maksamiskäytännöstä rajavartiolaitoksessa.

B:n mukaan rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentissa aterioinnilla tavanomaisella ruokailupaikalla tarkoitetaan sitä, että emäntä valmistaa maanantaista perjantaihin virkamiehille ateriat siten, että virkamiehet voivat käydä syömässä emännän valmistamaa ruokaa vartioasemalla. Viikonloppuisin tavanomaisena ateriointina pidetään sitä, että emäntä viikon aikana tekee valmiita aterioita, jotka virkamiehet viikonlopun aikana lämmittävät. Ellei vartioasemalla ole ollut tarjolla tällaista tavanomaista ateriaa, on virkamiehelle maksettu ateriakorvaus. Ateriakorvaus on maksettu paitsi partiointia suorittaville virkamiehille myös vartioasemalla työskenteleville virkamiehille.

B on kertonut, että kun ateriakorvausta koskevista määräyksistä vuonna 1995 on neuvoteltu rajavartiolaitoksen hallinnollisen osaston päällikön kanssa, on neuvotteluissa todettu, että matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 13 §:ää ei sovelleta partiointiin miltään osin. Tuolloin on tullut esille, että partioinnissa oikeus ateriakorvaukseen ei riipu partiointimatkan pituudesta. Samassa yhteydessä on myös todettu se, että ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä ei ole selvityksen esittäminen kustannuksista, joita virkamiehelle on aiheutunut aterioinnista muualla kuin tavanomaisessa ruokailupaikassa. Neuvotteluissa on myös todettu, että virkamiehen tavanomainen ruokailupaikka on vartioasema.

B:n mukaan ruokakuntaan kuuluminen on yleistä mutta ei pakollista. Virkamies voi järjestää ruokailunsa myös muulla tavoin esimerkiksi tuomalla mukanaan eväät ja aterioimalla haluamassaan paikassa. Tarkentavan virkaehtosopimuksen ateriakorvausta koskevia määräyksiä sovelletaan myös heihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin sanamuodosta ei ole saatavissa tukea myöskään sille, että mainitulla määräyksellä olisi sovittu tavanomaisen ruokailupaikan käsitteestä siten kuin kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi. Edellä mainitusta määräyksestä sovittaessa on tosin todettu, että tavanomaisella ruokailupaikalla ymmärretään vartioasemaa, jossa virkamiehelle on tarjolla emännän valmistama ateria noudatetun käytännön mukaisesti. Yksittäisellä virkamiehellä on kuitenkin mahdollisuus järjestää ateriointinsa haluamallaan tavalla, jolloin tavanomaisen ruokailupaikan käsite tarkentavan virkaehtosopimuksen ateriakorvausta koskevia määräyksiä sovellettaessa määräytyy kulloisenkin tosiasiallisen tilanteen mukaan.

Käytännössä ateriakorvauksia on esitetyn selvityksen mukaan maksettu virkamiehille myös niissä tilanteissa, joissa heillä ei ole ollut mahdollisuutta saada vartioasemalla emännän valmistamaa ateriaa esimerkiksi emännän sairausloman tai ruuanvalmistus- ja ruokailutilojen remontin vuoksi. Tällaisissa tilanteissa ateriakorvaus on maksettu paitsi partiointia rajavartioaseman ulkopuolella suorittavalle virkamiehelle myös sellaiselle virkamiehelle, joka työskentelee vartioasemalla.

Ruokailun järjestäminen vartioasemilla siten, että valtion palkkaama emäntä valmistaa ateriat ja asettaa ne tarjolle työnantajan osoittamissa ruokailutiloissa ruokakunnan hankkimista aineista, perustuu rajavartiolaitoksen hallinnollisiin määräyksiin. Ateriakorvausten maksaminen edellä mainitun kaltaisissa emännän sairausloma- ja ruokalan remonttitilanteissa on esitetyn selvityksen mukaan perustunut paitsi valtion sitoumukseen järjestää työpaikkaruokailu edellä todetulla tavalla ilmeisesti ainakin osaksi myös siihen, että lokakuun alkuun 1995 saakka kaikki vartioasemalla työskennelleet virkamiehet olivat olleet oikeutettuja verottomaan toimirahaan siitä riippumatta, olivatko he virkamatkalla tai osallistuivatko he työnantajan järjestämään ruokailuun. Toimirahajärjestelmän lakkauttamisen jälkeen on virkamiehille ruokalapalvelujen jäädessä esimerkiksi emännän sairausloma-aikana saamatta maksettu ateriakorvaus ilman, että aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista olisi vaadittu selvitystä.

Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että todettu korvauskäytäntö olisi perustunut virkaehtosopimukseen. Tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentti koskee sanamuotonsa mukaan vain vartioaseman ulkopuolella partiointia suorittavan virkamiehen oikeutta ateriakorvaukseen. Määräyksestä sovittaessa tarkoituksena ei ole näytetty olleen poiketa siitä periaatteesta, että kysymys on ollut matkakustannusten korvaamisesta ja että aterioinnin tavanomaisen ruokailupaikan ulkopuolella on tullut johtua partioinnista.

Mainitulla virkaehtosopimuksen määräyksellä ei siten ole yleisesti sovittu viranhaltijan oikeudesta ateriakorvauksiin niissä tilanteissa, joissa virkamiehellä ei ole ollut mahdollisuutta nauttia vartioasemalla emännän valmistamaa ateriaa esimerkiksi emännän poissaolosta tai vartioaseman kunnostustöistä johtuen. Näin ollen Vainikkalan rajavartioaseman virkamiehillä ei ole kanteessa vaadittua oikeutta tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin nojalla saada ateriakorvausta kanteessa mainitulta ajalta siitä huolimatta, että heillä ei ole ollut mahdollisuutta aterioida tavanomaisessa paikassa tai tavalla.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei kanteessa esitettyjen vahvistusvaatimusten hyväksymiselle ole perusteita. Kieltäytyessään ateriakorvausten maksamisesta rajavartiolaitoksen esikunta ei näin ollen ole syyllistynyt asiassa virkaehtosopimuksen rikkomiseen.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että STTK-J:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi rajavartiolaitoksen esikunta työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n toisesta virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rajavartiolaitoksen esikunta saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Saipio, Vertanen ja Koivistoinen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.