Labor court dismisses union claim that dismissal was for personal reasons due to job restructuring and employee refusal.

Yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet järjestää uudelleen lukitussuunnittelijoiden ja projektimyyjien tehtäviä. Näiden uudelleenjärjestelyjen seurauksena lukitussuunnittelijan tehtävät olivat siinä määrin vähentyneet, että niitä tekemään oli jäänyt yksi lukitussuunnittelija aikaisemman kolmen asemesta. Aikaisemmin lukitussuunnittelijana työskennellyt toimihenkilö ei muun muassa auton puutteeseen vedoten ollut ollut valmis siirtymään hänelle tarjottuihin uusiin tehtäviin, joihin sittemmin oli palkattu uusi toimihenkilö. Lukitussuunnittelijan työsopimuksen irtisanominen vallinneessa tilanteessa ei osoittanut, että työnantaja olisi päättänyt hänen työsuhteensa hänen henkilöstään johtuneista syistä. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 54

KANTAJA Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL ry, Helsinki

VASTAAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

KUULTAVA Abloy Oy, Joensuu

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.9.2000

Pääkäsittely 2.10.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja toiselta puolen muiden ohella Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 18.3.1998 allekirjoitetun metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen liitteenä olevassa teollisuustoimihenkilöitä koskevassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, toimihenkilön irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa toimihenkilöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä 3

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TOIMIHENKILÖSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut toimihenkilön, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

14 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aihe päättämiseen, toimihenkilön ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Toimihenkilön on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien toimihenkilöiden ja työntekijöiden määrään sekä irtisanotun toimihenkilön haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

16 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 14 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa toimihenkilölle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 14 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa Abloy Oy:n irtisanoneen lukitussuunnittelija A:n työsopimuksen metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatetun irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ja

2. harkitsee, ovatko edellytykset työsuhteen palauttamiselle olemassa sekä myönteisessä tapauksessa

3. velvoittaa Abloy Oy:n suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n nojalla työsuhteen jatkuessa maksettavana vaihtoehtoisena korvauksena A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavat 123 924 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, tai

mikäli edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei katsottaisi olevan olemassa tai työnantaja ei palauttaisi työsuhdetta,

velvoittaa Abloy Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n nojalla korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 247 848 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

4. velvoittaa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Abloy Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Taustaa

A oli työskennellyt Abloy Oy:n palveluksessa Helsingissä 6.6.1983 alkaen aluksi tilaustenkäsittelijänä ja vuodesta 1989 alkaen lukitussuunnittelijana. A:n tehtävänä oli ollut laatia lukitussuunnitelmia tuotantovalmiiksi tilauksiksi. A:n palkka ennen työsuhteen päättymistä oli ollut 10 327 markkaa kuukaudessa.

Neuvotteluja oli jatkettu 16.11.1999. Tässä tilaisuudessa työnantajaa edustanut myyntipäällikkö oli esittänyt, että myös konttoriin jäävän lukitussuunnittelijan edellytetään työtehtävissään käyttävän omaa autoa. A oli ilmoittanut, että hän ei kykene taloudellisista syistä ostamaan omaa autoa, koska he olivat B:n kanssa hankkineet perheeseen auton vain muutamaa vuotta aikaisemmin ja siitä maksettavan autolainan lisäksi A:lla oli myös asuntovelkaa. Myyntipäällikkö oli kuitenkin ilmoittanut, että työtehtävissä edellytetään oman auton käyttöä.

Kun yhteistoimintaneuvottelut olivat päättyneet 16.11.1999, oli tehtävämuutosten käytännön järjestelyt ja niistä sopiminen jääneet normaalin esimiesorganisaation vastuulle. Myyntitoiminnan uudelleenjärjestelyistä työnantaja oli toimittanut asianosaisille 16.12.1999 päivätyn yhteenvedon. Tämän mukaan lukitussuunnittelijoista koulutetaan projektimyyjiksi kaksi henkilöä. Kullekin myyntialueelle jää yksi lukitussuunnittelija kirjoittamaan korjauksia, kerrostaloja ja niin sanottuja selviä kohteita. Helsingin yksikön esimies oli 11.1.2000 ilmoittanut kirjeitse kaikille, että asioiden käsittely jatkuu seuraavana päivänä. Mainittuna päivänä kotimaan myynnin johtaja, myyntipäällikkö ja Helsingin yksikön esimies olivat keskustelleet kunkin projektimyyjän ja lukitussuunnittelijan kanssa vuorollaan organisaatiomuutoksen mahdollisista vaikutuksista kunkin toimenkuvaan ja työtehtäviin.

A:n kanssa käydyissä keskusteluissa esimiehet olivat ottaneet esille kysymyksen siitä, oliko A aikeissa hankkia oman auton, koska auto oli edellytyksenä sekä projektimyyjän että lukitussuunnittelijan toimen hoitamisessa. Keskusteluja A:n tehtävän sisällöstä ja työsuhteen ehdoista ei ollut edes käyty A:n ilmoitettua, että hän ei voinut juuri sillä hetkellä tehdä päätöstä auton ostamisesta.

Pian edellä käydyn keskustelun jälkeen työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 12.1.2000 päättymään irtisanomisajan jälkeen 12.7.2000. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

Irtisanomisen sopimuksenvastaisuus

Vaikka A:n irtisanominen oli toimitettu työsopimuslain 37 a §:n perusteella taloudellisista tai tuotannollisista syistä, oli irtisanominen tosiasiallisesti johtunut A:n henkilöstä johtuvasta syystä. Taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä irtisanomisperusteena ei voinut olla kysymys, koska Abloy Oy oli A:n irtisanomisen jälkeen hakenut Etelä-Suomen myyntiyksikköön Helsinkiin projektimyyjää ja tähän tehtävään myös oli palkattu uusi toimihenkilö 3.5.2000. Uusi toimihenkilö oli palkattu tehtäviin, joihin A ammattitaitonsa ja pitkän työkokemuksensa perusteella olisi kyennyt. A oli jo aikaisemmin tehnyt sellaista tehtäväkokonaisuutta, jota uudessa organisaatiossa edellytettiin eli toiminut sekä lukitussuunnittelijan että projektimyyjän tehtävissä. Lukitussuunnittelun ja projektimyynnin uudelleenorganisointi eivät olleet vähentäneet työtä irtisanomiseen oikeuttavalla tavalla.

A:n irtisanomisen johdosta käydyissä paikallisissa ja liittojen välisissä neuvotteluissa työnantaja oli myös ilmoittanut irtisanomisen syyksi A:n kieltäytymisen työstä eli A:sta johtuvan syyn.

A ei ollut kieltäytynyt työstä, vaikkakin hän oli yhteistoimintaneuvotteluissa ja myös 12.1.2000 käydyssä keskustelussa ilmoittanut, että hän ei osta omaa autoa. A ei missään vaiheessa ollut kieltäytynyt työstä, vaan jo yhteistoimintaneuvotteluissa hän oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut lukitussuunnittelijan toimenkuvasta. A:n tehtävistä lukitussuunnittelijana tai projektimyyjänä ei ollut käyty keskusteluja sen jälkeen, kun A oli ilmoittanut, että hän ei sillä hetkellä pystynyt ostamaan autoa.

Autoa oli pidettävä kysymyksessä olevassa työssä työvälineenä. Työsopimuslain 35 §:n mukaan työnantajan oli hankittava työvälineet ja työaineet, ellei toisin ole sovittu tai muuta tapaa työalalla yleisesti noudateta. Työehtosopimuksessa ei ollut asiasta määräystä, eikä A ollut myöskään työsopimuksella sopinut asiasta toisin. A oli tehnyt lukitussuunnittelijan työtä yli 10 vuotta ja tehnyt asiakaskäyntinsä julkisilla liikennevälineillä ja lukitussuunnittelijana toimineen avopuolisonsa kanssa yhdessä omistamallaan autolla. Irtisanominen sillä perusteella, että A ei 17 vuotta kestäneen työsuhteen jälkeen työnantajan vaatimuksesta hankkinut perheeseen toista autoa eli suostunut sijoittamaan työhön vähimmilläänkin yli 50 000 ja todennäköisemmin yli 100 000 markkaa, ei ollut kohtuullista eikä työsopimuslain tai irtisanomissuojasopimuksen mukaista.

Irtisanomisen jälkeen helmikuussa 2000 käydyissä paikallisissa neuvotteluissa luottamusmies oli ilmoittanut, että A on valmis hankkimaan auton, jos irtisanominen peruutetaan. Tähän työnantaja ei ollut suostunut, mikä myös osoitti sitä, että irtisanomisen taustalla oli ollut A:n henkilöstä johtuva syy.

A:lla oli takanaan pitkä työsuhde, jonka kestäessä hän oli työskennellyt yli 10 vuotta lukitussuunnittelijana. Asiakkaat olivat pitäneet hänestä erityisen paljon ja työnantajankin näkemyksen mukaan hänellä oli ollut tarvittava ammattitaito ja kokemus. Työnantajalla olisi siten hyvät edellytykset työsuhteen jatkamiselle. Tätä koskeva vaatimus oli esitetty jo paikallisissa neuvotteluissa helmikuussa 2000. Työnantajan menettely ja A:n työsuhteen pitkä kestoaika ja hänen ikänsä sekä vähäiset mahdollisuudet saada nykyistä ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä ja tästä aiheutunut ansionmenetyksen määrä tuli ottaa huomioon korvausta korottavina tekijöinä. A:n ammattitaitoa ja työkokemusta vastaavia työtehtäviä Suomessa ei ollut tarjolla juurikaan muilla kuin Abloy Oy:llä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vastauksessaan, johon Abloy Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Abloy Oy ovat vaatineet Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n velvoittamista korvaamaan työnantajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Taustaa

Abloy Oy on rakennusheloja, ovensulkimia, laitelukituksia, sähkömekaanisia lukituksia ja lukkorunkoja valmistava yritys. Yrityksellä on tuotantotoimintaa Joensuussa, jossa sijaitsee yhtiön pääkonttorin lisäksi lukkotuotanto. Lisäksi tuotantotoimintaa on Tampereella, jossa sijaitsee Primo-helatuotanto. Joensuun tuotantolaitoksella työskentelee noin 750 työntekijää ja Tampereella noin 200 työntekijää. Yrityksellä on erillinen aluemyyntiorganisaationsa, joka jakautuu budjettivastuultaan itsenäisiin Tampereen, Joensuun ja Helsingin myyntikonttoreihin. Aluemyyntikonttorit työllistävät noin 20 työntekijää, joista pääosa on projektimyyjiä ja muutama lukitussuunnittelija.

Abloy Oy:n aluemyyntikonttoreiden rooli ja niissä tehtävä työ olivat muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. A oli aloittanut työskentelyn lukitussuunnittelijana 1990-luvun vaihteessa. Tuolloin Abloy Oy:n lukitussuunnittelupalvelu oli keskitetty Helsingin aluemyyntikonttoriin niin, että kaikki lukitustilaukset oli hoidettu keskitetysti Helsingistä. Lukituspuoli on Abloy Oy:n merkittävin toiminta-ala ja tällä alalla kilpailu on vähäistä. Toimintojen vaiheittaisen pääkonttoriin keskittämisen myötä Helsingin aluekonttori oli luopunut lukitussuunnittelupalvelusta ja konttori oli 1990-luvun alkupuolella menettänyt tämän erityisasemansa suhteessa muihin aluemyyntikonttoreihin.

Primo-helojen myyntiorganisaation yhdistäminen lukituspuolen aluemyyntiorganisaation kanssa vuonna 1997 oli organisaation toimintojen kehittämisen kannalta ollut merkittävä muutos tulevaisuutta ajatellen.

Toiminnan uudelleenjärjestely

Vuonna 1997 työntekijöiden kehityskeskustelujen ja henkilöstöpalaverien yhteydessä Helsingin aluemyyntikonttorissa oli käynyt ilmi konttorin toiminnan tehottomuus ja myyntiorganisaatiolta edellytettyjen vaatimusten kaikkinainen toimimattomuus käytännössä. Yhteistyö projektimyyjien ja lukitussuunnittelijoiden välillä ei ollut toiminut edellytetysti.

Kilpailun ja kaupallisten vaatimusten lisäännyttyä työn ja toimintatapojen uudelleenjärjestely organisaatiossa oli ollut välttämätöntä. Tähän oli vaikuttanut erityisesti se, että Primo-helamyynti oli ollut siirtymässä aluemyyntikonttoreiden hoidettavaksi. Kilpailu tällä alalla oli kovaa samoin kuin ovensulkijoiden ja oviautomaatiomyynnin kohdalla. Tilanteen muutos oli vaikuttanut erityisesti projektimyyjien työtehtäviin, sillä he hoitivat myös edellä mainittujen tuoteryhmien myyntiä.

Vuonna 1997 oli siirrytty työparityöskentelyyn. Tässä ideana oli, että kullakin lukitussuunnittelijalla oli nimetty projektimyyjä työparinaan. Tällä oli pyritty siihen, että mutkaton yhteistyö projektimyyjien ja lukitussuunnittelijoiden välillä saataisiin asiallisesti toimimaan ja että kaksinkertaiselta työltä ja väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Työnjaon mukaan lukitussuunnittelijan oli tullut tehdä rakennuksen lukitussuunnitelma. Projektimyyjän tehtävänä puolestaan oli ollut hoitaa myyntityö ja kontaktit tilaajatahoon nähden osallistumalla muun muassa projektikokouksiin asiakkaan luona. Myös lukitussuunnittelijan oli tarvittaessa tullut olla yhteydessä asiakkaaseen.

Primo-helojen myynnin siirryttyä aluekonttorin vastuulle projektimyyjien työtehtävät olivat monipuolistuneet ja vastuut kasvaneet merkittävästi. Yhä useammin projektit olivat myös olleet aikaisempia suurempia ja monipuolisempia sekä sisältäneet vaikeasti hallittavia ja jatkuvasti muuttuvia kokonaisuuksia, joissa suunnitelmat muuttuivat rakennusprojektin edetessä. Tämä oli edellyttänyt projektimyyjiltä jatkuvaa aktiivisuutta ja valmiutta palvella asiantuntevasti asiakkaan muuttuneita suunnitelmia ja toiveita. Pitkät ja jatkuvasti muuttuvat ja kehittyvät prosessityyppiset projektit olivat vaatineet pitkäjännitteistä otetta samalla kun työ oli muuttunut käytännön vaatimusten johdosta markkinointihenkisemmäksi ja vaativammaksi itsenäiseksi asiakaspalvelutehtäväksi, jossa edellytettiin monipuolista tuotteiden tuntemista ja jatkuvaa vuorovaikutusta asiakkaisiin päin.

Edellä mainitusta seurauksena oli ollut, että entisenlainen projektimyyjien ja lukitussuunnittelijoiden yhteistyötapa toimi aikaisempaa huonommin. Projektimyyjät eivät pystyneet pitämään lukitussuunnittelijoita ajan tasalla tilanteiden muuttuessa nopeasti. Tämä oli johtanut siihen, että esimerkiksi lukitussuunnittelijoiden asiakirjat eivät pitäneet paikkaansa eivätkä olleet ajan tasalla. He joutuivat korjaamaan virheitä ja tekemään kahteen kertaan jo tehtyjä töitä. Informaation kulkemisessa olleet ongelmat olivat puolestaan vaikuttaneet myös asiakassuhteisiin. Tilanne oli ollut siinä määrin vaikea, että kukaan osapuolista ei ollut enää ollut tyytyväinen toimintatapaan. Tämä oli käynyt ilmi muun muassa henkilöstökokouksissa. Paineet tehtävien uudelleenjärjestelyyn ja uudelleenorganisointiin olivat olleet suuret.

Käytännössä varsinaista projektimyyjän työtä Helsingin aluekonttorissa oli tehnyt vain kaksi työntekijää. Samaan aikaan vähemmän työllistävissä lukitussuunnittelutehtävissä oli työskennellyt kolme työntekijää. Vastaavassa Tampereen aluekonttorissa työskenteli varsinaisessa projektimyynnissä koko ajan neljä henkilöä ja vain yksi työntekijöistä toimi lukitussuunnittelijana. Tämä malli oli toiminut käytännössä hyvin. Etelä-Suomen myyntikonttori Helsingissä oli sijaintinsa vuoksi kilpailullisesti merkittävin kolmesta aluemyyntikonttorista. Myynti- ja markkinointivastuu oli nimenomaisesti projektimyyjillä.

Edellä mainitusta asiasta oli keskusteltu 1.11.1999 monipuolisesti. Työnantajan taholta oli todettu tuolloin, että kaikki konttorin työtehtävät edellyttävät aktiivista yhteydenpitoa asiakkaisiin ja että tämä tarkoittaa niin projektimyyjien kuin konttoriin jäävän yhden lukitussuunnittelijan osalta sitä, että työmatkojen tekoon henkilöllä tulee olla mahdollisuus käyttää omaa autoa. Tässä neuvottelutilaisuudessa oli myös käsitelty mahdollisuuksia siirtyä yhtiön toisiin toimipisteisiin ja niissä mahdollisesti vapaina oleviin tehtäviin.

A oli ilmoittanut tilaisuudessa olevansa kiinnostunut jatkamaan samassa tehtävässä lukitussuunnittelijana ilman muutoksia. Hän oli myös ilmoittanut määrätietoisesti, että hän ei tule hankkimaan autoa ja että hän ei ole kiinnostunut työskentelystä muilla paikkakunnilla.

Etelä-Suomen aluemyyntikonttorin työn uudelleenjärjestelyjä ja organisaation muutosta koskevia neuvotteluja oli jatkettu 16.11.1999. Tilaisuudessa oli tarkennettu ja täsmennetty tulevien työtehtävien sisältöä ja jakoa. Työnantajapuolelta oli todettu tavoitteena olevan, että kahdesta uudessa organisaatiossa tarpeettomasta lukitussuunnittelijasta koulutettaisiin projektimyyjiä. Jäljelle jäisi yksi lukitussuunnittelija aluekonttoriin, mutta hänenkään työnsä ei olisi rutiininomaista konekirjoittajan työtä vaan vaatisi myös aktiivista asiakassuhteiden hoitoa ja kykyä liikkua omalla autolla projekteissa. Uudessa tilanteessa tehtävät tulisivat olemaan aikaisempaa vaativampia ja vaatisivat myös oma-aloitteisuutta ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä markkinointihenkeä, tuotetuntemusta ja vastuun kantamista.

A ei 16.11.1999 pidetyssä neuvottelussa ollut millään tavoin ilmoittanut muuttaneensa kantaansa aikaisemmin ilmoittamastaan. Työnantajalla olisi kysymyksessä olevassa tilanteessa ollut laajasti ymmärrystä ja valmiutta joustaa monilta osin työsuhteen ehtojen osalta, jos A:lla olisi ollut asiaan positiivisempi ja aktiivisempi asenne. Työnantajan näkemys oli se, että uudessa tilanteessa A olisi sopinut sekä projektimyyjäksi että lukitussuunnittelijaksi. Ongelmana oli ollut ainoastaan se, että A oli useaan kertaan ilmoittanut, että hänellä ei ole edellytyksiä hakeutua tehtäviin, joissa edellytetään oman auton käyttöä. Oman auton käyttö puolestaan oli ollut välttämätöntä aktiivisten asiakassuhteiden hoidon kannalta. A:n lähtökohtana oli kuitenkin ollut, että hän haluaa jatkaa konttorissa saman rutiiniluontoisen lukitussuunnittelutyön tekemistä, jota hän oli aikaisemminkin tehnyt.

A:n työtehtävistä

A oli lukitussuunnittelijana hoitanut toimistotyönä rutiiniluontoista lukitussuunnittelutyötä eli asuinrakennuslukitusta. Hän oli pyrkinyt suorastaan välttämään asiakkaiden luona käyntejä, koska hänen käytössään ei ollut ollut autoa. Jako sisätyöntekijöihin ja ulkotyöntekijöihin oli pohjautunut juuri siihen, että toisilla lukitussuunnittelijoilla eli B:lla ja C:llä oli auto käytössä ja mahdollisuus hoitaa asiakasyhteyksiä päinvastoin kuin A:lla. Työtä oli järjestelty mahdollisuuksien mukaan niin, että A:lle oli annettu työtehtäviä, joissa matkustusta tarvittiin vähiten.

Kun A vuonna 1989 oli siirtynyt lukitussuunnittelijaksi, oli hän hankkinut ajokortin työajalla. Työnantaja oli myös 1990-luvun alkupuolella myöntänyt A:lle 40-50 000 markan suuruisen autolainan. A:lla oli aikaisemmin ollut auto käytettävissään. Hän oli 1990-luvun alussa tehnyt jonkin verran asiakaskäyntejä, mutta vähitellen hänen autonkäyttönsä oli vähentynyt. A ei työnantajan tietojen mukaan ollut ajanut autoa viime vuosien aikana ainakaan työtehtävissä ja hänen avopuolisonsa lukitussuunnittelija B oli kuljettanut häntä tarpeen vaatiessa työtehtävissä. A:n asiakaskäynnit olivat olleet pääasiassa sellaisia käyntejä, joissa hän oli mennyt asiakasyritykseen projektimyyjän kyydissä selvittämään epäselvyyksiä tilanteissa, joissa asiat eivät enää olleet "pysyneet käsissä". Kysymys oli ollut lähinnä työntekijöiden yhteistyöongelmien korjaamisesta eikä varsinaisista asiakasyhteyksien pidosta. Asiakasyhteyksiä A oli hoitanut konkreettisesti lähinnä yhteen asiakkaaseen eli YIT:hen.

Auto ei ole työsopimuslain 35 §:ssä tarkoitettu työväline. Työnantaja oli edellyttänyt autoa nimenomaisesti työmatkojen tekemistä varten. Matka-aikaa ei lueta työaikaan. Auton edellyttäminen samoin kuin auton ajamisen edellyttäminen liikkuvuutta vaativissa työtehtävissä on verrattavissa lähinnä toimen edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin. Vaikka auto katsottaisiinkin työvälineeksi, niin työntekijä saattaa olla velvollinen hankkimaan sen itse. Tämä oli ollut myös käytäntönä Abloy Oy:ssä.

A:n irtisanomisesta

Koska työnantajalla ei ollut ollut tarjota A:lle lukitussuunnittelijan työtä työn uudelleenjärjestelyn jälkeen eikä A ollut ollut halukas siirtymään projektimyyjän tehtäviin, työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen työsopimuslain 37 a §:n nojalla taloudellisella ja tuotannollisella ja niihin verrattavilla perusteilla. Työnantajan irtisanomispäätökseen ei ollut vaikuttanut mikään henkilökohtainen syy. Työnantaja ei millään muotoa ollut pitänyt A:ta niin sanottuna hankalana ihmisenä, sillä palavereissa käydyt keskustelut olivat tapahtuneet asiallisessa ja hyvässä hengessä. Työsopimuksen irtisanomisen syynä ei myöskään ollut ollut A:n kieltäytyminen työstä vaan edellä todetuin tavoin irtisanominen oli johtunut taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.

Koska yrityksessä oli jäänyt avoimeksi projektimyyjän paikka, josta A oli kieltäytynyt, tehtävään oli jouduttu hakemaan uusi työntekijä. Uusi työntekijä Helsingin aluekonttoriin oli palkattu 2.5.2000 alkaen.

Koska Abloy Oy:n Helsingin konttorista A:n tekemä lukitussuunnittelutyö on vähentynyt ja lukitussuunnittelijan työhön oli valittu lukitussuunnittelija C, työnantajalla ei ollut tarjota A:lle lukitussuunnittelijan työtä. Uusi työntekijä oli palkattu tehtäviin, joista A oli kieltäytynyt. Vallinneessa tilanteessa ei edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ollut.

Mahdollisesti tuomittavia korvauksia määrättäessä huomioon oli otettava korvausta vähentävänä tekijänä A:n hyvät mahdollisuudet työllistyä, koska hänellä oli kaupallinen koulutus ja hän oli toiminut aikaisemmin toimistotyöntekijänä. Korvauksen määrään vaikuttavana seikkana tuli myös ottaa huomioon A:lle maksetut työttömyyskassakorvaukset.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Abloy Oy on 12.1.2000 irtisanonut yhtiön Helsingin myyntikonttorissa lukitussuunnittelijana työskennelleen A:n työsopimuksen päättymään 12.7.2000. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt. A oli tullut Abloy Oy:n palvelukseen Helsingin myyntikonttoriin tilausten käsittelijäksi 6.6.1983 ja lukitussuunnittelijana hän oli työskennellyt vuodesta 1989 lukien.

Ennen A:n irtisanomista yhtiön Helsingin myyntikonttorissa oli A:n lisäksi ollut työssä kaksi muuta toimihenkilöä lukitussuunnittelijan tehtävissä. Työt lukitussuunnittelijoiden välillä oli jaettu siten, että A:lle olivat kuuluneet lähinnä toimistossa tehtävät lukitussuunnitteluun liittyvät työt ja kaksi muuta lukitussuunnittelijaa olivat keskittyneet asiakaskäynteihin. A oli tehnyt pääasiassa asuntotuotannon lukitussuunnittelua, mutta myös muiden rakennusten lukitussuunnitteluun liittyviä töitä.

Työsopimuksen irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

Työnantajapuolen mukaan jo vuonna 1997 Helsingin myyntikonttorissa oli työntekijöiden kehityskeskustelujen ja henkilöstöpalaverien yhteydessä tullut ilmi konttorin toimintojen ja myyntiorganisaation tehottomuus. Henkilöstökeskustelujen seurauksena oli siirrytty työparityöskentelyyn siten, että lukitussuunnittelija ja projektimyyjä ovat työskennelleet työparina. Sovitun työnjaon mukaan lukitussuunnittelija oli laatinut rakennuksen lukitussuunnitelman. Projektimyyjän tehtävänä oli puolestaan hoitaa myyntityö ja yhteydet asiakkaisiin. Projektimyyjät olivat muun muassa osallistuneet projektikokouksiin asiakkaan luona.

Toiminnan uudelleenjärjestely on ollut esillä työnantajapuolen edustajien ja kunkin projektimyyjän ja lukitussuunnittelijan välillä käydyissä keskusteluissa 12.1.2000. Työnantajan neuvotteluista laatiman muistion mukaan B ottaa vastaan projektimyyjän tehtävät 1.2.2000, jolloin sovitut uuden tehtävän ehdot astuvat myös voimaan. C jatkaa lukitussuunnittelijan tehtävässä. A:n kohdalta muistiossa on todettu, että A ei ole edelleenkään suostunut vastaanottamaan projektimyyjän tehtävää eikä myöskään mahdollisia muita tehtäviä yhtiön muissa toimipaikoissa. Koska A on kieltäytynyt muista tarjotuista tehtävistä ja koska lukitussuunnittelijan työ loppuu, on hänen työsopimuksensa päätetty irtisanoa.

Työnantajapuolen todistajina työtuomioistuimessa on kuultu Abloy Oy:n kotimaan myyntitoiminnasta vastaavaa myyntipäällikköä D:tä, A:n välittömänä esimiehenä 1.2.1999 alkaen toiminutta yhtiön Etelä-Suomen alueen myynnistä vastaavaa myyntipäällikköä E:tä, hänen edeltäjäänsä A:n esimiehenä vuoden 1998 loppuun asti toiminutta F:ää ja työsuhdepäällikkö G:tä. Todistajat ovat kertoneet muun muassa organisaatiomuutoksesta ja sen syistä, asiaa koskeneista neuvotteluista, A:n työsopimuksen irtisanomisen syistä ja A:n työtehtävistä ja uudelleensijoitusmahdollisuuksista.

A on työnantajan edustajien kanssa 12.1.2000 käymässään keskustelussa toistanut aikaisemmin esittämänsä kannan ja ilmoittanut myös, ettei hän ole halukas siirtymään yhtiön palvelukseen toiselle paikkakunnalle. Tässä 12.1.2000 käydyssä keskustelussa A:lta oli tiedusteltu valmiutta vastaanottaa nimenomaan projektimyyjän tehtävä. A oli tiedustellut, voiko hän luottaa siihen, että hänellä on vuoden päästä töitä, jos hän hankkii auton. D:n mukaan työpaikan olemassaolo riippuu tehtävien hoidosta ja tavoitteiden saavuttamisesta myyntityössä. Tuossa tilaisuudessa D ei ollut voinut antaa A:lle takeita työpaikan säilymisestä.

D on kertonut C tulleen valituksi jäljelle jääneeseen lukitussuunnittelijan tehtävään siitä syystä, että C:llä on palvelusvuosia huomattavasti enemmän kuin A:lla. C:llä on myös teknisen alan koulutus ja hän hallitsee lukitussuunnittelun teknisen toteutuksen A:ta paremmin. A:n kaupallisen koulutuksen ja hänen asiakkaisiin suuntautuneisuutensa vuoksi työnantaja on katsonut A:n taas soveltuvan C:tä paremmin koulutettavaksi projektimyyjäksi. D:n arvion mukaan C:llä tulee olemaan noin 40 - 100 asiakaskäyntiä vuodessa.

E:n mukaan A oli tehnyt lukitussuunnittelijana pääasiassa kerrostalojen lukitussuunnitelmia. Tämä oli vaatinut muutaman asiakaskäynnin suorittamista vuosittain. Lisäksi A oli osallistunut muutaman vaativamman kohteen lukitussuunnitteluun yhdessä projektinvetäjän kanssa. A:n itsenäisesti tekemien asiakaskäyntien lukumäärä on ollut korkeintaan 10 vuodessa. A:n työstä yli 90 prosenttia on ollut asuinkerrostaloja, joiden lukitussuunnitelmien tekeminen on rutiininomaista työtä eikä se edellytä asiakaskäyntejä. A on todistajan näkemyksen mukaan tehnyt suurimman osan asiakaskäynneistään yhdessä projektimyyjän kanssa tämän autolla.

C on valittu jäljelle jääneeseen lukitussuunnittelijan tehtävään siitä syystä, että hänellä on ollut A:ta pidempi työkokemus ja laajempi tuotetuntemus. Lisäksi C:llä on ollut mahdollisuus käyttää autoa työtehtävissä. E:n arvion mukaan lukitussuunnittelijalla tulee olemaan vähintään noin 10 asiakaskäyntiä kuukaudessa sitten, kun uuden toimintamallin mukainen toiminta pääsee vauhtiin.

F on kertonut, että hänen esimiesaikanaan A oli tehnyt itsenäisesti asuinkohteiden lukitussuunnitelmia. A:n asiakaskäyntien lukumäärä oli ollut vähäinen. Muita kuin asuinkohteita A ei ollut tehnyt itsenäisesti, vaan näissä hän on työskennellyt yhdessä projektimyyjän kanssa. A oli käynyt Abloy Oy:n palveluksessa ollessaan autokoulun ja saanut työnantajalta autolainan. Tuolloin tarkoituksena oli ollut kouluttaa A:sta projektimyyjä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut johtuen A:n esittämässä työnantajan mielestä liian korkeasta palkkatoivomuksesta.

G, joka oli ollut mukana 16.11.1999 käydyssä yhteistoimintaneuvottelussa, on kertonut A:n tuolloin ilmoittaneen, että hän ei voi ottaa projektimyyjän tehtävää vastaan, koska hänellä ei ole autoa käytettävissään. A ei ollut ottanut kantaa uuteen lukitussuunnittelijan tehtävään. C oli jo tuolloin ilmoittautunut tähän tehtävään, eikä tehtävää ollut suoranaisesti tarjottu A:lle. Luottamusmies oli helmikuun loppupuolella 2000 käydyissä neuvotteluissa ottanut esille mahdollisuuden peruuttaa A:n irtisanominen. Työnantajan kanta asiaan oli ollut kielteinen. Tuolloin ei uutta projektimyyjää ollut vielä valittu, mutta valintamenettely oli ollut siinä vaiheessa, että ulkopuolisen yrityksen toimeksi oli annettu työnhakijoiden testaaminen. Todistajalla ei ollut muistikuvaa siitä, että luottamusmies olisi erimielisyysneuvottelujen yhteydessä esittänyt, että A voisi hankkia auton, jos irtisanominen peruutettaisiin. G:n käsityksen mukaan myös C olisi ollut koulutettavissa projektimyyjän tehtävään.

Kantajan puolesta työtuomioistuimessa on kuultu A:ta itseään, joka on kertonut irtisanomistaan edeltäneistä neuvotteluista ja työtehtävistään, sekä lisäksi todistajina projektimyyjä H:ta, joka on kertonut A:n irtisanomista edeltäneistä neuvotteluista ja A:n työtehtävistä, projektimyyjä I:tä, joka on kertonut käydyistä yhteistoimintaneuvotteluista sekä luottamusmies J:tä, joka on kertonut erimielisyysneuvotteluista.

A on kertonut ottaneensa irtisanomisensa jälkeen yhteyttä luottamusmieheen ja pyytäneensä tätä keskustelemaan työnantajan kanssa työsuhteensa palauttamisesta. Tässä yhteydessä hän on ilmoittanut luottamusmiehelle, että hän voisi yrittää hankkia auton ja pyytänyt luottamusmiestä keskustelemaan mahdollisesta palkankorotuksesta, jotta hän voisi kustantaa auton hankkimisen.

H oli ennen A:n työsopimuksen irtisanomista työskennellyt A:n työparina eräissä suuremmissa rakennusprojekteissa, joissa on ollut kysymys muusta kuin asuntotuotannosta. H:n mukaan A on tehnyt lukitussuunnitelman itsenäisesti muun muassa Tennispalatsiin. Tässä projektissa H itse oli tehnyt tarjouksen muun muassa oviautomatiikasta ja talonsulkujärjestelmistä.

Marraskuussa 1999 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa oli H:n mukaan puhuttu uusista tehtävistä ja siitä, mitä niiden vastaanottaminen edellyttää. Ensimmäisessä neuvottelussa oli ollut esillä, että projektimyyjän tehtävässä edellytetään auton käyttämistä. Toisessa neuvottelutilaisuudessa oli todettu, että myös lukitussuunnittelijan työssä edellytetään oman auton käyttömahdollisuutta. Projektimyyjän tehtävän yhteydessä A oli ilmoittanut jyrkästi, ettei hän pysty sillä hetkellä hankkimaan autoa. Jäljelle jääneen lukitussuunnittelijan tehtävän hoitaminen ei H:n näkemyksen mukaan edellytä paljoakaan auton käyttöä, koska lukitussuunnittelija tekee lukitusohjelmat työpaikalla tietokoneella. H itse tekee projektimyyjän työssään päivittäin kaksi tai kolme asiakaskäyntiä.

I on kertonut yhteistoimintaneuvotteluissa tulleen esille, että sekä projektimyyjän että lukitussuunnittelijan työssä tarvitaan autoa. A oli neuvotteluissa ilmoittanut, että heidän perheessään on jo yksi auto, jota käyttää B, eikä A:lla ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia toista autoa. Niissä neuvotteluissa, joissa I oli ollut läsnä, A ei ollut kieltäytynyt vastaanottamasta työtä.

J, joka vuoden 2000 alusta on luottamusmiehenä edustanut myös Abloy Oy:n Helsingin konttorin teollisuustoimihenkilöitä, on kertonut A:n ottaneen häneen yhteyttä irtisanomisen jälkeen. J on tämän jälkeen ollut yhteydessä työnantajan edustajiin A:n irtisanomisen peruuttamiseksi. Helmikuun 22. päivänä 2000 pidetyssä neuvottelussa, jossa työnantajan edustajina läsnä ovat olleet G ja D, työnantajan ehdottomana edellytyksenä irtisanomisen peruuttamiselle oli esitetty oman auton käyttömahdollisuus. Työnantajan edustajat olivat todenneet, että auton tulee olla käytettävissä tarpeen mukaan ja kilometrikorvaukset maksettaisiin normaalikäytännön mukaisesti. Palkan on todettu määräytyvän työn vaativuuden mukaan. Työnantajan mukaan uusi työtehtävä olisi aikaisempaa vaativampi. Tuolloin on tullut esille myös se, että haastattelut uuden henkilön palkkaamiseksi ovat olleet käynnissä.

J on seuraavana päivänä lähettänyt G:lle sähköpostiviestin, jossa hän on pyytänyt varmennusta edellisenä päivänä käydyissä neuvotteluissa esillä olleisiin asioihin. Sähköpostiviestissä J on ensimmäisenä kohtana halunnut varmennuksen siihen, että työnantaja peruuttaa irtisanomisen, jos A:lla on auto käytössään. Työnantajan taholta on tämän jälkeen todettu, että aikaisempaa kantaa ei muuteta. J:n mukaan A ei ole ilmoittanut hänelle hankkivansa autoa, jos irtisanominen peruutetaan, vaan ainoastaan olevansa valmis harkitsemaan tässä tilanteessa auton hankkimista. J:n mukaan hänen tavoitteenaan oli ollut saada irtisanominen peruutetuksi, minkä vuoksi hän oli 23.2. lähettämäänsä sähköpostiviestiin kirjannut edellä mainitun kohdan. J on A:n kanssa käymiensä keskustelujen perusteella jäänyt siihen käsitykseen, että tehtävä, josta A:n kohdalla on ollut kysymys, on ollut projektimyyjän tehtävä.

Arviointi ja johtopäätökset

Projektityön uudelleenjärjestelyä koskeneissa neuvotteluissa tavoitteeksi on todettu toiminnan tehostaminen keskittämällä vastuu projektista yhdelle henkilölle. Toimintojen uudelleenjärjestelyillä on pyritty saamaan aiempaa enemmän kontakteja asiakkaisiin ja tätä kautta edistämään myös yhtiön omien tuotteiden markkinointia. Neuvotteluissa työnantajapuolelta on todettu toimenkuvan muutoksen edellyttävän mahdollisuutta liikkua aktiivisesti asiakkaiden luona.

A on yhteistoimintaneuvotteluissa ja työnantajan edustajien kanssa käymissään keskusteluissa ilmoittanut, että hänellä ei ole autoa käytössään eikä hänellä myöskään ole mahdollisuuksia sen hankkimiseen. Oikeudenkäynnin kuluessa kantajaliitto on väittänyt, että Abloy Oy:n töissä autoa on pidettävä työvälineenä, jonka yhtiö olisi ollut velvollinen osoittamaan A:n käyttöön.

Työnantaja on A:n esittämien lausumien perusteella voinut perustellusti saada sen käsityksen, että A kieltäytyy vastaanottamasta työtehtävää, jossa edellytetään oman auton käyttämistä. Jonkin verran epäselväksi tosin on jäänyt, missä määrin konttoriin lukitussuunnittelijaksi jääneen toimihenkilön työtehtävät edellyttävät oman auton käyttöä. Joka tapauksessa tehtävään valitun lukitussuunnittelijan työsuhde on kestänyt huomattavasti pidempään kuin A:n. Työnantajalla on myös koulutustaustan ja ammattitaidon perusteella ollut perusteita katsoa hänen soveltuvan A:ta paremmin jatkamaan työskentelyä lukitussuunnittelijana.

Abloy Oy:n Helsingin konttoriin on A:n irtisanomisen jälkeen palkattu uusi projektimyyjä. Tämän uuden toimihenkilön palkkaaminen on johtunut siitä, että A oli kieltäytynyt siirtymästä projektimyyjän tehtävään.

A on myös kieltäytynyt siirtymästä yhtiön Tampereen tai Joensuun toimipisteissä mahdollisesti tarjolla oleviin työtehtäviin. Kun A siten on kieltäytynyt vastaanottamasta toiminnan uudelleenjärjestelyjen jälkeen tarjolla olleita työtehtäviä, on työnantaja irtisanonut A:n työsopimuksen.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on osoittanut, että Abloy Oy:llä on ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita järjestää uudelleen lukitussuunnittelijoiden ja projektimyyjien tehtäviä. Tuossa yhteydessä lukitussuunnittelijoiden tehtävät ovat siinä määrin vähentyneet, että niitä on jäänyt aiempien kolmen asemesta tekemään konttorille vain yksi lukitussuunnittelija. Esitetty selvitys myös osoittaa, että A ei ole ollut valmis siirtymään hänelle tarjottuihin uusiin tehtäviin, joihin sitten on palkattu uusi henkilö. A:n työsopimuksen irtisanominen tässä tilanteessa ei osoita, että työnantaja olisi päättänyt työsuhteen A:n henkilöstä johtuneista syistä. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että A:n työsopimus olisi irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen ja siinä viitatun työsopimuslain 37 §:n vastaisesti. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Abloy Oy:n oikeudenkäyntikulut. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on ilmoittanut työnantajaliiton ja yhtiön yhteisten oikeudenkäyntikulujen määräksi 15 000 markkaa, minkä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Abloy Oy:n oikeudenkäyntikulut 15 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Kun otetaan huomioon sovellettavana olevan irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n 2 kappaleessa mainitut tekijät, päädyn kokonaisarviona siihen, että asiassa on näytetty olevan edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle.