Labour court allows union to interpret collective agreement fully regarding trust representatives and co-operation duties.

Kunnallisesta pääsopijajärjestöstä eronnut liitto oli solminut oman virka- ja työehtosopimuksen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa. Tämä sopimus on sisältänyt muun muassa luottamusmiehistä ja yhteistoiminnasta määräyksiä, jotka ovat sisällöltään vastanneet pääsopijajärjestöjen kanssa solmittuja vastaavia sopimuksia.

Tuomiossa on kysymys siitä, mikä on pääsopijajärjestöjen ulkopuolisen liiton asettamien luottamusmiesten asema. Lisäksi kysymys on siitä, mikä on liiton ja sen edustajien asema yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen mukaan solmittaessa kunnassa paikallisia yhteistoimintasopimuksia ja sovittaessa yhteistoimintaelimen asettamisesta.

Kysymys myös virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 5

KANTAJA Suomen Konepäällystöliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin kaupunki

ASIA Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.9.1999

Pääkäsittely 20.9.1999

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton kesken 2.4.1998 solmitussa virka- ja työehtosopimuksessa 1998 - 1999 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä Akava-JS ry, Kunta-alan unioni ry ja Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry ovat tehneet kunnallista teknistä henkilöstöä koskevan virka- ja työehtosopimuksen Teknisten sopimuksen 1998 - 1999 (TS-98), joka on voimassa 1.1.1998 - 15.1.2000.

Suomen Konepäällystöliiton jäseninä oleviin kuntien ja kuntayhtymien työntekijöihin ja viranhaltijoihin sovelletaan edellä mainitun sopimuksen mukaisia työ- ja virkaehtoja.

2. Kunnallinen työmarkkinalaitos noudattaa Suomen Konepäällystöliiton jäseniin soveltuvin osin TS-98:n osana olevia luottamusmiehiä koskevia työ- ja virkaehtosopimusmääräyksiä.

3. Kunnallinen työmarkkinalaitos noudattaa Suomen Konepäällystöliitto ry:n jäseniin myös koulutussopimusta ja kunnallista henkilöstökoulutusta koskevaa suositussopimusta sekä ammattiyhdistyskoulutuksesta tehtyä virka- ja työehtosopimusta kuitenkin siten, ettei Suomen Konepäällystöliitto ry:n käyttämillä koulutuspäivillä vähennetä muiden järjestöjen koulutuspäiviä.

4. Lisäksi Kunnallinen työmarkkinalaitos noudattaa järjestön jäseniin yhteistoiminnasta ja työsuojelusta tehtyjä sopimuksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta

- vahvistamaan, että Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken 2.4.1998 tehtyä kuntien teknisen henkilökunnan piirissä noudatettavaa virka- ja työehtosopimusta ajalle 1.1.1998 - 15.1.2000 on tulkittava niin, että sopimukseen sisältyvän luottamusmiessopimuksen määräyksiä on noudatettava Suomen Konepäällystöliiton jäsenistöön kaikilta osin rajoituksetta ja siten, että sopimuksen 2 §:n 1 momentissa, 3 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä pääsopijajärjestöä koskevat määräykset koskevat sopijapuolena olevaa Suomen Konepäällystöliittoa,

- vahvistamaan, että Suomen Konepäällystöliiton valitsemilla luottamusmiehillä on luottamusmiessopimuksen nojalla oikeus edustaa kantajayhdistystä Helsingin kaupungin kanssa käytävissä neuvotteluissa sopimuksen virka- ja työehtoja, soveltamista, noudattamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa,

- vahvistamaan, että Helsingin kaupunki on menetellyt Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä 2.4.1998 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytymällä neuvottelemasta Suomen Konepäällystöliiton valitseman luottamusmiehen kanssa virka- ja työehtosopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon periaatteista,

- vahvistamaan, että edellä mainittuun teknisten sopimukseen sisältyvän, pääsopijajärjestöjen kesken 11.12.1997 solmitun yhteistoimintamenettelyä koskevan yleissopimuksen määräyksiä on noudatettava Suomen Konepäällystöliittoon ja sen jäsenistöön rajoituksetta,

- vahvistamaan, että yhteistoimintamenettelystä 11.12.1997 tehdyn yleissopimuksen 1 §:n nojalla Suomen Konepäällystöliitto on neuvottelu- ja sopijapuoli tehtäessä kyseisessä sopimuskohdassa tarkoitettu paikallinen yhteistoimintasopimus sekä sovittaessa yleissopimuksen 4 §:ssä mainitun yhteistoimintaelimen asettamisesta,

- velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

- velvoittamaan Helsingin kaupungin maksamaan kantajayhdistykselle hyvityssakkoa kyseisen teknisten sopimuksen tietensä rikkomisesta, ja

- velvoittamaan vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Helsingin kaupunki kieltäytyi neuvottelemasta Suomen Konepäällystöliiton luottamusmiesten kanssa 2.4.1998 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. Helsingin kaupunki oli 4.2.1999 pääsopijajärjestöjen kanssa pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut, että Suomen Konepäällystöliitolla oli luottamusmiessopimuksen perusteella oikeus vain yksittäisiä jäseniään koskevaan edunvalvontaan. Myöhemmin kaupunki oli 23.4.1999 neuvottelussa, jossa olivat läsnä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton edustajat, ilmoittanut, että edunvalvontaneuvottelut saattoivat koskea useammankin työntekijän etua.

Helsingin kaupunki on myöntänyt, että Suomen Konepäällystöliittoon sovelletaan yhteistoiminnasta 11.12.1997 tehtyä yleissopimusta. Sen sijaan Helsingin kaupunki kieltäytyi neuvottelemasta yleissopimuksen 1 §:ssä mainitun paikallisen yhteistoimintasopimuksen solmimisesta. Helsingin kaupunki oli tehnyt paikallisen yhteistoimintasopimuksen sekä virastokohtaiset yhteistoimintasopimukset kunnallisen pääsopimuksen mukaisten sopijajärjestöjen kanssa. Kaupunki ei ollut sallinut Suomen Konepäällystöliiton edustajien osallistua yhteistoiminnan järjestelystä päättämiseen eikä yhteistoimintaelimiin.

Suomen Konepäällystöliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat 2.4.1998 tehdyllä virka- ja työehtosopimuksella sopineet, että Suomen Konepäällystöliiton jäseniin noudatettiin soveltuvin osin teknisten sopimuksen osana olevia luottamusmiehiä koskevia määräyksiä. Valtakunnansovittelija oli pöytäkirjassaan 2.4.1998 määritellyt maininnan "soveltuvin osin" tarkoittavan, että Suomen Konepäällystöliittoon ei sovelleta luottamusmiesmääräyksiä, jotka liittyvät pääsopijajärjestöasemaan. Pääsopijajärjestöllä tarkoitettiin kunnallisen pääsopimuksen allekirjoittajajärjestöjä.

Luottamusmiessopimuksen soveltamisen lähtökohtana on oltava, että Suomen Konepäällystöliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat tehneet itsenäisen työehtosopimuksen. Tämän työehtosopimuksen käytännön soveltamista ja täytäntöönpanoa varten oli samalla sovittu, että osapuolet noudattavat teknisten sopimuksen osana olevaa luottamusmiessopimusta. Luottamusmiessopimuksen soveltamista on siten tarkasteltava Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tekemän työehtosopimuksen lähtökohdista. "Soveltuvin osin" tarkoittaa jo sanamuodonkin mukaan sitä, että luottamusmiessopimuksen määräykset ovat sitovia, kun ne ovat sovellettavissa Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen sopimukseen.

Luottamusmiessopimuksen kaikkia määräyksiä on edellä tarkoitetulla tavalla sovellettava Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisessä työehtosopimuksessa. Luottamusmiessopimuksen 2 § 1:ssä, 3 § 1:ssä ja 13 §:ssä on käytetty pääsopijajärjestö -sanaa. Nämä kohdat ovat kuitenkin sovellettavissa Suomen Konepäällystöliittoon, minkä vuoksi niitäkin tulee noudattaa Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisessä sopimuksessa. Kyse oli lähinnä sanallisesta tarkennuksesta. Suomen Konepäällystöliiton neuvottelijat olivat ymmärtäneet valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa, että "soveltuvin osin" tarkoittaa käytännössä pääsopijajärjestö -nimen korvaamista Suomen Konepäällystöliitto -nimellä. Kyse oli teknisestä toteamuksesta, jolla saatiin siirrettyä luottamusmiesmääräykset Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väliseen sopimukseen.

Kunnallisessa pääsopimuksessa on sopijajärjestöjen kesken sovittu työehtosopimuksen tekemisen ja sopimuserimielisyyksien ratkaisemisen menettelytavoista. Luottamusmiessopimuksen mukaiset luottamusmiehet saattoivat eräin edellytyksin edustaa pääsopijapuolia näissä neuvotteluissa. Tällöin luottamusmiehen toimet perustuivat pääsopimukseen. Suomen Konepäällystöliitto ei ollut pyrkimässä pääsopimuksen mukaisiin neuvotteluihin, vaan edellytti, että työnantaja neuvottelee luottamusmiessopimuksen mukaisesti Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen työehtosopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.

Edellä mainittujen luottamusmiessopimuksessa sovittujen tehtävien hoitaminen edellyttää, että työnantaja suostuu neuvottelemaan Suomen Konepäällystöliiton luottamusmiehen kanssa virka- ja työehtosopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. Työnantajan päätös neuvotella Suomen Konepäällystöliiton kanssa pelkästään työntekijöiden edunvalvonta-asiassa oli sen vuoksi työehtosopimuksen vastainen. Työnantaja asetti päätöksellään myös henkilöstön eri asemaan sen perusteella, mihin ammattijärjestöön henkilö kuuluu.

Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2.4.1998 oli sovittu, että Kunnallinen työmarkkinalaitos soveltaisi järjestön jäseniin yhteistoiminnasta ja työsuojelusta tehtyjä sopimuksia. Sopimuksessa viitattiin pääsopijajärjestöjen kesken 11.12.1997 tehtyyn yleissopimukseen yhteistoiminnasta. Mainitun yhteistoimintasopimuksen soveltamisessa ei ole asetettu mitään varaumia. Sen vuoksi sopimusta tulee sen sanamuodon mukaan soveltaa Suomen Konepäällystöliittoon sellaisenaan ja rajoituksetta.

Valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä sopimusneuvotteluissa Suomen Konepäällystöliiton neuvottelijat olivat ymmärtäneet, että yhdistykselle tuli yhteistoimintaneuvottelussa tasavertainen asema verrattuna muihin sopijajärjestöihin.

Yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen 1 §:n mukaan työnantajan ja henkilöstön välinen yhteistoiminta järjestetään kunnissa ja kuntayhtymissä yleissopimuksen mukaisesti, ellei toisin paikallisesti ole kunnan tai kuntayhtymän ja sopijajärjestöjen kesken sovittu. Helsingin kaupunki ja pääsopijajärjestöt olivat sopineet paikallisesta yhteistoimintasopimuksesta. Paikallisen sopimuksen 2 kohdassa oli määrätty, että sopimuksen toteuttamisessa työnantajaa edustivat kaupungin virkamiesjohto ja henkilöstöä sopimuksen allekirjoittajajärjestöt.

Koska Suomen Konepäällystöliittoon sovelletaan yleissopimusta sellaisenaan, olisi Helsingin kaupungin tullut yleissopimuksen 1 §:n nojalla neuvotella ja sopia paikallisesta yhteistoimintasopimuksesta myös Suomen Konepäällystöliiton kanssa. Muiden sopijajärjestöjen kanssa tehty yhteistoimintasopimus ei sido Suomen Konepäällystöliittoa. Helsingin kaupunki oli myös syyllistynyt asiassa Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen 2.4.1998 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen rikkomiseen. Yleissopimuksen 4 §:n mukaan kuntaan ja kuntayhtymään on asetettava yhteistoimintaelin, kun kunnan palveluksessa on pysyvästi vähintään 20 henkeä. Mainitun yhteistoimintaelimen asettamisesta sovitaan paikallisesti. Yleissopimuksen 4 § tulee sovellettavaksi, jos yhteistoimintaelimen asettamisesta ei yleissopimuksen 1 §:n nojalla ole sovittu paikallisesti.

Koska Helsingin kaupungissa ei ole tehty Suomen Konepäällystöliittoa sitovaa paikallista yhteistoimintasopimusta, tulee yhteistoimintaelimen asettamisessa joka tapauksessa sovellettavaksi yleissopimuksen 4 §. Sen vuoksi, ja kun muun muassa luottamusmies edustaa yleissopimuksen 2 §:n mukaan työntekijöitä, tulee Helsingin kaupungin neuvotella Suomen Konepäällystöliiton valitseman luottamusmiehen kanssa yhteistoimintaelimen asettamisesta.

Helsingin kaupungin tulkinnan mukaan Suomen Konepäällystöliiton jäsenet olisivat yhteistoimintasopimuksen soveltamisessa samassa asemassa kuin järjestäytymättömät ja vailla omaa työehtosopimusta ja yhteistoimintasopimusta olevat henkilöstöryhmät. Tämä ei voi olla 2.4.1998 tehdyn sopimuksen tarkoitus. Sopimuksessa oli Suomen Konepäällystöliiton vaatimuksesta todettu, että Suomen Konepäällystöliiton jäseniin noudatetaan tehtyä yhteistoimintasopimusta. Sopimuksella oli tarkoitettu, että Suomen Konepäällystöliitolla on yhteistoimintamenettelyssä sama asema kuin muilla sopijajärjestöillä. Muuten maininta yhteistoimintasopimuksista jää täysin vaille käytännön sisältöä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on tiennyt, että Helsingin kaupunki oli vastoin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 2.4.1998 tehtyä virka- ja työehtosopimusta kieltäytynyt neuvottelemasta edellä mainitun sopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta Suomen Konepäällystöliiton valitseman luottamusmiehen kanssa. Kunnallinen työmarkkinalaitos on myös tiennyt, että Helsingin kaupunki oli kieltäytynyt neuvottelemasta Suomen Konepäällystöliiton kanssa yhteistoiminnasta tehdyn yleissopimuksen 1 §:ssä tarkoitetun paikallisen yhteistoimintasopimuksen tekemisestä ja 4 §:n mukaisen yhteistoimintaelimen asettamisesta. Sen vuoksi Kunnallinen työmarkkinalaitos on velvollinen maksamaan kantajayhdistykselle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain nojalla määrättävän hyvityssakon.

Helsingin kaupunki on ollut tietoinen Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 2.4.1998 tehdyn työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä siltä osin kuin kyse on luottamusmiehen asemasta ja Suomen Konepäällystöliiton neuvotteluoikeudesta. Sen vuoksi Helsingin kaupunki on tahallisesti rikkonut työehtosopimuksen säännöksiä ja se on tuomittava maksamaan kantajalle työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välisen virka- ja työehtosopimuksen 2 kohdan mukaan Kunnallinen työmarkkinalaitos noudattaa Suomen Konepäällystöliiton jäseniin soveltuvin osin teknisten sopimuksen osana olevia luottamusmiehiä koskevia työ- ja virkaehtosopimusmääräyksiä. Teknisten sopimuksen 4 §:ssä mainitut teknisten sopimusten osana noudatettavat luottamusmiehiä koskevat määräykset ovat kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1998 - 1999 VII luvussa.

Valtakunnansovittelijan 2.4.1998 päivätyn pöytäkirjan 4 §:ssä todetaan valtakunnansovittelijan tarkoittaneen, että sovintoehdotuksen maininta "soveltuvin osin" tarkoittaa, että koska Suomen Konepäällystöliitto ei ole pääsopijajärjestön asemassa, tähän liittyviä luottamusmiesmääräyksiä ei sovelleta. Valtakunnansovittelija oli ottanut tämän maininnan sovintoehdotukseen työnantajapuolen aloitteesta. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli korostanut koko sovittelun ajan johdonmukaisesti sitä, että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ei ollut mahdollisuutta kunnallista pääsopimusta rikkomatta tehdä työriidassa sellaisia myönnytyksiä, jotka johtaisivat siihen, että Suomen Konepäällystöliitto tulisi virka- ja työehtosopimuksia koskevan neuvottelu- ja sopimisoikeuden kannalta samaan asemaan kuin pääsopijajärjestöt.

Suomen Konepäällystöliiton jäseninä olevilla luottamusmiehillä on oikeus edustaa vain Suomen Konepäällystöliiton henkilöjäseniä näitä koskevissa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamista ja noudattamista koskevissa asioissa, mutta ei Suomen Konepäällystöliittoa. Luottamusmiesmääräysten 2 §:n 1 momentissa luottamusmies määritellään selvästi siten, että luottamusmiehellä tarkoitetaan kunnan viranhaltijaa tai työntekijää, jonka pääsopijajärjestö tai sen rekisteröity alayhdistys oli nimennyt edustajakseen. Muut kuin pääsopijajärjestöt eivät näin ollen voi nimetä yhdistystä edustavia luottamusmiehiä. Suomen Konepäällystöliiton kanssa sovittu järjestely koski ylimenokautta, jolloin luottamusmiehet, jotka olivat Suomen Konepäällystöliiton jäseniä, saivat edelleen toimia luottamusmiehinä, mutta uusia luottamusmiehiä liitto ei voinut asettaa.

Kaupunki ei ole kieltäytynyt neuvottelemasta Suomen Konepäällystöliiton valitseman luottamusmiehen kanssa virka- ja työehtosopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon periaatteista. Suomen Konepäällystöliiton valitsema luottamusmies ei ollut edes pyytänyt tällaisia neuvotteluja. Mikäli tällaisia neuvotteluja pyydettäisiin, Helsingin kaupunki olisi valmis selvittämään Suomen Konepäällystöliiton jäsenenä olevan luottamusmiehen kanssa Suomen Konepäällystöliiton yhtä tai useampaa jäsentä koskevia mahdollisia virka- ja työehtosopimuksen soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä erimielisyyksiä.

Yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskivat kunnan palveluksessa olevaa henkilöstöä, kuuluipa tämä henkilöstö ammatilliseen yhdistykseen tai ei, sovelletaan rajoituksetta myös Suomen Konepäällystöliiton jäseniin. Tältä osin erimielisyyttä ei ole ollut Helsingin kaupungin eikä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välillä.

Yleissopimuksen mainituista määräyksistä ilmenee, että sopimuksessa tarkoitettu yhteistoiminta tapahtuu kunnan ja henkilöstön tai asianomaisen henkilön ja hänen esimiehensä välillä ja vain asian koskiessa kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä yleisesti yhteistoimintaelimen tai vastaavan kokouksessa. Yhteistoimintaelimessä tai vastaavassa tapahtuvaa yhteistoimintaakaan ei harjoiteta kunnan ja yhdistyksen välillä. Näin ollen kantajaliiton vaatimus yleissopimuksen määräysten noudattamisesta Suomen Konepäällystöliittoon ei perustu yleissopimukseen.

Suomen Konepäällystöliitolla ei ole edustusta Helsingin kaupungin yhteistoimintaelimissä, koska Suomen Konepäällystöliitto ei ole pääsopijajärjestön asemassa. Sen sijaan kaupunki oli korostanut virastoilleen ja laitoksilleen suunnatuissa ohjeissa, että järjestön jäsenillä on samat oikeudet kuin muullakin henkilöstöllä saada tietoja yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvista asioista.

Kantajaliiton vaatimus yleissopimuksen määräysten noudattamisesta rajoituksetta Suomen Konepäällystöliittoon ei siten ole Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välisen virka- ja työehtosopimuksen mukainen.

Suomen Konepäällystöliitto ei ollut osapuolena tehtäessä Helsingin kaupungin paikallista yhteistoimintasopimusta, koska Suomen Konepäällystöliitolla ei ollut pääsopijajärjestön asemaa. Yleissopimuksen 1 §:ssä sopijajärjestöillä, joiden kanssa kunta saattoi tehdä paikallisen yhteistoimintasopimuksen, tarkoitetaan vain mainitun yleissopimuksen tehneitä pääsopijajärjestöjä paikallisine alayhdistyksineen.

Yleissopimuksen 4 §:n 5 momentin mukaan yhteistoimintaelimen asettamisesta sovitaan paikallisesti. Yleissopimuksen 8 §:n mukaan paikallisen yhteistoimintasopimuksen neuvottelevat ja allekirjoittavat asianomainen kunnallinen viranomainen ja yleissopimuksen allekirjoittajajärjestöt tai niiden rekisteröidyt paikalliset yhdistykset. Myös yhteistoimintaelimen asettamista koskevan paikallisen sopimuksen saattoivat tehdä vain mainitussa 8 §:ssä tarkoitetut pääsopijajärjestöt eli yleissopimuksen allekirjoittajajärjestöt tai niiden alayhdistykset. Paikallista sopimusta ei kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n 2 momentinkaan mukaan voi tehdä muu kuin pääsopijajärjestö ja sen alayhdistys.

Koska Suomen Konepäällystöliitto ei ole pääsopijajärjestö tai sellaisen alayhdistys, Suomen Konepäällystöliitto ei myöskään voi olla neuvottelu- ja sopijapuoli tehtäessä paikallinen sopimus yhteistoimintaelimen asettamisesta. Eri asia on, että Suomen Konepäällystöliiton jäseniä edustava luottamusmies voidaan kutsua yhteistoimintaelimeen kuultavaksi tai asiantuntijaksi käsiteltäessä Suomen Konepäällystöliiton jäseniä koskevia asioita.

Helsingin kaupunki on soveltanut oikein Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välistä virka- ja työehtosopimusta. Helsingin kaupunki on myös noudattanut asiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen antamia kirjallisia ja suullisia ohjeita, joihin kaupunki oli voinut perustellusti luottaa. Helsingin kaupunki ei siten ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Suomen Konepäällystöliiton jäsenyys kunnallisessa pääsopijajärjestössä Tekniikan Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:ssä oli päättynyt joulukuussa 1997, joten Suomen Konepäällystöliitto ei jäsenyytensä perusteella ole enää tullut sidotuksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunnallisten pääsopijajärjestöjen väliseen kunnallista teknistä henkilöstöä koskevaan virka- ja työehtosopimukseen 1998-1999 (TS 1999).

Suomen Konepäällystöliitto on sittemmin maaliskuussa 1998 pyrkinyt piirisovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa yhtymään kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:ssä ja työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla mainittuun teknisten sopimukseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt hyväksyivät 16.3.1998 alustavasti yhtymisen, mutta samanaikaisesti vireillä olleiden energiayhteisöjen työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua yhtyminen raukesi.

Suomen Konepäällystöliiton jätettyä työtaisteluvaroituksen neuvotteluja on jatkettu valtakunnansovittelijan johdolla. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välille syntyi 2.4.1998 virka- ja työehtosopimus mainittujen osapuolten hyväksyttyä valtakunnansovittelijan edellisenä päivänä antaman sovintoehdotuksen. Tämä virka- ja työehtosopimus vastaa sisällöltään ja voimassaoloajaltaan teknisten sopimusta 1998-1999.

Valtakunnansovittelijan hyväksytyn sovintoehdotuksen mukaan kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa oleviin Suomen Konepäällystöliiton jäseniin sovelletaan TS 1999:n mukaisia työ- ja virkaehtoja mainitun sopimuksen voimassaoloajan. Lisäksi sovintoehdotuksen mukaan Kunnallinen työmarkkinalaitos noudattaa Suomen Konepäällystöliiton jäseniin soveltuvin osin teknisten sopimuksen osana olevia luottamusmiehiä koskevia työ- ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Edelleen työmarkkinalaitos on sitoutunut noudattamaan muun muassa yhteistoiminnasta ja työsuojelusta tehtyjä sopimuksia.

Valtakunnansovittelijan pöytäkirjan mukaan valtakunnansovittelija oli esitettyjen kysymysten johdosta todennut, että sovintoehdotuksen luottamusmiehiä koskevassa kohdassa oleva maininta "soveltuvin osin" tarkoittaa, että koska Suomen Konepäällystöliitto ei ole pääsopijajärjestön asemassa, tähän liittyviä luottamusmiesmääräyksiä ei sovelleta. Edelleen pöytäkirjan mukaan kysyttäessä työnantajapuolen edustaja oli todennut, että luottamusmieheen sovelletaan palkkioita ja työstä vapautusta koskevia määräyksiä ja että työnantajapuolen kanta oli, että sovintoehdotusta sovelletaan myös virkamiehiin.

Tulkintaerimielisyydessä on ensinnäkin kysymys siitä, onko edellä todetulla maininnalla "soveltuvin osin" tarkoitettu rajata sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle kaikki sellaiset sopimusmääräykset, jotka liittyvät pääsopijajärjestöihin. Toiseksi kanteen perusteella on otettava kantaa siihen, mikä on Suomen Konepäällystöliiton asema yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen mukaan solmittaessa paikallisia yhteistoimintasopimuksia ja sovittaessa yhteistoimintaelimen asettamisesta. Sopijapuolet ovat yksimielisiä siitä, että yleissopimusta sinänsä sovelletaan rajoituksitta myös Suomen Konepäällystöliiton jäseniin.

Luottamusmiessopimuksen sisältö

Sovintoehdotuksen viittausmääräyksen kautta ovat osana Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välistä virka- ja työehtosopimusta tulleet noudatettaviksi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen VII luvun luottamusmiehiä koskevat määräykset, joita noudatetaan osana teknisten sopimusta 1999.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan Suomen Konepäällystöliitto ei ole toteutetun sopimusjärjestelyn kautta tullut pääsopijajärjestön asemaan. Tämän vuoksi muun muassa sellaiset määräykset, jotka liittyvät pääsopijajärjestöjen asemaan luottamusmiesten asettajana tai heitä koskevien paikallisten sopimusten tekijänä eivät tule sovellettaviksi. Luottamusmiessopimuksella on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan tarkoitettu sopia vain siitä, että jo valitut luottamusmiehet voivat jatkaa tehtävissään toimikautensa loppuun edustaen Suomen Konepäällystöliiton jäseniä, mutta ei liittoa. Kun Suomen Konepäällystöliitolle ei ole sovittu pääsopijajärjestön asemaa, se ei myöskään voi asettaa uusia luottamusmiehiä. Tämän sopimuksen mukainen järjestely päättyisi sopimuksen voimassaoloajan päättyessä.

Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että sovellettaessa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välistä virka- ja työehtosopimusta liiton valitsemilla luottamusmiehillä on oikeus edustaa liittoaan myös Helsingin kaupungin kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen soveltaminen

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhteistoimintasopimuksen noudattamista koskeva määräys on otettu valtakunnansovittelijan sovintoehdotukseen piirisovittelijan luona käydyn keskustelun mukaisena. Tuolloin osapuolten lähtökohtana on edellä aiemmin todetun mukaisesti ollut, että Suomen Konepäällystöliitto yhtyy pääsopijajärjestöjen solmimaan virka- ja työehtosopimukseen. Erillissopimuksen syntymiseen johtaneen valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen hyväksymisen yhteydessä ei ole käyty keskusteluja siitä, miten yhteistoimintasopimusta tulee uudessa tilanteessa käytännössä soveltaa Suomen Konepäällystöliiton jäseniin.

Työtuomioistuin tältä osin toteaa, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Konepäällystöliitto ovat olleet yhtä mieltä siitä, että yleissopimusta yhteistoiminnasta on noudatettava myös Suomen Konepäällystöliittoon ja sen jäseniin rajoituksetta. Hyväksyessään mainitun yleissopimuksen osaksi Suomen Konepäällystöliiton kanssa syntynyttä virka- ja työehtosopimusta Kunnallinen työmarkkinalaitos on sitoutunut järjestämään yhteistoiminnan yleissopimuksen mukaisesti niin, että yhteistoiminnan tarkoitus myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenten osalta toteutuu. Tämä myös tarkoittaa, että yhteistoiminnan edellyttäessä heidän osaltaan neuvottelemista ja sopimista, neuvottelu- ja sopijapuoli on Suomen Konepäällystöliitto.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Helsingin kaupungin edustaja on kunnallisten pääsopijajärjestöjen edustajien kanssa käydyssä neuvottelussa 4.2.1999 todennut, että "virkaehtosopimusten soveltamisen ja täytäntöönpanon periaatteista neuvotellaan ja sovitaan ainoastaan sopimuksen tehneiden pääsopijajärjestöjen kanssa. Näihin neuvotteluihin eivät osallistu Suomen Konepäällystöliiton edustajat eikä heidän kanssaan neuvotella erikseenkään virka- ja työehtosopimusten soveltamisen ja täytäntöönpanon periaatteista. Suomen Konepäällystöliitolla on sovitun luottamusmiesjärjestelmän puitteissa mahdollisuus yksittäisiä jäseniään koskevaan edunvalvontaan". Kaupungin edustaja on edelleen todennut, että "koska Suomen Konepäällystöliitolla ei ole pääsopijajärjestön asemaa, järjestön edustus kaupungin henkilöstötoimikunnassa tai järjestöneuvottelukunnassa ei ole mahdollinen. Sama periaate koskee myös virastojen tai laitosten yhteistoimintasopimuksia sovellettaessa ja täytäntöönpantaessa".

Helsingin kaupungin edustajan edellä todettu ilmoitus on sinänsä ristiriidassa Suomen Konepäällystöliiton ja työmarkkinalaitoksen välillä sovitun sopimusjärjestelyn kanssa. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty tapauksia, joissa Helsingin kaupunki olisi tosiasiallisesti kieltäytynyt neuvottelemasta Suomen Konepäällystöliiton luottamusmiesten kanssa liiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon periaatteista. Helsingin kaupunki ei siten ole pelkästään edellä todetun ilmoituksen antamisella rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Helsingin kaupunki on ollut velvollinen järjestämään yhteistoiminnan Suomen Konepäällystöliiton ja sen jäsenten kanssa nyt riidanalaisessa yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Helsingin kaupungin palvelussuhdejohtaja on myöntänyt, että järjestettäessä yhteistoiminnasta tehdyn yleissopimuksen nojalla yhteistoiminta Helsingin kaupungissa Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välistä yhteistoimintasopimusta ei ole lainkaan otettu huomioon. Kuitenkin Helsingin kaupungin olisi yleissopimuksen mukaan tullut joko solmia paikallinen yhteistoimintasopimus Suomen Konepäällystöliiton kanssa tai sopia sen kanssa paikallisen yhteistoimintaelimen asettamisesta. Tämän sopimisvelvoitteen laiminlyödessään Helsingin kaupunki on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Helsingin kaupungin on ilmoitettu menetelleen yhteistoimintasopimuksen soveltamiskysymyksessä Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Uudessa sopimustilanteessa Helsingin kaupungille on perustellusti voinut olla epäselvää, miten uutta sopimusta tulee suhteessa muuta henkilöstöä sitovaan sopimusjärjestelyyn soveltaa. Helsingin kaupunki ei siten edellä kuvatulla toiminnallaan ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuus

Kunnallisella työmarkkinalaitoksella solmittuaan Suomen Konepäällystöliiton kanssa nyt kysymyksessä olevan virka- ja työehtosopimuksen ei ole ollut perusteita vedota siihen, ettei liitto ole pääsopijajärjestö ja että sitä tämän vuoksi ei voitaisi pitää neuvottelu- ja sopimuspuolena solmittaessa tähän virka- ja työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Ohjeistaessaan tästä huolimatta Helsingin kaupunkia menettelemään edellä todetulla tavalla Kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen. Suomen Konepäällystöliitto on jättänyt oikeudenkäyntikuluistaan arvonlisäveroineen 30 292 markan 20 pennin suuruisen laskun. Vastaajapuoli on paljoksunut laskun suuruutta kohdistamatta kiistämistä yksittäisiin toimenpiteisiin tai kustannuksiin.

Työtuomioistuin toteaa, että laskussa eritellyt toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia ja niistä johtuneet kustannukset kohtuullisia. Muutoinkaan työtuomioistuimella ei ole pelkästään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lausuman johdosta perusteita alentaa sen maksettaviksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken 2.4.1998 tehtyä kuntien teknisen henkilökunnan piirissä noudatettavaa virka- ja työehtosopimusta ajalle 1.1.1998 - 15.1.2000 on tulkittava niin, että sopimuksen luottamusmiehiä koskevia määräyksiä on noudatettava Suomen Konepäällystöliiton jäsenistöön kaikilta osin rajoituksitta ja siten, että sopimuksen 2 §:n 1 momentissa, 3 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä pääsopijajärjestöä koskevat määräykset koskevat sopijapuolena olevaa Suomen Konepäällystöliittoa.

Edelleen työtuomioistuin vahvistaa, että sopimuksessa tarkoitetuilla Suomen Konepäällystöliiton valitsemilla luottamusmiehillä on luottamusmiessopimuksen nojalla oikeus edustaa Suomen Konepäällystöliittoa Helsingin kaupungin kanssa käytävissä neuvotteluissa edellä mainitun virka- ja työehtosopimuksen soveltamista, noudattamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa.

Lisäksi työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Konepäällystöliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä 2.4.1998 tehtyyn sopimukseen sisältyvän yhteistoimintamenettelyä koskevan yleissopimuksen määräyksiä on noudatettava Suomen Konepäällystöliittoon ja sen jäsenistöön rajoituksitta, ja että yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen nojalla Suomen Konepäällystöliitto on neuvottelu- ja sopijapuoli tehtäessä sopimuksessa tarkoitettu paikallinen yhteistoimintasopimus sekä sovittaessa edellä mainitun sopimuksen 4 §:n mainitun yhteistoimintaelimen asettamisesta.

Työtuomioistuin tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 20 000 markkaa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos velvoitetaan korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 30 262 markalla 20 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Muut vaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.