Labor court dismisses union claim that business transfer created employer liability for wrongful dismissal compensation.

Yhtiö oli liikkeen luovutukseksi nimetyllä sopimuksella 1.9.1999 lukien siirtänyt tiettyjen laitteiden huoltotoiminnan toisen yhtiön hoidettavaksi. Samalla sopimuksella on tälle toiselle yhtiölle siirretty huoltotoiminnassa tarvittavaa omaisuutta ja tätä työtä tehneet neljä työntekijää. Viimeksi mainittu yhtiö oli sittemmin 2.12.1999 irtisanonut henkilöön liittyvillä perusteilla kahden työntekijän työsopimukset.

Jutussa oli kysymys siitä, oliko luovuttanut yhtiö edelleen irtisanottujen työntekijöiden työnantaja ja siten vastuussa irtisanomisten toimittamisesta. Tuomiossa on katsottu, että riippumatta siitä, oliko huoltotoimintojen luovutus oikeudellisesti liikkeen luovutus vai ei, työsopimussuhde luovuttaneeseen yhtiöön oli tosiasiallisesti päättynyt 31.8.1999. Näyttämättä oli jäänyt, että tämä yhtiö olisi ollut vastuussa irtisanomisten toimittamisesta. (Äänestys oikeudenkäyntikuluista)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 46

KANTAJA Teknisten Liitto TL ry, Helsinki

VASTAAJA Palvelualojen Toimialaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Xerox Oy, Espoo

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.5.2000

Pääkäsittely 22.8.2000

KANNE

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Xerox Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat 316 560 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.3.2000 lukien,

velvoittaa Xerox Oy:n suorittamaan B:n irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat 291 720 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.3.2000 lukien,

tuomitsee Palvelualojen Toimialaliiton työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Xerox Oy:n ja Palvelualojen Toimialaliiton korvaamaan yhteisvastuullisesti Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Palvelualojen Toimialaliiton jäsenyritys Xerox Oy oli yksipuolisella päätöksellä siirtänyt 1.9.1999 neljä huoltoteknikkoa Service Center Helsinki Oy:n palvelukseen ilmoittaen, että kyseessä oli liikkeen luovutus. A ja B olivat olleet siirrettyjen teknisten toimihenkilöiden joukossa. He työskentelivät Xerox Oy:n EWG I ryhmässä. Kyseinen ryhmä vastasi osaltaan kopiokoneiden ja digitaalisten tulostimien kenttäkorjauksesta. Ennen siirtoa yhtiö oli suostutellut ja painostanut siirrettyjä henkilöitä irtisanoutumaan yhtiön palveluksesta tarjottua rahallista korvausta vastaan.

Kyseessä ei ollut ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentin tarkoittama liikkeen tai liikkeen osan luovutus. Kyseistä lainkohtaa tulkittaessa oli otettava huomioon liikkeen luovutusta koskevat direktiivit 77/187/ETY ja 98/50/ETY ja erityisesti niitä koskeva oikeuskäytäntö. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä oli katsottu, että direktiivin 77/187/ETY soveltaminen edellytti, että luovutuksen kohteena oli toiminnallinen kokonaisuus, jonka tuli identiteettinsä säilyttäen siirtyä luovutuksessa. Liikkeen luovutukselle asetettujen kriteerien täyttymistä arvioitaessa oli ensin selvitettävä, oliko luovutuksen kohteena direktiivin tarkoittama liiketoimintakokonaisuus. Tämän jälkeen oli tutkittava, olivatko liiketoimintakokonaisuuden luovuttamiselle asetetut edellytykset täyttyneet.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa direktiivin ja työsopimuslain 7 §:n tarkoittamana liiketoimintakokonaisuutena voitaisiin pitää Xerox Oy:n harjoittamaa huoltotoimintaa kokonaisuutena. Luovutuksen kohteena ei ollut kyseinen liiketoiminta toiminnallisena kokonaisuutena eikä kyseinen liiketoiminta ainakaan ollut siirtynyt uudelle omistajalle identiteettinsä säilyttäen. Luovutuksen kohteen oli ollut ainoastaan vain hyvin pieni osa huoltotoiminnasta. Xerox Oy:llä oli useampia huoltoryhmiä ja luovutus koski ainoastaan EWG I huoltoryhmässä työskennelleitä neljää henkilöä. Kyseisessä huoltoryhmässä työskenteli yhdeksän henkilöä, joista siis ainoastaan neljä oli siirretty.

Huoltoteknikkojen siirrossa oli ollut kysymys ainoastaan työn ja työvoiman siirtämisestä. Samalla Xerox Oy oli luovuttanut työnantajalle kuuluvat työnjohto- ja valvontaoikeudet oman organisaationsa ulkopuolelle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut liikkeen luovutus, kun yritys ohjasi osan toimeksiannoista toiselle yritykselle ja siirsi sinne työvoimaa näitä tehtäviä suorittamaan. Varsinainen liiketoiminta ei ollut siirtynyt uudelle yrittäjälle sellaisena identiteettinsä säilyttäneenä toiminnallisena kokonaisuutena, jota liikkeen luovutus edellyttäisi. Luovutuksen saajan ei ollut mahdollista harjoittaa toimintaa entisessä muodossa itsenäisesti muun muassa siksi, että luovutuksessa ei ollut siirretty huoltosopimuksia eikä omaisuutta, joka oli välttämätöntä toiminnan harjoittamiseksi. Lisäksi vain osa toimintaa harjoittaneesta henkilöstöstä oli siirretty.

Siirretyt huoltoteknikot eivät olleet tehneet uusia työsopimuksia Service Center Helsinki Oy:n kanssa. He olivat ainoastaan siirtyneet työskentelemään uudessa paikassa uuden työnjohdon valvonnan alaisena työnantajansa Xerox Oy:n määräyksestä. Työnantaja ei voinut yksipuolisesti siirtää oikeutta työsuhteen päättämiseen kolmannelle siten, että työnantaja vapautuisi tähän liittyvästä vastuusta. Tämän vuoksi Xerox Oy oli työnantajana vastuussa A:n ja B:n työsuhteiden päättämisestä, vaikka varsinaisesti irtisanomiset oli toimittanut sen oman organisaation ulkopuolella oleva taho. Xerox Oy oli menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräystä irtisanoessaan A:n ja B:n työsuhteet ilman erityisen painavaa syytä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen Toimialaliitto, jonka lausumaan Xerox Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Palvelualojen Toimialaliitto on lisäksi vaatinut Teknisten Liitto TL:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton ja Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A ja B olivat irtisanomishetkellä olleet liikkeen luovutuksen perusteella Service Center Helsinki Oy:n palveluksessa. Xerox Oy ei tuolloin ollut enää työnantaja-asemassa heihin nähden. Xerox Oy ei siten ollut vastuussa heidän irtisanomisistaan eikä Palvelualojen Toimialaliitto ollut valvontavelvollinen asiassa. Työtuomioistuimen tulisi työtuomioistuimesta annetun lain 30 §:n 2 momentin perusteella ratkaista esikysymyksenä Xerox Oy:n työnantaja-asema välituomiolla.

Työtehtävien hoitamisessa tarvittavien kannettavien tietokoneiden osalta oli tehty poikkeus. Näitä ei ollut voitu siirtää, sillä niihin liittyivät useat ohjelmistolisenssit eivät olleet olleet siirtokelpoisia. Xerox Corporationin ohjeistuksen mukaan Xerox Oy:n ulkopuolinen taho voi käyttää mainittuja ohjelmistolisenssejä vain sillä edellytyksellä, että Xerox Oy edelleen omisti koneet. Tämän vuoksi kannettavat tietokoneet jäivät edelleen Xerox Oy:n omistukseen, vaikka ne siirtyivät Service Center Helsinki Oy:n käyttöön. Service Center Helsinki Oy:llä ei ollut syytä varastoida varaosia, vaan niitä tilattiin tarpeen mukaan Xerox Oy:ltä. Tämä oli täysin tavanomainen menettely huoltotoiminnassa.

Service Center Helsinki Oy solmi Xerox Oy:n kanssa myös kattavan huoltokumppanuussopimuksen, jonka perusteella Service Center Helsinki Oy tarjosi yhtä itsenäisesti palveluita kuin mikä hyvänsä Xerox Oy:n yhteistyökumppani. Asiakaskunta oli täysin tietoinen muutoksesta, sillä esimerkiksi kullakin Service Center Helsinki Oy:n huoltomiehellä oli uuden yhtiön osoittava henkilökortti, jossa luki "valtuutettu Xerox huoltokumppani". Service Center Helsinki Oy teki myös suoraan asiakkaan kanssa osan huoltosopimuksista.

Xerox Oy katsoi jo toimenpiteisiin ryhtyessään, että kyseessä oli ilmiselvästi ollut liikkeen luovutus. Xerox Oy halusi alusta alkaen selkeästi ilmaista tämän työntekijämyönteisen periaatteen, jotta työntekijät pystyivät jatkamaan Service Center Helsinki Oy:n palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä etujaan menettämättä. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1999:71 mukaan Xerox Oy:llä olisi ollut myös irtisanomisoikeus lopettaessaan kyseisen huoltotoiminnan, mikäli työntekijät eivät olisi suostuneet siirtymään uuden työnantajan palvelukseen. Työntekijällä ei liikkeen luovutustilanteessa myöskään ollut oikeutta valita, siirtyykö tämä uuden työnantajan palvelukseen vai ei. Siirtyvän neljän työntekijän kanssa ei ollut myöskään perusteita tehdä uusia työsopimuksia nimenomaan sen takia, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus, jolloin vanhat edut olivat säilyneet.

Liikkeenluovutussäännöstö oli rakennettu työntekijän suojaksi, jotta tietyissä yritysjärjestelytilanteissa työntekijät voisivat jatkaa työsuhdettaan uuden työnantajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Esimerkiksi yllämainitun korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan liikkeen luovutuksesta koskevan säännöstön tarkoituksena on turvata työntekijöiden työsuhteiden jatkuminen liikkeen luovutuksen yhteydessä. Säännöstä ei voida tarkoituksensa vastaisesti edes käyttää argumentoinnissa siten, että liikkeen luovutusta ei olisi tapahtunut ja tämän vuoksi vanha työsuhde ei olisi päättynyt.

Jotta kyseessä olisi ollut työsopimuslain mukainen liikkeen luovutus, tuli luovuttajien ja luovutuksen saajan välillä olla sopimussuhde, luovutuksen kohteena tuli olla liike tai liikkeen osa ja toiminnan oli jatkuttava samanlaisena sekä viivytyksettä. Xerox Oy:n ja Service Center Helsinki Oy:n välillä 31.8.1999 solmitun liikkeen luovutusta koskevan sopimuksen mukaan GMO-laitekannan huolto oli siirretty Service Center Helsinki Oy:lle. Luovutuksen kohteen tuli muodostaa tietty liiketoiminnallinen kokonaisuus. Tässä tapauksessa oli luovutettu koko pääkaupunkiseudun GMO-laitekannan huoltotoiminta, joka muodosti erillisen liiketoimintakokonaisuuden. Toimintaan liittyvä kaikki tarpeellinen välineistö oli myös siirretty. Kyse ei ollut ollut pelkän työn ja työvoiman siirtämisestä tai tehtävän siirtämisestä, vaan pysyvästi organisoidun taloudellisen kokonaisuuden siirtämisestä.

Työsopimuslain 7 §:n liikkeen luovutussäännöksen oli oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä katsottu vastaavan liikkeenluovutusdirektiivin liikkeenluovutuskäsitettä ja siten direktiivin tulkintaperiaatteita. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen liikkeenluovutusoikeuskäytäntöä tuli noudattaa työsopimuslain 7 §:n säännöstä tulkittaessa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen uusimmassa oikeuskäytännössä oli kiinnitetty huomiota kokonaisarviointiin ja siihen, säilyikö kyseiseen liiketoimintakokonaisuuden identiteetti. Tuomioissa oli todettu, ettei yksittäisen liikkeen luovutuksen edellytyksen puuttuminen ollut ratkaisevaa.

Service Center Helsinki Oy oli jatkanut täysin samanlaisen huoltotoiminnan harjoittamista identiteettiä muuttamatta kuin mitä Xerox Oy oli harjoittanut. Toiminta oli jatkunut keskeytyksettä.

Mikäli liikkeen luovutusta ei olisikaan tapahtunut, oli työsuhde Xerox Oy:hyn joka tapauksessa päättynyt.

Työntekijät olivat myös hyväksyneet, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus. Xerox Oy oli useassa yhteydessä todennut, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus, eikä yksikään siirtynyt työntekijä ollut ennen irtisanomisia väittänyt, että tästä ei olisi ollut kyse. Xerox Oy:llä oli 31.8.1999 käyty neuvottelu, johon osallistuivat yhtiön huoltojohtaja, henkilöstöjohtaja ja jaostopäällikkö sekä kaikki neljä siirtyvää työntekijää. Neuvottelussa oli todettu, että oli tapahtunut liikkeen luovutus ja sen perusteella työsuhde oli jatkunut seuraavana päivänä Service Center Helsinki Oy:n palveluksessa. Työntekijät olivat hyväksyneet tämän ja luovuttaneet Xerox Oy:lle henkilökorttinsa, avaimensa ja työsuhdeautonsa. He olivat näin tehneet normaalit työsuhteen päättymiseen liittyvät toimenpiteet. Työntekijät olivat olleet lähinnä kiinnostuneita käytännön asioista eli millä työvälineillä työtä seuraavana päivänä jatkettaisiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1999:71 osoitti, että ratkaisevaa ei ollut se, oliko kyseessä liikkeen luovutus vai ei, vaan se, että työnantaja oli tarjonnut työntekijälle mahdollisuutta jatkaa työsuhdetta uudessa yrityksessä entisin ehdoin. Kieltäytyessään tästä työntekijä ei ollut oikeutettu korvaukseen esimerkiksi työnantajan irtisanoessa hänet. Sekä Xerox Oy että Service Center Helsinki Oy olivat tehneet kaikkensa, että työntekijät voisivat jatkaa työsuhdettaan vanhoina työntekijöinä Service Center Helsinki Oy:n palveluksessa. Jos työntekijät eivät olisi halunneet ottaa tätä etua vastaan ja toimia tämän mukaisesti, ei työnantaja voinut olla vastuussa tästä.

Lisäksi väitteet siitä, etteikö kyseessä olisi ollut liikkeen luovutus, oli tehty vasta sen jälkeen, kun A ja B oli irtisanottu individuaaliperusteella.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Xerox Oy:n työnantaja-asema

Työtuomioistuin on esikysymyksenä ottanut erikseen ratkaistavaksi, onko Xerox Oy ollut työnantajavastuussa A:n ja B:n työsopimusten irtisanomisista.

Xerox Oy:n digitaalisten ja analogisten kopiokoneiden eli niin sanottujen GMO-koneiden huoltotoiminta on yhtiön kansainvälisen huoltostrategian mukaisesti siirretty vaiheittain helmi- ja syyskuussa 1999 Service Center Helsinki Oy:n hoidettavaksi. Xerox Oy:ltä helmikuussa siirretyissä tai lakkautetuissa huoltotoiminnoissa työskennelleet työntekijät olivat hyväksyneet työnantajan tarjouksen työsopimusten päättämisestä ja 250 000 markan suuruisesta kertakaikkisesta rahasuorituksesta. Osa huoltoteknikoista solmi uuden työsopimuksen Service Center Helsinki Oy:n kanssa. Elokuussa 1999 Xerox Oy on tarjonnut vastaavaa sopimusta viidelle tuolloin siirrettävissä huoltotoiminnoissa työskennelleelle huoltoteknikolle. Heistä vain yksi eli teknisten luottamusmies oli neuvottelujen jälkeen hyväksynyt työnantajan tarjouksen. Neljä muuta huoltoteknikkoa, heidän joukossaan A ja B, siirrettiin osana 31.8.1999 allekirjoitettua liikkeenluovutussopimusta 1.9.1999 lukien Service Center Helsinki Oy:n palvelukseen.

Service Center Helsinki Oy on sittemmin 2.12.1999 irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset. Kummankin työsopimuksen irtisanomisen perusteena on ollut varoituksesta huolimatta jatkunut heikko työsuoritus, työstä kieltäytyminen ja työnantajan määräysten noudattamatta jättäminen.

Teknisten Liitto TL on katsonut, että sekä A:n että B:n irtisanominen on ollut perusteeton ja että Xerox Oy mainittujen toimihenkilöiden tosiasiallisena työnantajana on irtisanomisista vastuussa. Xerox Oy:n ja Service Center Helsinki Oy:n välillä ei ollut tapahtunut liikkeen luovutusta eivätkä A ja B olleet siirtyneet viimeksi mainitun yhtiön palvelukseen. Kysymys on kantajaliiton mukaan ollut ainoastaan työvoiman siirtämisestä. Xerox Oy on siirtänyt työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden oman organisaationsa ulkopuolelle, mutta se ei ole voinut siirtää oikeutta työsuhteen päättämiseen kolmannelle niin, että se itse vapautuisi tähän liittyvästä vastuusta.

Työsopimuslain 7 §:n mukaan työsopimuksesta johtuvia oikeuksia, paitsi erääntynyttä saamista, ei työntekijä tai työnantaja voi toisen sopimuspuolen suostumuksetta siirtää kolmannelle. Kuitenkin saman lain 8 §:n mukaan työnantaja voi panna sijaansa toisen henkilön johtamaan tai valvomaan työtä. Sen sijaan lain 7 §:n mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle.

Työtuomioistuin toteaa, että A:lla ja B:llä ei ole voinut perustellusti olla epäselvyyttä Xerox Oy:n tarkoituksesta päättää heidän työsuhteensa. Heille oli tässä tarkoituksessa ensin tarjottu sopimusjärjestelyä, jollainen oli toteutettu huoltotoiminnan siirtämisen ensimmäisessä vaiheessa. Heille on ollut myös selvää, että työsuhteet siirtyvät uudelle omistajalle mahdollisessa liikkeen luovutustilanteessa, mikä vaihtoehto on esitetty heille 27.8.1999. He ovat 31.8.1999 luovuttaneet hallussaan olleen Xerox Oy:n omaisuuden takaisin yhtiölle ja siirtyneet työskentelemään 1.9.1999 lukien Service Center Helsinki Oy:n tiloihin. Lisäksi 31.8.1999 päivätyissä työtodistuksissa työsuhteen Xerox Oy:llä on todettu päättyneen samana päivänä liiketoiminnan luovutuksen johdosta. Näin ollen mikään Xerox Oy:n toiminnassa ei ole viitannut siihen, että kysymys olisi ollut vain työvoiman siirtämisestä Service Center Helsinki Oy:n käyttöön.

Vastaavasti Service Center Helsinki Oy:n palveluksessa A:n ja B:n ei ole näytetty ennen työsopimustensa irtisanomista vedonneen siihen, että mainittu yhtiö ei olisi heidän todellinen työnantajansa. Päinvastoin ainakin B:n on näytetty viitanneen kuukauden määräaikaan, joka työnantajalla on liikkeen luovutustapauksissa päättää työsuhde liikkeen luovutuksesta johtuvilla syillä. Vaikka Service Center Helsinki Oy ei ole tehnyt A:n ja B:n kanssa uusia kirjallisia työsopimuksia, tosiasiallisesti A ja B, samoin kuin kaksi muuta heidän kanssaan samanaikaisesti Xerox Oy:ltä siirtynyttä teknistä toimihenkilöä, ovat kuitenkin hyväksyneet Service Center Helsinki Oy:n työnantajakseen työskentelemällä yhtiön tiloissa sen lukuun ja sen johdon ja valvonnan alaisena sen maksamaa palkkaa vastaan.

Edellä todetut seikat työtuomioistuimen mielestä osoittavat, että siitä riippumatta, katsotaanko huoltotoimintojen siirto oikeudellisesti liikkeen luovutukseksi vai ei, A:n ja B:n työsopimussuhde Xerox Oy:öön on päättynyt 31.8.1999 ja että he ovat 1.9.1999 lukien olleet työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa Service Center Helsinki Oy:öön. Tämän vuoksi työtuomioistuimella ei ole kannevaatimusten ratkaisemiseksi tarvetta ottaa kantaa siihen, onko kysymyksessä olleiden huoltotoimintojen siirtoa Xerox Oy:ltä Service Center Helsinki Oy:lle pidettävä työsopimuslaissa tarkoitettuna liikkeen luovutuksena.

Johtopäätökset

Näyttämättä on jäänyt, että Xerox Oy olisi ollut A:n ja B:n irtisanomisten tapahtuessa työnantajan asemassa ja vastuussa irtisanomisten toimittamisesta. Näin ollen Xerox Oy ei ole velvollinen maksamaan vaadittuja irtisanomissuojasopimukseen perustettuja korvauksia. Vastaavasti myöskään Palvelualojen Toimialaliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Teknisten Liitto TL on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla kokonaan korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton ja Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulut. Palvelualojen Toimialaliitto ja Xerox Oy ovat ilmoittaneet kulujensa määräksi oikeudelle esitettyjen erittelyjen mukaisesti liitto 18 056 markkaa ja yhtiö 71 891, 47 (58 927,43 + alv 12 964,04) markkaa. Yhtiön palkkiolaskelma perustuu 1 000 markan tuntilaskutukseen. Teknisten Liitto TL on hyväksynyt Palvelualojen Toimialaliiton vaatimuksen määrän, mutta paljoksunut Xerox Oy:n vaatimaa korvausta katsoen kohtuulliseksi korvaukseksi asiamiehen palkkion osalta 30 työtuntia vastaavat 30 000 markkaa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n perusteella korvattavaksi tulee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat saman luvun 8 §:n 1 momentin mukaan muun muassa oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset.

Xerox Oy:n esittämässä palkkiolaskelmassa on eritelty asian hoitamiseksi tehdyt toimenpiteet, mutta siitä ei ilmene kuhunkin toimenpiteeseen käytetty aika. Ottaen huomioon asian vaikeusasteen ja laajuuden sekä asiamiehen Xerox Oy:n oikeuden valvomiseksi tarpeellisena pidettävän työn määrän työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvauksen määräksi 50 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teknisten Liitto TL velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton oikeudenkäyntikulut 18 056 markalla ja Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulut 50 000 markalla.

Tuomituille oikeudenkäyntikuluille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mansikkamäki, Tuulensuu, Vänttinen, Sulkunen ja Orpana jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen .

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Vänttinen, jonka lausuntoon jäsen Tuulensuu yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrän osalta totean, että Xerox Oy:n esittämässä oikeudenkuluvaatimuksessa eritellyt toimenpiteet ovat olleet erityisesti asian tavanomaisesta työsuhteen päättymisriidasta poikkeava luonne huomioon ottaen yhtiön oikeuden valvomiseksi tarpeellisia. Niistä yhtiölle aiheutuneita kustannuksia ei ole pidettävä kohtuuttomina.

Tämän vuoksi velvoitan Teknisten Liitto TL:n korvaamaan Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulut 71 891,47 markalla.

Jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta velvoitan Teknisten Liitto TL:n korvaamaan Xerox Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi määräksi arvioimallani 30 000 markalla.