Labor court dismisses union representative's claim that employer terminated contract without cause.

Työnantaja oli purkanut työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen varoituksista huolimatta jatkuneen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut sen jälkeen, kun työnantaja oli todennut työsuojeluvaltuutetun ja eräiden muiden iltavuorossa olleiden työntekijöiden lopettaneen työskentelyn noin kymmenen minuuttia ennen työvuoron päättymistä. Tätä ennen työsuojeluvaltuutetulle oli muutaman kuukauden sisällä annettu kolme varoitusta työvelvoitteen laiminlyöntien johdosta.

Kun työsuojeluvaltuutetulle annettujen muiden kuin yhden varoituksen syynä olleita työvelvoitteiden laiminlyöntejä oli pidettävä vähäisinä samoin kuin vähäisenä oli pidettävä työsopimuksen purkamista edeltänyttä työvelvoitteen laiminlyöntiä, ei työsuojeluvaltuutetun voitu katsoa varoituksista huolimatta toistuvasti ja olennaisesti laiminlyöneen työvelvoitteitaan siten, että työnantajalla olisi ollut yleissopimuksen mukaan oikeus purkaa työsuojeluvaltuutetun työsopimus. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työsuojeluvaltuutetun käyttäytymiseen liittyvät muut seikat olisivat muodostaneet sellaisen tärkeän syyn, jonka vuoksi työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa työsuojeluvaltuutetun työsopimus.

Työnantaja on velvoitettu suorittamaan työsuojeluvaltuutetulle korvausta yleissopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 44

KANTAJA Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

KUULTAVA M-Components Oy, Janakkala

ASIA Työehtosopimuksen vastainen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.5.2000

Pääkäsittely 19.6.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä 15.12.1997 allekirjoitetun metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevassa keskusjärjestöjen välillä solmitussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 LUKU

TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 47 f §:n 2 momentin (laissa 595/91) perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos työtuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erittäin painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, on edellä mainittu korvaus työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään neljän ja enintään 24 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimukseen osallisten välillä 27.11.1996 solmitussa metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMISTÄ KOSKEVIA YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan keskituntiansion mukaan ja irtisanomisajalta menetetyn vuosilomakorvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut M-Components Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle

metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena neljältä kuukaudelta yhteensä 37 868 markkaa 80 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien,

metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan lomapalkkasopimuksen perusteella lomakorvausta irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä syntyneenä vahinkona neljältä kuukaudelta yhteensä 4 260 markkaa 25 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien ja

metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan TT-SAK yleissopimuksen 4.3 kohdan perusteella korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisen päättämisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 201 178 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n sekä M-Components Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Taustaa

A oli työskennellyt M-Components Oy:n palveluksessa hitsaajana ja koneistajana 22.1.1990 alkaen. Työnantaja oli purkanut hänen työsopimuksensa 23.11.1998. Työsuhteen päättymishetkellä A:n keskituntiansio oli ollut 59 markkaa 17 penniä.

A oli toiminut työntekijöiden valitsemana työsuojeluvaltuutettuna vuosina 1998 - 1999. A oli valittu pääluottamusmieheksi 23.11.1998 yhtiön sosiaalitiloissa järjestetyssä luottamusmiesvaalissa. M-Components Oy:n työnjohto oli ollut tietoinen pääluottamusmiesvaalien järjestämisestä samoin kuin siitä, että A oli valittu pääluottamusmieheksi. Tästä huolimatta hänen työsopimuksensa oli samana päivänä purettu.

Joka tapauksessa jo työsuojeluvaltuutetun asemansa perusteella A oli nauttinut parempaa työsuhdeturvaa kuin tavallinen työntekijä, koska työsuojeluvaltuutetun työsuhdetta ei työehtosopimuksen mukaan voitu päättää ilman työntekijöiden enemmistön suostumusta. Työsopimuksen päättäminen oli myös mahdollista ainoastaan työsopimuksen purkuperusteella.

Kirjallisen työsuhteen purkuilmoituksen mukaan A oli varoituksesta huolimatta jatkanut työvelvoitteen laiminlyöntiä 20.11.1998, jonka seurauksena yhtiö oli ilmoittanut purkavansa työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella. Työsuhteen purkamista koskevassa ilmoituksessa oli myös viitattu aikaisempiin varoituksiin.

Työsopimuksen purkamiseen liittyvät tapahtumat

Välitön syy A:n työsuhteen purkamiseen oli ollut väitetty työvelvoitteen laiminlyönti 20.11.1998. Mainittuna päivänä A, kuten eräs toinenkin työntekijä, jonka työsuhde oli myös purettu, oli työskennellyt iltavuorossa. Iltavuoron oli ollut määrä päättyä kello 23. A oli yhdessä mainitun toisen työntekijän kanssa ollut lopettamassa päivän töitään noin kello 22.50. A ei ollut tuolloin ollut poistumassa työpaikalta, vaan hän oli yhdessä toisen työntekijän kanssa huolehtinut siitä, että työpaikalta sammutetaan valot, koneet ja laitteet sekä tehdään muut vastaavat toimenpiteet.

Hieman ennen kello 23 työpaikalle oli saapunut toimitusjohtaja. Hän oli tehnyt tapahtumista sellaisen johtopäätöksen, että A oli lopettanut työt liian aikaisin ja oli tämän vuoksi katsonut A:n syyllistyneen työvelvoitteen laiminlyöntiin. Tämä toimitusjohtajan johtopäätös oli kuitenkin ollut väärä, sillä työntekijät olivat työvelvoitteensa mukaisesti hoitaneet työhönsä liittyviä lopetustehtäviä. He eivät olleet poistuneet työpaikalta ennen kuin vasta kello 23:n jälkeen. Työsopimuksen purkaminen oli ollut lain ja työehtosopimuksen vastainen toimenpide, sillä työnantajalla ei olisi ollut oikeutta edes työsopimuksen irtisanomiseen.

Oikeudellinen arviointi

A:n työsopimuksen purkaminen oli johtunut tosiasiassa hänen työsuojeluvaltuutetun asemastaan. Työsopimuksen purkamista oli nimittäin edeltänyt Hämeen työsuojelupiirin työsuojelutarkastuskäynti yhtiön toimitiloissa. Tässä 3.11.1998 suoritetussa työsuojelutarkastuksessa oli todettu useita puutteita työsuojeluun liittyvissä asioissa. Yrityksen työpaikkakulttuurin huomioon ottaen voitiin perustellusti epäillä, että M-Components Oy:n johto ei ollut katsonut "hyvällä" työsuojeluvaltuutetun ominaisuudessa tarkastuksessa mukana ollut A:ta, joka oli saanut kärsiä tästä työsopimuksen purkamisen muodossa.

Ennen työsopimuksen purkamista M-Components Oy oli antanut A:lle perusteettomia varoituksia. Myös näiden takana oli ollut toisaalta A:n asema työsuojeluvaltuutettuna ja toisaalta se, että yhtiö oli halunnut päästä eroon hankalista työntekijöistä. Tämän yhtiö oli toteuttanut vaihtamalla työntekijöitä. Yhtiö oli nimittäin irtisanonut useita ammattitaitoisia työntekijöitä ja palkannut heidän sijaansa uusia työntekijöitä.

A oli myös joutunut työsuhteensa aikana yhtiön työnjohdon painostuksen kohteeksi. M-Components Oy:n työpaikan ilmapiiri oli ollut hyvin tulehtunut syksyllä 1998 ja tämä oli myös vaikuttanut A:n ja hänen kanssaan 20.11.1998 työssä olleen työntekijän työsopimusten purkamisiin.

A:n kahvitauot olivat saattaneet joskus venyä, mutta tämä oli ollut tavallaan talon tapa. Vastapainona tälle työntekijät olivat suostuneet joustamaan työajoissa. Työntekijöiden joustamisista työajoissa työnantaja oli työntekijöiden käsityksen mukaan saanut enemmän hyötyä kuin mitä työnantajalle oli aiheutunut haittaa siitä, että työntekijöiden kahvi- ynnä muut tauot olivat mahdollisesti venyneet.

Jos A:n katsottaisiin syyllistyneen työaikojen noudattamisen osalta jonkinasteiseen huolimattomuuteen, kysymys oli korkeintaan järjestysmääräysten rikkomisesta. Tämä ei oikeuttanut työnantajaa purkamaan työsuojeluvaltuutetun asemassa olevan työntekijän työsuhdetta.

Yhtiön työpaikkakulttuurista osoituksena oli muun muassa se, että A:n työsopimuksen purkamista ja muidenkin asioiden selvittämistä työnantaja oli pyrkinyt vaikeuttamaan kieltäytymällä ottamasta vastaan liittojen neuvottelijoita.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry on vastauksessaan, johon M-Components Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja M-Components Oy ovat vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja työnantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kiistämisen perusteet

Tausta ja työsopimuksen purkamiseen johtaneet syyt

A oli kanteessa mainituin tavoin toiminut työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna, mutta sen sijaan A:lle ei ollut syntynyt metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 2a ja 3 §:n mukaisesti luottamusmiesasemaa. M-Components Oy:ssä ei ollut paikallisesti sovittu, että pääluottamusmiehen tehtäviä hoitaa työsuojeluvaltuutettu. Ammattiosasto ei myöskään ollut ilmoittanut valitusta luottamusmiehestä työnantajalle kirjallisesti. A:n väitetyllä pääluottamusmiehen asemalla ei muutoinkaan tämän asian yhteydessä ollut oikeudellista merkitystä.

A:lle oli annettu ensimmäinen varoitus 8.7.1996. Varoituksen syynä oli ollut koko päivän kestänyt luvaton poissaolo, jolle A ei edes jälkeenpäin ollut ilmoittanut mitään syytä.

Seuraava varoitus A:lle oli annettu 15.6.1998. Varoitus oli johtunut siitä, että A ei selvistä ohjeista huolimatta ollut käyttänyt hiomatyössä silmäsuojaimia, vaikka asiaan oli erityisesti kiinnitetty huomiota Hämeen työsuojelupiirin 4.5.1998 tekemässä työsuojelutarkastuksessa. Tarkastusta koskevassa pöytäkirjassa oli käsihiomakoneiden suojuksista ja käytöstä todettu seuraavaa: "Erityistä huomiota on kiinnitettävä hiomatyökalujen oikeaan asentamiseen ja suojavälineiden käyttöön. Työntekijän on puolestaan koneiden käytössä noudatettava annettuja ohjeita, asianmukaista huolellisuutta ja varovaisuutta."

A oli ollut tietoinen suojavälineiden käytöstä, koska hän itse oli ollut mukana työsuojelutarkastuksessa. Asiaa oli käsitelty myös työsuojelutoimikunnan kokouksessa 15.12.1997. Paikalla olivat olleet sekä pääluottamusmies että silloinen työsuojeluvaltuutettu. Kokouksessa oli nimenomaan todettu, että henkilösuojaimia oli käytettävä ja että muussa tapauksessa teko katsottaisiin työvelvoitteen laiminlyönniksi. Asiaa oli siten korostettu erityisesti sekä työnantajan että henkilöstön edustajien taholta.

Seuraavan varoituksen A oli saanut 10.7.1998. Varoitus oli johtunut luvattomasta poissaolosta. A:n työvuoro oli alkanut aamulla kello 6, mutta hän oli saapunut työhön vasta kello 11.46. Myöhästymisen syyksi A oli ilmoittanut pommiin nukkumisen, joten myöhästymiselle ei ollut ollut hyväksyttävää syytä.

Viimeisen varoituksen A oli saanut 18.8.1998. A oli tuolloin leimannut ruokatauon päättymään kello 11. Tästä huolimatta hän oli jatkanut taukoa siten, että hän oli istuskellut työtoverinsa kanssa työpöytänsä lähettyvillä vielä kello 11.10 aloittamatta työntekoa. Paikalle tullut toimitusjohtaja oli tämän vuoksi antanut hänelle varoituksen työvelvoitteen laiminlyönnistä.

Seuraavana maanantaina eli 23.11.1998 toimitusjohtaja oli tarkistanut tuotantopäälliköltä, oliko työn lopettamisesta edellisenä perjantaina ennen normaalin työajan päättymistä kello 23 sovittu hänen kanssaan jotakin. Tuotantopäällikön mukaan mitään normaalista poikkeavaa ei ollut sovittu. Tämän vuoksi toimitusjohtaja oli A:n usean laiminlyönnin vuoksi päättänyt purkaa tämän työsopimuksen. Koska A ei ollut ollut paikalla, purkamisilmoitus oli lähetetty hänelle postitse. Tuossa vaiheessa toimitusjohtajalla ei ollut ollut tietoa A:n väitetystä pääluottamusmiesasemasta.

Yrityksen liiketoiminta oli vaihtanut omistajaa 18.6.1996. Aikaisemman omistajan henkilökohtaisten ongelmien vuoksi työvelvollisuuden noudattaminen työpaikalla oli heikentynyt. Työaikoja ei ollut aina noudatettu eikä työtä suoritettu niin kuin olisi pitänyt.

Yhtiön nykyisen toimitusjohtajan tultua yhtiön omistajaksi hän oli puuttunut työn tekemiseen ja työaikojen noudattamiseen. Työn aloittamis- ja lopettamisajan, kahvitaukojen sekä ruokatunnin keston osalta asiasta oli keskusteltu useaan otteeseen henkilöstön ja sen edustajien kanssa. Asian tärkeys oli tullut täysin selväksi koko henkilökunnalle. Työnantajalla oli ollut oikeus ja yrityksen menestymisen kannalta myös velvollisuus puuttua siihen, että työntekijät täyttivät työvelvoitteensa. Mikäli M-Components Oy ei olisi edellyttänyt työntekijöiltä sovittujen työaikojen noudattamista, olisi asiakaspalvelu sekä kannattavuus häiriintyneet huomattavasti. Yritys oli jo joutunut maksamaan sopimussakkoja ja menettänyt asiakkaita aikataulun pettämisen vuoksi.

Yhtiön tuotantopäällikkö oli myös tullut kerran iltavuoron loppupuolella yhtiön tiloihin ja huomannut työntekijöiden lopettaneen työnteon selvästi ennen työajan päättymistä. Henkilökunnalle oli tuolloinkin pidetty puhuttelu asian johdosta, joten asian vakavuus ei ollut voinut olla kenellekään epäselvä.

Annettujen varoitusten lisäksi A oli syyllistynyt myös muuhun moitittavaan toimintaan. M-Components Oy oli muun muassa kerran joutunut Valmetin tilauksen vuoksi pyytämään työntekijöitä viikonlopun ajaksi ylitöihin. A oli tuolloin työntekijöiden puolesta ilmoittanut, että ylitöihin suostutaan vain, mikäli niistä maksetaan suuremmat korvaukset kuin mitä työehtosopimus edellytti. A:n menettelyä mainitussa tilanteessa ei voitu pitää asianmukaisena.

Edellä mainittujen varoitusten lisäksi A:lle oli annettu suullisia huomautuksia työvelvoitteen laiminlyönneistä. A:n toimintaan työsuojeluvaltuutettuna työnantaja ei ollut ollut tyytymätön, vaan työsuojeluvaltuutetun tehtävät A oli hoitanut hyvin. Hänen laiminlyöntinsä olivatkin liittyneet hänen normaaleihin työntekijätehtäviinsä.

Työpaikalla ei ole ollut tapana se, että kahvi- ja muut tauot venyvät. Kahvituntien ylitykset eivät myöskään liittyneet mitenkään työaikajoustoihin. Yhtiössä oli tammikuuhun 1998 saakka ollut käytössä paikallinen sopimus työajan järjestämisestä. Tässä sopimuksessa oli selvästi määritelty työaikaa koskevat sopimusehdot ja pelisäännöt. Käytössä ei ollut ollut mitään epämääräistä puolin ja toisin tapahtuvaa joustojärjestelmää siten, että työnantaja joustaisi muun muassa kahvitauoissa ja työntekijät tekisivät vastavuoroisesti pitempää päivää.

Oikeudellinen arviointi

Työnantajalla oli ollut työntekijästä johtuva tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen. Purkaminen ei ollut johtunut hänen työsuojeluvaltuutetun asemastaan vaan tapahtuneista työvelvoitteen ja työturvallisuutta koskevien ohjeiden laiminlyönneistä. M-Components Oy oli joutunut päättämään joidenkin muidenkin henkilöiden työsuhteet, mutta näille työnantajan toimenpiteille oli ollut lain ja työehtosopimuksen mukaiset perusteet.

Työnantajan taholta A:ta ei ollut millään tavoin painostettu työntekijänä eikä työsuojeluvaltuutettuna. A:n olisi työsuojeluvaltuutetun asemassaankin tullut täyttää työsopimuksen mukaiset työvelvoitteensa ja toimia työnantajan työnjohto-oikeuden puitteissa antamien määräysten mukaisesti. A ei kuitenkaan ollut näin menetellyt.

Oikeuskäytännössä (muun muassa TT 1991-4) vastaavanlaiset työvelvoitteen laiminlyönnit oli katsottu riittäväksi perusteeksi työsopimuksen purkamiselle. Tässä tapauksessa työnantaja oli jo pidemmän aikaa kiinnittänyt erityistä huomiota työajan noudattamiseen, joten A oli ollut tietoinen asian merkityksestä työnantajalle. Häntä oli myös useaan otteeseen varoitettu työajan noudattamiseen liittyvistä ja muistakin laiminlyönneistä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. A:n työsuhde ja sen purkaminen

A on työskennellyt M-Components Oy:n palveluksessa hitsaajana ja koneistajana 22.1.1990 - 23.11.1998. Yhtiö on viimeksi mainittuna päivänä purkanut A:n työsopimuksen. Purkamisen syyksi on ilmoitettu A:n varoituksista huolimatta jatkunut työvelvoitteen laiminlyönti 20.11.1998, minkä vuoksi työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

Työsopimuksen purkamisajankohtana A on toiminut työpaikan työsuojeluvaltuutettuna.

2. Työsopimuksen purkuperusteet

A:n työsopimuksen purkaminen on tapahtunut sen johdosta, että työnantaja on katsonut A:n syyllistyneen 20.11.1998 työvelvoitteen laiminlyöntiin hänen lopetettuaan työskentelyn ennen työajan päättymistä. Työnantaja on tämän työvelvoitteen laiminlyönnin lisäksi viitannut työsopimuksen purkuperusteina A:lle 8.7.1996 luvattoman poissaolon johdosta annettuun varoitukseen sekä työvelvoitteiden laiminlyönneistä 15.6.1998, 10.7.1998 ja 20.8.1998 annettuihin varoituksiin. Näissä kirjallisissa varoituksissa on todettu, että ellei varoituksista oteta vaarin, voidaan työsuhde purkaa. Työnantaja on ilmoittanut A:n syyllistyneen myös muuhun moitittavaan menettelyyn. Näin on tapahtunut tilanteessa, jossa työnantaja on kiireellisen tilauksen vuoksi pyytänyt työntekijöitä ylitöihin ja A on ilmoittanut, että ylitöihin suostutaan vain, mikäli ylitöistä maksetaan suuremmat korvaukset kuin mitä työehtosopimus edellyttää. Lisäksi A:lle on työnantajan mukaan annettu suullisia huomautuksia työvelvoitteen laiminlyönneistä.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut esitettyjä purkuperusteita seuraavasti:

2.1. Varoitus 8.7.1996

Työtuomioistuimessa kuullun yhtiön toimitusjohtajan B:n mukaan edellä mainittu varoitus on annettu A:lle luvattomasta poissaolosta, jonka kestoa toimitusjohtaja ei tarkemmin muistanut. Kysymys oli kuitenkin ollut useita tunteja kestäneestä poissaolosta. A ja luottamusmies eivät tuolloin olleet vastustaneet varoituksen antamista. Todistajana kuultu tuotantopäällikkö C on kertonut, että kysymys oli ollut koko päivän kestäneestä poissaolosta. Todistaja ei muistanut, oliko A tuolloin ilmoittanut syytä poissaololle. A on poissaolosta kuultuna kertonut, että hän ei muista, mistä syystä varoitus on annettu.

Edellä mainitussa varoituksessa on todettu, että se on voimassa vuoden. Seuraava varoitus A:lle on annettu lähes kahden vuoden päästä tämän varoituksen antamisesta.

2.2. Varoitus 15.6.1998

A:lle on annettu 15.6.1998 varoitus työvelvoitteen laiminlyönnistä. Varoituksen syynä on ollut se, että A on annetuista ohjeista huolimatta laiminlyönyt silmäsuojaimien käytön hiomatyössä.

Työpaikalla 15.12.1997 pidetyssä työsuojelutoimikunnan kokouksessa oli käsitelty muun muassa henkilösuojainten käyttöä. Kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan hitsaustyössä työntekijältä edellytetään kuulosuojainten, hitsauskypärän, suojalasien ja turvakenkien käyttöä. Pöytäkirjassa on myös todettu, että henkilösuojaimia on tämän jälkeen käytettävä ja että muussa tapauksessa teko katsotaan työvelvoitteen laiminlyönniksi.

B:n mukaan henkilökohtaisten suojaimien ja koneiden suojaimien käytön laiminlyönti on ollut ongelma työpaikalla, minkä vuoksi asiaan oli otettu kantaa työsuojelupäällikön ja työsuojelutoimikunnan toimesta. Toimitusjohtaja oli 15.6.1998 tavannut A:n hiomasta kulmahiomakoneella ilman suojaimia. Koska kysymyksessä oleva suojaimien käyttöasia oli ollut esillä useissa keskusteluissa, ei B kertomansa mukaan ollut nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin varoituksen antamisen A:lle. B:n mukaan työsuojeluun liittyvät asiat A oli hoitanut hyvin ja pyrkinyt vaikuttamaan tässä myös muihin työntekijöihin.

C:n kertoman mukaan aikaisemmin työpaikalla oli ollut tapana, että muun muassa kulmahiomakoneen suojia ei käytetty. Suojavälineiden käytön laiminlyömisestä oli aluksi annettu huomautuksia. Työsuojelutoimikunnan kokouksessa oli sittemmin tehty päätös, että suojavälineiden käyttämättä jättäminen muodostaa työvelvoitteen laiminlyönnin.

Todistajana kuullun entisen pääluottamusmiehen D:n mukaan kiireisessä työssä ja pienen työtehtävän yhteydessä suojalasien käyttö saattaa unohtua. Tästä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole annettu varoituksia muille kuin A:lle.

A itse on kertonut kysymyksessä olevan varoituksen antamiseen johtaneesta tapauksesta, että työn aloitettuaan hän oli havainnut, että hänellä ei ollut suojaimia. Tämän jälkeen hän oli korjannut tilanteen. Kysymys oli tuolloin ollut lyhyen sauman puhdistustyöstä. A on kertonut muutoin käyttäneensä suojavälineitä, mutta kysymyksessä olevassa työssä ne olivat epähuomiossa jääneet pois. Työsuojeluvaltuutetun aseman vuoksi hän oli pyrkinyt olemaan esimerkkinä muille suojavarusteiden käytössä. A:n mukaan työnantaja oli havainnut myös muita vastaavia tapauksia, joissa suojaimia ei ollut käytetty. A:n mukaan kenellekään muulle ei kuitenkaan ollut annettu asian johdosta varoitusta.

2.3. Varoitus 10.7.1998

A:lle on annettu edellä mainittu varoitus työvelvoitteen laiminlyönnistä 9.7.1998. Varoitus on johtunut luvattomasta poissaolosta A:n jäätyä saapumatta kello 6 alkaneeseen työvuoroonsa. A oli tullut tuona päivänä työpaikalle vasta kello 11.46.

A on kertonut soittaneensa aamulla työnantajan edustajalle ja ilmoittaneensa autonsa akun olevan tyhjä ja tulevansa töihin sen jälkeen, kun hän saa vierailulle tulevalta sukulaiseltaan auton. A ei muistanut, oliko hän ilmoittanut poissaolosta heti vai mahdollisesti vasta tunnin tai kahden päästä. A ei myöskään muistanut varmasti sitä, kenelle työnantajan edustajalle hän oli ilmoituksen tehnyt. A asuu noin 13 kilometrin päässä työpaikalta, eikä hänen kotoaan ole julkisia kulkuyhteyksiä työpaikalle.

B:n mukaan A oli syytä ilmoittamatta jäänyt kysymyksessä olevana päivänä pois työstä. Toimitusjohtajan mukaan A oli tuolloin vain ilmoittanut riittäväksi menettelyksi sen, että työntekijä työvuoron aikana ilmoittaa, että ei tule työhön. Työpaikan käytäntönä on, että puhelinsoitot ja muut ilmoitusluontoiset asiat kirjataan työnjohtajan pöydällä olevaan päiväkirjaan. Kysymyksessä olevan päivän kohdalla A:ta koskeva ainoa tieto oli, että hän oli nukkunut pommiin.

Työtuomioistuin toteaa, että A on esitetyn selvityksen mukaan 9.7.1998 saapunut työvuoroonsa lähes kuusi tuntia myöhässä. Epäselväksi on jäänyt, oliko A ilmoittanut työnantajalle mahdollisesta myöhästymisestään jo ennen työpaikalle saapumista vai oliko hän tehnyt ilmoituksen vasta työhön saavuttuaan. Kantajan taholta ei kuitenkaan ole edes väitetty, että A olisi saanut työnantajan edustajalta luvan tulla töihin vasta niin myöhään kuin oli tapahtunut.

2.4. Varoitus 20.8.1998

C:n mukaan työaikojen noudattaminen on ollut esillä työntekijöille pidetyissä palavereissa ja työntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Myös todistajana kuultu tuotannonsuunnittelija E on kertonut, että omistajanvaihdoksen jälkeen työajat ja niiden noudattaminen oli selvitetty henkilökunnalle sekä kirjallisesti että suullisesti. Työpaikalla ei ole ollut käytäntönä ruoka- ja kahvituntien ylittäminen.

A:nkin mukaan uuden omistajan aikana työpaikalla on kiinnitetty erityistä huomiota työaikoihin sekä tiedotustilaisuuksissa että kirjallisilla tiedotteilla. A on kertomansa mukaan 18.8.1998 ruokatauolta palattuaan ja kellokortin leimattuaan istunut 2-4 minuutin ajan polttamassa tupakan loppuun ja keskustelemassa työtoverinsa kanssa.

A ei esitetyn selvityksen mukaan ole kysymyksessä olevana päivänä ryhtynyt työhön välittömästi leimattuaan ruokailutaukonsa loppuneeksi. Töiden aloittaminen on kuitenkin viivästynyt korkeintaan noin 10 minuutilla.

2.5. Työsuhteen purkamiseen johtaneet tapahtumat

A on kertonut kysymyksessä olevan illan tapahtumista, että hän oli toimitusjohtajan tullessa töihin jo lopettanut varsinaisten töidensä tekemisen ja ollut kellokorttitelineen luona. A:n mukaan työnantaja oli edellyttänyt työntekijöiden tekevän valojen sammutukset, ovien sulkemiset ja muut lopettamistyöt työajan päättymisen jälkeen omalla ajalla.

D:n mukaan valojen sammuttamiset, ovien sulkemiset, kompressorin sammuttaminen ja muut vastaavat työt työajan päättyessä vievät noin 10 minuuttia. Pääluottamusmiehen mukaan työntekijät tekevät nämä työt työaikana, koska niihin kuluneelta ajalta ei erillistä palkkaa makseta.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, onko työnantajan taholta nimenomaisesti todettu, että lopetustyöt työvuoron päättyessä tulee tehdä vasta sen jälkeen, kun työaika on leimattu päättyneeksi. Kysymyksessä olevana iltana osa lopetustöistä oli ollut vielä tekemättä ennen työajan päättymistä. Työntekijät olivat mainitussa iltavuorossa lopettaneet varsinaiset omat työnsä ennen työajan päättymistä. Töiden lopettaminen on saattanut tapahtua myös jonkin verran aikaisemmin kuin mitä lopetustöiden hoitaminen työaikana olisi edellyttänyt. Kysymys on kuitenkin ollut vain pienehköstä työajan noudattamisen laiminlyönnistä.

2.6. Muut purkuperusteet

Työnantajan mukaan varoituksen lisäksi A:lle on annettu suullisia huomautuksia työvelvoitteen laiminlyönneistä. Selvitystä ei ole kuitenkaan esitetty siitä, minkä laatuisista laiminlyönneistä on ollut kysymys ja koska huomautuksia mahdollisesti on annettu.

C:n mukaan hän oli toukokuussa 1998 erään kiireellisen työn johdosta kysynyt työntekijöitä työhön viikonlopun ajaksi. A oli tuolloin työntekijöiden vastauksena esittänyt, että työntekijät tulevat työhön, jos siitä saa rahaa riittävästi. C oli keskustellut asiasta toimitusjohtajan kanssa ja lopputuloksena oli ollut, että työntekijöiden vaatimuksiin ei ollut suostuttu vaan työ oli jätetty vastaanottamatta silläkin uhalla, että kysymyksessä oleva asiakas menetettäisiin. Kysymyksessä olevan tapahtuman johdosta työnantajan taholta ei A:han ole kohdistettu mitään toimenpidettä.

3. Purkuperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4 §:n 3 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että työsuojeluvaltuutettu on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita. Työsopimuslain viimeksi mainitun kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

A:lle on annettu 8.7.1996 varoitus luvattoman poissaolon johdosta. Kirjallisen varoituksen mukaan varoitus on voimassa vuoden. Kun seuraava varoitus A:lle on annettu vasta lähes kahden vuoden päästä tästä, ei työnantaja enää työsopimuksen purkamisen perusteena voi vedota tähän vuonna 1996 annettuun varoitukseen.

A on saanut 15.6.1998 varoituksen sen johdosta, että hän oli annetuista ohjeista huolimatta jättänyt käyttämättä hiomatyössä suojalaseja. A on ollut tietoinen ohjeista ja siitä, että ohjeiden laiminlyönti katsotaan työvelvoitteen laiminlyönniksi. Kysymyksessä ollut työ on kuitenkin ollut pienehkö ja suojavälineiden käyttämättä jättämisen tässä tilanteessa on katsottava johtuneen lähinnä ajattelemattomuudesta. A:n laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä eikä hänen muussa yhteydessä ole näytetty syyllistyneen vastaavaan menettelyyn.

A on saanut 10.7.1998 varoituksen luvattomasta poissaolosta. A ei ollut ilmoittanut poissaolostaan asianmukaisesti eikä näin pitkälle poissaololle ole esitetty riittävän asiallista syytä.

A:lle 18.8.1998 annettu varoitus on johtunut ruokatauon jälkeen tapahtuneesta työn aloittamisen viivästymisestä. A on ollut tietoinen työnantajan työajan tarkkaa noudattamista koskevista vaatimuksista, mutta tästä huolimatta hän ei ollut aloittanut työskentelyä välittömästi ruokailutauolta palattuaan. Kysymyksessä oleva työvelvoitteen laiminlyönti on kuitenkin ollut kestoltaan vähäinen. Samankaltaiseen vähäiseen rikkomukseen A on syyllistynyt 20.11.1998 lopettaessaan työt vähän ennen työajan loppumista.

A:lle on ennen työsuhteen purkamista annettu kesällä 1998 kolme varoitusta työvelvoitteiden laiminlyönneistä. Varoituksista 15.6. ja 18.8.1998 annetut ovat johtuneet vähäisiksi katsottavista työvelvoitteiden laiminlyönneistä, jollaisena myös työsuhteen purkamista edeltänyttä tapahtumaa on työtuomioistuimen mielestä pidettävä. A:lle on edellä mainittujen työvelvoitteiden laiminlyöntien lisäksi annettu 10.7.1998 varoitus luvattomasta poissaolosta.

Kun muiden edellä mainittujen kuin 10.7.1998 annetun varoituksen syynä olleet työvelvoitteen laiminlyönnit on arvioitu vähäisiksi, ei A:n työtuomioistuimen mielestä voida katsoa varoituksista huolimatta toistuvasti ja olennaisesti laiminlyöneen työvelvoitteitaan siten, että työnantajalla olisi ollut yleissopimuksen 4 §:n 3 kohdan mukaan oikeus purkaa hänen työsopimuksensa. Työnantajan työsopimuksen purkamisen tueksi esittämien A:n käyttäytymiseen liittyvien muiden seikkojen ei myöskään ole näytetty muodostaneen sellaista tärkeää syytä, jonka vuoksi työnantajalla olisi ollut oikeus A:n työsopimuksen purkamiseen.

4. Korvausvelvollisuus

M-Components Oy:llä ei ole ollut yleissopimuksen mukaisia perusteita A:n työsopimuksen purkamiseen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditun irtisanomisajan palkan ja saamatta jääneen lomakorvauksen, joita ei ole määriltään kiistetty, sekä korvausta yleissopimuksen vastaisen työsuhteen purkamisen johdosta. Tätä korvausta määrättäessä otetaan korottavana seikkana huomioon A:n työsuojeluvaltuutetun asema. A:n omalla menettelyllään antama aihe työsopimuksen purkamiseen on puolestaan otettu huomioon korvauksen määrää alentavana seikkana. Korvausta määrättäessä on otettu huomioon myös se, että A:n työttömyys työsuhteen purkamisen jälkeen on kestänyt vain muutaman päivän. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 115 000 markkaa.

5. Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja M-Components Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut. Metallityöväen Liitto on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 26 614 markkaa, mikä on Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja M-Components Oy:n puolesta myönnetty kohtuulliseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa M-Components Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 37 868 markkaa 80 penniä ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 4 260 markkaa 25 penniä, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien.

M-Components Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena yleissopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta 115 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 17.4.2000 lukien.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja M-Components Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 26 614 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Sutelan lausunto:

Yhdyn tuomion perusteluihin sen purkuperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset osan kolmannen kappaleen toiseen lauseeseen saakka.

Tämän jälkeen tuomiossa todetusta poiketen katson, että A:n olisi työsuojeluvaltuutetun asemastaan johtuen tullut kiinnittää erityistä huomiota suojalasien käyttöön, mistä syystä niiden käyttämättä jättäminen on hänen kohdallaan työvelvoitteen laiminlyönti työn vähäisyydestä riippumatta.

A on saanut 10.7.1998 varoituksen luvattomasta poissaolosta. Hän ei ollut ilmoittanut poissaolostaan asianmukaisesti eikä näin pitkälle poissaololle ole esitetty riittävän asiallista perustetta.

A:lle 18.8.1998 annettu varoitus on johtunut ruokatauon jälkeen tapahtuneesta työn aloittamisen sellaisesta viivästymisestä, jota voidaan pitää vähäisenä, vaikka A on ollut tietoinen työnantajan vaatimuksesta noudattaa työaikaa tarkasti. A:n työaikarikkomus 20.11.1998 on sinällään vähäinen. Koska A on laiminlyönyt velvoitteensa noudattaa työaikaansa 18.8.1998 ja saanut siitä varoituksen, uutta laiminlyöntiä ei voida arvioida yksittäisenä tapauksena. Toistuva samasta syystä johtuva laiminlyönti ei ole vähäinen.

A:lle on ennen työsuhteen purkamista annettu kesällä 1998 kolme varoitusta työvelvoitteen laiminlyönneistä. Varoitus 18.8.1998 on katsottava vähäisestä laiminlyönnistä johtuvaksi. A:lle on edellä mainitun työvelvoitteen laiminlyönnin lisäksi annettu varoitukset 15.6.1998 työvelvoitteen laiminlyönnistä sekä 10.7.1998 luvattomasta poissaolosta ja lisäksi hän on uudelleen laiminlyönyt työvelvoitteensa 20.11.1998.

Edellä todetuin perustein katson, että A on laiminlyönyt työvelvoitteitaan niin toistuvasti ja olennaisesti, että M-Components Oy ei ole purkaessaan A:n työsuhteen rikkonut yleissopimuksen määräyksiä.

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Metallityöväen Liitolla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi M-Components Oy:n ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen ja määrään, että M-Components Oy ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET saavat pitää hyvänään oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimen enemmistön katsottua A:n työsuhteen purkamisen työehtosopimuksen vastaiseksi olen tuomittavien korvausten osalta työtuomioistuimen tuomiolauselman kannalla.