Union rep's dismissal upheld for repeated duty breaches despite prior warnings under collective agreement.

Työnantaja oli 22.6.1999 purkanut pääluottamusmiehen työsopimuksen työntekovelvoitteiden laiminlyönnin perusteella pääluottamusmiehen poistuttua työpaikalta kesken työpäivän. Pääluottamusmiehelle oli aiemmin annettu varoitukset työvelvoitteiden laiminlyönnin johdosta 27.5.1998 ja 1.4.1999.

Tuomiossa on katsottu, että ensimmäisen varoituksen antamisesta ei ollut kulunut niin pitkää aikaa, että varoitus olisi menettänyt merkityksensä työsopimuksen päättämisperusteena. Vasta pääkäsittelyssä esitetty väite varoitusten sisällöllisestä puutteellisuudesta on jätetty huomiotta.

Pääluottamusmiehen oli näytetty toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksista huolimatta jättäneen työvelvoitteensa täyttämättä. Työnantajalta ei tässä tilanteessa voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista, joten sillä oli ollut luottamusmiessopimuksen mukainen peruste purkaa pääluottamusmiehen työsopimus.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 40

KANTAJA Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

KUULTAVAT Turun Sarjatuote Ky,

Rusko A, Turku B, Naantali

ASIA Pääluottamusmiehen työsopimuksen purkaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.4.2000

Pääkäsittely 12.6.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välisen 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleen työehtosopimuksen osana noudatetaan 15.2.1990 allekirjoitettua metalliteollisuuden luottamusmiessopimusta. Luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin (IML 20 §:n 2 momentissa) on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut työtuomioistuinta

velvoittamaan Turun Sarjatuote Ky:n sekä sen vastuunalaiset yhtiömiehet A:n ja B:n suorittamaan C:lle yhteisvastuullisesti metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen 4 §:n perusteella korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 183 600 markkaa korkolain mukaisine korkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien,

velvoittamaan Turun Sarjatuote Ky:n sekä sen vastuunalaiset yhtiömiehet A:n sekä B:n suorittamaan yhteisvastuullisesti C:lle metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojasopimuksen perusteella irtisanomisajan palkkaa yhdeltä kuukaudelta 9 180 markkaa korkolain mukaisine korkoineen 22.7.1999 lukien,

tuomitsemaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n maksamaan työehtosopimuslain 9 §:n perusteella hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta, ja

velvoittamaan Turun Sarjatuote Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen.

Perusteet

C työskenteli työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Turun Sarjatuote Ky:n palveluksessa 13.10.1997 - 22.6.1999. C:n työtehtäviin kuuluivat esivalmistus- ja kokoonpanotehtävät yhtiön työkaluosastolla. Työsuhteen päättyessä hänen kuukausipalkkansa oli 9 180 markkaa.

Työnantaja purki C:n työsuhteen 22.6.1999 työstä kieltäytymisen takia. Työsuhteen purkuhetkellä C oli sekä työntekijöiden pääluottamusmies että työsuojeluvaltuutettu. C valittiin pääluottamusmieheksi huhtikuussa 1998 silloisen pääluottamusmiehen irtisanoutuessa työsuhteestaan. C valittiin 6.11.1998 uudelleen pääluottamusmieheksi kaudeksi 1999 - 2000. Työsuojeluvaltuutettuna C toimi 27.4.1998 lähtien sen jälkeen, kun aikaisempi työsuojeluvaltuutettu luopui tehtävästä.

C sai ensimmäisen kirjallisen varoituksen 27.5.1998. Varoituksen syyksi ilmoitettiin työvelvoitteen laiminlyönti. Varoitus koski C:n poissaoloa työpaikalta lauantaina 23.5.1998, joka oli työpäivä johtuen arkipyhästä eli helatorstaista. C oli pyytänyt vapaapäiväksi kyseistä lauantaita, jolloin oli ollut hänen veljensä 50-vuotispäivä. Hän olisi pitänyt tuolloin työajan tasaamispäivän eli niin sanotun pekkaspäivän. C:n käsityksen mukaan 23.5.1998 ei ollut sellaista akuuttia työvoiman tarvetta, joka olisi vaatinut hänen työpanostaan. Työnantaja ei ollut myöntänyt C:lle pekkaspäivää kyseiseksi päiväksi. Tällöin C ilmoitti, että hän pitää kyseisen lauantain palkattomana vapaana. C jäi pois työstä kyseisenä päivänä.

C:n lisäksi tuona lauantaina oli poissa työstä viisi muutakin työntekijää. Kaikki työntekijät saivat poissaolon johdosta varoituksen. C oli jo tuossa vaiheessa työnantajan erikoistarkkailun alla ja näin ollen hänen saamansa varoituksen merkitystä on arvioitava tältä pohjalta. Lisäksi C:lle 27.5.1998 annettu varoitus oli vanhentunut työsopimuksen purkuperustetta arvioitaessa, joten sillä ei tästäkään syystä ollut merkitystä.

Toinen varoitus C:lle annettiin 1.4.1999. Tämänkin varoituksen syynä oli ilmoitettu työstä kieltäytyminen. Varoitus annettiin kuitenkin ilman todellista syytä ja perustetta. C työskenteli normaalisti ammattinsa ja työsopimuksensa ehtoihin liittyvissä työtehtävissä 31.3.1999, kun työnjohtaja toi C:lle noin kello 15.15 täysin yllättäen täytettäväksi listan, johon C:n piti arvioida työpaikan alumiinilevyjen määrä. Koska työpäivä oli päättymässä kello 15.30 ja koska mainittu tehtävä ei ollut aikaisemmin kuulunut C:n työtehtävien piiriin, C kirjoitti listaan vain maininnan, että levyjä oli riittävästi. Muuhun C:llä ei tuossa tilanteessa ollut aikaa.

Seuraavana päivänä 1.4.1999 C:lle annettiin aamulla uusi lista, johon työnantaja oli merkinnyt levyjen vahvuudet. Saatuaan tarkemmat ohjeet tämän inventaariolistan täyttämiseksi ryhtyi C työhön, joskin hän suoritti samaan aikaan myös työsopimuksensa mukaista työtä. Inventaariolista valmistui C:n toimesta 6.4.1999, jolloin hän antoi listan työnantajalle. Työnantaja kuitenkin tulkitsi tapahtumaketjun jostain syystä siten, että C olisi kieltäytynyt työtehtävistä. C oli kuitenkin suorittanut työnantajan antaman työtehtävän. Tästä huolimatta hänelle ei maksettu lainkaan palkkaa työpäivältä 1.4.1999.

Inventaariolistan tekeminen ei kuulunut C:n työsopimuksen mukaisiin töihin, mutta C oli siitä huolimatta tehnyt annetun työtehtävän. Inventaariolistan oli aina aikaisemmin täyttänyt työnjohtoon kuuluva henkilö. Työnantajan 1.4.1999 antama varoitus ei siten perustunut tosiasioihin, mutta osoitti työnantajan käytöstä, joka oli otettava huomioon tuomittavan korvauksen määrässä.

Työnantaja järjesti henkilökunnalleen perjantaina 18.6.1999 liikuntapäivän, jolloin työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua työnantajan järjestämään matkaan kello 14 alkaen. Niillä, jotka eivät liikuntapäivän tapahtumiin osallistuneet, oli työntekovelvoite. C oli saanut 17.6.1999 kutsun yhteistoimintasopimuksen mukaisiin neuvotteluihin tiistaiksi 22.6.1999. Yhteistoimintaneuvottelujen aiheeksi ilmoitettiin yhtiön lomautustarve. Kun C oli käyttänyt luottamusmiesvapaitaan huomattavasti alle sovitun tuntimäärän, lähti C hakemaan lomautusuhan johdosta neuvoja ammattiosaston toimistosta. C katsoi tämän suoranaiseksi velvollisuudekseen ja kun hänellä ei ollut kesken mitään ammattiinsa kuuluvia työtehtäviä, lähti hän keskustelemaan lomautusuhasta ammattijärjestönsä edustajan kanssa.

Maanantaina 21.6.1999 C saapui työpaikalle normaalisti ja ryhtyi työskentelemään. Kahvitauolla C keskusteli muiden työntekijöiden kanssa muun muassa lomautusjärjestelyistä. Päivällä kello 11.30 ruokatunnin alettua C ilmoitti työnjohtajalle, että hän oli varannut ajan työterveyslääkäriltä. C:n käsi oli kipeytynyt ja ranteeseen oli ilmaantunut turvotusta sekä patti. Työterveyslääkäri totesi, että kyseessä oli rasitusvamma ja arvioi työkyvyttömyyden kestävän 21. - 24.6.1999. Vaikka C oli sairauslomalla, tuli hän työpaikalleen tiistaina 22.6.1999, koska silloin oli tarkoitus neuvotella työntekijöiden lomautustarpeesta. Tuolloin C antoi sairauslomatodistuksen työnjohtajalle. Käytyjen neuvottelujen jälkeen työnjohtaja ilmoitti C:lle, että tämän työsopimus puretaan.

Vaikka C:n poissaolo 23.5.1998 katsottaisiinkin luvattomaksi poissaoloksi, tulee työsopimuksen purkuperustetta arvioitaessa ottaa huomioon, että kyseessä oli lauantaiksi osunut työpäivä, joka oli C:n veljen 50-vuotispäivä ja että C itse ehdotti, että kyseessä oleva päivä olisi niin sanottu pekkaspäivä tai palkatonta lomaa. Vaikka työnantaja ei poissaololle antanutkaan suoranaista lupaa, oli olosuhteita kokonaisuudessaan arvioiden kuitenkin katsottava, että C:n menettely ei tässä tapauksessa ollut erityisen moitittavaa, puhumattakaan, että se olisi osoittanut erityistä piittaamattomuutta työnantajan työnjohto-oikeutta kohtaan. Pikemminkin kyse oli järjestysmääräysten rikkomisesta, joka ei muodostanut työsopimuksen purkuperustetta.

C ei kieltäytynyt työnantajan määräämistä työtehtävistä 1.4.1999. Toisaalta työnantaja syyllistyi tapahtuman yhteydessä työsopimusrikkomukseen, kun se jätti maksamatta C:lle palkan tehdyistä töistä.

Myöskään perjantaina 18.6.1999 C ei ollut kieltäytynyt työtehtävästä. C lähti työpaikalta noin kello 14 eli puolitoista tuntia ennen työajan päättymistä. Tuon ajan hän käytti luottamusmiestehtävien hoitoon, koska oli saanut edellisenä päivänä tietoonsa työntekijöitä uhkaavan lomautustarpeen. Koska C ei ollut muutoinkaan käyttänyt täysimääräisesti luottamusmiesvapaitaan, puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut lisäksi oikeutettu pitämään vapaata myös työsuojeluvaltuutetun asemansa vuoksi, ei minkäänlaisesta työvelvoitteen laiminlyönnistä voinut olla kyse.

Työnantajan antamien varoitusten taustalla oli työnantajan halu päättää pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työsopimus. Vastaajayhtiö tunnettiin Turun seudulla työpaikkana, jossa työntekijöiden vaihtuvuus oli suuri. Työntekijät irtisanoutuivat poikkeuksellisen usein kyseessä olevan työnantajan palveluksesta syistä, jotka liittyivät työympäristöön ja -ilmapiiriin. Tämän johdosta työntekijät eivät käytännössä joutuneet edes työvoimaviranomaisen karenssiin irtisanoutuessaan itse työsuhteistaan.

C:n työsuhde kesti noin kolme vuotta ja se aika, jonka hän toimi sekä pääluottamusmiehenä että työsuojeluvaltuutettuna, oli C:lle henkisesti erittäin raskasta aikaa. Hän joutui luottamusmiesasemassaan työnantajan painostustoimenpiteiden kohteeksi, mikä ilmeni muun muassa useina puhutteluina. Työnantaja määräsi C:n työsuhteensa loppuajaksi eli noin kolmeksi viikoksi täysin toisarvoisiin työtehtäviin, mikä loukkasi hyvänä ammattimiehenä tunnettua C:tä. C määrättiin muun muassa silppuamaan auton mattoja ja purkamaan jääkaappeja. Tämä työ ei vaadi minkäänlaista ammattitaitoa. Työnantajan tarkoituksena oli saada C itse irtisanoutumaan työsuhteestaan, mutta kun tämä ei onnistunut, otti työnantaja työsopimuksen päättämisperusteeksi C:n poissaolon työpaikalta 18.6.1999.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli laiminlyönyt asian yhteydessä valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työnantajaa kohtaan työsuhteen palauttamiseksi tai asian sopimiseksi. Työnantajaliiton tiedossa oli työpaikan aiemmat ongelmatapaukset ja myös työntekijäpuolen selvitys, joka osoitti, että C:tä painostettiin työnantajan taholta. Ottaen huomioon C:n asema pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna olisi Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n täytynyt ryhtyä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi. Liittotason neuvotteluissa työnantajaliitto katsoi, että työnantaja oli menetellyt asiassa oikein.

Asian pääkäsittelyssä Metallityöväen Liitto on lisäksi huomauttanut, etteivät varoitukset ole myöskään sisältönsä puolesta olleet asianmukaisia. Niissä ei ollut varoitukselta edellytettävällä tavalla ilmoitettu mahdollisuudesta päättää työsuhde, jos varoituksen antamisen taustalla ollut väitetty työvelvoitteiden vastainen menettely toistuu.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET, jonka lausumaan Turun Sarjatuote Ky, A ja B ovat yhtyneet, ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa mainitut tiedot C:n työsuhteen kestosta ja palkasta olivat oikeat. C:n työtehtäviin olivat kuuluneet kanteessa mainittujen tehtävien lisäksi myös muut työnantajan osoittamat työntekijätehtävät.

C oli toiminut pääluottamusmiehenä, mutta sen sijaan paikallisesti ei ollut sovittu metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 2a §:n mukaisesti, että Turun Sarjatuote Ky:ssä pääluottamusmies hoitaisi työsuojeluvaltuutetun tehtäviä. Työnantajan edustajiin ei ollut oltu missään yhteydessä ennen työsuojeluvaltuutetun valitsemista.

Ensimmäisen varoituksen tapahtumat sijoittuivat vuoden 1998 helatorstaiviikolle. C oli tullut ennen lauantaipäiväksi 23.5.1998 sattunutta työpäivää ilmoittamaan työnantajalle, että hänen tulisi saada lauantai 23.5.1998 vapaapäiväksi. C ei ollut tuolloin maininnut veljensä 50-vuotispäivästä tai pekkaspäivän käytöstä kyseisenä päivänä. C kävi asiaan liittyvät keskustelut kahden työnantajan edustajan kanssa. Työnantajan edustajat nimenomaan kielsivät C:tä olemasta poissa töistä lauantaina, koska se oli normaali työpäivä. Nimenomaisesta kiellosta huolimatta hän oli poissa lauantain 23.5.1998.

C ei ollut työnantajan erityistarkkailun alla. Varoituksen antaminen tilanteessa, jossa työntekijä normaalina työpäivänä oli poissa vastoin nimenomaista työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamaa käskyä ja muutenkin selvästi perusteetta, ei missään tapauksessa voinut tarkoittaa työntekijän erikoistarkkailua. Turun Sarjatuote Ky oli toiminut tilanteessa asiallisesti, eikä sillä ollut mitään velvollisuuksia antaa C:lle tai muille työntekijöille tältä osin mitään erivapauksia. Myöskään pääluottamusmiehen asema ei tältä osin tuonut C:lle mitään erivapauksia. Metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan luottamusmies oli velvollinen noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja ja työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

Toisen varoituksen antamiseen johtanut tapahtumainkulku alkoi keskiviikkona 31.3.1999, kun työnjohtaja antoi C:lle tehtäväksi inventaariolistan laatimisen nimellismittaisten alumiinilevyjen kokonaismäärästä. Kyseinen inventaario tehdään säännönmukaisesti kaksi kertaa vuodessa ja lisäksi aina tarpeen vaatiessa. Inventaarion tekijä vaihtelee työtilanteen mukaan. Inventaarion saattoi tehdä työnjohtaja tai joku esivalmistelussa työskentelevistä työntekijöistä. Missään tapauksessa kysymys ei ollut vain työnjohdolle kuuluvasta tehtävästä. Osa työntekijöistä teki inventaariolistan jopa oma-aloitteisesti. Tehtävä ei ollut C:n työsopimuksen vastaista työtä.

Inventaariolistalla verrataan kirjanpidossa olevaa levymäärää varastossa olevaan levymäärään. Suurin osa levyistä on C:n työpisteen vieressä. Pieni osa levyistä on lisäksi ulkovarastossa. C:n tehtävänä oli laskea ainoastaan täysimittaisten levyjen määrä. Tämä helpotti tehtävää entisestään. Levyjen laskeminen kestää 15 - 30 minuuttia. C:llä ei ollut kyseessä olevana ajankohtana kesken muuta työtehtävää, joten hänellä olisi ollut hyvin aikaa suoritta alumiinilevyjen laskeminen. C kuitenkin kieltäytyi siitä ilman pätevää syytä. Työnjohtaja ilmoitti välittömästi C:lle, ettei tämän käytös ollut hyväksyttävää ja vaati työtehtävän suorittamista.

Seuraavana aamuna eli torstaina 1.4.1999 C kieltäytyi työvuoron alkaessa toistamiseen inventaarion teosta. Tämän johdosta tuotantopäällikkö keskusteli C:n kanssa, mutta keskustelu ei johtanut mihinkään tulokseen. C ei edelleenkään ilmoittanut kieltäytymiselleen hyväksyttävää syytä, vaan väitti, että jos levyjä puuttuu, häntä tultaisiin syyttämään varastamisesta. Tuotantopäällikkö ilmoitti tuolloin erikseen C:lle, ettei tällä ollut mitään vastuuta mahdollisesti puuttuvista levyistä. C kieltäytyi edelleen hänelle määrätyn työn tekemisestä. Tuotantopäällikkö ilmoitti edellä kuvatun jälkeen joutuvansa antamaan C:lle kirjallisen varoituksen, mikäli tämä kieltäytyy edelleen tekemästä hänelle osoitettua työtä. C kieltäytyi vielä suorittamasta työtä ja tuotantopäällikkö antoi hänelle kaksi tuntia harkinta-aikaa.

Koska C ei harkinta-aikanaan muuttanut päätöstään, antoi tuotantopäällikkö hänelle kirjallisen varoituksen 1.4.1999 kello 12. Varoituksesta huolimatta C edelleen kieltäytyi tekemästä inventaariota, eikä hänelle osoitettu muuta työtä kyseisenä päivänä. Työpäivän päätyttyä C toimitti työnjohtajalle inventaariolistan, johon oli kirjoitettu "Levyjä on riittävästi". Ottaen huomioon aikaisemmin kerrotun inventaarion tarkoituksen, ei tämän kaltaisella ilmoituksella ollut merkitystä. C:lle oli täysin selvää, millä tavoin inventaario tuli laatia. Tuotantopäällikkö ilmoitti C:lle, ettei tämän laatima lista ollut hyväksyttävä.

Inventaarion laadintaan palattiin seuraavan kerran pääsiäispyhien jälkeen tiistaina 6.4.1999. C kieltäytyi kyseisenä aamuna edelleen inventaarion tekemisestä. C toimitti viimein 6.4.1999 noin kello 9.30 inventaariolistan työnantajan edustajalle.

C kieltäytyi siten usean kerran vielä varoituksen jälkeen hänelle annetusta hyvin helposta ja yksinkertaisesta, hänen toimenkuvaansa täysin kuuluvasta työtehtävästä. Pääluottamusmiehen asema ei antanut C:lle mitään erivapauksia. Hänelle ei maksettu palkkaa työpäivältä 1.4.1999, koska hän edellä kerrotun mukaisesti tällöin useaan kertaan kieltäytyi hänelle osoitetun työtehtävän tekemisestä, eikä hänelle tämän vuoksi osoitettu muita tehtäviä.

Työnantaja antoi C:lle useita tilaisuuksia suorittaa hänelle määrätty tehtävä. Siitä huolimatta hän jatkuvasti kieltäytyi tehtävän suorittamisesta. Työnantajan menettely oli kärsivällistä, vaikka Turun Sarjatuote Ky:llä olisi jo tuolloin ollut oikeus purkaa C:n työsuhde. Työnantajan menettely ei ollut tilanteessa mitenkään moitittavaa.

Turun Sarjatuote Ky järjesti perjantaina 18.6.1999 työntekijöilleen liikuntapäivän Säkylässä. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistujat saivat käyttää puolitoista tuntia työpäivästään kello 14 alkaen liikuntapäivään. Niille henkilöille, jotka eivät osallistuneet liikuntapäivään, päivä oli normaali työpäivä. C ei osallistunut liikuntapäivään, joten hänen tuli olla normaalisti työssä kello 15.30 saakka.

Tuotantopäällikkö kävi ennen lähtöään liikuntapäivän viettoon noin kello 13.45 tarkastamassa työtilanteen tehdastiloissa. Tällöin tuotantopäällikkö havaitsi esivalmistuksessa työskennelleen C:n siivoavan paikkoja. D kysyi tähän syytä, koska siivoaminen suoritetaan yleensä noin kello 15 ennen työpäivän päättymistä. C ilmoitti tällöin olevansa lähdössä kello 14 kotiin. Tuotantopäällikön kysyessä syytä aikaisempaan kotiin lähtöön vetosi C siihen, että myös urheilupäivään osallistujat voivat lähteä pois aiemmin. Tuotantopäällikkö kertoi tällöin C:lle tämän tiedossa aivan varmasti olleen seikan, että liikuntapäivään osallistumattomille päivä oli täysin normaali työpäivä ja samalla tuotantopäällikkö kielsi C:tä lähtemästä normaalia aikaisemmin kotiin.

C ei edellä kerrotussa keskustelussa kertonut mitään luottamusmiesvapaan käytöstä tai neuvottelusta ammattiosaston toimistossa. C poistui vastoin nimenomaista kieltoa työpaikalta noin kello 14. Muut liikuntapäivään osallistumattomat työntekijät työskentelivät normaalin työpäivän.

Maanantaina 21.6.1999 C ei ilmoittanut mitään syytä poissaololleen. Tuotantopäällikkö selvitti tilannetta samana päivänä ja tarkisti C:n perjantailta tekemät tuntilaput. Tuolloin tuotantopäällikkö havaitsi, että C oli merkinnyt tuntilappuihin perjantaille tehneensä täyden 8 tunnin työpäivän, vaikka hän todellisuudessa oli oman myöntämänsäkin mukaan ollut työssä vain 6,5 tuntia. C oli tietoisesti tehnyt virheelliset merkinnät palkanlaskun perusteena oleviin tuntilappuihin. Tuotantopäällikkö korjasi tuntilaput vastaamaan totuutta. C:n tuntilapussa ei myöskään ollut merkintää luottamusmiesvapaan käyttämisestä, vaan siinä oli työnumero T99064/1001. Luottamusmiesvapaan tunnus olisi ollut 9000/3.

Ennen kuin tuotantopäällikkö ehti ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin, poistui C työterveyslääkärin luo aamupäivällä ja oli poissa lopun työpäivän ilmoittamatta poissaololleen mitään syytä. Vasta seuraavana päivänä saadun tiedon mukaisesti työterveyslääkäri oli arvioinut C:n olevan työkyvytön ajanjakson 21. - 24.6.1999. C ilmoitti myös maanantailta 21.6.1999 virheelliset tiedot tuntilappuunsa. Tuntilapun mukaan hän olisi tehnyt normaalin 8 tunnin työpäivän. Sairausaikaa, jota ei oltu edes ilmoitettu työnantajalle, tai lääkärintarkastusaikaa ei koskaan merkitty tuntilappuun työajaksi.

Tiistaina 22.6.1999 C tuli työpaikalle noin kello 12. Tuotantopäällikkö pyysi hänet tämän jälkeen tiloihinsa. C:lle varattiin tuolloin tilaisuus tulla kuulluksi purkamisperusteen johdosta. Hän ei tuolloinkaan millään tavoin viitannut käyttäneensä perjantain poissaolotuntejaan luottamusmiesvapaana. Ainoaksi selitykseksi hän antoi henkilökohtaiset menot. Kuulemistilaisuuden jälkeen tuotantopäällikkö purki C:n työsuhteen.

C oli edellä kerrotun mukaisesti kolmeen eri kertaan varoituksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa olemalla luvatta ja perusteetta pois töistä ja kieltäytymällä työnteosta.

C:n myöhemmin esittämät perusteet poissaololleen eli veljen 50-vuotispäivä, työajan tasaamisvapaan käyttäminen ja luottamusmiesvapaiden käyttäminen tulivat esille vasta työsuhteen purkamisen johdosta laaditussa erimielisyysmuistiossa. Työntekijä ei voinut oma-aloitteisesti ilman lupaa ja vielä vastoin nimenomaista kieltoa jäädä perusteetta pois työpäivänään. Poissaoloon ei oikeuttanut edes se, että työntekijä katsoi hänelle kuuluvan työajan tasaamisvapaan kyseiselle työpäivälle.

C ei voinut vastoin nimenomaista kieltoa poistua työpaikalta perusteenaan luottamusmiesvapaa. Luottamusmiesvapaiden käytöstä tuli sopia työnantajan kanssa ja niistä tuli myös ilmoittaa työnantajalle. Tässä tapauksessa C ei ollut edes perustellut poissaoloaan tapahtumahetkellä luottamusmiesvapaalla, vaan tarkoituksellisesti uhmannut työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamaa määräystä. C:lle oli ollut täysin selvää, että kaikki tehtaan työntekijät, jotka eivät osallistuneet liikuntapäivään, tekivät normaalin työpäivän. C ei edes purkamistilaisuudessa vedonnut luottamusmiesvapaiden käyttöön.

Purkamisperusteen olemassaoloa vahvisti vielä se seikka, että C oli edellä todetuin tavoin antanut palkanlaskennan perusteeksi virheellisen tuntilapun. Hän oli merkinnyt tuntilappuihin olleensa työssä perjantaina 18.6.1999 8 tuntia, vaikka todellinen työaika oli 6,5 tuntia sekä 21.6.1999 jäälleen 8 tuntia, vaikka tehty työaika työterveyslääkärillä käynnin vuoksi oli todellisuudessa vain 4 tuntia. C:n toiminta oli epärehellistä ja työsopimuslain uskollisuusvelvoitteen vastaista. Tälläkään perusteella työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää C:n työsuhteen jatkamista.

Purkuperusteen olemassaoloa arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon, että C oli työsuhteensa ajan pitänyt kahvitaukoja, jota työehtosopimus ei tunne. C:tä oli huomautettu useita kertoja näistä ylimääräisistä 15-20 minuuttia kestäneistä tauoista. Lisäksi C:llä oli tapana pari kertaa kuukaudessa poistua työkohteesta 5-10 minuuttia ennen työajan päättymistä.

Ensimmäinen, toukokuussa 1998 annettu varoitus ei ollut vanhentunut. Varoituksen syy oli hyvin samankaltainen työvelvoitteen laiminlyönti kuin toisessa varoituksessa ja purkamisessa. Jokaisessa tapauksessa C toimi vastoin työnantajan edustajan työnjohto-oikeutensa nojalla antamia määräyksiä. C:n käytös osoitti, ettei hän ollut ottanut varoituksista opikseen.

Turun Sarjatuote Ky:n työntekijöiden vaihtuvuudesta ja työvoimaviranomaisten suhtautumisesta yritykseen kerrotut tiedot eivät pitäneet paikkaansa. C:tä ei ollut myöskään sijoitettu loppuaikoina toisarvoisiin työtehtäviin. Hän oli tehnyt normaaleja hänelle ja muille työntekijöille kuuluvia tehtäviä.

C:n tapauksessa ei ollut kysymys luottamusmiessopimuksessa mainituista järjestysmääräyksistä. Järjestysmääräysten rikkomisena voitiin pitää lähinnä lieviä tahattomia myöhästymisiä tai joitain pieniä työsääntöjen rikkomisia. Edellä kerrotun mukaisesti nyt oli kysymys suoranaisten työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamien määräysten tahallisesta noudattamatta jättämisestä. C:n menettely oli siten erityisen moitittavaa ja työvelvoitteiden laiminlyöntiin tuli suhtautua vakavasti. C:n lyhyt työttömyysjakso ja oma käytös oli otettava huomioon mahdollista korvausta alentavana seikkana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. C:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

Levyseppä C on työskennellyt Turun Sarjatuote Ky:n palveluksessa esivalmistus- ja kokoonpanotehtävissä 13.10.1997 - 22.6.1999. C on toiminut työpaikan pääluottamusmiehenä huhtikuusta 1998 lukien.

C:n työsuhde on purettu 22.6.1999 C:n poistuttua työpaikalta luvatta kesken työpäivän 18.6.1999.

2. Työsopimuksen purkuperusteet

Työnantaja on 18.6.1999 tapahtuneen luvattoman poissaolon lisäksi vedonnut työsopimuksen purkuperusteina C:n työvelvoitteiden täyttämättä jättämiseen tämän oltua vastoin nimenomaista kieltoa ja perusteetta poissa työstä 23.5.1998, sekä työstä kieltäytymiseen C:n jätettyä noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa C:lle antamaa määräystä tehdä työsopimuksensa mukaista työtä 31.3. - 1.4.1999. Näiden edellä mainittujen tapahtumien johdosta C oli saanut kirjalliset varoitukset 27.5.1998 ja 1.4.1999. Lisäksi C oli työnantajan mukaan tehnyt työtuntilistoihin vääriä merkintöjä, pitänyt luvattomia kahvitaukoja sekä laiminlyönyt noudattaa työaikaa.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut esitettyjä purkuperusteita seuraavasti.

2.1. Varoitus 27.5.1998

Turun Sarjatuote Ky:n vastuunalainen yhtiömies B on kertonut, että helatorstaiviikon perjantaina 22.5.1998 joukko työntekijöitä puhemiehenään C oli ilmoittanut, että he eivät aio tulla töihin seuraavana päivänä eli lauantaina. C oli perusteeksi sanonut, etteivät työntekijät tee töitä lauantaina. B oli ilmoittanut kyseessä olevan lauantain olevan työehtosopimuksen mukainen työpäivä ja jolleivät työntekijät tuolloin ole työpaikalla, on kyseessä työvelvollisuuden laiminlyöminen. Siinä tilanteessa jää vain yksi mahdollisuus eli antaa kirjallinen varoitus. Mistään mahdollisista syntymäpäivistä ei tuossa yhteydessä ollut puhetta eikä B:n muistaman mukaan myöskään työajan lyhennyspäivän pitämisestä lauantaina. C:lle ja muille lauantaina luvatta työstä pois jääneille annettiin seuraavana maanantaina kirjallinen varoitus.

Suunnittelija E on todistajana kertonut, että työntekijät eivät keskenään päässeet yksimielisyyteen työskentelemisestä helatorstaina. Tämän vuoksi päätettiin, että kaikki ovat poissa helatorstaina, mutta saman viikon lauantai on työpäivä. Todistajalta ei ollut kysytty lupaa olla poissa työstä lauantaina eikä mistään syntymäpäivistä ole todistajan kanssa keskusteltu.

C on itse työtuomioistuimessa kertonut pyytäneensä B:ltä helatorstaiviikon lauantaita vapaapäiväksi tai mahdollisuutta käyttää tuolloin pekkasvapaata. B ei kuitenkaan ollut suostunut C:n pyyntöön, jolloin hän oli suutuksissaan ilmoittanut pitävänsä lauantaina niin sanotun rokulipäivän.

Todistajana kuultu levyseppä F on kertonut olleensa yksi niistä työntekijöistä, jotka olivat jääneet pois työstä helatorstaiviikon lauantaina 23.5.1998. Vapaapäiviä voi yleensä käyttää omien asioidensa hoitamiseen sopimalla siitä työnantajan kanssa. Tässä tapauksessa työnantaja ei kuitenkaan sopinut asiasta ja poissaolo vähennettiin palkasta.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että C on ollut luvatta poissa työstä lauantain 23.5.1998.

2.2. Varoitus 1.4.1999

Tuotantopäällikkö D on todistajana kertonut, että kuultuaan G:ltä C:n kieltäytyneen inventaariolistan laatimisesta hän oli mennyt kysymään C:ltä syytä kieltäytymiseen. Tämä oli väittänyt, että häntä tullaan syyttämään varastamisesta, jos inventaario ei täsmää kirjanpidon kanssa. Todistaja ei ollut aiemmin kuullut, että varastosta olisi epäilty varastetun alumiinilevyjä. Hän oli selittänyt C:lle, että tarkoitus oli ainoastaan verrata kirjanpidossa olevaa määrää tuotannossa olevaan määrään ilman, että ketään tullaan syyttämään. Todistaja oli samana aamuna kehottanut uudelleen C:tä laatimaan listan ruokatunnin päättymiseen mennessä uhalla, että hänelle muutoin annetaan kirjallinen varoitus. Kun C ei edelleenkään ollut listaa laatinut, hänelle annettiin kirjallinen varoitus. D:n kertoman mukaan C oli sitten seuraavana pääsiäisen jälkeisenä työpäivänä laatinut vaaditun inventaariolistan.

C on kertonut olleensa siivoamassa työpistettään G:n antaessa 31.3.1999 kello 15.07 tehtäväksi inventoida alumiinilevyt. C oli hermostunut tehtävästä, jonka ei katsonut kuuluvan itselleen ja merkinnyt lomakkeelle, että levyjä on riittävästi. C:lle oli 1.4. tuotu uusi lista ja ilmoitettu, ettei yleisluontoinen tieto levyjen riittävyydestä vastannut inventaarion tarkoitusta. C oli vastannut, ettei inventaariolistan tekeminen kuulunut hänen tehtäviinsä ja jos hän inventaarion tekisi, eikä hänen laskemansa määrä vastaisi kirjanpidon tietoja, syytettäisiin häntä levyjen puuttumisesta. C ei laatinut inventaariolistaa 1.4., vaan seuraavana pääsiäisen jälkeisenä työpäivänä 6.4.1999. C:n arvion mukaan inventaarion tekoon olisi kulunut noin tunti, mutta hän oli käyttänyt tähän vastentahtoisesti tekemäänsä työhön koko päivän. C:n tiedossa ei ollut, että työntekijät olisivat aiemmin joutuneet inventaariota tekemään, vaan siitä olivat aina vastanneet työnjohtajat.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että C on useaan otteeseen kieltäytynyt tekemästä alumiinivaraston inventointia. Metallityöväen Liitto ei ole työtuomioistuinkäsittelyn yhteydessä selvittänyt, millä tavoin haitallisesti pelkästään inventaarion tekeminen olisi voinut vaikuttaa C:n asemaan. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että C:llä olisi ollut perusteita olla tekemättä vaadittua työtä. Inventaariolistan laatimisesta kieltäytyessään C:n on laiminlyönyt työntekovelvoitteensa.

2.3. Luvaton poissaolo 18.6.1999

D on kertonut, että perjantaina 18.6.1999 järjestettiin liikuntapäivä, johon osallistuvat työntekijät poistuivat bussilla työpaikalta kello 14. Niillä, jotka eivät osallistuneet liikuntapäivään, oli normaali työpäivä kello 15.30 saakka. Todistaja oli vähän ennen kello 14 kiertänyt tuotannon eri pisteissä tarkistamassa, että kaikilla työpaikalle jäävillä oli työtä. Tällöin hän oli havainnut C:n ja erään toisen esivalmistuksen työntekijän olevan siivoamassa työpistettään. He olivat ilmoittaneet, että koska muutkin lähtevät vapaalle, niin hekään eivät jää työhön. Todistaja oli toistuvasti todennut, että kyseisten työntekijöiden kuului olla työpaikalla puoli neljään saakka. Mistään luottamusmiesvapaiden pitämisestä ei ollut puhetta. Kuultaessa C:tä asian johdosta tiistaina 22.6. tämä oli kertonut selityksenä työstä poistumiselleen, että hän oli saanut puhelun perjantaina puolilta päivin ja hänellä oli ollut sen vuoksi henkilökohtaisia menoja.

D on edelleen kertonut, että luottamusmies sai hoitaa tehtäviään vapaasti tehdasalueella, mutta sieltä poistumisesta kesken työpäivän oli sovittava työnantajan kanssa.

Turun Sarjatuote Ky:n toimitusjohtaja A on kertonut, että työpaikan liikuntapäivänä 18.6.1999 olivat liikuntatapahtumaan osallistujat poistumassa työpaikalta kello 14. Niiden työntekijöiden, jotka eivät osallistuneet liikuntapäivän tapahtumiin, tuli työskennellä normaalisti kello 15.30 asti. Vähän ennen kello 14 tuotantopäällikkö D oli tullut kertomaan, että kaksi työntekijää oli katsonut itsensä oikeutetuiksi lähtemään pois töistä muiden lähtiessä ulkoilupäivän viettoon. A oli käynyt kohta kello 14 jälkeen ja toisen kerran noin puoli tuntia myöhemmin hallissa, jossa oli tuolloin työskennellyt kymmenkunta henkilöä. C, joka ei ollut osallistunut liikuntapäivän tapahtumiin, kuten myöskään edellä viitattu toinen työntekijä eivät tuolloin olleet työpaikalla.

Toimitusjohtajan mukaan ohutlevypuolen tilauskanta oli vähentynyt siinä määrin, että 17.6.1999 oli sen yksikön työntekijöille ja pääluottamusmiehelle annettu neuvotteluesitys lomauttamisista. Pääluottamusmies saattoi tehdasalueella hoitaa luottamustehtäviään varsin vapaasti, mutta hänen tuli sopia tehdasalueelta poistumisesta, mikäli luottamusmiestehtävien hoitaminen sitä työaikana edellytti.

C on myöntänyt poistuneensa 18.6.1999 ilman työnantajan lupaa ammattiosaston toimistoon keskustellakseen lomautusuhasta. Työnantaja oli jättänyt C:lle kutsun yhteistoimintasopimuksen mukaiseen neuvotteluun edellisenä päivänä. Neuvottelu oli tarkoitus pitää 22.6. ja tässä tilaisuudessa oli tarkoitus käsitellä lomautustarvetta. C:n mukaan työnantajalta piti saada lupa luottamusmiesvapaiden käyttöön, ja sellaisen C oli nytkin yrittänyt saada, mutta työnjohtajia ei ollut ollut paikalla. C oli työsopimuksen purkutilanteessa 22.6. siinä määrin järkyttynyt, ettei ollut kyennyt siinä vaiheessa kertomaan olleensa 18.6. iltapäivällä luottamusmiesvapaalla.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että C on 18.6.1999 poistunut työpaikalta kesken työpäivän luvatta ja vastoin työnantajan nimenomaista kieltoa.

2.4. Väärät merkinnät tuntilistoille

Todistaja D on kertonut, että C oli merkinnyt tuntikorttiin olleensa sekä 18. että 21.6.1999 koko päivän työssä, vaikka hän oli 18.6. poistunut työpaikalta kesken työpäivän ja 21.6. hakeutunut puolilta päivin työterveyslääkärille palaamatta työpaikalle. Luottamusmiesvapaat merkitään yhtiön käytännön mukaan tuntikorttiin omalla koodillaan.

C on kertonut merkinneensä luottamusmiesvapaan käyttämisen samoin kuin sairauspoissaolonsa tuntikorttiin samalla tavalla kuin aiemminkin eli sille työlle, mitä hän oli viimeksi ollut tekemässä. Luottamusmiesvapaiden merkitsemisestä tuntikorttiin ei hänen mukaansa ollut olemassa mitään kirjallisia ohjeita.

Työtuomioistuin sille esitetyn selvityksen perusteella ei pidä uskottavana, että yhtiössä olisi noudatettu C:n kertomaa tuntikorttien merkintätapaa. Kuitenkin työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että C, jonka poissaolo työstä on ollut työnantajan tiedossa, olisi pyrkinyt tahallaan johtamaan työnantajaa harhaan tekemillään työpäiviä 18.6. ja 21.6. koskevilla tuntikorttimerkinnöillä.

2.5. Muut purkuperusteet

Todistaja G:n mukaan työpaikalla on määrätty, että kahvit ja virvokkeet nautitaan työn lomassa ilman, että pidettäisiin varsinaista kahvitaukoa. Kuitenkin C yhdessä eräiden muiden työntekijöiden kanssa piti edelleen usein 15-20 minuutin pituisia kahvitaukoja. Todistaja oli huomauttanut tästä C:lle. Todistajan mukaan C:llä oli myös tapana kerran pari kuukaudessa poistua ruokailuun ennen ruokatauon alkamista.

D on kertonut työpaikan kahvitaukokäytännöstä ja C:n menettelystä samalla tavalla kuin todistaja G. Todistaja on puhutellut C:tä tämän menettelyn johdosta, mutta tämä oli ilmoittanut, ettei luovu kahvitauoista. Todistaja oli joskus huomauttanut C:tä myös siitä, että tämä oli poistunut vaihtamaan vaatteita ja peseytymään ennen työajan päättymistä.

C on todennut pitäneensä kahvitauot samalla tavalla kuin muutkin työntekijät. Hän on kertomansa mukaan aina noudattanut työaikoja. Työnjohtaja G oli joskus huomauttanut, että kahvitauot olivat liian pitkiä.

F on todistajana kertonut, että työnantaja ei hyväksynyt lainkaan normaaleja kahvitaukoja. Niitä kuitenkin pidettiin kahden tunnin välein. Kahvin nauttimisessa työpisteissä ei ollut järkeä, koska ne olivat pölyisiä. Työpaikalla oli taukotila, mutta sinne ei saanut mennä kahvitunnilla.

Työtuomioistuin toteaa esitetyn selvityksen perusteella, että C:n yhdessä eräiden muiden työntekijöiden kanssa noudattama kahvituntikäytäntö on ollut työnantajan ohjeiden vastainen. Se on jatkunut työnantajan huomautuksista huolimatta.

3. Purkuperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksista huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita. Työsopimuslain viimeksimainitun kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

C on olemalla luvatta poissa työstä 23.5.1999 ja kieltäytymällä hänelle määrätystä työtehtävästä 31.3.-1.4.1999 olennaisella tavalla jättänyt noudattamatta työvelvoitteitaan. Näistä laiminlyönneistä hänelle on annettu kirjalliset varoitukset 27.5.1998 ja 1.4.1999. Kirjallisissa varoituksissa ei ole ollut erityistä mainintaa siitä, mikä on seuraus, mikäli työntekijä varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään. Kantajapuolelta ei kuitenkaan ole ennen pääkäsittelyistuntoa kiistetty sitä, että kysymyksessä on ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu ja yhtiön varoituskäytännön mukainen varoitus. Metallityöväen Liiton varoitusten puutteellista sisältöä koskeva väite jätetään vasta pääkäsittelyssä esitettynä huomiotta.

C:tä on viimeksi varoitettu työntekovelvoitteen vastaisesta toiminnasta 1.4.1999. Yhtiön käytännön mukaan työsopimuksen purkaminen ei välttämättä ole edellyttänyt useampien varoitusten antamista. Kuitenkin myös aiempi varoitus ja sen antamiseen johtanut menettely voidaan ottaa huomioon arvioitaessa C:n menettelyn moitittavuutta kokonaisuudessaan. Varoituksen antamisesta ei tässä tapauksessa voida muutoinkaan katsoa kuluneen niin pitkää aikaa, että varoitus olisi menettänyt merkityksensä työsopimuksen päättämisperusteena.

C on saamastaan varoituksesta huolimatta jatkanut työntekovelvoitteidensa vastaista menettelyä poistumalla työpaikalta 18.6.1999 kesken työpäivän vastoin työnantajan nimenomaista kieltoa. Menettelyn moitittavuutta ei poista se, että C on esitetyn selvityksen mukaan neuvotellut vielä samana päivänä ammattiosastonsa toimistossa yhtiön ennakoimista lomautuksista. Edelleen on selvitetty, että C on rikkonut kahvi- ja virkistystaukoja koskevia järjestysmääräyksiä.

C:hen on 23.5.1998 tapahtuneen poissaolon johdosta kohdistettu samat toimenpiteet kuin muihinkin tuolloin luvatta poissaolleisiin. Yhdessä C:n kanssa kesken työpäivän työpaikalta 18.6.1999 poistuneelta työntekijältä vähennettiin palkasta poissaoloa vastaava määrä samalla tavalla kuin C:ltäkin. Työnantaja on voinut perustellusti olla antamatta varoitusta tai muuta seuraamusta kyseiselle toiselle työntekijälle, joka oli jo aiemmin itse irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että C:tä olisi kohdeltu eriarvoisesti muihin työntekijöihin verrattuna tai että häntä olisi millään muullakaan tavalla pyritty työnantajan taholta painostamaan.

Esitetty selvitys kokonaisuudessaan osoittaa, että C on toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä. Tässä tilanteessa Turun Sarjatuote Ky:ltä ei ole voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Yhtiöllä on siten ollut metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukainen peruste purkaa C:n työsopimus.

Koska Turun Sarjatuote Ky ei ole C:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, C:llä ei ole oikeutta vaatimiinsa luottamusmiessopimuksen rikkomiseen perustettuihin korvauksiin. Myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry ei ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

4. Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto on jutun lopputulos huomioon ottaen velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n, Turun Sarjatuote Ky:n sekä sen vastuunalaisten yhtiömiesten A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Vastaajapuolen oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 15 000 markkaa, minkä Metallityöväen Liitto on hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n, Turun Sarjatuote Ky:n sekä sen vastuunalaisten yhtiömiesten A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 15 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, Juvonen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.