Labor court allows union fines for intentional work slowdowns violating collective agreement terms.

Työntekijät pyrkivät tahallisella työvauhdin hidastamisella painostamaan työnantajaa tuotantopalkkioista syntyneessä kiistassa. Jarrutus kohdistui työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Luottamushenkilöitä oli ollut päättämässä jarrutukseen ryhtymisestä. Siihen osallistui muiden ohella ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa työrauhavelvoitteen vastaisesta menettelystä, oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Kun työtaistelu oli jatkunut varsin pitkään, ei työntekijäliiton toimenpiteitä voitu pitää riittävinä sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 4

KANTAJA Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Helsinki

VASTAAJA Rakennusliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Rakennusliiton osasto 150 ry, Forssa

ASIA Työrauhavelvollisuuden rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.11.1999

Pääkäsittely 24.11.1999

KANNE

Vaatimukset

Rakennustuoteteollisuus RTT on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Rakennusliiton osasto 150:n maksamaan hyvityssakkoa Rakennustuoteteollisuus RTT:lle työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta,

- tuomitsee Rakennusliiton maksamaan hyvityssakkoa Rakennustuoteteollisuus RTT:lle työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Rakennusliiton ja Rakennusliiton ammattiosasto 150:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Rakennustuoteteollisuus RTT:n jäsenyrityksen Parma Betonila Oy:n Forssan tuotantolaitoksilla on sekä ontelolaattatehtaalla että ratapölkkytehtaalla ollut käytössä tuotantopalkkiojärjestelmä. Tuotantolaitosten pääluottamusmies oli 8. ja 13.10.1999 esittänyt työnantajalle suullisesti työntekijöiden vaatimuksen uudeksi ontelolaattatehtaan tuotantopalkkiotaulukoksi. Tämän vaatimuksen hän esitti vielä kirjallisesti 15.10.1999. Pääluottamusmies oli 8.10.1999 lisäksi esittänyt tehdaspäällikölle, että myös ratapölkkytehtaalla

voimassa ollutta tuotantopalkkiotaulukkoa tarkistetaan. Osaston luottamusmies uudisti tämän vaatimuksen 13.10.1999. Yhtiö ei ollut suostunut esitettyihin muutosvaatimuksiin.

Ontelolaattatehtaalla esitetyn tuotantopalkkiovaatimuksen jälkeen ontelolaattatuotannossa valettujen petien määrä oli viikkojen 40 - 44 aikana alentunut noin 51,9 - 74,1 prosenttia normaalituotannon määrästä. Ratapölkkytehtaalla keskimääräinen työtuntimäärä edeltäneen syyskuun aikana oli ollut 16,24 tuntia kullakin valulinjalla. Ajalla 7. - 18.10.1999 työtuntimäärä oli ollut 27,65 tuntia kullakin valulinjalla. Ratapölkkytehtaalla oli 18.10.1999 alkaen siirrytty entisestä kuudesta valulinjasta viiteen valulinjaan. Tällöin hyväksyttävä valulinjan keskiarvo olisi ollut 18,2 tuntia kutakin valulinjaa kohti. Kuitenkin 18.10.1999 toteutunut työtuntimäärä kullakin valulinjalla oli ollut 25,51 tuntia. Tuotantoa oli tehty noin 45 - 80 prosenttia hyväksyttävästä keskiarvosta.

Tuotannon määrän alenemiseen eivät olleet vaikuttaneet mitkään ulkopuoliset tekijät eivätkä työntekijöistä riippumattomat syyt, vaan työntekijät olivat tahallaan jarruttaneet tuotantoa.

Yhtiön ontelolaatta- ja ratapölkkytehtailla 7.10.1999 lähtien toteutetulla töiden jarrutuksella oli pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään ontelolaatta- ja ratapölkkytehtaiden tuotantopalkkiotaulukoihin esitetyt muutosvaatimukset. Jarrutuksena ilmennyt työtaistelutoimenpide oli siten kohdistunut työehtosopimuksen suorituspalkkatyötä koskeviin määräyksiin.

Jarrutuksena ilmenneeseen työtaisteluun oli liittynyt pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen esittämät edellä todetut vaatimukset. Lisäksi jarrutukseen oli osallistunut ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosasto oli vastuussa asettamiensa luottamushenkilöiden menettelystä. Ammattiosasto ja sen edustajat eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin toimeenpantujen jarrutusten lopettamiseksi eikä niiden jatkumisen estämiseksi. Ammattiosasto oli siten tahallaan rikkonut sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvat velvollisuudet.

Rakennusliitto oli saanut 15.10.1999 työnantajaliitosta tietää yhtiön ontelolaatta- ja ratapölkkytehtailla alkaneista töiden jarrutuksista ja niiden vaikutuksesta tuotantoon. Ammattiliitto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin jarrutuksen lopettamiseksi. Ammattiliitto oli siten laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusliitto, jonka lausumaan Rakennusliiton osasto 150 on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Rakennusliitto on lisäksi vaatinut Rakennustuoteteollisuus RTT:n velvoittamista korvaamaan Rakennusliiton ja Rakennusliiton osasto 150:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Parma Betonila Oy:n Forssan tuotantolaitoksilla oli pitkin syksyä 1999 käyty neuvotteluja uudesta tuotantopalkkiosopimuksesta. Syynä neuvotteluihin oli ollut se, että käytössä ollut tuotantopalkkiojärjestelmä pohjautui ontelolaattatehtaalla käynnissä olevaan kolmivuorotyöjärjestelmään ja sen myötä maksettuun lisäpalkkioon. Työnantajapuolelta oli ilmoitettu, että ontelolaattatehtaalla siirryttäisiin kaksivuorotyöhön 25.10.1999 alkaen ja samalla oli todettu, että myös ratapölkkytehtaan tuotantopalkkiojärjestelmää arvioitaisiin uudelleen tässä yhteydessä.

Tuotantopalkkioneuvottelut olivat huonontaneet tuotantolaitoksen työskentelyilmapiiriä. Osapuolten välillä oli päästy kuitenkin yksimielisyyteen uudesta tuotantopalkkiojärjestelmästä, jonka piti astua voimaan 18.10.1999. Tämä valmiiksi neuvoteltu ja osapuolten välillä paikallisesti hyväksytty uusi tuotantopalkkiojärjestelmä ei kuitenkaan tullut voimaan, koska yhtiön yksikönpäällikkö ei ollut hyväksynyt saavutettua ratkaisua. Uuden tuotantopalkkiojärjestelmän neuvottelutilanteessa oli palattu lähtöruutuun, mikä oli tulehduttanut tuotantolaitoksen työskentelyilmapiiriä entisestään.

Sekä ontelolaatta- että ratapölkkytehtaalla tuotantomäärät olivat alentuneet lokakuussa 1999. Olennainen syy tuotantomäärien alenemiseen oli ollut erittäin tulehtunut työilmapiiri ja sen myötä työntekijöiden heikentynyt työskentelymotivaatio. Tiedossa oli ollut, että kun uutta tuotantopalkkiojärjestelmää ei ollut saatu sovittua, palkat tulisivat alenemaan joka tapauksessa, vaikka työvauhti säilyisi entisenlaisena. Tämä asetelma ei motivoinut työntekijöitä äärimmäisen nopeaan työntekoon.

Tuotannon alenemiseen oli vaikuttanut ontelolaattatehtaalla myös kolmivuorotyön loppuminen. Kolmivuorotyössä yövuorossa olevat olivat tehneet päivävuoroa varten useita erilaisia valmistelevia töitä, jotka nopeuttivat päivävuorolaisten työskentelyä. Kun kolmivuorotyö oli päättynyt, ei näitä valmistelevia töitä luonnollisesti enää tehty. Tämä oli vähentänyt koko tuotannon määrää. Ontelolaattatehtaalla oli pienennetty myös miehitystä, mikä osaltaan vaikutti tuotannon määrään. Kanteessa tarkoitettuina niin sanottuina jarrutusviikkoina miehitys oli ollut keskimäärin kolme työntekijää pienempi kuin aikaisemmin. Ontelolaattatehtaan tuotantoon oli vaikuttanut alentavasti myös se, että valualustojen määrä oli pienentynyt 11:stä 10:een. Ratapölkkytehtaalla oli huonon työilmapiirin lisäksi tuotannon määrään vaikuttava tekijä ollut valualustojen määrän väheneminen kuudesta viiteen.

Tuotantopalkkiopalkkauksen perusajatuksena oli kannustaa työntekijöitä mahdollisimman hyvään suoritukseen, koska sitä kautta tuotanto ja palkkion määrä lisääntyivät. Oli kuitenkin virheellistä tehdä sellainen johtopäätös, että jos työntekijät eivät työpaikan tulehtuneen ilmapiirin takia olleet jonakin ajanjaksona valmiita tekemään työtä äärimmäisellä nopeudella ja tämän takia tuotanto ei ollut niin suuri kuin se oli ollut jollakin toisella ajanjaksolla, kyseessä olisi työtaistelutoimi.

Ontelolaattatehtaan tuotantotilasto osoitti, että jo ennen väitetyn jarrutuksen aloittamista vain kahtena viikkona seitsemästä oli päästy 100 prosentin tavoitteeseen. Alimmillaan tuotanto oli niin sanottuna normaaliviikkona ollut 92,6 prosenttia tavoitteesta. Väitettynä jarrutusajankohtana oli useana päivänä tulos ollut 82,4 prosenttia asetetusta tavoitteesta. Tavoitteessa ei ollut alentavana tekijänä otettu huomioon yövuoron poistumisen kautta poisjääneitä valmistelevia töitä eikä valualustojen vähenemistä.

Ontelolaattatehtaan normaalituotannon ja väitetyn jarrutusajankohdan tuotannon vaihteluväli oli jo pelkkien numeroiden perusteella valtaosin erittäin pieni. Kun otettiin huomioon tuotannossa, miehityksessä ja valmistelutöissä tapahtuneet muutokset, sitä ei ollut välttämättä ollenkaan. Joinakin päivinä tehtaalla oli ollut selvästi sellaista kuohuntaa, että se näkyi valmistuneen tuotannon määrässä. Oli kuitenkin mahdotonta tulkita tilannetta, että kyse olisi kollektiivisesta työtaistelusta, joka oli tarkoituksellisesti aloitettu.

Ratapölkkytehtaan tilanne oli samanlainen. Väitettynä jarrutusajankohtana oli tuotanto muutamaa päivää lukuun ottamatta ollut hyvin lähellä normaalia. Kun aikaisemmilla viikoilla valutulos oli ollut vaihteluvälillä 7 - 9, väitettynä jarrutusajankohtana se oli ollut 6. Tähän tulokseen oli voinut vaikuttaa jo yksinomaan valualustojen väheneminen kuudesta viiteen.

Jotta voitaisiin puhua jarrutuksesta työtaistelutoimenpiteenä, pitäisi tuotannon muutoksen olla selvästi nyt esitettyä suurempi. Kun väitettyinä jarrutuspäivinä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuotantomäärän aleneminen vaihteli 0:n ja 20 prosentin välillä, ei selittäjäksi tarvittu muuta kuin tulehtuneen työilmapiirin takia normaalisti alentunut työmotivaatio.

Rakennusliiton osasto 150 oli yleisammattiosasto, johon kuului myös muita paikkakunnan rakennusalan työntekijöitä kuin Parma Betonila Oy:n työntekijät. Huolimatta siitä, että osaston hallituksen jäseniä työskenteli tehtaalla, ei osastolla yhdistyksenä ollut voinut olla mitään käytännön mahdollisuuksia puuttua yksittäisen työpaikan sisäisiin asioihin, etenkin kun mitään järjestöpäätöksiä ei asiassa ollut missään vaiheessa tehty. Osasto oli myös kutakuinkin varaton, joten sen mahdollisuudet vastata mahdollisista hyvityssakkoseuraamuksista olivat heikot.

Tuotantolaitoksen pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat muodollisesti ammattiosaston asettamia, mutta käytännössä tehtaan omien työntekijöiden valitsemia. Luottamusmiehet olivat työntekijöiden edustajina osallistuneet neuvotteluihin, joilla oli pyritty saamaan tuotantolaitokseen kaikkia osapuolia tyydyttävät tuotantopalkkiosopimukset. He olivat tässä tehtävässään joutuneet antamaan työnantajalle työntekijäpuolen neuvotteluesitykset, joka oli aivan normaalia neuvottelutoimintaa. Betoniteollisuuden työehtosopimuksen 29 §:n mukaan paikallinen sopiminen toteutettiin nimenomaan luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Luottamusmiehet olivat lisäksi yhteistyössä Rakennusliiton toimitsijoiden kanssa pyrkineet koko ajan selvittämään kärjistynyttä tilannetta.

Rakennusliiton liittosihteeri oli saanut ilmoituksen työtaistelusta 15.10.1999 työnantajapuolelta. Liittosihteeri oli välittömästi ottanut yhteyttä betoniteollisuudesta vastaavaan Rakennusliiton jaostosihteeriin, joka puolestaan oli ollut yhteydessä tehtaan pääluottamusmieheen. Jaostosihteeri oli saanut pääluottamusmieheltä tiedon, että tehtaalla oli saatu aikaan paikallinen sopimus ja että 18.10.1999 lukien kaikki erimielisyydet olivat loppuneet.

Ammattiosaston jäsenmäärä on 843.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Parma Betonila Oy:n Forssan tuotantolaitosten ontelolaattatehtaalla ja ratapölkkytehtaalla on ollut voimassa tuotantopalkkiojärjestelmä. Ontelolaattatehtaalla on 22.4.1999 paikallisesti sovittu 3-vuorotyön laajentamisesta kapasiteetin nostamiseksi ja samalla on sovittu lisätuotantopalkkioista. Tämän ratkaisun jälkeen on myös ratapölkkytehtaalla sovittu samanlaisesta lisätuotantopalkkiosta. Lisätuotantopalkkiojärjestelmä on sovittu olemaan voimassa siihen asti, kun ontelolaattatehtaalla siirryttäisiin 3-vuorotyöstä takaisin 2-vuorotyöhön

Työnantaja oli järjestänyt Forssan tuotantolaitoksella 4.10.1999 tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin työaikamuutosten ajankohdista. Kaksivuorotyöhön oli määrä siirtyä viikon 42 alusta eli 25.10.1999 lukien. Tehtaiden työntekijöillä oli tilaisuuden jälkeen 6.10.1999 työmaakokous, jossa työtuomioistuimessa todistajina kuultujen pääluottamusmiehen ja varapääluottamusmiehen kertoman mukaan päätettiin siirtymisestä 7.10.1999 urakkatyövauhdista normaaliin työvauhtiin vastalauseena työnantajan ilmoitukselle, ettei tuotantopalkkiosopimuksista haluttu neuvotella.

Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat 8., 13. ja 15.10.1999 esittäneet työnantajalle vaatimukset uusista tuotantopalkkiotaulukoista. Yhtiö ei ole suostunut näihin muutosvaatimuksiin.

Ontelolaattatehtaan ja ratapölkkytehtaan työntekijät ovat työmaakokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti hidastaneet tahallaan työvauhtia niin, että tuotantomäärät ovat laskeneet viikkojen 40 - 44 aikana ontelolaattatehtaalla 52 - 74 prosenttiin ja ratapölkkytehtaalla 45 - 80 prosenttiin normaalista tuotannon määrästä. Uudesta tuotantopalkkiosopimuksesta on saavutettu neuvottelutulos 19.11.1999 ja tuotanto on palautunut normaaliin urakkavauhtiin seuraavan viikon alusta lukien.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Tahallisella työvauhdin hidastamisella on pyritty painostamaan työnantajaa tuotantopalkkioista syntyneessä kiistassa. Jarrutus on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen suorituspalkkatyötä koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ja -liiton vastuu

Luottamushenkilöitä on ollut päättämässä jarrutukseen ryhtymisestä. Jarrutukseen on osallistunut muiden ohella ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa työrauhavelvoitteen vastaisesta menettelystä, on näin rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Rakennustuoteteollisuus RTT:stä on työtaistelun johdosta oltu 15.10.1999 ensimmäisen kerran yhteydessä Rakennusliittoon. Rakennusliiton on kerrottu tuolloin välittömästi ottaneen yhteyttä pääluottamusmieheen. Rakennusliitosta on oltu uudelleen 27.10.1999 yhteydessä pääluottamusmieheen ja vaadittu mahdollisten työtaistelutoimenpiteiden välitöntä lopettamista. Lisäksi liiton edustajan on kerrottu käyneen 8.11.1999 työpaikalla keskustelemassa tilanteesta. Kun työtaistelu on liiton yhteydenotoista huolimatta jatkunut varsin pitkään, liiton toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto ja sen osasto 150 ovat velvollisia korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 9 052 markkaa. Vaatimus on myönnetty määrältään kohtuulliseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rakennusliiton ja Rakennusliiton osasto 150:n maksamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:lle hyvityssakkoa, osaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa ja Rakennusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 16 000 markkaa.

Rakennusliiton ja Rakennusliiton osasto 150 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeudenkäyntikulut 9 052 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, K. Rautiainen, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.