Labor court allows holiday pay for Independence Day falling on weekends in construction industry collective agreements.

Vahvistettu rakennusaine-, betoni- ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten oikeaksi tulkinnaksi, että näiden työehtosopimusten soveltamisalalla työntekijöille on maksettava arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä myös silloin, kun se on sattunut lauantaiksi ja sunnuntaiksi, jotka ovat olleet työntekijöiden vapaapäiviä. Näin ollen rakennusaineteollisuuden alalla toimiva työnantaja on ollut velvollinen maksamaan lecasoratehtaan työntekijöille arkipyhäkorvauksen lauantaiksi osuneelta itsenäisyyspäivältä. Työehtosopimuksen sanamuoto kysymyksessä olevalta osin on kuitenkin siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan edellä mainitun jäsenyrityksen menettelyn hyväksyessään.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 39

KANTAJA Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Helsinki

KUULTAVA Optiroc Oy Ab, Kärkölä

ASIA Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.5.2000

Pääkäsittely 13.6.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n sekä Rakennusliitto ry:n välillä 28.9.1995 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERINÄISET KORVAUKSET

15 § Arkipyhäkorvaus

1. Uudenvuodenpäivältä, pitkäperjantailta, toiselta pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, juhannuspäivältä, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksetaan työntekijälle arkipyhäkorvauksena säännöllistä päivittäistä työaikaa vastaava palkka keskituntiansion mukaan.

Loppiaisen ollessa muuna arkipäivänä kuin lauantaina siitä maksetaan menetettyä ansiota vastaava korvaus tämän pykälän arkipyhäkorvausta koskevien määräysten mukaisesti.

2. Arkipyhäkorvaus maksetaan työntekijälle, jonka työsuhde ennen kyseistä arkipyhää on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään kolme kuukautta. Tämän lisäksi edellytetään, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä sekä arkipyhää edeltävänä että sitä seuraavana työpäivänä tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut hyväksyttävästä syystä.

Arkipyhäkorvausta ei menetetä, vaikka työntekijä on poissa työstä arkipyhää edeltävänä ja sitä seuraavana työpäivänä, jos poissaolo johtuu:

sairaudesta, joka ei ole jatkunut yli 3 kuukautta ennen ko. arkipyhää

lakisääteisestä äitiys-, isyys- tai vanhempainlomasta taikka vuosilomasta

taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneesta lomautuksesta, joka ei ole kestänyt yli 2 viikkoa ennen ko. arkipyhää

Milloin työntekijä ei edellä tässä momentissa mainituista syistä johtuen ole oikeutettu lainmukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan, maksetaan arkipyhäkorvaus tämän pykälän mukaisesti.

3. Arkipyhäkorvausta ei makseta viikko- tai kuukausipalkalla olevalle työntekijälle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittuna päivänä allekirjoitettujen Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Rakennusliiton välillä solmittujen rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksen 18 §:ssä ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksen 14 §:ssä on samansisältöiset arkipyhäkorvausta koskevat määräykset kuin mitä edelle betoniteollisuuden työehtosopimuksen kohdalle on jäljennetty.

Arkipyhää koskevat määräykset sisältyvät samansisältöisinä myös 17.12.1997 allekirjoitettuihin vastaaviin työehtosopimuksiin.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut

vahvistettavaksi, että rakennusaineteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten piirissä oleville työntekijöille on maksettava arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä vuosina 1997 ja 1998,

vahvistettavaksi, että Optiroc Oy Ab:n tulee maksaa Kuusankosken lecasoratehtaan työntekijöille arkipyhäkorvaus vuoden 1997 itsenäisyyspäivältä,

Rakennustuoteteollisuus RTT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi hyvityssakkoon, ja

Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Optiroc Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Työehtosopimusmääräysten kehitys ja tarkoitus

Rakennusliitto oli 1980-luvun jälkipuoliskolta alkaen käynyt rakennustuoteteollisuutta koskevien työehtosopimusten osapuolina olleiden työnantajaliittojen kanssa neuvotteluja sopimusmääräysten yhdenmukaistamisesta ja sopimusten yhdistämisestä. Osapuolten tavoitteena oli ollut koko rakennustuotealan, joka nykyään käsittää rakennusaineteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden sopimusalat, saaminen yhden työehtosopimuksen alaiseksi. Rakennusaineteollisuuden työehtosopimus oli syntynyt tämän yhdistämisprosessin tuloksena vuonna 1993, jolloin kalkki- ja sementtiteollisuuden sekä tiiliteollisuuden työehtosopimukset oli yhdistetty.

Yksi yhdenmukaistamisen kohteena ollut sopimusmääräys oli ollut nimenomaan arkipyhäkorvauksia koskeva määräys. Kalkki- ja sementtiteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten arkipyhäkorvausmääräykset oli yhtenäistetty 28.3.1990 allekirjoitetuilla pöytäkirjoilla. Tiiliteollisuuden työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskeva 15 § oli tuolloin jäänyt ennalleen lukuun ottamatta korvattavien päivien luetteloon tehtyä lisäystä. Suomen Tiiliteollisuusliitto ry:n ja Rakennustyöläisten Liitto ry:n välisessä 4.4.1990 päivätyssä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli kuitenkin sovittu tiiliteollisuuden työehtosopimuksen yhdistämisestä kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen kanssa alkaneen sopimuskauden aikana.

Tätä aikaisemmin eli vuosina 1986 - 1988 voimassa olleen kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdassa oli sovittu niistä arkipyhistä, joilta korvaus suoritettiin. Saman pykälän 2 kohdassa oli sovittu arkipyhäkorvauksen maksamisen edellytyksistä. Pykälän 3 kohdassa oli sovittu niistä poissaoloista, joiden ajalta arkipyhäkorvaus tuli maksettavaksi. Tässä työehtosopimuksen kohdassa oli muun muassa todettu, että arkipyhäkorvausta maksettiin myös silloin, kun arkipyhä sattui työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä sanottuna päivänä ollut työssä vaiko ei.

Kun kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimusta oli uusittu vuonna 1988, oli tuolloin sovittu, että sopimusmääräyksen sanamuotoa lyhennetään ja yksinkertaistetaan, vaikkakin korvattavien arkipyhien määrää oli lisätty. Samalla oli sovittu siitä, että entisen sopimustekstin mukaiset tulkinnat säilyvät voimassa eli sisällöllisiä muutoksia työehtosopimukseen ei tehdä. Tämä kannanotto oli kirjattu 19.4.1988 päivättyyn työehtosopimusneuvottelujen tuloksen sisältäneeseen pöytäkirjaan. Sopimusmääräyksen sanamuodon lyhentäminen ja yksinkertaistaminen oli merkinnyt muun muassa sitä, että kalkki- ja sementtiteollisuuden arkipyhäkorvausta koskevaan määräykseen ei enää ollut sisältynyt määräystä, jonka mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhä sattuu työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä sanottuna päivänä ollut työssä vaiko ei.

Kalkki- ja sementtiteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksiin osallisten liittojen 28.3.1990 allekirjoittamissa pöytäkirjoissa oli sovittu, että vuodesta 1992 alkaen lisätään näiden alojen työehtosopimuksiin seuraava määräys: "Milloin työntekijä ei edellä tässä momentissa mainituista syistä johtuen ole oikeutettu lainmukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan, maksetaan arkipyhäkorvaus tämän pykälän mukaisesti." Tällä määräyksellä oli tarkoitettu sitä, että itsenäisyyspäivältä maksetaan arkipyhäkorvaus silloin, kun itsenäisyyspäivä ei satu työntekijän säännönmukaiseksi työpäiväksi. Käytännössä tämä tarkoitti tapauksia, jolloin itsenäisyyspäivä olisi lauantaina tai sunnuntaina. Työpäiväksi sattuvalta itsenäisyyspäivältähän työntekijöille maksetaan palkka itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain perusteella.

Tiiliteollisuuden työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskeva määräys oli jäänyt vuosien 1990 - 1993 työehtosopimuksessa ennalleen. Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdassa, jossa oli sovittu siinä mainittujen poissaolojen aikana maksettavista arkipyhäkorvauksista, oli myös todettu, että arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhä sattuu työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä sanottuna päivänä ollut työssä vaiko ei.

Sopimusmääräysten soveltamiskäytännöstä

Ennen itsenäisyyspäivää vuonna 1992 oli rakennusaineteollisuuden sopimusaloista Rakennusliitossa tuolloin vastannut osastosihteeri lähettänyt liitosta kiertokirjeen kaikille betoni-, kalkki- ja sementti-, kivenjalostus- ja tiiliteollisuuden yhdyshenkilöille. Kirjeessä oli todettu kaikkien näiden sopimusalojen työehtosopimusten edellyttävän arkipyhäkorvauksen maksamista vuoden 1992 sunnuntaiksi sattuvalta itsenäisyyspäivältä. Osastosihteeri oli ennen kirjeen lähettämistä ollut puhelinyhteydessä Rakennustuoteteollisuus RTT:n edeltäjänä työehtosopimukseen osallisena olleeseen Työnantajain Yleiseen Ryhmään ja sen palveluksessa olevaan johtajaan. Mainittu johtaja ei tässä yhteydessä ollut asettanut Rakennusliiton kantaa kyseenalaiseksi.

Vuonna 1992 oli arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä maksettu kaikissa tai ainakin lähes kaikissa nyt esillä olevien sopimusalojen tuotantolaitoksissa. Rakennusliiton tiedossa ei ollut yhtään sellaista tehdasta, jossa korvausta ei ollut maksettu. Arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä työntekijöille oli maksettu ainakin Nordkalk Oy Ab:n Tytyrin kaivoksessa Lohjalla, Oy Pukkila Ab:n laattatehtaalla Turussa, Lohja Oy Ab:n Nummelan tehtaalla Vihdissä ja Nilsiän tehtaalla, Parma Oy:n julkisivuelementtitehtaalla Forssassa, Gyproc Oy:n kipsilevytehtaalla Kirkkonummella, Louhen Kalkki Oy:n tehtaalla Savonlinnassa ja Tammerelementti Oy:ssä.

Sen sijaan vuosina 1997 ja 1998 lauantaille ja sunnuntaille osuneilta itsenäisyyspäiviltä ei nyt esillä olevien sopimusalojen työntekijöille ollut maksettu arkipyhäkorvausta. Työnantajien kielteinen kanta oli perustunut työnantajapuolta edustavan Rakennustuoteteollisuus RTT:n kantaan.

Erimielisyydestä käydyt neuvottelut

Arkipyhäkorvauksen maksamisesta vuoden 1997 itsenäisyyspäivältä oli laadittu erimielisyysmuistio Optiroc Oy Ab:n lecasoratehtaalla Kuusankoskella 20.4.1998. Asiasta oli neuvoteltu Rakennusliiton ja Rakennustuoteteollisuus RTT:n välillä 8.5.1998, jolloin asiassa oli jääty erimielisiksi. Rakennusliitto oli neuvotteluissa katsonut, että vuonna 1990 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen ja vuodelta 1992 olevan soveltamiskäytännön pohjalta kiistatonta oli, että arkipyhäkorvaus tuli maksaa siitä riippumatta, olisiko työntekijällä ollut itsenäisyyspäivänä työ- tai vapaapäivä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT on vastauksessaan, johon Optiroc Oy Ab on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Rakennustuoteteollisuus RTT on lisäksi vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimusmääräysten taustaa ja työehtosopimuksia koskeneet neuvottelut

Rakennustuoteteollisuus RTT:n työehtosopimusten yhdistämisestä oli käyty keskusteluja jo 1970-luvulta lähtien. Mitään virallisia neuvotteluja asiasta ei kuitenkaan ollut työehtosopimuksiin osallisten välillä käyty. Syynä tähän oli ollut pääasiassa se, että työnantajapuolella jäsenyritykset olivat laskeneet mahdollisen yhdistämisen aiheuttavan yhdistämisestä saatavaan hyötyyn nähden liian suuria kustannuksia. Työehtosopimusten määräyksiä oli myös työnantajapuolelta muilta kuin palkkausta koskevilta osin pyritty yhdenmukaistamaan.

Kalkki- ja sementti- sekä betoni- ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskevia määräyksiä ei ollut millään tavoin yhtenäistetty 28.3.1990 allekirjoitetuilla pöytäkirjoilla. Arkipyhäkorvausta koskevat määräykset olivat kyseisissä työehtosopimuksissa nimittäin olleet yhdenmukaiset jo 1980-luvun alkupuolelta saakka, jolloin määräykset oli yhtenäistetty työnantajapuolen aloitteesta. Näiden työehtosopimusten neuvotteluosapuolina olivat olleet Rakennustyöläisten Liitto ja työnantajapuolella Työnantajain Yleinen Ryhmä ry. Työnantajapuolella oli osallisena siten ollut eri liitto kuin tiiliteollisuuden työehtosopimuksessa, joka oli solmittu Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Tiiliteollisuusliiton välillä.

Tiiliteollisuuden työehtosopimuksen yhdistämisestä kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen kanssa oli sovittu tiiliteollisuuden työehtosopimukseen osallisten kesken 4.4.1990 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohdassa 10. Mainitussa kohdassa oli todettu, että mikäli sopimusten yhdistämistä varten perustettu työryhmä ei pääse tekstien yhdistämisessä jonkin kohdan osalta yksimielisyyteen, noudatetaan siltä osin voimassa olevan kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen tekstimääräystä. Tuolloin tiiliteollisuuden työehtosopimuksen arkipyhäkorvausta koskeva määräys oli jäänyt ennalleen ja sisältänyt muun muassa määräyksen, jonka mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhä sattuu työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä ollut sanottuna päivänä työssä vai ei.

Sen sijaan kalkki- ja sementtiteollisuuden sekä kivenjalostus- ja betoniteollisuuden kuten myös rakennusaineteollisuuden työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskeva määräys on ollut arkipyhäkorvausta koskevalta osin erisisältöinen. Näissä työehtosopimuksissa ei ole koskaan ollut edellä mainittua tiiliteollisuuden työehtosopimuksessa olevaa määräystä arkipyhäkorvauksen maksamisesta siitä riippumatta, onko työntekijä ollut työssä vai ei arkipyhän sattuessa työntekijän vapaapäiväksi. Mikäli johonkin näistä sopimuksista oli tullut muutoksia, oli kysymyksessä olevat muut sopimukset yleensä muutettu tältä osin samansisältöisiksi. Sopijapuolena näissä kolmessa sopimuksessa oli ollut Työnantajain Yleinen Ryhmä.

Kalkki- ja sementtiteollisuuden, betoniteollisuuden, kivenjalostusteollisuuden ja tiiliteollisuuden työehtosopimusneuvotteluja ei ollut käyty "samassa pöydässä". Tiiliteollisuuden työehtosopimusneuvottelut oli käyty aina muista erikseen johtuen jo siitä tosiasiasta, että tässä sopimuksessa olivat eri neuvotteluosapuolet kuin mainituissa kolmessa muussa sopimuksessa. Kaikilla sopimusaloilla oli ollut myös omat neuvottelukuntansa ja kaikkia työehtosopimuksia koskevat neuvottelut oli käyty omissa pöydissä erikseen.

Sopimusmääräysten soveltamiskäytäntö

Työnantajain Yleisen Ryhmän tulkinta riidanalaisesta sopimuskohdasta oli aina ollut se, että määräys ei tarkoittanut arkipyhäkorvauksen maksamista itsenäisyyspäivältä silloin, kun itsenäisyyspäivä sattui työntekijän vapaapäivälle. Rakennusliiton osastosihteeri ei myöskään vuonna 1992 ennen kiertokirjeen lähettämistä ollut ollut yhteydessä Työnantajain Yleisen Ryhmän johtajaan. Arkipyhäkorvauksen maksaminen itsenäisyyspäivältä vuonna 1992 kanteessa mainituissa yrityksissä oli perustunut työnantajapuolen erehdykseen. Arkipyhäkorvaukset oli näissä yrityksissä maksettu luottamusmiesten työnantajalle esittämän Rakennusliiton osastosihteerin lähettämän kirjeen johdosta.

Vuoden 1997 itsenäisyyspäivän aikoihin Rakennustuoteteollisuus RTT:n jäsenyrityksistä oli tullut joitakin yhteydenottoja edellä mainittuun työnantajaliiton johtajaan. Nämä yhteydenotot olivat koskeneet itsenäisyyspäivän korvaamista. Työnantajaliiton edustaja oli ilmoittanut liiton kannaksi, että itsenäisyyspäivältä ei kuulunut maksaa palkkaa, ellei kysymys ollut työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskevan pykälän 2. kohdassa mainituista poikkeustilanteista. Rakennusliiton osastosihteerin vuonna 1992 lähettämästä kiertokirjeestä työnantajaliiton edustaja oli saanut tiedon vasta siinä vaiheessa, kun hän oli saanut tiedoksi haastehakemuksen.

Sillä, miten yksittäiset yritykset olivat aikaisemmin soveltaneet työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskevia määräyksiä, ei ollut merkitystä arvioitaessa sitä, miten työehtosopimusten määräyksiä tulisi tulkita. Myöskään Rakennusliiton lähettämällä edellä mainitulla kiertokirjeellä ei ollut merkitystä ratkaistaessa työehtosopimusmääräysten oikeaa tulkintaa.

Työehtosopimusten määräyksen tulkinnasta

Rakennusaine-, betoni- ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten sanamuoto ei antanut perusteita kanteessa esitetylle sanamuotoa laajentavalle tulkinnalle. Puhtaasti sanamuodon mukaan tulkiten oli selvää, että arkipyhäkorvausta ei ollut tarkoitettu maksettavaksi työntekijän vapaapäiväksi sattuvalta itsenäisyyspäivältä kuin vain siinä tapauksessa, että erityiset määräyksen toisessa kohdassa mainitut kriteerit täyttyvät.

Suomen Tiiliteollisuusliitto ja Rakennustyöläisten Liitto olivat lisäksi sopineet 4.4.1990 allekirjoitetussa tiiliteollisuuden työehtosopimuksessa, että tiiliteollisuuden työehtosopimus yhdistetään kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimukseen ja että mikäli jostakin työehtosopimuskysymyksestä ei päästä yksimielisyyteen, noudatetaan siltä osin voimassa olevan kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä. Siten tiiliteollisuuden työehtosopimuksen määräykset olivat tulkintaerimielisyystilanteessa väistyviä, eikä niillä tälläkään perusteella edes voinut olla tulkinnan kannalta ohjaavaa vaikutusta.

Kanteessa esitetyt viittaukset rakennusaine-, betoni- ja kivenjalostusteollisuuden vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluihin ja arkipyhäkorvausta koskeviin työehtosopimusmääräyksiin eivät myöskään antaneet tukea kantajan väitteelle, koska näissä neuvotteluissa ei ollut käsitelty millään tavalla kalkki- ja sementtiteollisuuden ja tiiliteollisuuden työehtosopimusten yhdistämistä.

Hyvityssakkoon tuomitsemista koskeva vaatimus

Koska työnantajapuolen omaksuma tulkinta työehtosopimusmääräyksistä on ollut oikea, ei myöskään hyvityssakkoseuraamuksen tuomitseminen Rakennustuoteteollisuus RTT:lle tule kysymykseen. Mikäli kanteessa esitetty tulkinta kuitenkin katsottaisiin oikeaksi, tulee vaatimus hyvityssakon tuomitsemisesta joka tapauksessa hylätä työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin nojalla, koska kysymys ei ole selvästä ja riidattomasta työehtosopimuksen määräyksestä eikä siihen osallisten yhdistysten kanta ole yksimielinen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Rakennusaine-, betoni- ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksissa on edelle jäljennetyn sisältöiset arkipyhäkorvausta koskevat määräykset. Sopimusten arkipyhäkorvausta koskevan pykälän 1 momentissa on lueteltu ne arkipyhät, joilta arkipyhäkorvaus suoritetaan. Pykälän 2 momentin ensimmäisessä kappaleessa on sovittu niistä työsuhteen kestoon ja työssäoloon liittyvistä ehdoista, joiden täyttyminen on edellytyksenä arkipyhäkorvauksen maksamiselle. Saman momentin toisessa kappaleessa on todettu ne poissaolotilanteet, joiden ajalta työntekijä ei menetä arkipyhäkorvausta. Edelleen saman momentin kolmannessa kappaleessa on todettu, että milloin työntekijä ei edellä tässä momentissa mainituista syistä johtuen ole oikeutettu lainmukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan, maksetaan arkipyhäkorvaus tämän pykälän mukaisesti.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko edellä mainitun kolmen työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvilla työntekijöillä oikeus arkipyhäkorvaukseen itsenäisyyspäivältä vuosina 1997 ja 1998. Ensiksi mainittuna vuonna itsenäisyyspäivä on osunut lauantaille ja jälkimmäisenä vuonna sunnuntaille.

Optiroc Oy Ab on kieltäytynyt maksamasta yhtiön Kuusankosken lecasoratehtaalla työskenteleville rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluville työntekijöille arkipyhäkorvausta itsenäisyyspäivältä vuonna 1997.

Rakennusliitto on katsonut, että edellä mainittujen työehtosopimusten soveltamispiirissä arkipyhäkorvaus tulee maksaa myös lauantaiksi ja sunnuntaiksi osuvalta itsenäisyyspäivältä. Kantansa tueksi Rakennusliitto on nojautunut vuoden 1988 ja 1990 työehtosopimusneuvotteluihin, joiden yhteydessä arkipyhäkorvausta koskeviin määräyksiin on tehty muutoksia. Lisäksi Rakennusliitto on vedonnut arkipyhäkorvauksen maksamisessa vuonna 1992 noudatettuun käytäntöön. Tuolloin arkipyhäkorvaus on yleisesti maksettu kysymyksessä olevien työehtosopimusten soveltamispiirissä myös sunnuntaille osuneelta itsenäisyyspäivältä.

Rakennustuoteteollisuus RTT on puolestaan katsonut, että arkipyhäkorvaus ei työehtosopimusten soveltamispiirissä tule maksettavaksi lauantaille tai sunnuntaille sattuvalta itsenäisyyspäivältä. Kantansa tueksi työnantajaliitto on nojautunut kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon ja sen syntyhistoriaan.

Sopimusmääräysten syntyhistoria

Kalkki- ja sementtiteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksiin arkipyhäkorvausta koskevat määräykset ovat sisältyneet sanamuodoltaan yhteneväisinä 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Vuosina 1986-1988 voimassa olleiden työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskevan pykälän 1 momentissa on todettu ne arkipyhät, joilta työehtosopimuksen mukainen arkipyhäkorvaus maksetaan. Pykälän 2 momentissa on todettu työsuhteen kestoa sekä arkipyhää edeltänyttä ja sen jälkeistä työssäoloa koskevat arkipyhäkorvauksen maksamiseen liittyvät edellytykset. Pykälän 3 momentissa on määritelty ne työstä poissaolot, kuten vuosiloma, sairaus, äitiysloma ja lomautus, joiden ajalta arkipyhäkorvaus suoritetaan. Samassa yhteydessä on myös todettu, että arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhä sattuu työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä sanottuna päivänä ollut työssä vai ei.

Vuonna 1990 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa Rakennusliitto on ehdottanut arkipyhäkorvausta koskevaa määräystä muutettavaksi siten, että korvattavien arkipyhien joukkoon olisi otettu myös itsenäisyyspäivä. Tähän työnantajapuoli ei ole kuitenkaan suostunut ja uudeksi korvattavaksi arkipyhäksi on hyväksytty vain jouluaatto. Arkipyhäkorvausta koskevan pykälän 2 momentin viimeiseksi kappaleeksi on tuolloin sovittu otettavaksi määräys, jossa on todettu, että milloin työntekijä ei edellä tässä momentissa mainituista syistä johtuen ole oikeutettu lainmukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan, maksetaan arkipyhäkorvaus tämän pykälän mukaisesti. Tätä määräystä on sovittu noudatettavaksi vuodesta 1992 lukien.

Vuonna 1988 saavutettu neuvottelutulos on kirjattu kunkin kolmen työehtosopimuksen osalta osallisten väliseen pöytäkirjaan, jossa arkipyhäkorvausta koskevan määräyksen kohdalla on todettu, että uudella arkipyhäkorvaussäännöksellä ei ole tarkoitettu muuttaa kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa voimassa olleen arkipyhäkorvaussäännöksen tulkintakäytäntöä. Vuoden 1990 työehtosopimuksen neuvottelutulosta koskeviin pöytäkirjoihin on arkipyhäkorvausta koskevan määräyksen yhteydessä myös todettu, että tekstin muuttaminen ei merkitse voimassa olevan tulkintakäytännön muuttamista.

Samansisältöinen arkipyhäkorvauksen maksamista itsenäisyyspäivältä koskeva määräys kuin mitä edellä mainittuihin työehtosopimuksiin on sovittu otettavaksi vuonna 1990, on sisältynyt jo aikaisemmin Rakennusliiton ja Suomen Tiiliteollisuusliiton väliseen tiiliteollisuuden työehtosopimukseen. Tiiliteollisuuden työehtosopimuksen arkipyhäkorvausta koskevaan määräykseen on edelleen vuosina 1990-1993 sisältynyt se aikaisemmin myös muihin edellä mainittuihin kolmeen työehtosopimukseen sisältynyt määräys, jonka mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhäkorvaus sattuu työntekijän vapaapäiväksi riippumatta siitä, onko työntekijä sanottuna päivänä ollut työssä vai ei. Myöskään tiiliteollisuuden työehtosopimuksen korvattavia arkipyhiä koskevassa kohdassa itsenäisyyspäivää ei ole mainittu sellaisena päivänä, jolta arkipyhäkorvaus maksetaan.

Tiiliteollisuuden työehtosopimus on vuodesta 1993 alkaen yhdistetty kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimukseen, ja näistä on muodostettu rakennusaineteollisuuden työehtosopimus.

Sopimusmääräysten tarkoitus ja soveltaminen

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusneuvotteluista ja työehtosopimuksen tulkinnasta Rakennusliiton puolesta kuultu liittosihteeri A:ta, joka 1980-luvun alkupuolelta alkaen on ollut mukana rakennusaineteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajapuolelta samoista asioista on kuultu todistajana Rakennustuoteteollisuus RTT:n johtaja B:tä, joka 1970-luvun alkupuolelta alkaen on ollut mukana kysymyksessä olevan kolmen työehtosopimusalan työehtosopimusneuvotteluissa.

A:n mukaan Rakennusliiton tavoitteena on ollut eri vuosien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä saada korvattavien arkipyhien joukkoon uusia päiviä. Vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa tavoitteena on lisäksi ollut arkipyhäkorvausmääräysten yksinkertaistaminen. Sanamuodon muutoksista huolimatta tarkoituksena on ollut, että aikaisemmat arkipyhäkorvausten tulkintaa koskevat määräykset säilyvät. Näin ollen osapuolten tarkoituksena on A:n mukaan edelleen ollut, että arkipyhäkorvauksen maksamisen edellyttämän hyväksyttävän poissaolon osalta noudatetaan aikaisempaa käytäntöä, joka oli perustunut työehtosopimuksessa nimenomaan todettuihin hyväksyttävän poissaolon syihin. Samoin tarkoituksena on ollut edelleen noudattaa sitä tulkintaa, jonka mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan myös silloin, kun arkipyhä sattuu työntekijän vapaapäiväksi. A:n mukaan käydyissä neuvotteluissa on tässä yhteydessä todettu, että arkipyhäkorvauksen maksamisessa noudatetaan tiiliteollisuuden laajaa tulkintaa.

Rakennusliiton vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluissa tekemä esitys itsenäisyyspäivän ottamisesta mukaan korvattavien arkipyhäpäivien luetteloon on työnantajapuolelta torjuttu. Sen sijaan neuvotteluissa on sovittu työehtosopimuksessa nykyisinkin olevasta määräyksestä arkipyhäkorvauksen maksamisesta työehtosopimuksessa mainituissa tilanteissa, joissa työntekijällä ei ole oikeutta lainmukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan. A:n mukaan näiden arkipyhäkorvausta koskevien neuvottelujen yhteydessä työnantajapuolelta on tuotu esille kustannusvaikutukset ja todettu, että nämä eivät ole kovinkaan suuret, koska itsenäisyyspäivä sattuu viikonlopulle kuuden-seitsemän vuoden välein. Se, että määräys on sovittu tulevaksi voimaan vuonna 1992, on A:n mukaan todennäköisesti johtunut siitä, että itsenäisyyspäivä tuolloin ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen on osunut viikonlopulle.

A on marraskuussa 1992 lähettänyt kalkki- ja sementtiteollisuuden, betoniteollisuuden sekä kivenjalostusteollisuuden ja tiiliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla työskenteleviä työntekijöitä edustaville luottamusmiehille ja liiton toimitsijoille kirjeen, jossa hän on selvittänyt uutta työehtosopimusmääräystä arkipyhäkorvauksen maksamisesta itsenäisyyspäivältä. Kirjeessä on todettu, että työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu sen sanamuotoa laajemmasta tulkinnasta. Kirjeen mukaan laaja tulkinta tarkoittaa sitä, että noudatetaan tiiliteollisuuden työehtosopimuksen arkipyhätulkintaa, johon on lisätty maininta myös siitä, että mikäli itsenäisyyspäivä sattuu työntekijän vapaapäivälle, suoritetaan siitä huolimatta korvaus arkipyhäpykälän mukaisesti.

A on kertonut ennen edellä tarkoitetun kirjeen lähettämistä olleensa puhelimitse yhteydessä työnantajaliiton johtaja B:hen. Puhelimessa A oli kertomansa mukaan lukenut kirjeen sisällön B:lle. B oli puhelinkeskustelun yhteydessä todennut A:lle, että tämä voi lähettää kirjeen vaikka B ei siitä pidä. A:n mukaan B on kirjeen sisällöstä todennut, että se on A:n tulkinta asiasta.

B on edelleen kertonut, että A ei vuonna 1992 ole ollut häneen yhteydessä edellä tarkoitetun kirjeen johdosta. B:n mukaan Rakennusliiton tapana ei ole koskaan ollut neuvotella kiertokirjeistä työnantajaliiton kanssa etukäteen. Sen sijaan tapana on ollut, että Rakennusliitto ja työnantajaliitto ovat lähettäneet omissa kiertokirjeissään ohjeet jäsenilleen. B:n mukaan työnantaja- ja työntekijäliiton lähettämät ohjeet ovat tästä syystä saattaneet olla ristiriitaiset. Työnantajaliitosta ei kysymyksessä olevasta asiasta ole määräyksestä sopimisen jälkeen lähetetty jäsenille mitään ohjetta. Tämä on B:n mukaan johtunut siitä, että työehtosopimuksen sanamuoto tältä osin on ollut selvä. B:n mukaan sekä ennen vuotta 1988 että sen jälkeen työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskevia määräyksiä on tulkittu siten, että arkipyhäkorvaus maksetaan myös työntekijän vapaalta. Tämä tulkinta on kuitenkin koskenut vain tilanteita, joissa työehtosopimuksen arkipyhäluettelossa mainittu arkipyhä on osunut työntekijän vapaapäiväksi.

A:n kertoman mukaan työehtosopimusten soveltamisalalla vuonna 1992 arkipyhäkorvaus on maksettu yrityksissä myös sunnuntaiksi osuneelta itsenäisyyspäivältä. Soveltamiskäytännöstä on Rakennusliiton puolesta kuultu myös Partek Oy:n entistä pääluottamusmiestä C:tä, Rakennusliiton jaostosihteerinä nykyisin toimivaa Lohja Rudus Oy:n entistä pääluottamusmiestä D:tä ja Parma Oy:n entistä pääluottamusmiestä E:tä. Todistajien mukaan kaikissa näissä yrityksissä arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä vuonna 1992 on maksettu ilman, että asiasta olisi käyty työpaikoilla keskustelua.

Arviointi ja johtopäätökset

Uusi itsenäisyyspäivää koskeva määräys on sovittu tulevaksi voimaan vuonna 1992, jolloin itsenäisyyspäivä sattui ensimmäisen kerran sunnuntaipäiväksi ja siten vapaapäiväksi. Tämä tukee osaltaan Rakennusliiton jo vuonna 1992 luottamusmiehille lähettämässä kiertokirjeessä esitettyä tulkintaa, että tarkoituksena oli sopia myös vapaapäiväksi sattuvan itsenäisyyspäivän kuuluvan arkipyhäkorvauksen piiriin vastaavalla tavalla kuin tiiliteollisuuden työehtosopimuspiirissä. Tätä käsitystä tukee edelleen se, että arkipyhäkorvaus on kyseiseltä itsenäisyyspäivältä myös yleisesti maksettu ja myös sellaisissa Rakennustuoteteollisuus RTT:n jäsenyrityksissä, joiden edustajat olivat osallistuneet työnantajapuolelta vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluihin.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan arkipyhäkorvaus on maksettava itsenäisyyspäivältä myös silloin, kun se sattuu työntekijän vapaapäiväksi. Näin ollen Optiroc Oy Ab on ollut velvollinen maksamaan Kuusankosken lecasoratehtaan työntekijöille arkipyhäkorvauksen vuoden 1997 itsenäisyyspäivältä.

Työehtosopimuksen sanamuoto on nyt riidanalaisilta kohdin siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Rakennustuoteteollisuus RTT:n voida katsoa jäsenyrityksen menettelyn hyväksyessään laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi Rakennustuoteteollisuus RTT:llä ja Optiroc Oy Ab:llä on ollut perusteltu aihe saattaa arkipyhäkorvauksen maksamista koskeva tulkintariita työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että Rakennusliiton on jutun voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että rakennusaineteollisuuden, betoniteollisuuden ja kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusten piirissä oleville työntekijöille on maksettava arkipyhäkorvaus itsenäisyyspäivältä vuosina 1997 ja 1998.

Lisäksi työtuomioistuin vahvistaa, että Optiroc Oy Ab on velvollinen maksamaan Kuusankosken lecasoratehtaan työntekijöille arkipyhäkorvauksen vuoden 1997 itsenäisyyspäivältä.

Rakennustuoteteollisuus RTT ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.