Termination allowed when employee's capacity is permanently impaired and no suitable alternative work exists.

Terminaalityöntekijän sairauksien seurauksena hänen työkykynsä oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt niihin tehtäviin, joita hän oli pääasiallisesti tehnyt ennen työsopimuksen irtisanomista. Työntekijälle ei ollut osoitettavissa sellaista yhtiön toiminnan kannalta perusteltua tehtäväkokonaisuutta, josta työntekijä todennäköisesti olisi kyennyt suoriutumaan.

Työnantajalla oli työehtosopimuksen mukainen peruste terminaalityöntekijän työsopimuksen irtisanomiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Transpoint Oy Ab, Helsinki

ASIA Työsopimuksen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9. ja 17.3.2000

Pääkäsittely 5.4.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.12.1997 allekirjoitetussa terminaalitoimintaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välillä solmittuja sopimuksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus 12.2.1995

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Transpoint Oy Ab on menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan terminaalityöntekijä A:n työsopimuksen,

tuomitsemaan Transpoint Oy Ab:n maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n tarkoittamaa korvausta A:lle sopimuksen 2 §:n vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavana määränä yhteensä 196 132,80 markkaa laillisine korkoineen tuomitsemispäivästä lukien, ja

velvoittamaan Transpoint Oy Ab:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työsopimuslain 1 ja 2 §:n tarkoittamassa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Transpoint Oy Ab:hen 14.2.1997 - 18.4.1999. A toimi yhtiön Helsingin terminaalissa terminaalityöntekijänä. Hänen pääasialliset työtehtävänsä koostuivat rekkojen lastaamisesta ja purkamisesta sekä terminaalissa tehtävästä siivoustyöstä.

A:n työsopimus irtisanottiin 18.3.1999 päättymään 18.4.1999 perusteena jatkuva kykenemättömyys työhön.

Työhöntulotarkastuksessa lääkäri, jolla oli käytettävissään A:ta koskevat aiemmat terveystiedot, oli todennut A:n sopivaksi terminaalityöntekijän työhön.

Työsuhteensa aikana A oli eripituisilla sairauslomilla seuraavasti:

4.3. - 30.3.1998 työkyvyttömyyden syynä oli keskisormen nivelen kipeytymisen ja turpoamisen aiheuttanut työtapaturma, joka sattui A:n kiskaistessa kiinni juuttunutta ovea auki,

8. - 17.7.1998 työkyvyttömyyden syynä oli selän venähtämisen aiheuttanut työtapaturma, joka sattui nostettaessa painavaa televisiota kuljetuslavalta toiselle,

5. - 8.10.1998 työkyvyttömyyden syynä oli niskan venähtämisen aiheuttanut tapaturma, joka sattui taakkaa työssä nostaessa,

29.10. - 6.11.1998 sairausloma niska- ja hartiasärkyoireiden takia,

13. - 24.11.1998 sairausloma polven rasitusvamman vuoksi, ja

17.12.1998 - 15.1.1999 sekä 16.2. - 12.3.1999 sairausloma pehmytkudosreuman eli fibromyalgian takia.

A oli siis vuosien 1998 ja 1999 aikana sairauslomalla seitsemässä eri jaksossa yhteensä 71 päivää, joista työtapaturmien vuoksi kolmessa jaksossa yhteensä 20 päivää. Muiden kuin työtapaturmien johdosta A oli sairauslomilla kaikkiaan 51 päivää. Nämä muut sairauslomat johtuivat niska- ja hartiaseudun lihaskivuista sekä polven sisäsivun vammasta, joiden johdosta hän oli sairauslomalla yhteensä 13 päivää. A:lla todettiin lisäksi joulukuussa 1998 järjestetyssä kuntoutuksessa kaularangan välilevyrappeumamuutoksia ja alaselässä rappeumamuutoksia sekä pehmytkudosreuma. Pehmytkudosreuman vuoksi hän oli sairauslomalla kahdessa jaksossa yhteensä 38 päivää. Hän palasi kuitenkin sairauslomien jälkeen täysin työkykyisenä takaisin normaaliin työhönsä.

A:lla todettiin lisäksi vuoden 1998 aikana työterveyshuollossa eläin- ja siitepölyallergiaoireisto, joka aiheutti hänelle nenän tukkoisuutta ja silmä-ärsytysoireita. Nämä oireet haittasivat A:n selviytymistä harjalla tehtävästä lakaisutyöstä työn pölyisyyden vuoksi. A oli kuntoutuksessa allergiaoireidensa vuoksi 10. - 18.12.1998 ja niska- sekä hartiasärkyoireiden takia 19. - 28.10.1998. Molempien kuntoutusjaksojen jälkeen hän palasi työkykyisenä työhön.

Kun A heinäkuussa 1998 ilmoitti terminaaliesimiehelle pääsystään kuntoutukseen edellä mainittujen vaivojensa johdosta, alkoi työnantaja teettää A:lla entistä raskaampia töitä. Pölyisten siivoustöiden sekä raskaiden purkutöiden määrä lisääntyi. A ei kuitenkaan kieltäytynyt töistä, vaan teki kaiken aikaa normaaleja työsopimuksensa mukaisia töitä.

A:n sairauden paranemisennuste oli kuntoutusten yhteydessä laaditun lääkärinlausunnon mukaan 1 - 2 vuoden aikavälillä positiivinen. Lääkärinlausunnon mukaan A:n kipuoireet tulivat oletettavasti vähenemään ja tilanne rauhoittumaan lääkityksen ja kuntoutuksen myötä. Lausunnossaan A:ta tutkinut lääkäri suositteli A:lle työkyvyn nopeamman palautumisen edistämiseksi tilapäisesti kevyempiä työtehtäviä silloin, kun kiputilat ovat voimakkaimmillaan.

A esitti joulukuun 1998 kuntoutusjakson päätyttyä terminaaliesimiehelle jatkokuntoutusohjelmansa, joka olisi aikataulultaan ajoittain edellyttänyt tunnin tai kahden joustoa iltapäivän työajoista. Terminaaliesimies suhtautui asiaan kielteisesti. Viimeisen sairausloman päättymisen jälkeen terminaaliesimies kutsui 18.3.1999 A:n puhutteluun, jossa A esitti terminaaliesimiehelle kuntoutuslääkärinsä suosituksen mukaisesti toivomuksen saada tehdä tilapäisesti kevyempiä töitä. Terminaaliesimies esitti erilaisia vaihtoehtoja terminaalissa tarjolla olleista kevyemmistä töistä, joita A olisi kyennyt tekemään. Terminaaliesimies ei kuitenkaan tarjonnut edellä mainittuja töitä A:lle. Kyseisen palaverin päätteeksi terminaaliesimies irtisanoi A:n työsopimuksen.

A:n työsopimuksen irtisanomisen johdosta käytiin erimielisyysneuvottelut työpaikalla 12.4.1999. Niissä työnantaja ei suostunut palauttamaan työsuhdetta ja perusteli irtisanomista sillä, että A oli ollut pitkään pois työstä, eikä lääkärintodistusten mukaan kyennyt työhön, johon hänet oli palkattu, ja sillä, että työnantajalla ei ollut tarjota muuta työtä. Liittojen kesken neuvottelu käytiin 30.4.1999. Neuvotteluissa ei päästy asiassa sovinnolliseen ratkaisuun. Autoliikenteen Työnantajaliitto hyväksyi neuvotteluissa työnantajan irtisanomistoimenpiteen.

A oli vaivojensa vuoksi poissa säännöllisestä työajastaan kaikkiaan noin 19 prosenttia vuonna 1998. Vuosien 1998 ja 1999 aikana hänen työsuhteensa päättymiseen saakka sairauslomien osuus hänen säännöllisestä työajastaan oli noin 24 prosenttia. Näin A:n sairauspoissaolot eivät muodostaneet huomattavaa osaa hänen säännöllisestä työajastaan, eikä poissaolomääriä voitu pitää osoituksena työkyvyn pysyvästä heikentymisestä.

A:n työkyvyttömyyksien syyt olivat erilaisia ja syntytavaltaan poikkeavia. Kolmen ensimmäisen työkyvyttömyysjakson aiheutti työtapaturma. Näitä työtapaturmista johtuvia sairauslomia ei voitu miltään osin ottaa huomioon arvioitaessa työnantajan oikeutta päättää A:n työsopimus.

A aloitti kuntosaliharjoittelun toimintakykynsä parantamiseksi jo joulukuussa 1998 järjestetyssä kuntoutuksessa. Lääkärinlausunnon mukaan kuntoutumisen ja entistä paremman työssä selviytymisen kannalta olisi kuitenkin ollut olennaisen tärkeää, että työyhteisö olisi kannustanut häntä sekä antanut hänelle tukea tämän oireiston suhteen.

Työnantajayrityksellä olisi ollut yrityksen koko huomioon ottaen mahdollisuuksia ja myös velvollisuus sijoittaa uudelleen A tilapäisesti Pasilan terminaalissa esimerkiksi lajitteluosastolle sekä trukilla tapahtuvaan tavarankäsittelyyn. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että A:lle olisi järjestetty apua raskaimpiin purku- ja lastaustehtäviin. A:ta ei kuitenkaan sen enempää sijoitettu uudelleen kuin järjestetty hänelle apua raskaimpiin työvaiheisiin.

Kun työnantaja sanotulla tavalla laiminlöi uudelleen sijoittamisvelvollisuutensa ja A:n paranemisennuste oli hyvä, eikä sairauspoissaolojen perustellusti voitu katsoa jatkuvan, ei tälläkään perustella voida katsoa työnantajalla olleen irtisanomisperustetta.

Työnantajan olosuhteita koskevat laiminlyönnit voitiin ottaa huomioon irtisanomisperusteen riittävyyden täyttymistä arvioitaessa. Niissä tapauksissa, joissa työolosuhteet ovat aiheuttaneet työntekijän sairastumisen tai tapaturman, työnantajan huolenpitovelvollisuus voitiin nähdä velvollisuutena sietää työntekijän poissaoloja pitempään ja siten irtisanomisperusteen pysyvyysedellytyksen täyttymiseen vaikuttavana tekijänä. A:n siirtäminen raskaampiin ja pölyisempiin töihin merkitsi työnantajan työolosuhteiden sekä sopimusperusteisen työturvallisuusveloitteen laiminlyöntiä, joka hidasti A:n paranemista. Työnantajalla oli tälläkin perusteella velvollisuus sietää A:n reumasta ja siihen liittyvistä kipuoireista johtuvia poissaoloja.

Työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä eikä työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittamaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta.

Irtisanominen järkytti A:n mielenterveyttä niin, että hän oli lääkärintodistuksen mukaan voimakkaan masennuksen takia työkyvytön vuoden 1999 loppuun saakka. A oli työtuomioistuimen pääkäsittelypäivänä vielä työtön ja irtisanominen oli aiheuttanut hänelle henkisiä ongelmia. A:lla oli huollettavanaan yksi lapsi. A:n palkka oli työsuhteen päättyessä 8 172,20 markkaa kuukaudessa.

Korvauksen suuruutta arvioitaessa oli otettava huomioon, että Transpoint Oy Ab:n työntekijämäärä oli 1 200 ja liikevaihto vuodelta 1999 616 miljoonaa. Yhtiö oli osa VR-konsernia, joka oli liikevaihdoltaan 7 - 8 miljardia markkaa ja työntekijämäärä kymmeniä tuhansia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka lausumaan Transpoint Oy Ab on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Transpoint Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A tuli Transpoint Oy Ab:n Pasilan terminaaliin 14.2.1997 terminaalityöntekijän tehtäviin eli pääasiassa purkamaan ja lastaamaan ajoneuvojen ja junien tavaravaunuja sekä käsittelemään erilaisia kappaletavaralähetyksiä. Pasilan terminaalissa työskenteli noin 120 terminaalityöntekijää, joista kerrallaan vuorossa oli 30 - 40 henkilöä. Työ terminaalissa on fyysisesti raskasta ja ajoittain hyvin pölyistä.

Transpoint Oy Ab irtisanoi A:n työsopimuksen, koska A oli jatkuvasta syystä kykenemätön tekemään työsopimuksensa mukaisia työtehtäviä, eikä kokeilujen jälkeen ollut enää muita työtehtäviä tarjolla. A:n työkyvyttömyyden syynä olivat hänen vanhat sairautensa, jotka hän työhöntulotarkastuksessa oli salannut työnantajaltaan. Kyseiset vaivat vain pahenivat työsuhteen aikana ja johtivat hänen työkykynsä pysyvään ja olennaiseen alentumiseen. Työtapaturmat eivät olleet aiheuttaneet A:n työkyvyn alentumista.

Jo keväällä 1998 A toi julki, ettei hän selviydy raskaista töistä. Sen vuoksi hänet siirrettiin trukkitöistä viihde-elektroniikan lajittelutehtäviin. Kun A ei näistäkään töistä selviytynyt rasittumatta tai sairastumatta, järjestettiin hänelle edelleen kevyempiä töitä, kun hän toi lääkärintodistuksen niska- ja selkäsairaudestaan. Näistä laitosmiehen töistä A myöhemmin kieltäytyi vetoamalla allergiasta tuomaansa uuteen lääkärintodistukseen. Myös tämän jälkeen A kieltäytyi muutamaan kertaan hänelle osoitetuista työtehtävistä sairauksiinsa vedoten.

A:n työkyvylle soveltuvia töitä pyrittiin vielä etsimään ennen irtisanomista. Käydyssä palaverissa A ilmoitti suostuvansa ja kykenevänsä tekemään eräitä työtehtäviä, jota kuitenkin olisi ollut vain noin 1,5 - 2 tuntia päivässä. Kun tässä työssä oli jo työntekijät, eikä muita A:lle soveltuvia työtehtäviä ollut tarjolla, A:n työsopimus irtisanottiin päättymään 18.4.1999. A:lle maksettiin irtisanomisajan palkka kahdelta kuukaudelta.

A:n työsuhde alkoi 14.2.1997. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti A:n oli määrä käydä koeajan puitteissa työhöntulotarkastuksessa. Työhöntulotarkastus aloitettiin 14.4.1997. A kuitenkin pitkitti sitä niin, että työhöntulotarkastus saatiin loppuun vasta 2.10.1997. Tämän vuoksi myöskään työkykyarviota ei voitu tehdä normaalisti koeajan puitteissa. Työhöntulotarkastuksessa A myös salasi vanhat niska-selkäsairautensa sekä pölyallergian. A oli autokolarissa kymmenkunta vuotta aiemmin ja hänelle oli 1980-luvun lopulla sattunut kaksi putoamistapaturmaa, joiden perua oli pahentunut niska-selkäsairaus.

Työnantaja ei tiennyt, että A salasi vaivojaan, eikä tiennyt syytä työhöntulotarkastuksen pitkittymiseen. A ei olisi terminaalityön raskauden ja pölyisyyden vuoksi läpäissyt työhöntulotarkastusta, mikäli työolosuhteisiin perehtyneillä lääkäreillä olisi ollut tieto A:n aiemmista sairauksista.

A:n työtehtävät olivat vuonna 1997 pääasiassa junavaunujen purku- ja lastaustehtäviä ulkolaiturilla sekä jonkin verran sisätöitä. Vuonna 1998 ja 1999 tehtävät koostuivat sisätöistä terminaalissa, eli pääasiassa viihde-elektroniikan purku-, vastaanottotarkastus- ja lajittelutyöstä. Siirto ulkotöistä sisälle johtui töiden vähenemisestä ulkoalueella sekä A:n halusta keväällä 1998 siirtyä työn raskauden vuoksi kevyempiin töihin.

A työskenteli pääsääntöisesti päivävuorossa, eikä lainkaan yövuorossa. Työnantajan ja työterveyshuollon käsityksen mukaan A:n suorittamat työt eli tarkastus ja lajittelu, ovat terminaalin vähiten kuormittavia, kevyimpiä töitä. Lajittelutyössä nostetaan enimmillään 40 - 50 kiloa painavia televisioita satunnaisesti, ei kuitenkaan yksin, sillä työryhmässä toimii työnjohtajan lisäksi aina 2 - 4 miestä. A:n tuotua syksyllä 1998 lääkärintodistuksilla julki lihaskipuoireensa hänen työtaakkaansa pyrittiin edelleen keventämään.

A oli kuntoutuksessa 19. - 28.10.1998 ja 10. - 18.12.1998. A toi työnantajalleen lääkärinlausunnot kuntoutusjaksojen päätyttyä. Lääkärinlausunnossa kerrottiin muun muassa kaularangan ja lannerangan rappeumaan liittyvästä kipuoireistosta sekä suositeltiin työtehtävien tilapäistä keventämistä, koska A ei pystynyt kaikista työtehtävistä suoriutumaan.

Ensimmäisen kuntoutusjakson jälkeen A oli keskustellut työtehtävistään terminaaliesimiehen kanssa ja terminaaliesimiehen ohjeiden mukaan A:n työtehtäviä kevennettiin lääkärin lausunnossa suositellun mukaisesti. Tuolloin sovittiin, että A toimii laitosmiehenä, johon tehtävään liittyy järjestyksen ja siisteyden ylläpito terminaalissa ja ulkoalueilla. A teki näitä töitä sairauksistaan johtuen vain noin kaksi viikkoa marras-joulukuussa 1998.

Toisen kuntoutusjakson jälkeen A toi työnantajalleen uuden lääkärintodistuksen ja kuntoutusselosteen. Näistä asiakirjoista vastaajayhtiö sai ensi kertaa tietää A:n vanhoista niska-selkäoireista sekä allergiasta. Lääkärintodistuksessa, joka oli päivätty 17.12.1998, suositeltiin voimakkaasti, ettei A joutuisi lakaisemaan harjalla. Tämän jälkeen A kieltäytyi sekä fyysisistä töistä että siivoustöistä toimittamiinsa lääkärintodistuksiin vedoten.

Joulukuussa 1998 A pyysi terminaaliesimieheltä 2 - 3 tunnin palkallista vapautusta työstä iltapäivisin kuntoutusohjelmaansa vedoten. Palkalliseen vapaaseen terminaaliesimies ei suostunut, mutta lupasi joustaa työajoissa, kunhan yksityiskohdista sovittaisiin. Asia jäi sopimatta, kun A ei pystynyt kertomaan, mitä päiviä ja aikoja järjestely koskisi. Työnantaja halusi tietää ja sopia säännöllisestä menettelystä, joka voitaisiin ohjelmoida työvuoroihin, jotta myös työnjohtajat olisivat tietoisia A:n työvuoroista.

Tammikuussa 1999 A kieltäytyi muun muassa nostamasta kangasrullia lääkärintodistukseen vedoten. Seuraavaksi työnjohtaja kehotti A:ta siivoamaan hallia. Tästä A niin ikään lääkärintodistukseen vedoten kieltäytyi ja jäi toimettomana lukemaan lehteä. Työnjohtaja ei tiennyt, mitä työtehtäviä A:lla olisi voinut teettää.

A oli poissa 4. - 30.3.1998 keskisormen vamman vuoksi, josta oli tehty tapaturmailmoitus, 8. - 17.7.1998 selän venähdyksen vuoksi, josta ei ollut tapaturmailmoitusta, ja 5. - 8.10.1998 niskan venähdyksen vuoksi, josta ei ollut tapaturmailmoitusta. A oli 19. - 28.10.1998 kuntoutuksessa yhteensä kahdeksan työpäivää; 29.10. - 8.11. niska- ja hartiasärkyoireiden vuoksi sairauslomalla seitsemän työpäivää; 13. - 24.11. polven ja selän vamman vuoksi kahdeksan työpäivää; 10. - 18.12. kuntoutuksessa seitsemän työpäivää; 17.12.1998 - 17.1.1999 pehmytkudosreuman vuoksi sairauslomalla 19 työpäivää, 9.2.1999 sairaalassa tutkimuksessa yhden päivän ja 16.2. - 14.3.1999 pehmytkudosreuman vuoksi sairauslomalla yhteensä 19 työpäivää. A oli siis samojen oireiden vuoksi pois työstä yhteensä 99 päivää ajalla 4.3.1998 - 14.3.1999. Kun hänellä oli vuosilomia ja työajan lyhennysvapaita yhteensä 32 päivää ja arkipäiviä kyseisellä jaksolla oli 246, oli A pois työstä vuoden ja kahden viikon aikana yli 46 prosenttia työajasta.

A:n ei palannut sairauslomien jälkeen täysin työkykyisenä takaisin töihin. Esimerkiksi 13.11.1998 A meni lääkäriin jo neljän työpäivän jälkeen. Tätä edelsi yhtäjaksoinen kolmen viikon sairauspoissaolo. A pystyi yli kuukauden yhdenjaksoiseen työskentelyyn maaliskuun 1998 jälkeen vain touko-kesäkuussa 1998.

A:n työhistorian aikana hänen niska-selkäsairautensa paheni ja työkykynsä heikkeni koko ajan. Sairauden laatu oli sellainen, jonka voi olettaa terminaalityössä pahenevan ja jatkuvasti uusiutuvan. Kokonaisuutena arvioiden hän oli työkyvyttömänä huomattavan osan työajastaan. Työterveyshuollon kautta hänet ohjattiin kuntoutushoitoihin, joilla ei kuitenkaan ollut toivottua työkykyä palauttavaa ja parantavaa vaikutusta. Irtisanomisen jälkeistä aikaa kuvaavien lääkärintodistusten mukaan A:n työkyvyttömyys jatkui myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

Työturvallisuuslain 9 §:n mukaan työnantajan on tarkoin otettava huomioon kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään ja ikääntymiseen, sukupuoleen, ammattitaitoon sekä hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuudella on tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen. Tässä tarkoituksessa työympäristöä on jatkuvasti tarkkailtava sekä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tapaturmien, terveyshaittojen sekä vaaratilanteiden selvittämiseksi ja torjumiseksi.

Transpoint Oy Ab menetteli työturvallisuuslain edellytysten mukaisesti. Työnantaja on tämän tyyppisissä tilanteissa työntekijän ilmoittaman tiedon varassa. Kun työntekijä kertoo, ettei kykene suoriutumaan työtehtävistään ja vetoaa lääkärintodistuksiin, on työnantaja melko voimaton. Työnantajayhtiö pyrki vilpittömästi löytämään A:lle soveltuvia työtehtäviä, vaikka tämä itse lääkärintodistuksia hyväksi käyttäen kieltäytyi niistä. Tämä osoittaa, ettei A myöskään omasta mielestään ollut kykenevä tarjolla oleviin työtehtäviin.

A:n työkyky oli siten olennaisesti ja pysyvästi alentunut työsopimuslaissa ja irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyllä tavalla.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen päättäminen

A on työskennellyt Transpoint Oy Ab:n Helsingin terminaalissa terminaalityöntekijänä 14.2.1997 - 18.4.1999. A:n työsopimuksen mukaan hänen pääasiallisena tehtävänään oli terminaalityöt Pasilan terminaalissa. A työskenteli työsuhteensa alusta vuodenvaihteeseen 1997-1998 saakka junavaunujen purku- ja lastaustehtävissä. Niistä hän organisaatiomuutoksen yhteydessä siirtyi ulkomaanliikenteen purkutehtäviin. Kun tässä työssä A:lla ilmeni selkäoireita, hänet siirrettiin säännölliseen päivätyöhön lajittelutehtäviin, jotka työnantajan käsityksen mukaan ovat terminaali töistä sekä fyysisesti että psyykkisesti vähiten kuormittavia tehtäviä. Työ käsittää pääsääntöisesti valmiiksi terminaaliin purettujen tavaroiden lajittelua.

Alkusyksystä 1998, kun myös lajittelutehtävät olivat osoittautuneet A:lle sopimattomiksi, hänet osoitettiin tekemään erilaisia laitosmiehen tehtäviä kuten siivousta, pieniä korjauksia ja järjestelyjä. Kun oli käynyt selville, että myöskään lakaisutyö edes koneella tehtynä ei soveltunut allergiasta kärsivälle A:lle, yhtiö ei katsonut voivansa tarjota muuta työtä ja irtisanoi A:n työsopimuksen.

A:n sairauspoissaolot

A on ollut työsuhteensa aikana sairauksien tai kuntoutuksen vuoksi poissa työstä 4.-30.3.1998, 8.-17.7.1998, 5.-8.10.1998, 19.10.-8.11.1998, 13.-24.11.1998, 10.12.1998- 17.1.1999, 9.2.1999 ja 16.2.-14.3.1999.

Työtuomioistuimelle esitettyjen lääkärintodistusten mukaan A:n pääasialliset terveysongelmat ovat olleet tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja kiputiloja. Nämä on diagnosoitu kaularangan rappeumaksi, kaulan retkahdusvamman jälkitilaksi, jännitysniskaksi, fibromyalgiaksi, eläin- ja siitepölyallergiaksi ja verenpainetaudiksi.

Terminaalityö

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Transpoint Oy Ab:n Pasilan terminaalissa puretaan saapuvien kuorma-autojen ja perävaunujen kuormat. Sen jälkeen tavarat lajitellaan ja kuormataan uudelleen jatkokuljetusta varten. Työ käsittää erilaisen kappaletavaran käsittelyä pienistä paketeista aina muutaman tonnin painoisiin lähetyksiin. Pääosa tavarankäsittelystä tapahtuu sisätiloissa, mutta jonkin verran käsittelyä tapahtuu myös terminaalin ulkoalueella.

Tavaroita joudutaan siirtämään sekä käsin että trukeilla, joten työ on fyysisesti kuormittavaa. Olosuhteista johtuen työ on myös jonkin verran pölyistä. Työn kuormittavuuteen vaikuttaa myös se, että tavaraliikenne on aikataulutettua, mikä on otettava huomioon myös lastaus-, purku- ja lajittelutyössä.

Ulkomaantavaran lajittelun puolella on työssä kaikkiaan 30-40 työntekijää, joista kerrallaan on puolet työvuorossa. Siinä elektroniikkalajittelussa, jota A teki, työskentelee kerrallaan 2-4 miehen työryhmä.

A:n työkyky ja uudelleen sijoittaminen

Asiassa on selvitetty, että A:n kyky selviytyä elektroniikan lajittelutehtävistä ja muista sellaisista tehtävistä, jotka edellyttävät tavaroiden nostamista ja siirtämistä käsin, oli irtisanomisen tapahtuessa olennaisesti heikentynyt. Samoin hän on ollut kykenemätön tehtäviin, joissa hän on enemmälti joutunut kosketuksiin pölyn kanssa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on katsonut, että A olisi kuitenkin edelleen kyennyt tekemään ainakin niin sanottuja saattokeikkoja, siirtotöitä trukilla terminaalin sisällä, traileripurkuja trukilla ja asiakaspalvelua.

Saattokeikoilla tarkoitetaan työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan tilanteita, joissa kuljetuksia tulee Euroopan Unionin ulkopuolelta purettavaksi johonkin toiseen tullin hyväksymään varastoon. Tällöin joku terminaalityöntekijöistä seuraa kuljetuksen mukana, toteaa kuorman ja kuittaa sen vastaanotetuksi. Tällaisia saattotehtäviä on selvitetty olleen satunnaisesti muutama viikossa ja niitä myös A oli tehnyt. Sellaisenaan ne eivät ole voineet olla kenellekään terminaalityöntekijälle kokopäivätyö.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu erikoislääkäri B on arvioinut, että koneella tehty purkutyö tai joku muu kevyempi työ olisi ollut A:lle sopiva. Trukilla-ajo olisi voinut olla käsin purkamista parempi vaihtoehto, mutta todennäköisesti siinäkin olisi tullut ongelmia. Työkokeen avulla A:n trukilla-ajosta selviytymistä olisi voitu tutkia, mutta todistajan mukaan A ei olisi kipeimmässä vaiheessa pärjännyt trukilla-ajossa ainakaan kokopäiväisesti.

Transpoint Oy Ab:n kehitysjohtaja C on todistajana kertonut, että trukilla työskentelyssä yhdistyvät vartalon kiertoliike ja trukin kovista kumipyöristä aiheutuva tärinä aiheuttavat työterveyshuollon kanssa tehdyn tutkimuksen mukaan suurimman yksittäisen kuormitustekijän terminaalityössä. Tämän vuoksi tätä työtä, jolla sinänsä jo oli tekijänsä, ei voitu tarjota A:lle.

Todistajana kuultu entinen terminaalityöntekijä D on samoin vahvistanut, että trukki tärisee ajettaessa todella paljon. Todistajalla itsellään oli ollut leikkaukseen johtaneita selkäongelmia, minkä vuoksi lääkäri oli kieltänyt häneltä trukilla työskentelemisen. Todistaja ei tuntenut tarkemmin A:n terveydentilaa, mutta arveli tämän kykenevän työskentelemään trukilla, mitä työtä hän oli todistajan mukaan ainakin jonkin verran myös tehnyt.

Trukilla ajamisen rasittavuus ja A:n terveysongelmat erityisesti tukielinten alueella ovat työtuomioistuimen mielestä perustellusti oikeuttaneet yhtiön ilman erityisiä työkokeilujakin pitämään esitettyjä trukilla työskentelemistä edellyttäviä tehtäviä A:lle sopimattomina.

Asiakaspalvelussa kotimaan liikenteen puolella on ollut kolme naispuolista työntekijää. Työnantaja ei ole voinut A:n työllistämiseksi siirtää ketään heistä muihin tavarankäsittelytehtäviin. Asiakaspalveluun ulkomaan liikenteen puolella ei ollut määrätty ketään tiettyä henkilöä, vaan asiakkaita on palveltu muiden töiden ohella. Näiden asiakaspalvelutehtävien määrä huomioon ottaen yhtiöllä ei ole ollut tarvetta muuttaa tätä järjestelyä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

B on A:n kipukuntoutusjakson 10.-18.12.1998 jälkeen antamassaan lausunnossa arvioinut, että A:lla on lihaskipuoireisto ja kaularangan ja lannerangan rappeutumiseen liittyvä kipuoireisto. Ne voivat välillä olla siinä määrin voimakkaita, että A ei pysty suoriutumaan kaikista tehtävistään, joita sairausloman sijasta tulisi tilapäisesti keventää. Lausunnon mukaan pitkäaikaisennuste 1-2 vuoden perspektiivillä oli positiivinen. Oletettavasti harjoituksen ja lääkityksen myötä tilanne vähitellen rauhoittuu ja kipuoireet vähenevät.

Kuntoutuksen jälkeen sairauslomat ovat kuitenkin toistuneet niin, että A:n oltua sairauslomalla välittömästi kuntoutuksen päättymisestä 17.1.1999 saakka hän on uudelleen ollut sairauslomalla ajan 16.2.-14.3.1999. Viimeisenä työssäolovuonnaan A on ollut noin puolet työajasta työkyvyttömänä. Tässä tilanteessa työnantajalla on ollut perusteet olettaa, ettei A vastaisuudessakaan tule ilman toistuvia sairauslomia selviytymään silloisista tehtävistään.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A:n sairauksista on ollut seurauksena hänen työkykynsä olennainen ja pysyvä heikentyminen niihin lajittelu- ja ylläpitotehtäviin, joita hän oli pääasiallisesti tehnyt ennen työsopimuksen irtisanomista.

Vaikka autoalan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä työnantajan velvollisuudesta tarjota muita töitä vähentyneesti työkykyiselle työntekijälle, työnantajalla on kuitenkin yleisesti katsottu olevan oikeus irtisanoa työsopimus työntekijän työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen johdosta ainoastaan, jos työntekijää ei voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä on siirretty osan työkyvystään menettäneitä työntekijöitä fyysisesti kevyempiin tehtäviin, esimerkiksi autonkuljettajia terminaalityöntekijöiksi ja purku- ja lastaustöitä tehneitä terminaalityöntekijöitä lajittelutehtäviin. Vastaavasti A:lle on edellä todetuin tavoin koetettu löytää hänelle paremmin soveltuvia tehtäviä. Kuitenkaan sen jälkeen, kun terminaalin fyysisesti vähiten kuormittavat tavarankäsittelytehtävät olivat osoittautuneet A:n terveydentilaan sopimattomiksi, sellaista yhtiön toiminnan kannalta perusteltua tehtäväkokonaisuutta, josta A todennäköisesti olisi kyennyt suoriutumaan, ei ole ollut osoitettavissa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n työkyky terminaalityöntekijän töihin Transpoint Oy Ab:n Pasilan terminaalissa oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt, eikä työnantajalla ollut mahdollisuuksia sijoittaa A:ta toisiin tehtäviin. Työnantajalla on siten ollut työehtosopimuksen mukainen syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että Transpoint Oy Ab olisi menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvauksen määräksi 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.